Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli järkiavioliittoja.
Niissä saattoi olla niin, että alusta saakka nukuttiin eri sängyssä tai niinkin, että tunnettiin vetoa toisiinsa. Tai vetovoima tuli ajan myötä tai ei koskaan tullut.
Mutta se tavallaan kuului siihen kuvioon, ei odettu mitään, hyvällä onnella sai myös onnellisen liiton, huonolla ei.
Mutta oli miten oli siitä ei niin paljon syyllistetty kumpaakaan. Niin siis luulen.
Mutta jos ja kun mennään vapaaehtisesti omasta halusta yhteen itse valitun henkilön kanssa niin alussa oletetttavasti luullaan, että liitto jatkossakin kokolailla on samantyylinen. Tuskin kukaan menisi yhteen jos jo alkupeleissä tietäisi, että esimerkikisi seksi loppuu vuonna miekka ja kirves? Jos alussa seksi oli molemmille toimivaa. Ja annetiin ymmärtää, että se on kummallekin OK.
Sairaudet nyt asia erikseen.
Miten jos alussa kohtuukäyttäjä olisikin myöhemmin alkoholisti? Tai kiltti ja mukautuva kumppani olisikin jossainvaiheessa ilkeä ja väkivaltainen?
Uskollisuutta luvannut paljastuisikin pettäjäksi? "Vika" olisi sen tapansa muuttaneen, ainakin yleisesti näin ajatellaan.
Miksi nämä muutamat ilmeiset syyt ovat sen alun jälkeen tapansa muuttaneen "vika", moni täällä ei esimerkiksi syyllistä itseään toisen muuttuessa pettäjäksi?
Mutta seksin lopettanut ei ole "tehnyt väärin"? Muuttujaa ei saa syyllistää, mutta ei muuttujaa saa?
Se joka muuttuu toiseksi alun yhteisten odotusten ja suhteen aloittamisen jälkeen on tavallaan se "syyllinen".
Se joka pysyy kokolailla samantyyppisenä kuin alussakin niin on pitänyt sen "lupauksensa", ehkä sanattoman, mutta oletetun. Jonka sen oletuksen jonka perusteella liitto aloitettiin.
Olen samaa mieltä, että parisuhteessa elävälle jatkuva masturbointi ainona keinona "rakastella" ei ole sama kuin kahdenkeskeisessä rakastelussa saatu mielihyvä ja toisen läheisyyden antama hyvänolontunne.
Joka on niin kylmä, että tätä ei ymmärrä, tai pystyy toisen siihen olotilaan "tuomitsemaan" niin varmaankaan ole koskaan kokenut sitä, mitä todellinen läheisyys ihmisten kesken on.
Juuri näin. Ja ennenhän oli oikeasti se "aviollinen velvollisuus" eli järkiliitot oli usein sukujen keskenään sopimia, ja lapsia piti tulla. Se oli jopa avioerolle hyvä syy jos lapsia ei tullut ja jopa sekin että toinen ei suostunut aviolliseen yhteyteen. Avioliitto oli taloudellinen juridinen sopimus, ja siihen aikaan lapsetkin nähtiin taloudelliselta kannalta hyödykkeinä, varsinkin poikalapset jotka oli tuottavampia kuin tyttölapset, mutta toki tyttölapsetkin oli oiva kauppatavara.
Niinno, eli seksiä on turha harrastaa, jos ei lapsia olla tekemässä. Jos tällä kaavalla mennään.
Se mitä ajateltiin ennenvanhaan ei ollut oikea tieto kosketuksen ja seksin hyödyistä. Silloin ei ollut ehkäisy ja synnyttäminen oli erittäin vaarallista. Ihminen tosin on aina harrastanut seksiä muistakin syistä kuin lisääntymissyistä, kuten jotkut muutkin eläinlajit.
Muut eläimet ehkä useammin harrastavat seksiä nimenomaan sen takia kun panettaa ja tuntuu hyvältä, eikä niinkään perhesuunnittelun seurauksena.
Muut eläimet - apinoita ja muutamaa muuta lukuunottamatta - eivät pane kuin lisääntyäkseen.
Panevat koska panettaa tai kyseinen aktiviteetti tuntuu hyvältä, mikä sattumalta johtaa lisääntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
No entäpä jos se ei rentouta, vaan on enemmänkin ahdistava velvollisuus?
Kyllähän hyvä seksi parhaimmillaan on todella ihanaa ja rentouttavaa, mutta itse en esimerkiksi edes kykene orgasmiin edes viikottain. Ei vaan onnistu, ja ilman sitä koko homma on jossain määrin plääh. Sitten kun on riittävästi kerännyt sitä virittyneisyyttä, keho taas toimii oikein.
