Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Vierailija kirjoitti:

en eläis suhteessa, jossa "omat rahat". Me ollaan yhdessä ajatuksella että jaamme elämän yhdessä. Välillä toinen tienaa enemmän, välillä toinen. Toinen hoitaa ehkä lapsia enemmän, sairaita vanhempiaan tai jompi kumpi sairastuu itse... toinen jää työttömäksi, sitten toinen haluaa tehdä jatko-opintoja... Tilanteita tulee eteen monia, ja siksi juuri naimisiin mentiin, että elämässä eteen tulevat myrskyt ja haasteet on mukavampi kohdata yhdessä. 

Miksi laskea senttejä? En laske myöskään tiskivuoroja, lastenhoitovuoroja, harrastusiltoja tms... vaan pyrin joka pv tekemään yhteisestä elämästä viihtyisää

Yhteisestä elämästä voi tehdä viihtyisää unohtamatta silti omaa hyvinvointiaan.

Meillä mies käyttää mun mökkiä, yhteistä kotia, ristiin kummankin autoa ja käyttäköön vaikka mun rintsikoita kuin omaansa. Mutta jos ero tulee, mä otan mökkini, puolikkaan kotini, autoni ja rintsikkani itse. Jos kuolen, niin mies ja lapsi jakavat ne keskenään puoliksi.

Meillä minun eli vaimon nettoansio on tuon 4500e ja miehen 2000e. Yhteiset lapset, yhteiset menot, täten myös yhteiset tulot. Yhteiset on myös säästöt ja toisen ollessa vanhempainvapaalla on pidetty huolta, että molemmat säästää silloinkin eläkepäiviä varten samaa summaa. Jos ero tulisi, on musta luonnollista, että yhdessä tienattu varallisuus menisi puoliksi. Puolisoni joutuu usein työni takia ottamaan isompaa roolia perhearjen pyörittämisestä, miten palkka siitä pitäisi laskea?

Yhtä oikeata ratkaisua ei varmasti ole siihen, millä osuudella kenenkin tulisi osallistua perheen kustannuksiin, mutta parisuhteessa ei pitäisi kokea tulevansa kyykytetyksi..

Exän kanssa ollessa minä menin osa-aikatöihin yhteisestä sopimuksesta. Hoidin kodin kaikki työt, mies teki pitkää päivää.

Edelleen olen samassa työssä, mies vaihtunut ja asuinkustannuksetkin kun yhteen muutettiin. Mutta raha-asiat puitiin ennen yhteenmuuttoa. Mies maksaa vuokraa 2/3 koska halusi isomman kämpän mihin mulla ois ollut varaa. Maksaa myös kotivakuutuksen. Sähkön maksaa se kumpi muistaa. Auton kustannukset on mun kontolla, eli osamaksu, vakuutukset ja verot. Jos näyttää että mulla ei rahat riitä niin mies auttaa.

Mulla tulot noin 1000-1200/kk, miehellä varmaankin tuplaten.

Ikinä en ois samankaton alle muuttanut jos oisin joutunut maksamaan puolet vuokrasta sen lisäksi että maksan autoa jolla mieskin ajaa. Nytkin mulla jää käteen kuussa muutama satanen ku miehellä jää yli tonni. Mutta näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdestäukostaero kirjoitti:

Tässähän on asetelma, että mies hyväksikäyttää köyhempää vaimoaan. Mies tässä on loiseläjä ja pihi. Kyllä pariskunnalla pitää suhteessa molemmilla jäädä yhtä paljon säästöön pakollisten menojen jälkeen. Pellolle ukko joka elää köyhemmän rahoilla sillä sitähän se on! Ei jatkoon!

Millä tavoin mies elää toisen rahoilla?

Maksattaa omaa elämäänsä puoliksi toisella, ellei heidän elämänsä ole suunniteltu täysin köyhemmän mukaan, eli niin että molempien tulot olisivat sen 1800e. Jos on vähänkään kalliimpi talo, auto tai vast jota puoliksi maksetaan.

Tietysti maksattaa, niin tekee nainenkin. Oletko kuullut tasa-arvosta? Sitähän tämä on halusit tai et.

