Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko kuvitella, että miehiä neuvottaisiin panemaan vaikkei tekisi yhtään mieli? Ei, en minäkään!

Sehän on lähtöoletus että mies on aina valmis, ihan erikseen neuvomatta.

En minä tiedä mutta kyllä minä voin harrastaa seksiä vaikka ei niin hirvee intohimo oo just nyt. Mies ei.

Minä sanoinkin että se on lähtöoletus, tottahan se ei ole eikä pidäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveetä, että siitä tulee tuollainen ongelma.  Kyllä ne halut ja seksikerrat pitäisi saada jotekin yhteisymmärryksessä synkkaamaan.  Muuten tulee pahaa mieltä.  Jos ei onnistu puhumalla, on kyllä jotain vikaa kommunikoinnissa/suhteessa :(

Ei kait sellainen "kyllä minä haluan aina seksiä, seksi on ihanaa niin miksen haluaisi" -ihminen voi koskaan ymmärtää, miten joku toinen ei aina halua seksiä. Ja sitten ottaa sen loukkauksena, että mussa on nyt vikaa, kun ei tuo mun kanssa halua, vaikka seksi itsessään on niin ihanaa ja itse haluan sitä kokoajan.

No minä tungen lusikkani tähän soppaan. Kyllähän tästä ongelmasta on keskusteltu, eikä todellakaan tasolla "kyllä minä haluan aina seksiä, seksi on ihanaa niin miksen haluaisi". Tietenkin yritän ymmärtää sitä, että aina ei haluta, aina ei pysty, joskus on kuivia kausia ja vonkaaminen ahdistaa. Mutta kun joskus haluaisi saada myös itselleen ymmärrystä sen suhteen, että lukuisat torjunnat satuttavat, seksi vain velvollisuudesta saa tuntemaan olon riittämättömäksi, kuukausi toisensa perään ilman seksiä erkaannuttaa, eikä tästä mistään saa pahastua, ettei toista vain ala ahdistaa vielä enemmän. 

Ja kun olemme molemmat yrittäneet ymmärtää toistemme kantaa, yrittäneet tehdä töitä sen eteen, että toisella olisi hyvä olla. Eli keskusteluyhteydessä ei sinänsä ole mitään moitteen sijaa. Sillä keskustelulla ei vain saa tehtyä toisesta enemmän haluavaa, eikä laskettua minun halujani. 

Kyllä mulla on taas toista kuukautta ollut niin paha mieli, on ikävä miestä vaikka se on tuossa lähellä. Itkettää jos vaikka telkkarissa on jotkut rakastavaiset jotka suutelee jne. Miten mä kaipaan jo pelkästään sitä suutelemista, mä näen siitä uniakin. Mulla on ikävä sitä että mun mies haluaa mua. Mulla on ikävä sitä tunnetta että mun mies rakastaa mua. Mulla on ikävä sitä tunnetta että mä rakastan mun miestä. Aina kun on oikein puutteessa alkaa nähdä unia, yleensä painajaisia joissa olen miehen kanssa ja on aikomus tehdä jotain ja joku tulee aina keskeyttämään, makuuhuoneen ovi onkin läpinäkyvää lasia ja yhtäkkiä sängyn vierellä seisoo mun työkavereista lähtien kaikkia tyyppejä... Joskus näen sellaisiakin unia joissa saan jonkinlaisen tyydytyksen ja silloin en haluaisi herätä koskaan, pahinta on sitten kun herää ja tajuaa että se on unta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku oli tuolla aiemmin kommentoinut, että ongelma on sen, jonka halut ovat muuttuneet. Tätä en ymmärrä ollenkaan. Tottakai halukkuus muuttuu ja elää iän, suhteen pituuden, parisuhteen tilan, elämäntilanteiden jne mukana. Kauhea ajatus, ettei saisi ihmisenä kasvaa, kehittyä ja muuttua, vaan pitäisi pysyä ikuisena parikymppisenä ja koko ajan pitäisi haluta, koska suhteen alussa niin oli.

Ei kukaan väitä että pitäisi olla kuin kaksikymppinen, mutta ei voi nelikymppisenä olla kuin kasikymppinen, joku raja. Idea on parisuhteessa se että kasvetaan ihmisenä yhdessä.

