Mikä pakkomielle joillakin vanhemmilla on opettaa 2-vuotias lukemaan, laskemaan, tekemään 100 palan palapelejä ym ym.

Uuden ajan kristallilapset ovat paljon kehittyneempiä "vanhoja" sieluja kuin esim. nykyvanhemmat ja heidän vanhempansa. Ovat nopeita oppimaan ja uteliaita ympäristöään kohtaan.

No musikaalisuudessa on just se, että voihan jokainen oppia soittamaan. Voi, joo, mutta ei sillä tavalla, että oikeasti osaisi soittaa. Voi oppia mekaanisesti kissanpolkan tai vaikka Aaron kolmosen tai suvivirren ulkoa,  mutta sellainen oikea musikaalisuus on ihan eri asia. Mutta tämähän ei tarkoita sitä, etteikö olisi kiva harrastaa musiikkia ja etteikö se olisi kehittävää. Tottakai on. Matematiikasta tai biologiasta taas jokainen perustavis voi saada tutkinnon, jos opettelee kaavat  ja asiat alusta alkaen. Eli siinä harjoittelu palkitaan, vaikka ei olisikaan mitään erityislahjakkuutta siihen ( suuri osa ihmisistä luulee esim. olevansa lahjattomia matematiikassa, mutta se johtuu siitä etteivät ole opetelleet asioita koskaan). Mitään Einsteinia ei tule, jos ei ole erityistä lahjakkuutta alalle, mutta jokainen perusihminen voi oppia ne asiat jos opettelee ja saada perustutkinnonkin alalta ja toimia vaikka yläasteen opena sen jälkeen jne. Mutta kuka tahansa ei saa Sibelius-Akatemiasta tutkintoa vaikka harjoitelisi miten.  Se  harjoittelu riittää siihen kansalaisopisto-tasoon, mutta solistiselta linjalta et saa tutkintoa tai et todellakaan ikinä edes pääse sinne sisään, jos lahjakkuutta ei ole. Vaikka harjoittelisit 10 tuntia päivässä. Se ero niissä on. Monet asiat voi opetella, esim. maraton-juoksun. Mutta prima-ballerinaa sinusta ei tule pelkällä harjoittelulla, se vaatii tiettyä geneettistä lottovoittoa ja taiteellisuutta ja ilmaisukykyä, jota ei voi harjoittelulla ( pelkästään) saada. 

Vierailija kirjoitti:

No musikaalisuudessa on just se, että voihan jokainen oppia soittamaan. Voi, joo, mutta ei sillä tavalla, että oikeasti osaisi soittaa. Voi oppia mekaanisesti kissanpolkan tai vaikka Aaron kolmosen tai suvivirren ulkoa,  mutta sellainen oikea musikaalisuus on ihan eri asia. Mutta tämähän ei tarkoita sitä, etteikö olisi kiva harrastaa musiikkia ja etteikö se olisi kehittävää. Tottakai on. Matematiikasta tai biologiasta taas jokainen perustavis voi saada tutkinnon, jos opettelee kaavat  ja asiat alusta alkaen. Eli siinä harjoittelu palkitaan, vaikka ei olisikaan mitään erityislahjakkuutta siihen ( suuri osa ihmisistä luulee esim. olevansa lahjattomia matematiikassa, mutta se johtuu siitä etteivät ole opetelleet asioita koskaan). Mitään Einsteinia ei tule, jos ei ole erityistä lahjakkuutta alalle, mutta jokainen perusihminen voi oppia ne asiat jos opettelee ja saada perustutkinnonkin alalta ja toimia vaikka yläasteen opena sen jälkeen jne. Mutta kuka tahansa ei saa Sibelius-Akatemiasta tutkintoa vaikka harjoitelisi miten.  Se  harjoittelu riittää siihen kansalaisopisto-tasoon, mutta solistiselta linjalta et saa tutkintoa tai et todellakaan ikinä edes pääse sinne sisään, jos lahjakkuutta ei ole. Vaikka harjoittelisit 10 tuntia päivässä. Se ero niissä on. Monet asiat voi opetella, esim. maraton-juoksun. Mutta prima-ballerinaa sinusta ei tule pelkällä harjoittelulla, se vaatii tiettyä geneettistä lottovoittoa ja taiteellisuutta ja ilmaisukykyä, jota ei voi harjoittelulla ( pelkästään) saada. 

Tulipas siinä pitkät pätkät soopaa.

Sibelius-Akatemian solistiselle puolelle ei tietenkään pääse kuin poikkeuksellinen lahjakkuus, onhan kyseessä yksi maailman arvostetuimmista taideyliopistoista.