Just tämä. Kun seksi on enemmän velvollisuus, kuin hupi, ei se rentouta vaan lisää ahdistusta. mies meillä ns minuuttimuna. En siis ehdi mitenkään mukaan ja orkun saa ehkä kerran 5 vuodessa. Ja jos mies yrittää hidastaa tahtia, että kestäisi pitempään, on työntöjä kerran minuutissa ja sekin latistaa himon. Mies kyllä on tyytyväinen ja haluaa seksiä usein. Itse ei jaksaisi kun ei siitä mitään itselle saa. Eniten vain pahaa mieltä. Jonkun muun kanssa seksi olisi ehkä parempaa ja sitä varmaan sitten haluaisikin. Nyt vain ahdistaa se jatkuva kärttäminen ja vonkaaminen. Tekisi mieli sanoa suoraan, ettei kiinnosta kun ei siitä mitään hupia ole. En silti halua loukata.
Voi herranjumala! Kyllä tuollaisessa tilanteessa on pakko puhua asiat niinkuin ne on. Nyt te kärsitte molemmat. Eikö mies muka tajua ettet saa niin nopeasti? Ja miksi hän ei yritä ratkaista asiaa jotenkin muutenkin kuin hidastamalla tahtia? Meillä esim. on niin että jos en joskus saa orgasmia yhdynnässä, niin mies hoitaa käsin minut loppuun, ei se ihan sama ole, mutta parempi kuin jäädä puutteeseen ja joutua masturboimaan.
Kyllä mies tietää, etten saa orgasmia, ja että häneltä tulee liian äkkiä tai siis heti samantien. Mies on varmaan jo niin tottunut tilanteeseen, eikä edes oleta, että minä mitään odotankaan. Ja jos menen sanomaan, että seksi ei tunnu yhtään miltään, enkä saa siitä mitään mies luultavasti suuttuu. Puoliso vaan taitaa olla huono sänkyhommissa. Tällä kai mennään hautaan asti. Jaksa tuon asiantakia alkaa enää vaihtamaankaan. Toisaalta kun siihen on tottunut, ettei orgasmia saa, ei sitä enää näin kymmenien vuosian päästä osaa vaatiakaaan. Täytyy vaan toivoa, että miehenkin halut loppuu tai , että impotenssi iskee ja pääsee koko roskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
No entäpä jos se ei rentouta, vaan on enemmänkin ahdistava velvollisuus?
Kyllähän hyvä seksi parhaimmillaan on todella ihanaa ja rentouttavaa, mutta itse en esimerkiksi edes kykene orgasmiin edes viikottain. Ei vaan onnistu, ja ilman sitä koko homma on jossain määrin plääh. Sitten kun on riittävästi kerännyt sitä virittyneisyyttä, keho taas toimii oikein.
Just tämä. Kun seksi on enemmän velvollisuus, kuin hupi, ei se rentouta vaan lisää ahdistusta. mies meillä ns minuuttimuna. En siis ehdi mitenkään mukaan ja orkun saa ehkä kerran 5 vuodessa. Ja jos mies yrittää hidastaa tahtia, että kestäisi pitempään, on työntöjä kerran minuutissa ja sekin latistaa himon. Mies kyllä on tyytyväinen ja haluaa seksiä usein. Itse ei jaksaisi kun ei siitä mitään itselle saa. Eniten vain pahaa mieltä. Jonkun muun kanssa seksi olisi ehkä parempaa ja sitä varmaan sitten haluaisikin. Nyt vain ahdistaa se jatkuva kärttäminen ja vonkaaminen. Tekisi mieli sanoa suoraan, ettei kiinnosta kun ei siitä mitään hupia ole. En silti halua loukata.
Voi herranjumala! Kyllä tuollaisessa tilanteessa on pakko puhua asiat niinkuin ne on. Nyt te kärsitte molemmat. Eikö mies muka tajua ettet saa niin nopeasti? Ja miksi hän ei yritä ratkaista asiaa jotenkin muutenkin kuin hidastamalla tahtia? Meillä esim. on niin että jos en joskus saa orgasmia yhdynnässä, niin mies hoitaa käsin minut loppuun, ei se ihan sama ole, mutta parempi kuin jäädä puutteeseen ja joutua masturboimaan.