Niinno. Jos toinen kasvaa henkisesti ja seksi lakkaa olemasta kovin iso prioriteetti ja toinen taas tässä asiassa pysyy samanlaisena, niin kumpi muka on "väärässä". Oikea vastaus on ei kumpikaan. Ihmisenä yhdessä kasvaminen ei tarkoita, että kumpikin kasvaa ja muuttuu samalla tavalla.

Silloin tietenkin asiaan pitää jonkinlainen ratkaisu keksiä, jottei kumpikaan olisi kohtuuttomasti onneton. Mutta tämä on niin herkkä asia että melkein jonkun terapeutin kanssa lähtisin asiaa purkamaan, ettei tehdä vaan enemmän vahinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveetä, että siitä tulee tuollainen ongelma.  Kyllä ne halut ja seksikerrat pitäisi saada jotekin yhteisymmärryksessä synkkaamaan.  Muuten tulee pahaa mieltä.  Jos ei onnistu puhumalla, on kyllä jotain vikaa kommunikoinnissa/suhteessa :(

Ei kait sellainen "kyllä minä haluan aina seksiä, seksi on ihanaa niin miksen haluaisi" -ihminen voi koskaan ymmärtää, miten joku toinen ei aina halua seksiä. Ja sitten ottaa sen loukkauksena, että mussa on nyt vikaa, kun ei tuo mun kanssa halua, vaikka seksi itsessään on niin ihanaa ja itse haluan sitä kokoajan.

No minä tungen lusikkani tähän soppaan. Kyllähän tästä ongelmasta on keskusteltu, eikä todellakaan tasolla "kyllä minä haluan aina seksiä, seksi on ihanaa niin miksen haluaisi". Tietenkin yritän ymmärtää sitä, että aina ei haluta, aina ei pysty, joskus on kuivia kausia ja vonkaaminen ahdistaa. Mutta kun joskus haluaisi saada myös itselleen ymmärrystä sen suhteen, että lukuisat torjunnat satuttavat, seksi vain velvollisuudesta saa tuntemaan olon riittämättömäksi, kuukausi toisensa perään ilman seksiä erkaannuttaa, eikä tästä mistään saa pahastua, ettei toista vain ala ahdistaa vielä enemmän. 

Ja kun olemme molemmat yrittäneet ymmärtää toistemme kantaa, yrittäneet tehdä töitä sen eteen, että toisella olisi hyvä olla. Eli keskusteluyhteydessä ei sinänsä ole mitään moitteen sijaa. Sillä keskustelulla ei vain saa tehtyä toisesta enemmän haluavaa, eikä laskettua minun halujani. 

Niin, se on ongelma jos toinen ei vaan halua niin usein. Ei se haluton voi toimia oikein. Velvollisuusseksi loukkaa mutta niin loukkaa torjuntakin, joten mitä voi tehdä muuta kuin erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveetä, että siitä tulee tuollainen ongelma.  Kyllä ne halut ja seksikerrat pitäisi saada jotekin yhteisymmärryksessä synkkaamaan.  Muuten tulee pahaa mieltä.  Jos ei onnistu puhumalla, on kyllä jotain vikaa kommunikoinnissa/suhteessa :(

Ei kait sellainen "kyllä minä haluan aina seksiä, seksi on ihanaa niin miksen haluaisi" -ihminen voi koskaan ymmärtää, miten joku toinen ei aina halua seksiä. Ja sitten ottaa sen loukkauksena, että mussa on nyt vikaa, kun ei tuo mun kanssa halua, vaikka seksi itsessään on niin ihanaa ja itse haluan sitä kokoajan.

No minä tungen lusikkani tähän soppaan. Kyllähän tästä ongelmasta on keskusteltu, eikä todellakaan tasolla "kyllä minä haluan aina seksiä, seksi on ihanaa niin miksen haluaisi". Tietenkin yritän ymmärtää sitä, että aina ei haluta, aina ei pysty, joskus on kuivia kausia ja vonkaaminen ahdistaa. Mutta kun joskus haluaisi saada myös itselleen ymmärrystä sen suhteen, että lukuisat torjunnat satuttavat, seksi vain velvollisuudesta saa tuntemaan olon riittämättömäksi, kuukausi toisensa perään ilman seksiä erkaannuttaa, eikä tästä mistään saa pahastua, ettei toista vain ala ahdistaa vielä enemmän. 

