Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen poikani koulunkäynnin kanssa?
24.04.2018 |
Kirjoitin asiasta tänne jo perjantaina, mutta viesti ei koskaan päässyt läpi...
11-vuotiaan poikani koulunkäynti opettajan johdosta kärjistyi perjantaina. Luokka lähti retkelle museoon, mutta poikani jätettiin koululle, sillä ”töppäilysaldo” oli täynnä. Tästä koululle jätöstä ei ilmoitettu meille vanhemmille, vaan pelkästään pojalle samana aamuna koulussa.
Poika jäi erityisluokkaan päivän ajaksi tekemään tehtäviä. Ainakin melkein. Poikani ei ensimmäisellä tunnilla suostunut tekemään yhtään tehtävää. Tunnin päätyttyä poika oli menossa välitunnille, mutta erityisluokan opettaja sanoi pojalle, ettei ulos ole asiaa, vaan jää sisälle tekemään niitä tehtäviä. Poikani ei suostunut ja asian johdosta sekä aamuiset tapahtumat päätyivät raivattiin ja kiinnipitotilanteeseen. Erityisluokan opettaja siis piti poikaani tiukasti sylissään ja poikani oli raivonnut, että hänen tulee päästää irti niin tappaa itsensä :(. Opettaja ei luonnollisesti tähän suostunut, mutta pojan rauhoituttua päästi irti, jolloin poikani meni luokan säkkituoliin itkemään ja opettaja lohduttamaan. Poikani itki haluavansa kotiin, jolloin tuo erityisluokanopettaja soitti minulle.
Tämän jälkeen koko asia alkoi purkautumaan. Poikani kertoi, että osa oppilaista pääsee opiskelemaan käytävän oppimispisteille, mutta poikani ei kun ”ei osaa käyttäytyä”. Samoin suurin osa saa itse valita ryhmätyö -ryhmät, mutta poikani ohjataan ”valmiisiin” ryhmiin.
Ihmettelin jo alkuvuodesta pojan toistuvia päänsärkyjä, mitä aiemmin ei ole ollut. Sen lisäksi poika on puhunut, että haluaa vaihtaa koulua, koska lätkäkaverit olisi samassa koulussa. Miksi en ole osannut yhdistää näitä siihen, että nykyisessä koulussa on ongelmia. :(. Vaikka joka päivä kysyn miten koulussa mennyt jne. Wilman kautta tulee kyllä kaikki nega pojasta.
Poikani on vilkas, mutta hyvä koulussa. Kokeista tulee pääsääntöisesti ysejä ja tunnin keskittymisen herpaantumiset johtuu siitä, että saa tehtävät ja mahdolliset lisätehtävät tehtyä ennen tunnin loppua. Eteenpäinkään kun ei saa mennä.
Sydän oli särkyä, kun poika sanoi, että miksei saa edes näyttää että pystyy. Kun ei saa edes yrittää. ”Paha mikä paha”, totesi viimeisenä. :(
Kouluun en ole vielä ollut yhteydessä, kun poika nyt sairaana ja en tiedä otanko yhteyttä opettajaan, rehtoriin vai kenen? Neuvoja?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Pojan ja opettajan välillä on selkeä pattitilanne. Pojan huono toiminta on jatkunut kauan, ja opettaja on asettanut rajoja ja rangaistuksia. Poika itse ei ole ymmärtänyt toimintansa vakavuutta, ja opettaja alkaa olla jo hyvin kyllästynyt tilanteeseen. Kouluun jättäminen retkipäivänä oli paljon pojan psyykeelle, ja tilanne tarvitsee ehdottomasti käsittelyä. Pojan ja opettajan välillä on negatiivisia tunteita ja jopa väärinymmärrystä. Opettaja ei ole pystynyt turhautumisensa takia osoittamaan enää poikaa kohtaan lämpöä, jota hän olisi tarvinnut.
Poika ei ole opettajan silmätikku, mutta opettajalle voi tulla sellainen ei kai taas -olo, kun poika toimii vähänkään huonosti, koska se osoittaa opettajalle, että poika ei vieläkään ole ymmärtänyt lopettaa oppituntien häiriköimistä ja muuta huonoa toimintaa.
Pojan voi olla vaikea muuttaa käytöstään, koska ei enää pidä opettajasta. Viha nostaa jatkuvasti päätään. Nyt on erityisen tärkeää, että sinä äitinä avaat pojalle opettajan tunteita: miksi opettaja on ollut vihainen, miksi poika ei päässyt retkelle mukaan. Olet avainasemassa myös kouluun päin: kerro opettajalle, että nyt kiinnitätte kotona erityistä huomiota joka päivä tämän käytösasian parantamiseen, ja kysy, miten koti ja koulu yhdessä voisivat työskennellä tilanteen parantamiseksi. Kysy myös, miten voisitte kaikki yhdessä parantaa pojan ja opettajan välejä. Yritä myös itse ymmärtää opettajaa, vaikka se vaikealta tuntuisikin. Kerro, että toivoisit, että ope ja poika voivat paiskata kättä, unohtaa tähänastiset ongelmat ja aloittaa loppukevään puhtaalta pöydältä.
Jos voit ottaa vapaapäiviä omista töistäsi, mene ihmeessä luokkaan viettämään pari päivää. Sitä ennen asiat tietysti täytyy yhdessä käsitellä, jotta yhteistyö sujuu yhtä köyttä vetäen. Luokassa oleminen voi avata sinun silmäsi, vaikkakin toki kaikki oppilaat käyttäytyvät paremmin, kun luokassa on vierailija. Ehkä poikasi vierailupäivinä ryhdistäytyy niin, että koko hommaan tulee positiivinen ilmapiiri, joka jatkuu loppukevään.
T. Ope
Iso kiitos sinulle tästä vastauksesta. Otan tästä viestistä vinkkiä ja aion toimia niiden mukaan, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm, vaikuttaa siltä, että opettaja teki kuten uhkasi. Eli on todennäköisesti sanonut ap:n pojalle jo aiemmin, että jos vielä hölmöilee, tämä ei pääse retkelle mukaan. Ja todennäköisesti poika siis hölmöili.
Kasvattajan täytyy pitää kiinni uhkauksistaan, muu ei toimi. Jos selittelyllä aina pääsee läpi, lapsi oppii, etteivät mitkään säännöt päde hänen kohdallaan.
