Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?
Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.
Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?
Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.
Kommentit (1065)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.
Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.
Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.
ap
No maksat tietysti sen mitä omistat. Miehellä ei ole mitään velvollisuutta maksella sun omaisuutta eikä todellakaan antaa mitään almuja. Miksi et ole hankkinut parempaa ammattia? ihan oma valintahan tuo on, turha siitä on ahneuksissaan nyt sitten ruikuttaa, kun sillä toisella, joka on fiksusti valinnut paremman ammatin on yllättäen parempi palkka.
Maksat minkä omistat. No otetaanpa esimerkki. Sä hankit nyt vähemmän mutta miehesi sairastuu. Sairauteen on kallis lääke mutta talo pitäs myydä. Sano sille miehelle silloin että myy vaa sen oman osuuden, vaikkei se lääkkeeseen riitäkkää. Tai sama päinvastoin. Eli sehän on niin että jos rahat on kummankin omat on myös rakkaus ja empatia kummankin omia. Ei ruveta pitåmään huolta sitten hädänkään hetkellä vaan liuetaan äkkiä pois.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että parisuhteet on nykyään hankalia, kun näin päivänselvästä asiastakin saadaan aikaiseksi ongelma.
Perheellä ja avioparilla on yhteinen talous, yhteinen elämä ja yhteiset rahat yhteisellä tilillä, josta maksetaan elämisen kulut ja ylimääräiset hurvittelut.
Teidän perheen kk-nettotulot on siis 6300e, josta jää käteen kulujen jälkeen 3300e.
Hyvä tilanne!En ikinä menisi naimisiin saati perustaisi perhettä ihmisen kanssa, jolle tämä ei ole automaatio.
Kaikesta ihmiset osaakin tehdä ongelman...
Meillä on toimiva avioliitto vaikkei meillä olekkaan yhteisiä rahoja/tilejä. Menot maksetaan 50/50 ikinä ei ole ollut riitoja rahasta. Exien kanssa on ollut kun ei olla ymmärretty ettei minun tehtäväni ole elättää heitä.
N35
Mies tienaa tällä hetkellä tuplat minuun nähden. Jos nyt hommattais kämppä, omistusosuudet eivät tod menisi tasan, ei mulla ois varaa sellaisiin lainalyhennyksiin, enkä saisi tarpeeksi lainaakaan.. Eli mies omistaisi esim 70/30 suhteessa. Jos sit ykskasks mun tulot nousiskin, niin ilman muuta rukattaisi omistussuhteet uusiks, eli maksaisin osan miehen lainasta (ja saatettaisi osuudet virallisiksi myös). Nyt ei ole omaa asuntoa, mutta kulut menee sillä tavalla, et molemmat maksavat 60 % tuloistaan yhteiselle tilille. Tätä voi rukata joskus alemmas.
Eli jos omistatte 50/50, maksatte näin myös jatkossa, tai mies ostaa sulta lisäosuuden, ja kaiken muun maksatte suhteessa tuloihin, eli 70/30, ruoat, lapset, veden, sähkön, netin jne
kyllä perheen massit on yhteiset. Teidän perheessä ollaan eri arvoisia ja itse annat sen tapahtua. Rahat mitä säästöön menee ovat yhteisiä jos ollaan naimisissa
Minulla ja miehelläni on sama tilanne paitsi toisinpäin kuin ap:lla. Minä saan nettona n.4000e/kk ja mieheni n.1700e/kk. Meillä kaikki tulot menevät yhteiselle tilille ja laskut ja säästöt ovat yhteisiä. Mielestäni hyvässä parisuhteessa olisi inhottavaa kerryttää vain itselleen säästöjä ja elää leveästi, jos toinen ei pystyisi siihen vaan eläisi tiukilla. Tiedän että kaikille meidän järjestely ei sovi, siihen vaaditaan samansuuntaiset kulutustottumukset. Mieheni on meistä kahdesta säästäväisempi, mutta me molemmat osaamme kuluttaa rahaa. On ihanaa kun ei tarvitse salata toiselta ostoksiaan, vaan ostettavat asiat ovat molempien tiedossa ja on täysin ok käyttää yhteisiä rahoja omien juttujensa maksamiseen. Rahallisesti on niin paljon helpompi pärjätä yhdessä kuin yksin. Suosittelen kaikille niille, jotka voivat luottaa puolisoonsa, yhteinen talous syventää yhteistä perhekokemusta ja rakkautta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että parisuhteet on nykyään hankalia, kun näin päivänselvästä asiastakin saadaan aikaiseksi ongelma.