Mutta kyllä melkein kuka tahansa, joka rakastaa musiikkia, oppii ihan oikeasti soittamaan, muutakin kuin "mekaanista kissanpolkkaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista on ns. normaaleja, vaikka oppisivat lukemaan ja laskemaan tavanomaista nuorempina. Tai vaikka saisivat kaikista kokeista kympin jne...Vanhemmilla on vaan hinku tuoda sitä esiin ja suuri osa luulee, että juuri se oma lapsi on keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi. Tätä sitten tuodaan hienovaraisesti koko ajan esiin. Halutaan siis vaan korostaa, että oma lapsi on tavanomaista älykkäämpi. Ja ihan peruspulliaisia niistäkin suurimmasta osasta tulee.  Onhan osa parempia esim. akateemisissa taidoissa kuin toiset, mutta lopulta niitä oikeasti superälykkäitä on  vain muutamia isoissa massoissa, esim. yliopistossa jne. Itse törmäsin yliopisto-opintojeni aikana aikanaan muutamaan tällaiseen ja he olivat ihan eri tasolla kuin me muut ns. perusfiksut ihmiset. Mutta ei niitä oikeasti ole paljon. Ja olen ollut vaihdossa mm. eräässä arvostetussa  yliopistossa ulkomailla.

t. realisti

Nimenomaan on normaalia, että lapsi on innokas oppimaan asioita, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Mutta tässäkin ketjussa enimmäkseen vain kauhistellaan. Oma oppimisen intoni ainakin lannistui viimeistään koulussa, kun opetus tapahtui aina hitaampien ehdoilla ja koulun kulttuuriin kuului "hikarien" halveksiminen. Hikari lainausmerkeissä, jos oppiminen on helppoa.

Luonnostaan useimmat (eivät kaikki) lapset ovat innokkaita oppimaan. Joissakin perheissä lapsia kannustetaan siihen, jolloin hyvä alkaa ruokkia hyvää. Toisissa latistetaan, mikä tappaa mielihalut oppia uutta, suhtautua maailmaan uteliaasti. Joissakin hyvin harvoissa latistetaan vaatimalla oppimista kannustamisen ja leikinomaisen oppimisen sijaan (mutta tämä niin harvinaista että jätän maininnan varaan).

Tässäkin ketjussa on nähtävillä että kannustaja- ja latistajaperheet eivät ymmärrä toisiaan. Se on varmaankin luonnollista jos toiselle vesilasi on puoliksi täynnä ja toiselle puoliksi tyhjä. Ja tavoitteet elämässä ovat erilaisia.

Mutta tuo mitä kirjoitat koulujärjestelmästä on valitettavan totta. Jostain syystä tähän maahan on valittu malli, jossa edetään sen hitaimman 50% ehdoilla. Ulkomailla toisinaan koulut eriytetty toisistaan (hikariluokat, luokkien yli hyppiminen), jolloin vastaavilta ongelmilta vältytään. Tai sitten voit ostaa itsesi hyvään kouluun joko maksamalla yksityiskoulusta tai hyvästä asuinalueesta.

Suomessa opettajalla on periaatteessa mahdollisuudet antaa lisätehtäviä ja periaatteessa luokkien ylitse hyppiminen tms. on mahdollista. Käytännössä järjestelmä ei tue tätä eli se joustaa vain alaspäin. Lopputuloksena on outo koulujärjestelmä, jossa lapsiensa koulumenestyksestä huolestuneet yrittävät ohjata lapsensa erikoispainotettuihin ryhmiin. Mutta tästä huolimatta kissaa ei sanottavasti saa edes nostaa pöydälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista on ns. normaaleja, vaikka oppisivat lukemaan ja laskemaan tavanomaista nuorempina. Tai vaikka saisivat kaikista kokeista kympin jne...Vanhemmilla on vaan hinku tuoda sitä esiin ja suuri osa luulee, että juuri se oma lapsi on keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi. Tätä sitten tuodaan hienovaraisesti koko ajan esiin. Halutaan siis vaan korostaa, että oma lapsi on tavanomaista älykkäämpi. Ja ihan peruspulliaisia niistäkin suurimmasta osasta tulee.  Onhan osa parempia esim. akateemisissa taidoissa kuin toiset, mutta lopulta niitä oikeasti superälykkäitä on  vain muutamia isoissa massoissa, esim. yliopistossa jne. Itse törmäsin yliopisto-opintojeni aikana aikanaan muutamaan tällaiseen ja he olivat ihan eri tasolla kuin me muut ns. perusfiksut ihmiset. Mutta ei niitä oikeasti ole paljon. Ja olen ollut vaihdossa mm. eräässä arvostetussa  yliopistossa ulkomailla.

t. realisti

Nimenomaan on normaalia, että lapsi on innokas oppimaan asioita, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Mutta tässäkin ketjussa enimmäkseen vain kauhistellaan. Oma oppimisen intoni ainakin lannistui viimeistään koulussa, kun opetus tapahtui aina hitaampien ehdoilla ja koulun kulttuuriin kuului "hikarien" halveksiminen. Hikari lainausmerkeissä, jos oppiminen on helppoa.

Luonnostaan useimmat (eivät kaikki) lapset ovat innokkaita oppimaan. Joissakin perheissä lapsia kannustetaan siihen, jolloin hyvä alkaa ruokkia hyvää. Toisissa latistetaan, mikä tappaa mielihalut oppia uutta, suhtautua maailmaan uteliaasti. Joissakin hyvin harvoissa latistetaan vaatimalla oppimista kannustamisen ja leikinomaisen oppimisen sijaan (mutta tämä niin harvinaista että jätän maininnan varaan).

