Lue keskustelun säännöt.
Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?
Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.
Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?
Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.
Kommentit (1065)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.
Samoin täällä. Ajatuskin, että alettaisiin vaimon kanssa laskelemaan ”sun ja mun” euroja, on naurettava.
Se ajatus alkaa olemaan yllättävän järkeenkäypä kun vaimolle tulee nuoruudenkaipuu ja lähtee naapurin pertin mukaan vieden kaikesta puolet, mitä olet käytännössä yksin maksanut.. en minä ainakaan ketään siivellä olijoita haluaisi elättää.. kukin maksakoon oman asumisensa ja tienatkoon omat rahansa.. ei ehkä ole tasapuolista mutta jos ei ole itse mitään palkkansa, koulutuksensa, työnsä tai elämänsä eteen tehnyt, ei kyllä ole oikeutta hänellä lähteä riistämään hyvinvointia muiltakaan..
Tuolla asenteella TAKAAN, että se vaimo todellakin lähtee naapurin Pertin mukaan.
Siitä vaan, talo ja rahat jää sille, joka ne on työllään ansainnut.
Toisille tärkeintä elämässä on oma puoliso (ja lapset jos niitä on), toisille oma talo ja rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.
Samoin täällä. Ajatuskin, että alettaisiin vaimon kanssa laskelemaan ”sun ja mun” euroja, on naurettava.
Se ajatus alkaa olemaan yllättävän järkeenkäypä kun vaimolle tulee nuoruudenkaipuu ja lähtee naapurin pertin mukaan vieden kaikesta puolet, mitä olet käytännössä yksin maksanut.. en minä ainakaan ketään siivellä olijoita haluaisi elättää.. kukin maksakoon oman asumisensa ja tienatkoon omat rahansa.. ei ehkä ole tasapuolista mutta jos ei ole itse mitään palkkansa, koulutuksensa, työnsä tai elämänsä eteen tehnyt, ei kyllä ole oikeutta hänellä lähteä riistämään hyvinvointia muiltakaan..
Tuolla asenteella TAKAAN, että se vaimo todellakin lähtee naapurin Pertin mukaan.
Siitä vaan, talo ja rahat jää sille, joka ne on työllään ansainnut.
Toisille tärkeintä elämässä on oma puoliso (ja lapset jos niitä on), toisille oma talo ja rahat.
Ja kolmansille toisen talo ja rahat.
Itselläni jää käteen n. 5000 euroa/kk ja vaimolla n. 1700 euroa/kk. Omistan talon, jossa asumme ja jonka lyhennykset hoidan. Käytämme yhteistä tiliä yhteisiin kuluihin, jonne laitamme periaatteella; mies 2 kertaa naisen laittama määrä.
Päivähoitokulut, sähkölaskut, ruokakulut hoidamme yhteiseltä tililtä.
Molemmat pystyvät säästämään/sijoittamaan rahaa x-määrän kuussa.
Mielestämme reilu tapa taloudenhoidossa.
Vilenius kirjoitti:
Itselläni jää käteen n. 5000 euroa/kk ja vaimolla n. 1700 euroa/kk. Omistan talon, jossa asumme ja jonka lyhennykset hoidan. Käytämme yhteistä tiliä yhteisiin kuluihin, jonne laitamme periaatteella; mies 2 kertaa naisen laittama määrä.
Päivähoitokulut, sähkölaskut, ruokakulut hoidamme yhteiseltä tililtä.
Molemmat pystyvät säästämään/sijoittamaan rahaa x-määrän kuussa.
Mielestämme reilu tapa taloudenhoidossa.
