Lue keskustelun säännöt.
Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?
Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.
Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?
Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.
Kommentit (1065)
En alkaisi elää samaa taloutta, jos tienestit ovat noin epätasapainossa ja toinen tienaa paljon enemmän.
Hyvätuloinen haluaa talon, auton ja elintason johon pienituloinen ei pysty.
Joko maksut tulojen mukaan tai eri osoitteisiin.
Pienituloinen ei saa mitään tukia, koska miehen oletetaan maksavan pienituloisen elatuksen, näin sanoo KELA
Sen takia pihin miehen kanssa eläminen on täysin mahdotonta. Muutat erilleen ja saat asumistuen ja muita tukia. Miehen kanssa tulee näköjään vain kylmää kyytiä. Ja se ei tule muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ollaan perhe ja naimisissa niin silloin kyllä talouskin on yhteinen. Jos haluaa käyttää rahansa vaan itseensä niin sitten ei kannata olla edes parisuhteessa tai varsinkaan naimisissa. Ihan järjetön ajatus, että yhteistä elämää viettävällä perheellä olisi eri tulotaso ja toinen voisi esim matkustella ja ostella itselleen mitä vain, kun toinen eläisi kädestä suuhun. Meillä mies tienaa reilusti yli kaksi kertaa enemmän kun minä sairaanhoitajana. Tällä hetkellä olen vanhempainvapaalla, koska perheemme kolmas lapsi syntyy hetkenä minä hyvänsä. Tätä ennen olin hoitovapaalla puoli vuotta, jossa "tienasin" 330 e/kk. Totta kai mies maksoi tuolloin lähes kaiken elämisemme. Itse käytin tuen pääasiassa ruokakauppaan ja lasten ostoksiin. Meillä on myös asuntolaina ja talo suhteutettu miehen tuloihin. Asumme siis paljon kalliimmassa talossa, kun mitä minulla olisi varaa maksaa. Talo on silti 50/50 omistuksessa, vaikka mies sen kulut pääasiassa maksaa. Ikinä ei ole meidän rahasta tarvinnut riidellä.
Millä muotoa se talous on yhteinen, jos toinen sen maksaa?
Kuulostaa siltä että miehesi tulee vielä elämässään oppimaan sen asian kantapään kautta.
Ihan järjetöntä on minusta ajatus siitä, että nainen olisi joku "asia", joka nyt vaan ostetaan siihen parisuhteeseen tarjoamalla leveä elämä, matkoja tai ilmainen osuus toisen omaisuuteen. Eihän kotitöitäkään kaadeta yksin toisen niskaan, miksi siis näin pitäisi tehdä taloudellisen vastuun kanssa.
Avioliitto on kuin yritys, johon molemmat tuovat rahaa, mutta sen joka tuo sitä enemmän, tulee myös omistaa enemmän näitä "osakkeita". Tosiaankin ei ihme, että niin moni parisuhde päättyy nykyisin eroon, jos ollaan niin itsekkäitä että pitää jo lähtökohtaisestikkin toisen lompakosta elää. Eikö ihmisillä ole enää mitään kunnianhimoa pyrkiä parempaan tulotasoon, joka takaisi sen varakkaamman elämän. Hyvä puoliso tähän varmana kannustaisikin esim. ohjaamalla takaisin koulun penkille.
Toinen vaihtoehto on tietenkin se että tyytyy persaukisen elämään, mutta se ei silloin oikeuta hakemaan rahaa jonkun muun lompakosta.
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi elää samaa taloutta, jos tienestit ovat noin epätasapainossa ja toinen tienaa paljon enemmän.
Hyvätuloinen haluaa talon, auton ja elintason johon pienituloinen ei pysty.
Joko maksut tulojen mukaan tai eri osoitteisiin.
Pienituloinen ei saa mitään tukia, koska miehen oletetaan maksavan pienituloisen elatuksen, näin sanoo KELA
Sen takia pihin miehen kanssa eläminen on täysin mahdotonta. Muutat erilleen ja saat asumistuen ja muita tukia. Miehen kanssa tulee näköjään vain kylmää kyytiä. Ja se ei tule muuttumaan.
Onko sinulla jo lähtökohtaisesti se olettamus että tulet olemaan aina ja iankaikkisesti pienituloinen??
