Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...
Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.
Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.
Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".
Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde".
Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.
Tai "se joka on muuttunut, on huono".
Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.
"hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot" tästä lauseesta jätit pois sen, että jatkuvat. Eli vuodesta toiseen on erittäin vähän seksiä, kuiva kausi ei ole se poikkeus vaan sääntö. Seksikerrat on niitä poikkeuksia joita on ehkä kerran kuussa tai kerran vuodessa.
"parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde" Kyllä, tämä pitää 100% paikkansa jos ei ole seksiä ollenkaan. Tämä ei koske niitä joilla on kuiva kausi, joka loppuu aikanaan, viikkojen tai kuukausien päästä. Jos parisuhteessa ei ole odotettavissa koskaan seksiä, parisuhderakkaus on kuolemaan tuomittu, ystävinä voi jatkaa, mutta parisuhde se ei ole.
"seksi virkistää, lievittää stressiä jne" Tämä on tieteellisesti todistettu fakta, ja suurimman osan ihmisistä jotka seksiä harrastaa oma kokemus. Tietenkään seksi ei tee mitään hyvää jos sitä inhoaa, eli inhoaa sitä kumppania kun ei kerran saa orgasmia jne. En ole vielä koskaan kuullut että joku inhoaisi saada orgasmin.
"se joka on muuttunut, on huono" Yleisempi muoto tässä on se, että joka ei ole muuttunut on huono, kohtuuton kun vaatii toiselta rakkauden osoituksia koska itse rakastaa ja haluaa osoittaa rakkauttaan.
No mä en ehkä aivan ymmärrä sitä hehkutusta orgasmista. En nyt voi sanoa inhoavani niitä, mutta ei ne nyt mitenkään taivaallisiltakaan tunnu.
Tuskinpa edes olet saanut orgasmia tai sitten olen kokenut ainoastaan teräviä klitorisorgasmeja, jotka voivat olla kaukana taivaallisista. Sinulta on vielä kokematta kokonaisvaltainen emätinorgasmi, joka todellakin ON TAIVAALLINEN, koko mieli räjähtää siinä mielettömäksi nautinnoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että on pariskunta. Toinen tykkää suklaasta ja haluaa sitä noin kerran viikossa. Joskus useamminkin. Terveysriskejä ei ole.
Toinen ei yhtään piittaa suklaasta ja ei anna toisenkaan syödä suklaata.
Hän myös piilottaa tai heittää roskiin sen, jos löytää kaapista.
Suklaasta ei saa puhua ja jos puhutaan, niin suklaahimoton sanoo, että se on sinun ongelmasi jos tekee suklaata mieli. Ei kiinnosta.
Voithan syödä porkkanoita.Kummalle on helpompaa olla ilman suklaata?
Oletetaan, että toinen ei välitä syödä maksalaatikkoa joka päivä ja toinen haluaa syödä sitä kerran päivässä ja pakottaa toisenkin tekemään niin. Kummalla on helpompaa?
Tässä ollaan asian ytimessä. Se mikä toiselle on suklaata on toiselle maksalaatikkoa. Ja kummallakin on sama ruoka lautasella. Hämmästyttävää!
Voidaan ajatella asiaa myös niin, että toinen pystyy syömään kolme levyä suklaata päivässä. Toinen taas syö mielellään levyn kerran viikossa, mutta sitä isompi määrä ei mene alas, vaan saa aikaan äklön olon. Kumman mukaan on reilumpaa mennä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että on pariskunta. Toinen tykkää suklaasta ja haluaa sitä noin kerran viikossa. Joskus useamminkin. Terveysriskejä ei ole.
Toinen ei yhtään piittaa suklaasta ja ei anna toisenkaan syödä suklaata.
Hän myös piilottaa tai heittää roskiin sen, jos löytää kaapista.
Suklaasta ei saa puhua ja jos puhutaan, niin suklaahimoton sanoo, että se on sinun ongelmasi jos tekee suklaata mieli. Ei kiinnosta.
Voithan syödä porkkanoita.Kummalle on helpompaa olla ilman suklaata?