Ja kun olemme molemmat yrittäneet ymmärtää toistemme kantaa, yrittäneet tehdä töitä sen eteen, että toisella olisi hyvä olla. Eli keskusteluyhteydessä ei sinänsä ole mitään moitteen sijaa. Sillä keskustelulla ei vain saa tehtyä toisesta enemmän haluavaa, eikä laskettua minun halujani. 

Niin, se on ongelma jos toinen ei vaan halua niin usein. Ei se haluton voi toimia oikein. Velvollisuusseksi loukkaa mutta niin loukkaa torjuntakin, joten mitä voi tehdä muuta kuin erota.

No haluja voi työstää takaisinkin, erilaisilla mielikuvaharjoituksilla, työstämällä sitä parisuhdetta, pidemmän seksittömän jakson avulla jne. Keinoja on, jos on tahtoa - kummallakin. Mutta se vaatii äärettömän paljon tahtoa ja ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveetä, että siitä tulee tuollainen ongelma.  Kyllä ne halut ja seksikerrat pitäisi saada jotekin yhteisymmärryksessä synkkaamaan.  Muuten tulee pahaa mieltä.  Jos ei onnistu puhumalla, on kyllä jotain vikaa kommunikoinnissa/suhteessa :(

Ei kait sellainen "kyllä minä haluan aina seksiä, seksi on ihanaa niin miksen haluaisi" -ihminen voi koskaan ymmärtää, miten joku toinen ei aina halua seksiä. Ja sitten ottaa sen loukkauksena, että mussa on nyt vikaa, kun ei tuo mun kanssa halua, vaikka seksi itsessään on niin ihanaa ja itse haluan sitä kokoajan.

No minä tungen lusikkani tähän soppaan. Kyllähän tästä ongelmasta on keskusteltu, eikä todellakaan tasolla "kyllä minä haluan aina seksiä, seksi on ihanaa niin miksen haluaisi". Tietenkin yritän ymmärtää sitä, että aina ei haluta, aina ei pysty, joskus on kuivia kausia ja vonkaaminen ahdistaa. Mutta kun joskus haluaisi saada myös itselleen ymmärrystä sen suhteen, että lukuisat torjunnat satuttavat, seksi vain velvollisuudesta saa tuntemaan olon riittämättömäksi, kuukausi toisensa perään ilman seksiä erkaannuttaa, eikä tästä mistään saa pahastua, ettei toista vain ala ahdistaa vielä enemmän. 

Ja kun olemme molemmat yrittäneet ymmärtää toistemme kantaa, yrittäneet tehdä töitä sen eteen, että toisella olisi hyvä olla. Eli keskusteluyhteydessä ei sinänsä ole mitään moitteen sijaa. Sillä keskustelulla ei vain saa tehtyä toisesta enemmän haluavaa, eikä laskettua minun halujani. 

Niin, se on ongelma jos toinen ei vaan halua niin usein. Ei se haluton voi toimia oikein. Velvollisuusseksi loukkaa mutta niin loukkaa torjuntakin, joten mitä voi tehdä muuta kuin erota.

No haluja voi työstää takaisinkin, erilaisilla mielikuvaharjoituksilla, työstämällä sitä parisuhdetta, pidemmän seksittömän jakson avulla jne. Keinoja on, jos on tahtoa - kummallakin. Mutta se vaatii äärettömän paljon tahtoa ja ymmärrystä.

No joo siis jos tilanne on se, että haluja on ennen ollut niin tottakai. Halut voi vaan myös olla alkujaankin eri tasoiset, toinen haluaa 2 x viikko ja toinen 3 x päivä, esim.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveetä, että siitä tulee tuollainen ongelma.  Kyllä ne halut ja seksikerrat pitäisi saada jotekin yhteisymmärryksessä synkkaamaan.  Muuten tulee pahaa mieltä.  Jos ei onnistu puhumalla, on kyllä jotain vikaa kommunikoinnissa/suhteessa :(

Ei kait sellainen "kyllä minä haluan aina seksiä, seksi on ihanaa niin miksen haluaisi" -ihminen voi koskaan ymmärtää, miten joku toinen ei aina halua seksiä. Ja sitten ottaa sen loukkauksena, että mussa on nyt vikaa, kun ei tuo mun kanssa halua, vaikka seksi itsessään on niin ihanaa ja itse haluan sitä kokoajan.

