Mitä teen poikani koulunkäynnin kanssa?

Äiti itsekin kirjoitti:

Tyypillinen äiti, joka ei pysty kohtaamaan totuutta. Nykyinen asenteesi on karhunpalvelus pojallesi. Kohtaa totuus, usko opettajaa ja wilmaa ja ala hakea apua poikasi käytökseen. Näytä, että olet koulun tukena. Tiedän mistä puhun, itsekin ent. ongelmapojan äitinä. Tilanne helpottaa kun koti ja koulu samalla puolella ja yhdessä haetaan apua kuraattorilta ja koulupsykologilta.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Loistavaa, että oma ope puuttuu jämäkästi. Se ei välttämättä poikaa/vanhempia miellytä, mutta noin tekee ope joka osaa kertoa lapselle rajat. Niitä lapsesi tarvitsee.  Lapsi ei pääse käytävätyöskentelyyn, koska ei ole saavuttanut  open luottamusta, rikkoo sääntöjä, uhmaa keikkumalla tuolilla...Täytyy oppia toimimaan, ennen kuin saa vapautta. 

Hyvä lapsen oppia viimeistään tuossa vaiheessa, että asioilla on seuraukset. Jos sitä ei nyt sisäistä, tulee vaikeeta myöhemmin. 

Voi olla, että poika tekee muiden opejen tunneilla hommia ok, koska nämä opet ajattelevat että eivät tunnista viitsi  merkintää laittaa, hoitakoot oma ope. Tai poika jaksaa sinnitellä tunnin.  Kotiin voi välittyä väärä kuva. Valitettavan yleistä. Oma ope on se, jonka kanssa täytyy tulla toimeen  joka tunti hyvässä ja pahassa. 

Ope on luokassa yksin - siellä rajat ovat välittämistä ja jokaisen oppilaan oikeutta opiskeluun turvallisessa ympäristössä. 

Pojallasi ei ollut mitään hätää erityisryhmässä - ope oli  ohjannut turvalliseen paikkaan, kun oli katsonut, että poika olisi liian iso riski matkaan mukaan.  En olisi itsekään opena tohtinut ottaa riskiä, että oppilas  häiriköi koulun ulkopuolella. Koko luokka on open vastuulla. Painava vastuu, jos jotain tapahtuu. Pojan huono pettymyksensietokyky tulee valitettavan hyvin esille hänen reagoinnissaan. Väkivaltainen käytös n se raja, jossa oppilas on totattava. Erkkaryhmän ope on toiminut täysin oikein. 

Jos olet järkevä, lapsesi parasta haluava aikuinen, otat yhteyttä ensin vain  lapsen omaan opeen. Keskustelette. Tarvittaessa jatkossa mukaan kuraattori, reksi, terkka. Ehkä  suosittelisin myös psykologin tutkimuksia. Se ei leimaa lastasi, pikemminkin voi tuoda avun. Tai perheneuvola. 

Ps. Kouluun saa mennä seuraamaan opetusta, jos ei tiedä mitä siellä tapahtuu. Mutta muista, ettei lapsesi ole open ainut oppilas...Usein on niin, että kun ope ja vanhemmat yhdessä tukevat samoilla säännöillä, lapsen ongelmat  ratkeaa...

Meillä on kotonakin tietyt rajat ja säännöt.

Aiemmilta retkiltä ei ole tullut mitään palautetta, että käyttäytyisi huonosti.

Nuo muiden aineiden opettajat laittavat myös Wilma -merkintöjä, niitä hyviä.

Yritin tavoitella opettajaa, saamatta häntä kiinni. Mies on tänään vapaalla ja keskustelee pojan kanssa, kun heräilee.

Minun lapseni on se kiltti, ujo ja tunnollinen tyttö. Kaikki retket viisivuotiaasta asti hän on ollut jonkun ”vilkkaan” pojan vartijana eri retkillä. Eli käytännössä apuopettajana rauhoittamassa, hillitsemässä ja vahtimassa. Samalla mallilla meni nelosen tanssitkin.

Olisipa hänellä ollut edes kerran opettaja, joka olisi sanonut, että nyt se ”vilkas” käytös riittää. Että ne muutkin lapset on tärkeitä ja oikeutettuja nauttimaan retkistä. Ilman työvelvoitetta.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on se kiltti, ujo ja tunnollinen tyttö. Kaikki retket viisivuotiaasta asti hän on ollut jonkun ”vilkkaan” pojan vartijana eri retkillä. Eli käytännössä apuopettajana rauhoittamassa, hillitsemässä ja vahtimassa. Samalla mallilla meni nelosen tanssitkin.

Olisipa hänellä ollut edes kerran opettaja, joka olisi sanonut, että nyt se ”vilkas” käytös riittää. Että ne muutkin lapset on tärkeitä ja oikeutettuja nauttimaan retkistä. Ilman työvelvoitetta.