Vierailija kirjoitti:
Jos on yhteinen talous, niin miksi on erilliset tilit? Ei täsmää.
Jos on yhteinen talous, niin miksi toinen maksaa siitä vähemmän? Ei täsmää.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan ihmisillä tuntuu olevan vääristynyt kuva avioliitosta ja sen tarkoituksesta sekä perhe-elämästä.
Kun kerran on avioliitto ja lapset, on kaikki yhteistä. Ei ole tarkoitus elää itsekkäästi, että minun rahat ja sinun rahat. Ei ihme, että eroja tulee niin paljon. Eihän tuolla itsekkäällä ajatusmallilla tule mitään muuta kuin katkeruutta ja se hajottaa lopulta koko perheen.
Aloittajan otsikko oikein huokuu itsekkyyttä, "miten jakaisitte"
Kysästäämpä palstan tytöiltä miten te jakaisitte mieheni rahat..:P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi elää samaa taloutta, jos tienestit ovat noin epätasapainossa ja toinen tienaa paljon enemmän.
Hyvätuloinen haluaa talon, auton ja elintason johon pienituloinen ei pysty.
Joko maksut tulojen mukaan tai eri osoitteisiin.
Pienituloinen ei saa mitään tukia, koska miehen oletetaan maksavan pienituloisen elatuksen, näin sanoo KELA
Sen takia pihin miehen kanssa eläminen on täysin mahdotonta. Muutat erilleen ja saat asumistuen ja muita tukia. Miehen kanssa tulee näköjään vain kylmää kyytiä. Ja se ei tule muuttumaan.
Onko sinulla jo lähtökohtaisesti se olettamus että tulet olemaan aina ja iankaikkisesti pienituloinen??
Lastenhoitajat eivät tuota enempää päiväkodissa tienaa koko uransa aikana. Ja kaikilla ei ole varaa lähteä opiskelemaan, ainakaan ilman opintotukea ja asumistukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi elää samaa taloutta, jos tienestit ovat noin epätasapainossa ja toinen tienaa paljon enemmän.
Hyvätuloinen haluaa talon, auton ja elintason johon pienituloinen ei pysty.
Joko maksut tulojen mukaan tai eri osoitteisiin.
Pienituloinen ei saa mitään tukia, koska miehen oletetaan maksavan pienituloisen elatuksen, näin sanoo KELA
Sen takia pihin miehen kanssa eläminen on täysin mahdotonta. Muutat erilleen ja saat asumistuen ja muita tukia. Miehen kanssa tulee näköjään vain kylmää kyytiä. Ja se ei tule muuttumaan.
Onko sinulla jo lähtökohtaisesti se olettamus että tulet olemaan aina ja iankaikkisesti pienituloinen??
Lastenhoitajat eivät tuota enempää päiväkodissa tienaa koko uransa aikana. Ja kaikilla ei ole varaa lähteä opiskelemaan, ainakaan ilman opintotukea ja asumistukea.
Miksi pitäisi olla pelkästään tukia? Ota lainaa opintoja varten.
Jos lastenhoito kiinnostaa miksi et ryhtyisi yrittäjäksi? Tulotaso olisi ihan eri luokkaa kuin mitä olisit jollekkin töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi elää samaa taloutta, jos tienestit ovat noin epätasapainossa ja toinen tienaa paljon enemmän.
Hyvätuloinen haluaa talon, auton ja elintason johon pienituloinen ei pysty.
Joko maksut tulojen mukaan tai eri osoitteisiin.
Pienituloinen ei saa mitään tukia, koska miehen oletetaan maksavan pienituloisen elatuksen, näin sanoo KELA
Sen takia pihin miehen kanssa eläminen on täysin mahdotonta. Muutat erilleen ja saat asumistuen ja muita tukia. Miehen kanssa tulee näköjään vain kylmää kyytiä. Ja se ei tule muuttumaan.
Onko sinulla jo lähtökohtaisesti se olettamus että tulet olemaan aina ja iankaikkisesti pienituloinen??
Lastenhoitajat eivät tuota enempää päiväkodissa tienaa koko uransa aikana. Ja kaikilla ei ole varaa lähteä opiskelemaan, ainakaan ilman opintotukea ja asumistukea.
Miksi pitäisi olla pelkästään tukia? Ota lainaa opintoja varten.
