Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Vierailija kirjoitti:
Mieshän ei nyt välttämättä ollenkaan osaa yhdistää omaa pettämistään ja ap:n häipymistä, koska luulee ettei ap tiedä siitä mitään.
Pahimmillaan tämä voi kääntyä siten, että mies luulee ap:n lähteneen uuden miehen matkaan.
Tarkoitin tällä kyseisellä kommentillani sitä, että miehen on nyt helppo leimata ap pahantekijäksi, olla itse se kylmästi jätetty mies ja kiillotella omaa kruunuaan.
Jos mies tietäisi, että ap on ollut tietoinen pettämisestä koko ajan, niin olisi varmaan aika hiljaista poikaa.
Ei ollut tarkoitus puolustella miestä mitenkään, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat lopettaa romanttisen suhteen terveellä tavalla, tulisi sinun puhua kasvotusten suhteen toisen osapuolen kanssa sekä selittää hänelle tilanteenne. Tämä on asiantuntijoiden neuvo. Tietääkö joku kommentoija asian paremmin? Koskee pettäjää ja jättäjää yhtä lailla.
Asiantuntija on oikeassa, silloin kun molemmat ovat 100% suhteessa ja pelaavat samoilla pelisäännöillä.
Tässä jutussa mies petti jo kuukausia sitten, eikä ole kertonut sitä ap. joka sai muuta kautta selville pettämisen.
En ymmärrä, miten saat tämän käännettyä ap. syyksi, kun mies oli se joka lopetti suhteen ja vielä puhumatta siitä ap.
Miehet saavat käännettyä vaikka mustan valkoiseksi. Miehen mielestä pettäminen on "lipsahdus" ja kaikki valheet sallittuja selittelyn tueksi.
Jos jää järkeilemään ja keskustelemaan pettäjän kanssa, altistaa vain itsensä raivonpuuskalle ja lisäloukkauksille. Toisen kanssa makaaminen ei muuten ole ainoa tapa pettää. Luottamuksen voi rikkoa niin, ettei mukana ole sivullisia. Esim. häipymällä silloin kun toinen tarvitsee rakkaimpansa tukea. Tämäkin on miehille tyypillistä, eikä siinäkään keskustelusta ole mitään hyötyä. "Mä en itsekään tajua miten mä saatoin toimia niin, mullakin on paha mieli."
En oikeastaan ihmettele, että monet naiset siirtyvät lesbosuhteisiin.
Puhut asiaa, mutta sama pätee myös sukupuolten ollessa toisin päin. Ei ne pettäjänaiset sen parempia ole ja naiset ovat pettäjiä varmasti yhtä usein kuin miehetkin. Viidestä läheisimmästä ystävästäni kolme on pettänyt miestään useamman kerran ja kahdella heistä on aina välillä kuukausia kestäviä seksisuhteita. Toinenkin heistä lähtee "lenkille" ja ukkopolo tyytyväisenä muksujen kanssa, että vaimo saa omaa aikaa ja liikunnaniloa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta herkullisinta olisi ollut jättää pöydälle vain lappu "minä tiedän".
Ihmiset on niin yksinkertaisia ja siksi aliarvioivat myös muiden hoksauskykyä. Eiköhän se ole nyt aika selvää, että ap tietää. Yhtä hyvin oisit voinut jättää pöydälle kasan rautalankaa, niin ois tullut miehelle edes vähän haastetta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshän ei nyt välttämättä ollenkaan osaa yhdistää omaa pettämistään ja ap:n häipymistä, koska luulee ettei ap tiedä siitä mitään.
Pahimmillaan tämä voi kääntyä siten, että mies luulee ap:n lähteneen uuden miehen matkaan.Tarkoitin tällä kyseisellä kommentillani sitä, että miehen on nyt helppo leimata ap pahantekijäksi, olla itse se kylmästi jätetty mies ja kiillotella omaa kruunuaan.
Jos mies tietäisi, että ap on ollut tietoinen pettämisestä koko ajan, niin olisi varmaan aika hiljaista poikaa.
Ei ollut tarkoitus puolustella miestä mitenkään, päinvastoin.
