Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.

Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.

Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.

Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!

Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!

Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.

Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.

Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

No entäpä jos se ei rentouta, vaan on enemmänkin ahdistava velvollisuus? 

Kyllähän hyvä seksi parhaimmillaan on todella ihanaa ja rentouttavaa, mutta itse en esimerkiksi edes kykene orgasmiin edes viikottain. Ei vaan onnistu, ja ilman sitä koko homma on jossain määrin plääh. Sitten kun on riittävästi kerännyt sitä virittyneisyyttä, keho taas toimii oikein.

Just tämä. Kun seksi on enemmän velvollisuus, kuin hupi, ei se rentouta vaan lisää ahdistusta. mies meillä ns minuuttimuna. En siis ehdi mitenkään mukaan ja orkun saa ehkä kerran 5 vuodessa. Ja jos mies yrittää hidastaa tahtia, että kestäisi pitempään, on työntöjä kerran minuutissa ja sekin latistaa himon. Mies kyllä on tyytyväinen ja haluaa seksiä usein. Itse ei jaksaisi kun ei siitä mitään itselle saa.  Eniten vain pahaa mieltä. Jonkun muun kanssa seksi olisi ehkä parempaa ja sitä varmaan sitten haluaisikin. Nyt vain ahdistaa se jatkuva kärttäminen ja vonkaaminen. Tekisi mieli sanoa suoraan, ettei kiinnosta kun ei siitä mitään hupia ole. En silti halua loukata.

Voi herranjumala! Kyllä tuollaisessa tilanteessa on pakko puhua asiat niinkuin ne on. Nyt te kärsitte molemmat. Eikö mies muka tajua ettet saa niin nopeasti? Ja miksi hän ei yritä ratkaista asiaa jotenkin muutenkin kuin hidastamalla tahtia? Meillä esim. on niin että jos en joskus saa orgasmia yhdynnässä, niin mies hoitaa käsin minut loppuun, ei se ihan sama ole, mutta parempi kuin jäädä puutteeseen ja joutua masturboimaan.

Kyllä mies tietää, etten saa orgasmia, ja että häneltä tulee liian äkkiä tai siis heti samantien.  Mies on varmaan jo niin tottunut tilanteeseen, eikä edes oleta, että minä mitään odotankaan. Ja jos menen sanomaan, että seksi ei tunnu yhtään miltään, enkä saa siitä mitään mies luultavasti suuttuu.  Puoliso vaan  taitaa olla huono sänkyhommissa. Tällä kai mennään hautaan asti. Jaksa tuon  asiantakia alkaa enää vaihtamaankaan. Toisaalta kun siihen on tottunut, ettei orgasmia saa, ei sitä enää näin kymmenien vuosian  päästä osaa vaatiakaaan. Täytyy vaan toivoa, että miehenkin halut loppuu tai , että impotenssi iskee ja pääsee koko roskasta.

Mies on siis varastanut sinulta seksuaalisen nautinnon, kaikki vuosikymmenten orgasmit. Ja olette jo elämän ehtoopuolella, eli ainoa lyhyt ihmiselämä meni sulta ohi niin että et saanut edes siitä yhdestä asiasta nauttia jonka ihmiskroppa osaa tehdä niin että saavuttaa täydellisen nautinnon.

No näinhän se on , kun asiaa nyt myöhemmin tarkastelee. Silloin kun olin nuori 80-90-luvuilla, annettiin ymmärtää, että suurin osa naisista ei saa orgasmia yhdynnässä ja se on ihan normaalia. Kannatti kuulema ihan suosiolla tyytyä siihen mitä saa, eikä odotella ihmeenpiä. Ja  annettiin vieläpä ymmärtää, että vika on naisessa itsessään.  Nyt vuosien päästä olen tajunnut, että ei se vika ehkä yksittään minussa olekaan, vaan mieheltä todellakin tulee liian äkkiä. Ja koska mies ei harrasta juurikaan esileikkejä, vaan ensimmäisenä tungetaan käsi alakertaan ja jos vähänkään tuntuu, että sisälle pystyy tunkeutumaan niin siitä vaan. Muutama työntö ja se on siinä. 

Mies siis on ensimmäinen seksikumppani mitä minulla on ollut, joten en osannut alkuun edes asiaa ihmetellä. Ja nyt on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.

Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.

Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.

Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.

Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.

Tuli THL:N itsemurhien ehkäisy ohjelma mieleen. Pidetään huoli, että ihmistä ahdistetaan asialla kiduttavaan kuolemaan asti ja lopuksi leikitään sankaria, ilman ohjelmaamme hän ei olisi elänyt näinkään kauan. Lopulta he ovat vielä onnellisia järjestelmänsä tuottamasta kuolemasta, joka on muuttanut itsemurhan, kiduttavaksi hitaaksi murhaksi.

No onhan toi aika rankasti ilmaistu, että mies olisi varastanut jonkun seksuaalisen nautinnon. Kyllä hyvään/huonoon seksiin on molemmat ihan yhtä vastuullisia ja keskusteluyhteys vaan pitää löytyä. Jos asia ei ole merkityksellinen tai kumppanin muut ominaisuudet ajavat petitaitojen ohi, niin se on silloin vain valintakysymys. Eikä välttämättä huono valinta!!

Tuo on vähän 90-luvun ajatusmalli, että nimenomaan miehen tehtävä olisi tyydyttää nainen. Sitä paitsi se on vähän seksin laadulle vahingollinenkin, kun usein tunnollinen mies on koko ajan aktin aikana kyselemässä "Miltä tuntuu? Ottaako kipeää? Vaihdetaanko asentoa? Mistä tykkäät? Tykkäsitkö?". Jos siihen ei kuivu, niin ei mihinkään.

Liian aikaiseen tulemiseen löytyy kyllä apuja. Hankalampi on auttaa niitä, joiden mies ei kerta kaikkiaan saa yhdynnässä.

Vierailija kirjoitti:

Liian aikaiseen tulemiseen löytyy kyllä apuja. Hankalampi on auttaa niitä, joiden mies ei kerta kaikkiaan saa yhdynnässä.

Varmasti molemmat ovat hankalia hoidettavia, mutta ei, ole likikään aina hoitoa liian varhaiseen siemensyöksyyn. Lääkkeet eivät välttämättä tehoa tai niitä ei saa ottaa - monella iäkkäällä on muita terveysongelmia ja vaikkapa korkea verenpaine - ei voi käyttää siemensyöksyä lykkäävää lääkitystä, Näin on esimerkiksi mun miehellä. Tulee alle minuutissa, en ole saanut mitään irti seksistä enää vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...

Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.

Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.

Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".

Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde". 

Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.

Tai "se joka on muuttunut, on huono".

Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.

"hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot" tästä lauseesta jätit pois sen, että jatkuvat. Eli vuodesta toiseen on erittäin vähän seksiä, kuiva kausi ei ole se poikkeus vaan sääntö. Seksikerrat on niitä poikkeuksia joita on ehkä kerran kuussa tai kerran vuodessa.

"parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde" Kyllä, tämä pitää 100% paikkansa jos ei ole seksiä ollenkaan. Tämä ei koske niitä joilla on kuiva kausi, joka loppuu aikanaan, viikkojen tai kuukausien päästä. Jos parisuhteessa ei ole odotettavissa koskaan seksiä, parisuhderakkaus on kuolemaan tuomittu, ystävinä voi jatkaa, mutta parisuhde se ei ole. 

"seksi virkistää, lievittää stressiä jne" Tämä on tieteellisesti todistettu fakta, ja suurimman osan ihmisistä jotka seksiä harrastaa oma kokemus. Tietenkään seksi ei tee mitään hyvää jos sitä inhoaa, eli inhoaa sitä kumppania kun ei kerran saa orgasmia jne. En ole vielä koskaan kuullut että joku inhoaisi saada orgasmin.

 "se joka on muuttunut, on huono" Yleisempi muoto tässä on se, että joka ei ole muuttunut on huono, kohtuuton kun vaatii toiselta rakkauden osoituksia koska itse rakastaa ja haluaa osoittaa rakkauttaan.

No mä en ehkä aivan ymmärrä sitä hehkutusta orgasmista. En nyt voi sanoa inhoavani niitä, mutta ei ne nyt mitenkään taivaallisiltakaan tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli järkiavioliittoja.

Niissä saattoi olla niin, että alusta saakka nukuttiin eri sängyssä tai niinkin, että tunnettiin vetoa toisiinsa. Tai vetovoima tuli ajan myötä tai ei koskaan tullut.

Mutta se tavallaan kuului siihen kuvioon, ei odettu mitään, hyvällä onnella sai myös onnellisen liiton, huonolla ei.

Mutta oli miten oli siitä ei niin paljon syyllistetty kumpaakaan. Niin siis luulen.

Mutta jos ja kun mennään vapaaehtisesti omasta halusta yhteen itse valitun henkilön kanssa niin alussa oletetttavasti luullaan, että liitto jatkossakin kokolailla on samantyylinen. Tuskin kukaan menisi yhteen jos jo alkupeleissä tietäisi, että esimerkikisi seksi loppuu vuonna miekka ja kirves? Jos alussa seksi oli molemmille toimivaa. Ja annetiin ymmärtää, että se on kummallekin OK.

Sairaudet nyt asia erikseen.

Miten jos alussa kohtuukäyttäjä olisikin myöhemmin alkoholisti? Tai kiltti ja mukautuva kumppani olisikin jossainvaiheessa ilkeä ja väkivaltainen?

Uskollisuutta luvannut paljastuisikin pettäjäksi? "Vika" olisi sen tapansa muuttaneen, ainakin yleisesti näin ajatellaan.

Miksi nämä muutamat ilmeiset syyt ovat sen alun jälkeen tapansa muuttaneen "vika", moni täällä ei esimerkiksi syyllistä itseään toisen muuttuessa pettäjäksi?

Mutta seksin lopettanut ei ole "tehnyt väärin"? Muuttujaa ei saa syyllistää, mutta ei muuttujaa saa?

Se joka muuttuu toiseksi alun yhteisten odotusten ja suhteen aloittamisen jälkeen on tavallaan se "syyllinen".

Se joka pysyy kokolailla samantyyppisenä kuin alussakin niin on pitänyt sen "lupauksensa", ehkä sanattoman, mutta oletetun. Jonka sen oletuksen jonka perusteella liitto aloitettiin.

Olen samaa mieltä, että parisuhteessa elävälle jatkuva masturbointi ainona keinona "rakastella" ei ole sama kuin kahdenkeskeisessä rakastelussa saatu mielihyvä ja toisen läheisyyden antama hyvänolontunne.

Joka on niin kylmä, että tätä ei ymmärrä, tai pystyy toisen siihen olotilaan "tuomitsemaan" niin varmaankaan ole koskaan kokenut sitä, mitä todellinen läheisyys ihmisten kesken on.

Juuri näin. Ja ennenhän oli oikeasti se "aviollinen velvollisuus" eli järkiliitot oli usein sukujen keskenään sopimia, ja lapsia piti tulla. Se oli jopa avioerolle hyvä syy jos lapsia ei tullut ja jopa sekin että toinen ei suostunut aviolliseen yhteyteen. Avioliitto oli taloudellinen juridinen sopimus, ja siihen aikaan lapsetkin nähtiin taloudelliselta kannalta hyödykkeinä, varsinkin poikalapset jotka oli tuottavampia kuin tyttölapset, mutta toki tyttölapsetkin oli oiva kauppatavara.

Niinno, eli seksiä on turha harrastaa, jos ei lapsia olla tekemässä. Jos tällä kaavalla mennään.

Se mitä ajateltiin ennenvanhaan ei ollut oikea tieto kosketuksen ja seksin hyödyistä. Silloin ei ollut ehkäisy ja synnyttäminen oli erittäin vaarallista. Ihminen tosin on aina harrastanut seksiä muistakin syistä kuin lisääntymissyistä, kuten jotkut muutkin eläinlajit.

Muut eläimet ehkä useammin harrastavat seksiä nimenomaan sen takia kun panettaa ja tuntuu hyvältä, eikä niinkään perhesuunnittelun seurauksena.

Muut eläimet - apinoita ja muutamaa muuta lukuunottamatta - eivät pane kuin lisääntyäkseen. 

Juuri ihmisapinat ovat niitä harvoja lajeja, joilla ilmeisesti seksuaalinen käyttäytyminen muutenkin kuin lisääntymis- tai kontrollointitarkoituksessa on luonnollista. Meillä ei ole kiima-aikoja, vaan nainen voi tulla raskaaksi ympäri vuoden. Seksi on, samoin kuin bonoboille, läheisimmille eläinsukulaisillemme, parisuhdetta koossa pitävä liima. Ihmisten pärjäämisstrategia on sidoksissa juuri tähän: naisten seksuaalinen aktiivisuus ympäri vuoden luo vahvoja yksilöiden välisiä suhteita, mahdollistaa parisuhteen tunne-elämän dynamiikan ja tiiviin yhteisörakenteen.

