Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Kyllä miehen kuuluu maksaa enemmän.. Onhan se pikkusen niinku miehen tehtävä tienata rahaa ja elättää perhe. Nainen sitten katsoo lasten perään tai käskee miestä palkkaamaan lastenhoitojan. Mies maksaa ja nainen käyttää pienemmän palkkansa omaankivaan. Se on tasa-arvoa se.

Feminatso kirjoitti:

Kyllä miehen kuuluu maksaa enemmän.. Onhan se pikkusen niinku miehen tehtävä tienata rahaa ja elättää perhe. Nainen sitten katsoo lasten perään tai käskee miestä palkkaamaan lastenhoitojan. Mies maksaa ja nainen käyttää pienemmän palkkansa omaankivaan. Se on tasa-arvoa se.

Ja mies vaihtaa nuorempaan, nainen vie puolet omaisuudesta ja elarit.

Miehen euro on naisen.

Olen nainen, joka tienaa selvästi enemmän kuin mieheni.

Ei tulisi mieleenikään se, ettei kuluja yhteisiä maksettaisi puoliksi. Miksi minun tulisi elättää miestäni, kun hänen omat tulonsa riittävät elämiseen? Toki joskus teen kotiin hankintoja, jotka maksan yksin, koska minulla on siihen varaa.

Asunto on ostettu siten, että omistan siitä suuremman osuuden. Tämä tasaa kulujamme, mutta ei siirrä omaisuutta miehelleni. Lyhennän siis myös lainoja enemmän. Vastikkeen maksamme omistusosuuksien suhteessa.

Jokainen tehköön omat ratkaisunsa. Itse en halua olla elätettävä tai elätettävä. Ei jää kumpikaan toiselle kiitollisuudenvelkaa.

Tuosta oli iltasanomissa jo käy hakee neuvoa sieltä jos ette muuten osaa ratkaista

Jossain kommentissa oli mainittu; "mikset ole aikanaan käynyt kouluja" jne. Kommentoija ei taida tietää että moni korkeakoulutettu nainen tienaa puolet vähemmän kuin duunari. Esim.:

Mieheni on käynyt peruskoulun jälkeen ammattikoulun ( kestiköhän ko. koulutus 80-luvulla 2 vuotta). Hän on tehtaassa töissä ja tienaa 2 viikossa sen, mitä minä kk:ssa.

Minä olen lukion jälkeen ("hyvillä papereilla", mm pitkä matematiikka) opiskellut n. 5-6 vuotta. Olen naisvaltaisella

hoitoalalla jossa päivätyössä käteen jää alle 2000 e verran.

Meilläkin miehen kanssa kaikki maksetaan puoliksi eli minulle ei jää lähes mitään säästöön.

Totta....olisi pitänyt opiskella esim. insinööriksi niin palkka olisi monenkertainen samanpituisella ja tasoisella koulutuksella.

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Niin minustakaan ei ole reilua.. ajattele.. rikkaat saa ostaa kaupasta ruokaa samaan hintaan kuin minä.. kyllä olisi parempi jos minä maksaisin vain 10% kun taas rikkaammat voi masaa siitä samasta ruuasta sitten enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ja miehensä on aikanaan tehnyt avioehdon. Jos sitä oikeasti halusi vain mies, olisi ap:llä pitänyt herätyskellojen soida jo siinä vaiheessa. Toisaalta onko ap ollut se, joka nimenomaan on halunnut olla kaikki mahdolliset hoitovapaat kotona? Voi olla että puoliso olisi halunnut hänen jo silloin tekevän työtä. Ja tekeekö ap nyt osa-aikatyötä, koska ei haluakaan tehdä kokoaikatyötä? Ja onko parilla muita asioita, joista nyt riidellään? Esim seksi?

Ap tässä.

Kyllä, mies halusi avioehdon. Mutta koska olemme saamassa ihan hyvät perinnöt molemmat, niin suostuin. Jos joskus eroamme niin ei tarvitse ainakaan perinnöistä kinata. Kaikesta muusta sitten varmaan.

Olisin halunnut, että mies olisi ollut osan hoitovapaista kotona mutta hän ei halunnut.

Olen ollut koko-aika, osa-aikatöissä, työtön ja hoitovapailla. Tuloni vaihdelleet paljon, mutta nyt tuo 1800 e/kk. Olen opiskellut enemmän kuin mieheni.

Kyllä, on paljon asioita mistä riidellään. Mies mm. pihtaa seksin kanssa (jatkunut jo pitkään).

