Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävintä mitä jostain ihmisestä on paljastunut?
16.03.2018 |
Ihan mitä tahansa mikä yllätti sinut. Oliko kyseessä ystävä, tuttava, työkaveri vai kummin kaima? Yllättikö joku ihminen käytöksellään?
Itse seurustelin pitkään yhden miehen kanssa, ja sain vasta parin vuoden jälkeen seurustelun aloittamisesta tietää, että miehellä on lapsi, jonka oli "hylännyt" lapsen vammaisuuden takia. En pystynyt jatkamaan seurustelua. Tuli yllätyksenä, sillä mies vaikutti sydämelliseltä ja vastuulliselta.
Kommentit (473)
Poika, jonka kanssa leikin paljon lapsena ja jonka kanssa liikuttiin vielä teini-ikäisenä samoissa piireissä, paljastui aikuistuttuaan huumeveikoksi, joka päätyi huumehalluissaan tilsimään tyttöystävänsä. Asia järkytti ihan sydänjuuria myöten, koska aina mielessä hänen kohdalla ollut ihan erilainen elämänpolku. Aina oltiin varmoja, että hänestä tulee insinööri tai lääkäri, perheenisä, luontoihminen.. Nyt hän on vain tappaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosi ahdistava asia edes kirjoittaa. Mutta pappani joka oli ennen minulle todella turvallinen ja läheinen ihminen, yritti yo-juhlissani hilpata aina kun muiden silmä vältti ja yritti nähdä mekon alle kun kävelin portaat ylös. Siis käveli ihan perässäni ja kumartui nähdäkseen, luuli etten huomaa mutta juuri silloin satuin katsomaan taakseni. Hyi helv... Pari vuotta tästä sain kuulla että oli toista sukulaistyttöä puristanut rinnoista ym. muuta täysin sopimatonta. En ole sen koommin suostunut henkilöä näkemään. Hän on kuin kuollut minulle. En oikein vieläkään pysty käsittämään asiaa vaikka tästä on jo 10 vuotta.
Etenevä muistisairaus voi oirehtia noin. Ihmiseltä katoaa estot ja käytös voi muuttua näkyvän seksuaaliseksi ja härskiksi, vaikka tämä olisi koko ikänsä ollut oikea siveyden sipuli. Tuli vain mieleen, kun puhe kerran oli pappaikäisestä ihmisestä.
Kun selvisi, että entinen ystäväni oli käyttänyt päihteitä raskausaikana, pahoinpidellyt vauvaa, viillellyt itseään, jättänyt taaperon yksin mennessään pubiin keskellä päivää, raahannut kotiin epämääräisiä päihdeongelmaisia seksikumppaneita ja vetänyt useaan kertaan yliannostuksen ollessaan lasten kanssa. Miehensä oli ihan ihmisraunio tuon jälkeen mutta sai onneksi lasten huoltajuuden. Ystäväni ei ole omasta mielestään tehnyt mitään väärää.
Ainoat varoitusmerkit, jotka olivat näkyvissä: täydellisyyden korostaminen sekä somessa että tapaamisissa. Ainoa kerta, kun epäilin mitään, oli kun tämä kaveri kertoi miten uskomattoman onnellista elämä on, kun olivat käyneet uimahallissa. Mietin, että onkohan kaikki nyt ihan ok, kun uimahallissa käyminen on kymmenien somepäivitysten aihe ja suurinta mahdollista onnea, mutta en olisi koskaan voinut kuvitella miten kauhea tilanne oli kulissien takana. :( En osannut edes yhdistää lasten vieraiden ihmisten pelkoa ja ahdistuskohtauksia mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestä mm hänen itsekkyyden vuoksi. Eron jälkeen itsekkyys korostui mm. ei halua viettää aikaa lasten kanssa. Uusi naisystävä menee kaiken edelle. Yksi lapsistamme ei ole käynyt isällään puoleen vuoteen.