Jos lastenhoito kiinnostaa miksi et ryhtyisi yrittäjäksi? Tulotaso olisi ihan eri luokkaa kuin mitä olisit jollekkin töissä.
Tiedätkö paljonko opintotuki ja opintolaina ovat? Alle tonnin kuussa ja tästä suuri osa on lainaa. Miten mielestäsi opiskelu ja opintolaina ratkaisisi ap:n tilanteen? Saisi paljon nykyistä vähemmän rahaa.
Jos yrittäjät tienaisivat enemmän kuin työntekijät, kaikki olisivat varmaan yrittäjiä? Vai mitä mieltä olet?
Jaska kirjoitti:
Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.
Tämä vastannee normiperheen ajattelumaailmaa. Kun asutaan saman katon alla ja on yhteisiä lapsia, niin ajatus erillisistä kuluista kuulostaa hyvin kaukaiselta. Oma tilanteeni on yllä olevan mukainen. Omat tulot (75 t€/v) ylittävät puolisoni tulot (n. puolet mun tuloista), joten on itsestään selvää, että maksan perheemme laskuista valtaosan.
Normiarjessa raha-asioista emme juurikaan puhu, vain isojen päätösten yhteydessä katsomme miten meidän yhteiset rahat riittävät. Käytännössä isot laskut (asunto, auto, matkat yms.) menee mun tililtä ja arjen peruskustannukset sen mukaan kumpi käy kaupassa.
Tässä tietenkin helpottaa se, että elämme tulojemme rajoissa, jolloin riitaa rahasta ei synny. Samoin myös, että olemme onnellinen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama ja yhteinen elintaso ja elämä, mies tienaa huomattavasti minua enemmän, mutta hän maksaa käytännössä kaiken, minä tietysti tulojeni mukaan myös.
Kaikki laitetaan puoliksi.
Eli 1800e + 4500e /2 olisi teidän tapauksessanne.
Jokainen tavallaan, tämä on meidän tapa ja mielestäni ainoa oikea. Perhe on ”yhteinen yrityksemme” jossa on erilaisia rooleja, mies on päävastuussa taloudellisesta puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.
Tämä vastannee normiperheen ajattelumaailmaa. Kun asutaan saman katon alla ja on yhteisiä lapsia, niin ajatus erillisistä kuluista kuulostaa hyvin kaukaiselta. Oma tilanteeni on yllä olevan mukainen. Omat tulot (75 t€/v) ylittävät puolisoni tulot (n. puolet mun tuloista), joten on itsestään selvää, että maksan perheemme laskuista valtaosan.
Normiarjessa raha-asioista emme juurikaan puhu, vain isojen päätösten yhteydessä katsomme miten meidän yhteiset rahat riittävät. Käytännössä isot laskut (asunto, auto, matkat yms.) menee mun tililtä ja arjen peruskustannukset sen mukaan kumpi käy kaupassa.
Tässä tietenkin helpottaa se, että elämme tulojemme rajoissa, jolloin riitaa rahasta ei synny. Samoin myös, että olemme onnellinen perhe.
Tämä, meillä sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.
Samoin täällä. Ajatuskin, että alettaisiin vaimon kanssa laskelemaan ”sun ja mun” euroja, on naurettava.
Se ajatus alkaa olemaan yllättävän järkeenkäypä kun vaimolle tulee nuoruudenkaipuu ja lähtee naapurin pertin mukaan vieden kaikesta puolet, mitä olet käytännössä yksin maksanut.. en minä ainakaan ketään siivellä olijoita haluaisi elättää.. kukin maksakoon oman asumisensa ja tienatkoon omat rahansa.. ei ehkä ole tasapuolista mutta jos ei ole itse mitään palkkansa, koulutuksensa, työnsä tai elämänsä eteen tehnyt, ei kyllä ole oikeutta hänellä lähteä riistämään hyvinvointia muiltakaan..
Sinulla on epäilemättä onnellinen parisuhde 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.
Samoin täällä. Ajatuskin, että alettaisiin vaimon kanssa laskelemaan ”sun ja mun” euroja, on naurettava.
