Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa ei olis, jos ihmiset osaisi puhua. Rehellisesti. Aluksi puhuttaisiin seksuaalista, niin että kenellekään ei jää epäselväksi nauttiiko molemmat vai esittääkö toinen. Kumpikin tuntisi toisen ja omat tarpeet. Sitten kun toinen sanoo olevansa väsynyt, niin toinen voi uskoa sen ja vähentää toisen taakkaa. Sitten toinen piristyi tai molemmat olisivat liian väsyneitä seksiin. Jos haluttomuus johtuu muusta, niin sekin keskusteltaisiin. Kumpikin olisi valmis auttamaan toista.
Mitä puhuminen auttaa jos fakta on se, ettei toinen syystä tai toisesta enää kiinnosta seksuaalisesti ja/tai seksi ei ylipäätään kiinnosta? Palauttaako se seksin suhteeseen? Ei tod.
Mielestäni puhumalla voidaan päästä selkeään tilanteeseen, että toinen haluaa lopettaa harrastuksen ja toinen ei. Sitten etsitään yhdessä sille toiselle harrastuskaveri.
No, juuri se selkeyshän taitaa olla se asia, mitä haluton haluaa välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa ei olis, jos ihmiset osaisi puhua. Rehellisesti. Aluksi puhuttaisiin seksuaalista, niin että kenellekään ei jää epäselväksi nauttiiko molemmat vai esittääkö toinen. Kumpikin tuntisi toisen ja omat tarpeet. Sitten kun toinen sanoo olevansa väsynyt, niin toinen voi uskoa sen ja vähentää toisen taakkaa. Sitten toinen piristyi tai molemmat olisivat liian väsyneitä seksiin. Jos haluttomuus johtuu muusta, niin sekin keskusteltaisiin. Kumpikin olisi valmis auttamaan toista.
Mitä puhuminen auttaa jos fakta on se, ettei toinen syystä tai toisesta enää kiinnosta seksuaalisesti ja/tai seksi ei ylipäätään kiinnosta? Palauttaako se seksin suhteeseen? Ei tod.
Asioiden puhkipuhuminen ei minustakaan ole seksikästä. Monella se seksittömyys voi olla sitäkin, että toinen on liian tuttu ja turvallinen ja itse asiassa tarvittaisiin mukaan vähän mysteeriä.
Toinen että jos olen tilapäisesti haluton, vaikka vähän pidemmänkin ajan, en koe että sitä pitää kumppanille perustella. Etenkin jos syy ei suoraan ole hänen korjattavissa. On hyvin epäseksikästä vinkua selitystä, jos yksinkertaisesti ei vaan juuri jaksa ja kiinnosta.
Minusta tällainen "my way or highway" -asenne ei ole mielekäs oikein minkään parisuhteen ongelman ratkaisemisessa. Jos ongelma on alati läsnä, mutta kumppanilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan, tai edes keskustella ongelmasta ongelman pahenemisen pelossa, mitä vaihtoehtoja hänelle jää? Tällainen on kumppania kohtaan epäreilua. Epäilen kyllä, että tällaisessa suhteessa ei se suurin ongelma välttämättä ole seksin vähyys, vaan vuorovaikutuksen puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
ApHalutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.
Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.
No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.
Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.
Väitän kyllä, että on. Elämässä tulee kaikenlaisia kriisejä, murheita, stressiä, ... Parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita. Hormonit hyrräävät eri tavoilla eri vaiheessa elämää. Toki sairaudet, tai esimerkiksi raskaus ja imetys oma juttunsa.
Minusta on täysin normaalia, että joskus vaikkapa parisuhteessa on heikompi kausi menossa eikä silloin seksi huvita. Olennaista on tahto mennä siitä yli.
Ja minä väitän että jos parisuhteessa on ongelmia (on ne sitten rahasta, työstä, lapsista tai pyykinpesusta aiheutuvaa stressiä) se ei ainakaan helpotu jos vielä seksi ja läheisyyskin loppuu!
Mitä enemmän puolisot jaksavat olla toistensa lähellä sitä helpompaa on muukin kommunikaatio ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Ei tarvitse naida kuin kanit, voi olla että kerta viikkoon sijaan vaikka kerran kuukaudessa mutta kuitenkin osoittaen toiselle että tämä on yhä se rakkain ja haluttavin!