Oletetaan, että toinen ei välitä syödä maksalaatikkoa joka päivä ja toinen haluaa syödä sitä kerran päivässä ja pakottaa toisenkin tekemään niin. Kummalla on helpompaa?
Tässä ollaan asian ytimessä. Se mikä toiselle on suklaata on toiselle maksalaatikkoa. Ja kummallakin on sama ruoka lautasella. Hämmästyttävää!
Voidaan ajatella asiaa myös niin, että toinen pystyy syömään kolme levyä suklaata päivässä. Toinen taas syö mielellään levyn kerran viikossa, mutta sitä isompi määrä ei mene alas, vaan saa aikaan äklön olon. Kumman mukaan on reilumpaa mennä?
Molemmat miettivät tahoillaan ja yhdessä, kuinka tärkeää suklaansyönti on ja löytävät toistensa kanssa keskustellen rakastavan tasapainon koko tilanteeseen tai etsivät toisen henkilön, jonka kanssa suklaansyönti, keskustelu ja rakkaus toimii.
Minulle kelpaa niin maksalaatikko kuin suklaa.
Tuo suklaaesimerkki ontuu, paitsi jos suklaan syömiseksi lasketaan vain yhdessä tapahtuva suklaansyönti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsepetos kirjoitti:
Kyllähän vähemmän seksiä haluavan näkökulmasta puhutaan jatkuvasti. Se on se petetyn tai jätetyn näkökulma. Sen, jonka mielestä seksi ollut kovin tärkeä asia, kunnes siitä tuli maailman suurin asia, kun kumppani harrasti sitä jonkun muun kanssa.
Hyvin sanottu. Tarpeeksi seksiä suhteeseen tavalla tai toisella. Jos ei suhteessa saa tarpeeksi tai sellaista mitä haluaa, niin miksi ei voisi hakea sitä muualta. Kyllä siinä tulee rikkinäinen ja paha olo, jos ei saa totettaa omia seksuaalisia halujaan.
Vähemmän seksiä haluavahan toimii tässä pahatekijänä, kun estää toisen onnellisuuden jättäessään antamatta. Toinen joutuu vaan kärsimään tai pettämään tai lopulta eroamaan.
Ei se vähemmän haluava mikään pahantekijä ole, vaan on ehkä saanut siltä seksipupulta huonoa seksiä. Se jatkuvasti ja pakonomaisesti jypyttävä kun ei ehkä ole panostanut laatuun vaan vain määrään. huono seksi ei jaksa kiinnostaa ja vielä kun sitä on luukaa.
Ja kyllähän se on niin, että kenenkään ei tarvitse alkaa pettäjäksi vaan entinen suhde lopetetaan ensin ja sitten vasta etsitään uusi jyystettävä. Ja tämä on siksikin reilua, että silloin tämä vähemmän haluava voi itsekin miettiä, haluaako antaa toiselle seksiä vaikka ei itse sitä haluakaan ja säilyttää liitto vai antaako toisen mennä paremmille jypytysmaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsepetos kirjoitti:
Kyllähän vähemmän seksiä haluavan näkökulmasta puhutaan jatkuvasti. Se on se petetyn tai jätetyn näkökulma. Sen, jonka mielestä seksi ollut kovin tärkeä asia, kunnes siitä tuli maailman suurin asia, kun kumppani harrasti sitä jonkun muun kanssa.
Hyvin sanottu. Tarpeeksi seksiä suhteeseen tavalla tai toisella. Jos ei suhteessa saa tarpeeksi tai sellaista mitä haluaa, niin miksi ei voisi hakea sitä muualta. Kyllä siinä tulee rikkinäinen ja paha olo, jos ei saa totettaa omia seksuaalisia halujaan.
Vähemmän seksiä haluavahan toimii tässä pahatekijänä, kun estää toisen onnellisuuden jättäessään antamatta. Toinen joutuu vaan kärsimään tai pettämään tai lopulta eroamaan.
Hyvä kirjoitus.