Vaikka meillä onkin vilkas herra, ei mitään tälläistä ole tarvittu. Myöskin nelosten tanssit sujuivat hyvin.

Tämä on ongelma jota ei tajuta eikä myönnetä.

Itselläni lahjakas tytär, joka turhautui jankkaamaan luokan mukana pakotettuna asioita jotka jo osasi ja oli itsestän selviä. Tyttö halusi yksistään itsenäisesti edetä tehtävissä, mutta sai häirikön leiman. Kuinka lapsi jaksaa istua tehtävän ääressä, joka on itsestään selvä ja jonka osaa etu- ja takaperin? Mieli palaa oppia uutta, sitä ei sallita!

Ryhmätöissä hän oli se, joka teki tehtävän, muut odottivat valmista. Varsinkin pojat halusivat hänet ryhmäänsä, ei tarvinnut itse pistää rikkaa ristiin.

Oli tosin kaksi opettajaa, jotka ymmärsivät ja tukivat. Heidän kanssaan tästä puhuttiin, mutta koska koulussa on seurattava opetussuunnitelmaa niin siitä ei sitten poiketa.

Tytöllä älyä ja lahjakkuutta vaikka muille jakaa. Se yritettiin tappaa ja tukahduttaa koulun ahtailla säännöillä, ja niinhän siinä kävi että hän masentui vakavasti 16-vuotiaana. Tilanne oli tosi paha, ja itsemurhavaara todellinen. Opettaja kiljui ettei sinusta mitään koskaan tule. Kaupan kassalla tulet loppuikäsi istumaan, muuhun sinusta ei ole.

18-vuotiaana kouluttamattomana hän piruuntui kaikkeen, muutti ulkomaille ja elämä alkoi sujua. Ensin sai sikäläisen Nordean konttorista perunkijoitus osastolta töitä, mutta mieli ajoi haastavampaan ja on nyt ollut reilun vuoden koodarina ruotsalaisessa firmassa (ei Ruotsissa). Eteneminen koko ajan mielessä. Ja työn hän sai omalla sinnikkyydellään ja osasi vakuuttaa työnantajan. Hienosti on mennyt, ja kehuja saa. Kielitaitoinen fiksu nuori nainen.

Ap, lapsessasi ei toden näköisesti ole mitään muuta "vikaa" kuin lahjakkuus. Hän on varmasti eteenpäin pyrkivä eikä jaksa tyytyä keskinkertaiseen. Tällaista lasta tulee tukea! Helppoa teillä ei totisesti tule olemaan :( Voimia teille, jaksakaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on se kiltti, ujo ja tunnollinen tyttö. Kaikki retket viisivuotiaasta asti hän on ollut jonkun ”vilkkaan” pojan vartijana eri retkillä. Eli käytännössä apuopettajana rauhoittamassa, hillitsemässä ja vahtimassa. Samalla mallilla meni nelosen tanssitkin.

Olisipa hänellä ollut edes kerran opettaja, joka olisi sanonut, että nyt se ”vilkas” käytös riittää. Että ne muutkin lapset on tärkeitä ja oikeutettuja nauttimaan retkistä. Ilman työvelvoitetta.

Vaikka meillä onkin vilkas herra, ei mitään tälläistä ole tarvittu. Myöskin nelosten tanssit sujuivat hyvin.

Et luultavasti edes tiedä asiasta mitään, koska tuo on se perusmalli, jolla vilkkaiden lasten kanssa retket tehdään. Ja erinomaisesti meni meilläkin nelosten tanssit. Tyttömme tanssi hyvin, parinsa tanssi hyvin. Koska tyttö piti ruodussa.

Silti minusta tuo on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma jota ei tajuta eikä myönnetä.

Itselläni lahjakas tytär, joka turhautui jankkaamaan luokan mukana pakotettuna asioita jotka jo osasi ja oli itsestän selviä. Tyttö halusi yksistään itsenäisesti edetä tehtävissä, mutta sai häirikön leiman. Kuinka lapsi jaksaa istua tehtävän ääressä, joka on itsestään selvä ja jonka osaa etu- ja takaperin? Mieli palaa oppia uutta, sitä ei sallita!

Ryhmätöissä hän oli se, joka teki tehtävän, muut odottivat valmista. Varsinkin pojat halusivat hänet ryhmäänsä, ei tarvinnut itse pistää rikkaa ristiin.

Oli tosin kaksi opettajaa, jotka ymmärsivät ja tukivat. Heidän kanssaan tästä puhuttiin, mutta koska koulussa on seurattava opetussuunnitelmaa niin siitä ei sitten poiketa.

Tytöllä älyä ja lahjakkuutta vaikka muille jakaa. Se yritettiin tappaa ja tukahduttaa koulun ahtailla säännöillä, ja niinhän siinä kävi että hän masentui vakavasti 16-vuotiaana. Tilanne oli tosi paha, ja itsemurhavaara todellinen. Opettaja kiljui ettei sinusta mitään koskaan tule. Kaupan kassalla tulet loppuikäsi istumaan, muuhun sinusta ei ole.