Toivottavasti poika oppi, että hölmöilyllä on seuraamuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan ja opettajan välillä on selkeä pattitilanne. Pojan huono toiminta on jatkunut kauan, ja opettaja on asettanut rajoja ja rangaistuksia. Poika itse ei ole ymmärtänyt toimintansa vakavuutta, ja opettaja alkaa olla jo hyvin kyllästynyt tilanteeseen. Kouluun jättäminen retkipäivänä oli paljon pojan psyykeelle, ja tilanne tarvitsee ehdottomasti käsittelyä. Pojan ja opettajan välillä on negatiivisia tunteita ja jopa väärinymmärrystä. Opettaja ei ole pystynyt turhautumisensa takia osoittamaan enää poikaa kohtaan lämpöä, jota hän olisi tarvinnut.
Poika ei ole opettajan silmätikku, mutta opettajalle voi tulla sellainen ei kai taas -olo, kun poika toimii vähänkään huonosti, koska se osoittaa opettajalle, että poika ei vieläkään ole ymmärtänyt lopettaa oppituntien häiriköimistä ja muuta huonoa toimintaa.
Pojan voi olla vaikea muuttaa käytöstään, koska ei enää pidä opettajasta. Viha nostaa jatkuvasti päätään. Nyt on erityisen tärkeää, että sinä äitinä avaat pojalle opettajan tunteita: miksi opettaja on ollut vihainen, miksi poika ei päässyt retkelle mukaan. Olet avainasemassa myös kouluun päin: kerro opettajalle, että nyt kiinnitätte kotona erityistä huomiota joka päivä tämän käytösasian parantamiseen, ja kysy, miten koti ja koulu yhdessä voisivat työskennellä tilanteen parantamiseksi. Kysy myös, miten voisitte kaikki yhdessä parantaa pojan ja opettajan välejä. Yritä myös itse ymmärtää opettajaa, vaikka se vaikealta tuntuisikin. Kerro, että toivoisit, että ope ja poika voivat paiskata kättä, unohtaa tähänastiset ongelmat ja aloittaa loppukevään puhtaalta pöydältä.
Jos voit ottaa vapaapäiviä omista töistäsi, mene ihmeessä luokkaan viettämään pari päivää. Sitä ennen asiat tietysti täytyy yhdessä käsitellä, jotta yhteistyö sujuu yhtä köyttä vetäen. Luokassa oleminen voi avata sinun silmäsi, vaikkakin toki kaikki oppilaat käyttäytyvät paremmin, kun luokassa on vierailija. Ehkä poikasi vierailupäivinä ryhdistäytyy niin, että koko hommaan tulee positiivinen ilmapiiri, joka jatkuu loppukevään.
T. Ope
Iso kiitos sinulle tästä vastauksesta. Otan tästä viestistä vinkkiä ja aion toimia niiden mukaan, kiitos.
Sain opettajan kiinni ja asiat ovat menneet osittain kuvailusi mukaan.
Itse retkipäivä tilannetta en ihan sulattanut. Opettaja oli kuulemma aamulla vasta silmäillyt tuntimerkintöjä, mutta mitään kiintiömäärää merkintöjä ei ole pitänyt olla. ”Eetulla niitä nyt oli riittävästi”, sanoi opettaja.
Opettaja myönsi, että poika on fiksu, nopea oppimaan ja omaa todella hyvän muistin. Kokeet ja tehtävät menevät todella hyvin.
Sitten tullaankin niihin negatiivisiin. Tilanteet tuntuvat kärjistyvän juurikin noihin tunnin loppuihin, kun on saanut tehtävät tehtyä. Silloin poika keksii itseään viihdyttämiskeinoja. Yksi tilanne oli ollut viime viikolla, kun poika oli ”kiikkunut” omalla tuolillaan, katsellut ulos ikkunasta ja ilmeisesti ajatellut jotain. Tehtävät olivat siis jo valmiina. Opettaja oli kieltänyt tämän ja sen jälkeen pojallani ja hänen kaverillaan oli ollut jotain ”silmä- ja sormipeliä” keskenään. Toinen poika istui toisella puolella luokkaa. Tästä napsahti Wilma -merkintä.
Opettaja oli nuhdellut tästä poikaani, koska ”Eetu aina ajautuu tuollaisiin tilanteisiin”. Eli opettaja käytännössä myönsi, että kahdesta tekijästä, poikaamme voi syyttää.
Opettaja ehdotti, että poika tekisi tehtävät hitaammin, kun nyt saa ne nopeasti valmiiksi. Pulpettikirjaan tai -vihkoon suhtautui hieman nihkeästi, kun se on eriarvoista muita kohtaan?! Kuulemma lukutunnit on erikseen.
Opettaja myönsi, että on vilkas ja eloisa, mutta kertoi, että kevätkaudella poika on ollut iloton, mutta samat ”ongelmat” on edelleen, mutta aiemmin on ollut iloinen ja aurinkoinen. Kysyin miksei ole ollut yhteydessä kotiin, niin vastasi, että ajatteli sen johtuvan harjoitusmäärästä ja että poika olisi kotona samanlainen.
Tämän jälkeen opettajan piti jatkaa töitään, mutta sovimme palaverin ensi viikolle ja poika menee myös kuraattorin juttusille, kunhan tervehtyy. Toivon, että jo tällä viikolla, sillä mitä pidempään on sairaana, pelkään, että sitä vaikeampi on palata kouluun.
11-vuotias lähestyy murrosikää. Eli se ilottomuus voi olla aivan vain sitä.
Opetuksen voi pyytää eriytettäväksi ylöspäin. Omalla lapsellani on kahdessa aineessa eriytetty ylöspäin, esim englannissa siksi, että asuimme aiemmin Englannissa, joten tehtävät on aivan liian helppoja.
Mikään "muita suurempi nerous" ei kelpaa syyksi pilata muiden opiskelu. Tämä sinun, miehesi ja poikasi pitää tajuta nyt ihan välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
11-vuotias lähestyy murrosikää. Eli se ilottomuus voi olla aivan vain sitä.
Opetuksen voi pyytää eriytettäväksi ylöspäin. Omalla lapsellani on kahdessa aineessa eriytetty ylöspäin, esim englannissa siksi, että asuimme aiemmin Englannissa, joten tehtävät on aivan liian helppoja.
Mikään "muita suurempi nerous" ei kelpaa syyksi pilata muiden opiskelu. Tämä sinun, miehesi ja poikasi pitää tajuta nyt ihan välittömästi.
Lähestyy toki murrosikää, mitään fyysisiä merkkejä ei kuitenkaan vielä näy, poika on vielä joulukuun puolessa välissä syntynyt, joten on nuorin luokallansa. Mielestäni on vielä enemmän lapsi, kuin nuori.
