Lue keskustelun säännöt.
Mikä pakkomielle joillakin vanhemmilla on opettaa 2-vuotias lukemaan, laskemaan, tekemään 100 palan palapelejä ym ym.
15.02.2018 |
Lasten kasvattaminen tuntuisi olevan nykyään kilpailua siitä, kenen lapsi on eniten ikätasoaan edellä tiedoissa ja taidoissa. 2-vuotiaille opetetaan hiki hatussa lukemista, numeroita, laskutoimituksia yms.
Mikä kiire?
Kommentit (167)
Pitäisikös sitten torpata lapsen luonnollinen kiinnostus jos lapsi tykkää esim. numeroista, kirjaimista ja palapeleistä?
Meille neuvolalääkäri "suuttui" kun tyttö 1,5v osasi puhua täysin ja osasi laskea kymmeneen ja osasi kaikki värit ym. Ja teki 20-30 palan palapelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
553 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
553 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että esikoiset pärjäävät koulussa paremmin kuin nuoremmat sisarukset koska vanhemmilla on tarmoa antaa heille virikkeitä.että kyllä virikkeitä kannattaa antaa. Lukea paljon, laulaa, palapelejä, miksei kirjaimiakin leikkisästi. Lapsi nauttii yhdessä puuhailusta jos vain vanhempi tekee sen hauskasti.
Itse olen 4v nä alkanut katsella lasten kanssa hauskoja aapisia ja esikoinen oppi lukemaan täytettyään 5. Nuorempi ei ollut niin kiinnostunut ja oppi sitten vasta kunnolla koulussa. Lukemaan aiemmin oppineella on ollut enemmän tietoa kaikesta koska ehti lukea valtavan määrän akuankkoja jne jo ennen koulua. Muualla maailmassa kirjaimia aletaan jo esitellä lapsille 3v nä koulussa.
Että miksi pitää olla niin mustavalkoinen? Jos 4v katsoo vartin aapista päivässä, se ei estä häntä olemasta 99,99% ajastaan huoleton lapsi!
4v on vähän eri asia kuin 2v lukemassa aapista..
Noita 2-vuotiaita lukemassa aapista ei ole kuin AV-trollien päässä. Kyllä 2-vuotiaat voivat oppia aakkoset, mutta jos puhutaan lukemisesta [ja kuka nyt ylipäänsä lukisi aapista nykypäivänä?], puhutaan automaattisesti vanhemmista lapsista. Get real.
Miksi aapista ei voisi lukea nykypäivänä? Aivan samat aakkoset siinä on kuin nykyäänkin. Pitääkö kaikki nyt muka töllöttää jostain pädistä. Kirja ei mene täysin rikki jos 2-3 vuotias tiputtaa, ja sen ikäiset tiputtelee tavaroita paljon.
Ei pädi ollut edes mielessäni. Ymmärrän "aapisella" sen vanhanmallisen teoksen, jossa on A niin kuin auto. Auto kuuluu aasille. Miksi lukea jotain tuollaista kun kirjastot ovat täynnä satukirjoja, lasten karttakirjoja, kuvakirjoja. Jotain mikä ruokkii lapsen mielikuvitusta merkittävästi enemmän.
No oisit sitten heti sanonut mitä tarkoitit. Kyllä ne koulussa edelleen lukee varmaan ensiksi aapista eikä seitsemää veljestä. Joten miksi sitä aapista ei voisi lukea kuten muitakin kirjoja. Mitä traumoja sinä olet saanut aapisesta kun sitä noin haukut mielikuvituksettomaksi, aakkoset täytyy osata ensin ennenkuin voi itse lukea, sitä ennen voi vanhemmat lukea ääneen muita kirjoja. Aapinen ei ole ainoa tapa oppia aakkoset mutta kyllä sitä voi käyttää jos siltä tuntuu ja lapsi on siitä kiinnostunut.
Itse asiassa kirjaimet ja äänteet opetellaan nykyään jo eskarissa ja nimenomaan pädeistä pelin avulla, aapista ei ole käytössä...
No riippuu eskarista. Meillä onneksi on vielä fiksut vetäjät ja käytetään ihan sitä aapista, kynää ja paperia, ei ainaista padia. Sillä ollaan ehkä tunti viikkoon.
Liikunta-luonto eskarit eivät käytä padia ollenkaan.
Ja ekalla käydään muuten läpi uudelleen kirjaimet läpi kirjain kirjaimelta, juurikin sen aapisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on älytöntä että myös jo puolivuotiaita opetetaan potalla käymään, juuri ja juuri kun pystyvät edes istumaan.
Tämä! :D Mutta eihän sitä kukaan kyseenalaista vaikkei siinä mitään järkeä olekaan. Monenko CV:ssä lukee muuten että milloin on oppinut kuivaksi? Se kun tuntuu palstamammojen mielestä olevan tärkein taito mitä lapselle pitää opettaa.
Ei CV:ssä lue montaa muutakaan asiaa, jotka tulee silti osata. Miten CV edes liittyy pienten lasten tekemisiin?
Kyllä se vaipattomuus säästää niin luontoa (ei tarvitse pestä kestoja eikä käyttää muovivaippoja), mutta helpottaa paljon myös arjessa muutenkin kun lapset osaavat mennä itse vessaan.