Tuo on varmaan reilua sinun näkövinkkelistä, kun pystyt kartuttamaan omaisuuttasi (talon laina) koko ajan, mutta vaimosi tuskin on samaa mieltä, ja onko hän oikeasti ymmärtänyt, miten huono järjestely tämä on hänelle? Eikö perheen tulisi olla yhteinen kokonaisuus, jossa kaikki on yhteistä? Mikä perhe on sellainen, jossa toinen kartuttaa omaisuutta eri tavalla kuin toinen? Ymmärrän sen, että yrittäjät pitävät yrityksen talouden erillään yksityistaloudesta, mutta en ymmärrä, miksi perheen sisäistä taloudenpitoa katsotaan kuin kahta eri yritystä? Jos jommalla kummalla on ollut merkittävää omaisuutta ennen yhteiselon aloitusta, on luonnollista pitää se erillään, mutta yhteiselon aikana kertyvän omaisuuden pitäisi kertyä molemmille yhtä lailla riippumatta siitä, kumpi ne rahat tienaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaska kirjoitti:
Vilenius kirjoitti:
Itselläni jää käteen n. 5000 euroa/kk ja vaimolla n. 1700 euroa/kk. Omistan talon, jossa asumme ja jonka lyhennykset hoidan. Käytämme yhteistä tiliä yhteisiin kuluihin, jonne laitamme periaatteella; mies 2 kertaa naisen laittama määrä.
Päivähoitokulut, sähkölaskut, ruokakulut hoidamme yhteiseltä tililtä.
Molemmat pystyvät säästämään/sijoittamaan rahaa x-määrän kuussa.
Mielestämme reilu tapa taloudenhoidossa.
Tuo on varmaan reilua sinun näkövinkkelistä, kun pystyt kartuttamaan omaisuuttasi (talon laina) koko ajan, mutta vaimosi tuskin on samaa mieltä, ja onko hän oikeasti ymmärtänyt, miten huono järjestely tämä on hänelle? Eikö perheen tulisi olla yhteinen kokonaisuus, jossa kaikki on yhteistä? Mikä perhe on sellainen, jossa toinen kartuttaa omaisuutta eri tavalla kuin toinen? Ymmärrän sen, että yrittäjät pitävät yrityksen talouden erillään yksityistaloudesta, mutta en ymmärrä, miksi perheen sisäistä taloudenpitoa katsotaan kuin kahta eri yritystä? Jos jommalla kummalla on ollut merkittävää omaisuutta ennen yhteiselon aloitusta, on luonnollista pitää se erillään, mutta yhteiselon aikana kertyvän omaisuuden pitäisi kertyä molemmille yhtä lailla riippumatta siitä, kumpi ne rahat tienaa.
Koskeeko tämä nyt myös sitä jos nainen olisi se paremmin tienaava osapuoli?
Naurettavaa!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.
Samoin täällä. Ajatuskin, että alettaisiin vaimon kanssa laskelemaan ”sun ja mun” euroja, on naurettava.
Se ajatus alkaa olemaan yllättävän järkeenkäypä kun vaimolle tulee nuoruudenkaipuu ja lähtee naapurin pertin mukaan vieden kaikesta puolet, mitä olet käytännössä yksin maksanut.. en minä ainakaan ketään siivellä olijoita haluaisi elättää.. kukin maksakoon oman asumisensa ja tienatkoon omat rahansa.. ei ehkä ole tasapuolista mutta jos ei ole itse mitään palkkansa, koulutuksensa, työnsä tai elämänsä eteen tehnyt, ei kyllä ole oikeutta hänellä lähteä riistämään hyvinvointia muiltakaan..
Ennen avioliiton solmimista jokainen voi hetken miettiä, kannattaako mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka ei ole viitsinyt hankkia mitään koulutusta ja jolla ei ole aikomustakaan koskaan työllistyä. Mutta kun miehille naisen koulutuksella, ammatilla ja palkalla ei ole mitään merkitystä, niinhän te itse aina väitätte.
Nimenomaan, tuota pitää ehdottomasti sellaisen ihmisen miettiä, joka ei ole valmis jakamaan omastaan edes sille kaikkein rakkaimmalle ja läheisimmälle ihmiselle, joka vaimon/aviomiehen ainakin pitäisi olla. Jos pitää pennejä laskeskella joka käänteessä, niin onko mitään järkeä alkaa mitään ”kotia” edes leikkimään.