No minä tungen lusikkani tähän soppaan. Kyllähän tästä ongelmasta on keskusteltu, eikä todellakaan tasolla "kyllä minä haluan aina seksiä, seksi on ihanaa niin miksen haluaisi". Tietenkin yritän ymmärtää sitä, että aina ei haluta, aina ei pysty, joskus on kuivia kausia ja vonkaaminen ahdistaa. Mutta kun joskus haluaisi saada myös itselleen ymmärrystä sen suhteen, että lukuisat torjunnat satuttavat, seksi vain velvollisuudesta saa tuntemaan olon riittämättömäksi, kuukausi toisensa perään ilman seksiä erkaannuttaa, eikä tästä mistään saa pahastua, ettei toista vain ala ahdistaa vielä enemmän. 

Ja kun olemme molemmat yrittäneet ymmärtää toistemme kantaa, yrittäneet tehdä töitä sen eteen, että toisella olisi hyvä olla. Eli keskusteluyhteydessä ei sinänsä ole mitään moitteen sijaa. Sillä keskustelulla ei vain saa tehtyä toisesta enemmän haluavaa, eikä laskettua minun halujani. 

Niin, se on ongelma jos toinen ei vaan halua niin usein. Ei se haluton voi toimia oikein. Velvollisuusseksi loukkaa mutta niin loukkaa torjuntakin, joten mitä voi tehdä muuta kuin erota.

No haluja voi työstää takaisinkin, erilaisilla mielikuvaharjoituksilla, työstämällä sitä parisuhdetta, pidemmän seksittömän jakson avulla jne. Keinoja on, jos on tahtoa - kummallakin. Mutta se vaatii äärettömän paljon tahtoa ja ymmärrystä.

No joo siis jos tilanne on se, että haluja on ennen ollut niin tottakai. Halut voi vaan myös olla alkujaankin eri tasoiset, toinen haluaa 2 x viikko ja toinen 3 x päivä, esim.

Aika usein alussa molemmat haluavat, paljon. Siinä sitä ei tajua, että monelle se on vain väliaikainen häiriö aivokemiassa. Se että miten siitä seksielämän tasaantumisesta ns normaalitilaan mennään yli vai mennäänkö, on se olennainen juttu. Kun oikeastaan kaikki mahdollinen on normaalia: ettei halua koskaan, haluaa koko ajan ja kaikki siltä väliltä.

Mutta sitten pitää mielestäni myös ymmärtää, että on ihan normaalia pitkässä suhteessa, että välillä ei huvita ollenkaan ja välillä taas paljonkin. Ja kunnioittaa sitä kumppanin haluttomuutta, ei pahentaa omilla toimillaan (kuten vaikka vonkaamalla vastentahtoista seksiä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Huh, todella inhottavaa vähättelyä ihmisiä kohtaan, jotka painivat näiden asioiden kanssa ja silti rakastavat ja haluavat olla yhdessä. Myötä- ja vastamäessä, sanahelinääkö se vain on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.

Tuossahan puhuttiin siitä, jos sairaus estää seksin harrastamisen.

Ja toiseksi vaikka ei olisikaan ainut asia mikä merkkaa, niin keskeisin asia se näkyy olevan, jos parisuhde lakkaa olemasta parisuhde jos sairaus estää seksin... Vastenmielistä.

Jos tästä jotain oppii niin sen, että heti suhteen alussa kannattaisi puhua asiasta, jos omaa jotain kovasti keskiverrosta poikkeavia mieltymyksiä tai tarpeita. Nämä "tarvin kolmesti päivässä" ja "haluan kerran kahdessa kuukaudessa" -tapaukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.

Tuossahan puhuttiin siitä, jos sairaus estää seksin harrastamisen.