Luulin, Että eron jälkeen lapset menisi kaiken edelle molempien elänässä ja mitään vaikeuksia ei tulisi. Tätä menoa isä vieraantuu täysin. Mulla inhottaa. En halua olla exän kanssa missään tekemisissä.
Typillistä naisten pillullaan ajattelua, kun MINÄ, MINÄ ajattelin ja vielä kerran kun MINÄ, MINÄ....
Mieskö tässäkin on itsekäs? ei pisaraakaan, vaan sinä vielä korostat omaa ääretöntä itsekkyyttäsi!Ei sitten käynyt mielessäsi, että sinä halusit eron, jonka myös sait ja jonka jälkeen mies järjestelee oman elämänsä uusiksi aivan oman mielensä mukaan niin kuin se hänelle parhaiten sopii, eikä suinkaan tee ja elä sinun ehdoillasi tai tunteidesi mukaan.
Kuinka yksinkertaisia opportunisteja naiset saattavat ollakkaan.
Tämä. Ei todellakaan lisättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestä mm hänen itsekkyyden vuoksi. Eron jälkeen itsekkyys korostui mm. ei halua viettää aikaa lasten kanssa. Uusi naisystävä menee kaiken edelle. Yksi lapsistamme ei ole käynyt isällään puoleen vuoteen.
Luulin, Että eron jälkeen lapset menisi kaiken edelle molempien elänässä ja mitään vaikeuksia ei tulisi. Tätä menoa isä vieraantuu täysin. Mulla inhottaa. En halua olla exän kanssa missään tekemisissä.
Typillistä naisten pillullaan ajattelua, kun MINÄ, MINÄ ajattelin ja vielä kerran kun MINÄ, MINÄ....
Mieskö tässäkin on itsekäs? ei pisaraakaan, vaan sinä vielä korostat omaa ääretöntä itsekkyyttäsi!Ei sitten käynyt mielessäsi, että sinä halusit eron, jonka myös sait ja jonka jälkeen mies järjestelee oman elämänsä uusiksi aivan oman mielensä mukaan niin kuin se hänelle parhaiten sopii, eikä suinkaan tee ja elä sinun ehdoillasi tai tunteidesi mukaan.
Kuinka yksinkertaisia opportunisteja naiset saattavat ollakkaan.
Tämä. Ei todellakaan lisättävää.
Omien kommenttien tsemppaaminen on aika noloa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä opimme tästä keskustelusta? Että myös murhaajilla, pedofiileillä ja kaikilla järkyttävillä ihmisillä on sukulaisia ja tuttavia. Joita voimme olla me itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi voivatko pedot olla kiinnostuneita lasten lisäksi myös aikuisista siis seksuaalisessa mielessä?
Voivat joo, vähän samalla tavalla kuin esim. biseksuaalit tykkäävät sekä miehistä että naisista.
Voisitko olla vertaamatta pedofiileja seksuaalivähemmistöihin? Tiedätkö nimittäin ketkä muut tekee samaa? No pedofiilit. Yrittävät oikeuttaa ja normalisoida tekemänsä.
T: bi-nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen ystäväni kidutti kaksi koiraansa hengiltä. Naapurit olivat valittanut hajusta mikä oli tullut tämän neidin parvekkeelta missä koirien ruumiit olivat. Koirat olivat kuolleet nälkään ja viimeisenä kuollut oli syönyt kaveriaan että olisi säilynyt hengissä.
Ei päästänyt ketään asuntoonsa ja eleli ihan normaalisti muuten. Väitti sitten että koirat oli syöneet myrkkyä mitä kaikki epäilivät.
Vaihtoi paikkakuntaa melko vikkelään kun tämä tapausta oli paikallisessa lehdessä.
Oon muuten satavarma et tunnen saman tyypin. Lahdesta?