Pennejä ei tarvitse laskea, mutta "kotia" ei kannata ruveta leikkimään ihmisen kanssa, joka jo lähtökohtaisesti olettaa, että on oikein käyttää toista taloudellisesti hyväksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko vastaa jo itse kysymykseen. Sinulle 1800 ja miehellesi 4500
Itseasiassa järjestely on todella reilu vaimolleni, sillä yhteisiin kuluihin laitan n. 1100 euroa ja hän n. 500 euroa. Niinpä vaimolle jää omiin menoihinsa n. 1200-1300 euroa ja minulla n. 1500 euroa.
Iso laina, iso lyhennys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Vilenius kirjoitti:
Itselläni jää käteen n. 5000 euroa/kk ja vaimolla n. 1700 euroa/kk. Omistan talon, jossa asumme ja jonka lyhennykset hoidan. Käytämme yhteistä tiliä yhteisiin kuluihin, jonne laitamme periaatteella; mies 2 kertaa naisen laittama määrä.
Päivähoitokulut, sähkölaskut, ruokakulut hoidamme yhteiseltä tililtä.
Molemmat pystyvät säästämään/sijoittamaan rahaa x-määrän kuussa.
Mielestämme reilu tapa taloudenhoidossa.
Tuo on varmaan reilua sinun näkövinkkelistä, kun pystyt kartuttamaan omaisuuttasi (talon laina) koko ajan, mutta vaimosi tuskin on samaa mieltä, ja onko hän oikeasti ymmärtänyt, miten huono järjestely tämä on hänelle? Eikö perheen tulisi olla yhteinen kokonaisuus, jossa kaikki on yhteistä? Mikä perhe on sellainen, jossa toinen kartuttaa omaisuutta eri tavalla kuin toinen? Ymmärrän sen, että yrittäjät pitävät yrityksen talouden erillään yksityistaloudesta, mutta en ymmärrä, miksi perheen sisäistä taloudenpitoa katsotaan kuin kahta eri yritystä? Jos jommalla kummalla on ollut merkittävää omaisuutta ennen yhteiselon aloitusta, on luonnollista pitää se erillään, mutta yhteiselon aikana kertyvän omaisuuden pitäisi kertyä molemmille yhtä lailla riippumatta siitä, kumpi ne rahat tienaa.
Koskeeko tämä nyt myös sitä jos nainen olisi se paremmin tienaava osapuoli?
Naurettavaa!!
Kyllä. Meillä uusperhe ja minä tienaan enemmän. Rahamme on yhteiset ja muutaman kerran olen häntä muistuttanut. Mikä on minun on hänen.
Vilenius kirjoitti:
Itseasiassa järjestely on todella reilu vaimolleni, sillä yhteisiin kuluihin laitan n. 1100 euroa ja hän n. 500 euroa. Niinpä vaimolle jää omiin menoihinsa n. 1200-1300 euroa ja minulla n. 1500 euroa.
Iso laina, iso lyhennys.
Tuo on varmasti helppo selittää reiluksi, mutta ei se ole sitä. Sivuutat sen, että iso osa sinun tuloista menee sellaisen lainan lyhennykseen, joka kartuttaa vain sinun omaisuutta. Se ei ole reilua toiselle, jonka kanssa (muka) muodostat perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka kietää tätä vaimoa tienaamasta enemmän ja ottamaan lainaa talon ostoa varten, tuskin mies ainakaan. Se ei ole taas mitään tasa-arvoa, että mies maksaa vaimolleen ilmaiseksi talon ja sitten eron tullen hupsistakeikkaa.. hästäkmeetoo, yhyy, 83 senttiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Minusta kysymystä pitää lähestyä kysymällä oletteko perhe vai ette? Perheessä ollaan samassa veneessä eikä tällaisia asioita tarvitse edes miettiä. Jos suurituloisempi pitää tällaisessa tilanteessa suurimman osan tuloistaan itsellään, osoittaa se aikamoista itsekkyyttä. Minä olen ollut meidän perheessä selvästi vaimoani suurituloisempi jo yli 25 vuotta ja olemme aina jakaneet menot siten, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen käyttöön suurinpiirtein saman verran. Mitään kirjanpitoa ei ole pidetty, kaikki perustuu luottamukseen niin kuin kuuluukin. Molemmilla on omat tilit, mutta minä suurituloisempana maksan suurimman osan laskuista asuntolaina mukaanlukien. Kaikki omaisuus on yhteistä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä, kaikki isot päätökset tehdään aina yhdessä. Minun mielestä olisi täysin käsittämätöntä, jos vaatisin vaimoani maksamaan puolet menoista, kun itse saan käteen kaksi kertaa enemmän. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. Ei ihme, että eroaminen on niin yleistä, jos ei ymmärretä, mikä on perhe ja mitä se tarkoittaa rahojen käytön suhteen.
