Järkyttävintä mitä jostain ihmisestä on paljastunut?

Kaikissa meissä on jotain mikä järkyttäisi tuntemiamme ihmisiä. Kaikki salaa jotain (isoa tai hyvin pientä) edes joiltakin tai haluaa antaa tietynlaisen mielikuvan. Pyrin nykyään siihen, etten enää järkyttyisi niin helposti mistään, vaikka ihmisyys itsessään onkin välillä aika järkyttävää. Moni meistä sortuu pahassa tilanteessa tekemään jotain itselleenkin odottamatonta/tuttujen mielikuvan vastaista.

Hyvä ystäväni kertoi, että hänen ex-miesystävänsä (joka on nyttemmin jo vainaa) pahoinpiteli häntä rajusti.

Aika kamala tuo AP:n esimerkki, olisin tehnyt itse samoin ja jättänyt miehen. Mikään ei ole kamalampaa että tietää miehen jättävän perheensä heti kun menee vaikeaksi, tuollaisen ihmisen varaan ei voi rakentaa mitään.

Minulle kävi vähän saman tyylisesti kuin ap:lle. Mies paljasti vasta jonkin ajan kuluttua että hänellä on lapsia, joita näkee vain harvoin, sillä "lapsiperhe-elämä kävi liian raskaaksi". Olen itse vela mutta en silti halunnut jatkaa tuon miehen kanssa.

Erosin miehestä mm hänen itsekkyyden vuoksi. Eron jälkeen itsekkyys korostui mm. ei halua viettää aikaa lasten kanssa. Uusi naisystävä menee kaiken edelle. Yksi lapsistamme ei ole käynyt isällään puoleen vuoteen.

Luulin, Että eron jälkeen lapset menisi kaiken edelle molempien elänässä ja mitään vaikeuksia ei tulisi. Tätä menoa isä vieraantuu täysin. Mulla inhottaa. En halua olla exän kanssa missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa meissä on jotain mikä järkyttäisi tuntemiamme ihmisiä. Kaikki salaa jotain (isoa tai hyvin pientä) edes joiltakin tai haluaa antaa tietynlaisen mielikuvan. Pyrin nykyään siihen, etten enää järkyttyisi niin helposti mistään, vaikka ihmisyys itsessään onkin välillä aika järkyttävää. Moni meistä sortuu pahassa tilanteessa tekemään jotain itselleenkin odottamatonta/tuttujen mielikuvan vastaista.

Toisten järkytyksen aiheet vain ovat aika paljon siedettävämpiä ja pienemmässä mittakaavassa kuin joidenkin...

Up

Ihastukseni paljastui murhaajaksi, antoi mun lukea oikeudenkäyntipöytäkirjaakin. Kertoi siitä vielä ihan pokerinaamalla, kuin ei tuntisi mitään katumusta, vaikutti lähinnä huvittuneelta. Karmii vieläkin vaikka tästä on jo kauan.

Itse yllätyin ujon työkaverin suhteen. Tutustuimme, aloimme hengata vapaa-ajallakin ja tästä työkaverista kuoriutui hauska, kiva ja suorastaan rääväsuinen rämäpää. :D Töissä on edelleen ujo.

Järkytyin siitä että eräs rähjäinen ja rupsahtanut mielenterveyspotilas on ollut joskus tosi komea, näin vanhan kuvan hänestä :( Jotenkin tosi surullista. Kaikki elinvoima ja karisma kadonnut hänestä.

Ollessani nuorempi kävi ilmi, että teini-ikäinen pikkusiskoni sairasti anoreksiaa. Olimme aina olleet erittäin läheisiä ja jakaneet käytännössä kaiken, enkä silti ollut huomannut, että siskoni oli laihduttanut jo puoli vuotta. Laihtui lopulta viiden kilon viikkotahtia ja otettiin sairaalaan osastolle. Nyt sisko on jo lähes toipunut, mutta minua järkyttää edelleen, kuinka sokeita voivat lähimmätkin ihmiset olla.