Tässäkin ketjussa on nähtävillä että kannustaja- ja latistajaperheet eivät ymmärrä toisiaan. Se on varmaankin luonnollista jos toiselle vesilasi on puoliksi täynnä ja toiselle puoliksi tyhjä. Ja tavoitteet elämässä ovat erilaisia.

Mutta tuo mitä kirjoitat koulujärjestelmästä on valitettavan totta. Jostain syystä tähän maahan on valittu malli, jossa edetään sen hitaimman 50% ehdoilla. Ulkomailla toisinaan koulut eriytetty toisistaan (hikariluokat, luokkien yli hyppiminen), jolloin vastaavilta ongelmilta vältytään. Tai sitten voit ostaa itsesi hyvään kouluun joko maksamalla yksityiskoulusta tai hyvästä asuinalueesta.

Suomessa opettajalla on periaatteessa mahdollisuudet antaa lisätehtäviä ja periaatteessa luokkien ylitse hyppiminen tms. on mahdollista. Käytännössä järjestelmä ei tue tätä eli se joustaa vain alaspäin. Lopputuloksena on outo koulujärjestelmä, jossa lapsiensa koulumenestyksestä huolestuneet yrittävät ohjata lapsensa erikoispainotettuihin ryhmiin. Mutta tästä huolimatta kissaa ei sanottavasti saa edes nostaa pöydälle.

Puhut soopaa. Olen ollut pitkään opettajana ja viimeisen 10 vuoden aikana erilaiset taipumuksiin ja lahjakkuuksiin perustuvat painotuslinjat ja kokonaiset koulut ovat lisääntyneet selvästi. Näitä ei ole joka pikkukaupungissa mutta kaikissa suurimmissa on: musiikkiluokkia, kieliluokkia, luma-aineisiin painottuvia luokkia, taideluokkia... Helsinki on oma lukunsa. Jo yli puolet yläkoululaisista valitsee muun kuin lähikoulun juuri näiden vuoksi. Uudet opsit velvoittavat lisäämään monialaisuutta, ilmiöpohjaisuutta ja oppilaan omaa tutkivaa osuutta. Suuri kuva on se, että juuri hyviin menestyviin oppilaisiin satsataan kun taas erityisluokkia ja erityisopetusta vähennetään. Ei todellakaan mennä heikkojen ehdoilla!! En halua, että peruskoulu tuhotaan liialliseen kilpailuun ja heikkojen heitteillejättöön jo alakouluvaiheessa. Pisa-tulokset ovat aiemmin olleet niin huippuja juuribsikdi, että meillä on kaikki ikäluokat samoissa peruskouluissa ammattitaitoisten opettajien opetuksessa ja heikot ovat parempia kuin muualla. Nyt ei ole varaa pudottaa ketään pois vasn määrätietoisesti kehittää koulua kaikille sopivaksi! Sitä paitsi ylöspäin etiyttämisej vaikeus on puppua ja opettajien mustamaalausta. Nykyaikaisen opettajankoulutuksen saanut opettajaa pystyy antamaan haasteita kaikentasoisille.

Musiikilliseen lahjakkuuteen ei ole vahvaa tietämystä mutta rytmitaju on hankala opettaa, jos sitä ei ole lainkaan. Jos se puuttuu, on musiikin opiskelu erittäin hankalaa! Muistan omalta kouluajalta erään luokkatoverin, jolla sitä ei kertakaikkiaan ollut yhtään. Itse taas olen pitänyt laulamisesta ja musiikista, vaikka en ole sitä opiskellutkaan. Jotkut ovat kehuneet lauluani, että pysyy hyvin nuotissa. Lapseni opiskelee musiikkiopistossa, kun on ollut kiinnostunut musiikista ja selvästi hänellä on rytmitaju ja on musikaalinen.

Onko enemmän ongelma se, että vanhemmat liikaa opettavat juttuja lapsille, vaiko se että eivät jaksa keskittyä lapseen? Mielestäni lapsen ehdoilla hänen kanssaan jonkun asian tekeminen, vaikka sitten ne aakkoset, on aina arvokasta!