Pihtari on onnellinen kun ei tarvitse rakastella ja kuitenkin kotona kaikki muuten ennallaan; on kotiapua, rahantuloa, lomia, joku joka hoitaa lasten harrastukset ja joku joka vaihtaa renkaat tms kurjia hommia mitä ei viitsi itse tehdä.
Samaan aikaan toinen vaan joutuu kärsimään, pettämään tai lähtemään. Vaihtoehdot on vähissä ja kaikki yhtä paskoja jos vielä on tunteita pihtaria kohtaan.
Kumpikohan tässä kärsii enemmän?
Sovinistikakka olet. Tästä kirjoituksesta paistaa läpi, miten kuvittelet, että "pihtaava" osapuoli on aina nainen. Väärässä olet, miehissä on aika paljon haluttomia. Ja siis niitä "pihtareita". Tuo pihtari on muuten niin väärä sana tässä asiassa , kuin ikinä voi olla. Pihtari voi olla se, joka itsekin haluaa, mutta ei anna, koska haluaa kostaa, kiusata tms. Pihtari ei suinkaan ole se joka ei HALUA niin paljon kuin toinen. Pihtari ei myöskään ole se joka ei halua seksiä monta kertaa päivässä vaan hänelle riittäisi kerran kaksi viikossa. kummassa on vika? Minusta siinä joka kärttää seksiä montakertaa päivässä eikä siinä joka tyytyy 2x/viikko. Ja yksi tärkeä asia, joka tälläisen ihmisen joka tuntee, että kumppani on "pihtari" kannattaa miettiä on se, että oletko ihan varma, että se kumppani on saanut hyvää seksiä? Huono seksi vie kyllä halut tehokkaasti.
Ja vielä on pakko sanoa, että naiset kouluttautuu tänä päivänä korkeammin kuin miehet ja on yhä yleisempää, että se onkin se nainen joka ne rahat sinne kotiin tuo. Ja olitpas päässyt taas mainitsemaan tuon miesten suurimman työtaakan perheessä eli RENKAAN VAIHDON.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksihaluttomille on oma paikka ja se on NUNNALUOSTARI.
Miksei munkkiluostari? No kun eukot ne pihtaa.
Minusta on aivan anteeksiantamatonta naisilta esittää halukasta seurusteluaikana ja sitten kun papin aamen on sanottu, alkaa seksillä kiristäminen ja pihtaus.
Olen itse nainen, että turha tulla ujeltamaan miesnäkökulmaksi.
Reilu peli. Jos muijaa ei seksi kiinnosta, niin miehen on saatava mennä sellaisen naisen luo, jota kiinnostaa. Tai avioero.
Lopputulema kuitenkin, että miehen ei tarvitse puutteessa elää.
Miksi puhut naisista muijina? Mikset puhu samalla tavalla miehistä äijinä?
Ihmiset muuttuvat, jopa papin aamenen jälkeen. Suomessa ihmiset ovat vapaita menemään ja elämään juuri niinkuin haluaa ja jos jotain ärsyttää se meneillä oleva tilanne, niin aina voi itse ottaa siitä vastuun ja muuttaa sen minkä itsensä suhteen voi. Toisten painostaminen johonkin on väärin. Monessa tilanteessa elämässä se on tosiaan joko tai ei. Kaikkea ei voi saada. Mutta ihmisellä pitää olla selkärankaa valita ja kertoa se toiselle. Ei mennä seläntakana ja huijata. Eihän pihtaajakaan seläntakana toimi.
Kyllä pihtaaja osaa arvostaa sitä, että mies rehellisesti myöntää, että haluaa vaihtaa kaiken muun seksiin. Hän päästää kyllä miehen menemään mielummin kuin elää elämänsä painostuksen alla tai harrastaa seksiä vastoin tahtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...
Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.
Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.
Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".
Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde".
Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.
Tai "se joka on muuttunut, on huono".
Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.
"hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot" tästä lauseesta jätit pois sen, että jatkuvat. Eli vuodesta toiseen on erittäin vähän seksiä, kuiva kausi ei ole se poikkeus vaan sääntö. Seksikerrat on niitä poikkeuksia joita on ehkä kerran kuussa tai kerran vuodessa.
"parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde" Kyllä, tämä pitää 100% paikkansa jos ei ole seksiä ollenkaan. Tämä ei koske niitä joilla on kuiva kausi, joka loppuu aikanaan, viikkojen tai kuukausien päästä. Jos parisuhteessa ei ole odotettavissa koskaan seksiä, parisuhderakkaus on kuolemaan tuomittu, ystävinä voi jatkaa, mutta parisuhde se ei ole.
"seksi virkistää, lievittää stressiä jne" Tämä on tieteellisesti todistettu fakta, ja suurimman osan ihmisistä jotka seksiä harrastaa oma kokemus. Tietenkään seksi ei tee mitään hyvää jos sitä inhoaa, eli inhoaa sitä kumppania kun ei kerran saa orgasmia jne. En ole vielä koskaan kuullut että joku inhoaisi saada orgasmin.
"se joka on muuttunut, on huono" Yleisempi muoto tässä on se, että joka ei ole muuttunut on huono, kohtuuton kun vaatii toiselta rakkauden osoituksia koska itse rakastaa ja haluaa osoittaa rakkauttaan.
No mä en ehkä aivan ymmärrä sitä hehkutusta orgasmista. En nyt voi sanoa inhoavani niitä, mutta ei ne nyt mitenkään taivaallisiltakaan tunnu.
Tuskinpa edes olet saanut orgasmia tai sitten olen kokenut ainoastaan teräviä klitorisorgasmeja, jotka voivat olla kaukana taivaallisista. Sinulta on vielä kokematta kokonaisvaltainen emätinorgasmi, joka todellakin ON TAIVAALLINEN, koko mieli räjähtää siinä mielettömäksi nautinnoksi.
Vaikka olisikin, niin kaikilla ei tosiaankaan ole tarvetta tavoitella sitä tilaa niin usein kuin mahdollista. Toisille ehkä kelpaa kerran kuussa ja toisille joka 4 vuosi. Ethän sinäkään joka päivä haluaisi syödä lempiruokaasi? Alkoholistit tosin ehkä haluaisivat olla aina kännissä, mutta monet muut tekevät mielellään muutakin kuin heistä taivaallisia asiota. Muistakin asioista voi saada paljon iloa ja ehkä vähemmällä vaivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että on pariskunta. Toinen tykkää suklaasta ja haluaa sitä noin kerran viikossa. Joskus useamminkin. Terveysriskejä ei ole.
Toinen ei yhtään piittaa suklaasta ja ei anna toisenkaan syödä suklaata.
Hän myös piilottaa tai heittää roskiin sen, jos löytää kaapista.
Suklaasta ei saa puhua ja jos puhutaan, niin suklaahimoton sanoo, että se on sinun ongelmasi jos tekee suklaata mieli. Ei kiinnosta.
Voithan syödä porkkanoita.Kummalle on helpompaa olla ilman suklaata?
Oletetaan, että toinen ei välitä syödä maksalaatikkoa joka päivä ja toinen haluaa syödä sitä kerran päivässä ja pakottaa toisenkin tekemään niin. Kummalla on helpompaa?
Tässä ollaan asian ytimessä. Se mikä toiselle on suklaata on toiselle maksalaatikkoa. Ja kummallakin on sama ruoka lautasella. Hämmästyttävää!
Voidaan ajatella asiaa myös niin, että toinen pystyy syömään kolme levyä suklaata päivässä. Toinen taas syö mielellään levyn kerran viikossa, mutta sitä isompi määrä ei mene alas, vaan saa aikaan äklön olon. Kumman mukaan on reilumpaa mennä?
Tässä nyt yhä edelleen puhutaan siitä, kuinka toisen mielestä karkkipäivä voisi olla vaikka viikonloppuisin ja toisen mielestä kukaan ei saa syödä suklaata kuin joskus ja jouluna ja silloinkin vain pari palaa,
Yleensä jos kumppani on haluton, syy löytyy omasta peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos kumppani on haluton, syy löytyy omasta peilistä.