Kyllä mies tietää, etten saa orgasmia, ja että häneltä tulee liian äkkiä tai siis heti samantien. Mies on varmaan jo niin tottunut tilanteeseen, eikä edes oleta, että minä mitään odotankaan. Ja jos menen sanomaan, että seksi ei tunnu yhtään miltään, enkä saa siitä mitään mies luultavasti suuttuu. Puoliso vaan taitaa olla huono sänkyhommissa. Tällä kai mennään hautaan asti. Jaksa tuon asiantakia alkaa enää vaihtamaankaan. Toisaalta kun siihen on tottunut, ettei orgasmia saa, ei sitä enää näin kymmenien vuosian päästä osaa vaatiakaaan. Täytyy vaan toivoa, että miehenkin halut loppuu tai , että impotenssi iskee ja pääsee koko roskasta.
Mies on siis varastanut sinulta seksuaalisen nautinnon, kaikki vuosikymmenten orgasmit. Ja olette jo elämän ehtoopuolella, eli ainoa lyhyt ihmiselämä meni sulta ohi niin että et saanut edes siitä yhdestä asiasta nauttia jonka ihmiskroppa osaa tehdä niin että saavuttaa täydellisen nautinnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on niin suuri syy, että voi olla yhdessä seksittömässä suhteessa? En tarkoita sairautta, tai vammaa.
Laiskuus, pelko ettei löydä enää rakkautta.
Tai se, että kumpikin rakastaa toisia, mutta tässä on vähän isompaa sairautta ja huolia ollut, joten eipä ole kumpikaan jaksanut seksiä ajatella. Laiskasti puhutaan välillä, että olisi se seksi kivaa, mutta jotenkin kumpikin on niin väsynyt, ettei jaksa aloittaa. Kaipa se nuo hormoonimuutoksetkin jo tässä iässä tekee tämän laiskuuden seksihommiin.
Naimisissa oltu n.40 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
No entäpä jos se ei rentouta, vaan on enemmänkin ahdistava velvollisuus?
Kyllähän hyvä seksi parhaimmillaan on todella ihanaa ja rentouttavaa, mutta itse en esimerkiksi edes kykene orgasmiin edes viikottain. Ei vaan onnistu, ja ilman sitä koko homma on jossain määrin plääh. Sitten kun on riittävästi kerännyt sitä virittyneisyyttä, keho taas toimii oikein.
Just tämä. Kun seksi on enemmän velvollisuus, kuin hupi, ei se rentouta vaan lisää ahdistusta. mies meillä ns minuuttimuna. En siis ehdi mitenkään mukaan ja orkun saa ehkä kerran 5 vuodessa. Ja jos mies yrittää hidastaa tahtia, että kestäisi pitempään, on työntöjä kerran minuutissa ja sekin latistaa himon. Mies kyllä on tyytyväinen ja haluaa seksiä usein. Itse ei jaksaisi kun ei siitä mitään itselle saa. Eniten vain pahaa mieltä. Jonkun muun kanssa seksi olisi ehkä parempaa ja sitä varmaan sitten haluaisikin. Nyt vain ahdistaa se jatkuva kärttäminen ja vonkaaminen. Tekisi mieli sanoa suoraan, ettei kiinnosta kun ei siitä mitään hupia ole. En silti halua loukata.
Voi herranjumala! Kyllä tuollaisessa tilanteessa on pakko puhua asiat niinkuin ne on. Nyt te kärsitte molemmat. Eikö mies muka tajua ettet saa niin nopeasti? Ja miksi hän ei yritä ratkaista asiaa jotenkin muutenkin kuin hidastamalla tahtia? Meillä esim. on niin että jos en joskus saa orgasmia yhdynnässä, niin mies hoitaa käsin minut loppuun, ei se ihan sama ole, mutta parempi kuin jäädä puutteeseen ja joutua masturboimaan.
Kyllä mies tietää, etten saa orgasmia, ja että häneltä tulee liian äkkiä tai siis heti samantien. Mies on varmaan jo niin tottunut tilanteeseen, eikä edes oleta, että minä mitään odotankaan. Ja jos menen sanomaan, että seksi ei tunnu yhtään miltään, enkä saa siitä mitään mies luultavasti suuttuu. Puoliso vaan taitaa olla huono sänkyhommissa. Tällä kai mennään hautaan asti. Jaksa tuon asiantakia alkaa enää vaihtamaankaan. Toisaalta kun siihen on tottunut, ettei orgasmia saa, ei sitä enää näin kymmenien vuosian päästä osaa vaatiakaaan. Täytyy vaan toivoa, että miehenkin halut loppuu tai , että impotenssi iskee ja pääsee koko roskasta.
Mies on siis varastanut sinulta seksuaalisen nautinnon, kaikki vuosikymmenten orgasmit. Ja olette jo elämän ehtoopuolella, eli ainoa lyhyt ihmiselämä meni sulta ohi niin että et saanut edes siitä yhdestä asiasta nauttia jonka ihmiskroppa osaa tehdä niin että saavuttaa täydellisen nautinnon.