Kaverin mukava sisko oli heidän isänsä omaishoitaja tämän viimeisillä hetkillään. Kuoleman jälkeen löydettiin kaksi testamenttia: aikaisemmassa kaikki jaettu tasapuolisesti, kun taas uudemmassa "testamenttaa" kaiken tämän siskon pojalle. Tarkemmin tutkiessa selvisi myös isän varojen väärinkäyttöä omiin tarkoituksiin ym. Tuli kaverillekkin suurena yllätyksenä kun kumminkin olivat siskon kanssa hyvää pataa, nykyisin eivät ole missään tekemisissä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukioaikaisella ystävälläni oli aika pahat kotiolot; isäpuoli pahoinpiteli ja hakkasi, uhkaili. Vainosi (ei seurustellut enää siis kaverini äidin kanssa, "ex-isäpuoli") kaverini perhettä. Myös hänen äitinsä oli vähän mielenterveysongelmainen. Kaverini kertoi aina tarinoita mitä isäpuoli nyt oli tehnyt, kyyneleet silmissä, hyvin yksityiskohtaisesti. Tästä tehtiin kavereiden kanssa poliisiasia. Kävi ilmi, että kaverini oli valehdellut ihan kaikesta. Mitään tällaista ei ollut koskaan tapahtunut - hän eli ihan tavallista nuoren tytön elämää.
Kävi myös ilmi, että hän valehteli ihan "perusasioista". Hänellä oli kuulemma ystäviä Helsingissä joiden kanssa vietti viikonloppuja bilettämällä ja ryyppäämällä (oltiin alaikäisiä). Tuli kerran kouluun kaula ihan fritsuilla (imurilla tehtyjä) ja väitti että oli kovaakin vientiä eri miesten kanssa. Tosiasiassa näitä Helsingin kavereita ei ollut edes olemassa. Kerran kaverini meni välitunnilla puhumaan puhelimeen yhden "Helsinkikaverinsa" kanssa. Soitimme hänelle samaan aikaan - puhelin soi täysin normaalisti. Hän esitti ihan pokkana puhuvansa jollekin. Tiedän, törkeää, mutta kerran saimme hänen puhelimensa käsiimme ja katsoimme hänen yhteystietojaan. Jokainen Helsinkikaveri sieltä löytyi - ilman mitään tietoja. Ei puhelinnumeroa, pelkät nimet. Oli todella karmivaa. Hän vaikuttaa täysin normaalilta teinitytöltä.
Kuulostaa aivan kaverini ystävältä, vaikka hän on jo lähemmäs 30vuotias, hän käyttääntyy näin. Milloin hän väittää saaneensa syövän tai keksii jonkun draaman ihmisten väliin (peilaten jopa parisuhteita), koskaan ei voi edes tietää onko henkilö josta hän puhuu edes olemassa. Valehtelu ja muille ongelmien aiheuttaminen on hänelle elämäntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestä mm hänen itsekkyyden vuoksi. Eron jälkeen itsekkyys korostui mm. ei halua viettää aikaa lasten kanssa. Uusi naisystävä menee kaiken edelle. Yksi lapsistamme ei ole käynyt isällään puoleen vuoteen.
Luulin, Että eron jälkeen lapset menisi kaiken edelle molempien elänässä ja mitään vaikeuksia ei tulisi. Tätä menoa isä vieraantuu täysin. Mulla inhottaa. En halua olla exän kanssa missään tekemisissä.
Se on sellaista kun nainen kuvittelee että hän voi konrolloida miestä, vaikka sitten eroamalla. Että kun nainen tekee asian x, niin mies tekee naisen ennalta määrittelemän asian y. Näinhän se harvin menee. Meilläkin exvaimo yrittää edelleen kontrolloida exmiestään, eli minun nykyistä miestäni lasten kautta. Ja kun ei onnistu, alkaa kitinä että mies ei halua lapsia luokseen, tai että mies on itsekäs.(lapset ovat sopimuksessa määritellyn ajan meillä aina, ja yleensä enemmänkin) Millähän tavalla itsekkyys ja se ettei halua kertoa exvaimolle esimerkiksi omien lomiensa ajankohtaa korreloivat keskenään. Exän mielestä kaikki mikä ei mene hänen mielensä mukaan, tai mitä hänelle ei kerrota, kun hän nyt vain haluaa tietää, on itsekästä.