Samoin täällä. Ajatuskin, että alettaisiin vaimon kanssa laskelemaan ”sun ja mun” euroja, on naurettava.
Se ajatus alkaa olemaan yllättävän järkeenkäypä kun vaimolle tulee nuoruudenkaipuu ja lähtee naapurin pertin mukaan vieden kaikesta puolet, mitä olet käytännössä yksin maksanut.. en minä ainakaan ketään siivellä olijoita haluaisi elättää.. kukin maksakoon oman asumisensa ja tienatkoon omat rahansa.. ei ehkä ole tasapuolista mutta jos ei ole itse mitään palkkansa, koulutuksensa, työnsä tai elämänsä eteen tehnyt, ei kyllä ole oikeutta hänellä lähteä riistämään hyvinvointia muiltakaan..
Ennen avioliiton solmimista jokainen voi hetken miettiä, kannattaako mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka ei ole viitsinyt hankkia mitään koulutusta ja jolla ei ole aikomustakaan koskaan työllistyä. Mutta kun miehille naisen koulutuksella, ammatilla ja palkalla ei ole mitään merkitystä, niinhän te itse aina väitätte.
Nimenomaan, tuota pitää ehdottomasti sellaisen ihmisen miettiä, joka ei ole valmis jakamaan omastaan edes sille kaikkein rakkaimmalle ja läheisimmälle ihmiselle, joka vaimon/aviomiehen ainakin pitäisi olla. Jos pitää pennejä laskeskella joka käänteessä, niin onko mitään järkeä alkaa mitään ”kotia” edes leikkimään.
Pennejä ei tarvitse laskea, mutta "kotia" ei kannata ruveta leikkimään ihmisen kanssa, joka jo lähtökohtaisesti olettaa, että on oikein käyttää toista taloudellisesti hyväksi
Pöh sua! Koti just nimenomaan on se paikka, jossa kaikki jaetaan rakkaiden kanssa, niin ilot, surut kuin rahatkin <3
Pelottavan paljon teitä kylmiä materianpalvojia, huu sentäs miten onnettomia teidän täytyy ollakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka kietää tätä vaimoa tienaamasta enemmän ja ottamaan lainaa talon ostoa varten, tuskin mies ainakaan. Se ei ole taas mitään tasa-arvoa, että mies maksaa vaimolleen ilmaiseksi talon ja sitten eron tullen hupsistakeikkaa.. hästäkmeetoo, yhyy, 83 senttiä.
Tästäkin paistaa läpi ettei olla sitouduttu perheeseen vaan optimoidaan itsekkäästi perhe-elämän jälkeistä elämää. Miksi ero tuntuu niin itsestään selvältä? Pitäisikö katsoa peiliin ja miettiä, mitä perhe oikeasti tarkoittaa? Ainakin minusta (ja uskoisin, että monesta muustakin) se tarkoittaa kaiken jakamista. Siitä hetkestä lähtien, kun muodostetaan perhe, kaikki on yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka kietää tätä vaimoa tienaamasta enemmän ja ottamaan lainaa talon ostoa varten, tuskin mies ainakaan. Se ei ole taas mitään tasa-arvoa, että mies maksaa vaimolleen ilmaiseksi talon ja sitten eron tullen hupsistakeikkaa.. hästäkmeetoo, yhyy, 83 senttiä.
