Kun isä tahallaan etäännyttää lapsen uuden tyttöystävän takia

Asioita voi kertoa ulospäin monella tavoin ja antaa niistä yksipuolisen kuvan. Oman puolisoni ex-vaimolla oli salasuhde työkaveriinsa, mihin liitto päättyi. Isä olisi liittoa halunnut jatkaa. Lapsille ei koskaan totuutta kerrottu, eikä kerrota. Isä viskattiin kodistaan (äiti uhkasi viedä lapset toiselle paikkakunnalle uuden rakkaan perässä, jos ei saa yhteiseen kotiin jäädä). Isä sai lähtijän leiman, äiti sankarin. Lapsilla on erikoistarpeita, jotka aiheuttavat kaikenlaista (neurologisia ongelmia). Lasten ongelmista ei saa ulkopuolisille kertoa, etteivät lapset leimaannu. Äiti esittää muille sankaria ja isää parjataan. Myös minun sanomisia ja tekemisiä arvostellaan paha äitipuoli tyyliin. Moni asia, miten lasten kanssa on

täytynyt toimia selittyy näillä diagnooseilla, joita lapsilla on. Mutta niistä ei saa kertoa. Näyttäisi hyvin toiselta jos ulkopuolisillekin kerrottaisiin totuus. Aika harvoin asiat ovat kovin yksiselitteisiä.

Minun mielestäni lapsen ja vanhemman suhde on juuri se, miksi se on varhaisen lapsuuden vuosina muodostunut. Kun isä ja äiti ovat yhdessä, eivät suhteen puutteet tai vaikeudet välttämättä näy. Esim toinen vanhemmista saattaa kannatella ja mahdollistaa myös etäisemmän ja vähemmän kiinnostuneen tai panostavan vanhemman suhdetta lapseensa. Yhdessä olo ja välittäminen tulevat tavallaan helpolla ja annettuna tai toisen vanhemman kannattelemana, kun saman katon alla ollaan. Eron jälkeen kun nämä tekijät poistuvat jää suhde helposti etäiseksi, kun ihan itse pitäisi se vaiva asian eteen nähdä. Näin helposti se oma lapsi jää vähemmälle, kun se toinen ei vieressä kannattelekaan suhdetta tai tee sitä helpoksi. Helppo sanoa, että eron jälkeen hylkäsi, vaikka tavallaan ei koskaan aktiivisesti läsnä ollutkaan.

Tuntematta tapausta paremmin, mutta eiköhän heilläkin mene jossain vaiheessa poikki ja sitten mies haluaisi taas tavata lasta, mutta lapsi ei enää välttämättä haluakaan nähdä häntä. Mies uhriutuu ja vaipuu itsesääliin.

Minä tiedän monta äitipuolta, jotka itseasiassa ovat ne, jotka mahdollistavat miehensä suhteen entisen suhteen lapsiin. He pyörittävät arkiruljanssin ja hoitavat miehen lapsia (kun mies harrastaa jne) näin mahdollistavat lasten oleilun isällään. Isä itse saattaisi muuten omat menot pistää edelle. Toki näissäkin tilanteissa äitipuolta keksitään jostain syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua kenenkään äitipuoleksi. Mies tiesi minun näkemykseni asiasta jo ekoilla treffeillä ja päätti ihan itse ettei edellinen lapsi ole osa meidän elämäämme. Meillä on nyt kaksi lasta. Lapset ovat meille ne tärkeimmät. Edellisen suhteen lentolapsi ei ole käynyt meillä. Mies hoitaa velvollisuutensa ja maksaa elarit. Kukaan ei pakottanut miestä jäämään ja menemään naimisiin. Itse päätti aloittaa alusta.

Tulee aloittamaan alusta vielä monta kertaa. Näitä on nähty. Miksi yleensäkään kuvittelet, että tilanne sinun kanssasi olisi erilainen kuin exän?

Minä kuvittelen tilanteen erilaiseksi kun ollaan oltu yhdessä jo yli 15 vuotta. Joillakin se kolahtaa. Ei ole ainakaan vielä aloittanut alusta. Edellisen suhteen lapsesta emme ole kuulleet mitään. Eipä tuota miestä kiinnostakkaan tekemänsä virhe menneisyydessä. Lapsi oli vahinko ja ei haluttu miehen puolelta. Meidän lapset ovat ne tärkeimmät. Eivät tiedä sisarpuolestaan.

Olethan trolli. Pliis ole trolli joka vain haluaa huudattaa porukkaa!

Miksi olisin kiinnostunut lapsesta, joka ei ole minun eikä kuulu elämäämme. Mies itse päättää haluaako olla tekemisissä tuon lapsen kanssa. Ei ole ollut eikä lastakaan näytä kiinnostavan kuka oikea isä on. Lapsen äidillä on nykyään lapsia monen eri miehen kanssa.

Olet vetänyt nyt = -merkin lapsen ja äidin välille. Ymmärrätkö, että puhut ihan oikeasta ihmisestä, joka on syytön aikuisten touhuihin? Tuolla jossain elää ihminen, jolla ei ole isää. Miltä tuntuu olla ihminen, jota oma isä ei halua tavata? Mitä se tekee ihmisen itsetunnolle?

