Kun isä tahallaan etäännyttää lapsen uuden tyttöystävän takia

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan se on luultavasti tässäkin tapauksessa eroa hakenut, joten hoitakoon itse lapsetkin siis

Siis mahtava idea, kostetaan juuri niille jotka tilanteeseen eniten viattomimmat? Mitä väliä vaikka on omaa verta ja lihaa ja syyttömät eroonne, haistakoon ne pitkät sonnat!

Tää oli sit sarkasmia.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ei ole mikään mies. Lapset tulee aina ensin.

Samalla logiikalla eroa hakevat naiset eivät ole naisia alkuunkaan. Lapsienhan pitää tulla aina ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan se on luultavasti tässäkin tapauksessa eroa hakenut, joten hoitakoon itse lapsetkin siis

Niin. Ja itsepä lapsia halusi. Ei kuulu minulle millään lailla. Ei nyt aivan raiskannut, mutta melkein. Ja pilleritkin jätti salaa pois. Pitäköön kakaransa.

Miten melkein raiskataan?

Koettu on. Mies/miehet ovat todellakin idiootteja.

Ole vahva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ei ole mikään mies. Lapset tulee aina ensin.

Samalla logiikalla eroa hakevat naiset eivät ole naisia alkuunkaan. Lapsienhan pitää tulla aina ensin.

En ole se jota kommentoit. Mitä tarkoitat samalla logiikalla? Eroaako nainen lapsistaan? Vai miehestään?

Vierailija kirjoitti:

luultavasti tyttöystävä ei vain pidä miehen edellisistä lapsista.

mies tajuaa tämän ja valitsee naisen, ei mitään kummallista, tapahtunut jo jeesuksen syntymästä saakka.

Öö, oliko Joosef siis ukkomies naidessaan veljentyttärensä Marian? Ja inhosi Jeesusta?

Nyt meni uskonto uusiksi.

Lapsella varmasti parempi ilman narsistia äitipuolta. Oma äitipuoleni teki aina erittäin selväksi kuinka hän tulee ensin, muistutti minun aikana isääni kuinka hän on vaimo ja tärkein. No ovat nyt eronneet ja tuo helmi asuu pienessä kämpässä uuden narkkimiehensä kanssa muut narkit naapureina. Aina silmä mustana. Kyllä salaa olen tyytyväinen että sai mitä ansaitsi, oli kyllä muutenkin läpeensä julma.

Jos mies ei halunnut jälkikasvua alunperinkään,ei iso ihme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan se on luultavasti tässäkin tapauksessa eroa hakenut, joten hoitakoon itse lapsetkin siis

Niin. Ja itsepä lapsia halusi. Ei kuulu minulle millään lailla. Ei nyt aivan raiskannut, mutta melkein. Ja pilleritkin jätti salaa pois. Pitäköön kakaransa.

Miten melkein raiskataan?

Laitetaan käsirautoihin, imetään. Mies huutaa eieiei, mutta pikkujorma on eri mieltä. Sitten vaan hyppäät päälle.

Aika vaikea on ulkopuolisen tietää mistä oikeasti on kyse. Meillä esim. miehenlapsen äiti syyttää miestä siitä, ettei hän ole tarpeeksi lapsen kanssa- ja minua pitää syyllisenä asiaan. Mutta hän on unohtanut muutamia pikkuseikkoja, kuten että hän itse muutti lapsen kanssa- mieheltä mitään kysymättä toiseen kaupunkiin.  Hän myös yritti pitkään määrätä kaikesta, vaati ja huusi ja kiusasi, uhkaili ja kosti jos hänen oikkuihinsa ei suostuttu. Jos mies ehdotti jotakin- esim. just lapsen kanssa ylimääräistä tapaamista, vastauksena oli aina että joo, kunhan vastapalvelukseksi tapahtuu sitä ja tätä ja tota. Tästä syystä kaikki joustavuus loppui pikku hiljaa, äidin suuntaan on hyvin selkeät rajat ja kaikki kirjattu- vastoin äidin tahtoa paperille. Mutta näitä asioita hän ei ota huomioon tai käsitä ollenkaan, ei näe omalla toiminnallaan mitään yhteyttä mihinkään. Sen sijaan hän näkee lapsensa "hylänneen" isän ja kamalan tyttöystävän joka on kaiken takana.  Itse ihmettelin hieman myös sitä, että kun esim lähdimme johonkin juhliin ja haimme lapsen mukaan, hän saattoi olla todella epäsiistissä kunnossa, likaisissa vaatteissa yms- mitä lie kostoa. Tästä johtuen myös spontaanit-lapsen kannalta kivat- menemiset vähenivät minimiin- jos ei ollut mahdollisuutta tosiaan käyttää häntä pesulla ja vaihtamassa uusia vaatteita ja takaisin tullessa käydä riisumassa niitä uusia vaatteita pois ja palauttaa takaisin kotiin sa äitinsä maun mukaisissa. Joka ylipäätään on lasta loukkaavaa- että hän on joko epäsiistinä juhlissa kun muut ovat parhaimmissaan-tai sitten hänet erikseen stailataan kotinsa ulkopuoliseen elämään.  Että osaa ne äiditkin. Itsekin olen äiti, enkä koskaan saattaisi lapsiani sellaisiin tilanteisiin mihin tuo miehenlapsen äiti omansa. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapauksessa exän uusi nainen on ihan ääneen sanonut, että tyttäreni on ulkonäöltään täysin kopio minusta eikä siksi voi sietää häntä.