Perheellä ja avioparilla on yhteinen talous, yhteinen elämä ja yhteiset rahat yhteisellä tilillä, josta maksetaan elämisen kulut ja ylimääräiset hurvittelut.
Teidän perheen kk-nettotulot on siis 6300e, josta jää käteen kulujen jälkeen 3300e.
Hyvä tilanne!En ikinä menisi naimisiin saati perustaisi perhettä ihmisen kanssa, jolle tämä ei ole automaatio.
Kaikesta ihmiset osaakin tehdä ongelman...Samaa ihmetteln tällaisena keski-ikäisempänä ihmisenä. Aivan ihmeellisiä ajatuksia ihmisillä rahoista.
Minua kiinnostaisi valtavasti tietää, mistä kaikesta tämä johtuu! Mitä on tapahtunut, missä kohtaa mennyt pieleen? Asenteet on kylmentyneet hurjasti, ja annanpa rohkean veikkauksen yhdeksi syyksi: Kun Jumala eli Rakkaus unohtuu, tässä yksi seuraus. Eipä puhuta lähimmäisenrakkaudesta enää kuten minun kouluaikoina.
Mistä johtuu:
Isovanhemmat menettivät kotinsa ja työnsä sodassa. Jaksoivat aina hokea koulutuksen tärkeyttä, mitään muuta kun mukaansa ei saa.
Äiti jäi isän sairastuttua (ja yritettyä tappaa äidin) yksinhuoltajaksi isän aiheuttaman velkataakan kanssa.
Isäpuoli maksoi 8 vuotta ex-vaimonsa aiheuttamia kulutusluottoja. Tässä onneksi laki on muuttunut.
Edellisessä polvessa ja oman ikäisissä on monta tarinaa miten mies juo kaiken, myös lasten ruuan.
Muutama nuorena kuollut puolisokin tuttavapiiristä löytyy.
Jos hyvin menee niin kahden palkan kanssa elämä on helppoa. Mutta jos elämä kuitenkin heittää häränpyllyä, niin omillaan pärjää itse ja elättää lapset. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.
Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?
Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.
Minusta teidän tuloja pitäisi verottaa kovempaa. Ei ole oikein että minä saan työtä tekemällä tonnin kuussa ja miehesi saa neljätonnia yli. Ei kukaan tuollaisia määriä tarvitse rahaa.
Tehän vaan rikastutte ja minä köyhdyn ja teen sentään töitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.
Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?
Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.Minusta teidän tuloja pitäisi verottaa kovempaa. Ei ole oikein että minä saan työtä tekemällä tonnin kuussa ja miehesi saa neljätonnia yli. Ei kukaan tuollaisia määriä tarvitse rahaa.
Tehän vaan rikastutte ja minä köyhdyn ja teen sentään töitä!
Jokaisella on Suomessa oikeus tehdä töitä ja ansaita nettona 4500 €/kk. Mikset ole itse näin tehnyt jos olet niin rahan perään?
Kannattaa huomioida että isoista tuloista saatte ne isot verot jaettavaksi.
Yhteiset menot maksetaan puoliksi. Esim. Lainan lyhennys, sähkö, vesi, yhtiövastike, auto, ruuat. Molemmille jää hyvin omaan käyttöön vielä rahaa tuon jälkeen. Molemmilla netto alle 1800e/kk
Meillä on kahdet rahat. Vaimon ja yhteiset.
Tsiisus näitä tyhjätaskuja. Kuvitteletko, että miehes sut elättää? Ku se sinun vikinään kyllästyy ja lähtee, jäät näppejäs nuolemaan. Näitä katkeria valittajia en jaksa enää kuunnella. Lompakko kun lähtee, heti etitään mielistellen uusi lompakko. Niin moni on paskassa suhteessa vain ja koska ei taloudellisesti itse pärjää. Sitten tehdä lisää lapsia. Saa,,,, yksinkertaiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että parisuhteet on nykyään hankalia, kun näin päivänselvästä asiastakin saadaan aikaiseksi ongelma.
Perheellä ja avioparilla on yhteinen talous, yhteinen elämä ja yhteiset rahat yhteisellä tilillä, josta maksetaan elämisen kulut ja ylimääräiset hurvittelut.
Teidän perheen kk-nettotulot on siis 6300e, josta jää käteen kulujen jälkeen 3300e.