Mahdollisuus tulla ympäri vuoden raskaaksi on ollut metsästäjä-keräilijöille erittäin tärkeää: naiskeho kun vaatii korkeamman rasvaprosentin pystyäkseen raskautumaan. Metsästäjä-keräilijöiden elämä piti naiset ja miehet hyvin minimaalisissa rasvaprosenteissa, joten heti, kun naisten kehon rasvan määrä oli niin korkea että se mahdollisti jälkeläisten hankkimisen, naisella oli mahdollisuus tulla pian raskaaksi. Tiiviit seksisuhteet yhteen (tai useampaan) kumppaniin mahdollistivat miesten joustavan käyttäytymisen ruuan hankinnassa: miesten metsästys-, kalastus- tai keräilijäjoukko saattoi matkustaa kauaskin etsimään ravintoa, mutta he palasivat takaisin aina lähtöpaikalleen, koska seksihalu motivoi heitä ja sai heissä aikaan rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta parittelukumppaniinsa. Lisäksi metsästäjä-keräilijäyhteisön oloissa yhden pariskunnan parittelu innosti myös muita lähellä olevia nais- ja miespuoleisia Homo-suvun jäseniä ryhtymään aktiin kumppaninsa kanssa. Joten iloiset jälleennäkemiset leirinuotion hiivuttua olivat ilmeisesti takeena ihmissuvun säilymiselle ennen neoliittista vallankumousta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian aikaiseen tulemiseen löytyy kyllä apuja. Hankalampi on auttaa niitä, joiden mies ei kerta kaikkiaan saa yhdynnässä.

Varmasti molemmat ovat hankalia hoidettavia, mutta ei, ole likikään aina hoitoa liian varhaiseen siemensyöksyyn. Lääkkeet eivät välttämättä tehoa tai niitä ei saa ottaa - monella iäkkäällä on muita terveysongelmia ja vaikkapa korkea verenpaine - ei voi käyttää siemensyöksyä lykkäävää lääkitystä, Näin on esimerkiksi mun miehellä. Tulee alle minuutissa, en ole saanut mitään irti seksistä enää vuosiin.

Meitä pikaruiskujen vaimoja on paljon. Nuo iäkkäämmät eivät edes koe asiaa ongelmaksi, hehän saavat helposti ja aina. Akan ongelma, jos ei ehdi mukaan...

Minäkään en ole saanut kertaankaan orgasmia yhdynnässä, mies on sen verran pieni ja nopea. Suuseksissä muutaman kerran. Omatoimisesti vaikka kuinka usein ja helposti. Mikäs tässä, ainoa seksikumppanini tuo on, joten eipä vuosikymmeniin osannut haaveilla paremmasta, ja nyt on myöhäistä jo.

Ja minä olen se ongelma, joka ei halua...

Tuo koskee paljon myös ilman jääviä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian aikaiseen tulemiseen löytyy kyllä apuja. Hankalampi on auttaa niitä, joiden mies ei kerta kaikkiaan saa yhdynnässä.

Varmasti molemmat ovat hankalia hoidettavia, mutta ei, ole likikään aina hoitoa liian varhaiseen siemensyöksyyn. Lääkkeet eivät välttämättä tehoa tai niitä ei saa ottaa - monella iäkkäällä on muita terveysongelmia ja vaikkapa korkea verenpaine - ei voi käyttää siemensyöksyä lykkäävää lääkitystä, Näin on esimerkiksi mun miehellä. Tulee alle minuutissa, en ole saanut mitään irti seksistä enää vuosiin.

Meitä pikaruiskujen vaimoja on paljon. Nuo iäkkäämmät eivät edes koe asiaa ongelmaksi, hehän saavat helposti ja aina. Akan ongelma, jos ei ehdi mukaan...

Minäkään en ole saanut kertaankaan orgasmia yhdynnässä, mies on sen verran pieni ja nopea. Suuseksissä muutaman kerran. Omatoimisesti vaikka kuinka usein ja helposti. Mikäs tässä, ainoa seksikumppanini tuo on, joten eipä vuosikymmeniin osannut haaveilla paremmasta, ja nyt on myöhäistä jo.

Ja minä olen se ongelma, joka ei halua...

Mitäs mies tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...

Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.

Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.

Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".

Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde". 

Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.

Tai "se joka on muuttunut, on huono".

Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.

"hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot" tästä lauseesta jätit pois sen, että jatkuvat. Eli vuodesta toiseen on erittäin vähän seksiä, kuiva kausi ei ole se poikkeus vaan sääntö. Seksikerrat on niitä poikkeuksia joita on ehkä kerran kuussa tai kerran vuodessa.

"parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde" Kyllä, tämä pitää 100% paikkansa jos ei ole seksiä ollenkaan. Tämä ei koske niitä joilla on kuiva kausi, joka loppuu aikanaan, viikkojen tai kuukausien päästä. Jos parisuhteessa ei ole odotettavissa koskaan seksiä, parisuhderakkaus on kuolemaan tuomittu, ystävinä voi jatkaa, mutta parisuhde se ei ole. 

"seksi virkistää, lievittää stressiä jne" Tämä on tieteellisesti todistettu fakta, ja suurimman osan ihmisistä jotka seksiä harrastaa oma kokemus. Tietenkään seksi ei tee mitään hyvää jos sitä inhoaa, eli inhoaa sitä kumppania kun ei kerran saa orgasmia jne. En ole vielä koskaan kuullut että joku inhoaisi saada orgasmin.

 "se joka on muuttunut, on huono" Yleisempi muoto tässä on se, että joka ei ole muuttunut on huono, kohtuuton kun vaatii toiselta rakkauden osoituksia koska itse rakastaa ja haluaa osoittaa rakkauttaan.

No mä en ehkä aivan ymmärrä sitä hehkutusta orgasmista. En nyt voi sanoa inhoavani niitä, mutta ei ne nyt mitenkään taivaallisiltakaan tunnu.

Omituista. Miksi ihmiset sitten yleensä harrastavat yhdyntää ollenkaan? Muuten kuin lisääntymistarkoituksessa. En osaa kuvitella sitä että se ei tuntuisi taivaalliselta. Jotenkin sitä saa ihmisten jutuista sen käsityksen että se on todella mahtavaa ja siksi sitä joka paikassa esim. telkkarissa, mediassa muutenkin ja kirjoissa käsitellään kuvin ja kekseliäin sanankääntein. Ja ihan pornoakin siitä tehdään, elokuvia miljoonittain missä näytetään kuinka mahtavalta se orgasmi tuntuu. Miksi kaikki tämä vaiva jos se on sama kuin kättely?