Olisiko se sinulta pois, jos miehesi olisi isä tälle lapselleen? Miksi yhteiset lapsenne eivät saa tietää sisaruksestaan? Miten kehtaatte pimittää lapsiltanne tämän tiedon? He saavat tietää sisaruksestaan viimeistään perinnönjaon yhteydessä. Tuntevatko he silloin kiitollisuutta vai katkeruutta teitä vanhempia kohtaan?

Olet pelokas ja julma. Ajattele nyt vähän pidemmälle tätä asiaa! Mitä oikein pelkäät ja millaista hirviötä rakastat?

Mies on ihan itse päättänyt ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. En ole vaikuttanut asiaan. Ei ole minulta pois. Meidän omaisuus on minun nimissä juuri tästä syystä ettei tuo lapsi saa mitään, jos mies kuolee. Lapsille ei olla kerrottu miehen halusta. Turhaan minusta on leipoa mitään ilkeää äitipuolta, joka estää isän ja lapsen suhteen. Yksin oli isän päätös. Rakastan miestä, joka on isä meidän lapsille, jotka mies halusi.

Et ole vaikuttanut asiaan? Ekassa viestissä kerrot kuinka ekoilla treffeillä jo kerroit ettet halua olla äitipuoli ja tämän takia mies hylkäsi lapsensa.

Se lapsi varmasti olisi osa teidän elämää jos sinä olisit ollut myönteinen ja isäkin olisi saanut sinulta tukea yllättävään elämänmuutokseen. Ja yhdessä olisitte ottaneet sen pienen viattoman lapsen osaksi elämäänne.

Mies oli ennen taamistamme päättänyt ettei ole lapsen elämässä mukana. Taas asia käännettiin, että minä olen kaiken pahan alku ja juuri. Mies ei minun takiani hylännyt lastaan. 😂 olemme ydinperhe emme uusioperhe. Lapsi olisi voinut olla 100% perhettämme, olisin voinut hänet adoptoida, mutta se ei hänen äidilleen olisi käynyt.

Sinä sanoit miehelle ettet halua olla äitipuoli ja kuitenkin olisit voinut ADOPTOIDA hänet?

Mitä mä en nyt ymmärrä?

Eri asiaa elää sun ja meidän lapset kuin vain meidän lapset asetelmassa. Lapsi voi kuulua ydinperheseen 100% hänen äitinsä ei. Lapsi elää ja asuu kokoajan meillä tai ei ollenkaan. Ei säätämistä kahden kodin välillä ei tapaamisia. Yhdet vanhemmat ei puolivamhempia. Mies päätti että ollaan vain meidät lapset asetelmassa kun ex hoito oli epävakaa ja olisi vain haitannut meidän elämäämme. Lapsi jäi ikävästi siinä väliin.

Juu juu. Tottakai exä oli epävakaa ja mies uhri joka joutui pakon edessä hylkäämään viattoman lapsen.

Voi luoja sä olet sekaisin. Kuvittelet olevasi jotenkin voittaja tilanteessa jossa ei ole kuin häviäjiä.

Yeap. Onneks elämämme ydinperhe elämää 👌 AV palsta saa olla ihan mitä mieltä tahansa tavastamme elää. Ei haittaa.

Vaikka kuinka itsellesi vakuuttelet, että olette ydinperhe, sinun miehelläsi on lapsi edellisestä suhteesta, eli olet äitipuoli. Se, että olette hyljänneet lapsen "epävakaan exän" luo isäänsä kaipaamaan ei asiaa muuta miksikään. Ja vielä se, että kuvailet exää epävakaaksi ja hankalaksi, sinnehän se lapsi kannattaa sitten jättää, vailla minkäänlaista muuta tukea isän puolelta. Mä oon niin surullinen sen lapsen puolesta :'( Oot oikea satujen paha äitipuoli ja sun miehes omaa sosiopaatin piirteitä. Normaali ihminen ei pystyisi noin hylkäämään lastaan, kun ah niin ihana ja hehkeä ja "tasapainoinen" uusi nainen sanoo ettei halua, että entinen lapsi kuuluu elämään. Laitoin tasapainoinen sanan heittomerkein, koska sä oot niin epäempaattinen ja itsekäs, tunnekylmä akka, että halusit viattoman lapsen jäävän ilman isää. Joutuen miettimään koko elämänsä, mikä hänessä on vikana kun ei kelpaa. tuo viaton lapsi tulee aina kaipaamaan isäänsä, sanoit sinä teidän sosiopaattisessa "ydinperheessä" itselles mitä vaan.

Niin se lapsen pitäisi käydä ihmisen luona, jota ei edes kiinnosta sen lapsen olemassa olo. Ei ole minkäänlaisia isällisiä tunteita. Hän oli vain mällin luovuttaja. Mällin luovuttaminen ei tuo mukanaan tunteita. Oletteko ihan tosissaanne, että sen lapsen pitäisi käydä väki pakolla ihmisten luona, jotka eivät halua häntä?