Emme pidä poikaamme minään nerona ja kaikkiin merkintöihin on myös kotona puututtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan ja opettajan välillä on selkeä pattitilanne. Pojan huono toiminta on jatkunut kauan, ja opettaja on asettanut rajoja ja rangaistuksia. Poika itse ei ole ymmärtänyt toimintansa vakavuutta, ja opettaja alkaa olla jo hyvin kyllästynyt tilanteeseen. Kouluun jättäminen retkipäivänä oli paljon pojan psyykeelle, ja tilanne tarvitsee ehdottomasti käsittelyä. Pojan ja opettajan välillä on negatiivisia tunteita ja jopa väärinymmärrystä. Opettaja ei ole pystynyt turhautumisensa takia osoittamaan enää poikaa kohtaan lämpöä, jota hän olisi tarvinnut.
Poika ei ole opettajan silmätikku, mutta opettajalle voi tulla sellainen ei kai taas -olo, kun poika toimii vähänkään huonosti, koska se osoittaa opettajalle, että poika ei vieläkään ole ymmärtänyt lopettaa oppituntien häiriköimistä ja muuta huonoa toimintaa.
Pojan voi olla vaikea muuttaa käytöstään, koska ei enää pidä opettajasta. Viha nostaa jatkuvasti päätään. Nyt on erityisen tärkeää, että sinä äitinä avaat pojalle opettajan tunteita: miksi opettaja on ollut vihainen, miksi poika ei päässyt retkelle mukaan. Olet avainasemassa myös kouluun päin: kerro opettajalle, että nyt kiinnitätte kotona erityistä huomiota joka päivä tämän käytösasian parantamiseen, ja kysy, miten koti ja koulu yhdessä voisivat työskennellä tilanteen parantamiseksi. Kysy myös, miten voisitte kaikki yhdessä parantaa pojan ja opettajan välejä. Yritä myös itse ymmärtää opettajaa, vaikka se vaikealta tuntuisikin. Kerro, että toivoisit, että ope ja poika voivat paiskata kättä, unohtaa tähänastiset ongelmat ja aloittaa loppukevään puhtaalta pöydältä.
Jos voit ottaa vapaapäiviä omista töistäsi, mene ihmeessä luokkaan viettämään pari päivää. Sitä ennen asiat tietysti täytyy yhdessä käsitellä, jotta yhteistyö sujuu yhtä köyttä vetäen. Luokassa oleminen voi avata sinun silmäsi, vaikkakin toki kaikki oppilaat käyttäytyvät paremmin, kun luokassa on vierailija. Ehkä poikasi vierailupäivinä ryhdistäytyy niin, että koko hommaan tulee positiivinen ilmapiiri, joka jatkuu loppukevään.
T. Ope
Iso kiitos sinulle tästä vastauksesta. Otan tästä viestistä vinkkiä ja aion toimia niiden mukaan, kiitos.
Sain opettajan kiinni ja asiat ovat menneet osittain kuvailusi mukaan.
Itse retkipäivä tilannetta en ihan sulattanut. Opettaja oli kuulemma aamulla vasta silmäillyt tuntimerkintöjä, mutta mitään kiintiömäärää merkintöjä ei ole pitänyt olla. ”Eetulla niitä nyt oli riittävästi”, sanoi opettaja.
Opettaja myönsi, että poika on fiksu, nopea oppimaan ja omaa todella hyvän muistin. Kokeet ja tehtävät menevät todella hyvin.
Sitten tullaankin niihin negatiivisiin. Tilanteet tuntuvat kärjistyvän juurikin noihin tunnin loppuihin, kun on saanut tehtävät tehtyä. Silloin poika keksii itseään viihdyttämiskeinoja. Yksi tilanne oli ollut viime viikolla, kun poika oli ”kiikkunut” omalla tuolillaan, katsellut ulos ikkunasta ja ilmeisesti ajatellut jotain. Tehtävät olivat siis jo valmiina. Opettaja oli kieltänyt tämän ja sen jälkeen pojallani ja hänen kaverillaan oli ollut jotain ”silmä- ja sormipeliä” keskenään. Toinen poika istui toisella puolella luokkaa. Tästä napsahti Wilma -merkintä.
Opettaja oli nuhdellut tästä poikaani, koska ”Eetu aina ajautuu tuollaisiin tilanteisiin”. Eli opettaja käytännössä myönsi, että kahdesta tekijästä, poikaamme voi syyttää.
Opettaja ehdotti, että poika tekisi tehtävät hitaammin, kun nyt saa ne nopeasti valmiiksi. Pulpettikirjaan tai -vihkoon suhtautui hieman nihkeästi, kun se on eriarvoista muita kohtaan?! Kuulemma lukutunnit on erikseen.
Opettaja myönsi, että on vilkas ja eloisa, mutta kertoi, että kevätkaudella poika on ollut iloton, mutta samat ”ongelmat” on edelleen, mutta aiemmin on ollut iloinen ja aurinkoinen. Kysyin miksei ole ollut yhteydessä kotiin, niin vastasi, että ajatteli sen johtuvan harjoitusmäärästä ja että poika olisi kotona samanlainen.
Tämän jälkeen opettajan piti jatkaa töitään, mutta sovimme palaverin ensi viikolle ja poika menee myös kuraattorin juttusille, kunhan tervehtyy. Toivon, että jo tällä viikolla, sillä mitä pidempään on sairaana, pelkään, että sitä vaikeampi on palata kouluun.
En jotenkin usko, että mitään lisätehtäviä ei saa tehdä.
Mm. Matikka-sarjasta on saatavilla ns. timanttivihot, joissa on haastavampia tehtäviä. Niitä voi tilata kustantajalta, maksavat muistaakseni max 20 e. Muistakin kirjasarjoista näitä on. Ainakaan itse opettajana en pistäisi yhtään pahakseni, vaikka poikasi tekisi itsekseen lisähommia tunnilla. (Olen kyllä itse siis yläasteen kieltenopettaja, en luokanopettaja.)
Opettajan käytös oli todella törkeää retkipäivän aamuna. Tuolle nöyryyttämiselle voisit kysyä pedagogiset perustelut. Teillä vanhemmilla on aina oikeus kysyä opettajan tekemien päätösten ja toimintatapojen pedagogiset perustelut. Tämä on minusta todella OK. Kun itse teen päätöksiä, esim. vaihdan istumajärjestystä luokassa tai jaan lapsia ryhmiin, teen aina itselleni selväksi näiden toimenpiteiden pedagogiset perustelut. . Jos opettaja ei ottanut lasta retkelle ns. töppäilyjen takia, asiasta olisi pitänyt ilmoittaa teille kotiin aikaisemmin ja esittää päätökselle myös perustelut. Tuollainen toiminta lapsen asettamiseksi silmätikuksi muiden edessä ei oikeasti palvele kenenkään etua. Opettaja saa purkaa omaa turhautumistaan, mutta ammatti-ihmisen pitäisi osata tehdä se eri tavalla.