Ei toki mullakaan "klitorisorgasmit" tunnu erikoisemmalta, kyllä se yhdynnän vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli järkiavioliittoja.

Niissä saattoi olla niin, että alusta saakka nukuttiin eri sängyssä tai niinkin, että tunnettiin vetoa toisiinsa. Tai vetovoima tuli ajan myötä tai ei koskaan tullut.

Mutta se tavallaan kuului siihen kuvioon, ei odettu mitään, hyvällä onnella sai myös onnellisen liiton, huonolla ei.

Mutta oli miten oli siitä ei niin paljon syyllistetty kumpaakaan. Niin siis luulen.

Mutta jos ja kun mennään vapaaehtisesti omasta halusta yhteen itse valitun henkilön kanssa niin alussa oletetttavasti luullaan, että liitto jatkossakin kokolailla on samantyylinen. Tuskin kukaan menisi yhteen jos jo alkupeleissä tietäisi, että esimerkikisi seksi loppuu vuonna miekka ja kirves? Jos alussa seksi oli molemmille toimivaa. Ja annetiin ymmärtää, että se on kummallekin OK.

Sairaudet nyt asia erikseen.

Miten jos alussa kohtuukäyttäjä olisikin myöhemmin alkoholisti? Tai kiltti ja mukautuva kumppani olisikin jossainvaiheessa ilkeä ja väkivaltainen?

Uskollisuutta luvannut paljastuisikin pettäjäksi? "Vika" olisi sen tapansa muuttaneen, ainakin yleisesti näin ajatellaan.

Miksi nämä muutamat ilmeiset syyt ovat sen alun jälkeen tapansa muuttaneen "vika", moni täällä ei esimerkiksi syyllistä itseään toisen muuttuessa pettäjäksi?

Mutta seksin lopettanut ei ole "tehnyt väärin"? Muuttujaa ei saa syyllistää, mutta ei muuttujaa saa?

Se joka muuttuu toiseksi alun yhteisten odotusten ja suhteen aloittamisen jälkeen on tavallaan se "syyllinen".

Se joka pysyy kokolailla samantyyppisenä kuin alussakin niin on pitänyt sen "lupauksensa", ehkä sanattoman, mutta oletetun. Jonka sen oletuksen jonka perusteella liitto aloitettiin.

Olen samaa mieltä, että parisuhteessa elävälle jatkuva masturbointi ainona keinona "rakastella" ei ole sama kuin kahdenkeskeisessä rakastelussa saatu mielihyvä ja toisen läheisyyden antama hyvänolontunne.

Joka on niin kylmä, että tätä ei ymmärrä, tai pystyy toisen siihen olotilaan "tuomitsemaan" niin varmaankaan ole koskaan kokenut sitä, mitä todellinen läheisyys ihmisten kesken on.

Juuri näin. Ja ennenhän oli oikeasti se "aviollinen velvollisuus" eli järkiliitot oli usein sukujen keskenään sopimia, ja lapsia piti tulla. Se oli jopa avioerolle hyvä syy jos lapsia ei tullut ja jopa sekin että toinen ei suostunut aviolliseen yhteyteen. Avioliitto oli taloudellinen juridinen sopimus, ja siihen aikaan lapsetkin nähtiin taloudelliselta kannalta hyödykkeinä, varsinkin poikalapset jotka oli tuottavampia kuin tyttölapset, mutta toki tyttölapsetkin oli oiva kauppatavara.

Niinno, eli seksiä on turha harrastaa, jos ei lapsia olla tekemässä. Jos tällä kaavalla mennään.

Se mitä ajateltiin ennenvanhaan ei ollut oikea tieto kosketuksen ja seksin hyödyistä. Silloin ei ollut ehkäisy ja synnyttäminen oli erittäin vaarallista. Ihminen tosin on aina harrastanut seksiä muistakin syistä kuin lisääntymissyistä, kuten jotkut muutkin eläinlajit.

Muut eläimet ehkä useammin harrastavat seksiä nimenomaan sen takia kun panettaa ja tuntuu hyvältä, eikä niinkään perhesuunnittelun seurauksena.

Muut eläimet - apinoita ja muutamaa muuta lukuunottamatta - eivät pane kuin lisääntyäkseen. 

Juuri ihmisapinat ovat niitä harvoja lajeja, joilla ilmeisesti seksuaalinen käyttäytyminen muutenkin kuin lisääntymis- tai kontrollointitarkoituksessa on luonnollista. Meillä ei ole kiima-aikoja, vaan nainen voi tulla raskaaksi ympäri vuoden. Seksi on, samoin kuin bonoboille, läheisimmille eläinsukulaisillemme, parisuhdetta koossa pitävä liima. Ihmisten pärjäämisstrategia on sidoksissa juuri tähän: naisten seksuaalinen aktiivisuus ympäri vuoden luo vahvoja yksilöiden välisiä suhteita, mahdollistaa parisuhteen tunne-elämän dynamiikan ja tiiviin yhteisörakenteen.

Mahdollisuus tulla ympäri vuoden raskaaksi on ollut metsästäjä-keräilijöille erittäin tärkeää: naiskeho kun vaatii korkeamman rasvaprosentin pystyäkseen raskautumaan. Metsästäjä-keräilijöiden elämä piti naiset ja miehet hyvin minimaalisissa rasvaprosenteissa, joten heti, kun naisten kehon rasvan määrä oli niin korkea että se mahdollisti jälkeläisten hankkimisen, naisella oli mahdollisuus tulla pian raskaaksi. Tiiviit seksisuhteet yhteen (tai useampaan) kumppaniin mahdollistivat miesten joustavan käyttäytymisen ruuan hankinnassa: miesten metsästys-, kalastus- tai keräilijäjoukko saattoi matkustaa kauaskin etsimään ravintoa, mutta he palasivat takaisin aina lähtöpaikalleen, koska seksihalu motivoi heitä ja sai heissä aikaan rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta parittelukumppaniinsa. Lisäksi metsästäjä-keräilijäyhteisön oloissa yhden pariskunnan parittelu innosti myös muita lähellä olevia nais- ja miespuoleisia Homo-suvun jäseniä ryhtymään aktiin kumppaninsa kanssa. Joten iloiset jälleennäkemiset leirinuotion hiivuttua olivat ilmeisesti takeena ihmissuvun säilymiselle ennen neoliittista vallankumousta.