Se, että hän on isä tuo automaattisesti vastuun lapsesta. Vaikka hän  ei haluaisi nähdä lasta, hänen pitäisi pystyä sen verran olemaan aikuinen, että olisi edes nimellisesti lapsen elämässä mukana, mutta senhän sinä olet estämässä, kuten heti aloituviestissäsi kerroit. Isä voi stooreilla sulle mitä vaan, mutta sä et tiedä hänen todellisia tunteitaan tätä hänen lastaan kohtaan. Jos hän alkaisi pitää tähän lapseensa yhteyttä, se voisi muuttaa koko tuon lapsen elämän, ja se on miehen vastuu vanhempana AIKUISENA. Jos et edes äitinä pysty tätä ymmärtämään, niin säälin lapsiasi ja säälin sinua ja olen surullinen miehesi lapsen puolesta. Sinä olet tunnevammainen ihminen ainakin, mulla ei oo mitään koulutusta arvioida sosiopatiaa tms, mutta normaali sä et ole ja kannattaisikatsoa, että sinun lapsillasi on muunkinlaista mallia elämässä kuin teidän sairas perhemalli, jossa yksi perheenjäsen suljetaan pois kokonaan.

Muista olla parrikadeilla, jokaisesta miehestä joka on spermaa luovuttanut itse suoraa emättimeen tai purkin kautta tuosta vastuun ottamisesta, aikuisena olemisesta ja lapsen elämässä mukana olemisesta 😂

Valitettavasti monet lapset joutuvat kokemaan tälläisen traumaattisen,koko elämään vaikuttavan kärsimyksen, ettei isä ole tekemisissä ollenkaan "pyyhkii pois". En voi puolustaa jokaista. Se kertoo jo paljon kuinka sinä naurat asialle. Mitä hauskaa tässä on? Oikeasti? Lapsen hädässä ja traumatisoitumisessa? Koitin antaa tässä keskustelussa äänen sille, jota ei kuulla, sille jolta olette kieltäneet äänen, sille pienelle ihmisenalulle, jonka olette hylänneet. 

Minä olen hylännyt vain ne biologiset lapset, jotka on luovutetuista munasoluista syntyneet. Heidän ääntään ei edes kiinnosta kuulla kun eivät virallisesti ole mun lapsia.

Se on luultavasti aika harvinaista, mutta erittäin surullista lapsen kannalta. Epätoivo saa ihmiset tekemään huonoja ratkaisuja ja ongelmat ovat moninaisia.

Luulin ettei isät kelpaa enää kenellekään, taitaa olla sitten riittävän jännittävä tämä ko isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua kenenkään äitipuoleksi. Mies tiesi minun näkemykseni asiasta jo ekoilla treffeillä ja päätti ihan itse ettei edellinen lapsi ole osa meidän elämäämme. Meillä on nyt kaksi lasta. Lapset ovat meille ne tärkeimmät. Edellisen suhteen lentolapsi ei ole käynyt meillä. Mies hoitaa velvollisuutensa ja maksaa elarit. Kukaan ei pakottanut miestä jäämään ja menemään naimisiin. Itse päätti aloittaa alusta.

Tulee aloittamaan alusta vielä monta kertaa. Näitä on nähty. Miksi yleensäkään kuvittelet, että tilanne sinun kanssasi olisi erilainen kuin exän?

Minä kuvittelen tilanteen erilaiseksi kun ollaan oltu yhdessä jo yli 15 vuotta. Joillakin se kolahtaa. Ei ole ainakaan vielä aloittanut alusta. Edellisen suhteen lapsesta emme ole kuulleet mitään. Eipä tuota miestä kiinnostakkaan tekemänsä virhe menneisyydessä. Lapsi oli vahinko ja ei haluttu miehen puolelta. Meidän lapset ovat ne tärkeimmät. Eivät tiedä sisarpuolestaan.

Olethan trolli. Pliis ole trolli joka vain haluaa huudattaa porukkaa!

Miksi olisin kiinnostunut lapsesta, joka ei ole minun eikä kuulu elämäämme. Mies itse päättää haluaako olla tekemisissä tuon lapsen kanssa. Ei ole ollut eikä lastakaan näytä kiinnostavan kuka oikea isä on. Lapsen äidillä on nykyään lapsia monen eri miehen kanssa.

Olet vetänyt nyt = -merkin lapsen ja äidin välille. Ymmärrätkö, että puhut ihan oikeasta ihmisestä, joka on syytön aikuisten touhuihin? Tuolla jossain elää ihminen, jolla ei ole isää. Miltä tuntuu olla ihminen, jota oma isä ei halua tavata? Mitä se tekee ihmisen itsetunnolle?

Olisiko se sinulta pois, jos miehesi olisi isä tälle lapselleen? Miksi yhteiset lapsenne eivät saa tietää sisaruksestaan? Miten kehtaatte pimittää lapsiltanne tämän tiedon? He saavat tietää sisaruksestaan viimeistään perinnönjaon yhteydessä. Tuntevatko he silloin kiitollisuutta vai katkeruutta teitä vanhempia kohtaan?

Olet pelokas ja julma. Ajattele nyt vähän pidemmälle tätä asiaa! Mitä oikein pelkäät ja millaista hirviötä rakastat?

