Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko joku bulimikko tai entinen sellainen selittää, että miksi ahmit ja oksennat?
Kommentit (17)
Ahmin stressin ja ahdistukseen, joita aiheuttavat yhdessä menneisyyden traumat, ihmissuhdetilanne omassa elämässä ja erittäin stressaava työ. Oksennan, ettei ahmiminen johtaisi lihomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Colette kirjoitti:
Sama kun kysyisit miksi ihmiset juovat tai polttavat. No ovat haitallista,haloo!! Ahmiessa saa syödä mitä vain niin paljon kun haluaa lihomatta kunhan vain osaa oksentaa tehokkaasti. Oksentamisen jälkeen on todella rauhallinen olo ja nukahtaa nopesti.
Ihmiset juovat ja polttavat monista eri syistä. Nyt kysyttiin henkilökohtaisia syitä ahmimiselle. Saatko nautintoa ahmimisesta? Eikö sen jälkeen ole morkkis?
En oksennellut, mutta ahmin sairaalloisesti. Olin nälässä 6 päivää ja sitten yhden päivän söin kaikkea mahdollista koko ajan. Yleensä pullaa ja jäätelöä tyyliin pellillinen pullaa ja 2 litraa jäätelöä päälle... Tärkeintä oli tuolloin olla laiha keinolla millä hyvänsä, ei paljon terveysasiat kiinnostaneet. Nyt aikuisena suolisto edelleen huonossa kunnossa tästä huvista eikä tule koskaan toimimaan ok.
Vierailija kirjoitti:
Colette kirjoitti:
Sama kun kysyisit miksi ihmiset juovat tai polttavat. No ovat haitallista,haloo!! Ahmiessa saa syödä mitä vain niin paljon kun haluaa lihomatta kunhan vain osaa oksentaa tehokkaasti. Oksentamisen jälkeen on todella rauhallinen olo ja nukahtaa nopesti.
Ihmiset juovat ja polttavat monista eri syistä. Nyt kysyttiin henkilökohtaisia syitä ahmimiselle. Saatko nautintoa ahmimisesta? Eikö sen jälkeen ole morkkis?
Ahmin koska olen nälkäinen. Tietenkin saan nautintoa. Rakastan syömistä. Jostain syystä ahmin lähinnä gouda juustoa.... En tiedä miksi haluan sitä?! Miksi ihmeessä olisi morkkis kun näen lähes kaiken tulleen ulos??
Itse en oksenna koskaan kun läheisellä ollut syömishäiriö ja nähnyt mihin se johtaa. Mutta tunnistan kyllä tuon ahmimisen siinä määrin että jos esim. töissä on ollut todella paljon stressiä tai jotain järkyttävää tapahtunut yksityiselämässä niin tulee helposti vedettyä överiksi esim. karkkien tai sipsien napostelu leffan äärellä. Tiedostan sen olevan haitallista mutta stressaantuneena sitä keskittyy pääasiassa siihen stressin lievittämiseen eikä osaa/jaksa ajatella mitään seurauksia.
Jo vauvasta lähtien ihminen valittaa jos on nälkäinen tai väsynyt. Yleensä itkuun ja pahaan oloon auttaa vauvalle ruoka tai unet. Nämä ovat ihmisen perustavanlaatuisia rauhotuskeinoja alkukantaiseen hätään, ja stressaantunut/ahdistunut ihminen voi turvautua näihin myös silloin kun ei ole tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin tulee ahdistus - sitten kamala hallitsematon syömisvimma. Päälle heittää puoli litraa vettä ja suuntaa vessaan. Saa nollattua koko homman. Kai siinä jollain lailla re-boottaa itsensä, vaikka samalla kaivaa ahdistuksen kuoppaa aina vähän syvemmäksi.
Itsellä oli noin viiden vuoden aktiivinen bulimiajakso. Sitten tuli lapsia. Edelleen joskus (paristi vuodessa) sitä huomaa, että oksentaminen omasta halusta on kuin pyörällä ajo - kun sen taidon kerran oppii, sen osaa aina.
Vääränlainen ja haitallinen keino koittaa hallita ahdistusta tuo kai on. Mutta keino silti.