Ap on kertonut muille miksi lähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävät määrät yläpeukkuja noin alhaiselle käytökselle.
Kosto on alkeellinen tapa suhtautua siihen, että itselle on tehty vääryys. Tällä miehellä on kaikesta huolimatta minusta oikeus puheenvuoroon, tulla kuulluksi.
Ystävän puheet voivat olla mitä vain. Viestittely tietysti on kovempaa dataa, mutta niillekin voi löytyä vähintään lieventäviä seikkoja. Viha toiminnan lähteenä tuskin johtaa ap:n kannaltakaan pidemmän päälle suotuisaan lopputulokseen.
Löytää oman tunnekylmyytensä vielä edestään monta kertaa. Asioita ei ratkaista noin.
Miksi ap. pitäisi roikkua suhteessa, mitä ei enää edes ole, mihin oli luottanut ja sitoutunut.
Mies yksipuolusesti sanoutui irti suhteesta ja vielä salassa, pettämällä ap.Mikä ap. toiminnassa on tunnekylmää? Se ettei hyväksy miehen pettämistä? Vai se, että haluaa elää tasapainosta ja onnellista omaa elämäänsä ja etsiä rinnalleen arvojensa mukaista kumppania?
Kukaan ei täällä ole sanonut, että suhteeseen olisi pitänyt jäädä.
Sen sijaan tapa toteuttaa lähtö, oli halveksuttava. Tunnekylmää on esitää viikkotolkulla tietämätöntä ja hiipiä kuin varas kodissaan ja häipyä sanaakaan sanomatta.
Jos ap saa rinnalleen arvojensa mukaisen kumppanin, niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Ap ja ap:n mies ovat aivan samalla viivalla, kumpikin toimi toisen selän takana. Tällainen sitten uusi?
Miksi ap ansaitsisi yhtään tämän parempaa?
No tällainenhan oli vanhakin, esittää tietämätöntä kk tolkulla toimittuaan toisen selän takana. Ap:n persoonaan kantaa ottamatta, joskus ihmisille vaan pitää maistattaa omaa lääkettään, että tajuavat. Ei aikuisille ihmisille tarvitse muiden olla petaamassa tietä, joskus kosahtaa ja kunnolla, mikä on tilaisuus herätä todellisuuteen.
Tämä on niin huvittavaa kuinka täällä puhutaan ap:n mahdollisuudesta henkiseen kasvuun, oikeasti? Joku muu mokaa ja sitten pitäisi itsensä ruotia sen kunniaksi. Toki pettymyksen ja surun voi jalostaa joksikin paremmaksi, mutta laillista vastuuta tehdä tämä ex-puolison kanssa ei ole. Miehelle taas epäilemättä tulee itsetutkiskelu eteen tyhjässä ja hiljaisessa kämpässä, se voi auttaa häntäkin ihmisenä parempaan suuntaan.
Ajattelen, että henkinen kasvu on ap:lle parhaaksi. Ei tuollainen koston henki ja alentuminen miehen kanssa samalle tasolle eli piilottelemaan ja teeskentelemään lähteminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävät määrät yläpeukkuja noin alhaiselle käytökselle.
Kosto on alkeellinen tapa suhtautua siihen, että itselle on tehty vääryys. Tällä miehellä on kaikesta huolimatta minusta oikeus puheenvuoroon, tulla kuulluksi.
Ystävän puheet voivat olla mitä vain. Viestittely tietysti on kovempaa dataa, mutta niillekin voi löytyä vähintään lieventäviä seikkoja. Viha toiminnan lähteenä tuskin johtaa ap:n kannaltakaan pidemmän päälle suotuisaan lopputulokseen.
Löytää oman tunnekylmyytensä vielä edestään monta kertaa. Asioita ei ratkaista noin.
Miksi ap. pitäisi roikkua suhteessa, mitä ei enää edes ole, mihin oli luottanut ja sitoutunut.
Mies yksipuolusesti sanoutui irti suhteesta ja vielä salassa, pettämällä ap.Mikä ap. toiminnassa on tunnekylmää? Se ettei hyväksy miehen pettämistä? Vai se, että haluaa elää tasapainosta ja onnellista omaa elämäänsä ja etsiä rinnalleen arvojensa mukaista kumppania?