Lisäksi esim. urheilutreenaamista ja sillä kehuskelua jumaloidaan, someen laitetaan kuvia 5v urheilumestareista jatkuvalla syötöllä. Kyllä monille sekin on liikaa ja liian aikaisin ja liian tavoitteellisesti. Ja vie aikaakin vartin aakkossessioon verrattuna aivan kauheasti.Miksi akateemiset taidot ovat suomalaisille niin kirosana esim.urheiluun verrattuna?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista on ns. normaaleja, vaikka oppisivat lukemaan ja laskemaan tavanomaista nuorempina. Tai vaikka saisivat kaikista kokeista kympin jne...Vanhemmilla on vaan hinku tuoda sitä esiin ja suuri osa luulee, että juuri se oma lapsi on keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi. Tätä sitten tuodaan hienovaraisesti koko ajan esiin. Halutaan siis vaan korostaa, että oma lapsi on tavanomaista älykkäämpi. Ja ihan peruspulliaisia niistäkin suurimmasta osasta tulee.  Onhan osa parempia esim. akateemisissa taidoissa kuin toiset, mutta lopulta niitä oikeasti superälykkäitä on  vain muutamia isoissa massoissa, esim. yliopistossa jne. Itse törmäsin yliopisto-opintojeni aikana aikanaan muutamaan tällaiseen ja he olivat ihan eri tasolla kuin me muut ns. perusfiksut ihmiset. Mutta ei niitä oikeasti ole paljon. Ja olen ollut vaihdossa mm. eräässä arvostetussa  yliopistossa ulkomailla.

t. realisti

Juuri näin!! Se on kunnianhimoisille vanhemmille kova paikka kun oma lapsi osoittautuukin aivan tavikseksi tai peräti heikoilla tiedoilla olevaksi pänttäyksestä ja preppauksesta huolimatta!! Kaikki eivät voi voittaa ja vaikka nykyään korostetaan kilpailua ja huippuja, niin sinne tosiaan pääse kuin harvat ja valitut. Enemmänkin tulevaisuudessa korostuu ihmissuhdetaidot ja oman osaamisen myyminen eli ihmisestä on tullut jo oman itsensä kauppatavara. Suhteet tietysti ja varallisuus ratkaisevat edelleenkin elämässä menestymistä.

EXä oli mm. kuiva jo 8kk ikäisenä ja elettiin silloin 50-luvun alkua, ei siis mitään trendiä, eli kaikki on mahdollista lapsen kehityksessä jos vain on virkeet vanhemmat ja viitsii opettaa! Omat olivat kuivia viimeistään 1,3kk ikäisenä ja mm. kävelivät alle vuoden ikäisinä, ovat suoraselkäisiä ja terveitä.

Nyt olen törmännyt pieniin lapsiin (liki 1-v.) jotka eivät esim. vieläkään ota jalkoja ns. alleen vaan ovat ikään kuin jalat kippurassa, heijasteet ihan hukassa. Siis ei viitsitä harjoittaa kävelyttää ja hypyttää ym. että hei sulla on jalat täällä vatsan alla.

Lapsenlapseni muuten rakenteli jo 4v. 8-13-v. tarkoitettuja legosarjoja ihan omasta halusta ja jatkaa eri ongelmien ratkontaa tänäkin päivänä, (palapelit, pelit ym.) rakastaa numeroita ja opiskelee mm. kertotaulua ja kohta lukeekin. Osaa leikkiä toisten kanssa ja on sosiaalinen, iloinen eli normaali lapsi --> Lapsen ehdoilla ja tukien -muuta emme voi. :)

Ei 2-vuotiaalle voi väkisin opettaa mitään, eikä 20-vuotiaalle.

On vain hyväksi mahdollistaa lasta kiinnostaviin asioihin perehtyminen, sillä herkkyyskaudet tulevat ja menevät ja niitä ei pidä haaskata.

Meullä on jo tarpeeksi, ellei liikaakin, aikuisväkeä, jotka eivät lue kun eivät ymmärrä lukemaansa, eivätkä kirjoita kuin etuushakemuksia. Monelle varmaan äiti täyttelee nekin laput.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi nykyvanhemmille nimenomaan akateemiset taidot ovat niin tärkeitä, kun oikeasti paljon tärkeämpää lapsen elämän olisi sosiaaliset taidot, tunnetaidot, stressinsietokyky jne. Niihin kannattaa lapsen kanssa panostaa enemmän kuin esim. Kolmevuotiaan kanssa lukuharjoituksiin.

Suomalaiset (naiset..?) ovat keskimäärin hyvin pihalla siitä, miten teknologia tulee muuttamaan maailmaa ja tulevaisuutta. Ajatellaan, että lapsen sparraaminen yliopistoon on se juttu, kun se todellakin on ihmissuhdetaidot.

aikaa lapselle ei kännykälle kirjoitti:

EXä oli mm. kuiva jo 8kk ikäisenä ja elettiin silloin 50-luvun alkua, ei siis mitään trendiä, eli kaikki on mahdollista lapsen kehityksessä jos vain on virkeet vanhemmat ja viitsii opettaa! Omat olivat kuivia viimeistään 1,3kk ikäisenä ja mm. kävelivät alle vuoden ikäisinä, ovat suoraselkäisiä ja terveitä.

Nyt olen törmännyt pieniin lapsiin (liki 1-v.) jotka eivät esim. vieläkään ota jalkoja ns. alleen vaan ovat ikään kuin jalat kippurassa, heijasteet ihan hukassa. Siis ei viitsitä harjoittaa kävelyttää ja hypyttää ym. että hei sulla on jalat täällä vatsan alla.