Mies on ihan itse päättänyt ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. En ole vaikuttanut asiaan. Ei ole minulta pois. Meidän omaisuus on minun nimissä juuri tästä syystä ettei tuo lapsi saa mitään, jos mies kuolee. Lapsille ei olla kerrottu miehen halusta. Turhaan minusta on leipoa mitään ilkeää äitipuolta, joka estää isän ja lapsen suhteen. Yksin oli isän päätös. Rakastan miestä, joka on isä meidän lapsille, jotka mies halusi.

Et ole vaikuttanut asiaan? Ekassa viestissä kerrot kuinka ekoilla treffeillä jo kerroit ettet halua olla äitipuoli ja tämän takia mies hylkäsi lapsensa.

Se lapsi varmasti olisi osa teidän elämää jos sinä olisit ollut myönteinen ja isäkin olisi saanut sinulta tukea yllättävään elämänmuutokseen. Ja yhdessä olisitte ottaneet sen pienen viattoman lapsen osaksi elämäänne.

Mies oli ennen taamistamme päättänyt ettei ole lapsen elämässä mukana. Taas asia käännettiin, että minä olen kaiken pahan alku ja juuri. Mies ei minun takiani hylännyt lastaan. 😂 olemme ydinperhe emme uusioperhe. Lapsi olisi voinut olla 100% perhettämme, olisin voinut hänet adoptoida, mutta se ei hänen äidilleen olisi käynyt.

Sinä sanoit miehelle ettet halua olla äitipuoli ja kuitenkin olisit voinut ADOPTOIDA hänet?

Mitä mä en nyt ymmärrä?

Eri asiaa elää sun ja meidän lapset kuin vain meidän lapset asetelmassa. Lapsi voi kuulua ydinperheseen 100% hänen äitinsä ei. Lapsi elää ja asuu kokoajan meillä tai ei ollenkaan. Ei säätämistä kahden kodin välillä ei tapaamisia. Yhdet vanhemmat ei puolivamhempia. Mies päätti että ollaan vain meidät lapset asetelmassa kun ex hoito oli epävakaa ja olisi vain haitannut meidän elämäämme. Lapsi jäi ikävästi siinä väliin.

Juu juu. Tottakai exä oli epävakaa ja mies uhri joka joutui pakon edessä hylkäämään viattoman lapsen.

Voi luoja sä olet sekaisin. Kuvittelet olevasi jotenkin voittaja tilanteessa jossa ei ole kuin häviäjiä.

Yeap. Onneks elämämme ydinperhe elämää 👌 AV palsta saa olla ihan mitä mieltä tahansa tavastamme elää. Ei haittaa.

Vaikka kuinka itsellesi vakuuttelet, että olette ydinperhe, sinun miehelläsi on lapsi edellisestä suhteesta, eli olet äitipuoli. Se, että olette hyljänneet lapsen "epävakaan exän" luo isäänsä kaipaamaan ei asiaa muuta miksikään. Ja vielä se, että kuvailet exää epävakaaksi ja hankalaksi, sinnehän se lapsi kannattaa sitten jättää, vailla minkäänlaista muuta tukea isän puolelta. Mä oon niin surullinen sen lapsen puolesta :'( Oot oikea satujen paha äitipuoli ja sun miehes omaa sosiopaatin piirteitä. Normaali ihminen ei pystyisi noin hylkäämään lastaan, kun ah niin ihana ja hehkeä ja "tasapainoinen" uusi nainen sanoo ettei halua, että entinen lapsi kuuluu elämään. Laitoin tasapainoinen sanan heittomerkein, koska sä oot niin epäempaattinen ja itsekäs, tunnekylmä akka, että halusit viattoman lapsen jäävän ilman isää. Joutuen miettimään koko elämänsä, mikä hänessä on vikana kun ei kelpaa. tuo viaton lapsi tulee aina kaipaamaan isäänsä, sanoit sinä teidän sosiopaattisessa "ydinperheessä" itselles mitä vaan.

Niin se lapsen pitäisi käydä ihmisen luona, jota ei edes kiinnosta sen lapsen olemassa olo. Ei ole minkäänlaisia isällisiä tunteita. Hän oli vain mällin luovuttaja. Mällin luovuttaminen ei tuo mukanaan tunteita. Oletteko ihan tosissaanne, että sen lapsen pitäisi käydä väki pakolla ihmisten luona, jotka eivät halua häntä?

Tuleekin tosi kiva peruunkirjoitus jossain vaiheessa.... Toivottavasti olette aviossa.

Minkälainen nainen syttyy miehestä, joka on huono ja vastuuton isä? Ja tekee tällaisen tapauksen kanssa vielä itse lisää lapsia? Muutamaan otteeseen on näitä miehiä tullut vastaan ja aina loppuu kiinnostus siihen paikkaan. Mikään ei ole oksettavampaa kuin mies, joka tekee lapsia ja käyttäytyy myöhemmin niin kuin heitä ei edes olisi olemassa. Kertoo luonteesta ihan kaiken tarpeellisen.

Mä oon niin tyytyväinen ettei mun miehellä ole lapsia. Hänen exänsä oli ihan sekopää. Mies itse ei pidä lapsista ja on nyt tehnyt vasektonian. Sen vahinkolapsen (tarkoituksella mies ei lasta olisi tehnyt, neuroottinen ehkäisyn suhteen) elämä olisi meillä ollut kyllä onnetonta. Mies ei voi nytkään sietää muiden lapsia niin se oman pakko hoitaminen olisi ollut yhtä tuskaa sille lapsellekin. Velvollisuutensa olisi hoitanut pakosta mutta hyvää isää hänestä ei olisi tullut.

