Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?

Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.

Yhdessä ollaan muunkin takia kuin seksin.

On väärin tehdä seksuaalisia tekoja kenellekään kun ei itse halua. Se että on parisuhde, ei tarkoita että siinä pitäisi olla aina reikänä toiselle.

Kerran annoin miehelle kun en halunnut eikä mies ole toista kertaa sitä tehnyt. Sen jälkeen vaadin myös itse että minun pitäisi myös kiihoittua hänestä.

Jos vain toinen tahtoo seksiä, voi panna yksin.

Mutta toisen kanssa seksiin, siihen kuuluu molemmilla olla halu.

Jos annat miehelle aina kun se haluaa ja se määrittelee suhteenne niin tuo on vaan säälittävää. Tai ehkä sinulla on silti matka vielä siihen kun ET halua seksiä. Eli mies tulee ehdottamaan ja sinä nyt kuitenkin innostut siitä ja tässä kirjoitat "kun haluttomana olet antanut" vaikkei asia ollenkaan ollut niin.

Puhutaan siis oikeasti siitä kun et halua seksiä, et todellakaan halua. Ja itsestäsi piittaamatta, kuivana ja väsyneenä vaan avaat jalat että mies saa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?

Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.

Kuulostat aika nuorelta ja idealistilta. Parisuhteessa on hyvät ja huonot hetkensä, kaikilla. Jos on huonompi kausi menossa, ei sitä kuule välttämättä ole päällimmäisenä ajatus, että haluaa antaa toiselle nautintoa. Ei se silti tarkoita, etteikö kannattaisi pysyä yhdessä, koska edelleen se tunteiden vaihtelu sitä kumppania kohtaan on ihan normaalia. Tyhmähän se on, joka aina eroaa heti, kun vähän alkaa toisen naama tökkiä.

Voi myös itsellä olla huonompi kausi. Väsymystä, stressiä, huolia, sairautta... ei silloinkaan kuulu päällimmäiseksi laittaa kumppanin tarpeita, vaan pyrkiä löytämään tie ulos niistä omista ongelmista. Jotta voi taas olla täysipainoinen kumppani sille toiselle.

Ja pitkässä parisuhteessa näitä jaksoja tulee ja menee. Olennaista on tahto mennä niistä yli yhdessä.

Ehkä se ajattelee että antamalla seksiä, mies ei lähde?

Jos itsellä on huono olla, pitää olla oikeus saada levätä haluamallaan tavalla. Ei silloin kuulu ajatella että tyydytän silti kumppanin halutkin.

Normaali kumppani tajuaa että jättää omat himot narikkaan jos toinen sanoo ettei halua.

Jos haluttomuus jakso pitkittyy, se alkaa vaikuttaa suhteessa. Jolloin se muodostuu ongelmaksi ja silloin asiaa pitää hoitaa.

Tämä ei silti ole sen ongelma joka tahtoo vähemmän, koska hän saa haluta vähemmän ja on asian kanssa sinut.

Silloin ongelma on sen joka tahtoo aktia toisen kanssa eikä oma käsi riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?

Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.

Joillakin (kuten tästäkin ketjusta nähdään) se vaatimustaso on aika kohtuuton (pitäisi saada useasti päivässä, tai pitäisi saada vaikka toinen kamppailisi kivun ja sairauden kourissa jne).

Varmasti valtaosa vähemmän halukkaistakin haluaa antaa toiselle nautintoa (jos suhteessa on muuten asiat, mm. luottamus kunnossa), mutta ei se tarkoita että pitäisi elää toisen tarpeiden ehdoilla ja unohtaa oma hyvinvointinsa. Vaikka haluaakin tuottaa toiselle nautintoa niin ei se tarkoita että pitäisi olla joku omat tarpeensa unohtava seksiorja.

Ei se ole mun hyvinvoinnista pois, jos haluan tyydyttää toisen. En ole mikään seksiorja, meidän suhteessa seksi ei ole mitään valtapeliä vaan ihan normaali tarve siinä missä syöminen tai nukkuminen. Mä en tarvitse jalkahierontaa tai kukkakimppuja ennen panemista.

Minullakin on seksi osana parisuhdetta, normaali kuten uni ja syöminen. Ei täälläkään tarvita aktia ennen jalkahierontaa tai kukkia.

Voin ostaa kukat itse tai mies tuo niitä minulle ilman että se tahtoo panna illalla.