Eipäs ylidramatisoida. Kaikki eivät yksinkertaisesti koe orgasmia niin taivaallisena, tai eivät arvota orgasmia ihan noin suureksi elämän huipennukseksi.
Jos sallit ontuvan vertauksen: olisi ihan mahtavaa olla multimiljonääri, mutta emme koe (välttämättä!?) elämäämme suurensuurena pettymyksenä, vaikka tulikin tämä ainoa elämä elettyä kahden ja puolen tonnin kuukausipalkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on niin suuri syy, että voi olla yhdessä seksittömässä suhteessa? En tarkoita sairautta, tai vammaa.
Laiskuus, pelko ettei löydä enää rakkautta.
Tai se, että kumpikin rakastaa toisia, mutta tässä on vähän isompaa sairautta ja huolia ollut, joten eipä ole kumpikaan jaksanut seksiä ajatella. Laiskasti puhutaan välillä, että olisi se seksi kivaa, mutta jotenkin kumpikin on niin väsynyt, ettei jaksa aloittaa. Kaipa se nuo hormoonimuutoksetkin jo tässä iässä tekee tämän laiskuuden seksihommiin.
Naimisissa oltu n.40 vuotta
Ihan ensimmäinen kommentoijahan ei tarkoittanut saurautta tai vammaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...
Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.
Voit varmaan sanoa että tänään ei jaksa, ei haluta. Voit varmaan sanoa sen huomennakin ilman että ilmassa on katastrofin ainekset. Mutta jos vielä viikkojen ja kuukausien jälkeen vastaus on aina sama jossain on vikaa. Joko sinussa tai parisuhteessa. Silloin pitää hakea apua jos rakastaa puolisoaan. Sillä yksipuolinen pihtaaminen ei tosiaankaan paranna parisuhdetta!
Henkinen väkivalta, puhumattomuus, ratkaisemattomat ongelmat, läheisyyden puute. Toinen koskettaa vain silloin kun haluaa seksiä. Välinpitämättömyys. Kylmyys. Törkeydet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on niin suuri syy, että voi olla yhdessä seksittömässä suhteessa? En tarkoita sairautta, tai vammaa.
Laiskuus, pelko ettei löydä enää rakkautta.
Tai se, että kumpikin rakastaa toisia, mutta tässä on vähän isompaa sairautta ja huolia ollut, joten eipä ole kumpikaan jaksanut seksiä ajatella. Laiskasti puhutaan välillä, että olisi se seksi kivaa, mutta jotenkin kumpikin on niin väsynyt, ettei jaksa aloittaa. Kaipa se nuo hormoonimuutoksetkin jo tässä iässä tekee tämän laiskuuden seksihommiin.
Naimisissa oltu n.40 vuotta
Tuossa iässä se on jo ihan ymmärrettävää, te olette olleet naimisissa jo silloin kun meikäläiset on vasta syntyneet.
Kun suhde ei toimi kirjoitti:
Henkinen väkivalta, puhumattomuus, ratkaisemattomat ongelmat, läheisyyden puute. Toinen koskettaa vain silloin kun haluaa seksiä. Välinpitämättömyys. Kylmyys. Törkeydet.
Jos nuo kaikki asiat on mitkä ei liity edes seksiin, pitäisi jo äkkiä erota, ei edes ehtisi tulla haluttomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja olin suhteessa kymmenen ekaa vuotta jälkeenpäin katsottuna yliseksuaalinen. Ei ne seksikertojen määrät aivan mahdottomia olleet, mutta sitten oli erilaiset muut oheisjutut, miten sitä konetta pidettiin käynnissä ja kierroksilla. Eronkin jälkeen olin lyhyissä suhteissa aina se seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli ja vaikka nyt itse sanonkin, niin myös erittäin haluttu petikumppani. Osaksi varmaan persoonan takia, osaksi taas, että halusin olla ja olinkin hyvä seksissä.
Mutta siitä tuli ilman vakituista suhdetta hieman jo suorittamista. Kunnes lopulta tuli hetki, ettei seksi kiinnostanut lainkaan entisellä tavalla. Olin haluton, joskaan en kyvytön.
Siihen heti perään ilmestyi sitten nykyinen kumppani, jonka halut vetää HELPOSTI vertoja nuorelle minälleni. Eli ensi kertaa olinkin huomattavasti passiivisempi osapuoli. Ei ihan muuten helppo paikka miehelle, jolla kaikki sinänsä toimii, mutta seksi itsessään ei enää tunnu niin merkitykselliseltä, kuin esimerkiksi läheisyys, kosketus ja yhdessä asioiden tekeminen. Taisin tajuta samalla jotain edellisistä suhteista...