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen nainen syttyy miehestä, joka on huono ja vastuuton isä? Ja tekee tällaisen tapauksen kanssa vielä itse lisää lapsia? Muutamaan otteeseen on näitä miehiä tullut vastaan ja aina loppuu kiinnostus siihen paikkaan. Mikään ei ole oksettavampaa kuin mies, joka tekee lapsia ja käyttäytyy myöhemmin niin kuin heitä ei edes olisi olemassa. Kertoo luonteesta ihan kaiken tarpeellisen.

Aamen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua kenenkään äitipuoleksi. Mies tiesi minun näkemykseni asiasta jo ekoilla treffeillä ja päätti ihan itse ettei edellinen lapsi ole osa meidän elämäämme. Meillä on nyt kaksi lasta. Lapset ovat meille ne tärkeimmät. Edellisen suhteen lentolapsi ei ole käynyt meillä. Mies hoitaa velvollisuutensa ja maksaa elarit. Kukaan ei pakottanut miestä jäämään ja menemään naimisiin. Itse päätti aloittaa alusta.

Tulee aloittamaan alusta vielä monta kertaa. Näitä on nähty. Miksi yleensäkään kuvittelet, että tilanne sinun kanssasi olisi erilainen kuin exän?

Minä kuvittelen tilanteen erilaiseksi kun ollaan oltu yhdessä jo yli 15 vuotta. Joillakin se kolahtaa. Ei ole ainakaan vielä aloittanut alusta. Edellisen suhteen lapsesta emme ole kuulleet mitään. Eipä tuota miestä kiinnostakkaan tekemänsä virhe menneisyydessä. Lapsi oli vahinko ja ei haluttu miehen puolelta. Meidän lapset ovat ne tärkeimmät. Eivät tiedä sisarpuolestaan.

Olethan trolli. Pliis ole trolli joka vain haluaa huudattaa porukkaa!

Miksi olisin kiinnostunut lapsesta, joka ei ole minun eikä kuulu elämäämme. Mies itse päättää haluaako olla tekemisissä tuon lapsen kanssa. Ei ole ollut eikä lastakaan näytä kiinnostavan kuka oikea isä on. Lapsen äidillä on nykyään lapsia monen eri miehen kanssa.

Olet vetänyt nyt = -merkin lapsen ja äidin välille. Ymmärrätkö, että puhut ihan oikeasta ihmisestä, joka on syytön aikuisten touhuihin? Tuolla jossain elää ihminen, jolla ei ole isää. Miltä tuntuu olla ihminen, jota oma isä ei halua tavata? Mitä se tekee ihmisen itsetunnolle?

Olisiko se sinulta pois, jos miehesi olisi isä tälle lapselleen? Miksi yhteiset lapsenne eivät saa tietää sisaruksestaan? Miten kehtaatte pimittää lapsiltanne tämän tiedon? He saavat tietää sisaruksestaan viimeistään perinnönjaon yhteydessä. Tuntevatko he silloin kiitollisuutta vai katkeruutta teitä vanhempia kohtaan?

Olet pelokas ja julma. Ajattele nyt vähän pidemmälle tätä asiaa! Mitä oikein pelkäät ja millaista hirviötä rakastat?

Mies on ihan itse päättänyt ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. En ole vaikuttanut asiaan. Ei ole minulta pois. Meidän omaisuus on minun nimissä juuri tästä syystä ettei tuo lapsi saa mitään, jos mies kuolee. Lapsille ei olla kerrottu miehen halusta. Turhaan minusta on leipoa mitään ilkeää äitipuolta, joka estää isän ja lapsen suhteen. Yksin oli isän päätös. Rakastan miestä, joka on isä meidän lapsille, jotka mies halusi.

Et ole vaikuttanut asiaan? Ekassa viestissä kerrot kuinka ekoilla treffeillä jo kerroit ettet halua olla äitipuoli ja tämän takia mies hylkäsi lapsensa.

Se lapsi varmasti olisi osa teidän elämää jos sinä olisit ollut myönteinen ja isäkin olisi saanut sinulta tukea yllättävään elämänmuutokseen. Ja yhdessä olisitte ottaneet sen pienen viattoman lapsen osaksi elämäänne.

Mies oli ennen taamistamme päättänyt ettei ole lapsen elämässä mukana. Taas asia käännettiin, että minä olen kaiken pahan alku ja juuri. Mies ei minun takiani hylännyt lastaan. 😂 olemme ydinperhe emme uusioperhe. Lapsi olisi voinut olla 100% perhettämme, olisin voinut hänet adoptoida, mutta se ei hänen äidilleen olisi käynyt.

Sinä sanoit miehelle ettet halua olla äitipuoli ja kuitenkin olisit voinut ADOPTOIDA hänet?

Mitä mä en nyt ymmärrä?