Jos peilistä on jo etsitty, mkä on seuraava paikka? Sängyn alta, ulkovarastosta vai keittiöstä siitä laatikosta, jossa on kumilenksuja, mustekyniä, teippiä ja vanhoja postikortteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos kumppani on haluton, syy löytyy omasta peilistä.
Jos peilistä on jo etsitty, mkä on seuraava paikka? Sängyn alta, ulkovarastosta vai keittiöstä siitä laatikosta, jossa on kumilenksuja, mustekyniä, teippiä ja vanhoja postikortteja?
Tutkiskele vaan sitä peiliä tarkemmin, kyllä se siellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksiä nyt on ihan älytöntä verrata suklaaseen tai maksalaatikkoon tai anoppilavierailuihin tai puhumiseen tai mihinkään muuhunkaan.
Jos seksiä ei ole (riittävästi), siihen on muutama mahdollinen selitys
1. Et nyt vaan ole kovin hyvä seksikumppani tai parisuhteessa joku muu asetelma mättää -> korjattavissa, aloittakaa puhumisesta
2. Elämäntilanne on tavalla tai toisella haastava ja kuluttava, eikä ruoki halukkuutta -> yleensä korjattavissa, mutta voi vaatia aikaa ja isojakin muutoksia
3. Seksihalunne eivät kerta kaikkiaan kohtaa, esimerkiksi siksi että luontaiset hormonit ovat teillä eri tasoilla -> käytännössä hyvin hankalaa korjata, vaihtoehdot ero tai asian sietäminen
Helpointa on aina miettiä itseään petikumppanina ja myös muuten puolisona. Olenko aktiivinen, välitänkö kumppanin nautinnosta? Millainen parisuhteemme on, jaammeko arjen vastuut riittävän tasapuolisesti? Huomioinko puolisoa muulloinkin ja muutenkin kuin seksin toivossa? Olenko luottamuksen ja rakkauden arvoinen? Onko suhteessa myös jännitettä, vai ollaanko luisuttu liian tuttuun arkeen?
Jos rehellisesti on sitä mieltä, että kaikki nuo asiat ovat kunnossa ja puolisokin näin sanoo, täytyy miettiä ihan vaan elämäntilannetta. Onko puolisolla huolia, stressiä, ehkä kipuja joista ei kerro? Onko arjessa aikaa ja mahdollisuuksia olla muutakin kuin vanhempi, työntekijä, suorittaja... Mistä ne johtuvat, pystyykö asioita muuttamaan? Korjaantuvatko asiat ajan myötä (esim lapset kasvavat)?
Jos nämäkin asiat ovat ihan kunnossa, molempien mielestä, sitten tullaan siihen vaikeaan osioon. Halua kun ei voi herättää, jos kroppa pistää vastaan. Jos vaikka naisella on luontaisesti matalat estrogeenitasot (tai miehellä testosteroni, joka itse asiassa vaikuttaa naisillakin halukkuuteen), sille on aika vaikeaa mitään tehdä. Toki on erilaisia valmisteita, elintavoilla voi vaikuttaa jne mutta ne ovat hyvin, hyvin epävarmoja keinoja. Sitten täytyy vaan miettiä onko se kumppani, perhe, suhde muuten sen arvoisia, että kannattaa siihen jäädä ja sietää sitä tosiasiaa, että voi olla, ettei teillä koskaan seksihalut tule läheskään kohtaamaan. Jotain kompromisseja varmasti voi kumpikin tehdä, mutta täytyy ymmärtää, että haluton seksi ei ole kummallekaan nautinnollista missään määrin. Tai ei pitäisi olla, ja jos joku sen nautinnolliseksi kokee, voi palata pohtimaan niitä ensimmäisen kohdan kysymyksiä...
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos kumppani on haluton, syy löytyy omasta peilistä.