18-vuotiaana kouluttamattomana hän piruuntui kaikkeen, muutti ulkomaille ja elämä alkoi sujua. Ensin sai sikäläisen Nordean konttorista perunkijoitus osastolta töitä, mutta mieli ajoi haastavampaan ja on nyt ollut reilun vuoden koodarina ruotsalaisessa firmassa (ei Ruotsissa). Eteneminen koko ajan mielessä. Ja työn hän sai omalla sinnikkyydellään ja osasi vakuuttaa työnantajan. Hienosti on mennyt, ja kehuja saa. Kielitaitoinen fiksu nuori nainen.

Ap, lapsessasi ei toden näköisesti ole mitään muuta "vikaa" kuin lahjakkuus. Hän on varmasti eteenpäin pyrkivä eikä jaksa tyytyä keskinkertaiseen. Tällaista lasta tulee tukea! Helppoa teillä ei totisesti tule olemaan :( Voimia teille, jaksakaa!

Minun pikkusiskoni kasvatettiin juuri näin. Uskomaan että on muita fiksumpi ja että kaikki hankaluudet johtuu siitä. Nyt viiskymppisenä on kaupan kassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on kasvatettu huonosti (tai ei ollenkaan), niin ei se opettajien vika ole vaan vanhempien. Poikaasi on varmasti rangaistu törttöilyistään täysin asianmukaisesti, eikä tuo nyt niin pahalta edes kuulosta. Jos ei osaa käyttäytyä, ei ansaitse silloin mitään luokkaretkiäkään, vaikka kuinka raivoaisi ja huutaisi tappavansa itsensä. Se on pojan aika jo tuohon ikään oppia, ettei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa.

Ihanko tosiaan nuo rangaistukset ovat mielestäsi kohtuullisia? Ei kenenkään pitäisi jäädä pois luokkaretkeltä tai istuttaa luokassa tunnista toiseen ilman taukoa.

Sekava aloitus, miksi lisätehtäviä rankkuna jos niitä ei normitunnilla saa vapaaehtoisesti?

Onko tämä normaaliluokka vai erityisluokka? Kuka tavan opettaja lähtee kiinnipitoon? Jos lapsi todella yrittää satuttaa itseään tai muita, niin miksi normaaliluokassa tai jääkiekkokapteeni?

Miksi lapsi ei anna muille työrauhaa tai saa työskennellä omassa rauhassa vaan nämä rauhalliset tilat tarjotaan palkkiona?

Miksi henkilökunta provosoi tilanteita? Kuka vaan alkaisi protestoida, jos jatkuvasti tulisi liian ankaraa ja epäreilua kohtelua.

Pedagoginen painajainen tämä koulu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistavaa, että oma ope puuttuu jämäkästi. Se ei välttämättä poikaa/vanhempia miellytä, mutta noin tekee ope joka osaa kertoa lapselle rajat. Niitä lapsesi tarvitsee.  Lapsi ei pääse käytävätyöskentelyyn, koska ei ole saavuttanut  open luottamusta, rikkoo sääntöjä, uhmaa keikkumalla tuolilla...Täytyy oppia toimimaan, ennen kuin saa vapautta. 

Hyvä lapsen oppia viimeistään tuossa vaiheessa, että asioilla on seuraukset. Jos sitä ei nyt sisäistä, tulee vaikeeta myöhemmin. 

Voi olla, että poika tekee muiden opejen tunneilla hommia ok, koska nämä opet ajattelevat että eivät tunnista viitsi  merkintää laittaa, hoitakoot oma ope. Tai poika jaksaa sinnitellä tunnin.  Kotiin voi välittyä väärä kuva. Valitettavan yleistä. Oma ope on se, jonka kanssa täytyy tulla toimeen  joka tunti hyvässä ja pahassa. 

Ope on luokassa yksin - siellä rajat ovat välittämistä ja jokaisen oppilaan oikeutta opiskeluun turvallisessa ympäristössä. 

Pojallasi ei ollut mitään hätää erityisryhmässä - ope oli  ohjannut turvalliseen paikkaan, kun oli katsonut, että poika olisi liian iso riski matkaan mukaan.  En olisi itsekään opena tohtinut ottaa riskiä, että oppilas  häiriköi koulun ulkopuolella. Koko luokka on open vastuulla. Painava vastuu, jos jotain tapahtuu. Pojan huono pettymyksensietokyky tulee valitettavan hyvin esille hänen reagoinnissaan. Väkivaltainen käytös n se raja, jossa oppilas on totattava. Erkkaryhmän ope on toiminut täysin oikein. 