Eri asiaa elää sun ja meidän lapset kuin vain meidän lapset asetelmassa. Lapsi voi kuulua ydinperheseen 100% hänen äitinsä ei. Lapsi elää ja asuu kokoajan meillä tai ei ollenkaan. Ei säätämistä kahden kodin välillä ei tapaamisia. Yhdet vanhemmat ei puolivamhempia. Mies päätti että ollaan vain meidät lapset asetelmassa kun ex hoito oli epävakaa ja olisi vain haitannut meidän elämäämme. Lapsi jäi ikävästi siinä väliin.

Juu juu. Tottakai exä oli epävakaa ja mies uhri joka joutui pakon edessä hylkäämään viattoman lapsen.

Voi luoja sä olet sekaisin. Kuvittelet olevasi jotenkin voittaja tilanteessa jossa ei ole kuin häviäjiä.

Yeap. Onneks elämämme ydinperhe elämää 👌 AV palsta saa olla ihan mitä mieltä tahansa tavastamme elää. Ei haittaa.

Vaikka kuinka itsellesi vakuuttelet, että olette ydinperhe, sinun miehelläsi on lapsi edellisestä suhteesta, eli olet äitipuoli. Se, että olette hyljänneet lapsen "epävakaan exän" luo isäänsä kaipaamaan ei asiaa muuta miksikään. Ja vielä se, että kuvailet exää epävakaaksi ja hankalaksi, sinnehän se lapsi kannattaa sitten jättää, vailla minkäänlaista muuta tukea isän puolelta. Mä oon niin surullinen sen lapsen puolesta :'( Oot oikea satujen paha äitipuoli ja sun miehes omaa sosiopaatin piirteitä. Normaali ihminen ei pystyisi noin hylkäämään lastaan, kun ah niin ihana ja hehkeä ja "tasapainoinen" uusi nainen sanoo ettei halua, että entinen lapsi kuuluu elämään. Laitoin tasapainoinen sanan heittomerkein, koska sä oot niin epäempaattinen ja itsekäs, tunnekylmä akka, että halusit viattoman lapsen jäävän ilman isää. Joutuen miettimään koko elämänsä, mikä hänessä on vikana kun ei kelpaa. tuo viaton lapsi tulee aina kaipaamaan isäänsä, sanoit sinä teidän sosiopaattisessa "ydinperheessä" itselles mitä vaan.

Niin se lapsen pitäisi käydä ihmisen luona, jota ei edes kiinnosta sen lapsen olemassa olo. Ei ole minkäänlaisia isällisiä tunteita. Hän oli vain mällin luovuttaja. Mällin luovuttaminen ei tuo mukanaan tunteita. Oletteko ihan tosissaanne, että sen lapsen pitäisi käydä väki pakolla ihmisten luona, jotka eivät halua häntä?

Tuleekin tosi kiva peruunkirjoitus jossain vaiheessa.... Toivottavasti olette aviossa.

Saisinpa olla kärpäsenä katossa, kun lapsille selviää että heillä on isosisko/veli. Sen jälkeen on vähän äiteellä selitettävää.

Lähipiiristäni löytyy vastaavanlainen tarina eikä kukaan voi käsittää isän ratkaisua alkaa dissaamaan omia lapsiaan ja muuttaa yhteen uuden naisen ja tämän lasten kanssa. Halveksun koko sydämestäni.

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän monta äitipuolta, jotka itseasiassa ovat ne, jotka mahdollistavat miehensä suhteen entisen suhteen lapsiin. He pyörittävät arkiruljanssin ja hoitavat miehen lapsia (kun mies harrastaa jne) näin mahdollistavat lasten oleilun isällään. Isä itse saattaisi muuten omat menot pistää edelle. Toki näissäkin tilanteissa äitipuolta keksitään jostain syyttää.

Tätä mammat haluavat: että äitipuoli hoitaa miehen lapset.

Olen joskus toisessa ketjussa kertonut, että minä en miehen lapsia hoida enkä viihdytä. Saan siitä miljoona alapeukkua.

Mun ja mun veljen isä kutakuinkin hylkäsi meidät kun uusi nainen tuli kuvioihin. Tää nainen ei voinu sietää mua ja mun veljeä ja sai ihan käsittämättömistä syistä raivokohtauksia meille. Isä oli ilmeisesti niin umpirakastunut ettei kyennyt näkemään tässä naisessa vikaa, joten syy oli aina meidän. Kerran jouduin isän pakotuksesta pyytämään tältä naiselta anteeksi että olin riuhtonut veljeni lempipaidan tämän rakkaan koiran (jota nainen piti omana lapsenaan ja meitä tärkeämpänä) hampaista enkä antanut koiran leikkiä kyseisellä paidalla. 7 v veli itki vieressä. Sen jälkeen kumma kyllä ei kumpikaan veljen kanssa vierailtu kun pakon edessä. Nyt vuosien jälkeen isä on yrittänyt ottaa yhteyttä ja lämmitellä välejä mutta mua tai veljeä ei enää kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua kenenkään äitipuoleksi. Mies tiesi minun näkemykseni asiasta jo ekoilla treffeillä ja päätti ihan itse ettei edellinen lapsi ole osa meidän elämäämme. Meillä on nyt kaksi lasta. Lapset ovat meille ne tärkeimmät. Edellisen suhteen lentolapsi ei ole käynyt meillä. Mies hoitaa velvollisuutensa ja maksaa elarit. Kukaan ei pakottanut miestä jäämään ja menemään naimisiin. Itse päätti aloittaa alusta.