Jos molemmat pakenevat omiin koloihinsa jurnuttamaan itsekseen sieltä on tosi vaikea palata puolison lähelle.
Omassa parisuhteessa on ollut tosi rankkojakin aikoja mutta aina olemme osoittanet toiselle että olemme lähellä kaikin tavoin. Parhaimman lohdutuksen saa rakkaan sylissä ja rakastelussa väsymyskin helpottaa.
Juuri näin. Rakastelu kun vapauttaa aivoissa mielihyvähormoneja jne. niin kyllä se tutkitusti on ihmiselle terveellistä, stressi ja jopa kipu vähenee kun rentoutuu kunnolla, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Haluton seksi tuskin tuollaista aiheuttaa.
Ei tietenkään, pitää rakastaa puolisoaan. Jos puolison hyväilyt inhottaa kuin vieraan ihmisen, niin ei tietenkään se mitään hyvää tee. Tai jos ei saa rakastellessa orgasmia. EI kukaan huonoa seksiä halua eikä huonon/väärän ihmisen kanssa. Mutta jos olet haluton, se pitää selvittää miksi. Onko seksi vaan huonoa vai oletko sitä seksiä harrastamassa väärän ihmisen kanssa.
Mä uskon, että todella monessa suhteessa syynä on se, että ihminen on alunperin väärä tai se on muuttunut aikojen saatossa vääräksi. Suhde on siis tunnetasolla jo ohi, mutta sitä ei ole haluttu myöntää, koska on talo ja lapset ja velat ja kaikki muu yhteinen. Sitten kun lopulta eroaa ja alkaa harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa, syttyy lamppu päässä ja tajuaa, että ai tätäkö se on, mitä ne muut hehkuttaa.
Jos ajattelee kumppanistaan jatkuvasti sellaisia ajatuksia, kuten "yök, en kestä hänen kosketustaan", "hyi, älä nyt ainakaan suutele" tai "plääh, taas se hipelöinti alkaa", niin suosittelisin miettimään, rakastaako tätä enää lainkaan.
Tässä ketjussa on käyty jo hirvittävä määrä haluttomuuden syitä perusväsymyksestä syöpähoitoihin, enkä väitä, että jokaisen haluttoman pitäisi erota kumppanistaan, mutta kannattaa miettiä, miksi on yhdessä sellaisen kanssa, jonka kosketus aiheuttaa kylmiä väreitä nimenomaan pelkästään negatiivisessa mielessä.
Olen vasta 30-vuotias, mutta täysin kypsä koko seksiin :( liittomme alussa 10 vuotta sitten olin vuosia aktiivinen osapuoli. En ole lihonut tms, päinvastoin enemmän sinut itseni kanssa, minulla on kavereita ja hyvä vakityö jne. Hyvä elämä. Rakas mies. Täydellinen mies muuten, mutta seksihalumme eivät kohtaa. Iso sääli. En tajua, miksi minuun on tullut tämä virhe. Vuosia harrastin sitten seksiä ilman haluja,koska koin sen velvollisuudekseni. Se rikkoi minua.
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 30-vuotias, mutta täysin kypsä koko seksiin :( liittomme alussa 10 vuotta sitten olin vuosia aktiivinen osapuoli. En ole lihonut tms, päinvastoin enemmän sinut itseni kanssa, minulla on kavereita ja hyvä vakityö jne. Hyvä elämä. Rakas mies. Täydellinen mies muuten, mutta seksihalumme eivät kohtaa. Iso sääli. En tajua, miksi minuun on tullut tämä virhe. Vuosia harrastin sitten seksiä ilman haluja,koska koin sen velvollisuudekseni. Se rikkoi minua.
Mikä siinä orgasmissa niin tökkii? Entä läheisyydessä miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 30-vuotias, mutta täysin kypsä koko seksiin :( liittomme alussa 10 vuotta sitten olin vuosia aktiivinen osapuoli. En ole lihonut tms, päinvastoin enemmän sinut itseni kanssa, minulla on kavereita ja hyvä vakityö jne. Hyvä elämä. Rakas mies. Täydellinen mies muuten, mutta seksihalumme eivät kohtaa. Iso sääli. En tajua, miksi minuun on tullut tämä virhe. Vuosia harrastin sitten seksiä ilman haluja,koska koin sen velvollisuudekseni. Se rikkoi minua.