Kaikki opettajat eivät ole hyviä, reiluja tai kunnollisia. Suomessa liputetaan laadukkaan varhaiskasvatuksen ja koulutuksen puolesta, vaikka laatu on kovin vaihtelevaa. Valinta opettajankoulutukseen tapahtuu soveltuvuuskokeen perusteella, koe kesti itselläni n. puolisen tuntia. Luokanopettajilla kokeeseen pitää varata päivä, mutta arvion soveltuvuudesta tekee kaksi ihmistä, yleensä keski-ikäistä naista. Kokeessa ei mitata esim. taitoa toimia lasten kanssa, katsotaan, että se opitaan koulutuksessa tai viimeistään työelämässä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että moni alalle pyrkivä ei oikeasti tiedä, mitä opettajan arki on.
Oma luokanopettajaystäväni tuskailee juuri tasoerojen kanssa, pitää koko ajan eriyttää. Olen ihmetellyt hänelle, miksi ihmeessä opettajat eivät voisi tehdä yhteistyötä, niin että esim. 3A:n opettaja ottaa matematiikassa huomaansa keskitasoiset oppilaat, 3B:n innostuneet ja lahjakkaat ja 3C:n ja 3D:n opettajat yhdistävät voimansa ja ottavat hoitoonsa enemmän tukea tarvitsevat. Tällaista voitaisiin tehdä minusta aina välillä, jolloin jokainen oppilas saisi omalle tasolleen sopivaa opetusta. Tällainen käytäntöhän on pitkälti esim. urheiluseuroissa, jossa lapset jaetaan tasoryhmiin.
Eli voi tosiaan olla niin, että tuon opettajan kanssa yhteistyö ei oikein suju.. Jos toisessa koulussa olisi tuttuja lapsia, voisi olla ihan fiksu idea käydä siellä juttelemassa ja kertoa avoimesti lapsen ongelmista ja haasteista. Toisaalta yksi ratkaisu voisi olla myös, että joku ulkopuolinen taho (rehtori, kuraattori, erityisopettaja) juttelisi poikasi nykyisen luokan oppilaiden kanssa, siis kaikkien kanssa yksitellen. Opettaja katsoo ryhmää ylhäältä päin ja saattaa ymmärtää ryhmän dynamiikan aivan väärin. Nuo oppilaat toimivat ryhmässä itsessään ja ovat asian parhaat asiantuntijat. Jos heidät saisi avautumaan ja kertomaan näkemyksiään, miltä touhu luokassa tuntuu. Jos useampi heistä esim. kokee, että opettaja on tosiaan ottanut poikasi silmätikukseen, asia on vakava. Tärkeää on tietysti, että opettaja ei saa tietää, kuka lapsi on ollut mitäkin mieltä.
En itse näe välttämättä kovin hyväksi ratkaisuksi sitä, että sinä tai miehesi menette seuraamaan opetusta, koska tilanne ei silloin ole normaali. Parasta olisi, että joku luotettava ihminen tekisi sen puolestanne, ja niin, että lapsenne eikä myöskään opettaja tietäisi yhteyttänne häneen. Eli poikasikaan ei tietäisi, miksi henkilö x on luokassa. Opetus on periaatteessa ihan avointa toimintaa, luokkaan saa tulla ulkopuolinenkin seuraamaan, jos siitä etukäteen sovitaan.
Toivottavasti näistä ajatuksista on edes jotain apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-vuotias lähestyy murrosikää. Eli se ilottomuus voi olla aivan vain sitä.
Opetuksen voi pyytää eriytettäväksi ylöspäin. Omalla lapsellani on kahdessa aineessa eriytetty ylöspäin, esim englannissa siksi, että asuimme aiemmin Englannissa, joten tehtävät on aivan liian helppoja.
Mikään "muita suurempi nerous" ei kelpaa syyksi pilata muiden opiskelu. Tämä sinun, miehesi ja poikasi pitää tajuta nyt ihan välittömästi.
Lähestyy toki murrosikää, mitään fyysisiä merkkejä ei kuitenkaan vielä näy, poika on vielä joulukuun puolessa välissä syntynyt, joten on nuorin luokallansa. Mielestäni on vielä enemmän lapsi, kuin nuori.
Emme pidä poikaamme minään nerona ja kaikkiin merkintöihin on myös kotona puututtu.
Ei murrosiäissä henkinen ja fyysinen muutos näy yhtä aikaa. 11-vuotias on esiteini, näytti se sinulta siltä tai ei.
Kirjoituksestasi huokuu äidin näkemys lapsestasi "väärin ymmärrettynä nerona".
Käytännössä joka oppikirjassa on ns kertausalue, jossa on tehtäviä siitä samaisesta aiheesta, josta ne tunninkin aiheet on. Niitä voi tehdä. Samaten tuo on loistava tilaisuus oikeasti paneutua niihin annettuihin tehtäviin, tehdä ne huolella ja kerrata kunnolla niissä opetettu asia. Kokeisiin opiskelu helpottuu!
Oma luokanopettajaystäväni tuskailee juuri tasoerojen kanssa, pitää koko ajan eriyttää. Olen ihmetellyt hänelle, miksi ihmeessä opettajat eivät voisi tehdä yhteistyötä, niin että esim. 3A:n opettaja ottaa matematiikassa huomaansa keskitasoiset oppilaat, 3B:n innostuneet ja lahjakkaat ja 3C:n ja 3D:n opettajat yhdistävät voimansa ja ottavat hoitoonsa enemmän tukea tarvitsevat. Tällaista voitaisiin tehdä minusta aina välillä, jolloin jokainen oppilas saisi omalle tasolleen sopivaa opetusta. Tällainen käytäntöhän on pitkälti esim. urheiluseuroissa, jossa lapset jaetaan tasoryhmiin.
Eihän niillä luokilla välttämättä ole matikan tunnit samaan aikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-vuotias lähestyy murrosikää. Eli se ilottomuus voi olla aivan vain sitä.
Opetuksen voi pyytää eriytettäväksi ylöspäin. Omalla lapsellani on kahdessa aineessa eriytetty ylöspäin, esim englannissa siksi, että asuimme aiemmin Englannissa, joten tehtävät on aivan liian helppoja.
Mikään "muita suurempi nerous" ei kelpaa syyksi pilata muiden opiskelu. Tämä sinun, miehesi ja poikasi pitää tajuta nyt ihan välittömästi.