Jos olet järkevä, lapsesi parasta haluava aikuinen, otat yhteyttä ensin vain  lapsen omaan opeen. Keskustelette. Tarvittaessa jatkossa mukaan kuraattori, reksi, terkka. Ehkä  suosittelisin myös psykologin tutkimuksia. Se ei leimaa lastasi, pikemminkin voi tuoda avun. Tai perheneuvola. 

Ps. Kouluun saa mennä seuraamaan opetusta, jos ei tiedä mitä siellä tapahtuu. Mutta muista, ettei lapsesi ole open ainut oppilas...Usein on niin, että kun ope ja vanhemmat yhdessä tukevat samoilla säännöillä, lapsen ongelmat  ratkeaa...

Meillä on kotonakin tietyt rajat ja säännöt.

Aiemmilta retkiltä ei ole tullut mitään palautetta, että käyttäytyisi huonosti.

Nuo muiden aineiden opettajat laittavat myös Wilma -merkintöjä, niitä hyviä.

Yritin tavoitella opettajaa, saamatta häntä kiinni. Mies on tänään vapaalla ja keskustelee pojan kanssa, kun heräilee.

Sain puhelun kotoa. Miehen mielestä joku asia siellä koulussa hiertää nyt ja pahasti. Sanottuaan pojalle, että nyt juteallaan koulunkäyntiin liittyvistä asioista, oli poika kieltäytynyt jyrkästi. Mieheni pitäessä siitä, kiinni, että asia käydään läpi, oli poika alkanut jälleen itkemään.

Mies oli kysynyt alkuun perjantaisesta. Asia oli mennyt niin kuin aiemmin kerroin. Lapset olivat kokoontuneet omaan luokkaan, jossa opettaja oli sanonut, että nyt aletaan lähtemään. Paitsi Eetu, joka menee erkkaluokkaan päiväksi. Poikani oli luonnollisesti kysynyt että miksi. Opettaja oli vastannut, että töppäilytilisi on täynnä. Johon poikani oli kysynyt, että häh. Tähän opettaja ei ollut enää vastannut. Pojan kaveritkin olivat olleet ihmeissään. Poika oli kertonut isälleen, että itketti, muttei kehdannut itkeä vaan pidätteli siihen saakka, kun välituntisin evättiin. Mies oli tähän todennut, että ne tehtävät olisi pitänyt tehdä, johon poika vastasi, että ei huvittanut, kun muilla on kivaa ja hän joutui jäämään koululle, eikä edes tienny syytä.

Tämän jälkeen mieheni oli kysynyt, viihtyykö koulussa muuten ja mistä pitää koulussa. Oli maininnut, että pitää koulussa kavereista, liukasta, enkusta ja ruotsista. Matikka on myös kivaa, mutta kun se on omassa luokassa, nii ei kuulemma niin kivaa.

Ryhmätyöt tuli esille myös ja poika oli kertonut, että itse ryhmään, mihin hänet ohjataan, otetaan hyvillä mielin mukaan, sillä osallistuu aktiivisesti sekä tekoon, että esittelyyn. Poika kertoi, että viimeisimmän ryhmätyön ryhmässä olleet luokan tytöt olivat sanoneet, että hyvä kun Eetu tuli, kun se on niin hyvä pitämään esitelmiä.

Kun tuntien häiriköinnistä oli keskusteltu, oli poika tuohtunut ja sanonut, että kyllä muutkin pojat juttelee ja pelleilee, mutta vain häntä rangaistaan. Mieheni oli kysynyt mistä tietää, niin poika oli vastannut, että jos heitä on vaikka kolme helisemässä, niin hänelle huomautetaan tai paikkaa vaihdatetaan. Pojan luokassa on siis vielä omat pulpetit, eikä liikuteltavia pöytiä.

Pojan mukaan kaikki kiltit tytöt ja ylipäänsä tytöt pääsevät käytävään opiskelemaan jopa porukassa. Sen sijaan pojista vain muutama pääsee. Eli tässä asiassa ei pelkästään poikaani kohdistu. Tähän poika oli vain todennut, että pojat ei pääse edes koskaan näyttämään, että pystyisi.

Opettajaa en ole vielä saanut kiinni, soittanee pitkällä välitunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on kasvatettu huonosti (tai ei ollenkaan), niin ei se opettajien vika ole vaan vanhempien. Poikaasi on varmasti rangaistu törttöilyistään täysin asianmukaisesti, eikä tuo nyt niin pahalta edes kuulosta. Jos ei osaa käyttäytyä, ei ansaitse silloin mitään luokkaretkiäkään, vaikka kuinka raivoaisi ja huutaisi tappavansa itsensä. Se on pojan aika jo tuohon ikään oppia, ettei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa.

Ihanko tosiaan nuo rangaistukset ovat mielestäsi kohtuullisia? Ei kenenkään pitäisi jäädä pois luokkaretkeltä tai istuttaa luokassa tunnista toiseen ilman taukoa.