Mikä siinä orgasmissa niin tökkii? Entä läheisyydessä miehen kanssa?
Ohis, mutta ei seksi ole pelkästään orgasmia, eikä valitettavasti pelkkä orgasmi riitä tekemään seksistä hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa ei olis, jos ihmiset osaisi puhua. Rehellisesti. Aluksi puhuttaisiin seksuaalista, niin että kenellekään ei jää epäselväksi nauttiiko molemmat vai esittääkö toinen. Kumpikin tuntisi toisen ja omat tarpeet. Sitten kun toinen sanoo olevansa väsynyt, niin toinen voi uskoa sen ja vähentää toisen taakkaa. Sitten toinen piristyi tai molemmat olisivat liian väsyneitä seksiin. Jos haluttomuus johtuu muusta, niin sekin keskusteltaisiin. Kumpikin olisi valmis auttamaan toista.
Mitä puhuminen auttaa jos fakta on se, ettei toinen syystä tai toisesta enää kiinnosta seksuaalisesti ja/tai seksi ei ylipäätään kiinnosta? Palauttaako se seksin suhteeseen? Ei tod.
Asioiden puhkipuhuminen ei minustakaan ole seksikästä. Monella se seksittömyys voi olla sitäkin, että toinen on liian tuttu ja turvallinen ja itse asiassa tarvittaisiin mukaan vähän mysteeriä.
Toinen että jos olen tilapäisesti haluton, vaikka vähän pidemmänkin ajan, en koe että sitä pitää kumppanille perustella. Etenkin jos syy ei suoraan ole hänen korjattavissa. On hyvin epäseksikästä vinkua selitystä, jos yksinkertaisesti ei vaan juuri jaksa ja kiinnosta.
Minusta tällainen "my way or highway" -asenne ei ole mielekäs oikein minkään parisuhteen ongelman ratkaisemisessa. Jos ongelma on alati läsnä, mutta kumppanilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan, tai edes keskustella ongelmasta ongelman pahenemisen pelossa, mitä vaihtoehtoja hänelle jää? Tällainen on kumppania kohtaan epäreilua. Epäilen kyllä, että tällaisessa suhteessa ei se suurin ongelma välttämättä ole seksin vähyys, vaan vuorovaikutuksen puute.
No niinno. Vähänhän tämä on fiftysixty. Jos ei vaan huvita, ei siinä kauheasti puhumista ole. En minä ala siinä keksimään, että ei huvita koska väsyttää, tai koska puoliso ei tuo kukkia tai koska kotona on sotkua. Se syy on vain niin yksinkertainen, että ei huvita.
Tottakai olisi epäreilua loputtomasti toimia näin, ja pitkäaikaiselle haluttomuudelle varmaan joku oikea syykin on tunnistettavissa, jos yhtään itsetutkiskelee. Se on sitten korjattavissa tai ei. Mutta toisaalta, vaikka omalle kohdalle ei ole syvää pidempiaikaista haluttomuutta osunut, voisin kuvitella että sellaiseen johtavat syyt ovat varsin monisyisiä, eikä luokkaa "et imuroi tarpeeksi usein", josta taas on helppo puhua. Mahtaako se haluton itsekään kaikkia syitä tunnistaa, epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 30-vuotias, mutta täysin kypsä koko seksiin :( liittomme alussa 10 vuotta sitten olin vuosia aktiivinen osapuoli. En ole lihonut tms, päinvastoin enemmän sinut itseni kanssa, minulla on kavereita ja hyvä vakityö jne. Hyvä elämä. Rakas mies. Täydellinen mies muuten, mutta seksihalumme eivät kohtaa. Iso sääli. En tajua, miksi minuun on tullut tämä virhe. Vuosia harrastin sitten seksiä ilman haluja,koska koin sen velvollisuudekseni. Se rikkoi minua.