Kyllähän naisella on kiima-aika ovulaation aikaan, ja vain silloin, muutaman päivän aikana on käytännössä mahdollista tulla raskaaksi, jos ei ole mitään vikaa systeemeissä että munasolu kypsyy "väärään" aikaan. Munasolu kypsyy tietyllä rytmillä ja se ei pysy lisääntymiskykyisenä ympäri vuoden, vaan noin neljän viikon välein tulee uusi munasolu.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut kaikissa parisuhteissani se vähähaluisempi, suurimman osan aikaa suorastaan haluton osapuoli ja jopa miettinyt, olenko oikeasti aseksuaali ja harrastanko seksiä vain toisen osapuolen mieliksi. Olen haaveillut miehestä, jolle seksi ei olisi kovinkaan merkitystä. Ehkä jopa miehestä, joka ei haluaisi seksiä lainkaan. Mutta sitten toisaalta pelkään, että onko kyse lopulta aina vain kumppanin puolelta tulevan halun ja "painostuksen" määrästä ja olisinko kenties itse se painostava, yliseksuaalinen osapuoli, jos kumppani kerrankin olisikin se vähemmän seksuaalinen. Sellainen ajatus tuntuu vielä ahdistavammalta, kun tietää, miltä jatkuvien seksiodotusten kohteena oleminen tuntuu.

Sama täällä, veikkaan että tuo asetelma vaikuttaa paljon. Kun kyllä sitä kuitenkin silloin on tosi halukkaitakin kausia ollut kun ei ole ollut kukaan painostamassa.

Olen mies, jo vanhakin.  Kerron nyt oman kokemukseeni perustuvaa.  Hyvin nuorena menin ensimmäisen vaimoni kanssa yhteen.  Oltiin ensimmäiset toisillemme ja rakastelu oli kivaa ja vilkasta.  Siltä silloin tuntui aidosti.  Lapsia tehtiin liuta ja heidät isoiksi kasvatettiin. 

Sitten kun alettiin olla kahdestaan kotona, lapset omissa elämissään, minua alkoi vaivata tuo ettei halukkuus kohdannut.  Enkä ollut aiemmin kiinnittänyt vaimon orgasmeihin huomiota.  Vähän alkoi seksi harventua, mutta ei se mikään ongelma ollut.  Ero kuitenkin tuli, kun.... siihen tuli syytä.

Sen jälkeen tutustuin naiseen, joka herätti minut "miesruususen" unesta.  Hän sanoi minulle, että olen hyvä seksissä ja totisesti hän sai orgasmeja. Naitiin kuin kanit!

Hän jäi, mutta uusia tuli ja aina sen jälkeen kehuja tuli.  Löysin oman seksuaalisuuteni ja seksuaalisen itseni vasta 50+.  Enkä nyt leuhki, enkä halua olla erityinen. 

Olin vain nuorempana tietämätön ja hukassa :(

Ensimmäinen vaimoni ei huomannut koskaan kehua minua, tai kiitellyt minua hyvästä seksistä.  En kai minäkään häntä?  Ehkä siihen ei ollut syytäkään hänen puoleltaan?  Jospa emme sopineet sillai toisillemme. 

En huomannut hänen saavan orgasmia koskaan.  Hyvissä väleissä ollaan ja ollaan juteltu ja kyllä hän on kertonut minun ollen hyvän seksissä ja saaneensa orgasmeja. Olisi sitten kertonut aikoinaan.  Mutta vikaa minussakin ja kokemattomuutta.

Nykyinen naiseni on sellainen heittäytyjä, luonnonlapsi.  Hänellä ei estoja ja saa joka kerran kolmekin kertaa, kun rakastellaan.  Eikä sessio kestä kuin 10 minuuttia, tai vähän päälle. Plus esileikit ja jälkipaijailut.  Unohtakaa iltapäivälehtien ja pornojuttujen tarinat tunteja/koko yön kestävästä rakastelusta.  Paikathan siinä hajoo.

Minusta miehenä on mahtavaa katsella, kuinka naiseni saa orgasmin.  Toisen ja lisääkin.  Itse alan naisen kolmannen jälkeen keskittyä omaan hyvään ja sitten saan myös oman namini.

Eli meillä 60v vanhoilla on hyvää seksiä, n.2-3 kertaa viikossa.  Ja se on hyvää siksi, että kumpikin pidämme huolta omasta tyydytyksestämme toista unohtamatta.  

Ja me olemme todella puhuneet asioista muuallakin kuin makuuhuoneessa.  On sovittu, että saa olla haluamatta.  Kummallakaan ei ole pakko suorittaa.  Ja kannattaa ehkä pitää fantasiatkin omassa päässään. Toki niitäkin voi jakaa, mutta niihin ei saa toista pakottaa.

Hei nuoret: Iloitkaa seksistä.  Se on iloinen asia ja parisuhteen liima.  Muistakaa puhua avoimesti. Ettei käy kuten minulle: Elin 50v vanhaksi ennen kuin löysin oman seksuaalisuuteni ja osasin elää seksikumppaneitteni kanssa.

t. vaari jo ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, jo vanhakin.  Kerron nyt oman kokemukseeni perustuvaa.  Hyvin nuorena menin ensimmäisen vaimoni kanssa yhteen.  Oltiin ensimmäiset toisillemme ja rakastelu oli kivaa ja vilkasta.  Siltä silloin tuntui aidosti.  Lapsia tehtiin liuta ja heidät isoiksi kasvatettiin. 

Sitten kun alettiin olla kahdestaan kotona, lapset omissa elämissään, minua alkoi vaivata tuo ettei halukkuus kohdannut.  Enkä ollut aiemmin kiinnittänyt vaimon orgasmeihin huomiota.  Vähän alkoi seksi harventua, mutta ei se mikään ongelma ollut.  Ero kuitenkin tuli, kun.... siihen tuli syytä.

Sen jälkeen tutustuin naiseen, joka herätti minut "miesruususen" unesta.  Hän sanoi minulle, että olen hyvä seksissä ja totisesti hän sai orgasmeja. Naitiin kuin kanit!

Hän jäi, mutta uusia tuli ja aina sen jälkeen kehuja tuli.  Löysin oman seksuaalisuuteni ja seksuaalisen itseni vasta 50+.  Enkä nyt leuhki, enkä halua olla erityinen. 

