Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävintä mitä jostain ihmisestä on paljastunut?
16.03.2018 |
Ihan mitä tahansa mikä yllätti sinut. Oliko kyseessä ystävä, tuttava, työkaveri vai kummin kaima? Yllättikö joku ihminen käytöksellään?
Itse seurustelin pitkään yhden miehen kanssa, ja sain vasta parin vuoden jälkeen seurustelun aloittamisesta tietää, että miehellä on lapsi, jonka oli "hylännyt" lapsen vammaisuuden takia. En pystynyt jatkamaan seurustelua. Tuli yllätyksenä, sillä mies vaikutti sydämelliseltä ja vastuulliselta.
Kommentit (473)
Sain 8-vuotiaana tietää, että isälläni oli ennestään tytär, enkä siis ollutkaan hänen esikoisensa.
Hänen oikea esikoisensa oli syntynyt isäni ollessa 17v kun taas minä synnyin kymmenen vuotta myöhemmin avioliittoon. Äitini lähti, kun olin vielä vaipoissa ja tästä joitain vuosia myöhemmin isälleni syntyi tiuhaan tahtiin uusi lapsi - aina eri naisen kanssa.
Isäni on avokätinen, välittävä, lämmin, käsistään kätevä ja hyväntuulinen ihminen. Kukaan ei ikinä uskoisi, että hänellä on lähemmäs 30 äpärälasta, joista vain kolme on "virallisia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kaveripariskunta erosi noin vuosi sitten yli kahdenkymmenen vuoden suhteesta. Mies oli tavannut viikon mittaisella työmatkalla ulkomailla uuden naisen ja päätä pahkaa rakastui tähän ja oli aloittanut suhteen vaimon selän takana. Kun asia paljastui vaimolle, paljastui samalla myös, että miehellä oli muutamaa vuotta aikaisemmin tieten tahtoen hankittu lapsi vielä toisen naisen kanssa, siis mies oli elänyt kaksoiselämää kaikki nämä vuodet. Ositusvaiheessa mies vielä vaati ylihintaa yhteisestä asunnosta, johon vaimo halusi jäädä asumaan. Vaimo joutui palkkaamaan lakimiehen avukseen. Eikä tässäkään vielä kaikki, sillä myöhemmin mies vaati elatusapua vaimolta, vaikka heillä ei ollut yhteisiä lapsia. Syynä oli, että mies oli eron harkintavaiheessa vuokrannut itselleen asunnon ja piti epäreiluna, että petetty vaimo oli saanut jäädä yhteiseen omistusasuntoon edullisesti asumaan.
Tunnen pariskunnasta naisen paremmin mutta tapasin miehenkin useaan otteeseen. En olisi koskaan uskonut miehestä tällaista, sillä hän vaikutti vähän nössöltä ja tylsältä, kuitenkin perusystävälliseltä. Niin ja nainen ei mielestäni ole mikään pelottava "pomottajatyyppi", joten en silläkään osaa selittää miehen vuosikausien salailua.
Mä järkytyin kun huomasin että hampuusit on petollisia. joo o hippihuume ja rakkautta kaikille. Se on Bobin nimeen , mutta ylivalta rastoissa on mennyt ihan päin pipariksi. pitäs kolauttaa niitä että tehkää ny jotain tolle kulttruurille tai leikakkaa hippeyden nimessä rastat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini (edesmennyt jo) vanhoja päiväkirjoja lukiessani selvisi että kun oltiin siskon ja veljen kanssa lapsia niin hän oli monta kertaa yrittänyt tappaa minut (ei veljeä tai siskoa, vaan minut pelkästään) , esim myrkyllä, painamalla pään veden alle ollessani kylvyssä ym. Tän jälkeen tajusinkin että mistä mun vesikammo johtuu, eli varmaan alitajuisesti jotenkin muistan tuon tilanteen. Hämärästi myös muistan sellaisen tilanteen jossa on tyyny painettu kasvoille ja en ole henkeä saanut. Tän päiväkirjan teksti oli todella rankkaa luettavaa ja selvisi että hän ei koskaan minua halunnut ym. Sinänsä oli todella shokeeraavaa lukea tätä ja tajuta että oma äiti joka kuitenkin aina oli hyvä minua kohtaan niin käyttäytyi noin kun olin pikkulapsi.