Hyvä tilanne!En ikinä menisi naimisiin saati perustaisi perhettä ihmisen kanssa, jolle tämä ei ole automaatio.
Kaikesta ihmiset osaakin tehdä ongelman...Koska elämä ei mene niin, että nainen ei hanki kunnon ammattia vaan laskee sen varaan, että hyväksikäyttää ja imppaa toisen tulot "rakkauden nimissä". Avioliitto ei ole mikään tekosyy impata kenenkään rahoja ja hyväksikäyttää toista taloudellisesti. Jokainen saa Suomessa ilmaiseksi kouluttautua niin hyväpalkkaiseen ammattiin kuin ikinä haluaa - se on täysin oma valinta, jos on niin sureka palkka, että jää käteen 1800 euroa kuussa. On täysin turhaa olla kateellinen ja katkera sitten sille, joka tienaa ja yrittää vonkua niitä toisen rahoja itselleen.
Minä olen naisena se, joka tässä suhteessa tienaa 4 kertaa miestä enemmän. Kaikki omistukset ovat minun nimissä ja meillä on avioehto. Maksan enemmän juoksevia kuluja, mutta en ole tänne asti elämässä rakentanut uraa vain siksi, että kunnianhimoton mieheni hyötyisi siitä, vaikkei ole asian eteen mitään tehnyt (kotityöt eivät todellakaan ole verrattavissa uraan. Imurointi ei vaadi aivoja eikä pienintäkään älyllistä ponnistusta, joten niillä ei todella voi perustella).
Jokaisesta se on itsestään kiinni.
Eiköhän se juuri ole sen KÖYHEMMÄN hyväksikäyttöä kun vaatii kulut puoliksi... Siinähän tahallisesti pakotetaan köyhempi maksamaan omaa elintasoaan. Niinhän kyllä monet ns aviovarakkaat tekevät. Ovat muka itse ansainneet oman palkkansa ja sillä saadun omaisuuden mutta samalla käyttäneet toista hyväkseen.
Miksi olet tehnyt useamman lapsen, jos sinulla ei ole siihen varaa? Mitä jos miehesi kuolla kupsahtaa yksi päivä, niin miten tulet selviämään tulevaisuudessa? Pitäisi ajatella sitä omaa maksukykyä myös tältä kannalta.
Maksakaa kulut samassa suhteessa kuin tulonne on.
Vierailija kirjoitti:
Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.
Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?
Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.
No mies pitää omasa ja sinä omasi. Asia ratkastu. Onnea parisuhteelle muuten.
Vierailija kirjoitti:
Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.
Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.
Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.
ap
Mitä vittua, häpeä varjoasi.
Kummankin rahat samalle tilille. Sieltä kumpikin ottaa tarpeen mukaan.
Jos säästätte tai sijoitatte niin yhdessä päätätätte siitä sitten.
Näin on 40 vuotta toiminut hyvin.
Yhdessähän sitä perheessä toimitaan ja eletään.
- Kaksi aikuista
- Meno 3000 e/kk
- 3000e/ 2 = 1500e/hlö
- Epäselvyydet?
Koska elämä ei mene niin, että nainen ei hanki kunnon ammattia vaan laskee sen varaan, että hyväksikäyttää ja imppaa toisen tulot "rakkauden nimissä". Avioliitto ei ole mikään tekosyy impata kenenkään rahoja ja hyväksikäyttää toista taloudellisesti. Jokainen saa Suomessa ilmaiseksi kouluttautua niin hyväpalkkaiseen ammattiin kuin ikinä haluaa - se on täysin oma valinta, jos on niin sureka palkka, että jää käteen 1800 euroa kuussa. On täysin turhaa olla kateellinen ja katkera sitten sille, joka tienaa ja yrittää vonkua niitä toisen rahoja itselleen.
Minä olen naisena se, joka tässä suhteessa tienaa 4 kertaa miestä enemmän. Kaikki omistukset ovat minun nimissä ja meillä on avioehto. Maksan enemmän juoksevia kuluja, mutta en ole tänne asti elämässä rakentanut uraa vain siksi, että kunnianhimoton mieheni hyötyisi siitä, vaikkei ole asian eteen mitään tehnyt (kotityöt eivät todellakaan ole verrattavissa uraan. Imurointi ei vaadi aivoja eikä pienintäkään älyllistä ponnistusta, joten niillä ei todella voi perustella).
Jokaisesta se on itsestään kiinni.