En tietenkään tiedä koko tilannetta, mutta ei se ole keneltäkään pois, jos kertoo lomiensa ajankohdan. Silloin voi myös suunnitella miten pitää omat lomansa. Varsinkin kesäloma-aikana voisin kuvitella lapselle suuren pettymyksen, kun on lähdössä toiselle vanhemmalleen, mutta tuleekin tieto, että lomat on jo pidetty. Mitäs sitten tehdään? Lisäksi pitäisi vielä suunnitella omat lomansa. Niitä lapsia nyt on vain ajateltava kaikessa tekemisessä tai tekemisessä jättämisessä, vaikka eivät 24/7 siinä vieressä ole. Ei taida sinulla omia lapsia olla?
Ei toiselle vanhemmalle kuulu exän lomat mitenkään. Jos noudatetaan sopimusta jossa lukee että lasten kesälomalla lapsilla on oikeus olla etän luona 2vk, ei tuo tarkoita sitä että vanhemman tulee olla lomalla tuo 2vk myös. Lasten lähivanhempi voi sopia omat lomansa ja hommata lomiensa ajaksi (mitä se sellainen monen viikon lomailu ilman omia lapsia edes on??) lapsenlikan, ellei etän lastenpitoajaksi saa itseään viihdytettyä "aikuisen" lomalla. Mikään ei estä tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestä mm hänen itsekkyyden vuoksi. Eron jälkeen itsekkyys korostui mm. ei halua viettää aikaa lasten kanssa. Uusi naisystävä menee kaiken edelle. Yksi lapsistamme ei ole käynyt isällään puoleen vuoteen.
Luulin, Että eron jälkeen lapset menisi kaiken edelle molempien elänässä ja mitään vaikeuksia ei tulisi. Tätä menoa isä vieraantuu täysin. Mulla inhottaa. En halua olla exän kanssa missään tekemisissä.
Se on sellaista kun nainen kuvittelee että hän voi konrolloida miestä, vaikka sitten eroamalla. Että kun nainen tekee asian x, niin mies tekee naisen ennalta määrittelemän asian y. Näinhän se harvin menee. Meilläkin exvaimo yrittää edelleen kontrolloida exmiestään, eli minun nykyistä miestäni lasten kautta. Ja kun ei onnistu, alkaa kitinä että mies ei halua lapsia luokseen, tai että mies on itsekäs.(lapset ovat sopimuksessa määritellyn ajan meillä aina, ja yleensä enemmänkin) Millähän tavalla itsekkyys ja se ettei halua kertoa exvaimolle esimerkiksi omien lomiensa ajankohtaa korreloivat keskenään. Exän mielestä kaikki mikä ei mene hänen mielensä mukaan, tai mitä hänelle ei kerrota, kun hän nyt vain haluaa tietää, on itsekästä.
En tietenkään tiedä koko tilannetta, mutta ei se ole keneltäkään pois, jos kertoo lomiensa ajankohdan. Silloin voi myös suunnitella miten pitää omat lomansa. Varsinkin kesäloma-aikana voisin kuvitella lapselle suuren pettymyksen, kun on lähdössä toiselle vanhemmalleen, mutta tuleekin tieto, että lomat on jo pidetty. Mitäs sitten tehdään? Lisäksi pitäisi vielä suunnitella omat lomansa. Niitä lapsia nyt on vain ajateltava kaikessa tekemisessä tai tekemisessä jättämisessä, vaikka eivät 24/7 siinä vieressä ole. Ei taida sinulla omia lapsia olla?