Saimme asian sovittua niin, että minä maksan jatkossa 1000 e/kk ja mies 2000 e/kk eli minulle jää 800 e/kk säästöön ja miehelle 2500 e/kk. Ei täysin reilua, mutta reilumpaa kuin 1500-1500 jako. Jatkossa mennään vähän enemmän prosentuaalisella osuudella, mutta siihen että molemmat maksaisi suhteessa sen hetkisiin tuloihinsa mies ei suostu enää. (Vaikka näin on ollut suurimman osan yhteisestä elämästämme ennen.) Hän haluaa säästää omia eläkepäiviään varten ja käyttää omiin juttuihinsa ylimääräiset.

Lopputulos on aika hyvä ottaen huomioon, että teillä on avioehto. Mies on tähän asti maksanut sinunkin osuuttasi yhteisestä omaisuudesta ja suostuu jatkossa jakamaan menot lähes tulojen suhteessa. Älä tuijota sitä, onko suhde 1000:2000 täsmälleen oikea ta reilu. Tärkeämpää on, että sinullakin jää joka kuukausi rahaa säästöön. Ala siis laittamaan tuosta 800 erosta suurin osa säästötilille. Kiität sitten, kun mies ottaa eron tai repäisee jolain muulla tavalla. Se ei tapahdu heti vaan vuosien päästä, joten ehdit varautua. 

Seuraava ongelma on parisuhde, ja se onkin vaikeampi pala. Miten jatkaa yhdessä, kun mies jo valmistautuu eroon erityttämällä talouden? Onko teilla jotain muuta kuin taloudelliset syyt, joka pitää yhdessä vielä lasten lähdettyä?  

Onko tuo ihan tervettä olla vuosia suhteessa ja valmistautua kokoajan siihen että kun se ero tulee..

Menisi nainen nopeasti vaihtoon, jos rupeaisi vaatimaan "osaansa" minun palkastani. Kaikkea sitä saakin lukea.

Työskentelen reippaasti yli 10 tuntista päivää kuusi päivää viikossa, ja nainen opettaa joogaa neljänä päivänä päivänä viikossa alle kahdeksan tuntia päivä.

Kotona työskentelee robotti-imurit kummassakin kerroksessa, joten ei tarvitse kuin pyyhkiä pölyt. Molemmilla omat alueet, joista kotityöt hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin laittaa puolet nettopalkastaan, eli mies 2250e ja sinä 900e. Muutenkin jos on rahasta puaa niin hanki parempipalkkainen työ

Tuo malli tais olla "asiantuntijan" ehdotuksessa kun ap:n esittämää ongelmaa oli puitu jossain lehdessä.

Eli molemmat laittavat puolet nettotienestistään yhteisiin menoihin ja tietysti parempituloinen joutuu maksamaan enemmän. Suhteellisesti vaikka antais puolet.

Jaska kirjoitti:

Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.

Samoin täällä. Ajatuskin, että alettaisiin vaimon kanssa laskelemaan ”sun ja mun” euroja, on naurettava.

Vierailija kirjoitti:

Jaska kirjoitti:

Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.

Samoin täällä. Ajatuskin, että alettaisiin vaimon kanssa laskelemaan ”sun ja mun” euroja, on naurettava.

Se ajatus alkaa olemaan yllättävän järkeenkäypä kun vaimolle tulee nuoruudenkaipuu ja lähtee naapurin pertin mukaan vieden kaikesta puolet, mitä olet käytännössä yksin maksanut.. en minä ainakaan ketään siivellä olijoita haluaisi elättää.. kukin maksakoon oman asumisensa ja tienatkoon omat rahansa.. ei ehkä ole tasapuolista mutta jos ei ole itse mitään palkkansa, koulutuksensa, työnsä tai elämänsä eteen tehnyt, ei kyllä ole oikeutta hänellä lähteä riistämään hyvinvointia muiltakaan..

Jos ollaan perhe ja naimisissa niin silloin kyllä talouskin on yhteinen. Jos haluaa käyttää rahansa vaan itseensä niin sitten ei kannata olla edes parisuhteessa tai varsinkaan naimisissa. Ihan järjetön ajatus, että yhteistä elämää viettävällä perheellä olisi eri tulotaso ja toinen voisi esim matkustella ja ostella itselleen mitä vain, kun toinen eläisi kädestä suuhun. Meillä mies tienaa reilusti yli kaksi kertaa enemmän kun minä sairaanhoitajana. Tällä hetkellä olen vanhempainvapaalla, koska perheemme kolmas lapsi syntyy hetkenä minä hyvänsä. Tätä ennen olin hoitovapaalla puoli vuotta, jossa "tienasin" 330 e/kk. Totta kai mies maksoi tuolloin lähes kaiken elämisemme. Itse käytin tuen pääasiassa ruokakauppaan ja lasten ostoksiin. Meillä on myös asuntolaina ja talo suhteutettu miehen tuloihin. Asumme siis paljon kalliimmassa talossa, kun mitä minulla olisi varaa maksaa. Talo on silti 50/50 omistuksessa, vaikka mies sen kulut pääasiassa maksaa. Ikinä ei ole meidän rahasta tarvinnut riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaska kirjoitti:

Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.