Hieronta on ihana osa parisuhdetta ja normaalia kosketusta, ei kuulu edetä seksiin. Myös työkaveri joskus hieroo eikä se ole eroottista.

Silti jos minua panettaa ja mies on väsynyt tai sairaana niin jään ilman seksiä -jossa on mies mukana. Silloin huristelen itsekseen.

Ei parisuhteessa ole normaalia alkaa miettimään että toisen kaikki toiveet kuuluu täyttää. Piittaamatta omasta itsestään, se että sinä teet asioita ja mies teillä on ehdottamassa ja sinä menet niihin mukaan on teidän tapaa ja se toimii. Ei ole mitään vikaa kun hommat hoituu ja molemmat nauttii mutta kun ET halua, niin se on eri juttu.

Olisin sinusta huolissani jos teet asioita itseäsi vastaan vain että kumppani tyydyttyy. Tuohon kannattaa hommata terapiaa.

Asiasta puhutaan kuten puhutaan siksi, että haluttomuuden määritelmään kuulu se, että se koetaan ongelmaksi. Jos vähäinen seksi ei ole kummallekaan ongelma, ei kyse ole haluttomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?

Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.

Niinno, helpoimmalla naisena pääsee vaan makaamalla ja antamalla miehen tyydyttää itsensä itseensä. Kaikki suuseksin tms antaminen on paljon vaivalloisempaa (ja vaatii ainakin itsellä sen, että on halukkaalla tuulella). Mutta mitä nautintoa joku tuollaisesta saisi, jos kumppaniaan rakastaa, onkin se kysymys, miksi meillä ei mitään sääliseksiä anneta haluttomana.

Juurikin näin. Miksi tyydyttäisi jonkun käsin tai suulla tms, kun voi vaan maata ja antaa sen toisen käyttää itseään? Ja seuraava kysymys, miten se muka olisi sille "hyväksikäyttäjälle" nautinnollisempaa kuin oma käsi?

Vai saako se "halukas" jotain kiksejä siitä toisen vastentahtoisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Harva sairaus estää kaikenlaisen seksin ja läheisyyden. Ja varmasti vaikka sellainen sairaus tulisi, halut periaatteessa olisivat jäljellä niin kyllä se on parisuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.

Tuossahan puhuttiin siitä, jos sairaus estää seksin harrastamisen.

Ja toiseksi vaikka ei olisikaan ainut asia mikä merkkaa, niin keskeisin asia se näkyy olevan, jos parisuhde lakkaa olemasta parisuhde jos sairaus estää seksin... Vastenmielistä.

Jos se sairaus estää kaiken läheisyyden ja intiimin parisuhteesta, niin raskasta siinä on pitää parisuhderakkautta yllä, kyllä se hyvin helposti muuttuu sukulais- tai ystävyysrakkaudeksi, varsinkin jos sen toisen pitää hoitaa puolisoaan ikuisena potilaana, siinä on kyseessä sitten jo muutenkin hyvin epätasapainoinen parisuhde, se toinenhan on omaishoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.

Tuossahan puhuttiin siitä, jos sairaus estää seksin harrastamisen.

Ja toiseksi vaikka ei olisikaan ainut asia mikä merkkaa, niin keskeisin asia se näkyy olevan, jos parisuhde lakkaa olemasta parisuhde jos sairaus estää seksin... Vastenmielistä.[/

Mikä sairaus edes estää seksin kaikissa muodoissaan? Olen sitä mieltä ehdottomasti että jos sairauden takia toista ei seksi enää kiinnosta, terveellä ja seksuaaliselle on oikeus seksisuhteeseen, jos ero ei ole vaihtoehto. Ei ole oikein, jos sairas kumppani pakottaa terveen uhraamaan (seksi)elämänsä kumppanin sairauden takia.

Tämä on juuri tätä syyllistämistä taas. Jos sairaus estää seksin niin väitetään että toista ei vaan kiinnosta.

Varmasti esim. syöpähoidot voi pistää niin kauheaan kuntoon, että ei pysty tekemään oikein mitään. En ole lääkäri, mutta luulen että muitakin sairauksia on, joissa on kyse siitä ettei pysty eikä siitä, että ei nyt vaan satu kiinnostamaan koska sairautta voi pitää tekosyynä...