Sinulla itselläsi taitaa olla tällainen kuvitelma että exmiehesi tanssahtelee sinun pillisi mukaan? Minulla on kyllä lapsia, jo aikuisia, joiden isän kanssa ei ole ollut tällaisia "ongelmia", eli että jomman kumman olisi pitänyt tilittää toiselle vanhemmalle omat tekemisensä ja lomansa. Me olemme molemmat hoitaneet sen oman tonttimme riitelemättä ja kinaamatta siitä että yhtäkkiä lähivanhempana tarvitsisin jopa 4vk kesällä lomaa OMISTA lapsistani. Jep, ei ole ollut tällaisia ongelmia, vaan olen hoitanut ex mieheni kanssa lapset sovussa.
Lapsia meillä ajatellaan kyllä, mutta ei exän viihtymisiä hänen omilla lomillaan, joiden ajaksi lapset pitäisi saada mielivaltaisesti meille lykättyä silloin kun exää sattuu lomailu ilman lapsia kiinnostamaan. Sopimuksessa ku lukee että 2vk, niin se on se 2vk silloin, kun isälle sopii, ei silloin kun äidille sopii. Sopimuksessa puhutaan lapsen oikeudesta, eli Lapsilla on oikeus isäänsä, ei äidillä oikeus työntää lapsia isälle silloin kun itse haluaa lomailla. Sopimus ei siis koske exän vapaa-aikaa, vaan lasten oikeutta nähdä isäänsä. Tokihan mieheni pitäisi heillä töissä käytettävän kiertävän systeemin sijasta anoa lomia niille ajoille kun äitikin on lomalla. Äiti myös haluaisi määrätä että 2vk kesälomasta isänkin pitää olla lomalla, jotta voi olla 24/7 lasten kanssa. Kuintenkin tämä on vain äidin mielivaltaista kontrollintarvetta, sillä sopimus ei tue tällaista, että isän täytyy olla lasten meillä ollessa vapaalla tai lomalla. Ei ole ymmärrystä exällä siitä ettei joka työpaikassa niin vain saa lomia perustellessaan asiaa että hei työnantaja, saanko loman joka minulla on elokuussa siirrettyä heinäkuulle, kun exäni haluaa mennä juuri silloin reissuun. Ei, vaan exä siirtää oman lomansa sille elokuulle.
Nykyään teemme niin että mies ilmoittaa milloin lapset voivat tulla, ja jos se ei exälle kelpaa, niin hommatkoon lapsenvahtinsa itse. Sivuhuomautuksena vielä että lapset ovat täällä meillä joka viikko ainakin yhden päivän, sopimuksessa sovitun joka toisen viikonlopun lisäksi. Äiti on itse tämän sopimuksen halunnut tehdä, eikä ole halukas sitä muuttamaan, ettei elarit pienene.
Brother Christmas ei ollutkaan pyyteetön hyväntekijä, vaan yritti omaan pussiin kerätä ”separeita” hyväkskäyttäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko yhtyä tähän, että trämä oli aivan kamalaa luettavaa! Itsekin monta kerta yössä herään katsomaan vauvaa ja olen aina viimeiseen asti tarkkana että saa happea, ruokaa ja nestettä ja näen yöllä painajaisia että olen unohtanut sen jonnekin metsään mistä käyn krapuloissani hakemassa (en siis todellakaan juo lapsen läsnäollessa ja jättele häntä humalapäissäni mihkään). Olen maailman kylmimpiä ihmisiä ja voisin vaikka lasauttaa tiettyjä ihmisiä haulikolla päähän tuosta vain, mutta omaa lastani en missään tapauksessa edes kasvatuksellisesti pahoinpitelisi. Meillä sylitellään ja silitellään ja pussataan, ja pidän tiukan linjan väkivallattomuudesta. Tietäen millainen pimeä puoleni on, niin on raakaa kuulla näitä puolia toisista äideistä :( Oletko koskaan käynyt terapiassa tai keskustellut kenellekään aiheesta? Voin vain ihmetellä mikä kumma ajaa naisen tuohon pisteeseen. Olet väkisinkin ollut hänen masennuksensa kärkipiste johon on purettu kaikki se paha. Olen niin pahoillani puolestasi ja inhottaa äitisi kaltaiset ihmiset.:(
Hyi hitto mitä luettavaa, ensin puhut huolenpidosta ja oikein korostat "äitiyttäsi" ja heti kun on kyse muista kuin lapsestasi niin väkivalta olisi OK? Ne ovat muiden lapsia, vaikka olisivat iältään aikuisia ja niilläkin on vanhemmat ja ihmisiä, jotka välittävät heistä!