Kukaan ei täällä ole sanonut, että suhteeseen olisi pitänyt jäädä.
Sen sijaan tapa toteuttaa lähtö, oli halveksuttava. Tunnekylmää on esitää viikkotolkulla tietämätöntä ja hiipiä kuin varas kodissaan ja häipyä sanaakaan sanomatta.
Jos ap saa rinnalleen arvojensa mukaisen kumppanin, niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Ap ja ap:n mies ovat aivan samalla viivalla, kumpikin toimi toisen selän takana. Tällainen sitten uusi?
Miksi ap ansaitsisi yhtään tämän parempaa?
No tällainenhan oli vanhakin, esittää tietämätöntä kk tolkulla toimittuaan toisen selän takana. Ap:n persoonaan kantaa ottamatta, joskus ihmisille vaan pitää maistattaa omaa lääkettään, että tajuavat. Ei aikuisille ihmisille tarvitse muiden olla petaamassa tietä, joskus kosahtaa ja kunnolla, mikä on tilaisuus herätä todellisuuteen.
Tämä on niin huvittavaa kuinka täällä puhutaan ap:n mahdollisuudesta henkiseen kasvuun, oikeasti? Joku muu mokaa ja sitten pitäisi itsensä ruotia sen kunniaksi. Toki pettymyksen ja surun voi jalostaa joksikin paremmaksi, mutta laillista vastuuta tehdä tämä ex-puolison kanssa ei ole. Miehelle taas epäilemättä tulee itsetutkiskelu eteen tyhjässä ja hiljaisessa kämpässä, se voi auttaa häntäkin ihmisenä parempaan suuntaan.
Ajattelen, että henkinen kasvu on ap:lle parhaaksi. Ei tuollainen koston henki ja alentuminen miehen kanssa samalle tasolle eli piilottelemaan ja teeskentelemään lähteminen.
No sinä olet varmaan valaistunut jo Buddhan tasolle kaikessa hurskaudessasi. Voi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oot mun idoli ja esikuva, itsekin haaveilen tekeväni noin, tosin eri syystä. Vain tilaisuus puuttuu ja käytönnön asiat estää toistaiseksi, joten tartteisin neuvoja. Kun kirjoitit että veit hiljalleen tavaroitasi, niin millä niitä veit, jos teillä ei ole autoa? Tuo mietityttää eniten.
Ja miten kauas muutit teidän yhteisestä kodista? Itse haluaisin muuttaa tähän nykyisen kodin lähelle juuri siksi että nuo tavarat saisi kuljetettua helposti ja koska alue on edullinen ja kiva. Toisaalta en haluaisi jäädä tähän miehen lähelle..
En ole ap. Kaverin autolla, bussilla, ratikalla, taksilla, vuokraamalla auton, fillarilla, kottikärryillä, pulkassa vetämällä, rinkassa, ikeakassissa.
Tässä joitain ehdotuksia.
En ole koskaan ymmärtänyt, mikä "pettämisessä" niin kauheaa on? Seksi on perustarve kuten syöminen ja eihän kukaan halua päivästä toiseen samaa ruokakaan.
Sitten jos rakastuu toiseen, niin tietysti pitää miettiä suhteen tulevaisuutta. Mutta pelkkä huvittelu toisen kanssa?
Sori aiheen rajojen ylitys. Täällä vain vaikuttaa olevan niin suuri yksimielisyys pettämisen lopullisesta kuoliniskusta suhteelle, että jos joku osaisi vastata vähän syvällisemmin: mikä siinä on niin kamalaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävät määrät yläpeukkuja noin alhaiselle käytökselle.
Kosto on alkeellinen tapa suhtautua siihen, että itselle on tehty vääryys. Tällä miehellä on kaikesta huolimatta minusta oikeus puheenvuoroon, tulla kuulluksi.
Ystävän puheet voivat olla mitä vain. Viestittely tietysti on kovempaa dataa, mutta niillekin voi löytyä vähintään lieventäviä seikkoja. Viha toiminnan lähteenä tuskin johtaa ap:n kannaltakaan pidemmän päälle suotuisaan lopputulokseen.