Olin vain nuorempana tietämätön ja hukassa :(

Ensimmäinen vaimoni ei huomannut koskaan kehua minua, tai kiitellyt minua hyvästä seksistä.  En kai minäkään häntä?  Ehkä siihen ei ollut syytäkään hänen puoleltaan?  Jospa emme sopineet sillai toisillemme. 

En huomannut hänen saavan orgasmia koskaan.  Hyvissä väleissä ollaan ja ollaan juteltu ja kyllä hän on kertonut minun ollen hyvän seksissä ja saaneensa orgasmeja. Olisi sitten kertonut aikoinaan.  Mutta vikaa minussakin ja kokemattomuutta.

Nykyinen naiseni on sellainen heittäytyjä, luonnonlapsi.  Hänellä ei estoja ja saa joka kerran kolmekin kertaa, kun rakastellaan.  Eikä sessio kestä kuin 10 minuuttia, tai vähän päälle. Plus esileikit ja jälkipaijailut.  Unohtakaa iltapäivälehtien ja pornojuttujen tarinat tunteja/koko yön kestävästä rakastelusta.  Paikathan siinä hajoo.

Minusta miehenä on mahtavaa katsella, kuinka naiseni saa orgasmin.  Toisen ja lisääkin.  Itse alan naisen kolmannen jälkeen keskittyä omaan hyvään ja sitten saan myös oman namini.

Eli meillä 60v vanhoilla on hyvää seksiä, n.2-3 kertaa viikossa.  Ja se on hyvää siksi, että kumpikin pidämme huolta omasta tyydytyksestämme toista unohtamatta.  

Ja me olemme todella puhuneet asioista muuallakin kuin makuuhuoneessa.  On sovittu, että saa olla haluamatta.  Kummallakaan ei ole pakko suorittaa.  Ja kannattaa ehkä pitää fantasiatkin omassa päässään. Toki niitäkin voi jakaa, mutta niihin ei saa toista pakottaa.

Hei nuoret: Iloitkaa seksistä.  Se on iloinen asia ja parisuhteen liima.  Muistakaa puhua avoimesti. Ettei käy kuten minulle: Elin 50v vanhaksi ennen kuin löysin oman seksuaalisuuteni ja osasin elää seksikumppaneitteni kanssa.

t. vaari jo ;)

Tai nykyisesi osaa hyvin näytellä kolme orkkua kymmeneen minsaan, kun kuuskymppisenä pelkää epätoivoisesti, että jätät hänet ja hän jää ilman miestä.

T. Itsekin kohta kuuskymppinen nainen ja paljon kuunnellut sinkkusiskojen kertomuksia aikuisen naisen miehenmetsästyksestä ja millä keinoilla voi vielä löytää miehen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, jo vanhakin.  Kerron nyt oman kokemukseeni perustuvaa.  Hyvin nuorena menin ensimmäisen vaimoni kanssa yhteen.  Oltiin ensimmäiset toisillemme ja rakastelu oli kivaa ja vilkasta.  Siltä silloin tuntui aidosti.  Lapsia tehtiin liuta ja heidät isoiksi kasvatettiin. 

Sitten kun alettiin olla kahdestaan kotona, lapset omissa elämissään, minua alkoi vaivata tuo ettei halukkuus kohdannut.  Enkä ollut aiemmin kiinnittänyt vaimon orgasmeihin huomiota.  Vähän alkoi seksi harventua, mutta ei se mikään ongelma ollut.  Ero kuitenkin tuli, kun.... siihen tuli syytä.

Sen jälkeen tutustuin naiseen, joka herätti minut "miesruususen" unesta.  Hän sanoi minulle, että olen hyvä seksissä ja totisesti hän sai orgasmeja. Naitiin kuin kanit!

Hän jäi, mutta uusia tuli ja aina sen jälkeen kehuja tuli.  Löysin oman seksuaalisuuteni ja seksuaalisen itseni vasta 50+.  Enkä nyt leuhki, enkä halua olla erityinen. 

Olin vain nuorempana tietämätön ja hukassa :(

Ensimmäinen vaimoni ei huomannut koskaan kehua minua, tai kiitellyt minua hyvästä seksistä.  En kai minäkään häntä?  Ehkä siihen ei ollut syytäkään hänen puoleltaan?  Jospa emme sopineet sillai toisillemme. 

En huomannut hänen saavan orgasmia koskaan.  Hyvissä väleissä ollaan ja ollaan juteltu ja kyllä hän on kertonut minun ollen hyvän seksissä ja saaneensa orgasmeja. Olisi sitten kertonut aikoinaan.  Mutta vikaa minussakin ja kokemattomuutta.

Nykyinen naiseni on sellainen heittäytyjä, luonnonlapsi.  Hänellä ei estoja ja saa joka kerran kolmekin kertaa, kun rakastellaan.  Eikä sessio kestä kuin 10 minuuttia, tai vähän päälle. Plus esileikit ja jälkipaijailut.  Unohtakaa iltapäivälehtien ja pornojuttujen tarinat tunteja/koko yön kestävästä rakastelusta.  Paikathan siinä hajoo.

Minusta miehenä on mahtavaa katsella, kuinka naiseni saa orgasmin.  Toisen ja lisääkin.  Itse alan naisen kolmannen jälkeen keskittyä omaan hyvään ja sitten saan myös oman namini.

Eli meillä 60v vanhoilla on hyvää seksiä, n.2-3 kertaa viikossa.  Ja se on hyvää siksi, että kumpikin pidämme huolta omasta tyydytyksestämme toista unohtamatta.  

Ja me olemme todella puhuneet asioista muuallakin kuin makuuhuoneessa.  On sovittu, että saa olla haluamatta.  Kummallakaan ei ole pakko suorittaa.  Ja kannattaa ehkä pitää fantasiatkin omassa päässään. Toki niitäkin voi jakaa, mutta niihin ei saa toista pakottaa.

Hei nuoret: Iloitkaa seksistä.  Se on iloinen asia ja parisuhteen liima.  Muistakaa puhua avoimesti. Ettei käy kuten minulle: Elin 50v vanhaksi ennen kuin löysin oman seksuaalisuuteni ja osasin elää seksikumppaneitteni kanssa.

t. vaari jo ;)

Tai nykyisesi osaa hyvin näytellä kolme orkkua kymmeneen minsaan, kun kuuskymppisenä pelkää epätoivoisesti, että jätät hänet ja hän jää ilman miestä.