Lähestyy toki murrosikää, mitään fyysisiä merkkejä ei kuitenkaan vielä näy, poika on vielä joulukuun puolessa välissä syntynyt, joten on nuorin luokallansa. Mielestäni on vielä enemmän lapsi, kuin nuori.
Emme pidä poikaamme minään nerona ja kaikkiin merkintöihin on myös kotona puututtu.
Ei murrosiäissä henkinen ja fyysinen muutos näy yhtä aikaa. 11-vuotias on esiteini, näytti se sinulta siltä tai ei.
Kirjoituksestasi huokuu äidin näkemys lapsestasi "väärin ymmärrettynä nerona".
Käytännössä joka oppikirjassa on ns kertausalue, jossa on tehtäviä siitä samaisesta aiheesta, josta ne tunninkin aiheet on. Niitä voi tehdä. Samaten tuo on loistava tilaisuus oikeasti paneutua niihin annettuihin tehtäviin, tehdä ne huolella ja kerrata kunnolla niissä opetettu asia. Kokeisiin opiskelu helpottuu!
Esim. matematiikassa pojalla on tuhattaituri, jossa on ”Tähtipysäkki” jakson viimeisenä, joka on kertaussivu. Se tehdään luokassa koetta edeltävänä tunnilla yhdessä. Erikseen on lisätehtävät, joita saa tehdä, mutta niitä ei ole montaa.
Vierailija kirjoitti:
Oma luokanopettajaystäväni tuskailee juuri tasoerojen kanssa, pitää koko ajan eriyttää. Olen ihmetellyt hänelle, miksi ihmeessä opettajat eivät voisi tehdä yhteistyötä, niin että esim. 3A:n opettaja ottaa matematiikassa huomaansa keskitasoiset oppilaat, 3B:n innostuneet ja lahjakkaat ja 3C:n ja 3D:n opettajat yhdistävät voimansa ja ottavat hoitoonsa enemmän tukea tarvitsevat. Tällaista voitaisiin tehdä minusta aina välillä, jolloin jokainen oppilas saisi omalle tasolleen sopivaa opetusta. Tällainen käytäntöhän on pitkälti esim. urheiluseuroissa, jossa lapset jaetaan tasoryhmiin.
Eihän niillä luokilla välttämättä ole matikan tunnit samaan aikaan!
En ole ope, mutta ihmettelen miksei oppilaita jaeta osaamistasonsa mukaan koulussa? Ihan kuten urheiluseurat tekevät. Hyvistä oppilaista yksi luokka, keskinkertaisista ja harjoitusta kaipaavista omat luokkansa jne. Mitä eriarvoista tässä muka olisi? Helpottaisi aika paljon opettajan työtä ja oppilaiden opiskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mm. Matikka-sarjasta on saatavilla ns. timanttivihot, joissa on haastavampia tehtäviä. Niitä voi tilata kustantajalta, maksavat muistaakseni max 20 e. Muistakin kirjasarjoista näitä on. Ainakaan itse opettajana en pistäisi yhtään pahakseni, vaikka poikasi tekisi itsekseen lisähommia tunnilla. (Olen kyllä itse siis yläasteen kieltenopettaja, en luokanopettaja.)
Opettajan käytös oli todella törkeää retkipäivän aamuna. Tuolle nöyryyttämiselle voisit kysyä pedagogiset perustelut. Teillä vanhemmilla on aina oikeus kysyä opettajan tekemien päätösten ja toimintatapojen pedagogiset perustelut. Tämä on minusta todella OK. Kun itse teen päätöksiä, esim. vaihdan istumajärjestystä luokassa tai jaan lapsia ryhmiin, teen aina itselleni selväksi näiden toimenpiteiden pedagogiset perustelut. . Jos opettaja ei ottanut lasta retkelle ns. töppäilyjen takia, asiasta olisi pitänyt ilmoittaa teille kotiin aikaisemmin ja esittää päätökselle myös perustelut. Tuollainen toiminta lapsen asettamiseksi silmätikuksi muiden edessä ei oikeasti palvele kenenkään etua. Opettaja saa purkaa omaa turhautumistaan, mutta ammatti-ihmisen pitäisi osata tehdä se eri tavalla.
Kaikki opettajat eivät ole hyviä, reiluja tai kunnollisia. Suomessa liputetaan laadukkaan varhaiskasvatuksen ja koulutuksen puolesta, vaikka laatu on kovin vaihtelevaa. Valinta opettajankoulutukseen tapahtuu soveltuvuuskokeen perusteella, koe kesti itselläni n. puolisen tuntia. Luokanopettajilla kokeeseen pitää varata päivä, mutta arvion soveltuvuudesta tekee kaksi ihmistä, yleensä keski-ikäistä naista. Kokeessa ei mitata esim. taitoa toimia lasten kanssa, katsotaan, että se opitaan koulutuksessa tai viimeistään työelämässä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että moni alalle pyrkivä ei oikeasti tiedä, mitä opettajan arki on.
Oma luokanopettajaystäväni tuskailee juuri tasoerojen kanssa, pitää koko ajan eriyttää. Olen ihmetellyt hänelle, miksi ihmeessä opettajat eivät voisi tehdä yhteistyötä, niin että esim. 3A:n opettaja ottaa matematiikassa huomaansa keskitasoiset oppilaat, 3B:n innostuneet ja lahjakkaat ja 3C:n ja 3D:n opettajat yhdistävät voimansa ja ottavat hoitoonsa enemmän tukea tarvitsevat. Tällaista voitaisiin tehdä minusta aina välillä, jolloin jokainen oppilas saisi omalle tasolleen sopivaa opetusta. Tällainen käytäntöhän on pitkälti esim. urheiluseuroissa, jossa lapset jaetaan tasoryhmiin.
Eli voi tosiaan olla niin, että tuon opettajan kanssa yhteistyö ei oikein suju.. Jos toisessa koulussa olisi tuttuja lapsia, voisi olla ihan fiksu idea käydä siellä juttelemassa ja kertoa avoimesti lapsen ongelmista ja haasteista. Toisaalta yksi ratkaisu voisi olla myös, että joku ulkopuolinen taho (rehtori, kuraattori, erityisopettaja) juttelisi poikasi nykyisen luokan oppilaiden kanssa, siis kaikkien kanssa yksitellen. Opettaja katsoo ryhmää ylhäältä päin ja saattaa ymmärtää ryhmän dynamiikan aivan väärin. Nuo oppilaat toimivat ryhmässä itsessään ja ovat asian parhaat asiantuntijat. Jos heidät saisi avautumaan ja kertomaan näkemyksiään, miltä touhu luokassa tuntuu. Jos useampi heistä esim. kokee, että opettaja on tosiaan ottanut poikasi silmätikukseen, asia on vakava. Tärkeää on tietysti, että opettaja ei saa tietää, kuka lapsi on ollut mitäkin mieltä.