Tälläiset ääritapaukset on asia erikseen, ne menee samaan kategoriaan kuin vaikka synnytys. Syöpähän on sellainen että siitä joko paranee tai siihen kuolee, eli syövän sairastaminen ei yleensä kestä loppuelämä, kuten se haluttomuus koskea puolisoon vain pari kertaa vuodessa. Miksi pitää olettaa että se joka haluaa enemmän ei ymmärtäisi sairautta jne.? Jos toinen ei kykene sairauden takia, niin se on ihan eri asia kuin se, että ei periaatteessa mitään estettä seksille mutta ei vaan käytännössä toteudu.

Kyllä me joilla on haluton puoliso ollaan totuttu siihen että pitää jopa vuosia olla ilman, ja silti ollaan parisuhteessa, tosin aika yksipuolisesti jos mitään läheisyyttä ole, mutta ehkä siinä kuitenkin elää vielä toivo että jos ei kerran ole elämänmittaisesta sairaudesta kyse, että se haluton saisi halunsa joskus takaisin ja kaikki olisi taas niinkuin ennen hyvinä aikoina. Yleensähän se haluton ei tiedä tai kerro vaikka tietäisi, sitä syytä miksi rakkaan puolison kanssa ei voi olla mitenkään intiimisti, suudella ja hyväillä, joten sitä voi aina toinen toivoa että ehkä tämä nyt vaan on tälläinen "kuiva kausi" mitä tulee kaikissa parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.

Minun miehelläni on perussairaus, jossa rankat hoidot. Hän voi kuukausia olla kerrallaan niin sairas, että seksi on todella kaukana prioriteeteissa meille kummallekaan. Välillä on hyviä jaksoja, ja seksiä on satunnaisesti, mutta fakta on, että hyvät jaksot tulevat lyhenemään ja huonot pidentymään, kunnes sairaus vie hautaan. Tällaisten asioiden äärellä seksi muuttuu todella pieneksi ja mitättömäksi jutuksi tässä suhteessa ja rakkaus ja kunnioitus nousevat ihan uusiin lukemiin. Kun 20v ollaan yhdessä elämää eletty, tuntuu jo ajatuksena absurdilta alkaa vetämään itkupotkuraivaria seksistä, kun se elämän tärkein ihminen painii näin suurten asioiden kanssa.

Mutta ehkä tämä ei sitten ole parisuhde ollenkaan.

Tuo nyt on aivan eri asia. Puolisosi ei ole haluamatta, vaan hänellä on sairaus. Ne on kaksi eri asiaa. Hän varmasti toivoisi ettei hänellä olisi sitä sairautta ja hän voisi olla kanssasi normaalisti intiimisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?

Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.

Niinno, helpoimmalla naisena pääsee vaan makaamalla ja antamalla miehen tyydyttää itsensä itseensä. Kaikki suuseksin tms antaminen on paljon vaivalloisempaa (ja vaatii ainakin itsellä sen, että on halukkaalla tuulella). Mutta mitä nautintoa joku tuollaisesta saisi, jos kumppaniaan rakastaa, onkin se kysymys, miksi meillä ei mitään sääliseksiä anneta haluttomana.

Välillä haluttomana miehenä huomaan, että vaimoni halujen aika ajoin kasvaessa on kyllä kovin tympäisevää, jopa ahdistavaa esim. antaa suuseksiä, kun itsellä ei tee yhtään mieli. Se kyllä vähentää seksuaalista halukkuutta ylipäätäänkin, silloin, kun olen niin tehnyt (mm. raskausaikana). Omat seksihalut ailahtelevat, samoin vaimon, mutta itse en juuri koskaan ole halukkaampi kuin vaimoni. En silti vaadi vaimolleni "parannuskeinoa", joten jonkinlainen patenttiratkaisu on aina tilanteeseen keksitty. Yleensä meillä se on ollut avustettu masturbointi, eli vaimoni tyydyttää itsensä seksilelulla minun hyväillessäni häntä samalla. Se ei ole tietenkään ideaaliratkaisu, mutta jonkinlainen kompromissi kuitenkin. Olisikohan sama mahdollista toisinpäin?

Vierailija kirjoitti:

Olisi aivan kammottava ajatus olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka vaikka syöpähoidoissa kamppailevaa syyllistäisi että kyllä kuule sun nyt pitää haluta seksiä koska sun jonku syövän takii ei oo oikein että mä joudun olee puutteessa O.o

Älä höpise! Kukaan ei ole noin sanonut. Todella loukkaavaa tuollainen koska jokainen meistä haluttomien puolisoiden kanssa elävistä on oppinut olemaan ilman kuukausia ja toiset jopa vuosia. Kärsivällisyyttä löytyy, ja helpottavaa se olisi siinä mielessä että tietäisi että toinen ei voi syövän takia eikä vaan "ilkeyttään" ei suutele ja kosketa. Pahinta on se, kun toinen sanoo että rakastaa ja haluaa, mutta ei silti kosketa, ja joka päivä toivoo ja pettyy.