Se ajatus alkaa olemaan yllättävän järkeenkäypä kun vaimolle tulee nuoruudenkaipuu ja lähtee naapurin pertin mukaan vieden kaikesta puolet, mitä olet käytännössä yksin maksanut.. en minä ainakaan ketään siivellä olijoita haluaisi elättää.. kukin maksakoon oman asumisensa ja tienatkoon omat rahansa.. ei ehkä ole tasapuolista mutta jos ei ole itse mitään palkkansa, koulutuksensa, työnsä tai elämänsä eteen tehnyt, ei kyllä ole oikeutta hänellä lähteä riistämään hyvinvointia muiltakaan..
Ennen avioliiton solmimista jokainen voi hetken miettiä, kannattaako mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka ei ole viitsinyt hankkia mitään koulutusta ja jolla ei ole aikomustakaan koskaan työllistyä. Mutta kun miehille naisen koulutuksella, ammatilla ja palkalla ei ole mitään merkitystä, niinhän te itse aina väitätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.
Samoin täällä. Ajatuskin, että alettaisiin vaimon kanssa laskelemaan ”sun ja mun” euroja, on naurettava.
Se ajatus alkaa olemaan yllättävän järkeenkäypä kun vaimolle tulee nuoruudenkaipuu ja lähtee naapurin pertin mukaan vieden kaikesta puolet, mitä olet käytännössä yksin maksanut.. en minä ainakaan ketään siivellä olijoita haluaisi elättää.. kukin maksakoon oman asumisensa ja tienatkoon omat rahansa.. ei ehkä ole tasapuolista mutta jos ei ole itse mitään palkkansa, koulutuksensa, työnsä tai elämänsä eteen tehnyt, ei kyllä ole oikeutta hänellä lähteä riistämään hyvinvointia muiltakaan..
Sinulla on epäilemättä onnellinen parisuhde 😂
Jollei olisi, niin vaihtamalla paranee:D eikä tule mitään turhia kustannuksia erotessakaa.
Tasa-arvo kunniaan kirjoitti:
Menisi nainen nopeasti vaihtoon, jos rupeaisi vaatimaan "osaansa" minun palkastani. Kaikkea sitä saakin lukea.
Työskentelen reippaasti yli 10 tuntista päivää kuusi päivää viikossa, ja nainen opettaa joogaa neljänä päivänä päivänä viikossa alle kahdeksan tuntia päivä.
Kotona työskentelee robotti-imurit kummassakin kerroksessa, joten ei tarvitse kuin pyyhkiä pölyt. Molemmilla omat alueet, joista kotityöt hoidetaan.
Te asutte vaimon tuloihin nähden aivan liian kalliisti, joten teidän pitä vaihtaa pienempään ja halvempaan asuntoon. Ehditkö sinä näkemään lapsia ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.
Tämä vastannee normiperheen ajattelumaailmaa. Kun asutaan saman katon alla ja on yhteisiä lapsia, niin ajatus erillisistä kuluista kuulostaa hyvin kaukaiselta. Oma tilanteeni on yllä olevan mukainen. Omat tulot (75 t€/v) ylittävät puolisoni tulot (n. puolet mun tuloista), joten on itsestään selvää, että maksan perheemme laskuista valtaosan.
Normiarjessa raha-asioista emme juurikaan puhu, vain isojen päätösten yhteydessä katsomme miten meidän yhteiset rahat riittävät. Käytännössä isot laskut (asunto, auto, matkat yms.) menee mun tililtä ja arjen peruskustannukset sen mukaan kumpi käy kaupassa.
Tässä tietenkin helpottaa se, että elämme tulojemme rajoissa, jolloin riitaa rahasta ei synny. Samoin myös, että olemme onnellinen perhe.
Tämä, meillä sama.
Meillä molemmat laittaa 500€/kk säästöön palkoista riippumatta.. ruokaa ostellaan tasapuolisesti. onko se oikeasti niin vaikeaa että pitää nettipalstoilta apua kysyä.
Tämä ketju on selvästikin sukua sille toiselle ketjulle, jossa kuvaillaan mitä sekopäisimpiä kitupiikkejä.
Meillä on vuosien mittaan tulot vaihdelleet ja välillä toinen on jopa elättänyt toista käytännössä kokonaan. Hienosti on sujunut ja liitto vain paranee vanhetessaan. Tuskin oltaisiin tässä, jos meistä jompikumpi olisi eurojen laskeskelija tyyliin ”etten vaan nyt jää yhtään tappiolle”.
Siitä vaan, talo ja rahat jää sille, joka ne on työllään ansainnut.