Tulee aloittamaan alusta vielä monta kertaa. Näitä on nähty. Miksi yleensäkään kuvittelet, että tilanne sinun kanssasi olisi erilainen kuin exän?

Minä kuvittelen tilanteen erilaiseksi kun ollaan oltu yhdessä jo yli 15 vuotta. Joillakin se kolahtaa. Ei ole ainakaan vielä aloittanut alusta. Edellisen suhteen lapsesta emme ole kuulleet mitään. Eipä tuota miestä kiinnostakkaan tekemänsä virhe menneisyydessä. Lapsi oli vahinko ja ei haluttu miehen puolelta. Meidän lapset ovat ne tärkeimmät. Eivät tiedä sisarpuolestaan.

Olethan trolli. Pliis ole trolli joka vain haluaa huudattaa porukkaa!

Miksi olisin kiinnostunut lapsesta, joka ei ole minun eikä kuulu elämäämme. Mies itse päättää haluaako olla tekemisissä tuon lapsen kanssa. Ei ole ollut eikä lastakaan näytä kiinnostavan kuka oikea isä on. Lapsen äidillä on nykyään lapsia monen eri miehen kanssa.

Olet vetänyt nyt = -merkin lapsen ja äidin välille. Ymmärrätkö, että puhut ihan oikeasta ihmisestä, joka on syytön aikuisten touhuihin? Tuolla jossain elää ihminen, jolla ei ole isää. Miltä tuntuu olla ihminen, jota oma isä ei halua tavata? Mitä se tekee ihmisen itsetunnolle?

Olisiko se sinulta pois, jos miehesi olisi isä tälle lapselleen? Miksi yhteiset lapsenne eivät saa tietää sisaruksestaan? Miten kehtaatte pimittää lapsiltanne tämän tiedon? He saavat tietää sisaruksestaan viimeistään perinnönjaon yhteydessä. Tuntevatko he silloin kiitollisuutta vai katkeruutta teitä vanhempia kohtaan?

Olet pelokas ja julma. Ajattele nyt vähän pidemmälle tätä asiaa! Mitä oikein pelkäät ja millaista hirviötä rakastat?

Mies on ihan itse päättänyt ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. En ole vaikuttanut asiaan. Ei ole minulta pois. Meidän omaisuus on minun nimissä juuri tästä syystä ettei tuo lapsi saa mitään, jos mies kuolee. Lapsille ei olla kerrottu miehen halusta. Turhaan minusta on leipoa mitään ilkeää äitipuolta, joka estää isän ja lapsen suhteen. Yksin oli isän päätös. Rakastan miestä, joka on isä meidän lapsille, jotka mies halusi.

Et ole vaikuttanut asiaan? Ekassa viestissä kerrot kuinka ekoilla treffeillä jo kerroit ettet halua olla äitipuoli ja tämän takia mies hylkäsi lapsensa.

Se lapsi varmasti olisi osa teidän elämää jos sinä olisit ollut myönteinen ja isäkin olisi saanut sinulta tukea yllättävään elämänmuutokseen. Ja yhdessä olisitte ottaneet sen pienen viattoman lapsen osaksi elämäänne.

Mies oli ennen taamistamme päättänyt ettei ole lapsen elämässä mukana. Taas asia käännettiin, että minä olen kaiken pahan alku ja juuri. Mies ei minun takiani hylännyt lastaan. 😂 olemme ydinperhe emme uusioperhe. Lapsi olisi voinut olla 100% perhettämme, olisin voinut hänet adoptoida, mutta se ei hänen äidilleen olisi käynyt.

Sinä sanoit miehelle ettet halua olla äitipuoli ja kuitenkin olisit voinut ADOPTOIDA hänet?

Mitä mä en nyt ymmärrä?

Eri asiaa elää sun ja meidän lapset kuin vain meidän lapset asetelmassa. Lapsi voi kuulua ydinperheseen 100% hänen äitinsä ei. Lapsi elää ja asuu kokoajan meillä tai ei ollenkaan. Ei säätämistä kahden kodin välillä ei tapaamisia. Yhdet vanhemmat ei puolivamhempia. Mies päätti että ollaan vain meidät lapset asetelmassa kun ex hoito oli epävakaa ja olisi vain haitannut meidän elämäämme. Lapsi jäi ikävästi siinä väliin.

Juu juu. Tottakai exä oli epävakaa ja mies uhri joka joutui pakon edessä hylkäämään viattoman lapsen.

Voi luoja sä olet sekaisin. Kuvittelet olevasi jotenkin voittaja tilanteessa jossa ei ole kuin häviäjiä.

Yeap. Onneks elämämme ydinperhe elämää 👌 AV palsta saa olla ihan mitä mieltä tahansa tavastamme elää. Ei haittaa.