Olen tässä viimeisen suhdevuoden aikana huomannut usein ajattelevani, että voisin haluta kokea kumppanin, joka ei olisi seksuaalisesti kovinkaan aktiivinen. Siis ihan ihmiskokeena, että onko nykyinen olotilani todellinen, vai riippuuko se aina suhteesta toiseen kumppaniin, ettei koskaan ole hyvä. En toki tällaista aio mennä tekemään ja onneksi se ei taida olla meille miehille kovin yleinen motiivikaan lähteä pettämään sen vuoksi, että EI saisi seksiä. :D
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olin suhteessa kymmenen ekaa vuotta jälkeenpäin katsottuna yliseksuaalinen. Ei ne seksikertojen määrät aivan mahdottomia olleet, mutta sitten oli erilaiset muut oheisjutut, miten sitä konetta pidettiin käynnissä ja kierroksilla. Eronkin jälkeen olin lyhyissä suhteissa aina se seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli ja vaikka nyt itse sanonkin, niin myös erittäin haluttu petikumppani. Osaksi varmaan persoonan takia, osaksi taas, että halusin olla ja olinkin hyvä seksissä.
Mutta siitä tuli ilman vakituista suhdetta hieman jo suorittamista. Kunnes lopulta tuli hetki, ettei seksi kiinnostanut lainkaan entisellä tavalla. Olin haluton, joskaan en kyvytön.
Siihen heti perään ilmestyi sitten nykyinen kumppani, jonka halut vetää HELPOSTI vertoja nuorelle minälleni. Eli ensi kertaa olinkin huomattavasti passiivisempi osapuoli. Ei ihan muuten helppo paikka miehelle, jolla kaikki sinänsä toimii, mutta seksi itsessään ei enää tunnu niin merkitykselliseltä, kuin esimerkiksi läheisyys, kosketus ja yhdessä asioiden tekeminen. Taisin tajuta samalla jotain edellisistä suhteista...
Olen tässä viimeisen suhdevuoden aikana huomannut usein ajattelevani, että voisin haluta kokea kumppanin, joka ei olisi seksuaalisesti kovinkaan aktiivinen. Siis ihan ihmiskokeena, että onko nykyinen olotilani todellinen, vai riippuuko se aina suhteesta toiseen kumppaniin, ettei koskaan ole hyvä. En toki tällaista aio mennä tekemään ja onneksi se ei taida olla meille miehille kovin yleinen motiivikaan lähteä pettämään sen vuoksi, että EI saisi seksiä. :D
Miten sulla oli ensimmäisen suhteen aikana se läheisyyspuoli? Oletko vasta vanhemmiten tajunnut sen tärkeyden ja siksi seksi jäänyt vähemmälle? Tuntuuko orgasmit aina samalta eri henkilöiden kanssa, tai vaikuttaako ikä siihen? Oman mielikuvan mukaan tiuha seksitahti heikentää orgasmia ja taas mitä kauemman on puutteessa niin joko se orgasmi on tosi voimakas tai sitä ei meinaa saada kun on jotenkin se seksisysteemi mennyt pois päältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihtarien itkuvirsi koko tämä ketju
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olin suhteessa kymmenen ekaa vuotta jälkeenpäin katsottuna yliseksuaalinen. Ei ne seksikertojen määrät aivan mahdottomia olleet, mutta sitten oli erilaiset muut oheisjutut, miten sitä konetta pidettiin käynnissä ja kierroksilla. Eronkin jälkeen olin lyhyissä suhteissa aina se seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli ja vaikka nyt itse sanonkin, niin myös erittäin haluttu petikumppani. Osaksi varmaan persoonan takia, osaksi taas, että halusin olla ja olinkin hyvä seksissä.
Mutta siitä tuli ilman vakituista suhdetta hieman jo suorittamista. Kunnes lopulta tuli hetki, ettei seksi kiinnostanut lainkaan entisellä tavalla. Olin haluton, joskaan en kyvytön.
Siihen heti perään ilmestyi sitten nykyinen kumppani, jonka halut vetää HELPOSTI vertoja nuorelle minälleni. Eli ensi kertaa olinkin huomattavasti passiivisempi osapuoli. Ei ihan muuten helppo paikka miehelle, jolla kaikki sinänsä toimii, mutta seksi itsessään ei enää tunnu niin merkitykselliseltä, kuin esimerkiksi läheisyys, kosketus ja yhdessä asioiden tekeminen. Taisin tajuta samalla jotain edellisistä suhteista...