Sekava aloitus, miksi lisätehtäviä rankkuna jos niitä ei normitunnilla saa vapaaehtoisesti?

Onko tämä normaaliluokka vai erityisluokka? Kuka tavan opettaja lähtee kiinnipitoon? Jos lapsi todella yrittää satuttaa itseään tai muita, niin miksi normaaliluokassa tai jääkiekkokapteeni?

Miksi lapsi ei anna muille työrauhaa tai saa työskennellä omassa rauhassa vaan nämä rauhalliset tilat tarjotaan palkkiona?

Miksi henkilökunta provosoi tilanteita? Kuka vaan alkaisi protestoida, jos jatkuvasti tulisi liian ankaraa ja epäreilua kohtelua.

Pedagoginen painajainen tämä koulu!

Itsekin pohdin ihan samoja asioita, kun muut oli retkellä, ei yksi voi mennä eteenpäin. Minulle ei ole selvää, tekikö monisteita, kirjan edellisiä tehtäviä vai mitä.

Mielestäni retkellä poisjättö oli kohtuuton, siitä, miten asia hoidettiin.

Poika on normaalissa yleisopetuksen luokassa, mutta ohjattiin päivän ajaksi erkkaluokkaan.

Erityisluokan miesopettaja oli todennut pojalle, että ei pääse välitunnille, kun ei tehnyt tunnilla mitään, ei myöskään häirinnyt luokassa, vaikka istui tekemättä mitään.

Poikani oli vain kävellyt erkkaopen ohi ja opettaja oli ottanut poikaani kädestä kiinni ja sanonut uudestaan, että ei asiaa välitunnille, tässä vaiheessa tilanne oli kärjistynyt ja mennyt kiinnipitotilanteeseen.

Poika itsekään ei kuulemma tiedä, mikä on kriteerinä pääsy käytävään.

Mikä siinä on, että heti syytetään sitä opettajaa? Ja sitten tietysti ikävää luokkaa tai surkeaa koulua ja rehtoria, ollaan jopa valmiita vaihtamaan. Tätä nähty.

Ja yllätys: eipä toimi nekään, vaan edelleen lapsen ongelmat jatkuu.

Missä vika, olisiko sittenkin lapsessa ja kodin kasvatuksessa, muttei vain haluta nähdä totuutta. Pikku narsisti pyörittää vanhempiaan ja muita aikuisia 6-0, kaikki menee läpi. Tai sitten hysteerinen äiti hössöttää pikku kullannupulleen parasta, eikä suostu katsomaan peiliin kasvatusasioissa.

Seurasin vierestä, kuinka naapurin pojasta kuulemma leivottiin koulun toimesta hirveä häirikkö, vaikka on niin fiksu. Hullut opettajat jaksoivat piinata ja soitella vapaa-ajallakin ja haukkua poikaa. Rehtori oli opettajien puolella, sekin sekopää. Muut oppilaat ja kaikki koulun luokat poikaa vastaan. Koulutoimeen soittelua. Koulunvaihto ainut vaihtoehto, koska poika "kärsii". Uusi koulu, samat ongelmat. Sitten koko Suomen koululaitos on kamala ja vääristynyt...

Tätä jatkui, kunnes poliisi puuttui pojan asioihin. Kaveri myi huumeita ja käytti itsekin. Nyt kuulemma poliisi valehteli ja halusi pojalle pahaa.

Äiti uskoi kaiken, mitä poika sanoi, koska uskoo vain poikaansa. Hänelle se ei valehtele. Pojasta tehdään syyllistä tahallaan. Myöhemmin poika istui vankilassa. Nykyisin on ollut kuolleena jo vuosia, koska huumeet.

Ketä uskoisit, äitiä vaiko koulua?

Luulisin provoksi, ellen tietäisi itse että vanhemmat selittelevät lastensa käytösongelmia maailman tappiin saakka. Olin töissä koululla jossa oli... no, ilmeisesti ihan normaaliälyinen poika, mutta tämän käytös oli ihan hirveää. Mölinää, haukkumista ja tavaroiden rikkomista. Kotona toki selitettiin äidille ja isälle itkua tihrustaen että en mä tehnyt taaskaan mitään väärin, vaikka todellisuudessa poika olisi repinyt matikankirjasta sivuja irti ja kutsunut tähän puuttunutta sijaisopettajaa l*skiksi h**raksi. Koko luokka kärsi tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on kasvatettu huonosti (tai ei ollenkaan), niin ei se opettajien vika ole vaan vanhempien. Poikaasi on varmasti rangaistu törttöilyistään täysin asianmukaisesti, eikä tuo nyt niin pahalta edes kuulosta. Jos ei osaa käyttäytyä, ei ansaitse silloin mitään luokkaretkiäkään, vaikka kuinka raivoaisi ja huutaisi tappavansa itsensä. Se on pojan aika jo tuohon ikään oppia, ettei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa.