En itse näe välttämättä kovin hyväksi ratkaisuksi sitä, että sinä tai miehesi menette seuraamaan opetusta, koska tilanne ei silloin ole normaali. Parasta olisi, että joku luotettava ihminen tekisi sen puolestanne, ja niin, että lapsenne eikä myöskään opettaja tietäisi yhteyttänne häneen. Eli poikasikaan ei tietäisi, miksi henkilö x on luokassa. Opetus on periaatteessa ihan avointa toimintaa, luokkaan saa tulla ulkopuolinenkin seuraamaan, jos siitä etukäteen sovitaan.
Toivottavasti näistä ajatuksista on edes jotain apua.
Kiitos, oli apua. Pojan ollessa eka-tokaluokalla, eriyttivät opettaja eri tasoiset lukijat, kun silloisessa Pikkumetsän aapisessa oli mm. varikset, ketkä osasivat jo lukea. Mopot olivat aloittelevia lukijoita ja en nyt muista mikä oli keskimmäinen ryhmä. Äidinkielen tunnin alussa mopot laitettiin yhteen ryhmään ja varikset yhteen.
Kolmannen jälkeen tätä ei ole enää ollut.
Pojalla on matikassa Tuhattaituri, pitää selvittää saako siihen lisävihkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-vuotias lähestyy murrosikää. Eli se ilottomuus voi olla aivan vain sitä.
Opetuksen voi pyytää eriytettäväksi ylöspäin. Omalla lapsellani on kahdessa aineessa eriytetty ylöspäin, esim englannissa siksi, että asuimme aiemmin Englannissa, joten tehtävät on aivan liian helppoja.
Mikään "muita suurempi nerous" ei kelpaa syyksi pilata muiden opiskelu. Tämä sinun, miehesi ja poikasi pitää tajuta nyt ihan välittömästi.
Lähestyy toki murrosikää, mitään fyysisiä merkkejä ei kuitenkaan vielä näy, poika on vielä joulukuun puolessa välissä syntynyt, joten on nuorin luokallansa. Mielestäni on vielä enemmän lapsi, kuin nuori.
Emme pidä poikaamme minään nerona ja kaikkiin merkintöihin on myös kotona puututtu.
Ei murrosiäissä henkinen ja fyysinen muutos näy yhtä aikaa. 11-vuotias on esiteini, näytti se sinulta siltä tai ei.
Kirjoituksestasi huokuu äidin näkemys lapsestasi "väärin ymmärrettynä nerona".
Käytännössä joka oppikirjassa on ns kertausalue, jossa on tehtäviä siitä samaisesta aiheesta, josta ne tunninkin aiheet on. Niitä voi tehdä. Samaten tuo on loistava tilaisuus oikeasti paneutua niihin annettuihin tehtäviin, tehdä ne huolella ja kerrata kunnolla niissä opetettu asia. Kokeisiin opiskelu helpottuu!
Esim. matematiikassa pojalla on tuhattaituri, jossa on ”Tähtipysäkki” jakson viimeisenä, joka on kertaussivu. Se tehdään luokassa koetta edeltävänä tunnilla yhdessä. Erikseen on lisätehtävät, joita saa tehdä, mutta niitä ei ole montaa.
Ihanko tosissasi väität että lapsentasoinen loppuvuoden poikasi on niiiiiiin paljon muita edellä matematiikassa, että hän tylsistyy niiiiiin totaalisesti tunneilla, ettei mitään muuta tekemistä ole kuin häiriköinti.
EN USKO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma luokanopettajaystäväni tuskailee juuri tasoerojen kanssa, pitää koko ajan eriyttää. Olen ihmetellyt hänelle, miksi ihmeessä opettajat eivät voisi tehdä yhteistyötä, niin että esim. 3A:n opettaja ottaa matematiikassa huomaansa keskitasoiset oppilaat, 3B:n innostuneet ja lahjakkaat ja 3C:n ja 3D:n opettajat yhdistävät voimansa ja ottavat hoitoonsa enemmän tukea tarvitsevat. Tällaista voitaisiin tehdä minusta aina välillä, jolloin jokainen oppilas saisi omalle tasolleen sopivaa opetusta. Tällainen käytäntöhän on pitkälti esim. urheiluseuroissa, jossa lapset jaetaan tasoryhmiin.
Eihän niillä luokilla välttämättä ole matikan tunnit samaan aikaan!
En ole ope, mutta ihmettelen miksei oppilaita jaeta osaamistasonsa mukaan koulussa? Ihan kuten urheiluseurat tekevät. Hyvistä oppilaista yksi luokka, keskinkertaisista ja harjoitusta kaipaavista omat luokkansa jne. Mitä eriarvoista tässä muka olisi? Helpottaisi aika paljon opettajan työtä ja oppilaiden opiskelua.
News flash: Hyvin harvassa on oppilas joka on kaikissa aineissa "hyvä" tai "huono" tai edes "keskinkertainen".
Vaan yllättäen matikassa hyvä oppilas onkin tumpula ruotsissa, käsitöissä taitava ei menesty liikassa, englannissa keskiverto onkin loistava urheilija ja maantiedossa surkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-vuotias lähestyy murrosikää. Eli se ilottomuus voi olla aivan vain sitä.
Opetuksen voi pyytää eriytettäväksi ylöspäin. Omalla lapsellani on kahdessa aineessa eriytetty ylöspäin, esim englannissa siksi, että asuimme aiemmin Englannissa, joten tehtävät on aivan liian helppoja.
Mikään "muita suurempi nerous" ei kelpaa syyksi pilata muiden opiskelu. Tämä sinun, miehesi ja poikasi pitää tajuta nyt ihan välittömästi.
Lähestyy toki murrosikää, mitään fyysisiä merkkejä ei kuitenkaan vielä näy, poika on vielä joulukuun puolessa välissä syntynyt, joten on nuorin luokallansa. Mielestäni on vielä enemmän lapsi, kuin nuori.
Emme pidä poikaamme minään nerona ja kaikkiin merkintöihin on myös kotona puututtu.
Ei murrosiäissä henkinen ja fyysinen muutos näy yhtä aikaa. 11-vuotias on esiteini, näytti se sinulta siltä tai ei.
Kirjoituksestasi huokuu äidin näkemys lapsestasi "väärin ymmärrettynä nerona".