Olen tässä viimeisen suhdevuoden aikana huomannut usein ajattelevani, että voisin haluta kokea kumppanin, joka ei olisi seksuaalisesti kovinkaan aktiivinen. Siis ihan ihmiskokeena, että onko nykyinen olotilani todellinen, vai riippuuko se aina suhteesta toiseen kumppaniin, ettei koskaan ole hyvä. En toki tällaista aio mennä tekemään ja onneksi se ei taida olla meille miehille kovin yleinen motiivikaan lähteä pettämään sen vuoksi, että EI saisi seksiä. :D
Miten sulla oli ensimmäisen suhteen aikana se läheisyyspuoli? Oletko vasta vanhemmiten tajunnut sen tärkeyden ja siksi seksi jäänyt vähemmälle? Tuntuuko orgasmit aina samalta eri henkilöiden kanssa, tai vaikuttaako ikä siihen? Oman mielikuvan mukaan tiuha seksitahti heikentää orgasmia ja taas mitä kauemman on puutteessa niin joko se orgasmi on tosi voimakas tai sitä ei meinaa saada kun on jotenkin se seksisysteemi mennyt pois päältä.
Tajusin sen läheisyyden merkityksen oikeastaan ekan kerran kun erosin, eli kyllä vasta vanhempana tajusin asian. Meillä ei eksän kanssa ollut kovinkaan paljon sitä läheisyyttä, emmekä muutenkaan tehneet asioita yhdessä. Loppua kohden se oli aina nautinto, jos toinen lähti vaikka viikonlopuksi vanhemmilleen. Sitten eron jälkeen tapasin naisen, jonka kanssa tajusin seksin henkisen puolen ja semmoisen läsnäolon ihan luonnostaan. Samalla varmaan selvisi ekan kerran, mitä tarkoittaa sana "kemia".
En ole kovin pitkiä aikoja elänyt puutteessa, niin en ole oikea ihminen vastaamaan noihin. Tottakai esim. viikko ilman vaikuttaa voimistavasti miehen orgasmiin ihan jo sperman määrästä lähtien. En osaa eritellä, olisiko eri kumppanien kanssa orgasmit olleet erilaisia, sanoisin että enemmän riippuu harrastuskerrasta ja sen nautinnollisuudesta.
Mutta tosiaan jokin tuntuu menneen kieltämättä epäkuntoon, kun halut ja himot poikkeaa omasta totutusta niin paljon. Syttyminen on niin vaikeaa. Pystyn silti elämään tämän kanssa ihan hyvin ja vaikka vielä toivon nykyisen suhteen vuoksi paluuta vanhaan, niin olen silti hyväksynyt asian.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olin suhteessa kymmenen ekaa vuotta jälkeenpäin katsottuna yliseksuaalinen. Ei ne seksikertojen määrät aivan mahdottomia olleet, mutta sitten oli erilaiset muut oheisjutut, miten sitä konetta pidettiin käynnissä ja kierroksilla. Eronkin jälkeen olin lyhyissä suhteissa aina se seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli ja vaikka nyt itse sanonkin, niin myös erittäin haluttu petikumppani. Osaksi varmaan persoonan takia, osaksi taas, että halusin olla ja olinkin hyvä seksissä.
Mutta siitä tuli ilman vakituista suhdetta hieman jo suorittamista. Kunnes lopulta tuli hetki, ettei seksi kiinnostanut lainkaan entisellä tavalla. Olin haluton, joskaan en kyvytön.
Siihen heti perään ilmestyi sitten nykyinen kumppani, jonka halut vetää HELPOSTI vertoja nuorelle minälleni. Eli ensi kertaa olinkin huomattavasti passiivisempi osapuoli. Ei ihan muuten helppo paikka miehelle, jolla kaikki sinänsä toimii, mutta seksi itsessään ei enää tunnu niin merkitykselliseltä, kuin esimerkiksi läheisyys, kosketus ja yhdessä asioiden tekeminen. Taisin tajuta samalla jotain edellisistä suhteista...