Löytää oman tunnekylmyytensä vielä edestään monta kertaa. Asioita ei ratkaista noin.
Miksi ap. pitäisi roikkua suhteessa, mitä ei enää edes ole, mihin oli luottanut ja sitoutunut.
Mies yksipuolusesti sanoutui irti suhteesta ja vielä salassa, pettämällä ap.Mikä ap. toiminnassa on tunnekylmää? Se ettei hyväksy miehen pettämistä? Vai se, että haluaa elää tasapainosta ja onnellista omaa elämäänsä ja etsiä rinnalleen arvojensa mukaista kumppania?
Kukaan ei täällä ole sanonut, että suhteeseen olisi pitänyt jäädä.
Sen sijaan tapa toteuttaa lähtö, oli halveksuttava. Tunnekylmää on esitää viikkotolkulla tietämätöntä ja hiipiä kuin varas kodissaan ja häipyä sanaakaan sanomatta.
Jos ap saa rinnalleen arvojensa mukaisen kumppanin, niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Ap ja ap:n mies ovat aivan samalla viivalla, kumpikin toimi toisen selän takana. Tällainen sitten uusi?
Miksi ap ansaitsisi yhtään tämän parempaa?
No tällainenhan oli vanhakin, esittää tietämätöntä kk tolkulla toimittuaan toisen selän takana. Ap:n persoonaan kantaa ottamatta, joskus ihmisille vaan pitää maistattaa omaa lääkettään, että tajuavat. Ei aikuisille ihmisille tarvitse muiden olla petaamassa tietä, joskus kosahtaa ja kunnolla, mikä on tilaisuus herätä todellisuuteen.
Tämä on niin huvittavaa kuinka täällä puhutaan ap:n mahdollisuudesta henkiseen kasvuun, oikeasti? Joku muu mokaa ja sitten pitäisi itsensä ruotia sen kunniaksi. Toki pettymyksen ja surun voi jalostaa joksikin paremmaksi, mutta laillista vastuuta tehdä tämä ex-puolison kanssa ei ole. Miehelle taas epäilemättä tulee itsetutkiskelu eteen tyhjässä ja hiljaisessa kämpässä, se voi auttaa häntäkin ihmisenä parempaan suuntaan.
Ajattelen, että henkinen kasvu on ap:lle parhaaksi. Ei tuollainen koston henki ja alentuminen miehen kanssa samalle tasolle eli piilottelemaan ja teeskentelemään lähteminen.
No sinä olet varmaan valaistunut jo Buddhan tasolle kaikessa hurskaudessasi. Voi elämä.
Ei tarvitse muuta kuin olla fiksumpi kuin 90 prosenttia ketjun kirjoittelijoista.
Ja se ei ole kummoinenkaan saavutus.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, mikä "pettämisessä" niin kauheaa on? Seksi on perustarve kuten syöminen ja eihän kukaan halua päivästä toiseen samaa ruokakaan.
Sitten jos rakastuu toiseen, niin tietysti pitää miettiä suhteen tulevaisuutta. Mutta pelkkä huvittelu toisen kanssa?
Sori aiheen rajojen ylitys. Täällä vain vaikuttaa olevan niin suuri yksimielisyys pettämisen lopullisesta kuoliniskusta suhteelle, että jos joku osaisi vastata vähän syvällisemmin: mikä siinä on niin kamalaa?
Koska kyse ei ole seksistä vaan siitä että on rikottu yhteinen lupaus. Toisekseen ainakaan minä en ole sitä tyyppiä joka voi tuosta vain "huvitella" toisen kanssa, jos olen jo parisuhteessa, joten enemmän tai vähemmän vaadin samoja arvoja toiselta. Ja minulla tosiaan on oikeus tuntea ja kokea niin kuin koen, vaikka kuinka jotkut yrittäisivät normalisoida vieraissa hyppimisen.
Jos ex mies tuntee apn hyvin, hän suuntaa vauva palstalle etsimään syytä eroon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävät määrät yläpeukkuja noin alhaiselle käytökselle.