Ihan itku pääsee puolestasi, aivan kamalaa.
Itse varmistelen ennen nukahtamastani että lapseni hengittää ja nukkuvat turvallisesti ja suihkussa vauvan kanssa kädet melkein tärisee kun jännittää että vauva lipsahtaakin otteesta.
Pakko yhtyä tähän, että trämä oli aivan kamalaa luettavaa! Itsekin monta kerta yössä herään katsomaan vauvaa ja olen aina viimeiseen asti tarkkana että saa happea, ruokaa ja nestettä ja näen yöllä painajaisia että olen unohtanut sen jonnekin metsään mistä käyn krapuloissani hakemassa (en siis todellakaan juo lapsen läsnäollessa ja jättele häntä humalapäissäni mihkään). Olen maailman kylmimpiä ihmisiä ja voisin vaikka lasauttaa tiettyjä ihmisiä haulikolla päähän tuosta vain, mutta omaa lastani en missään tapauksessa edes kasvatuksellisesti pahoinpitelisi. Meillä sylitellään ja silitellään ja pussataan, ja pidän tiukan linjan väkivallattomuudesta. Tietäen millainen pimeä puoleni on, niin on raakaa kuulla näitä puolia toisista äideistä :( Oletko koskaan käynyt terapiassa tai keskustellut kenellekään aiheesta? Voin vain ihmetellä mikä kumma ajaa naisen tuohon pisteeseen. Olet väkisinkin ollut hänen masennuksensa kärkipiste johon on purettu kaikki se paha. Olen niin pahoillani puolestasi ja inhottaa äitisi kaltaiset ihmiset.:(
Kiitos! Joo itse kanssa oon neuroottinen omien lasten kanssa ja saatan vähän väliä aina herätä öisin ja mennä katsomaan että kaikki on ok kun nuorin on sellainen että on kiipeilyvaihe päällä ja saattaa pinnasängystä kiivetä pois. Oon joo terapiassa käyny, ainakin nuorempana siitä vesikammosta jota jatku todella pitkään ja vieläkään en ihan mielelläni veteen mene. Siitä ei kauhean kauaa oo (noin vuosi) kun luin noi päiväkirjat ja olihan se tosi shokki saada toi kaikki selville kun äiti kuitenkin käyttäytyi rakastavasti kun olin lapsi (just siitä tarhaikäisestä ym koska en muista taaperoiästä paljon, varmaankin alitajunta blokkaa noi muistot) Mutta keskustelin asiasta isäni kanssa joka kertoi että kun olin ollut just se vauva/taapero niin äiti oli tosi välinpitämätön mua kohtaan ollu. Tää kaikki oli isällekkin shokki kun annoin hänelle ne päiväkirjat. Oon käyny terapiassa viime vuodesta mikä on helpottanut oloa.
Äidilläsi on varmasti ollut synnytyksenjälkeinen masennus. Ennen se jäi todella usein ilman hoitoa ja huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni tunnusti korjanneensa sukupuolensa 10 vuotta aiemmin ennen kuin tunnettiin..
Siis et sängyssäkään huomannut mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vicki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini (edesmennyt jo) vanhoja päiväkirjoja lukiessani selvisi että kun oltiin siskon ja veljen kanssa lapsia niin hän oli monta kertaa yrittänyt tappaa minut (ei veljeä tai siskoa, vaan minut pelkästään) , esim myrkyllä, painamalla pään veden alle ollessani kylvyssä ym. Tän jälkeen tajusinkin että mistä mun vesikammo johtuu, eli varmaan alitajuisesti jotenkin muistan tuon tilanteen. Hämärästi myös muistan sellaisen tilanteen jossa on tyyny painettu kasvoille ja en ole henkeä saanut. Tän päiväkirjan teksti oli todella rankkaa luettavaa ja selvisi että hän ei koskaan minua halunnut ym. Sinänsä oli todella shokeeraavaa lukea tätä ja tajuta että oma äiti joka kuitenkin aina oli hyvä minua kohtaan niin käyttäytyi noin kun olin pikkulapsi.
Ihan itku pääsee puolestasi, aivan kamalaa.