Suomen lain mukaan ainakin puolison on velvollisus elättää. Toisen jäätyä esimerkiksi työttömäksi tukia hakiessa puolison tulot lasketaan työttömälle tuloiksi. Joten kyllä se niin menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

No mitä sitten valitat, omaisuutesi kertyy koko ajan? Olisit mitoittanut elämisesi omien tulojesi mukaan, etkä miehen. Nyt selität että miehen pitäisi jostain syystä elättää sinua. Olen täysin varma, tilanteen ollessa päinvastoin, et tekisi asialle mitään.

Eikös avioliitossa kuulukin elättää toinen ja kaiken olla yhteistä? Niin rahojen kuin omaisuuden, jos sitä yhdessä hankitaan ja eletään?

ap

Ei kuulu elättää kerta toinen tienaa rahaa. Eikä kaiken pidä olla yhteistä, saa olla omiakin juttuja.

On järjetöntä vaatia tasa-arvoista parisuhdetta ja sitten toisen rahoja. Apn kannattaisi vaihtaa miestä sellaiseen, jolle ei ole kateellinen.

Jos liitto on nykyään vaan rahojen laskua kuka elättää kenetkin nii eikö tällästen omiaan rahojaan laskevan pitäs pysyy yksin ja olla hommaamatta ilmasta kotitalouskonetta ja panopuuta.

Ja erossa vaimo sitten lopulta vie kuitenkin puolet kaikesta.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005904754.html?ref=rss

No mulla on ihan ok tulot. Keskituloinen kai yhteiskunnan mielestä. Rakas avovaimoni ei ole tienannut meidän kahdeksan vuoden yhteiselon aikana kuin murto-osan meidän tuloistamme. Lähinnä opintotukina. Pätkätöitä tehnyt kun on ollut tarvetta. Hän taas antaa minulle rahan sijasta vastineeksi rakkautta ja ymmärrystä. Joo kyllä välillä se turhauttaa, mut oikeestaan vaan jos on pidemmän aikaa ollut työpaineet kovat ja sen seurauksena stressitaso kasvaa liikaa. Ei parisuhteessa kannata mun mielestä ajatella liikaa sitä, kuka antaa rahaa. Raha on rahaa. Ei se käy valuutaksi rakkaudessa. Kandee punnita lähinnä sitä mikä on tärkeetä sun elämässä. Ja välttää ihmisiä jotka yrittää sua hallita. Toi kuulostaa siltä et sulle on kehittyny kahleet liiallisesta elintason noususta. Sulla ei siis oo varaa elää noin. Suosittelen et mietit tarkkaan rakastatko miestäsi vai pidätkö suhteestasi kiinni elintason tai sosiaalisen paineen vuoksi.

Meillä on rahat 100% yhteisiä, kummallakin käyttöoikeus toisen tiliin, ollut näin jo yli 10 vuotta. Mutta jos kerta on "omat rahat" niin silloin toi on ihan ok et molemmat laittaa saman summan yhteisiin menoihin ja ylijäävä osuus sitten todellakin on sen omaa joka on sen tienannut.

Miten kotityöt, lastenhoito ja ylipäätään arjen pyöritys jaetaan? Aika ankea kämppismeininki, kun pitää pariskunnan tuollaista miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Kumpikin maksaa omat menonsa ja puolet yhteisistä. Jos opiskelisit uuden ammatin, voisin puolisonasi joustaa opiskelusi ajan.

Mies on luultavasti tehnyt kouluttautumisen eteen enemmän töitä ja nauttii siksi nyt suuremmasta palkasta. Kulut on reilua maksaa puoliksi, jäähän aloittajallakin 300 e omaan käyttöön joka kuukausi. Toki on myös reilua, että esim. ravintolassa yhdessä syödessä varakkaampi tarjoaa puolisolleen. Mutta esim. omia vaatehankintojasi et voi olettaa saavasi miehen pussista ellei hän erikseen halua.