Kosto on alkeellinen tapa suhtautua siihen, että itselle on tehty vääryys. Tällä miehellä on kaikesta huolimatta minusta oikeus puheenvuoroon, tulla kuulluksi.
Ystävän puheet voivat olla mitä vain. Viestittely tietysti on kovempaa dataa, mutta niillekin voi löytyä vähintään lieventäviä seikkoja. Viha toiminnan lähteenä tuskin johtaa ap:n kannaltakaan pidemmän päälle suotuisaan lopputulokseen.
Löytää oman tunnekylmyytensä vielä edestään monta kertaa. Asioita ei ratkaista noin.
Miksi ap. pitäisi roikkua suhteessa, mitä ei enää edes ole, mihin oli luottanut ja sitoutunut.
Mies yksipuolusesti sanoutui irti suhteesta ja vielä salassa, pettämällä ap.Mikä ap. toiminnassa on tunnekylmää? Se ettei hyväksy miehen pettämistä? Vai se, että haluaa elää tasapainosta ja onnellista omaa elämäänsä ja etsiä rinnalleen arvojensa mukaista kumppania?
Kukaan ei täällä ole sanonut, että suhteeseen olisi pitänyt jäädä.
Sen sijaan tapa toteuttaa lähtö, oli halveksuttava. Tunnekylmää on esitää viikkotolkulla tietämätöntä ja hiipiä kuin varas kodissaan ja häipyä sanaakaan sanomatta.
Jos ap saa rinnalleen arvojensa mukaisen kumppanin, niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Ap ja ap:n mies ovat aivan samalla viivalla, kumpikin toimi toisen selän takana. Tällainen sitten uusi?
Miksi ap ansaitsisi yhtään tämän parempaa?
No tällainenhan oli vanhakin, esittää tietämätöntä kk tolkulla toimittuaan toisen selän takana. Ap:n persoonaan kantaa ottamatta, joskus ihmisille vaan pitää maistattaa omaa lääkettään, että tajuavat. Ei aikuisille ihmisille tarvitse muiden olla petaamassa tietä, joskus kosahtaa ja kunnolla, mikä on tilaisuus herätä todellisuuteen.
Tämä on niin huvittavaa kuinka täällä puhutaan ap:n mahdollisuudesta henkiseen kasvuun, oikeasti? Joku muu mokaa ja sitten pitäisi itsensä ruotia sen kunniaksi. Toki pettymyksen ja surun voi jalostaa joksikin paremmaksi, mutta laillista vastuuta tehdä tämä ex-puolison kanssa ei ole. Miehelle taas epäilemättä tulee itsetutkiskelu eteen tyhjässä ja hiljaisessa kämpässä, se voi auttaa häntäkin ihmisenä parempaan suuntaan.
Ajattelen, että henkinen kasvu on ap:lle parhaaksi. Ei tuollainen koston henki ja alentuminen miehen kanssa samalle tasolle eli piilottelemaan ja teeskentelemään lähteminen.
No sinä olet varmaan valaistunut jo Buddhan tasolle kaikessa hurskaudessasi. Voi elämä.
Ei tarvitse muuta kuin olla fiksumpi kuin 90 prosenttia ketjun kirjoittelijoista.
Ja se ei ole kummoinenkaan saavutus.
Niin samaa mieltä :D
Vierailija kirjoitti:
Tapahtuu se ero mistä syystä tahansa, niin paremmin pystyy jatkamaan omaa elämäänsä, kun kuitenkin keskustelee erotilanteessa asiasta.
Keskustelu ei tarkoita, että hyväksyy tai matelee tms.
Vaan ihan tavallista kiihkotonta keskustelua ja tavallaan tilinpäätösitä suhteelle.
Jos on pitempi suhde, niin siinä ei ole kumpikaan niin pulmunen, vaikka ei tse olisi pettänyt, niin jokaisella on sellaisia piirteitä, että täydellinen kumppani ei ole ollut, ei ole edes mahdollista.Vaikka ei olisi *velkaa* toiselle selvittää tilannetta, niin itselleen on. Jokainen ansaitsee sellaisen eron ja uuden alun, että jos se entinen tulee jatkossa vastaan jossain tilanteessa, niin pystyy luontevasti asian hoitamaan.