Itse varmistelen ennen nukahtamastani että lapseni hengittää ja nukkuvat turvallisesti ja suihkussa vauvan kanssa kädet melkein tärisee kun jännittää että vauva lipsahtaakin otteesta.
Pakko yhtyä tähän, että trämä oli aivan kamalaa luettavaa! Itsekin monta kerta yössä herään katsomaan vauvaa ja olen aina viimeiseen asti tarkkana että saa happea, ruokaa ja nestettä ja näen yöllä painajaisia että olen unohtanut sen jonnekin metsään mistä käyn krapuloissani hakemassa (en siis todellakaan juo lapsen läsnäollessa ja jättele häntä humalapäissäni mihkään). Olen maailman kylmimpiä ihmisiä ja voisin vaikka lasauttaa tiettyjä ihmisiä haulikolla päähän tuosta vain, mutta omaa lastani en missään tapauksessa edes kasvatuksellisesti pahoinpitelisi. Meillä sylitellään ja silitellään ja pussataan, ja pidän tiukan linjan väkivallattomuudesta. Tietäen millainen pimeä puoleni on, niin on raakaa kuulla näitä puolia toisista äideistä :( Oletko koskaan käynyt terapiassa tai keskustellut kenellekään aiheesta? Voin vain ihmetellä mikä kumma ajaa naisen tuohon pisteeseen. Olet väkisinkin ollut hänen masennuksensa kärkipiste johon on purettu kaikki se paha. Olen niin pahoillani puolestasi ja inhottaa äitisi kaltaiset ihmiset.:(
Kiitos! Joo itse kanssa oon neuroottinen omien lasten kanssa ja saatan vähän väliä aina herätä öisin ja mennä katsomaan että kaikki on ok kun nuorin on sellainen että on kiipeilyvaihe päällä ja saattaa pinnasängystä kiivetä pois. Oon joo terapiassa käyny, ainakin nuorempana siitä vesikammosta jota jatku todella pitkään ja vieläkään en ihan mielelläni veteen mene. Siitä ei kauhean kauaa oo (noin vuosi) kun luin noi päiväkirjat ja olihan se tosi shokki saada toi kaikki selville kun äiti kuitenkin käyttäytyi rakastavasti kun olin lapsi (just siitä tarhaikäisestä ym koska en muista taaperoiästä paljon, varmaankin alitajunta blokkaa noi muistot) Mutta keskustelin asiasta isäni kanssa joka kertoi että kun olin ollut just se vauva/taapero niin äiti oli tosi välinpitämätön mua kohtaan ollu. Tää kaikki oli isällekkin shokki kun annoin hänelle ne päiväkirjat. Oon käyny terapiassa viime vuodesta mikä on helpottanut oloa.
Äidilläsi on varmasti ollut synnytyksenjälkeinen masennus. Ennen se jäi todella usein ilman hoitoa ja huomiota.
Minua ihmetyttää miten aina naisten hirviöteot ovat aina näin helposti selitettävissä. Omassa nuoruudessa kaksi tapausta, joissa äidit tukehdutti lapsensa, koska vihasi lapsen isää (omaa aviomiestä): vanhemmat sisarukset äidin rakastajan biologisia lapsia.
Ystävääni yrittänyt äitinsä myös tukehduttaa vuosikymmeniä sitten. Yritti sitä vielä ystävän ollessa 11v. Silloin ei lastensuojelua ollut.
Pyhän naisen myytti pitää rikkoa, ei selitellä masennuksella tai väsymyksellä.
Positiivisin, iloisin yms tietämäni ihminen sairasti vakavaa masennusta. Sain tietää asiasta vasta sen jälkeen kun oli tappanut itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vicki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini (edesmennyt jo) vanhoja päiväkirjoja lukiessani selvisi että kun oltiin siskon ja veljen kanssa lapsia niin hän oli monta kertaa yrittänyt tappaa minut (ei veljeä tai siskoa, vaan minut pelkästään) , esim myrkyllä, painamalla pään veden alle ollessani kylvyssä ym. Tän jälkeen tajusinkin että mistä mun vesikammo johtuu, eli varmaan alitajuisesti jotenkin muistan tuon tilanteen. Hämärästi myös muistan sellaisen tilanteen jossa on tyyny painettu kasvoille ja en ole henkeä saanut. Tän päiväkirjan teksti oli todella rankkaa luettavaa ja selvisi että hän ei koskaan minua halunnut ym. Sinänsä oli todella shokeeraavaa lukea tätä ja tajuta että oma äiti joka kuitenkin aina oli hyvä minua kohtaan niin käyttäytyi noin kun olin pikkulapsi.