Vierailija kirjoitti:

Järkytyin siitä että eräs rähjäinen ja rupsahtanut mielenterveyspotilas on ollut joskus tosi komea, näin vanhan kuvan hänestä :( Jotenkin tosi surullista. Kaikki elinvoima ja karisma kadonnut hänestä.

Tulitko maapallolle eilen, jos tällainen niinkin tavallinen kuin "hyvännäköinenkin ihminen voi saada mielenterveysongelmia" -keissi on jotenkin uutta ja järkyttävää?

Ihan normaalin oloiselta mieheltä löytyi olkavarresta hakaristi ja rinntaan oli tatuoitu 1488.

Seurustelin naisen kanssa joka kertoi aika nopeasti serustelun alussa tappaneensa miehen ja istuneensa seitsemän vuotta linnassa.

Mikäs siinä, jatkoimme tapailemista ja päädyimme myöhemmin eroon, mutta menneisyydellä ei ollut sen asian kanssa mitään tekemistä.

Kertoi mielenkiintoisia tarinoita naisvankilasta ja hurjasta nuoruudestaan :-)

”Tunnen” Peter Madsenin (tavannut pari kertaa ja olen hyviä ystäviä hänen entisen työkaverin/alaisen kanssa), järkytys oli ja on edelleen kova.

Tapailin jonkun aikaa miestä, joka paljasti, että oli saanut tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tekoaikaan mies oli parikymppinen ja uhri 14v. Se tapailu loppui siihen.

Vierailija kirjoitti:

”Tunnen” Peter Madsenin (tavannut pari kertaa ja olen hyviä ystäviä hänen entisen työkaverin/alaisen kanssa), järkytys oli ja on edelleen kova.

Onko entinen alainen kertonut jälkiviisaana mitään merkkejä mistä psykopatian olisi voinut oivaltaa? Eikö tuollaiset yleensä aiheuta työyhteisöissäkin pahoinvointia?

Ystäväni paljasti miehensä olevan sairaanloisen mustasukkainen, kontrolloiva, väkivaltainen henkisesti ja lievästi myös fyysisesti. En olisi osannut arvata miehestä, joka on aina vaikuttanut kohteliaalta, ystävälliseltä ja kaikin puolin tavalliselta kunnon mieheltä.

Maailmanparantajatuttavani, joka oli aina jauhamassa mm. m**h*nmuuttajien (miksi tämä sana on oikein kielletty??), kehitysmaiden asukkaiden ja tuista riippuvaisten pienituloisten hädästä sekä kaikenlaisesta syrjinnästä rupesi yhtäkkiä haukkumaan "h*nttejä" ja nauroi lopuksi halveksuvasti sille, miten "oksettavia" he ovat. Kaikki paikalla olleet menivät aivan hiljaiseksi tämän jälkeen. Kyseessä oli vieläpä parikymppinen humanistista alaa opiskellut nainen eikä mikään 40-luvun opeilla kasvatettu ja niihin aikoihin jämähtänyt juntti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Tunnen” Peter Madsenin (tavannut pari kertaa ja olen hyviä ystäviä hänen entisen työkaverin/alaisen kanssa), järkytys oli ja on edelleen kova.

Onko entinen alainen kertonut jälkiviisaana mitään merkkejä mistä psykopatian olisi voinut oivaltaa? Eikö tuollaiset yleensä aiheuta työyhteisöissäkin pahoinvointia?

Ymmärrettävästi hän ei halua puhua asiasta, mutta viime kesänä olin hänen seurassaan festareilla sinä päivänä kun juttu tapahtui/katoamisesta & aluksen uppoamisesta uutisoitiin ja silloin hän ainakaan ei uskonut ollenkaan että Madsenilla olisi mitään tekemistä asian kanssa. Kielsi myös murhan mahdollisuuden loppuun asti, kunnes ruumiin kappaleita rupesi löytymään.