Vaikka ei sanoisi sanaakaan eron jälkeen sille kumppanille, mutta kohtaamaan tunteita joutuu. On ne ihanyt. mitä tahansa.Jos ne tunteet ovat mahdollisimman neutraaleja, niin sitä parempi.
Tässä on hyvä neuvo ja asiaa avattu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävät määrät yläpeukkuja noin alhaiselle käytökselle.
Kosto on alkeellinen tapa suhtautua siihen, että itselle on tehty vääryys. Tällä miehellä on kaikesta huolimatta minusta oikeus puheenvuoroon, tulla kuulluksi.
Ystävän puheet voivat olla mitä vain. Viestittely tietysti on kovempaa dataa, mutta niillekin voi löytyä vähintään lieventäviä seikkoja. Viha toiminnan lähteenä tuskin johtaa ap:n kannaltakaan pidemmän päälle suotuisaan lopputulokseen.
Löytää oman tunnekylmyytensä vielä edestään monta kertaa. Asioita ei ratkaista noin.
Miksi ap. pitäisi roikkua suhteessa, mitä ei enää edes ole, mihin oli luottanut ja sitoutunut.
Mies yksipuolusesti sanoutui irti suhteesta ja vielä salassa, pettämällä ap.Mikä ap. toiminnassa on tunnekylmää? Se ettei hyväksy miehen pettämistä? Vai se, että haluaa elää tasapainosta ja onnellista omaa elämäänsä ja etsiä rinnalleen arvojensa mukaista kumppania?
Kukaan ei täällä ole sanonut, että suhteeseen olisi pitänyt jäädä.
Sen sijaan tapa toteuttaa lähtö, oli halveksuttava. Tunnekylmää on esitää viikkotolkulla tietämätöntä ja hiipiä kuin varas kodissaan ja häipyä sanaakaan sanomatta.
Jos ap saa rinnalleen arvojensa mukaisen kumppanin, niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Ap ja ap:n mies ovat aivan samalla viivalla, kumpikin toimi toisen selän takana. Tällainen sitten uusi?
Miksi ap ansaitsisi yhtään tämän parempaa?
No tällainenhan oli vanhakin, esittää tietämätöntä kk tolkulla toimittuaan toisen selän takana. Ap:n persoonaan kantaa ottamatta, joskus ihmisille vaan pitää maistattaa omaa lääkettään, että tajuavat. Ei aikuisille ihmisille tarvitse muiden olla petaamassa tietä, joskus kosahtaa ja kunnolla, mikä on tilaisuus herätä todellisuuteen.
Tämä on niin huvittavaa kuinka täällä puhutaan ap:n mahdollisuudesta henkiseen kasvuun, oikeasti? Joku muu mokaa ja sitten pitäisi itsensä ruotia sen kunniaksi. Toki pettymyksen ja surun voi jalostaa joksikin paremmaksi, mutta laillista vastuuta tehdä tämä ex-puolison kanssa ei ole. Miehelle taas epäilemättä tulee itsetutkiskelu eteen tyhjässä ja hiljaisessa kämpässä, se voi auttaa häntäkin ihmisenä parempaan suuntaan.
Ajattelen, että henkinen kasvu on ap:lle parhaaksi. Ei tuollainen koston henki ja alentuminen miehen kanssa samalle tasolle eli piilottelemaan ja teeskentelemään lähteminen.
No sinä olet varmaan valaistunut jo Buddhan tasolle kaikessa hurskaudessasi. Voi elämä.
Ei tarvitse muuta kuin olla fiksumpi kuin 90 prosenttia ketjun kirjoittelijoista.
Ja se ei ole kummoinenkaan saavutus.
Sinulta se ei näytä onnistuvan. Ylimielisen asenteesi tuputtaminen toisille ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, mikä "pettämisessä" niin kauheaa on? Seksi on perustarve kuten syöminen ja eihän kukaan halua päivästä toiseen samaa ruokakaan.