Voi olla. Mutta voi myös olla, että tämän asian korjaaminen ei paranna ongelmaa. Minun puolisoni lakkasi haluamasta minua kun lihoin, mutta ei laihduttaminen oikeasti tehnyt seksielämästä virkeää - se poisti vain yhden asian, johon vedota seksittöyydessä. Ja kun niitä syitä alkaa tipahdella kuin sieniä sateella, joihin jokaiseen pitäisi kiirehtiä itseään muovailemaan, alkaa vain kyseenalaistaa, miksi ylipäätään olla suhteessa, jossa on näin kertakaikkisen huono ihan joka asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos kumppani on haluton, syy löytyy omasta peilistä.
Voi olla. Mutta voi myös olla, että tämän asian korjaaminen ei paranna ongelmaa. Minun puolisoni lakkasi haluamasta minua kun lihoin, mutta ei laihduttaminen oikeasti tehnyt seksielämästä virkeää - se poisti vain yhden asian, johon vedota seksittöyydessä. Ja kun niitä syitä alkaa tipahdella kuin sieniä sateella, joihin jokaiseen pitäisi kiirehtiä itseään muovailemaan, alkaa vain kyseenalaistaa, miksi ylipäätään olla suhteessa, jossa on näin kertakaikkisen huono ihan joka asiassa.
Niin, olennainen osa hyvää parisuhdetta on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Itseään ei kannata lähteä siis älyttömyyksiin asti muokata vaan ennemminkin miettiä onko kumppanin "vaatimuksissa" jotain olennaista totuutta. Nämä ovat hirveän herkkiä ja hienotunteisuutta vaativia asioita.
Voisin kuvitella, että itselläkin halukkuus vähenisi, jos kumppanin ulkonäkö kovasti muuttuisi tavalla tai toisella. Mutta se että olisiko se oikein vaatia kumppania pysymään samana, ja missä määrin muutos on ok (kaikillahan ulkonäkö väkisinkin muuttuu iän myötä)? Tai jos kyseessä on lihominen, ja laihtuu takaisin, palaavatko halut automaattisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksihaluttomille on oma paikka ja se on NUNNALUOSTARI.
Miksei munkkiluostari? No kun eukot ne pihtaa.
Minusta on aivan anteeksiantamatonta naisilta esittää halukasta seurusteluaikana ja sitten kun papin aamen on sanottu, alkaa seksillä kiristäminen ja pihtaus.
Olen itse nainen, että turha tulla ujeltamaan miesnäkökulmaksi.
Reilu peli. Jos muijaa ei seksi kiinnosta, niin miehen on saatava mennä sellaisen naisen luo, jota kiinnostaa. Tai avioero.
Lopputulema kuitenkin, että miehen ei tarvitse puutteessa elää.
Miksi puhut naisista muijina? Mikset puhu samalla tavalla miehistä äijinä?
Ihmiset muuttuvat, jopa papin aamenen jälkeen. Suomessa ihmiset ovat vapaita menemään ja elämään juuri niinkuin haluaa ja jos jotain ärsyttää se meneillä oleva tilanne, niin aina voi itse ottaa siitä vastuun ja muuttaa sen minkä itsensä suhteen voi. Toisten painostaminen johonkin on väärin. Monessa tilanteessa elämässä se on tosiaan joko tai ei. Kaikkea ei voi saada. Mutta ihmisellä pitää olla selkärankaa valita ja kertoa se toiselle. Ei mennä seläntakana ja huijata. Eihän pihtaajakaan seläntakana toimi.
Kyllä pihtaaja osaa arvostaa sitä, että mies rehellisesti myöntää, että haluaa vaihtaa kaiken muun seksiin. Hän päästää kyllä miehen menemään mielummin kuin elää elämänsä painostuksen alla tai harrastaa seksiä vastoin tahtoaan.
Minusta tässä on tosi syyllistävä ja myös arvottava sävy, niin kuin yleensäkin keskustellessa siitä, saako seksittömästä suhteesta lähteä: aika monesti haluava leimataan halujensa perässä juoksevaksi, joka on valmis hylkäämään hyvän suhteen, perheen ja kaiken vain hedonististen tarpeiden vuoksi.
Toisin sanoen: osaako "pihtaaja" todella arvostaa sitä, että tulee hylätyksi seksin puutteen vuoksi?