Ei kyllä enää tarvitsekkaan, koska sai silti pidettyä miehen itsellään eivätkä enää ota tyttöä luokseen.

Ja kyllä. Ihan oikeasti tämmöistä tapahtuu. Olemme siitä surullinen esimerkki.

Näin meilläkin. Ja ulkonäkö on vaan pieni paha, ikävää on nähdä, että kaikki äidin "haasteet" sikiävät tyttäressä. On joskus hyvin haastavaa jaksaa tätä lasta.  Yritän nähdä hänessä hyviä puolia ja muistaa että hän on lapsi. Mutta ei ne kemiat ihan kohtaa. Mut emme lasta ole hylänneet, toivotaan että saa jotain hyviäkin vaikutteita meillä ollessaan. Mut jos ihan rehellinen olen, ei harmittaisi vaikkei häntä tavata tarvitsisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan se on luultavasti tässäkin tapauksessa eroa hakenut, joten hoitakoon itse lapsetkin siis

Niin. Ja itsepä lapsia halusi. Ei kuulu minulle millään lailla. Ei nyt aivan raiskannut, mutta melkein. Ja pilleritkin jätti salaa pois. Pitäköön kakaransa.

Miten melkein raiskataan?

Laitetaan käsirautoihin, imetään. Mies huutaa eieiei, mutta pikkujorma on eri mieltä. Sitten vaan hyppäät päälle.

Tuo mikään melkein ole, ihan täysin raiskaus se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tarina. Sitten kun ensimmäinen yhteinen lapsi syntyy, niin tilanne pahenee entisestään. Sun riivatut kakarat ja heidän kullannuppu, näin meillä. Enkä olisi tätä eksästä uskonut. Luulin mieheksi.

Tapaako lapset vielä isäänsä?

Hyvin satunnaisesti. Esim. isänpäivänä käyvät pikaisesti pizzalla, muuhun eivät enää suostu. Eivät mene enää heidän kotiinsa. Ovat jo teinejä.

En ihmettele yhtään. Kuka muka haluaisi mennä paikkaan jossa sinua ei kohdella kunnioittavasti.

Ehkä on vaan helpompaa elää uuden naisen kanssa ja nauttia rakkaudesta. Ei se tarkoita että rakkaus lapseen on loppunut. Voi vaan olla liian vaikeaa nähdä lasta silloin tällöin ja yhdistää kahta eri elämää.

Surullista se on, mutta jollain tavalla ymmärrän sen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

M36!

Olisipa minunkin teini-ikäisillä sinun kaltainen isä.

Heidän isä on jopa kääntänyt viilenneet välit lasten syyksi ja elelee nyt uuden puolison ja hänen lapsien kanssa eikä tapaamisia ole enää ollenkaan.

Sydän on pirstaleina lasten takia :(

Miten omat teini-ikäisesi ovat ilmaisseet isälle konkreettisesti, että haluaisivat tavata häntä? Tai miten isä on ilmaissut konkreettisesti, että ei halua tavata heitä?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on vaan helpompaa elää uuden naisen kanssa ja nauttia rakkaudesta. Ei se tarkoita että rakkaus lapseen on loppunut. Voi vaan olla liian vaikeaa nähdä lasta silloin tällöin ja yhdistää kahta eri elämää.

Surullista se on, mutta jollain tavalla ymmärrän sen kuitenkin.