Aseksuaalisuus on toki asia erikseen, mutta kyllä normaalissa suhteessa seksi ja ylipäätään intiimiys ja fyysinen läheisyys määrittää onko kyseessä romanttinen parisuhde vaiko pelkkä ystävyys/kämppäkaveruus.

Hyvä, intiimi ja huomioonottava seksi tekee todella hyvää kahden ihmisen henkiselle yhteydelle ja läheisyyden tunteelle. Rakastellessaan itselleen tärkeän henkilön kanssa ihminen on herkässä, haavoittuvassa tilassa ja osoittaa ihan erityyppistä luottamuksellisuutta ja hellyyttä "antautua" siihen tilaan toisen kanssa. Siinä toisiinsa kietoutuneena, niin lähekkäin kuin fyysisesti mahdollista, nautinnon ja hyvänolon pauloissa, missä henkinen JA fyysinen yhteys kohtaavat, on ihan erilaisessa rakkauden tilassa kuin mitä normaalissa päivittäisessä kanssakäymisessä/harrastamisessa/tekemisessä/hengailussa. Toistensa seksuaalisuuden tutkiminen, tukeminen ja kannustaminen on kaunis asia, eikä samanlaista intiimiyttä yksinkertaisesti ole jos parisuhteesta puuttuu seksi ja seksuaalisuus kokonaan.

Se, että vilpittömästi haluaa tuottaa koko kehon läpi vavahtelevaa puhdasta nautintoa toiselle, on olennainen osa rakastamista ja huolenpitoa. Täysin haluton ihminen suhteessa voikin miettiä, että miksi ei halua tuottaa tätä nautintoa toiselle, jos häntä kerran oikeasti rakastaa? Miksi oma "no yyh en jaksa/halua"-mentaliteetti menee rakastamansa ihmisen tarpeiden edelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi aivan kammottava ajatus olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka vaikka syöpähoidoissa kamppailevaa syyllistäisi että kyllä kuule sun nyt pitää haluta seksiä koska sun jonku syövän takii ei oo oikein että mä joudun olee puutteessa O.o

Ja siinä tuskissaan katselisi, kun toinen toteaa että mä lähden kuule nyt paneen, koska ihan on kohtuutonta joutua mun näin tässä kärsimään sun takia :D :(

En minä ainakaan halua koskaan seksiä ihmisen kanssa jota en rakasta. Se on juuri se parisuhteen idea. Ei rakkautta voi ulkoistaa. Jos haluaisin toisen ihmisen kanssa olla intiimisti, niin se parisuhde olisi sitten entinen, pitäisi erota ja siirtyä parisuhteeseen sen kanssa jonka kanssa on se intiimi parisuhdemainen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.

Tuossahan puhuttiin siitä, jos sairaus estää seksin harrastamisen.

Ja toiseksi vaikka ei olisikaan ainut asia mikä merkkaa, niin keskeisin asia se näkyy olevan, jos parisuhde lakkaa olemasta parisuhde jos sairaus estää seksin... Vastenmielistä.[/

Mikä sairaus edes estää seksin kaikissa muodoissaan? Olen sitä mieltä ehdottomasti että jos sairauden takia toista ei seksi enää kiinnosta, terveellä ja seksuaaliselle on oikeus seksisuhteeseen, jos ero ei ole vaihtoehto. Ei ole oikein, jos sairas kumppani pakottaa terveen uhraamaan (seksi)elämänsä kumppanin sairauden takia.

Jos tuo tilanne osuu kohdalle, toivon että kykenet nousemaan omasta kuplastasi, jossa ollaan nuoria ja terveitä ikuisesti ja se oma nautinto menee kaiken edelle.

Sinänsä toki pariskunta voi sopia pitkän sairauden kohdalla esim avoimesta suhteesta tai jotain, mutta jotenkin toivoisi, että asiaa osattaisiin katsoa vähän laajemmin kuin "minulla on oikeus seksiin"-näkökulmasta. Normaali aikuinen pystyy kyllä omin pikku kätösinkin aika pitkälle hommat hoitamaan.