T. Itsekin kohta kuuskymppinen nainen ja paljon kuunnellut sinkkusiskojen kertomuksia aikuisen naisen miehenmetsästyksestä ja millä keinoilla voi vielä löytää miehen

Kyllä minä tuon tarinan uskon, koska muistuttaa tarkasti omaa elämää, joskin eri iät. Itse näin ensimmäisen kerran naisen orgasmin koskaan vasta eron jälkeen - hieman alle nelikymppisenä. Oli ensimmäinen nainen, joka kertoi mistä piti ja mitä halusi. Ja minähän janosin tuollaista oppia ja olinkin hyvä oppilas. Ei aikaakaan, kun tajusin yhtäkkiä MITÄ NAISET OIKEIN HALUAA!? :D 

Kyllä itsestäkin tuntui että meni seksielämä hukkaan nuorena. Mutta osaan kyllä nyt arvostaa sitä, että edes näin 45-vuotiaana tajuaa. Nyt vaan pitää taistella kyvykkyyden kanssa! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, jo vanhakin.  Kerron nyt oman kokemukseeni perustuvaa.  Hyvin nuorena menin ensimmäisen vaimoni kanssa yhteen.  Oltiin ensimmäiset toisillemme ja rakastelu oli kivaa ja vilkasta.  Siltä silloin tuntui aidosti.  Lapsia tehtiin liuta ja heidät isoiksi kasvatettiin. 

Sitten kun alettiin olla kahdestaan kotona, lapset omissa elämissään, minua alkoi vaivata tuo ettei halukkuus kohdannut.  Enkä ollut aiemmin kiinnittänyt vaimon orgasmeihin huomiota.  Vähän alkoi seksi harventua, mutta ei se mikään ongelma ollut.  Ero kuitenkin tuli, kun.... siihen tuli syytä.

Sen jälkeen tutustuin naiseen, joka herätti minut "miesruususen" unesta.  Hän sanoi minulle, että olen hyvä seksissä ja totisesti hän sai orgasmeja. Naitiin kuin kanit!

Hän jäi, mutta uusia tuli ja aina sen jälkeen kehuja tuli.  Löysin oman seksuaalisuuteni ja seksuaalisen itseni vasta 50+.  Enkä nyt leuhki, enkä halua olla erityinen. 

Olin vain nuorempana tietämätön ja hukassa :(

Ensimmäinen vaimoni ei huomannut koskaan kehua minua, tai kiitellyt minua hyvästä seksistä.  En kai minäkään häntä?  Ehkä siihen ei ollut syytäkään hänen puoleltaan?  Jospa emme sopineet sillai toisillemme. 

En huomannut hänen saavan orgasmia koskaan.  Hyvissä väleissä ollaan ja ollaan juteltu ja kyllä hän on kertonut minun ollen hyvän seksissä ja saaneensa orgasmeja. Olisi sitten kertonut aikoinaan.  Mutta vikaa minussakin ja kokemattomuutta.

Nykyinen naiseni on sellainen heittäytyjä, luonnonlapsi.  Hänellä ei estoja ja saa joka kerran kolmekin kertaa, kun rakastellaan.  Eikä sessio kestä kuin 10 minuuttia, tai vähän päälle. Plus esileikit ja jälkipaijailut.  Unohtakaa iltapäivälehtien ja pornojuttujen tarinat tunteja/koko yön kestävästä rakastelusta.  Paikathan siinä hajoo.

Minusta miehenä on mahtavaa katsella, kuinka naiseni saa orgasmin.  Toisen ja lisääkin.  Itse alan naisen kolmannen jälkeen keskittyä omaan hyvään ja sitten saan myös oman namini.

Eli meillä 60v vanhoilla on hyvää seksiä, n.2-3 kertaa viikossa.  Ja se on hyvää siksi, että kumpikin pidämme huolta omasta tyydytyksestämme toista unohtamatta.  

Ja me olemme todella puhuneet asioista muuallakin kuin makuuhuoneessa.  On sovittu, että saa olla haluamatta.  Kummallakaan ei ole pakko suorittaa.  Ja kannattaa ehkä pitää fantasiatkin omassa päässään. Toki niitäkin voi jakaa, mutta niihin ei saa toista pakottaa.

Hei nuoret: Iloitkaa seksistä.  Se on iloinen asia ja parisuhteen liima.  Muistakaa puhua avoimesti. Ettei käy kuten minulle: Elin 50v vanhaksi ennen kuin löysin oman seksuaalisuuteni ja osasin elää seksikumppaneitteni kanssa.

t. vaari jo ;)

Tai nykyisesi osaa hyvin näytellä kolme orkkua kymmeneen minsaan, kun kuuskymppisenä pelkää epätoivoisesti, että jätät hänet ja hän jää ilman miestä.

T. Itsekin kohta kuuskymppinen nainen ja paljon kuunnellut sinkkusiskojen kertomuksia aikuisen naisen miehenmetsästyksestä ja millä keinoilla voi vielä löytää miehen

En sinusta tiedä, mutta oma nykyiseni ei kyllä näyttele.  Ei hänen tarvitse.  Kyllä hän miehiä saisi, kun on hyvän näköinen ja näyttää kymmenen vuotta nuoremmalta, mitä on.  Ja miksi ei 60-vuotiaskin, ihan 60-vuotiaan näköinenkin seuraa löytäisi? Ei meidän makuuhuoneessa tarvitse näytellä, eikä suorittaa kummankaan.  Jospa juuri siksi meidän suhteemme voi niin hyvin muutenkin.. Seksi on vain yksi osa toimivaa suhdetta.  Mukava sellainen tietenkin.

Asia on puolestani loppuunkäsitelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, jo vanhakin.  Kerron nyt oman kokemukseeni perustuvaa.  Hyvin nuorena menin ensimmäisen vaimoni kanssa yhteen.  Oltiin ensimmäiset toisillemme ja rakastelu oli kivaa ja vilkasta.  Siltä silloin tuntui aidosti.  Lapsia tehtiin liuta ja heidät isoiksi kasvatettiin. 

Sitten kun alettiin olla kahdestaan kotona, lapset omissa elämissään, minua alkoi vaivata tuo ettei halukkuus kohdannut.  Enkä ollut aiemmin kiinnittänyt vaimon orgasmeihin huomiota.  Vähän alkoi seksi harventua, mutta ei se mikään ongelma ollut.  Ero kuitenkin tuli, kun.... siihen tuli syytä.

Sen jälkeen tutustuin naiseen, joka herätti minut "miesruususen" unesta.  Hän sanoi minulle, että olen hyvä seksissä ja totisesti hän sai orgasmeja. Naitiin kuin kanit!