Lapsenlapseni muuten rakenteli jo 4v. 8-13-v. tarkoitettuja legosarjoja ihan omasta halusta ja jatkaa eri ongelmien ratkontaa tänäkin päivänä, (palapelit, pelit ym.) rakastaa numeroita ja opiskelee mm. kertotaulua ja kohta lukeekin. Osaa leikkiä toisten kanssa ja on sosiaalinen, iloinen eli normaali lapsi --> Lapsen ehdoilla ja tukien -muuta emme voi. :)

Se on ihan normaalia, ettei 1-vuotias vielä kävele, eikä mikään "nykyajan" ilmiö.

Minä olinkin huono äiti koska en opettanut lukemaan. Osasi vasta eka vuoden syksynä. Äikästä kirjoittikin vaan E:n mutta maafykebi meni paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista on ns. normaaleja, vaikka oppisivat lukemaan ja laskemaan tavanomaista nuorempina. Tai vaikka saisivat kaikista kokeista kympin jne...Vanhemmilla on vaan hinku tuoda sitä esiin ja suuri osa luulee, että juuri se oma lapsi on keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi. Tätä sitten tuodaan hienovaraisesti koko ajan esiin. Halutaan siis vaan korostaa, että oma lapsi on tavanomaista älykkäämpi. Ja ihan peruspulliaisia niistäkin suurimmasta osasta tulee.  Onhan osa parempia esim. akateemisissa taidoissa kuin toiset, mutta lopulta niitä oikeasti superälykkäitä on  vain muutamia isoissa massoissa, esim. yliopistossa jne. Itse törmäsin yliopisto-opintojeni aikana aikanaan muutamaan tällaiseen ja he olivat ihan eri tasolla kuin me muut ns. perusfiksut ihmiset. Mutta ei niitä oikeasti ole paljon. Ja olen ollut vaihdossa mm. eräässä arvostetussa  yliopistossa ulkomailla.

t. realisti

Nimenomaan on normaalia, että lapsi on innokas oppimaan asioita, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Mutta tässäkin ketjussa enimmäkseen vain kauhistellaan. Oma oppimisen intoni ainakin lannistui viimeistään koulussa, kun opetus tapahtui aina hitaampien ehdoilla ja koulun kulttuuriin kuului "hikarien" halveksiminen. Hikari lainausmerkeissä, jos oppiminen on helppoa.

Luonnostaan useimmat (eivät kaikki) lapset ovat innokkaita oppimaan. Joissakin perheissä lapsia kannustetaan siihen, jolloin hyvä alkaa ruokkia hyvää. Toisissa latistetaan, mikä tappaa mielihalut oppia uutta, suhtautua maailmaan uteliaasti. Joissakin hyvin harvoissa latistetaan vaatimalla oppimista kannustamisen ja leikinomaisen oppimisen sijaan (mutta tämä niin harvinaista että jätän maininnan varaan).

Tässäkin ketjussa on nähtävillä että kannustaja- ja latistajaperheet eivät ymmärrä toisiaan. Se on varmaankin luonnollista jos toiselle vesilasi on puoliksi täynnä ja toiselle puoliksi tyhjä. Ja tavoitteet elämässä ovat erilaisia.

Mutta tuo mitä kirjoitat koulujärjestelmästä on valitettavan totta. Jostain syystä tähän maahan on valittu malli, jossa edetään sen hitaimman 50% ehdoilla. Ulkomailla toisinaan koulut eriytetty toisistaan (hikariluokat, luokkien yli hyppiminen), jolloin vastaavilta ongelmilta vältytään. Tai sitten voit ostaa itsesi hyvään kouluun joko maksamalla yksityiskoulusta tai hyvästä asuinalueesta.

Suomessa opettajalla on periaatteessa mahdollisuudet antaa lisätehtäviä ja periaatteessa luokkien ylitse hyppiminen tms. on mahdollista. Käytännössä järjestelmä ei tue tätä eli se joustaa vain alaspäin. Lopputuloksena on outo koulujärjestelmä, jossa lapsiensa koulumenestyksestä huolestuneet yrittävät ohjata lapsensa erikoispainotettuihin ryhmiin. Mutta tästä huolimatta kissaa ei sanottavasti saa edes nostaa pöydälle.

Puhut soopaa. Olen ollut pitkään opettajana ja viimeisen 10 vuoden aikana erilaiset taipumuksiin ja lahjakkuuksiin perustuvat painotuslinjat ja kokonaiset koulut ovat lisääntyneet selvästi. Näitä ei ole joka pikkukaupungissa mutta kaikissa suurimmissa on: musiikkiluokkia, kieliluokkia, luma-aineisiin painottuvia luokkia, taideluokkia... Helsinki on oma lukunsa. Jo yli puolet yläkoululaisista valitsee muun kuin lähikoulun juuri näiden vuoksi. Uudet opsit velvoittavat lisäämään monialaisuutta, ilmiöpohjaisuutta ja oppilaan omaa tutkivaa osuutta. Suuri kuva on se, että juuri hyviin menestyviin oppilaisiin satsataan kun taas erityisluokkia ja erityisopetusta vähennetään. Ei todellakaan mennä heikkojen ehdoilla!! En halua, että peruskoulu tuhotaan liialliseen kilpailuun ja heikkojen heitteillejättöön jo alakouluvaiheessa. Pisa-tulokset ovat aiemmin olleet niin huippuja juuribsikdi, että meillä on kaikki ikäluokat samoissa peruskouluissa ammattitaitoisten opettajien opetuksessa ja heikot ovat parempia kuin muualla. Nyt ei ole varaa pudottaa ketään pois vasn määrätietoisesti kehittää koulua kaikille sopivaksi! Sitä paitsi ylöspäin etiyttämisej vaikeus on puppua ja opettajien mustamaalausta. Nykyaikaisen opettajankoulutuksen saanut opettajaa pystyy antamaan haasteita kaikentasoisille.