Ihanko tosiaan nuo rangaistukset ovat mielestäsi kohtuullisia? Ei kenenkään pitäisi jäädä pois luokkaretkeltä tai istuttaa luokassa tunnista toiseen ilman taukoa.

Sekava aloitus, miksi lisätehtäviä rankkuna jos niitä ei normitunnilla saa vapaaehtoisesti?

Onko tämä normaaliluokka vai erityisluokka? Kuka tavan opettaja lähtee kiinnipitoon? Jos lapsi todella yrittää satuttaa itseään tai muita, niin miksi normaaliluokassa tai jääkiekkokapteeni?

Miksi lapsi ei anna muille työrauhaa tai saa työskennellä omassa rauhassa vaan nämä rauhalliset tilat tarjotaan palkkiona?

Miksi henkilökunta provosoi tilanteita? Kuka vaan alkaisi protestoida, jos jatkuvasti tulisi liian ankaraa ja epäreilua kohtelua.

Pedagoginen painajainen tämä koulu!

Tai sitten poika sepittelee kotona omaksi edukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistavaa, että oma ope puuttuu jämäkästi. Se ei välttämättä poikaa/vanhempia miellytä, mutta noin tekee ope joka osaa kertoa lapselle rajat. Niitä lapsesi tarvitsee.  Lapsi ei pääse käytävätyöskentelyyn, koska ei ole saavuttanut  open luottamusta, rikkoo sääntöjä, uhmaa keikkumalla tuolilla...Täytyy oppia toimimaan, ennen kuin saa vapautta. 

Hyvä lapsen oppia viimeistään tuossa vaiheessa, että asioilla on seuraukset. Jos sitä ei nyt sisäistä, tulee vaikeeta myöhemmin. 

Voi olla, että poika tekee muiden opejen tunneilla hommia ok, koska nämä opet ajattelevat että eivät tunnista viitsi  merkintää laittaa, hoitakoot oma ope. Tai poika jaksaa sinnitellä tunnin.  Kotiin voi välittyä väärä kuva. Valitettavan yleistä. Oma ope on se, jonka kanssa täytyy tulla toimeen  joka tunti hyvässä ja pahassa. 

Ope on luokassa yksin - siellä rajat ovat välittämistä ja jokaisen oppilaan oikeutta opiskeluun turvallisessa ympäristössä. 

Pojallasi ei ollut mitään hätää erityisryhmässä - ope oli  ohjannut turvalliseen paikkaan, kun oli katsonut, että poika olisi liian iso riski matkaan mukaan.  En olisi itsekään opena tohtinut ottaa riskiä, että oppilas  häiriköi koulun ulkopuolella. Koko luokka on open vastuulla. Painava vastuu, jos jotain tapahtuu. Pojan huono pettymyksensietokyky tulee valitettavan hyvin esille hänen reagoinnissaan. Väkivaltainen käytös n se raja, jossa oppilas on totattava. Erkkaryhmän ope on toiminut täysin oikein. 

Jos olet järkevä, lapsesi parasta haluava aikuinen, otat yhteyttä ensin vain  lapsen omaan opeen. Keskustelette. Tarvittaessa jatkossa mukaan kuraattori, reksi, terkka. Ehkä  suosittelisin myös psykologin tutkimuksia. Se ei leimaa lastasi, pikemminkin voi tuoda avun. Tai perheneuvola. 

Ps. Kouluun saa mennä seuraamaan opetusta, jos ei tiedä mitä siellä tapahtuu. Mutta muista, ettei lapsesi ole open ainut oppilas...Usein on niin, että kun ope ja vanhemmat yhdessä tukevat samoilla säännöillä, lapsen ongelmat  ratkeaa...

Meillä on kotonakin tietyt rajat ja säännöt.

Aiemmilta retkiltä ei ole tullut mitään palautetta, että käyttäytyisi huonosti.

Nuo muiden aineiden opettajat laittavat myös Wilma -merkintöjä, niitä hyviä.

Yritin tavoitella opettajaa, saamatta häntä kiinni. Mies on tänään vapaalla ja keskustelee pojan kanssa, kun heräilee.

Sain puhelun kotoa. Miehen mielestä joku asia siellä koulussa hiertää nyt ja pahasti. Sanottuaan pojalle, että nyt juteallaan koulunkäyntiin liittyvistä asioista, oli poika kieltäytynyt jyrkästi. Mieheni pitäessä siitä, kiinni, että asia käydään läpi, oli poika alkanut jälleen itkemään.