Käytännössä joka oppikirjassa on ns kertausalue, jossa on tehtäviä siitä samaisesta aiheesta, josta ne tunninkin aiheet on. Niitä voi tehdä. Samaten tuo on loistava tilaisuus oikeasti paneutua niihin annettuihin tehtäviin, tehdä ne huolella ja kerrata kunnolla niissä opetettu asia. Kokeisiin opiskelu helpottuu!
Esim. matematiikassa pojalla on tuhattaituri, jossa on ”Tähtipysäkki” jakson viimeisenä, joka on kertaussivu. Se tehdään luokassa koetta edeltävänä tunnilla yhdessä. Erikseen on lisätehtävät, joita saa tehdä, mutta niitä ei ole montaa.
Ihanko tosissasi väität että lapsentasoinen loppuvuoden poikasi on niiiiiiin paljon muita edellä matematiikassa, että hän tylsistyy niiiiiin totaalisesti tunneilla, ettei mitään muuta tekemistä ole kuin häiriköinti.
EN USKO.
Meidän poika, syntynyt 19.12. on todella hyvä matematiikassa, osannut numerot ja laskea yhteen, vähentää ja kertoakin ennen eskaria. Meillä vaan juteltiin numeroista jne. tuli tutuksi. Nyt kyllä puhutaan pienestä ihmisestä, innostus ja osaaminen voi loppua mutta nyt ainakin on edellä luokkakavereistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-vuotias lähestyy murrosikää. Eli se ilottomuus voi olla aivan vain sitä.
Opetuksen voi pyytää eriytettäväksi ylöspäin. Omalla lapsellani on kahdessa aineessa eriytetty ylöspäin, esim englannissa siksi, että asuimme aiemmin Englannissa, joten tehtävät on aivan liian helppoja.
Mikään "muita suurempi nerous" ei kelpaa syyksi pilata muiden opiskelu. Tämä sinun, miehesi ja poikasi pitää tajuta nyt ihan välittömästi.
Lähestyy toki murrosikää, mitään fyysisiä merkkejä ei kuitenkaan vielä näy, poika on vielä joulukuun puolessa välissä syntynyt, joten on nuorin luokallansa. Mielestäni on vielä enemmän lapsi, kuin nuori.
Emme pidä poikaamme minään nerona ja kaikkiin merkintöihin on myös kotona puututtu.
Ei murrosiäissä henkinen ja fyysinen muutos näy yhtä aikaa. 11-vuotias on esiteini, näytti se sinulta siltä tai ei.
Kirjoituksestasi huokuu äidin näkemys lapsestasi "väärin ymmärrettynä nerona".
Käytännössä joka oppikirjassa on ns kertausalue, jossa on tehtäviä siitä samaisesta aiheesta, josta ne tunninkin aiheet on. Niitä voi tehdä. Samaten tuo on loistava tilaisuus oikeasti paneutua niihin annettuihin tehtäviin, tehdä ne huolella ja kerrata kunnolla niissä opetettu asia. Kokeisiin opiskelu helpottuu!
Esim. matematiikassa pojalla on tuhattaituri, jossa on ”Tähtipysäkki” jakson viimeisenä, joka on kertaussivu. Se tehdään luokassa koetta edeltävänä tunnilla yhdessä. Erikseen on lisätehtävät, joita saa tehdä, mutta niitä ei ole montaa.
Ihanko tosissasi väität että lapsentasoinen loppuvuoden poikasi on niiiiiiin paljon muita edellä matematiikassa, että hän tylsistyy niiiiiin totaalisesti tunneilla, ettei mitään muuta tekemistä ole kuin häiriköinti.
EN USKO.
Meidän poika, syntynyt 19.12. on todella hyvä matematiikassa, osannut numerot ja laskea yhteen, vähentää ja kertoakin ennen eskaria. Meillä vaan juteltiin numeroista jne. tuli tutuksi. Nyt kyllä puhutaan pienestä ihmisestä, innostus ja osaaminen voi loppua mutta nyt ainakin on edellä luokkakavereistaan.
Ei se silti sitä tarkoita, että se ero koko muuhun luokkaan olisi tuota tasoa mitä ap kuvaa. Tai että se oikeuttaisi käyttäytymään huonosti.
Oma esikoiseni on aina ollut hyvä matikassa. Nyt on ysillä eikä ole kertaakaan saanut huonoa palautetta matikan tunneilta - tai muiltakaan. Ihan hiljaa osaa itsekseen sieltä kertailla ja keksiä tekemistä sen viisi minuuttia, mitä siellä ehkä jää.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni on se kiltti, ujo ja tunnollinen tyttö. Kaikki retket viisivuotiaasta asti hän on ollut jonkun ”vilkkaan” pojan vartijana eri retkillä. Eli käytännössä apuopettajana rauhoittamassa, hillitsemässä ja vahtimassa. Samalla mallilla meni nelosen tanssitkin.
Olisipa hänellä ollut edes kerran opettaja, joka olisi sanonut, että nyt se ”vilkas” käytös riittää. Että ne muutkin lapset on tärkeitä ja oikeutettuja nauttimaan retkistä. Ilman työvelvoitetta.
Näin juuri! Koulussa näiden "villkaiden" annetaan aivan liikaa terrorisoida oppitunteja ja retkiä. Kiva kuulla, että jollakin opettajalla on ollut kanttia vetää raja ja turvata muiden oppilaiden retkirauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-vuotias lähestyy murrosikää. Eli se ilottomuus voi olla aivan vain sitä.
Opetuksen voi pyytää eriytettäväksi ylöspäin. Omalla lapsellani on kahdessa aineessa eriytetty ylöspäin, esim englannissa siksi, että asuimme aiemmin Englannissa, joten tehtävät on aivan liian helppoja.
Mikään "muita suurempi nerous" ei kelpaa syyksi pilata muiden opiskelu. Tämä sinun, miehesi ja poikasi pitää tajuta nyt ihan välittömästi.
Lähestyy toki murrosikää, mitään fyysisiä merkkejä ei kuitenkaan vielä näy, poika on vielä joulukuun puolessa välissä syntynyt, joten on nuorin luokallansa. Mielestäni on vielä enemmän lapsi, kuin nuori.
Emme pidä poikaamme minään nerona ja kaikkiin merkintöihin on myös kotona puututtu.
Ei murrosiäissä henkinen ja fyysinen muutos näy yhtä aikaa. 11-vuotias on esiteini, näytti se sinulta siltä tai ei.
Kirjoituksestasi huokuu äidin näkemys lapsestasi "väärin ymmärrettynä nerona".
Käytännössä joka oppikirjassa on ns kertausalue, jossa on tehtäviä siitä samaisesta aiheesta, josta ne tunninkin aiheet on. Niitä voi tehdä. Samaten tuo on loistava tilaisuus oikeasti paneutua niihin annettuihin tehtäviin, tehdä ne huolella ja kerrata kunnolla niissä opetettu asia. Kokeisiin opiskelu helpottuu!