Mikä siinä orgasmissa niin tökkii? Entä läheisyydessä miehen kanssa?
Ai mikä tökkii? No jos ei juuri ole siinä mielentilassa, että haluaa, niin minulla kaikki. Seksin äänet, hajut, hikisyys, jotenkin se koko kuvio -yliarvostettua ähellystä jonka jälkeen tekee vaan mieli äkkiä pesulle. Oman tilan kaipuu. Tyhjä olo. Harvemmin sitä orgasmia silloin edes saa.
Sitten taas jos himot ovat pinnassa, kaikki tuo sama tuntuu ihanalta ja toivoo että homma jatkuisi ikuisesti. Sama asia siis tuntuu eri mielentilassa aivan eriltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 30-vuotias, mutta täysin kypsä koko seksiin :( liittomme alussa 10 vuotta sitten olin vuosia aktiivinen osapuoli. En ole lihonut tms, päinvastoin enemmän sinut itseni kanssa, minulla on kavereita ja hyvä vakityö jne. Hyvä elämä. Rakas mies. Täydellinen mies muuten, mutta seksihalumme eivät kohtaa. Iso sääli. En tajua, miksi minuun on tullut tämä virhe. Vuosia harrastin sitten seksiä ilman haluja,koska koin sen velvollisuudekseni. Se rikkoi minua.
Mikä siinä orgasmissa niin tökkii? Entä läheisyydessä miehen kanssa?
Ai mikä tökkii? No jos ei juuri ole siinä mielentilassa, että haluaa, niin minulla kaikki. Seksin äänet, hajut, hikisyys, jotenkin se koko kuvio -yliarvostettua ähellystä jonka jälkeen tekee vaan mieli äkkiä pesulle. Oman tilan kaipuu. Tyhjä olo. Harvemmin sitä orgasmia silloin edes saa.
Sitten taas jos himot ovat pinnassa, kaikki tuo sama tuntuu ihanalta ja toivoo että homma jatkuisi ikuisesti. Sama asia siis tuntuu eri mielentilassa aivan eriltä.
Ok. Selvä. En osannut kuvitella tuollaista. En ole eläissäni ollut niin himoton että olisin seksistä kieltäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 30-vuotias, mutta täysin kypsä koko seksiin :( liittomme alussa 10 vuotta sitten olin vuosia aktiivinen osapuoli. En ole lihonut tms, päinvastoin enemmän sinut itseni kanssa, minulla on kavereita ja hyvä vakityö jne. Hyvä elämä. Rakas mies. Täydellinen mies muuten, mutta seksihalumme eivät kohtaa. Iso sääli. En tajua, miksi minuun on tullut tämä virhe. Vuosia harrastin sitten seksiä ilman haluja,koska koin sen velvollisuudekseni. Se rikkoi minua.
Mikä siinä orgasmissa niin tökkii? Entä läheisyydessä miehen kanssa?
Ohis, mutta ei seksi ole pelkästään orgasmia, eikä valitettavasti pelkkä orgasmi riitä tekemään seksistä hyvää.
...eikä haluton varmaan useinkaan saa orgasmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 30-vuotias, mutta täysin kypsä koko seksiin :( liittomme alussa 10 vuotta sitten olin vuosia aktiivinen osapuoli. En ole lihonut tms, päinvastoin enemmän sinut itseni kanssa, minulla on kavereita ja hyvä vakityö jne. Hyvä elämä. Rakas mies. Täydellinen mies muuten, mutta seksihalumme eivät kohtaa. Iso sääli. En tajua, miksi minuun on tullut tämä virhe. Vuosia harrastin sitten seksiä ilman haluja,koska koin sen velvollisuudekseni. Se rikkoi minua.
Mikä siinä orgasmissa niin tökkii? Entä läheisyydessä miehen kanssa?
Ai mikä tökkii? No jos ei juuri ole siinä mielentilassa, että haluaa, niin minulla kaikki. Seksin äänet, hajut, hikisyys, jotenkin se koko kuvio -yliarvostettua ähellystä jonka jälkeen tekee vaan mieli äkkiä pesulle. Oman tilan kaipuu. Tyhjä olo. Harvemmin sitä orgasmia silloin edes saa.