Samoin täällä. Ajatuskin, että alettaisiin vaimon kanssa laskelemaan ”sun ja mun” euroja, on naurettava.

Se ajatus alkaa olemaan yllättävän järkeenkäypä kun vaimolle tulee nuoruudenkaipuu ja lähtee naapurin pertin mukaan vieden kaikesta puolet, mitä olet käytännössä yksin maksanut.. en minä ainakaan ketään siivellä olijoita haluaisi elättää.. kukin maksakoon oman asumisensa ja tienatkoon omat rahansa.. ei ehkä ole tasapuolista mutta jos ei ole itse mitään palkkansa, koulutuksensa, työnsä tai elämänsä eteen tehnyt, ei kyllä ole oikeutta hänellä lähteä riistämään hyvinvointia muiltakaan..

Tuolla asenteella TAKAAN, että se vaimo todellakin lähtee naapurin Pertin mukaan.

Nykyajan ihmisillä tuntuu olevan vääristynyt kuva avioliitosta ja sen tarkoituksesta sekä perhe-elämästä.

Kun kerran on avioliitto ja lapset, on kaikki yhteistä. Ei ole tarkoitus elää itsekkäästi, että minun rahat ja sinun rahat. Ei ihme, että eroja tulee niin paljon. Eihän tuolla itsekkäällä ajatusmallilla tule mitään muuta kuin katkeruutta ja se hajottaa lopulta koko perheen.

Miksi ne pitäisi jakaa?

Jos olisin kokoomuslainen antaisin sulle kaikki laskut ja sitten olisit vielä niiden laskujen verran mulle velkaa.

Jos olisi SDPstä laittaisin laskut puoliksi, mutta laittaisin sut tekemään kotitöitä mun osuuden edestä.

Jos olisin vasemmistosta maksaisin kaikki laskut ja naapurinkin laskut ja olisin sitten ihan persaukia ja valittaisin kun sulla on enemmän, mutta onnellinen.

 Mutta kun mä oon mä, niin maksaisin laskuista puolet ja laittasin yhteiselle tilille sen verran, että molemmille jää yhtä paljon ''käytettävää''. 

Yhteisillä rahoilla voidaan sitten ostaa vaikka kämpän, sohvan, pitää yhteinen seksiloma tai maksaa sun koulus, kun mä oon kumminkin niin tyhmä oppimaan mitää. Jos haluut silarit saat maksa ite ku tykkään luomusta.

 Mä ostan tililläni olevilla rahoilla mitä tarttee ja jos jää, niin mitä haluun. SÄ tet omillas mitä haluut.

Laskemaan en ala.

 

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Kulut 50-50 ja maksat teidän tuloeron antamalla pimbs.

Vierailija kirjoitti:

Eikö näistä asioista yleensä keskustella kumppanin kanssa ennen yhteen muuttamista ja avioliittoa??

Minun vanhemmillani on aina ollut yhteiset tulot. Päättivät aikoinaan, että kun yhteen mennään niin kaikki on siitä lähtien yhteistä. Ja näin heillä on edelleen. Se maksaa ruokaostokset, joka ehtii ensin kauppaan. Se lyhentää lainaa ja maksaa laskut, jonka tilillä on sillä hetkellä rahaa. Vaatteet ostaa se, jolla on rahaa. Kampaamo- ja parturikäynneistä jutellaan puolison kanssa ja se maksaa, jonka tilillä on rahaa. 

Itse en tuohon ryhtyisi, mutta ainakin vanhemmilleni tuo tyyli on sopinut jo kymmeniä vuosia.

Tuo on aina jännä sanonta, että "se maksaa, kummalla on tilillä rahaa". Öö, miksi toisella ei olisi? Meillä kummallakin palkka ja säästöjä, en voi kuvitella tilannetta, että toisen tilillä ei sitä rahaa olisi, etenkään elämisen peruskuluihin, pitäähän ne jo mitoittaa ennakkoon. Kumpi maksaa tällöin? Toisaalta jos toisella ei ole, luulisi tämän olevan pysyvämpi tilanne, eli toinen joutuisi kuitenkin aina maksamaan.

Just oli joku tutkimus, jossa todettiin pettämisen olevan yleisempää taloudelliseen riippuvuussuhteeseen perustuvissa liitoissa. Järkeenkäypää, vaikka se naapurin Pertti himottais, on vaikea lähteä vakavaraisesta tilanteesta elämään niillä omilla konkreettisilla tuloilla. Voihan sitä Perttiä silti nähdä.

Jos on yhteinen talous, niin miksi on erilliset tilit? Ei täsmää.