Sitten jos rakastuu toiseen, niin tietysti pitää miettiä suhteen tulevaisuutta. Mutta pelkkä huvittelu toisen kanssa?
Sori aiheen rajojen ylitys. Täällä vain vaikuttaa olevan niin suuri yksimielisyys pettämisen lopullisesta kuoliniskusta suhteelle, että jos joku osaisi vastata vähän syvällisemmin: mikä siinä on niin kamalaa?
Jos huvittelun kokee itselleen tärkeäksi, eikö voisi yrittää sopia avoimesta suhteesta? Ai ei sovi toiselle? Ai ei kiinnosta mitä toinen edes ajattelee seikasta? Pettäminen on petos juuri siksi, ettei välitä elämänkumppanin tunteista, hänen oikeudestaan päättää elämästään tiedossa olevien faktojen perusteella. Tarkoituksellista harhaanjohtamista oman edun vuoksi. Seksi ei ole se ongelma, petos on se, joka vie pohjan tasapuoliselta, kunnioittavalta suhteelta.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, mikä "pettämisessä" niin kauheaa on? Seksi on perustarve kuten syöminen ja eihän kukaan halua päivästä toiseen samaa ruokakaan.
Sitten jos rakastuu toiseen, niin tietysti pitää miettiä suhteen tulevaisuutta. Mutta pelkkä huvittelu toisen kanssa?
Sori aiheen rajojen ylitys. Täällä vain vaikuttaa olevan niin suuri yksimielisyys pettämisen lopullisesta kuoliniskusta suhteelle, että jos joku osaisi vastata vähän syvällisemmin: mikä siinä on niin kamalaa?
Jospa aloittaisit oman keskustelun aiheesta? Tässä keskustelussa mielestäni olennaista on, että ap:n mielestä se on suhteen lopettava asia. Niiden jotka ajattelevat toisin pettämisestä toivoisi avioituvan keskenään.
Kuten jo mainittu, yhteisestä vuokrasopimuksesta lähteminen on lain mukaan mahdotonta ilman että kertoo sille toiselle, ja niinhän se kuuluu ollakin sillä jäljelle jäävän vuokra tuplaantuu. Ap:n kuvailema tilanne olisi mahdollinen vain tuomioistuimen päätöksellä ja silloinkin jos puoliso kieltäytyy antamasta suostumustaan vuokrasopimuksen purkamiseen. Se täytyy siis purkaa ja ap:n miehen tehdä uusi, vain omissa nimissään oleva sopimus. Tarinasta olisi saanut uskottavamman jos vuokrasopimus olisi ollut vain miehen nimissä.
Ihmettelen myös tuota ainaista sattumaa näissä jutissa että pettäminen selviää miehen ollessa työmatkalla, eikä silloin tietenkään voi puhua; ilmeisesti koska nämä miehet jättävät aina puhelimen kotiin puolison tutkittavaksi työmatkojensa ajaksi. Ihan hyvää keskustelua kuitenkin jutun todenperäsiyydestä välittämättä, eipä siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Osalla porukasta on niin rankkoja kokemuksia pettämisestä että he eivät näe koskaan keskustelua vaihtoehtona, eivät vaan pysty siihen. He eivät näe tarpeellisena ymmärtää, kehittyä ja oppia. Se ei aina tarkoita suhteen jatkamista vaan se voi tarkoittaa myös suhteen lopettamista. Keskusteluun tarvitaan henkistä kypsyyttä, sitä on tai ei ole. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Kerropa nyt ihan konkreettisesti mitä keskustelemista siinä on että puoliso pettää?
Kuulun niihin joiden mielestä se on kerrasta poikki ja vaikka minussa varmasti vikoja on, en silti ala katselemaan pettävää miestä.
Voisihan sitä kysyä että miksi.
Mutta saisiko oikeaa vastausta?
Enpä usko.
Tuskin pettäjä on itseään niin analysoinut että pystyisi vastata oikeasti kunhan keksisi jotain joka kuulostaisi edes jotenkin hyvältä syyltä.
Ihan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävät määrät yläpeukkuja noin alhaiselle käytökselle.