Sitten taas jos himot ovat pinnassa, kaikki tuo sama tuntuu ihanalta ja toivoo että homma jatkuisi ikuisesti. Sama asia siis tuntuu eri mielentilassa aivan eriltä.
Jos haluat näistä tuntemuksista huolimatta haluta enemmän seksiä, olisi ehkä seksuaaliterapiasta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli järkiavioliittoja.
Niissä saattoi olla niin, että alusta saakka nukuttiin eri sängyssä tai niinkin, että tunnettiin vetoa toisiinsa. Tai vetovoima tuli ajan myötä tai ei koskaan tullut.
Mutta se tavallaan kuului siihen kuvioon, ei odettu mitään, hyvällä onnella sai myös onnellisen liiton, huonolla ei.
Mutta oli miten oli siitä ei niin paljon syyllistetty kumpaakaan. Niin siis luulen.
Mutta jos ja kun mennään vapaaehtisesti omasta halusta yhteen itse valitun henkilön kanssa niin alussa oletetttavasti luullaan, että liitto jatkossakin kokolailla on samantyylinen. Tuskin kukaan menisi yhteen jos jo alkupeleissä tietäisi, että esimerkikisi seksi loppuu vuonna miekka ja kirves? Jos alussa seksi oli molemmille toimivaa. Ja annetiin ymmärtää, että se on kummallekin OK.
Sairaudet nyt asia erikseen.
Miten jos alussa kohtuukäyttäjä olisikin myöhemmin alkoholisti? Tai kiltti ja mukautuva kumppani olisikin jossainvaiheessa ilkeä ja väkivaltainen?
Uskollisuutta luvannut paljastuisikin pettäjäksi? "Vika" olisi sen tapansa muuttaneen, ainakin yleisesti näin ajatellaan.
Miksi nämä muutamat ilmeiset syyt ovat sen alun jälkeen tapansa muuttaneen "vika", moni täällä ei esimerkiksi syyllistä itseään toisen muuttuessa pettäjäksi?
Mutta seksin lopettanut ei ole "tehnyt väärin"? Muuttujaa ei saa syyllistää, mutta ei muuttujaa saa?
Se joka muuttuu toiseksi alun yhteisten odotusten ja suhteen aloittamisen jälkeen on tavallaan se "syyllinen".
Se joka pysyy kokolailla samantyyppisenä kuin alussakin niin on pitänyt sen "lupauksensa", ehkä sanattoman, mutta oletetun. Jonka sen oletuksen jonka perusteella liitto aloitettiin.
Olen samaa mieltä, että parisuhteessa elävälle jatkuva masturbointi ainona keinona "rakastella" ei ole sama kuin kahdenkeskeisessä rakastelussa saatu mielihyvä ja toisen läheisyyden antama hyvänolontunne.
Joka on niin kylmä, että tätä ei ymmärrä, tai pystyy toisen siihen olotilaan "tuomitsemaan" niin varmaankaan ole koskaan kokenut sitä, mitä todellinen läheisyys ihmisten kesken on.
Juuri näin. Ja ennenhän oli oikeasti se "aviollinen velvollisuus" eli järkiliitot oli usein sukujen keskenään sopimia, ja lapsia piti tulla. Se oli jopa avioerolle hyvä syy jos lapsia ei tullut ja jopa sekin että toinen ei suostunut aviolliseen yhteyteen. Avioliitto oli taloudellinen juridinen sopimus, ja siihen aikaan lapsetkin nähtiin taloudelliselta kannalta hyödykkeinä, varsinkin poikalapset jotka oli tuottavampia kuin tyttölapset, mutta toki tyttölapsetkin oli oiva kauppatavara.
Niinno, eli seksiä on turha harrastaa, jos ei lapsia olla tekemässä. Jos tällä kaavalla mennään.
Se mitä ajateltiin ennenvanhaan ei ollut oikea tieto kosketuksen ja seksin hyödyistä. Silloin ei ollut ehkäisy ja synnyttäminen oli erittäin vaarallista. Ihminen tosin on aina harrastanut seksiä muistakin syistä kuin lisääntymissyistä, kuten jotkut muutkin eläinlajit.