Se tienataan mitä tienataan, ei se ole luvasta tai kiellosta kiinni. Palkat on eri tasoa samanatasoisillakin koulutuksilla. Se taas on köyhää ajattelua, että avioliitossa molempien pitäisi tienata saman verran jottei enempi tienaavalle tulisi paha mieli. Tämä maa tarvitsee kaikkia, niin toimareita kuin siivoajia, opettajia ja rekkakuskeja. Se että ope tienaa vähemmän samalla koulutuksella kuin DI ei pitäisi olla avioliiton este. Jotkut saa liikaa palkkaa vaivaan nähden, siitäkään ei siis ole kyse että toinen rehkisi moninkertaisesti.
Jaska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kietää tätä vaimoa tienaamasta enemmän ja ottamaan lainaa talon ostoa varten, tuskin mies ainakaan. Se ei ole taas mitään tasa-arvoa, että mies maksaa vaimolleen ilmaiseksi talon ja sitten eron tullen hupsistakeikkaa.. hästäkmeetoo, yhyy, 83 senttiä.
Tästäkin paistaa läpi ettei olla sitouduttu perheeseen vaan optimoidaan itsekkäästi perhe-elämän jälkeistä elämää. Miksi ero tuntuu niin itsestään selvältä? Pitäisikö katsoa peiliin ja miettiä, mitä perhe oikeasti tarkoittaa? Ainakin minusta (ja uskoisin, että monesta muustakin) se tarkoittaa kaiken jakamista. Siitä hetkestä lähtien, kun muodostetaan perhe, kaikki on yhteistä.
Niinpä! Yllättävän paljon näitä säälittäviä setelin nuolijoita. Ei ihme että ero tulee noin kylmillä arvoilla. Mutta on meitä muitakin, onnellisia ihmisiä :)
Höpöhöpö.. Ihan uskomatonta settiä taas, jotain rajaa noihin juttuihin. Ei kai kukaan toivo eroa, mutta Suomessa on ihan liikaa lähinnä katkeria miehiä, jotka on eron tullen joutuneet aika kuseen. Tosellinen rakkaus eli ole mitään hyväksikäyttöä. Jos nainen haluaa puolet talosta niin maksakoon puolet talosta. Tässä ei ole kyse mistään lapsista tai syöpään sairastuneen puolison hoitomaksuista tms..
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö.. Ihan uskomatonta settiä taas, jotain rajaa noihin juttuihin. Ei kai kukaan toivo eroa, mutta Suomessa on ihan liikaa lähinnä katkeria miehiä, jotka on eron tullen joutuneet aika kuseen. Tosellinen rakkaus eli ole mitään hyväksikäyttöä. Jos nainen haluaa puolet talosta niin maksakoon puolet talosta. Tässä ei ole kyse mistään lapsista tai syöpään sairastuneen puolison hoitomaksuista tms..
Minusta se, että suurempituloinen pitää suurimman osan rahoista itsellään ja kartuttaa niillä omaa omaisuutta on taloudellista hyväksikäyttöä. Toisaalta ilman avioehtoa tällainen on näennäistä. Eron sattuessa kaikki joka tapauksessa jaetaan tasan ellei ole avioehtoa. Avioehtoon suostumisessa taas ei ole mitään järkeä pienempituloisen näkökulmasta ellei sillä ole tarkoitus suojata omaa (merkittävää) omaisuutta. Tätä monikaan ei tule ajatelleeksi rakkauden huumassa. Jos taas suurempituloinen ei suostu avioliittoon ilman avioehtoa, kannattaa peli panna poikki, koska se ennustaa vaikeuksia tulevaisuudessa. Kitupiikkien kanssa ei tule kuin hankaluuksia.
Jaska jaska.. paremmaksi vaan muuttuu jutut. Avioehdot on ihan perussettiä nykypäivänä ja usein yhdessä on saatettu olla jo parhaimmillaan 10 -20 vuotta ennen kuin mennään naimisiin, että eiköhän ne toisensa tunne.
Nimenomaan, tuota pitää ehdottomasti sellaisen ihmisen miettiä, joka ei ole valmis jakamaan omastaan edes sille kaikkein rakkaimmalle ja läheisimmälle ihmiselle, joka vaimon/aviomiehen ainakin pitäisi olla. Jos pitää pennejä laskeskella joka käänteessä, niin onko mitään järkeä alkaa mitään ”kotia” edes leikkimään.