Opettajan kirjoittamaksi aika huonosti kirjoitettu mielipide. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista on ns. normaaleja, vaikka oppisivat lukemaan ja laskemaan tavanomaista nuorempina. Tai vaikka saisivat kaikista kokeista kympin jne...Vanhemmilla on vaan hinku tuoda sitä esiin ja suuri osa luulee, että juuri se oma lapsi on keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi. Tätä sitten tuodaan hienovaraisesti koko ajan esiin. Halutaan siis vaan korostaa, että oma lapsi on tavanomaista älykkäämpi. Ja ihan peruspulliaisia niistäkin suurimmasta osasta tulee.  Onhan osa parempia esim. akateemisissa taidoissa kuin toiset, mutta lopulta niitä oikeasti superälykkäitä on  vain muutamia isoissa massoissa, esim. yliopistossa jne. Itse törmäsin yliopisto-opintojeni aikana aikanaan muutamaan tällaiseen ja he olivat ihan eri tasolla kuin me muut ns. perusfiksut ihmiset. Mutta ei niitä oikeasti ole paljon. Ja olen ollut vaihdossa mm. eräässä arvostetussa  yliopistossa ulkomailla.

t. realisti

Nimenomaan on normaalia, että lapsi on innokas oppimaan asioita, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Mutta tässäkin ketjussa enimmäkseen vain kauhistellaan. Oma oppimisen intoni ainakin lannistui viimeistään koulussa, kun opetus tapahtui aina hitaampien ehdoilla ja koulun kulttuuriin kuului "hikarien" halveksiminen. Hikari lainausmerkeissä, jos oppiminen on helppoa.

Luonnostaan useimmat (eivät kaikki) lapset ovat innokkaita oppimaan. Joissakin perheissä lapsia kannustetaan siihen, jolloin hyvä alkaa ruokkia hyvää. Toisissa latistetaan, mikä tappaa mielihalut oppia uutta, suhtautua maailmaan uteliaasti. Joissakin hyvin harvoissa latistetaan vaatimalla oppimista kannustamisen ja leikinomaisen oppimisen sijaan (mutta tämä niin harvinaista että jätän maininnan varaan).

Tässäkin ketjussa on nähtävillä että kannustaja- ja latistajaperheet eivät ymmärrä toisiaan. Se on varmaankin luonnollista jos toiselle vesilasi on puoliksi täynnä ja toiselle puoliksi tyhjä. Ja tavoitteet elämässä ovat erilaisia.

Mutta tuo mitä kirjoitat koulujärjestelmästä on valitettavan totta. Jostain syystä tähän maahan on valittu malli, jossa edetään sen hitaimman 50% ehdoilla. Ulkomailla toisinaan koulut eriytetty toisistaan (hikariluokat, luokkien yli hyppiminen), jolloin vastaavilta ongelmilta vältytään. Tai sitten voit ostaa itsesi hyvään kouluun joko maksamalla yksityiskoulusta tai hyvästä asuinalueesta.

Suomessa opettajalla on periaatteessa mahdollisuudet antaa lisätehtäviä ja periaatteessa luokkien ylitse hyppiminen tms. on mahdollista. Käytännössä järjestelmä ei tue tätä eli se joustaa vain alaspäin. Lopputuloksena on outo koulujärjestelmä, jossa lapsiensa koulumenestyksestä huolestuneet yrittävät ohjata lapsensa erikoispainotettuihin ryhmiin. Mutta tästä huolimatta kissaa ei sanottavasti saa edes nostaa pöydälle.