Muut eläimet ehkä useammin harrastavat seksiä nimenomaan sen takia kun panettaa ja tuntuu hyvältä, eikä niinkään perhesuunnittelun seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 30-vuotias, mutta täysin kypsä koko seksiin :( liittomme alussa 10 vuotta sitten olin vuosia aktiivinen osapuoli. En ole lihonut tms, päinvastoin enemmän sinut itseni kanssa, minulla on kavereita ja hyvä vakityö jne. Hyvä elämä. Rakas mies. Täydellinen mies muuten, mutta seksihalumme eivät kohtaa. Iso sääli. En tajua, miksi minuun on tullut tämä virhe. Vuosia harrastin sitten seksiä ilman haluja,koska koin sen velvollisuudekseni. Se rikkoi minua.
Mikä siinä orgasmissa niin tökkii? Entä läheisyydessä miehen kanssa?
Ai mikä tökkii? No jos ei juuri ole siinä mielentilassa, että haluaa, niin minulla kaikki. Seksin äänet, hajut, hikisyys, jotenkin se koko kuvio -yliarvostettua ähellystä jonka jälkeen tekee vaan mieli äkkiä pesulle. Oman tilan kaipuu. Tyhjä olo. Harvemmin sitä orgasmia silloin edes saa.
Sitten taas jos himot ovat pinnassa, kaikki tuo sama tuntuu ihanalta ja toivoo että homma jatkuisi ikuisesti. Sama asia siis tuntuu eri mielentilassa aivan eriltä.
Jos haluat näistä tuntemuksista huolimatta haluta enemmän seksiä, olisi ehkä seksuaaliterapiasta apua.
Ehkä, mutta harvemmin meillä mitään haluttomuusongelmaa sinänsä on. Kumpikin tekee aloitteita, kumpikin saa kieltäytyä, seksiä on vaihdellen 0-5krt viikossa. Kuukauden taukoja ei ole ollut kuin synnytyksien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on niin suuri syy, että voi olla yhdessä seksittömässä suhteessa? En tarkoita sairautta, tai vammaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on niin suuri syy, että voi olla yhdessä seksittömässä suhteessa? En tarkoita sairautta, tai vammaa.
Nooh, siinä kun on oltu vaikka 30v yhdessä, eikä kummallakaan ole ykkösprioriteettina seksi, niin miksikäs ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 30-vuotias, mutta täysin kypsä koko seksiin :( liittomme alussa 10 vuotta sitten olin vuosia aktiivinen osapuoli. En ole lihonut tms, päinvastoin enemmän sinut itseni kanssa, minulla on kavereita ja hyvä vakityö jne. Hyvä elämä. Rakas mies. Täydellinen mies muuten, mutta seksihalumme eivät kohtaa. Iso sääli. En tajua, miksi minuun on tullut tämä virhe. Vuosia harrastin sitten seksiä ilman haluja,koska koin sen velvollisuudekseni. Se rikkoi minua.
Mikä siinä orgasmissa niin tökkii? Entä läheisyydessä miehen kanssa?
Ohis, mutta ei seksi ole pelkästään orgasmia, eikä valitettavasti pelkkä orgasmi riitä tekemään seksistä hyvää.
...eikä haluton varmaan useinkaan saa orgasmia.
Suurimmalla osalla kai on ollut joskus tyydyttävä seksielämä kun kerran parisuhteessa ovat, eli ovat jossain vaiheessa kyllästyneet orgasmiin jne. seksiin liittyvään nautintoon eivätkä nauti siitä enää. En osaa omalle kohdalleni kuvitella että miten voisin kyllästyä rakasteluun, muuta kuin siten jos en saisi enää koskaan orgasmeja tai en rakastaisi miestä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli järkiavioliittoja.
Niissä saattoi olla niin, että alusta saakka nukuttiin eri sängyssä tai niinkin, että tunnettiin vetoa toisiinsa. Tai vetovoima tuli ajan myötä tai ei koskaan tullut.
Mutta se tavallaan kuului siihen kuvioon, ei odettu mitään, hyvällä onnella sai myös onnellisen liiton, huonolla ei.