Tarkennuksena: en itse arvota seksittömässä suhteessa eläviä syylliseksi ja syyttömäksi, enkä tarjoa ratkaisuksi sitä, että jomman kumman on toimittava halujensa vastaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos kumppani on haluton, syy löytyy omasta peilistä.
Voi olla. Mutta voi myös olla, että tämän asian korjaaminen ei paranna ongelmaa. Minun puolisoni lakkasi haluamasta minua kun lihoin, mutta ei laihduttaminen oikeasti tehnyt seksielämästä virkeää - se poisti vain yhden asian, johon vedota seksittöyydessä. Ja kun niitä syitä alkaa tipahdella kuin sieniä sateella, joihin jokaiseen pitäisi kiirehtiä itseään muovailemaan, alkaa vain kyseenalaistaa, miksi ylipäätään olla suhteessa, jossa on näin kertakaikkisen huono ihan joka asiassa.
Niin, olennainen osa hyvää parisuhdetta on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Itseään ei kannata lähteä siis älyttömyyksiin asti muokata vaan ennemminkin miettiä onko kumppanin "vaatimuksissa" jotain olennaista totuutta. Nämä ovat hirveän herkkiä ja hienotunteisuutta vaativia asioita.
Voisin kuvitella, että itselläkin halukkuus vähenisi, jos kumppanin ulkonäkö kovasti muuttuisi tavalla tai toisella. Mutta se että olisiko se oikein vaatia kumppania pysymään samana, ja missä määrin muutos on ok (kaikillahan ulkonäkö väkisinkin muuttuu iän myötä)? Tai jos kyseessä on lihominen, ja laihtuu takaisin, palaavatko halut automaattisesti?
Minä itse asiassa ymmärrän, että puolisoni lakkasi haluamasta minua, kun lihoin: itsetuntoni oli ihan maassa, näytin kuvottavalta, eikä seksi ollut kanssani missään määrin hyvää. Ja tein todellakin töitä sen eteen, että laihtuisin, ja tein töitä aika hemmetisti itsetuntoni eteen. Nyt olen hoikempi ja ehdottomasti näytän paremmalta, ja seksistä on alkanut tulla käytännössä toisen ehdoilla menevää siksi, kun "ostan hyväksyntää" yksinkertaisesti menemällä seksissä toisen halu edellä (ihan rehellisesti sanottuna ja kaunistelematta). Ja ongelmat ovat yhä läsnä, pienenä lisänä vain se, etten kelpaa kuitenkaan, vaikka tekisin mitä, ja että suhteen laatu korreloi vahvasti oman ulkonäköni kanssa viis siitä, millainen ihminen näin muuten olen. Ehkä todella pilasin suhteestamme kaiken, mitä siinä oli, lihomalla, eikä sitä enää saa korjattua. Toisaalta omat haluni ovat nykyään yhtä lailla pohjamudissa, joten "voitto" kai sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos kumppani on haluton, syy löytyy omasta peilistä.
Voi olla. Mutta voi myös olla, että tämän asian korjaaminen ei paranna ongelmaa. Minun puolisoni lakkasi haluamasta minua kun lihoin, mutta ei laihduttaminen oikeasti tehnyt seksielämästä virkeää - se poisti vain yhden asian, johon vedota seksittöyydessä. Ja kun niitä syitä alkaa tipahdella kuin sieniä sateella, joihin jokaiseen pitäisi kiirehtiä itseään muovailemaan, alkaa vain kyseenalaistaa, miksi ylipäätään olla suhteessa, jossa on näin kertakaikkisen huono ihan joka asiassa.
Mä joskus istuin ihan alas ja aloin kirjoittamaan ylös muistin varassa ja laskemaan näitä "syitä". Niitä kertyi yli 30 ja minkään niistä korjaaminen ei siis muuttanut tilannetta parempaan suuntaan. Siinä kyllä tunsi itsensä oikein kunnolla typeräksi ja toivottomaksi.
Tässä ollaan asian ytimessä. Se mikä toiselle on suklaata on toiselle maksalaatikkoa. Ja kummallakin on sama ruoka lautasella. Hämmästyttävää!