Miten elämäsi on mennyt eteenpäin 50 - 60 ikävuosien välillä?

1 läheisen kuolema ja työssä tuntuu raskaalta. Silti kaikki muuten hyvin yksityiselämässä.

Töistä pois 51 vuotiaana ja muutto Espanjaan . Täällä tarkoitus elää rauhallista ulkoilma elämää perheen kanssa . Vaimo tekee vielä etänä töitä parina päivänä viikossa . Itse lähinnä golffaan ja pelaan tennistä . 30 vuotta meni yrittäjänä pitkää päivää tehden joten tämä lienee ansaittu .

M53

Ei mitenkään. Koko ajan kehitetty itseään ja pyritty töihin, mutta ei ole päästy minnekään.

Ei huonosti ollenkaan. Joskus mietin, että elän parhaita vuosiani. Nuoret naiset ovat hulluna tällaiseen kokeneeseen mieheen. T Ope M52, 190 cm

Terveys on romahtanut käytännössä lopullisesti etenevän sairauden mukana - olen lähempänä viittä- kuin kuuttakymmentä.

Olen löytänyt henkisesti hämmästyttävän tasapainoisen tilan, jota ei koskaan aiemmin elämässäni ole ollut. Olen yhä hyvinkin epäilevä agnostikko, mutta viihdyn ortodoksipiireissä. 

Taloudellinen tilanne on hyvä, huolimatta työkyvyttömyydestä. Olen tottunut olemaan tekemättä mitään/elämään hyvin pienesti vähäisen jaksamiseni kanssa. Nautin kirjallisuudesta ja elokuvista, musiikista ja taiteesta kotoa käsin. 

Kuolema ei pelota, vaan jollakin tapaa odotan sitä. Tuonilmaisissa on jo paljon edesmenneitä läheisiä ja ystäviä. 

Hyvää on että olen terveempi kuin töissä ollessa, huonoa taas että jäin työttömäksi ja kukaan ei palkkaa mihinkään. 

Teen töitä paljon vähemmän kuin ennen, treenaan ja syön terveellisesti.

Rauhallinen ja mukava olla henkisesti ja fyysisestikkin.

Varmaan huonoiten tähän mennessä. Olen junnannut paikallani vaikka pyrkimys ja yritys muuhun on ollut kova. En ole ollenkaan tyytyväinen tilanteeseeni. Asun väärässä paikassa eikä parempaa asuntoa löydy millään. En saa toteutettua aikomuksiani juuri ollenkaan unelmista puhumattakaan. Toivon kovasti, ettei elämäni nyt ihan lässähtänyt tähän.

Todella hyvää aikaa. Vaihdevuodet ohi, ja sen seurauksena tuntuu kuin olisi nuortunut 10 vuotta. Elämä hymyilee, työkyky ja osaaminen parhaimmillaan, velat maksettu, lapset lentäneet pesästä ja omillaan, ei vielä vanhuuden vaivoja, elämässä uudenlainen vapaus. Ehkä elämän parasta aikaa.

Lapset muuttaneet kotoa tai täysi-ikäistynyt. 
Työ on samaa kuin ennenkin, olen ollut samassa paikassa töissä useamman kymmentä vuotta. 
Eteenpäin menoa on uuden kielen oppiminen. Monien huippuhyvien kirjojen lukeminen, matkailtuakin on tullut. Viimeksi kiireettömästi maata myöten aikas kauas. 
Perheeseen tuli koira. Miehen mukaan jokaisella pitäisi olla joskus koira. 

Olen rakentanut omavaraisen elämän 20 vuotiasta lähtien nyt 55 vuotiana pystyn täysillä elämään sitä. Päivät kuluu kalastaja maanviljelijän elämä viettäen. Säästöjä on sen verran että saan elää tällaista leppoisaa elämää. Kannatta tehdä töitä nuorena niin saa sitten vanhana elää unelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Koko ajan kehitetty itseään ja pyritty töihin, mutta ei ole päästy minnekään.

Piti viellä lisäämäni, että sääli sinänsä, että olen täysin terve ja hyväkuntoinen. Johtuu varmaankin siitä, että liikun paljon, syön jotakuinkin järkevästi, enkä käytä päihteitä tai tupakoi.

On todennäköisesti vielä monen monituista vuotta edessä kiduttavana köyhyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan huonoiten tähän mennessä. Olen junnannut paikallani vaikka pyrkimys ja yritys muuhun on ollut kova. En ole ollenkaan tyytyväinen tilanteeseeni. Asun väärässä paikassa eikä parempaa asuntoa löydy millään. En saa toteutettua aikomuksiani juuri ollenkaan unelmista puhumattakaan. Toivon kovasti, ettei elämäni nyt ihan lässähtänyt tähän.