Kosto on alkeellinen tapa suhtautua siihen, että itselle on tehty vääryys. Tällä miehellä on kaikesta huolimatta minusta oikeus puheenvuoroon, tulla kuulluksi.
Ystävän puheet voivat olla mitä vain. Viestittely tietysti on kovempaa dataa, mutta niillekin voi löytyä vähintään lieventäviä seikkoja. Viha toiminnan lähteenä tuskin johtaa ap:n kannaltakaan pidemmän päälle suotuisaan lopputulokseen.
Löytää oman tunnekylmyytensä vielä edestään monta kertaa. Asioita ei ratkaista noin.
Miksi ap. pitäisi roikkua suhteessa, mitä ei enää edes ole, mihin oli luottanut ja sitoutunut.
Mies yksipuolusesti sanoutui irti suhteesta ja vielä salassa, pettämällä ap.Mikä ap. toiminnassa on tunnekylmää? Se ettei hyväksy miehen pettämistä? Vai se, että haluaa elää tasapainosta ja onnellista omaa elämäänsä ja etsiä rinnalleen arvojensa mukaista kumppania?
Kukaan ei täällä ole sanonut, että suhteeseen olisi pitänyt jäädä.
Sen sijaan tapa toteuttaa lähtö, oli halveksuttava. Tunnekylmää on esitää viikkotolkulla tietämätöntä ja hiipiä kuin varas kodissaan ja häipyä sanaakaan sanomatta.
Jos ap saa rinnalleen arvojensa mukaisen kumppanin, niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Ap ja ap:n mies ovat aivan samalla viivalla, kumpikin toimi toisen selän takana. Tällainen sitten uusi?
Miksi ap ansaitsisi yhtään tämän parempaa?
No tällainenhan oli vanhakin, esittää tietämätöntä kk tolkulla toimittuaan toisen selän takana. Ap:n persoonaan kantaa ottamatta, joskus ihmisille vaan pitää maistattaa omaa lääkettään, että tajuavat. Ei aikuisille ihmisille tarvitse muiden olla petaamassa tietä, joskus kosahtaa ja kunnolla, mikä on tilaisuus herätä todellisuuteen.
Tämä on niin huvittavaa kuinka täällä puhutaan ap:n mahdollisuudesta henkiseen kasvuun, oikeasti? Joku muu mokaa ja sitten pitäisi itsensä ruotia sen kunniaksi. Toki pettymyksen ja surun voi jalostaa joksikin paremmaksi, mutta laillista vastuuta tehdä tämä ex-puolison kanssa ei ole. Miehelle taas epäilemättä tulee itsetutkiskelu eteen tyhjässä ja hiljaisessa kämpässä, se voi auttaa häntäkin ihmisenä parempaan suuntaan.
Ajattelen, että henkinen kasvu on ap:lle parhaaksi. Ei tuollainen koston henki ja alentuminen miehen kanssa samalle tasolle eli piilottelemaan ja teeskentelemään lähteminen.
No sinä olet varmaan valaistunut jo Buddhan tasolle kaikessa hurskaudessasi. Voi elämä.
Ei tarvitse muuta kuin olla fiksumpi kuin 90 prosenttia ketjun kirjoittelijoista.
Ja se ei ole kummoinenkaan saavutus.
Ylimielinen suhtautuminen toisiin kirjottelijoihin on jotenkin ristiriidassa henkisen kasvun idean kanssa. Eikö olisi helpompaa vain olla raadollinen ihminen kaltaistensa joukossa?
Ap, oot mun idoli ja esikuva, itsekin haaveilen tekeväni noin, tosin eri syystä. Vain tilaisuus puuttuu ja käytönnön asiat estää toistaiseksi, joten tartteisin neuvoja. Kun kirjoitit että veit hiljalleen tavaroitasi, niin millä niitä veit, jos teillä ei ole autoa? Tuo mietityttää eniten.
Ja miten kauas muutit teidän yhteisestä kodista? Itse haluaisin muuttaa tähän nykyisen kodin lähelle juuri siksi että nuo tavarat saisi kuljetettua helposti ja koska alue on edullinen ja kiva. Toisaalta en haluaisi jäädä tähän miehen lähelle..