Esim. matematiikassa pojalla on tuhattaituri, jossa on ”Tähtipysäkki” jakson viimeisenä, joka on kertaussivu. Se tehdään luokassa koetta edeltävänä tunnilla yhdessä. Erikseen on lisätehtävät, joita saa tehdä, mutta niitä ei ole montaa.
Ihanko tosissasi väität että lapsentasoinen loppuvuoden poikasi on niiiiiiin paljon muita edellä matematiikassa, että hän tylsistyy niiiiiin totaalisesti tunneilla, ettei mitään muuta tekemistä ole kuin häiriköinti.
EN USKO.
Meidän poika, syntynyt 19.12. on todella hyvä matematiikassa, osannut numerot ja laskea yhteen, vähentää ja kertoakin ennen eskaria. Meillä vaan juteltiin numeroista jne. tuli tutuksi. Nyt kyllä puhutaan pienestä ihmisestä, innostus ja osaaminen voi loppua mutta nyt ainakin on edellä luokkakavereistaan.
Sama meillä, osasi myös lukea. Oli itse kiinnostunut kirjaimista ja numeroista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-vuotias lähestyy murrosikää. Eli se ilottomuus voi olla aivan vain sitä.
Opetuksen voi pyytää eriytettäväksi ylöspäin. Omalla lapsellani on kahdessa aineessa eriytetty ylöspäin, esim englannissa siksi, että asuimme aiemmin Englannissa, joten tehtävät on aivan liian helppoja.
Mikään "muita suurempi nerous" ei kelpaa syyksi pilata muiden opiskelu. Tämä sinun, miehesi ja poikasi pitää tajuta nyt ihan välittömästi.
Lähestyy toki murrosikää, mitään fyysisiä merkkejä ei kuitenkaan vielä näy, poika on vielä joulukuun puolessa välissä syntynyt, joten on nuorin luokallansa. Mielestäni on vielä enemmän lapsi, kuin nuori.
Emme pidä poikaamme minään nerona ja kaikkiin merkintöihin on myös kotona puututtu.
Ei murrosiäissä henkinen ja fyysinen muutos näy yhtä aikaa. 11-vuotias on esiteini, näytti se sinulta siltä tai ei.
Kirjoituksestasi huokuu äidin näkemys lapsestasi "väärin ymmärrettynä nerona".
Käytännössä joka oppikirjassa on ns kertausalue, jossa on tehtäviä siitä samaisesta aiheesta, josta ne tunninkin aiheet on. Niitä voi tehdä. Samaten tuo on loistava tilaisuus oikeasti paneutua niihin annettuihin tehtäviin, tehdä ne huolella ja kerrata kunnolla niissä opetettu asia. Kokeisiin opiskelu helpottuu!
Esim. matematiikassa pojalla on tuhattaituri, jossa on ”Tähtipysäkki” jakson viimeisenä, joka on kertaussivu. Se tehdään luokassa koetta edeltävänä tunnilla yhdessä. Erikseen on lisätehtävät, joita saa tehdä, mutta niitä ei ole montaa.
Ihanko tosissasi väität että lapsentasoinen loppuvuoden poikasi on niiiiiiin paljon muita edellä matematiikassa, että hän tylsistyy niiiiiin totaalisesti tunneilla, ettei mitään muuta tekemistä ole kuin häiriköinti.
EN USKO.
Näinpä. Ennemmin asia on niin, että poika tekee pakolliset tehtävät, muttei jaksa enää vaivautua lisätehtävien suhteen, vaan alkaa keikkua tuolilla, leikkiä, mölytä ja häiritä kavereita, joilla jää ne pakollisetkin tehtävät tekemättä. Kun ope sanoo, että Harri, teepäs sieltä takaa ekstratehtävät 1, 2 ja 3, hän sanoo:"Onks pakko? Ei huvita. Ei muutkaan tee." Ja häirintä jatkuu.
Pojan ja opettajan välillä on selkeä pattitilanne. Pojan huono toiminta on jatkunut kauan, ja opettaja on asettanut rajoja ja rangaistuksia. Poika itse ei ole ymmärtänyt toimintansa vakavuutta, ja opettaja alkaa olla jo hyvin kyllästynyt tilanteeseen. Kouluun jättäminen retkipäivänä oli paljon pojan psyykeelle, ja tilanne tarvitsee ehdottomasti käsittelyä. Pojan ja opettajan välillä on negatiivisia tunteita ja jopa väärinymmärrystä. Opettaja ei ole pystynyt turhautumisensa takia osoittamaan enää poikaa kohtaan lämpöä, jota hän olisi tarvinnut.
Poika ei ole opettajan silmätikku, mutta opettajalle voi tulla sellainen ei kai taas -olo, kun poika toimii vähänkään huonosti, koska se osoittaa opettajalle, että poika ei vieläkään ole ymmärtänyt lopettaa oppituntien häiriköimistä ja muuta huonoa toimintaa.
Pojan voi olla vaikea muuttaa käytöstään, koska ei enää pidä opettajasta. Viha nostaa jatkuvasti päätään. Nyt on erityisen tärkeää, että sinä äitinä avaat pojalle opettajan tunteita: miksi opettaja on ollut vihainen, miksi poika ei päässyt retkelle mukaan. Olet avainasemassa myös kouluun päin: kerro opettajalle, että nyt kiinnitätte kotona erityistä huomiota joka päivä tämän käytösasian parantamiseen, ja kysy, miten koti ja koulu yhdessä voisivat työskennellä tilanteen parantamiseksi. Kysy myös, miten voisitte kaikki yhdessä parantaa pojan ja opettajan välejä. Yritä myös itse ymmärtää opettajaa, vaikka se vaikealta tuntuisikin. Kerro, että toivoisit, että ope ja poika voivat paiskata kättä, unohtaa tähänastiset ongelmat ja aloittaa loppukevään puhtaalta pöydältä.
Jos voit ottaa vapaapäiviä omista töistäsi, mene ihmeessä luokkaan viettämään pari päivää. Sitä ennen asiat tietysti täytyy yhdessä käsitellä, jotta yhteistyö sujuu yhtä köyttä vetäen. Luokassa oleminen voi avata sinun silmäsi, vaikkakin toki kaikki oppilaat käyttäytyvät paremmin, kun luokassa on vierailija. Ehkä poikasi vierailupäivinä ryhdistäytyy niin, että koko hommaan tulee positiivinen ilmapiiri, joka jatkuu loppukevään.
T. Ope