Vaikka kuinka itsellesi vakuuttelet, että olette ydinperhe, sinun miehelläsi on lapsi edellisestä suhteesta, eli olet äitipuoli. Se, että olette hyljänneet lapsen "epävakaan exän" luo isäänsä kaipaamaan ei asiaa muuta miksikään. Ja vielä se, että kuvailet exää epävakaaksi ja hankalaksi, sinnehän se lapsi kannattaa sitten jättää, vailla minkäänlaista muuta tukea isän puolelta. Mä oon niin surullinen sen lapsen puolesta :'( Oot oikea satujen paha äitipuoli ja sun miehes omaa sosiopaatin piirteitä. Normaali ihminen ei pystyisi noin hylkäämään lastaan, kun ah niin ihana ja hehkeä ja "tasapainoinen" uusi nainen sanoo ettei halua, että entinen lapsi kuuluu elämään. Laitoin tasapainoinen sanan heittomerkein, koska sä oot niin epäempaattinen ja itsekäs, tunnekylmä akka, että halusit viattoman lapsen jäävän ilman isää. Joutuen miettimään koko elämänsä, mikä hänessä on vikana kun ei kelpaa. tuo viaton lapsi tulee aina kaipaamaan isäänsä, sanoit sinä teidän sosiopaattisessa "ydinperheessä" itselles mitä vaan.

Niin se lapsen pitäisi käydä ihmisen luona, jota ei edes kiinnosta sen lapsen olemassa olo. Ei ole minkäänlaisia isällisiä tunteita. Hän oli vain mällin luovuttaja. Mällin luovuttaminen ei tuo mukanaan tunteita. Oletteko ihan tosissaanne, että sen lapsen pitäisi käydä väki pakolla ihmisten luona, jotka eivät halua häntä?

Tuleekin tosi kiva peruunkirjoitus jossain vaiheessa.... Toivottavasti olette aviossa.

Saisinpa olla kärpäsenä katossa, kun lapsille selviää että heillä on isosisko/veli. Sen jälkeen on vähän äiteellä selitettävää.

Ystävälleni kävi noin, että sai perunkirjoituksessa tietää isänsä lapsesta, siis velipuolestaan. Järkytys oli suuri. Välit vanhempiin katkesivat salailun takia, koska hänestä tuntui, että ei voinut kunnioittaa eikä luottaa enää vanhempiinsa. Otti tosi raskaasti tilanteen, puhui siitä kuinka elämältä hävisi turvallinen pohja.

No,  meillä on myös tavallaan ydinperhe, vaikka miehellä on lapsi ennestää. Mies on tosi hyvä isä ja rakastaa näitä jo nyt teini-ikäisiä yhteisiä mahdottomasti. Taas tämä vanhin lapsi... vahinko, mies inhoaa lapsen äitiä ja lapsi ei tunnu yhtään omalta. Lapsi eli poika on jäänyt vieraaksi, hyvä, jos arjessa muistaa olemassaolon. Sitä paitsi isällä ja pojalla ei ole mitään yhteistä. Ei ole nyt aikuisena, ei ollut myöskään lapsuudessa. Poika on rehellisesti sanottuna tomppeli ja toistaitoinen kaikessa. Kummallisennäköinenkin ja epäsiisti.

[ [/quote]

En ole estänyt miestä olemasta lapselle isä. Hän ei halua olla. Hän olisi voinut hyvin sanoa sori mulla on lapsi jne.. mutta ei ole tätä tehnyt. Meillä ei ole salaisuuksia. Valitettavasti se lapsi ei ole osa meidän perhettä eikä tule olemaan. Tämä on yksinomaan miehen päätös. Lapsemme ovat fiksuja ja filmaattisia heiltä ei puutu mitään. Saavat hyvän kasvatuksen.[/quote]

 

Onnittelut fiksuista ja filmaattisista lapsista. :) Heidän reaktionsa asian paljastuessa voi olla melkoinen. Miehesi lapsi tulee melko varmasti ottamaan yhteyttä sisaruksiinsa jossain vaiheessa heidän aikuistuttuaan kun isän henkilöllisyys on kuitenkin tiedossa. Aikuisille, mahdollisesti itse perheellistyneille lapsillenne voi tulla omien vanhempien toiminta asiassa kammottavana shokkina. Sekä toimintanne itsekkyys että näin suuresta asiasta kertomatta jättäminen voivat pahimmassa tapauksessa tuhota välinne kokonaan. Ymmärrän sinänsä, että joskus voi olla niin, että joihinkin sukulaisiin ei syystä tai toisesta olla yhteydessä edes omiin lapsiin / vanhempiin, mutta puolisisaruksesta kertomatta jättäminen jonkun ydinperhekulissin takia on asia, jota en itse pystyisi kovin helpolla antamaan anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

No,  meillä on myös tavallaan ydinperhe, vaikka miehellä on lapsi ennestää. Mies on tosi hyvä isä ja rakastaa näitä jo nyt teini-ikäisiä yhteisiä mahdottomasti. Taas tämä vanhin lapsi... vahinko, mies inhoaa lapsen äitiä ja lapsi ei tunnu yhtään omalta. Lapsi eli poika on jäänyt vieraaksi, hyvä, jos arjessa muistaa olemassaolon. Sitä paitsi isällä ja pojalla ei ole mitään yhteistä. Ei ole nyt aikuisena, ei ollut myöskään lapsuudessa. Poika on rehellisesti sanottuna tomppeli ja toistaitoinen kaikessa. Kummallisennäköinenkin ja epäsiisti.

Tietääkö sisarukset toisistaan?

Up