Niinpä. Usein äidit eivät tajua, että sillä heidän omallakin käytöksellä on merkitystä. Jos tekee kaikesta ylivoimaisen hankalaa,riitaisaa, ikävää, niin kyllä ne miehen ennen pitkää väsyvät siihen. Että sikäli on monella aika rajallinen äidinvaisto ja kyky ajatella lapsen parasta. Kun itse erosin, ja miehellä oli samantien uusi- omasta katkeruudestani huolimatta tein kaikkeni, että lapsillani olis mahdollisimman helppoa selviytyä uusista käänteistä. Kuin myös kun lapset lähtivät isälleen, huolehdin että ovat puhtaita ja kaikin puolin ok, että sen uuden äitipuolen on mahdollisimman helppoa ottaa heidät vastaan. Koska jos hän tuntee lapsiani kohtaanvastenmielisyyttä tai heidän kauttaan jotain katkeruutta minulle, lapseni ovat ne jotka siitä kärsivät. Tästä syystä yritin olla mahdollisimman kunnioittava ja sovinnollinen. Ja nykyään kaikki on todella hyvin, aikuisilla hyvät suhteet keskenään ja lapseni eivät ole joutuneet kantamaan mitään aikuisten välisiä kaunoja vaan ovat olleet vapaat tuntemaan ja kasvamaan miten ovat halunneet. Yllättävän moni äiti laittaa lapsensa kantamaan omaa katkeruuttaan ja koston välineeksi. 

Olen nähnyt äitejäkin, jotka uuden miehen tullessa kuvioon eivät jaksaisi sitä omaa lapsiviikkoaankaan, vaan lasta ollaan työntämässä koko ajan muille hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tarina. Sitten kun ensimmäinen yhteinen lapsi syntyy, niin tilanne pahenee entisestään. Sun riivatut kakarat ja heidän kullannuppu, näin meillä. Enkä olisi tätä eksästä uskonut. Luulin mieheksi.

Tapaako lapset vielä isäänsä?

Hyvin satunnaisesti. Esim. isänpäivänä käyvät pikaisesti pizzalla, muuhun eivät enää suostu. Eivät mene enää heidän kotiinsa. Ovat jo teinejä.

En ihmettele yhtään. Kuka muka haluaisi mennä paikkaan jossa sinua ei kohdella kunnioittavasti.

Näinhän se on. Parempi meille, etteivät ole tekemisissä juurikaan. Saavat itse päättää asiasta. Tuntuu, että eivät haluaisi isänpäivänäkään nähdä, mutta ovat kuitenkin menneet isän pyynnöstä. Ja ihan hyvä, eivät sitten mieti sitä sen enempää. Ehkä ajattevat, että hoitavat "velvollisuutensa". Ei ole heidän vikansa, että isä ei ymmärrä omia velvollisuuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

luultavasti tyttöystävä ei vain pidä miehen edellisistä lapsista.

mies tajuaa tämän ja valitsee naisen, ei mitään kummallista, tapahtunut jo jeesuksen syntymästä saakka.

Kaiken pahan alku ja juuri löytyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on vaan helpompaa elää uuden naisen kanssa ja nauttia rakkaudesta. Ei se tarkoita että rakkaus lapseen on loppunut. Voi vaan olla liian vaikeaa nähdä lasta silloin tällöin ja yhdistää kahta eri elämää.

Surullista se on, mutta jollain tavalla ymmärrän sen kuitenkin.

Niinpä. Usein äidit eivät tajua, että sillä heidän omallakin käytöksellä on merkitystä. Jos tekee kaikesta ylivoimaisen hankalaa,riitaisaa, ikävää, niin kyllä ne miehen ennen pitkää väsyvät siihen. Että sikäli on monella aika rajallinen äidinvaisto ja kyky ajatella lapsen parasta. Kun itse erosin, ja miehellä oli samantien uusi- omasta katkeruudestani huolimatta tein kaikkeni, että lapsillani olis mahdollisimman helppoa selviytyä uusista käänteistä. Kuin myös kun lapset lähtivät isälleen, huolehdin että ovat puhtaita ja kaikin puolin ok, että sen uuden äitipuolen on mahdollisimman helppoa ottaa heidät vastaan. Koska jos hän tuntee lapsiani kohtaanvastenmielisyyttä tai heidän kauttaan jotain katkeruutta minulle, lapseni ovat ne jotka siitä kärsivät. Tästä syystä yritin olla mahdollisimman kunnioittava ja sovinnollinen. Ja nykyään kaikki on todella hyvin, aikuisilla hyvät suhteet keskenään ja lapseni eivät ole joutuneet kantamaan mitään aikuisten välisiä kaunoja vaan ovat olleet vapaat tuntemaan ja kasvamaan miten ovat halunneet. Yllättävän moni äiti laittaa lapsensa kantamaan omaa katkeruuttaan ja koston välineeksi. 

Voi että Sinä olet hyvä. Kunniamerkki tulee postissa.