Etkö ajattele seurauksia omalle lähipiirillesi? Alkuperäisen uhrin perheellä hirveä suru ja kostonhimo joka voisi pahimmillaan kohdistua SINUN lapseesi, ihan tietoisesti.
Liiallisesta väkivallasta ei jää mitään käteen, ei mitään, tämä kannattaa oppia ennen kuin menettää kaiken.
Oma sairaanhoitajani päiväsairaalassa oli aina ollut mukava ja hymyileväinen minua kohtaan, korosti aina luottamuksen tärkeyttä hoitosuhteessa, tätä keski 2 vuotta. Sitten alkoi pieni muotoinen kiusaaminen muiden potilaiden edessä aluksi ne osoittivat sen huumorilisesti, mutta se minkälainen potilas olin sellainen käytös ei olisi ollut soveliasta.
Kerran kun juteltiin kahdestaan mitä koskaan aikasemmin ei oltu tehty kertoi, että oppi minusta nyt paljon uusia asioita, olin itse ollut keskustelussa todella rehellinen kaikissa asioissa ja koko keskustelusta sai semmoisen kuvan että olen todella hyvä tyyppi.
Sitten muutama päivä myöhemmin kun menin osastolle oli tämä hoitaja täysin muuttunut hänellä oli vihainen lasittunut katse vain koko ajan ja vastasi minulle kaikkiin asioihin tunteettoman kylmästi, hän vaikutti ihan siltä että olisi tullut riivatuksi, alkoi ajaa asioitani niin eteen päin että joutuisin muuttamaan pois kodistani johonkin suljettuun laitokseen, sittenkun minä herkistyin siitä sanoi vaan "anna vaan kaiken tulla ulos" lasittunut vihainen katse silmillään. Hän puhui aina kun soitti minulle että "kyllä me sulle joku hoitopaikka löytetään".
Onneksi tapasin osastolla mukavan lääkärin joka oli täysin eri mieltä hoitajani kanssa, joka muuten istui lääkärin keskustelussa sen näköisenä että voisi tappaa jonkun.
Järkyttävää miten joku ihminen voi muuttua noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestä mm hänen itsekkyyden vuoksi. Eron jälkeen itsekkyys korostui mm. ei halua viettää aikaa lasten kanssa. Uusi naisystävä menee kaiken edelle. Yksi lapsistamme ei ole käynyt isällään puoleen vuoteen.
Luulin, Että eron jälkeen lapset menisi kaiken edelle molempien elänässä ja mitään vaikeuksia ei tulisi. Tätä menoa isä vieraantuu täysin. Mulla inhottaa. En halua olla exän kanssa missään tekemisissä.
Typillistä naisten pillullaan ajattelua, kun MINÄ, MINÄ ajattelin ja vielä kerran kun MINÄ, MINÄ....
Mieskö tässäkin on itsekäs? ei pisaraakaan, vaan sinä vielä korostat omaa ääretöntä itsekkyyttäsi!Ei sitten käynyt mielessäsi, että sinä halusit eron, jonka myös sait ja jonka jälkeen mies järjestelee oman elämänsä uusiksi aivan oman mielensä mukaan niin kuin se hänelle parhaiten sopii, eikä suinkaan tee ja elä sinun ehdoillasi tai tunteidesi mukaan.