Mies oli kysynyt alkuun perjantaisesta. Asia oli mennyt niin kuin aiemmin kerroin. Lapset olivat kokoontuneet omaan luokkaan, jossa opettaja oli sanonut, että nyt aletaan lähtemään. Paitsi Eetu, joka menee erkkaluokkaan päiväksi. Poikani oli luonnollisesti kysynyt että miksi. Opettaja oli vastannut, että töppäilytilisi on täynnä. Johon poikani oli kysynyt, että häh. Tähän opettaja ei ollut enää vastannut. Pojan kaveritkin olivat olleet ihmeissään. Poika oli kertonut isälleen, että itketti, muttei kehdannut itkeä vaan pidätteli siihen saakka, kun välituntisin evättiin. Mies oli tähän todennut, että ne tehtävät olisi pitänyt tehdä, johon poika vastasi, että ei huvittanut, kun muilla on kivaa ja hän joutui jäämään koululle, eikä edes tienny syytä.

Tämän jälkeen mieheni oli kysynyt, viihtyykö koulussa muuten ja mistä pitää koulussa. Oli maininnut, että pitää koulussa kavereista, liukasta, enkusta ja ruotsista. Matikka on myös kivaa, mutta kun se on omassa luokassa, nii ei kuulemma niin kivaa.

Ryhmätyöt tuli esille myös ja poika oli kertonut, että itse ryhmään, mihin hänet ohjataan, otetaan hyvillä mielin mukaan, sillä osallistuu aktiivisesti sekä tekoon, että esittelyyn. Poika kertoi, että viimeisimmän ryhmätyön ryhmässä olleet luokan tytöt olivat sanoneet, että hyvä kun Eetu tuli, kun se on niin hyvä pitämään esitelmiä.

Kun tuntien häiriköinnistä oli keskusteltu, oli poika tuohtunut ja sanonut, että kyllä muutkin pojat juttelee ja pelleilee, mutta vain häntä rangaistaan. Mieheni oli kysynyt mistä tietää, niin poika oli vastannut, että jos heitä on vaikka kolme helisemässä, niin hänelle huomautetaan tai paikkaa vaihdatetaan. Pojan luokassa on siis vielä omat pulpetit, eikä liikuteltavia pöytiä.

Pojan mukaan kaikki kiltit tytöt ja ylipäänsä tytöt pääsevät käytävään opiskelemaan jopa porukassa. Sen sijaan pojista vain muutama pääsee. Eli tässä asiassa ei pelkästään poikaani kohdistu. Tähän poika oli vain todennut, että pojat ei pääse edes koskaan näyttämään, että pystyisi.

Opettajaa en ole vielä saanut kiinni, soittanee pitkällä välitunnilla.

Opettajaparat. En muuta sano.

Lapselle on äärimmäisen vahingollista, jos aikuiset hänen elämässään eivät pidä yhtä, noudata selkeitä rajoja ja ole yhteneväisenä rintamana kasvattamassa lasta. Se luo rakenteen, turvan ja tilan.

Se että vanhemmat lähtee pojan selitysten perusteella järeällä kalustolla sotajalalle, vain pahentaa lapsen käytöstä. Hän kokee että hän pyörittää tätä sirkusta ja on vastuussa siitä. Se on TURVATONTA.

Kaikki nuo pojat tarinat on oikein tyypillisiä selityksiä: On tylsää, osaan jo, kaikki muutkin saa, aina mua vain rangaistaan, mitään ei ole ikinä sanottu jne.  Älkää nyt herran tähden uskoko niitä kuin ne olisivat absoluuttinen totuus!

On pojan etu, että hän oppii syy- ja seuraussuhteen. Se että oppiiko joku muu sen siellä vai ei, ei ole teidän ongelmanne.

Silmäilin pari ekaa sivua, olenko tosiaan ainut jonka mielestä opettaja toimi aavistuksen kohtuuttomasti? Ei lapsella tuollainen riehuminen kuitenkaan normaalilta kuulosta, mutta minusta on ihan luonnollista, että ap puolustaa lastaan ja haluaa kuulla hänen näkökulmansa.

Lienee kuitenkin selvää että joku tuossa koulunkäynnissä nyt tökkii, vakava keskustelun paikka edessä.

Vierailija kirjoitti:

Luulisin provoksi, ellen tietäisi itse että vanhemmat selittelevät lastensa käytösongelmia maailman tappiin saakka. Olin töissä koululla jossa oli... no, ilmeisesti ihan normaaliälyinen poika, mutta tämän käytös oli ihan hirveää. Mölinää, haukkumista ja tavaroiden rikkomista. Kotona toki selitettiin äidille ja isälle itkua tihrustaen että en mä tehnyt taaskaan mitään väärin, vaikka todellisuudessa poika olisi repinyt matikankirjasta sivuja irti ja kutsunut tähän puuttunutta sijaisopettajaa l*skiksi h**raksi. Koko luokka kärsi tuosta.

Juuri tämä. Olen tehnyt sijaisuuksia eri kouluissa ja nähnyt paljon. En tosin oletakaan, että lapset sijaiselle enkeleitä olisivat, koska sehän on yhtä kuin lomapäivä.