Puhut soopaa. Olen ollut pitkään opettajana ja viimeisen 10 vuoden aikana erilaiset taipumuksiin ja lahjakkuuksiin perustuvat painotuslinjat ja kokonaiset koulut ovat lisääntyneet selvästi. Näitä ei ole joka pikkukaupungissa mutta kaikissa suurimmissa on: musiikkiluokkia, kieliluokkia, luma-aineisiin painottuvia luokkia, taideluokkia... Helsinki on oma lukunsa. Jo yli puolet yläkoululaisista valitsee muun kuin lähikoulun juuri näiden vuoksi. Uudet opsit velvoittavat lisäämään monialaisuutta, ilmiöpohjaisuutta ja oppilaan omaa tutkivaa osuutta. Suuri kuva on se, että juuri hyviin menestyviin oppilaisiin satsataan kun taas erityisluokkia ja erityisopetusta vähennetään. Ei todellakaan mennä heikkojen ehdoilla!! En halua, että peruskoulu tuhotaan liialliseen kilpailuun ja heikkojen heitteillejättöön jo alakouluvaiheessa. Pisa-tulokset ovat aiemmin olleet niin huippuja juuribsikdi, että meillä on kaikki ikäluokat samoissa peruskouluissa ammattitaitoisten opettajien opetuksessa ja heikot ovat parempia kuin muualla. Nyt ei ole varaa pudottaa ketään pois vasn määrätietoisesti kehittää koulua kaikille sopivaksi! Sitä paitsi ylöspäin etiyttämisej vaikeus on puppua ja opettajien mustamaalausta. Nykyaikaisen opettajankoulutuksen saanut opettajaa pystyy antamaan haasteita kaikentasoisille.

Kyllä minulla sama kokemus että lahjakkaammat eivät saa tarpeeksi haastetta ja hitaammat määrää opiskelutahtia aika paljon. Tulos: hyvät eivät opi ponnistelemaan.

aikaa lapselle ei kännykälle kirjoitti:

EXä oli mm. kuiva jo 8kk ikäisenä ja elettiin silloin 50-luvun alkua, ei siis mitään trendiä, eli kaikki on mahdollista lapsen kehityksessä jos vain on virkeet vanhemmat ja viitsii opettaa! Omat olivat kuivia viimeistään 1,3kk ikäisenä ja mm. kävelivät alle vuoden ikäisinä, ovat suoraselkäisiä ja terveitä.

Nyt olen törmännyt pieniin lapsiin (liki 1-v.) jotka eivät esim. vieläkään ota jalkoja ns. alleen vaan ovat ikään kuin jalat kippurassa, heijasteet ihan hukassa. Siis ei viitsitä harjoittaa kävelyttää ja hypyttää ym. että hei sulla on jalat täällä vatsan alla.

Lapsenlapseni muuten rakenteli jo 4v. 8-13-v. tarkoitettuja legosarjoja ihan omasta halusta ja jatkaa eri ongelmien ratkontaa tänäkin päivänä, (palapelit, pelit ym.) rakastaa numeroita ja opiskelee mm. kertotaulua ja kohta lukeekin. Osaa leikkiä toisten kanssa ja on sosiaalinen, iloinen eli normaali lapsi --> Lapsen ehdoilla ja tukien -muuta emme voi. :)

Kas anoppini taisi eksyä palstalle. Juuri tuolla tavalla se puhuu lapsestamme, mutta me vanhemmat tiedämme että lapsella on osaamisensa ja haasteensa, vaikka mummon kanssa ollaan hyvällä tuulella niin vanhemmille ja tutuille päikyn tädeille osataan näyttää koko minuus sellaisenaan, kaikkine kiukkuine ja ei-viehättävine piirteineen.

Sanonpa tämän kivien uhallakin, joissain 70-80-lukujen psykologisissa/psykoanalyyttisissa teoksissa väitetään, että narsistiäitien lapset ovat yleensä aina hyväntuulisia, varhaiskypsiä ja hyvin varhain myös kuivia. Enkä nyt puhu vessahätäviestinnästä tai, jossa vanhempi enemmänkin opettelee tulkitsemaan lapsen viesteistä milloin on hätä ja vie hänet potalle tmv., vaan siitä että Matti 1v2kk on täysin kuiva ja käy itsenäisesti potalla. Enkä puhu siitäkään, että Jessica 2v osaa luetella kaikki aakkoset koska hän on niistä kiinnostunut, vaan sitä että Jessica ei koskaan koe normaalia uhmaikää, ja hän on alusta asti äidin ihmeellinen pikkuapuri, joka kiinnostuu aivan kaikesta mitä äiti hänelle haluaa opettaa. Tämä johtuu siitä, ettei narsistinen vanhempi kykene kohtaamaan lasta kaikkine negatiivisine piirteineen, vaan lapsi joutuu hoivaa ja hellyyttä saadakseen mukautumaan äidin toiveisiin ja tarpeisiin.

Mutta se oli sitä aikaa se, en tarkoita että kaikki varhaiskypsät olisivat narsistien lapsia, mutta äärimmäisellä varauksella suhtaudun näihin "minun lapsi oli täysin kuiva jo 1-vuotiaana" -juttuihin. Ei sillä etten uskoisi, mietin vain minkä hinnan lapsi on siitä todella maksanut. Ja edelleen en puhu vessahätäviestinnästä, jonka tähtäimessä ei suinkaan ole päivä- ja yökuivuus tietyssä iässä, vaan lapsen tarpeille herkistyminen ja erilaisten herkkyyskausien bongaaminen.

Minä opin itsekseni lukemaan 4-vuotiaana kun selailin ekaluokkalaisen siskoni aapista.