Kuinka yksinkertaisia opportunisteja naiset saattavat ollakkaan.
En ole tämä äiti, mutta miten se on pillulla ajattelua, jos toivoo, että isä näkisi lapsiaan eronkin jälkeen ja ottaisi vastuuta? Lasten näkemättömyyshän on vain kosto lapsille, ei ex-puolisolle. Tosiaan, vieraantuvat. Eikös tuossa pikemminkin lasten isä ajattele sillä elimellään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestä mm hänen itsekkyyden vuoksi. Eron jälkeen itsekkyys korostui mm. ei halua viettää aikaa lasten kanssa. Uusi naisystävä menee kaiken edelle. Yksi lapsistamme ei ole käynyt isällään puoleen vuoteen.
Luulin, Että eron jälkeen lapset menisi kaiken edelle molempien elänässä ja mitään vaikeuksia ei tulisi. Tätä menoa isä vieraantuu täysin. Mulla inhottaa. En halua olla exän kanssa missään tekemisissä.
Typillistä naisten pillullaan ajattelua, kun MINÄ, MINÄ ajattelin ja vielä kerran kun MINÄ, MINÄ....
Mieskö tässäkin on itsekäs? ei pisaraakaan, vaan sinä vielä korostat omaa ääretöntä itsekkyyttäsi!Ei sitten käynyt mielessäsi, että sinä halusit eron, jonka myös sait ja jonka jälkeen mies järjestelee oman elämänsä uusiksi aivan oman mielensä mukaan niin kuin se hänelle parhaiten sopii, eikä suinkaan tee ja elä sinun ehdoillasi tai tunteidesi mukaan.
Kuinka yksinkertaisia opportunisteja naiset saattavat ollakkaan.
En ole tämä äiti, mutta miten se on pillulla ajattelua, jos toivoo, että isä näkisi lapsiaan eronkin jälkeen ja ottaisi vastuuta? Lasten näkemättömyyshän on vain kosto lapsille, ei ex-puolisolle. Tosiaan, vieraantuvat. Eikös tuossa pikemminkin lasten isä ajattele sillä elimellään?
Minäkään en ole tämä äiti, enkä edes isä, mutta isähän näkee lapsiaan. Ei vain juuri silloin kun se äidin kalenteriin sopisi, vaan oman elämänsä aikataulujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homopiireissä on väkeä jotka harrastaa seksiä kertomatta että heillä on hiv. Vahinko kiertämään.
Olen jo vähän vanhempi mies, 55. Mun nuoruudessa joskus siinä 80-90 luvulla tunsin erään homomiehen vaimoni kautta. Hän kerran jurrissa kertoi kuinka se on ihan meriitti saada hiv! AIDSia sairastavat olivat se kovin juttu noissa piireissä.
Näin pari vuotta sitten vielä dokumentin missä se Jeeves (en muista nimeä) esittelee homokulttuuria. Siellä oli samanlainen esimerkki; eräs nuori harrasti suojaamatonta seksiä monen hiviä sairastavan kanssa, koska tahtoi saada itselleen sen. Ihan käsittämätöntä!
Olen koittanut olla aina avarakatseinen, mutta tuo juttu meni yli itseltä... Varsinkin 90-luvulla tuohon kuoli!