Ei siinä tilassa mieti mikä on haitallista ja typerää, en ainakaan minä ajatellut. Pää oli niin sumussa etten osannut ajatella enää järkevästi, päässä pyöri vain katkeria ja myrkyllisiä ajatuksia laihuudesta ja itsensä rankaisemisesta. Päivisin söin niin vähän että pää ei enää toiminut ja sitten illalla iski hirveä pakottava tarve saada ruokaa, mitä tahansa ja mahdollisimman paljon. Kontrolli katosi ihan täysin ja ahmin itseni niin täyteen kuin vain pystyin. Sitten kun alkoi taas heräillä ahmimiskohtauksesta iski häpeä ja viha siitä että on syönyt ja eikun vain sormet kurkkuun. Varmaan on niitäkin jotka oksentaa ''kasuaalisti'' eli haluavat vain laihduttaa, mutta paljon on niitä joilta syömishäiriö on pimentänyt vintin täysin. Kaikki elämässä pyörii ruuan, laihtumisen ja lihomisen ympärillä eikä terveydelle tai ihmissuhteille ole siinä yhtälössä tilaa. Kaksi vuotta tuli kärsittyä ja nyt jälkikäteen on tosi outo olo noista vuosista, ihan kuin olisin herännyt unesta. Onneksi parannuin mielisairaudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö olisi helpompaa ja fiksumpaa mennä lääkäriin jos ahdistaa?
Ahdistusta mä ainakin purin. Sitä ei osaa mennä lääkäriin, sitten ajautuu tähän keinoon. Lopulta kun voimat meni, menin lääkäriin, jossa sain lääkkeet, jotka auttoivat.
Mulla ainakin on paljon traumoja takana. Elämä on edelleen raskasta, vaikka töissä käyn. Jatkuvasti syön lääkkeitä. En ole oksentanut 20 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska oon impulsiivinen luonne, mul on aina ollu hyvä ruokahalu eikä ikinä kylläsyyden tunnetta. ja joskus nuorena aikuisena olin hirveellä nälkä dieetillä ja ku sitä oli jatkunu sellaset 1-2 vuotta niin mul oli nii kova puute ruuasta yms niin sit aloin ahmimaan, enkä pystyny lopettaa sitä ja keskityin liikaa noihin asioihin, etten keskittyny oikee muuhun. Sit keksin et voin koittaa oksentaa ja siit tuli kamala kierre ku opin sen ja se ei edes auttanu mulla, sekoilin vaan. :DDDD Ja mietin negatiivisia juttuja :DDD Enkä ees laihtunu yhtään, olin ihan pakkomielteinen. :D Se oli hirveintä aikaa mun elämässä :)
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi helpompaa ja fiksumpaa mennä lääkäriin jos ahdistaa?
Olisi varmaan järkevämpää ja fiksumpaa, mutta kun siinä ei osaa ajatella mitään muuta kuin sitä hetkeä ja miten siitä selviäisi. Se traumauttaa ja vie sinut kokonaan.... omaan maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska masentaa, ahdistaa ja stressaa.
Koska haluan pysyä laihana.
Koska olen nälkäinen.
Koska ruoka on hyvää.
Koska on tyhjä olo.
Koska ei ole tekemistä.
Koska voin.
Koska kukaan ei osaa auttaa mua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi helpompaa ja fiksumpaa mennä lääkäriin jos ahdistaa?
Olisi varmaan järkevämpää ja fiksumpaa, mutta kun siinä ei osaa ajatella mitään muuta kuin sitä hetkeä ja miten siitä selviäisi. Se traumauttaa ja vie sinut kokonaan.... omaan maailmaan.
Ok, yhden ahmimisen ja oksentamisen ymmärrän akuutissa ahdistuksessa, mutta eikö sitä sen jälkeen sitä jo ymmärrä hakeutua lääkäriin vaikka seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla? Useimmillahan tuo bulimia ei kai siihen yhteen kertaan jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi helpompaa ja fiksumpaa mennä lääkäriin jos ahdistaa?
Olisi varmaan järkevämpää ja fiksumpaa, mutta kun siinä ei osaa ajatella mitään muuta kuin sitä hetkeä ja miten siitä selviäisi. Se traumauttaa ja vie sinut kokonaan.... omaan maailmaan.
Ok, yhden ahmimisen ja oksentamisen ymmärrän akuutissa ahdistuksessa, mutta eikö sitä sen jälkeen sitä jo ymmärrä hakeutua lääkäriin vaikka seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla? Useimmillahan tuo bulimia ei kai siihen yhteen kertaan jää.
Ehkä ymmärtää että apua pitäisi saada, mutta joko häpeää sitä niin paljon tai on vielä syömishäiriön "kuherrusvaiheessa" jossa pitää toimintaansa vain hyvänä asiana (= jeejee, saa syödä mitä vaan lihomatta, ei tajuta tilanteen vakavuutta".
T. nro 13/14
Alue: Aihe vapaa
Sama kun kysyisit miksi ihmiset juovat tai polttavat. No ovat haitallista,haloo!! Ahmiessa saa syödä mitä vain niin paljon kun haluaa lihomatta kunhan vain osaa oksentaa tehokkaasti. Oksentamisen jälkeen on todella rauhallinen olo ja nukahtaa nopesti.