Kun me muutimme yhteen laitoimme kaikki tulotkin yhteen. Käytännössä aluksi elettiin minun palkallani, sillä minä omistin asunnon, jossa asuimme silloin. Mies säästi oman palkkansa, mutta tili oli yhteisessä käytössä. Noin runsaan vuoden kuluttua myytiin se asunto ja ostettiin yhteinen pientalo. Silloin siirryttiin elämään miehen palkalla, joka olikin sitten 3 kertaa minun palkkani veroinen. Käytännössä en maksanut mitään laskuja. Näin minun palkkani jäi huvitteluun ja matkusteluun kokonaan. Loppujen lopuksi minun palkasta tuli vararahasto, josta ostetaan vain sijoituksia, tai maksetaan lainoja , eikä juoksevia kuluja . Kaikki omaisuus on 50/ 50. Sijoitustilistä on näin tullut kuin itsestään yksi " palkkatili " lisää . Käyttämällä vain toisen tiliä kerralla, on helpompi kerryttä rahaa sitten lasten asuntoihin. Mitä järkeä tuhlata loput turhuuteen. Ei mitää raha riitaa 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kun me muutimme yhteen laitoimme kaikki tulotkin yhteen. Käytännössä aluksi elettiin minun palkallani, sillä minä omistin asunnon, jossa asuimme silloin. Mies säästi oman palkkansa, mutta tili oli yhteisessä käytössä. Noin runsaan vuoden kuluttua myytiin se asunto ja ostettiin yhteinen pientalo. Silloin siirryttiin elämään miehen palkalla, joka olikin sitten 3 kertaa minun palkkani veroinen. Käytännössä en maksanut mitään laskuja. Näin minun palkkani jäi huvitteluun ja matkusteluun kokonaan. Loppujen lopuksi minun palkasta tuli vararahasto, josta ostetaan vain sijoituksia, tai maksetaan lainoja , eikä juoksevia kuluja . Kaikki omaisuus on 50/ 50. Sijoitustilistä on näin tullut kuin itsestään yksi " palkkatili " lisää . Käyttämällä vain toisen tiliä kerralla, on helpompi kerryttä rahaa sitten lasten asuntoihin. Mitä järkeä tuhlata loput turhuuteen. Ei mitää raha riitaa 20 vuotta.

Ihanat te. Kunpa meilläkin toimisi noin :’(. Meillä minä tienaan vähemmän, vaikka teen vuorotyötä. Elämä ja terveys menee töissä, mitään ei jää käteen. Miehellä on enemmän varaa elämiseen.

Olen nyt noin 1000 euroa velkaa viime ulkomaan matkasta miehelleni. Lyhennän joka kuukausi palkastani.

Ennen yhteenmuuttoa olisi aina hyvä kartoittaa kummankin toivoma elintaso. Jos tuhansia kuukaudessa tienaava puoliso haluaa ison kartanon, mutta vähemmän tienaavalla kumppanilla ei olisi varaa maksaa omaa puolikastaan kyseisen talon lainasta, enemmän ansaitsevan pitäisi joko "tyytyä" halvempaan taloon, jonka maksamiseen toinenkin pystyy ilman vararikkoa, tai sitten suostua maksamaan isompi osa menoista, jos haluaa elää yhdessä vähemmän ansaitsevan kumppaninsa kanssa.

Mielestäni parisuhteessa ei voi vaatia/olettaa toisen elättävän toista, mutta ymmärrän niitäkin, joiden mielestä yhdessä asuminen tarkoittaa yhteistä taloutta. Raha on taitava kaveri pilaamaan ihmissuhteita.

Minusta 50/50 on oikein, mutta jos mies haluaisi ostaa yhteistä esim kallista ruokaa hän voisi välillä maksella enemmän. Että sinun ei tarvitse mitään kaviaaria ostella kun olet pienituloisempi. Ja vaikka jos haluatte perheen kanssa matkalle, voisi mies tarjota liput tai hotellit. Mutta arjessa asunto ja automenot ainakin puoliksi.

Mies maksaa 2000 ja sä 1200. Lopuilla teette reissun jotka jää yli. Mies saa omansa säästöön tietty. Mun mies tienaa 2600e ja mä oon opiskelija ja teen osa-aikatyötä. Meillä on omat kulut ja menot, tietty. Jotain juttuja mies maksaa kyllä enempi ja vu okrasta enempi

Miksi ihmeessä miehet huolivat vaimokseen valtavan paljon huonommin tienaavaa, vaikka koulutustaso olisikin samaa tasoa. En ymmärrä.