Ihan itku pääsee puolestasi, aivan kamalaa.
Itse varmistelen ennen nukahtamastani että lapseni hengittää ja nukkuvat turvallisesti ja suihkussa vauvan kanssa kädet melkein tärisee kun jännittää että vauva lipsahtaakin otteesta.
Pakko yhtyä tähän, että trämä oli aivan kamalaa luettavaa! Itsekin monta kerta yössä herään katsomaan vauvaa ja olen aina viimeiseen asti tarkkana että saa happea, ruokaa ja nestettä ja näen yöllä painajaisia että olen unohtanut sen jonnekin metsään mistä käyn krapuloissani hakemassa (en siis todellakaan juo lapsen läsnäollessa ja jättele häntä humalapäissäni mihkään). Olen maailman kylmimpiä ihmisiä ja voisin vaikka lasauttaa tiettyjä ihmisiä haulikolla päähän tuosta vain, mutta omaa lastani en missään tapauksessa edes kasvatuksellisesti pahoinpitelisi. Meillä sylitellään ja silitellään ja pussataan, ja pidän tiukan linjan väkivallattomuudesta. Tietäen millainen pimeä puoleni on, niin on raakaa kuulla näitä puolia toisista äideistä :( Oletko koskaan käynyt terapiassa tai keskustellut kenellekään aiheesta? Voin vain ihmetellä mikä kumma ajaa naisen tuohon pisteeseen. Olet väkisinkin ollut hänen masennuksensa kärkipiste johon on purettu kaikki se paha. Olen niin pahoillani puolestasi ja inhottaa äitisi kaltaiset ihmiset.:(
Kiitos! Joo itse kanssa oon neuroottinen omien lasten kanssa ja saatan vähän väliä aina herätä öisin ja mennä katsomaan että kaikki on ok kun nuorin on sellainen että on kiipeilyvaihe päällä ja saattaa pinnasängystä kiivetä pois. Oon joo terapiassa käyny, ainakin nuorempana siitä vesikammosta jota jatku todella pitkään ja vieläkään en ihan mielelläni veteen mene. Siitä ei kauhean kauaa oo (noin vuosi) kun luin noi päiväkirjat ja olihan se tosi shokki saada toi kaikki selville kun äiti kuitenkin käyttäytyi rakastavasti kun olin lapsi (just siitä tarhaikäisestä ym koska en muista taaperoiästä paljon, varmaankin alitajunta blokkaa noi muistot) Mutta keskustelin asiasta isäni kanssa joka kertoi että kun olin ollut just se vauva/taapero niin äiti oli tosi välinpitämätön mua kohtaan ollu. Tää kaikki oli isällekkin shokki kun annoin hänelle ne päiväkirjat. Oon käyny terapiassa viime vuodesta mikä on helpottanut oloa.
Äidilläsi on varmasti ollut synnytyksenjälkeinen masennus. Ennen se jäi todella usein ilman hoitoa ja huomiota.
Se voi olla, mutta isäni mukaan äiti ei aluksi ollut halunnut kolmatta lasta että voi olla et purki sen sitten minuun. Sitten kun hän ja isä halusivat vielä neljännen lapsen niin muistan kuinka ihanasti äiti kohteli tätä vauvaa et vähän uskon että äiti ei silloin tuohon elämäntilanteeseen halunnut mua mikä heijastui sit hänen käytöksessään mua kohtaan. Päiväkirjoissa ei lukenut sitä kunnon syytä, mutta välillä vihjasi siihen suuntaan et en ollut tuolloin haluttu, ainakaan äidin puolelta. Kun vertaa sitä että esim äiti ei täyttänyt mun vauvakirjaa, mut sitten on kaikista muista täytetty, jopa mun jälkeen syntyneestä pikkusiskosta :D noh, oli tai ei. Se on jo mennyttä ja onneks ite saanut tukea mieheltä ja isältä sekä terapeutilta!