Mutta oli miten oli siitä ei niin paljon syyllistetty kumpaakaan. Niin siis luulen.
Mutta jos ja kun mennään vapaaehtisesti omasta halusta yhteen itse valitun henkilön kanssa niin alussa oletetttavasti luullaan, että liitto jatkossakin kokolailla on samantyylinen. Tuskin kukaan menisi yhteen jos jo alkupeleissä tietäisi, että esimerkikisi seksi loppuu vuonna miekka ja kirves? Jos alussa seksi oli molemmille toimivaa. Ja annetiin ymmärtää, että se on kummallekin OK.
Sairaudet nyt asia erikseen.
Miten jos alussa kohtuukäyttäjä olisikin myöhemmin alkoholisti? Tai kiltti ja mukautuva kumppani olisikin jossainvaiheessa ilkeä ja väkivaltainen?
Uskollisuutta luvannut paljastuisikin pettäjäksi? "Vika" olisi sen tapansa muuttaneen, ainakin yleisesti näin ajatellaan.
Miksi nämä muutamat ilmeiset syyt ovat sen alun jälkeen tapansa muuttaneen "vika", moni täällä ei esimerkiksi syyllistä itseään toisen muuttuessa pettäjäksi?
Mutta seksin lopettanut ei ole "tehnyt väärin"? Muuttujaa ei saa syyllistää, mutta ei muuttujaa saa?
Se joka muuttuu toiseksi alun yhteisten odotusten ja suhteen aloittamisen jälkeen on tavallaan se "syyllinen".
Se joka pysyy kokolailla samantyyppisenä kuin alussakin niin on pitänyt sen "lupauksensa", ehkä sanattoman, mutta oletetun. Jonka sen oletuksen jonka perusteella liitto aloitettiin.
Olen samaa mieltä, että parisuhteessa elävälle jatkuva masturbointi ainona keinona "rakastella" ei ole sama kuin kahdenkeskeisessä rakastelussa saatu mielihyvä ja toisen läheisyyden antama hyvänolontunne.
Joka on niin kylmä, että tätä ei ymmärrä, tai pystyy toisen siihen olotilaan "tuomitsemaan" niin varmaankaan ole koskaan kokenut sitä, mitä todellinen läheisyys ihmisten kesken on.
Juuri näin. Ja ennenhän oli oikeasti se "aviollinen velvollisuus" eli järkiliitot oli usein sukujen keskenään sopimia, ja lapsia piti tulla. Se oli jopa avioerolle hyvä syy jos lapsia ei tullut ja jopa sekin että toinen ei suostunut aviolliseen yhteyteen. Avioliitto oli taloudellinen juridinen sopimus, ja siihen aikaan lapsetkin nähtiin taloudelliselta kannalta hyödykkeinä, varsinkin poikalapset jotka oli tuottavampia kuin tyttölapset, mutta toki tyttölapsetkin oli oiva kauppatavara.
Niinno, eli seksiä on turha harrastaa, jos ei lapsia olla tekemässä. Jos tällä kaavalla mennään.
Se mitä ajateltiin ennenvanhaan ei ollut oikea tieto kosketuksen ja seksin hyödyistä. Silloin ei ollut ehkäisy ja synnyttäminen oli erittäin vaarallista. Ihminen tosin on aina harrastanut seksiä muistakin syistä kuin lisääntymissyistä, kuten jotkut muutkin eläinlajit.
Muut eläimet ehkä useammin harrastavat seksiä nimenomaan sen takia kun panettaa ja tuntuu hyvältä, eikä niinkään perhesuunnittelun seurauksena.
Muut eläimet - apinoita ja muutamaa muuta lukuunottamatta - eivät pane kuin lisääntyäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli järkiavioliittoja.
Niissä saattoi olla niin, että alusta saakka nukuttiin eri sängyssä tai niinkin, että tunnettiin vetoa toisiinsa. Tai vetovoima tuli ajan myötä tai ei koskaan tullut.
Mutta se tavallaan kuului siihen kuvioon, ei odettu mitään, hyvällä onnella sai myös onnellisen liiton, huonolla ei.
Mutta oli miten oli siitä ei niin paljon syyllistetty kumpaakaan. Niin siis luulen.