Mä sain jostakin dokumentistä käsityksen, että HIV oli homopiireissä niin yleinen, että se oli periaatteessa kaikilla. Ja jos sinulla ei ollut, sinua haluttiin suojella siltä, eli jäit piirien ulkopuolelle. Jos siis halusi piireihin, niin oli vähintäänkin väitettävä, että HIV löytyy, jotta ihmiset suostuisivat harrastamaan kanssasi seksiä, kun eivät pelkäisi tartuttavansa sitä sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini (edesmennyt jo) vanhoja päiväkirjoja lukiessani selvisi että kun oltiin siskon ja veljen kanssa lapsia niin hän oli monta kertaa yrittänyt tappaa minut (ei veljeä tai siskoa, vaan minut pelkästään) , esim myrkyllä, painamalla pään veden alle ollessani kylvyssä ym. Tän jälkeen tajusinkin että mistä mun vesikammo johtuu, eli varmaan alitajuisesti jotenkin muistan tuon tilanteen. Hämärästi myös muistan sellaisen tilanteen jossa on tyyny painettu kasvoille ja en ole henkeä saanut. Tän päiväkirjan teksti oli todella rankkaa luettavaa ja selvisi että hän ei koskaan minua halunnut ym. Sinänsä oli todella shokeeraavaa lukea tätä ja tajuta että oma äiti joka kuitenkin aina oli hyvä minua kohtaan niin käyttäytyi noin kun olin pikkulapsi.
Ihan itku pääsee puolestasi, aivan kamalaa.
Itse varmistelen ennen nukahtamastani että lapseni hengittää ja nukkuvat turvallisesti ja suihkussa vauvan kanssa kädet melkein tärisee kun jännittää että vauva lipsahtaakin otteesta.
Pakko yhtyä tähän, että trämä oli aivan kamalaa luettavaa! Itsekin monta kerta yössä herään katsomaan vauvaa ja olen aina viimeiseen asti tarkkana että saa happea, ruokaa ja nestettä ja näen yöllä painajaisia että olen unohtanut sen jonnekin metsään mistä käyn krapuloissani hakemassa (en siis todellakaan juo lapsen läsnäollessa ja jättele häntä humalapäissäni mihkään). Olen maailman kylmimpiä ihmisiä ja voisin vaikka lasauttaa tiettyjä ihmisiä haulikolla päähän tuosta vain, mutta omaa lastani en missään tapauksessa edes kasvatuksellisesti pahoinpitelisi. Meillä sylitellään ja silitellään ja pussataan, ja pidän tiukan linjan väkivallattomuudesta. Tietäen millainen pimeä puoleni on, niin on raakaa kuulla näitä puolia toisista äideistä :( Oletko koskaan käynyt terapiassa tai keskustellut kenellekään aiheesta? Voin vain ihmetellä mikä kumma ajaa naisen tuohon pisteeseen. Olet väkisinkin ollut hänen masennuksensa kärkipiste johon on purettu kaikki se paha. Olen niin pahoillani puolestasi ja inhottaa äitisi kaltaiset ihmiset.:(
Kiitos! Joo itse kanssa oon neuroottinen omien lasten kanssa ja saatan vähän väliä aina herätä öisin ja mennä katsomaan että kaikki on ok kun nuorin on sellainen että on kiipeilyvaihe päällä ja saattaa pinnasängystä kiivetä pois. Oon joo terapiassa käyny, ainakin nuorempana siitä vesikammosta jota jatku todella pitkään ja vieläkään en ihan mielelläni veteen mene. Siitä ei kauhean kauaa oo (noin vuosi) kun luin noi päiväkirjat ja olihan se tosi shokki saada toi kaikki selville kun äiti kuitenkin käyttäytyi rakastavasti kun olin lapsi (just siitä tarhaikäisestä ym koska en muista taaperoiästä paljon, varmaankin alitajunta blokkaa noi muistot) Mutta keskustelin asiasta isäni kanssa joka kertoi että kun olin ollut just se vauva/taapero niin äiti oli tosi välinpitämätön mua kohtaan ollu. Tää kaikki oli isällekkin shokki kun annoin hänelle ne päiväkirjat. Oon käyny terapiassa viime vuodesta mikä on helpottanut oloa.
Olen satavarma, että äitisi on ollut tuolloin vaikeasti masentunut, mutta tätä synnytyksen jälkeistä masennusta ei ole huomattu. Ei hän ole käyttäytynyt noin tarkoituksellisesti. Onneksi hän tervehtyi ja sait nauttia kunnollisesta lapsuudesta.
Perinnönjaosta voi tulla aika jännää.