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestä mm hänen itsekkyyden vuoksi. Eron jälkeen itsekkyys korostui mm. ei halua viettää aikaa lasten kanssa. Uusi naisystävä menee kaiken edelle. Yksi lapsistamme ei ole käynyt isällään puoleen vuoteen.
Luulin, Että eron jälkeen lapset menisi kaiken edelle molempien elänässä ja mitään vaikeuksia ei tulisi. Tätä menoa isä vieraantuu täysin. Mulla inhottaa. En halua olla exän kanssa missään tekemisissä.
Se on sellaista kun nainen kuvittelee että hän voi konrolloida miestä, vaikka sitten eroamalla. Että kun nainen tekee asian x, niin mies tekee naisen ennalta määrittelemän asian y. Näinhän se harvin menee. Meilläkin exvaimo yrittää edelleen kontrolloida exmiestään, eli minun nykyistä miestäni lasten kautta. Ja kun ei onnistu, alkaa kitinä että mies ei halua lapsia luokseen, tai että mies on itsekäs.(lapset ovat sopimuksessa määritellyn ajan meillä aina, ja yleensä enemmänkin) Millähän tavalla itsekkyys ja se ettei halua kertoa exvaimolle esimerkiksi omien lomiensa ajankohtaa korreloivat keskenään. Exän mielestä kaikki mikä ei mene hänen mielensä mukaan, tai mitä hänelle ei kerrota, kun hän nyt vain haluaa tietää, on itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvanut äärimmäisen uskonnollisessa suvussa ja varsinkin isoisäni oli todella tuomitseva, tiukka ja piti kiinni uskonnollisista opetuksista jääräpäisesti ja armottomasti. Rakkautta tai muuta läheisyyttä ei isoisäni osoittanut meille lapsenlapsille koskaan, eikä mitään muutakaan tunteita.
Ollessani parikymppinen, minulle selvisi että isoisäni oli hylännyt kaksi lastaan heti näiden täysi-ikäistyttyä koska eivät kääntyneet tuohon uskonlahkoon johon isoisäni kääntyi (ja hänen myötä muukin suku). Hylkäämisellä tarkoitan täydellistä välien katkaisua. Nämä tytöt olivat siis kasvaneet uskonnottoman lapsuuden isoisäni ja isoäitini kanssa, kunnes nämä päättivät kääntyä uskoon ja kun kaksi vanhinta lasta eivät tähän taipuneet niin heidät ulkoistettiin kokonaan perheestä, niin etten minä esim. tiennyt heidän olemassaolostaan mitään.
Eikä tässä kaikki. Vaikka isoisä piti kulissia yllä, selvisi että hän oli pettänyt isoäitiä lukuisten naisten kanssa ja saanut avioliiton ulkopuolisia lapsia 2, jotka myös oli hylätty eikä heistä puhuttu mitään. Tämäkin selvisi vasta ollessani reilusti yli parikymppinen. Oli aika shokki kun sama ihminen tuomitsi armotta kaikkia vähänkään epätäydellisiä ihmisiä, mutta sitten itse teki kiellettyjä asioita. Eniten järkytti miten voi hylätä omat lapsensa ilman katumuksen häivääkään :(
Niin, itse jätin tuon lahkon myös nuorena ja koin näiden kahden tätini kohtalon suvun taholta. Joskus mietin että pitäisi ottaa yhteyttä heihin mutta en jotenkin tiedä mitä sanoa, enhän tiedä heidän nimiäänkään :(
Avioliiton kautta sukua oleva ihminen yllätti täysin. Olin pitänyt hauskana ja mukavana, niin kuin koko muukin suku.
Sitten sai tuomion insestistä ja lapsen hyväksikäytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestä mm hänen itsekkyyden vuoksi. Eron jälkeen itsekkyys korostui mm. ei halua viettää aikaa lasten kanssa. Uusi naisystävä menee kaiken edelle. Yksi lapsistamme ei ole käynyt isällään puoleen vuoteen.