Olen tässä viimeisen suhdevuoden aikana huomannut usein ajattelevani, että voisin haluta kokea kumppanin, joka ei olisi seksuaalisesti kovinkaan aktiivinen. Siis ihan ihmiskokeena, että onko nykyinen olotilani todellinen, vai riippuuko se aina suhteesta toiseen kumppaniin, ettei koskaan ole hyvä. En toki tällaista aio mennä tekemään ja onneksi se ei taida olla meille miehille kovin yleinen motiivikaan lähteä pettämään sen vuoksi, että EI saisi seksiä. :D
Mä olen ollut kaikissa parisuhteissani se vähähaluisempi, suurimman osan aikaa suorastaan haluton osapuoli ja jopa miettinyt, olenko oikeasti aseksuaali ja harrastanko seksiä vain toisen osapuolen mieliksi. Olen haaveillut miehestä, jolle seksi ei olisi kovinkaan merkitystä. Ehkä jopa miehestä, joka ei haluaisi seksiä lainkaan. Mutta sitten toisaalta pelkään, että onko kyse lopulta aina vain kumppanin puolelta tulevan halun ja "painostuksen" määrästä ja olisinko kenties itse se painostava, yliseksuaalinen osapuoli, jos kumppani kerrankin olisikin se vähemmän seksuaalinen. Sellainen ajatus tuntuu vielä ahdistavammalta, kun tietää, miltä jatkuvien seksiodotusten kohteena oleminen tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on niin suuri syy, että voi olla yhdessä seksittömässä suhteessa? En tarkoita sairautta, tai vammaa.
Laiskuus, pelko ettei löydä enää rakkautta.
Tai se, että kumpikin rakastaa toisia, mutta tässä on vähän isompaa sairautta ja huolia ollut, joten eipä ole kumpikaan jaksanut seksiä ajatella. Laiskasti puhutaan välillä, että olisi se seksi kivaa, mutta jotenkin kumpikin on niin väsynyt, ettei jaksa aloittaa. Kaipa se nuo hormoonimuutoksetkin jo tässä iässä tekee tämän laiskuuden seksihommiin.
Naimisissa oltu n.40 vuotta
Tuossa iässä se on jo ihan ymmärrettävää, te olette olleet naimisissa jo silloin kun meikäläiset on vasta syntyneet.
Itse asiassa luin eilen tämän ketjun ja miehen kanssa siitä juteltiin illalla. Muisteltiin vuosikymmenien aikana olleita haluttomuuden aaltoja, mitä kummallakin oli välillä ollut. Niitä nyt tulee jokaisessa pitkässä suhteessa kummallekkin välillä, kun tuo elämä ei tuppaa menemään käsikirjoitusten mukaan kelläkään.
Se, mikä kummastakin on ollut tärkeää näissä jutuissa, oli nuorenakin se, että ollaan aina pystytty puhumaan asioista. Silloin nuorempanakin, kun jommalla kummalla oli elämässään energiaa vieviä asioita, sanottiin ääneen se, että ei johdu sinusta, että nyt ei kiinnosta seksi pätkääkään. Aina tiedettiin, että kun stressi hellittää, niin alkaa kiinnostamaan ne petipuuhatkin. Se vain, että jos oli ollut vähän pidempi "kylmä kausi", yleensä vähän oli taas haparointia ja vaikeakin aloittaa uudestaan. Mutta niistäkin selvittiin puhumalla, kuten monesta muustakin asiasta.
Ja vaikka olemme näin mummuraisia ja papparaisia, niin seksi on edelleen mielessä, vaikka vähän laiskanlaisesti tulee harrastettua. Mutta se, että se on siellä mielessä, on eräänlainen liima kuitenkin, ettei parisuhde ihan kaverisuhteeksi ole mennyt.
Se seksi ei ole aina pelkästään panemista. Vaan se on pahimpina ja tiukimpina elämänhetkinä ollut joskus pelkästään sitäkin, että on silitelty toista kädestä ja sanottu, että haluan minä sinua silti, mutta nyt olen niin rikki ja stressaantunut, että hyvä, kun pidän itseni kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
En ole tuo keneltä kysyit, mutta vastaan silti.
Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Heidän mielentilansa ja tekonsa vaikuttavat sekä häneen itseensä että myös siihen toiseen. Myös tekemättä jättämiset vaikuttavat.
Minulla on pitkän elämäni aikana ollut useita suhteita ja vaikka libido on suhteellisen muuttumaton asia, niin se millä tavalla se elää on heijastumaa toisesta ihmisestä. Suhteissani olen huomannut tämän. Yhdessä pitkässä suhteessa halukkuuteni seksiin hiipui pikkuhiljaa aivan olemattomaksi, koska meillä ei keskusteluyhteys toiminut. Mies ei ollut halukas avaamaan ja puhumaan juuri mitään asioita minkä tekeminen olisi kuitenkin ollut todella tarpeellista. Lopulta kun ajauduimme erillemme, mies silti vonkasi ja vonkasi. Sanoin viimeisenä toiveena, että mentäis pariterapiaan, johon miehen vastaus oli: "ei mulla ole mitään ongelmaa". Se oli viimeinen niitti siinä arkussa.