Olin lukenut jo kaikki Pekka Töpöhäntä kirjat ennen kouluunmenoa ja jatkoin Tiina-sarjalla. Lukeminen on vieläkin 58 -vuotiaana lempiharrastus.

Jos lapsella on herkkyyskausi opetella ja oppia jotain, ei sitä saa kyllä torpatakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista on ns. normaaleja, vaikka oppisivat lukemaan ja laskemaan tavanomaista nuorempina. Tai vaikka saisivat kaikista kokeista kympin jne...Vanhemmilla on vaan hinku tuoda sitä esiin ja suuri osa luulee, että juuri se oma lapsi on keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi. Tätä sitten tuodaan hienovaraisesti koko ajan esiin. Halutaan siis vaan korostaa, että oma lapsi on tavanomaista älykkäämpi. Ja ihan peruspulliaisia niistäkin suurimmasta osasta tulee.  Onhan osa parempia esim. akateemisissa taidoissa kuin toiset, mutta lopulta niitä oikeasti superälykkäitä on  vain muutamia isoissa massoissa, esim. yliopistossa jne. Itse törmäsin yliopisto-opintojeni aikana aikanaan muutamaan tällaiseen ja he olivat ihan eri tasolla kuin me muut ns. perusfiksut ihmiset. Mutta ei niitä oikeasti ole paljon. Ja olen ollut vaihdossa mm. eräässä arvostetussa  yliopistossa ulkomailla.

t. realisti

Juuri näin!! Se on kunnianhimoisille vanhemmille kova paikka kun oma lapsi osoittautuukin aivan tavikseksi tai peräti heikoilla tiedoilla olevaksi pänttäyksestä ja preppauksesta huolimatta!! Kaikki eivät voi voittaa ja vaikka nykyään korostetaan kilpailua ja huippuja, niin sinne tosiaan pääse kuin harvat ja valitut. Enemmänkin tulevaisuudessa korostuu ihmissuhdetaidot ja oman osaamisen myyminen eli ihmisestä on tullut jo oman itsensä kauppatavara. Suhteet tietysti ja varallisuus ratkaisevat edelleenkin elämässä menestymistä.

Kunnianhimoiset vanhemmat, suhteet ja varallisuus kulkevat usein käsi kädessä.

Testi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi nykyvanhemmille nimenomaan akateemiset taidot ovat niin tärkeitä, kun oikeasti paljon tärkeämpää lapsen elämän olisi sosiaaliset taidot, tunnetaidot, stressinsietokyky jne. Niihin kannattaa lapsen kanssa panostaa enemmän kuin esim. Kolmevuotiaan kanssa lukuharjoituksiin.

Suomalaiset (naiset..?) ovat keskimäärin hyvin pihalla siitä, miten teknologia tulee muuttamaan maailmaa ja tulevaisuutta. Ajatellaan, että lapsen sparraaminen yliopistoon on se juttu, kun se todellakin on ihmissuhdetaidot.

Toi on vain yksi pointti. Toinen mikä tätä keskustelua läpäisee on ylipäänsä se, viettääkö lapsuuden pleikkari kädessä vai lukemaan harjoitellen. Jos näistä kahdesta pitää valita, kallistun ehdottomasti jälkimmäiseen.

553 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain luin että esikoiset pärjäävät koulussa paremmin kuin nuoremmat sisarukset koska vanhemmilla on tarmoa antaa heille virikkeitä.että kyllä virikkeitä kannattaa antaa. Lukea paljon, laulaa, palapelejä, miksei kirjaimiakin leikkisästi. Lapsi nauttii yhdessä puuhailusta jos vain vanhempi tekee sen hauskasti.

Itse olen 4v nä alkanut katsella lasten kanssa hauskoja aapisia ja esikoinen oppi lukemaan täytettyään 5. Nuorempi ei ollut niin kiinnostunut ja oppi sitten vasta kunnolla koulussa. Lukemaan aiemmin oppineella on ollut enemmän tietoa kaikesta koska ehti lukea valtavan määrän akuankkoja jne jo ennen koulua. Muualla maailmassa kirjaimia aletaan jo esitellä lapsille 3v nä koulussa.

Että miksi pitää olla niin mustavalkoinen? Jos 4v katsoo vartin aapista päivässä, se ei estä häntä olemasta 99,99% ajastaan huoleton lapsi!

4v on vähän eri asia kuin 2v lukemassa aapista..

Noita 2-vuotiaita lukemassa aapista ei ole kuin AV-trollien päässä. Kyllä 2-vuotiaat voivat oppia aakkoset, mutta jos puhutaan lukemisesta [ja kuka nyt ylipäänsä lukisi aapista nykypäivänä?], puhutaan automaattisesti vanhemmista lapsista. Get real.

Miksi aapista ei voisi lukea nykypäivänä? Aivan samat aakkoset siinä on kuin nykyäänkin. Pitääkö kaikki nyt muka töllöttää jostain pädistä. Kirja ei mene täysin rikki jos 2-3 vuotias tiputtaa, ja sen ikäiset tiputtelee tavaroita paljon.