Luulin, Että eron jälkeen lapset menisi kaiken edelle molempien elänässä ja mitään vaikeuksia ei tulisi. Tätä menoa isä vieraantuu täysin. Mulla inhottaa. En halua olla exän kanssa missään tekemisissä.
Se on sellaista kun nainen kuvittelee että hän voi konrolloida miestä, vaikka sitten eroamalla. Että kun nainen tekee asian x, niin mies tekee naisen ennalta määrittelemän asian y. Näinhän se harvin menee. Meilläkin exvaimo yrittää edelleen kontrolloida exmiestään, eli minun nykyistä miestäni lasten kautta. Ja kun ei onnistu, alkaa kitinä että mies ei halua lapsia luokseen, tai että mies on itsekäs.(lapset ovat sopimuksessa määritellyn ajan meillä aina, ja yleensä enemmänkin) Millähän tavalla itsekkyys ja se ettei halua kertoa exvaimolle esimerkiksi omien lomiensa ajankohtaa korreloivat keskenään. Exän mielestä kaikki mikä ei mene hänen mielensä mukaan, tai mitä hänelle ei kerrota, kun hän nyt vain haluaa tietää, on itsekästä.
En tietenkään tiedä koko tilannetta, mutta ei se ole keneltäkään pois, jos kertoo lomiensa ajankohdan. Silloin voi myös suunnitella miten pitää omat lomansa. Varsinkin kesäloma-aikana voisin kuvitella lapselle suuren pettymyksen, kun on lähdössä toiselle vanhemmalleen, mutta tuleekin tieto, että lomat on jo pidetty. Mitäs sitten tehdään? Lisäksi pitäisi vielä suunnitella omat lomansa. Niitä lapsia nyt on vain ajateltava kaikessa tekemisessä tai tekemisessä jättämisessä, vaikka eivät 24/7 siinä vieressä ole. Ei taida sinulla omia lapsia olla?
Hyi voivatko pedot olla kiinnostuneita lasten lisäksi myös aikuisista siis seksuaalisessa mielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yllätyin ujon työkaverin suhteen. Tutustuimme, aloimme hengata vapaa-ajallakin ja tästä työkaverista kuoriutui hauska, kiva ja suorastaan rääväsuinen rämäpää. :D Töissä on edelleen ujo.
Ei uskalla olla oma itsensä suuressa porukassa
"Oma itsehän" ei voi olla ujo, vaan kaikki ovat rohkeita avaamaan itseään aivan kuten säkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalin oloiselta mieheltä löytyi olkavarresta hakaristi ja rinntaan oli tatuoitu 1488.
Niin, mitä vikaa? Ei taida oma pieni punavihreä kuplasi ymmärtää asioista oikeasti mitään.
No kyllä tuo Louhimiehen ohjaaminen pistää mietityttämään. Ei uskoisi.
Vierailija kirjoitti:
Hyi voivatko pedot olla kiinnostuneita lasten lisäksi myös aikuisista siis seksuaalisessa mielessä?
Voivat joo, vähän samalla tavalla kuin esim. biseksuaalit tykkäävät sekä miehistä että naisista.
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestä mm hänen itsekkyyden vuoksi. Eron jälkeen itsekkyys korostui mm. ei halua viettää aikaa lasten kanssa. Uusi naisystävä menee kaiken edelle. Yksi lapsistamme ei ole käynyt isällään puoleen vuoteen.
Luulin, Että eron jälkeen lapset menisi kaiken edelle molempien elänässä ja mitään vaikeuksia ei tulisi. Tätä menoa isä vieraantuu täysin. Mulla inhottaa. En halua olla exän kanssa missään tekemisissä.
Jep, ja tässäkin jutussa syy on monien mielestä kirjoittajan eli äidin, joka "vieraannuttaa lapset isästä ja on isän tyttöystävälle kateellinen", hohhoijaa
Järkytti erään opiskelijakaverin kohtalo. Vaikutti niin iloiselta, koko ajan oli harrastuksiin menoa ja vaikutti tosi suositulta myös. Itsemurhansa jälkeen sitten selvisi, että "harrastukset" olivatkin olleet hoitojaksoja masennuksen takia.
Entäpä isän toiminta lasten näkökulmasta, ei lainkaan itsekästä?