Ei tuo toimi sellaisilla joille seksi on rakkauden fyysistä osoittamista. Ei sitä rakkautta voi kolmannen osapuolen kanssa osoittaa. Kyse on pariskunnan keskinäisestä suhteesta, ei siinä voi olla ulkopuolisia. Haluttomuus on eri asia kuin kykenemättömyys. Haluton ei luultavasti rakasta koska kykenisi mutta ei vaan jostain kumman syystä halua. Kykenemätön varmasti rakastaa ja haluaisi kyetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se olisi sairaalta itsekästä vaatia tervettä elämään ilman seksiä? Jatkuvassa vastentahtoisessa selibaatissa eläminen voi johtaa mielenterveyden järkkymiseen.

Kuule, ei tuo kumppani mitään vaadi, vaan on äärettömän surullinen siitä, että meillä ei koskaan enää tule olemaan täysin tavallista parisuhdetta. Aivan varmasti hyväksyisi sivusuhteen, vaikka pahoittaisikin mielensä.

Ihan itse minä olen valinnut elämän hänen kanssaan ja uskollisena aion pysyä loppuun saakka. Koska haluan. Seksi on niin pieni asia tässä isossa kokonaisuudessa, ja kyllä, ennen sairautta meillä oli aktiivinen seksielämä ja seksi oli tärkeää.

Tämä teidän tilanteenne on täysin eri asia kuin se että toinen ei vaan halua. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Ei seksi ole vain seksiä, se on läheisyyttä ja rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.

No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?

En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.

No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.

Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.

No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.

Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.

On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.

Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?

103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).

Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.

Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.

Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.

On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.

Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.

Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.

Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.

Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.

ap

No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.

Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.

Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.

ap

Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.

Huokaus. 

TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä. 

Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".

Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.

Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...

Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma. 

Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.

ap

Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.

Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.

Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.

Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...

Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.

Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.

Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.

Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.

Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...

Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.

Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.

Tuo on sinun määritelmäsi.

Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?

Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.

Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.

Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.

Tuossahan puhuttiin siitä, jos sairaus estää seksin harrastamisen.

Ja toiseksi vaikka ei olisikaan ainut asia mikä merkkaa, niin keskeisin asia se näkyy olevan, jos parisuhde lakkaa olemasta parisuhde jos sairaus estää seksin... Vastenmielistä.[/

Mikä sairaus edes estää seksin kaikissa muodoissaan? Olen sitä mieltä ehdottomasti että jos sairauden takia toista ei seksi enää kiinnosta, terveellä ja seksuaaliselle on oikeus seksisuhteeseen, jos ero ei ole vaihtoehto. Ei ole oikein, jos sairas kumppani pakottaa terveen uhraamaan (seksi)elämänsä kumppanin sairauden takia.

Jos tuo tilanne osuu kohdalle, toivon että kykenet nousemaan omasta kuplastasi, jossa ollaan nuoria ja terveitä ikuisesti ja se oma nautinto menee kaiken edelle.

Sinänsä toki pariskunta voi sopia pitkän sairauden kohdalla esim avoimesta suhteesta tai jotain, mutta jotenkin toivoisi, että asiaa osattaisiin katsoa vähän laajemmin kuin "minulla on oikeus seksiin"-näkökulmasta. Normaali aikuinen pystyy kyllä omin pikku kätösinkin aika pitkälle hommat hoitamaan.

Ei tuo toimi sellaisilla joille seksi on rakkauden fyysistä osoittamista. Ei sitä rakkautta voi kolmannen osapuolen kanssa osoittaa. Kyse on pariskunnan keskinäisestä suhteesta, ei siinä voi olla ulkopuolisia. Haluttomuus on eri asia kuin kykenemättömyys. Haluton ei luultavasti rakasta koska kykenisi mutta ei vaan jostain kumman syystä halua. Kykenemätön varmasti rakastaa ja haluaisi kyetä.

Se jostain kumman syystä on ihan yhtä validi syy kuin se, että toinen haluaa. Rakkaus ja seksi eivät ole sama asia, vaikka parhaimmillaan täydentävätkin toisiaan.

Haluttomuus on ihan yhtä okei kuin halukkuuskin. Vähän niinkuin on ok haluta lapsia tai olla haluamatta. Sehän se parisuhteen biologinen peruste lopulta on, suvun jatkaminen.

Monet vanhemmat rouvat ovat jopa ahdistuneta siitä että ukko on hankkinut potenssilääkereseptin ja vaatii useammin seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?

Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.