Ja toiseksi vaikka ei olisikaan ainut asia mikä merkkaa, niin keskeisin asia se näkyy olevan, jos parisuhde lakkaa olemasta parisuhde jos sairaus estää seksin... Vastenmielistä.[/

Mikä sairaus edes estää seksin kaikissa muodoissaan? Olen sitä mieltä ehdottomasti että jos sairauden takia toista ei seksi enää kiinnosta, terveellä ja seksuaaliselle on oikeus seksisuhteeseen, jos ero ei ole vaihtoehto. Ei ole oikein, jos sairas kumppani pakottaa terveen uhraamaan (seksi)elämänsä kumppanin sairauden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.

Tuossahan puhuttiin siitä, jos sairaus estää seksin harrastamisen.

Ja toiseksi vaikka ei olisikaan ainut asia mikä merkkaa, niin keskeisin asia se näkyy olevan, jos parisuhde lakkaa olemasta parisuhde jos sairaus estää seksin... Vastenmielistä.[/

Mikä sairaus edes estää seksin kaikissa muodoissaan? Olen sitä mieltä ehdottomasti että jos sairauden takia toista ei seksi enää kiinnosta, terveellä ja seksuaaliselle on oikeus seksisuhteeseen, jos ero ei ole vaihtoehto. Ei ole oikein, jos sairas kumppani pakottaa terveen uhraamaan (seksi)elämänsä kumppanin sairauden takia.

Tämä on juuri tätä syyllistämistä taas. Jos sairaus estää seksin niin väitetään että toista ei vaan kiinnosta.

Varmasti esim. syöpähoidot voi pistää niin kauheaan kuntoon, että ei pysty tekemään oikein mitään. En ole lääkäri, mutta luulen että muitakin sairauksia on, joissa on kyse siitä ettei pysty eikä siitä, että ei nyt vaan satu kiinnostamaan koska sairautta voi pitää tekosyynä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.

Minun miehelläni on perussairaus, jossa rankat hoidot. Hän voi kuukausia olla kerrallaan niin sairas, että seksi on todella kaukana prioriteeteissa meille kummallekaan. Välillä on hyviä jaksoja, ja seksiä on satunnaisesti, mutta fakta on, että hyvät jaksot tulevat lyhenemään ja huonot pidentymään, kunnes sairaus vie hautaan. Tällaisten asioiden äärellä seksi muuttuu todella pieneksi ja mitättömäksi jutuksi tässä suhteessa ja rakkaus ja kunnioitus nousevat ihan uusiin lukemiin. Kun 20v ollaan yhdessä elämää eletty, tuntuu jo ajatuksena absurdilta alkaa vetämään itkupotkuraivaria seksistä, kun se elämän tärkein ihminen painii näin suurten asioiden kanssa.

Mutta ehkä tämä ei sitten ole parisuhde ollenkaan.

Olisi aivan kammottava ajatus olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka vaikka syöpähoidoissa kamppailevaa syyllistäisi että kyllä kuule sun nyt pitää haluta seksiä koska sun jonku syövän takii ei oo oikein että mä joudun olee puutteessa O.o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.

Minun miehelläni on perussairaus, jossa rankat hoidot. Hän voi kuukausia olla kerrallaan niin sairas, että seksi on todella kaukana prioriteeteissa meille kummallekaan. Välillä on hyviä jaksoja, ja seksiä on satunnaisesti, mutta fakta on, että hyvät jaksot tulevat lyhenemään ja huonot pidentymään, kunnes sairaus vie hautaan. Tällaisten asioiden äärellä seksi muuttuu todella pieneksi ja mitättömäksi jutuksi tässä suhteessa ja rakkaus ja kunnioitus nousevat ihan uusiin lukemiin. Kun 20v ollaan yhdessä elämää eletty, tuntuu jo ajatuksena absurdilta alkaa vetämään itkupotkuraivaria seksistä, kun se elämän tärkein ihminen painii näin suurten asioiden kanssa.

Mutta ehkä tämä ei sitten ole parisuhde ollenkaan.

Väitätkö ettet jaksaisi rankkaa kotitilannetta paremmin jos pääsisit säännöllisesti rentoutumaan seksin merkeissä?