Silti järkyttävää, kuinka huonosti moni oppilas käyttäytyy. Jopa kolmasosa luokasta (niin tyttöjä kuin poikia) kiljuu, rääkyy, nimittelee, haukkuu, hyppii ja siirtelee pulpetteja, karkailee luokasta, repii kirjoja ja papereita, roskaa, heittelee koulun tavaroita pitkin luokkaa, kiroilee ja puhuu pornojuttuja (2. lk), kieltäytyy tekemästä tehtäviä, jotka opettaja on antanut poissaollessaan tehtäväksi, mäkättää opettajalle vastaan, vastustaa koulun sääntöjä, jotka on tehty ison ryhmänhallinnan vuoksi jne. Sitten ihmettelevät, kun rangaistaan, että MIKSI? "En mä mitään tehnyt, se oli toi."

Näin ne rakkaat kullannuppusenne tekevät. Sääliksi käy ihan oikeasti ne fiksut, hiljaiset ja hyväkäytöksiset lapset, jotka vielä tottelevat. Itse harkitsen tosissani omille lapsilleni yksityiskouluja, jotka voisivat potkaista heikon aineksen pihalle.

Meillä esikoisen luokalla oli näitä riehujapoikia. Senpä takia kukaan ei koskaan päässyt mihinkään. Heitä ei saanut jättää pois. Kukaan opettaja ei halunnut retkelle heidän kanssaan. Aivna loistavaa, että jollakulla riittää munaa kasvattaa myös näitä tapauksia! Ja toivottavasti muilla oppilailla oli ikimuistoinen reissu.

Hae pojallesi apua. Koulukuraattorin kanssa keskustelu harvoin johtaa mihinkään, on mekin niiden kanssa istuttu ja mukana myös koulun psykologit ym. 

Suosittelen hakeutumista yksityisen psykiatrin kautta hoitoon. Meillä tilanne lähti siitä purkautumaan. Pääsi ns. vihanhallintahoitoon. Saimme hyviä tuloksia. 

Älä ummista silmiäsi tilanteelta, mieluummin liian paljon hoitoa ja keskustelua kuin liian vähän. Minulla on kaksi poikaa, joiden kanssa on kivinen tie kuljettu. 

Vierailija kirjoitti:

Hae pojallesi apua. Koulukuraattorin kanssa keskustelu harvoin johtaa mihinkään, on mekin niiden kanssa istuttu ja mukana myös koulun psykologit ym. 

Suosittelen hakeutumista yksityisen psykiatrin kautta hoitoon. Meillä tilanne lähti siitä purkautumaan. Pääsi ns. vihanhallintahoitoon. Saimme hyviä tuloksia. 

Älä ummista silmiäsi tilanteelta, mieluummin liian paljon hoitoa ja keskustelua kuin liian vähän. Minulla on kaksi poikaa, joiden kanssa on kivinen tie kuljettu. 

Kannattaa tosiaan hakea lapselle apua. Kuulostaa siltä, että lapsen itsetunto on jo jonkin verran murentunut eikä se ole hyvä asia tulevaisuutta ajatellen. Itse kärsin raivokohtauksista ja olin impulsiivinen ja tein huonoja päätöksiä monia kertoja. Minulla todettiin masennus ja sitä lääkittiin ja rauhoituin. Tosiasiassa minulla on aistiyliherkkyyttä ja sen aiheuttamaa keskittymishäiriötä. Tosin numerot silti aina kasin ja ysin paremmalla puolella. Olisi pitänyt hoitaa ja lääkitä adhd:na, mutta apua oli jonkin verran masennuslääkkeistäkin, ne auttoivat raivokohtauksiin, jotka johtuivat ahdistuksesta, siitä että tunsin itseni huonoksi ja vähätellyksi ja siitä, etten osannut käsitellä asioita mitenkään. Itsetuntoni oli jossain vaiheessa ihan nollissa ja se ei todellakaan ole hyvä asia varsinkaan teini-ikäisellä tytöllä. Minut siirrettiin erityisluokalle, joka jo sinänsä auttoi, koska oli rauhallisempi, hiljaisempi ja vähemmän kaikkea, pystyin keskittymään paremmin.

Omalla lapsella on samanlaista oirehdintaa nyt, impulsiivista toimintaa, tekee mitä sattuu vaikka asioista on puhuttu ja sitten kaduttaa, kun niistä rangaistaan. On pienryhmässä, toimintaterapiassa (purkaa aistiyliherkkyyksiä) ja lähete lääkärille adhd-lääkityksen aloituksen harkitsemisesta tehty.

Fiksu lapsi, onneksi ollaan saatu itsetuntoa jo korjattua, pienempänä luovutti ja itki huonouttaan heti, eikä jaksanut oikein yrittää enää mitään. Tiukasta kasvatuksesta ei ole apua, jos on saanut tuollaisen riesan vaivoikseen, tosin tarkat rutiinit ja rauhallinen elämäntyyli auttaa paljon.