No useimmat eivät haluttomina koe minkäänlaista halua tehdä seksuaalisia tekoja. Haluttomuus on vähän kokonaisvaltaisempaa kuin se, ettei tee mieli yhdyntää.

Kyllä silti voi haluta miellyttää kumppaniaan ja tehdä hänelle hyvää oloa. Vaikka hakemalla tämän lempiherkkuja kaupasta, hieromalla, puhumalla kauniisti, pienissä arjen jutuissa. Ja pitkässä parisuhteessa ei koko ajan tarvitse miettiä onko kumppanilla nyt hyvä olo. Aikuinen vastaa itse onnestaan, ei kellään ole pakkoa tehdä jotakuta toista onnelliseksi.

Kyllä mun mielestä parisuhteeseen eli rakkaussuhteeseen kuuluu se että tekee asioita sen perusteella että tietää että toiselle tulee siitä hyvä mieli. Siksi parisuhteessa ollaan, se on symbioosi, kahdesta tulee yksi parisuhteessa, ei se ole tarkoitus olla kahden yksinään elävän ihmisen kolhoosi.

Kyllä minua auttaisi kestämään seksittömyyttä se, että jos mies vaikka sanoisi joskus minulle jotain esim. että rakastaa tai että olen hänen mielestään hyvän näköinen tai jopa seksikkään, se kertoisi että hän haluaa ja rakastaa minua, toisin kuin se ettei kuukausiin kosketa eikä sano mitään intiimiä.

Vierailija kirjoitti:

Aseksuaalisuus on toki asia erikseen, mutta kyllä normaalissa suhteessa seksi ja ylipäätään intiimiys ja fyysinen läheisyys määrittää onko kyseessä romanttinen parisuhde vaiko pelkkä ystävyys/kämppäkaveruus.

Hyvä, intiimi ja huomioonottava seksi tekee todella hyvää kahden ihmisen henkiselle yhteydelle ja läheisyyden tunteelle. Rakastellessaan itselleen tärkeän henkilön kanssa ihminen on herkässä, haavoittuvassa tilassa ja osoittaa ihan erityyppistä luottamuksellisuutta ja hellyyttä "antautua" siihen tilaan toisen kanssa. Siinä toisiinsa kietoutuneena, niin lähekkäin kuin fyysisesti mahdollista, nautinnon ja hyvänolon pauloissa, missä henkinen JA fyysinen yhteys kohtaavat, on ihan erilaisessa rakkauden tilassa kuin mitä normaalissa päivittäisessä kanssakäymisessä/harrastamisessa/tekemisessä/hengailussa. Toistensa seksuaalisuuden tutkiminen, tukeminen ja kannustaminen on kaunis asia, eikä samanlaista intiimiyttä yksinkertaisesti ole jos parisuhteesta puuttuu seksi ja seksuaalisuus kokonaan.

Se, että vilpittömästi haluaa tuottaa koko kehon läpi vavahtelevaa puhdasta nautintoa toiselle, on olennainen osa rakastamista ja huolenpitoa. Täysin haluton ihminen suhteessa voikin miettiä, että miksi ei halua tuottaa tätä nautintoa toiselle, jos häntä kerran oikeasti rakastaa? Miksi oma "no yyh en jaksa/halua"-mentaliteetti menee rakastamansa ihmisen tarpeiden edelle?

Siksi, että prioriteetti elämässä menee niin, että ensisijassa huolehditaan itsestä, toissijaisesti muista. Ei voi rikkoa itseään, jotta toinen saisi haluamansa.

Koska sitä se pohjimmainen haluttomuus juuri on. Ei pysty seksuaalisiin tekoihin hajottamatta omaa seksuaalisuuttaan. Ongelmaksi se muodostuu, jos parisuhteessa toinen siitä joutuu kovin pitkiä jaksoja kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?

Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.

Niinno, helpoimmalla naisena pääsee vaan makaamalla ja antamalla miehen tyydyttää itsensä itseensä. Kaikki suuseksin tms antaminen on paljon vaivalloisempaa (ja vaatii ainakin itsellä sen, että on halukkaalla tuulella). Mutta mitä nautintoa joku tuollaisesta saisi, jos kumppaniaan rakastaa, onkin se kysymys, miksi meillä ei mitään sääliseksiä anneta haluttomana.

Kyse onkin siitä, että jos haluton kumppani rakastaa puolisoaan, niin tekee asialle jotain ihan itse eikä vaan odota että kyllä se siitä, tuo toinenki lakkaa haluamasta orgasmeja ja hellyyttä.