Hän jäi, mutta uusia tuli ja aina sen jälkeen kehuja tuli.  Löysin oman seksuaalisuuteni ja seksuaalisen itseni vasta 50+.  Enkä nyt leuhki, enkä halua olla erityinen. 

Olin vain nuorempana tietämätön ja hukassa :(

Ensimmäinen vaimoni ei huomannut koskaan kehua minua, tai kiitellyt minua hyvästä seksistä.  En kai minäkään häntä?  Ehkä siihen ei ollut syytäkään hänen puoleltaan?  Jospa emme sopineet sillai toisillemme. 

En huomannut hänen saavan orgasmia koskaan.  Hyvissä väleissä ollaan ja ollaan juteltu ja kyllä hän on kertonut minun ollen hyvän seksissä ja saaneensa orgasmeja. Olisi sitten kertonut aikoinaan.  Mutta vikaa minussakin ja kokemattomuutta.

Nykyinen naiseni on sellainen heittäytyjä, luonnonlapsi.  Hänellä ei estoja ja saa joka kerran kolmekin kertaa, kun rakastellaan.  Eikä sessio kestä kuin 10 minuuttia, tai vähän päälle. Plus esileikit ja jälkipaijailut.  Unohtakaa iltapäivälehtien ja pornojuttujen tarinat tunteja/koko yön kestävästä rakastelusta.  Paikathan siinä hajoo.

Minusta miehenä on mahtavaa katsella, kuinka naiseni saa orgasmin.  Toisen ja lisääkin.  Itse alan naisen kolmannen jälkeen keskittyä omaan hyvään ja sitten saan myös oman namini.

Eli meillä 60v vanhoilla on hyvää seksiä, n.2-3 kertaa viikossa.  Ja se on hyvää siksi, että kumpikin pidämme huolta omasta tyydytyksestämme toista unohtamatta.  

Ja me olemme todella puhuneet asioista muuallakin kuin makuuhuoneessa.  On sovittu, että saa olla haluamatta.  Kummallakaan ei ole pakko suorittaa.  Ja kannattaa ehkä pitää fantasiatkin omassa päässään. Toki niitäkin voi jakaa, mutta niihin ei saa toista pakottaa.

Hei nuoret: Iloitkaa seksistä.  Se on iloinen asia ja parisuhteen liima.  Muistakaa puhua avoimesti. Ettei käy kuten minulle: Elin 50v vanhaksi ennen kuin löysin oman seksuaalisuuteni ja osasin elää seksikumppaneitteni kanssa.

t. vaari jo ;)

Tai nykyisesi osaa hyvin näytellä kolme orkkua kymmeneen minsaan, kun kuuskymppisenä pelkää epätoivoisesti, että jätät hänet ja hän jää ilman miestä.

T. Itsekin kohta kuuskymppinen nainen ja paljon kuunnellut sinkkusiskojen kertomuksia aikuisen naisen miehenmetsästyksestä ja millä keinoilla voi vielä löytää miehen

En sinusta tiedä, mutta oma nykyiseni ei kyllä näyttele.  Ei hänen tarvitse.  Kyllä hän miehiä saisi, kun on hyvän näköinen ja näyttää kymmenen vuotta nuoremmalta, mitä on.  Ja miksi ei 60-vuotiaskin, ihan 60-vuotiaan näköinenkin seuraa löytäisi? Ei meidän makuuhuoneessa tarvitse näytellä, eikä suorittaa kummankaan.  Jospa juuri siksi meidän suhteemme voi niin hyvin muutenkin.. Seksi on vain yksi osa toimivaa suhdetta.  Mukava sellainen tietenkin.

Asia on puolestani loppuunkäsitelty.

Ihan ulkopuolisena 50+ naisena kiitän kertomuksesta, näitä rehellisiä, oivaltavia vastauksia on harvassa, noita kyynisiä, mitätöiviä kommentteja kirjoittavia kyllä löytyy. Jos näistä aisoista kyettäisiinkin keskustelemaan näin yrittäen ymmärtää toisiamme sen vastakkainasettelun sijaan mikä palstalla vallitsee, kun aika harvoin elämässä on vain oikeaa tapaa ja väärää.

Kiva vertaistukiketju, jossa toisen seksielämän kieltävät ja siitä vastuun ulkoistavat voivat taputella toisia olalleen ja sättiä ilkeästi kumppaniaan haluavia puolisoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian aikaiseen tulemiseen löytyy kyllä apuja. Hankalampi on auttaa niitä, joiden mies ei kerta kaikkiaan saa yhdynnässä.

Varmasti molemmat ovat hankalia hoidettavia, mutta ei, ole likikään aina hoitoa liian varhaiseen siemensyöksyyn. Lääkkeet eivät välttämättä tehoa tai niitä ei saa ottaa - monella iäkkäällä on muita terveysongelmia ja vaikkapa korkea verenpaine - ei voi käyttää siemensyöksyä lykkäävää lääkitystä, Näin on esimerkiksi mun miehellä. Tulee alle minuutissa, en ole saanut mitään irti seksistä enää vuosiin.

Meitä pikaruiskujen vaimoja on paljon. Nuo iäkkäämmät eivät edes koe asiaa ongelmaksi, hehän saavat helposti ja aina. Akan ongelma, jos ei ehdi mukaan...

Minäkään en ole saanut kertaankaan orgasmia yhdynnässä, mies on sen verran pieni ja nopea. Suuseksissä muutaman kerran. Omatoimisesti vaikka kuinka usein ja helposti. Mikäs tässä, ainoa seksikumppanini tuo on, joten eipä vuosikymmeniin osannut haaveilla paremmasta, ja nyt on myöhäistä jo.

Ja minä olen se ongelma, joka ei halua...

Meillä sama. Vaimo ei ole saanut ikinä yhdynnssä kenenkään kanssa eikä edes suulla tai sormella. Vain seksileluilla.

Itsekin olen kauhean nopea, ei vaan pysty kontrolloimaan kun orgasmin kehittyminen tulee hurjana piikkinä. Kuin aivastaminen, ei siinä paljon temput auta. Ehkä joku serotoniinijuttu voisi laannuttaa tilannetta. Harmittaa niin pirusti välillä kun haluaisi nauttia yhdyntää joskus minuutteja edes. Pahinta olisi tietysti jos nainen saisi jos vaan kestäisi :D

Itsekin syön mielialayhdistettä kun muuten laukean heti. On muuten tosi tehokasta, kuin viagra.