Seuraavassa suhteessa taas minä olin halukkaampi osapuoli, oikein isosti halukas, mutta mies ei. Kun erosimme, niin seksi korjaantui, mutta suhteessa ei enää ollut mitään pelastettavaa, koska kuten useimmat seksittömässä suhteessa eläneet tietävät, niin se musertaa itsetunnon. Kun pääsin vapaaksi, en enää halunnut palata siihen samaan. Tämäkään mies ei halunnut tehdä psyykkistä työtä pariterapiassa.
Olisi hyvä jos seksuaaliset halut olisivat kumppaneilla samanlaiset ja että suhde pysyy kunnossa tai sitä ainakin yritetään korjata. Kummankin täytyy ymmärtää oman osansa ja sen, että kaikki teot ovat sen yhteisen kombon osasta. Ei mitään irrallisia tai toisistaan riippumattomia. Näin myös seksuaalisen halukkuuden ongelmat ovat yhteisiä ongelmia, eikä vain sen kumpi muuttuu haluttomaksi tai sen kuka jää ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olin suhteessa kymmenen ekaa vuotta jälkeenpäin katsottuna yliseksuaalinen. Ei ne seksikertojen määrät aivan mahdottomia olleet, mutta sitten oli erilaiset muut oheisjutut, miten sitä konetta pidettiin käynnissä ja kierroksilla. Eronkin jälkeen olin lyhyissä suhteissa aina se seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli ja vaikka nyt itse sanonkin, niin myös erittäin haluttu petikumppani. Osaksi varmaan persoonan takia, osaksi taas, että halusin olla ja olinkin hyvä seksissä.
Mutta siitä tuli ilman vakituista suhdetta hieman jo suorittamista. Kunnes lopulta tuli hetki, ettei seksi kiinnostanut lainkaan entisellä tavalla. Olin haluton, joskaan en kyvytön.
Siihen heti perään ilmestyi sitten nykyinen kumppani, jonka halut vetää HELPOSTI vertoja nuorelle minälleni. Eli ensi kertaa olinkin huomattavasti passiivisempi osapuoli. Ei ihan muuten helppo paikka miehelle, jolla kaikki sinänsä toimii, mutta seksi itsessään ei enää tunnu niin merkitykselliseltä, kuin esimerkiksi läheisyys, kosketus ja yhdessä asioiden tekeminen. Taisin tajuta samalla jotain edellisistä suhteista...
Olen tässä viimeisen suhdevuoden aikana huomannut usein ajattelevani, että voisin haluta kokea kumppanin, joka ei olisi seksuaalisesti kovinkaan aktiivinen. Siis ihan ihmiskokeena, että onko nykyinen olotilani todellinen, vai riippuuko se aina suhteesta toiseen kumppaniin, ettei koskaan ole hyvä. En toki tällaista aio mennä tekemään ja onneksi se ei taida olla meille miehille kovin yleinen motiivikaan lähteä pettämään sen vuoksi, että EI saisi seksiä. :D
Mä olen ollut kaikissa parisuhteissani se vähähaluisempi, suurimman osan aikaa suorastaan haluton osapuoli ja jopa miettinyt, olenko oikeasti aseksuaali ja harrastanko seksiä vain toisen osapuolen mieliksi. Olen haaveillut miehestä, jolle seksi ei olisi kovinkaan merkitystä. Ehkä jopa miehestä, joka ei haluaisi seksiä lainkaan. Mutta sitten toisaalta pelkään, että onko kyse lopulta aina vain kumppanin puolelta tulevan halun ja "painostuksen" määrästä ja olisinko kenties itse se painostava, yliseksuaalinen osapuoli, jos kumppani kerrankin olisikin se vähemmän seksuaalinen. Sellainen ajatus tuntuu vielä ahdistavammalta, kun tietää, miltä jatkuvien seksiodotusten kohteena oleminen tuntuu.
Niinpä. Ja kun lisätään yhtälöön, että vaikka pari kertaa kuukaudessa kertoina riittäisikin, niin ainakaan itselle se ei tarkoita, että myös seksin laatu saisi olla jotain muuta kuin haluan. Minä kuitenkin haluan täyden omistautumisen, kokeilevan ja leikkisän luonteen, sekä halun heittäytyä nautintoon 100% silloin kun sitä on.
Luulen että tähän töksähtäisi, etten ainakaan helposti löytäisi vastinkappaletta. En tiedä olenko väärässä, mutta aiemmasta elämästä kokemukset viittaisi, että avoin mieli seksuaalisuudessa korreloi vahvasti naisella halukkuuden kanssa.
Jep, eli panettaa ja siksi.