Minusta on hienoa kuulla, että sinulla on kuitenkin unelmia ja yritystä on ollut. Niin kauan kun terveys säilyy hyvänä on mahdollisuuksia ja vaikka jotain tulisi voi silloinkin elää vielä hyvää elämää sekä oppia. Tuossa iässä vielä ehtii toteuttaa unelmiaan.

Hyvin menee 52vuotiaana ,vuoden oltu pois työelämästä.. nyt pitäisi keksiä jotain harrastusta ..ehkä ensi talvi etelässä. Vaimo vielä töissä niin vähän pitkäksi aika on tullut

Opiskelin kokopäivätyön ohessa korkeakoulututkinnon. Valmistuin 55-vuotiaana. Piti varmistaa, että pysyy työelämän vauhdissa mukana. Ensi vuonna täytän 60 ja työtahti sen kuin kiihtyy kansainvälisessä konsernissa, ja kyllä se jo luissa tuntuu tän ikäisenä, että on tehnyt kokopäivätyötä 38 vuotta. Vielä on 7 vuotta alimpaan eläkeikään, eli 45 vuotta saa töitä tehdä ennen eläkettä. Siinä sivussa sijoittelen sen mitä yli jää. Elämä menee kyllä jotenkin ihan väärin päin, perse edellä puuhun. Ihmisellä pitäisi nuorena olla käytössään kaikki se tieto ja taito mikä on yli 5-kymppisellä. Onhan elämä nyt paljon mukavampaa kuin vaikkapa 3-kymppisenä. 

On tapahtunut paljon. Kirjoitin kirjan, tein läpi-Suomen muuton ja muutin maalle lapsuudenkotiini. Teen vähemmän töitä ja treeniä kuin ennen - ehkäpä sitä on oppinut kuuntelemaan itseään ja omia tarpeitaan. Kun vielä alle 5-kymppisenä treenasin, kidutin itseäni hurjilla dieeteillä. Nyt syön todellakin, mitä haluan ja herkuttelen joka päivä. Kiloilla ei enää ole väliä. Kun käyn salilla 1-2 krt vko tai riippuen tilan töistä - voin hyvin, en kärsi selkä- enkä pääsäryistä kuin jos yritän vielä nelikymppisyyden 4 krt vko-tahtia. 
Maalla tulee liikuttua luonnollisemmin, kävelyä, puuhailua, puutöitä ja uintia/ pyöräilyä tms. Liikunta on tavallaan osa elämää, semmoinen suorittaminen kaikessa on jo taakse jäänyt. 

Kuolema on tullut lähemmäs. Sitä tarkkailee, sitä suree, sille haluaa antaa selityksiä. Mutta sen hyväksyy jo.

Työ maistuu paremmalta kuin koskaan. Itselle sorvautunut työmuoto, joka mahdollistaa oman vapaa-ajan ja tulojen suhteen optimoinnin. Ja työhön voi satsata/sitä voi säädellä rennosti vain itseään ajatellen. Ei enää aikaan ja paikkaan sidottuja harrastuksia, lapsia, vaimoa/suhdetta tai lemmikkejä rajoittamassa tai sanelemassa ajankäyttöä. Aivan optimia. Loistavaa.

Jäin kotirouvaksi ja elämä on tosi hyvää, olen noin kolmanneksen ajasta muualla kuin Suomessa eri paikoissa. Olemme miehen kanssa kuin vastarakastuneet, koska vietämme lähes kaiken ajan keskenämme. 

Kiirettä ei ole, nautin rauhasta kiireisen entisen elämän sijasta, enää ei ole ketään vastuulla, aiemmin oli hevosia ja koiria, olen tyytyväinen, että ne kaikki saatettiin hautaan kunniallisesti ja arvokkaasti. 

Kaksi läheistä ystävää on kuollut ja useita tuttavia. Osaan nauttia pienistä asioista, liikunnasta, terveellisestä ruuasta ja myös alkoholista viikonloppuisin. Minulla on iso haave, jonka uskon toteutuvan parin vuoden sisällä. Olen tehnyt sen eteen töitä noin 10 vuotta. 

Totean saman kuin joku muukin eli en ole ikinä ollut näin tasapainoinen. Itsensä jo tuntee tässä iässä, omat rajat ovat selkeät. Ennen viisikymppisiä jätin elämästäni raskaan ihmisen, sekin on tämän nykytilanteen taustalla.