Mutta jos ja kun mennään vapaaehtisesti omasta halusta yhteen itse valitun henkilön kanssa niin alussa oletetttavasti luullaan, että liitto jatkossakin kokolailla on samantyylinen. Tuskin kukaan menisi yhteen jos jo alkupeleissä tietäisi, että esimerkikisi seksi loppuu vuonna miekka ja kirves? Jos alussa seksi oli molemmille toimivaa. Ja annetiin ymmärtää, että se on kummallekin OK.
Sairaudet nyt asia erikseen.
Miten jos alussa kohtuukäyttäjä olisikin myöhemmin alkoholisti? Tai kiltti ja mukautuva kumppani olisikin jossainvaiheessa ilkeä ja väkivaltainen?
Uskollisuutta luvannut paljastuisikin pettäjäksi? "Vika" olisi sen tapansa muuttaneen, ainakin yleisesti näin ajatellaan.
Miksi nämä muutamat ilmeiset syyt ovat sen alun jälkeen tapansa muuttaneen "vika", moni täällä ei esimerkiksi syyllistä itseään toisen muuttuessa pettäjäksi?
Mutta seksin lopettanut ei ole "tehnyt väärin"? Muuttujaa ei saa syyllistää, mutta ei muuttujaa saa?
Se joka muuttuu toiseksi alun yhteisten odotusten ja suhteen aloittamisen jälkeen on tavallaan se "syyllinen".
Se joka pysyy kokolailla samantyyppisenä kuin alussakin niin on pitänyt sen "lupauksensa", ehkä sanattoman, mutta oletetun. Jonka sen oletuksen jonka perusteella liitto aloitettiin.
Olen samaa mieltä, että parisuhteessa elävälle jatkuva masturbointi ainona keinona "rakastella" ei ole sama kuin kahdenkeskeisessä rakastelussa saatu mielihyvä ja toisen läheisyyden antama hyvänolontunne.
Joka on niin kylmä, että tätä ei ymmärrä, tai pystyy toisen siihen olotilaan "tuomitsemaan" niin varmaankaan ole koskaan kokenut sitä, mitä todellinen läheisyys ihmisten kesken on.
Juuri näin. Ja ennenhän oli oikeasti se "aviollinen velvollisuus" eli järkiliitot oli usein sukujen keskenään sopimia, ja lapsia piti tulla. Se oli jopa avioerolle hyvä syy jos lapsia ei tullut ja jopa sekin että toinen ei suostunut aviolliseen yhteyteen. Avioliitto oli taloudellinen juridinen sopimus, ja siihen aikaan lapsetkin nähtiin taloudelliselta kannalta hyödykkeinä, varsinkin poikalapset jotka oli tuottavampia kuin tyttölapset, mutta toki tyttölapsetkin oli oiva kauppatavara.
Niinno, eli seksiä on turha harrastaa, jos ei lapsia olla tekemässä. Jos tällä kaavalla mennään.
Se mitä ajateltiin ennenvanhaan ei ollut oikea tieto kosketuksen ja seksin hyödyistä. Silloin ei ollut ehkäisy ja synnyttäminen oli erittäin vaarallista. Ihminen tosin on aina harrastanut seksiä muistakin syistä kuin lisääntymissyistä, kuten jotkut muutkin eläinlajit.
Muut eläimet ehkä useammin harrastavat seksiä nimenomaan sen takia kun panettaa ja tuntuu hyvältä, eikä niinkään perhesuunnittelun seurauksena.
Ei kaikilla eläinlajeilla seksi tunnu hyvältä, tekevät sitä vain koska lisääntymisvietti aiheuttaa kiiman. Esim. kissoilla kollin peniksessä on kuulemma jotain väkäsiä jotka tekee kipeää nartulle.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on niin suuri syy, että voi olla yhdessä seksittömässä suhteessa? En tarkoita sairautta, tai vammaa.
Laiskuus, pelko ettei löydä enää rakkautta.
Mielestäni puhumalla voidaan päästä selkeään tilanteeseen, että toinen haluaa lopettaa harrastuksen ja toinen ei. Sitten etsitään yhdessä sille toiselle harrastuskaveri.