Tästäkin yleensä huutavat eniten ne, jotka kokevat huonommuutta/kateutta/ihan mitä vaan, niitä kohtaa joiden lapset oppivat tuon taidon aiemmin. Ei suinkaan muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
“Kouluikä” on myös hyvin laaja käsite; esimerkiksi minun kotimaassani kouluun mennään 3-vuotiaana. Oma tyttö on nyt 3,5v ja opettelevat siellä ihan oikeita asioita, opiskelu on aika pulpettipainotteista mutta ei toki aivan NIIN kuin sitten 6-vuotiaana tulee olemaan.
Ennemmin vien lapseni paikkaan jossa todella opetetaan taitoja ja käytöstapoja, kuin suomalaisten kavereideni kuvailemiin säilytyspaikkoihin.Orwellin painajainen
Kumpi? Miksi?
Joku ei vain kestä sitä, että lapset saavat kunnollista opetusta pienenä. Mielestäni se on ainoa oikea tapa, koska pienenä lapsi oppii parhaiten. Kolmevuotiaana tavat, viimeistään viisivuotiaana lukemaan ja niin edelleen. Päiväkodit ovat hyviä kehityshäiriöisille ja jälkeenjääneille, mutta normaalien lahjakkaiden lasten pitäisi mennä normaalisti koulumuotoiseen ympäristöön ihan pienenä.
No mikä on "kunnollinen opetus" 3 vuotiaalle? Joko olet suunnitellut kasvatustieteellisen sisällön ja opetusmenetelmät sen ikäisille? "Ainoa oikea tapa" =Tolkuton profanaatio
Pienille leikin kautta. Ei kauhean vaikea tajuta.
Sitä paitsi se jota lainaat puhui opetuksen yhteydessä 5-vuotiaista...
Minun serkkuni oli hyvin pienestä kiinnostunut kirjaimista ja kyseli aina, kun joku luki, mikä tuo ja tuo kirjain on. Itse hän sitten oppi yhtäkkiä lukemaan. Ja säikäytteli tätejä kaupassa lukemalla kovalla äänellä mainosten tekstejä. Mutta, mutta ... Ei siitä lapsesta neroa tullut. Koulut kävi läpi, mitään ei juuri tarttunut ryysyihin. Pitkään eli aikamoista hulttiopojan elämää. Aikuisena meni sitten iltalukioon ja pääsi ylioppilaaksikin, mutta ei päässyt jatko-opintoihin. Taisi olla jo liian vanha! Hanttihommilla tuo "lapsinero" on itseään elättänyt, kohta päässee jo eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
“Kouluikä” on myös hyvin laaja käsite; esimerkiksi minun kotimaassani kouluun mennään 3-vuotiaana. Oma tyttö on nyt 3,5v ja opettelevat siellä ihan oikeita asioita, opiskelu on aika pulpettipainotteista mutta ei toki aivan NIIN kuin sitten 6-vuotiaana tulee olemaan.
Ennemmin vien lapseni paikkaan jossa todella opetetaan taitoja ja käytöstapoja, kuin suomalaisten kavereideni kuvailemiin säilytyspaikkoihin.Orwellin painajainen
Kumpi? Miksi?
Joku ei vain kestä sitä, että lapset saavat kunnollista opetusta pienenä. Mielestäni se on ainoa oikea tapa, koska pienenä lapsi oppii parhaiten. Kolmevuotiaana tavat, viimeistään viisivuotiaana lukemaan ja niin edelleen. Päiväkodit ovat hyviä kehityshäiriöisille ja jälkeenjääneille, mutta normaalien lahjakkaiden lasten pitäisi mennä normaalisti koulumuotoiseen ympäristöön ihan pienenä.
No mikä on "kunnollinen opetus" 3 vuotiaalle? Joko olet suunnitellut kasvatustieteellisen sisällön ja opetusmenetelmät sen ikäisille? "Ainoa oikea tapa" =Tolkuton profanaatio
Pienille leikin kautta. Ei kauhean vaikea tajuta.
Sitä paitsi se jota lainaat puhui opetuksen yhteydessä 5-vuotiaista...
Sitä paitsi postaus oli 3 vuotiaden koulukäynnistä
Ja kauhean kiva että Suomessa ei 3 vuotiaan tarvitse istua pulpetin takana ja aikuisen pitää opiskella 4-5 vuotta korkeakoulussa päästäkseen "leikin kautta pienille" opettamaan. Ja ei, ei ole vaikea tajuta, että leikki on myös opetusmenetelmän muoto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
“Kouluikä” on myös hyvin laaja käsite; esimerkiksi minun kotimaassani kouluun mennään 3-vuotiaana. Oma tyttö on nyt 3,5v ja opettelevat siellä ihan oikeita asioita, opiskelu on aika pulpettipainotteista mutta ei toki aivan NIIN kuin sitten 6-vuotiaana tulee olemaan.
Ennemmin vien lapseni paikkaan jossa todella opetetaan taitoja ja käytöstapoja, kuin suomalaisten kavereideni kuvailemiin säilytyspaikkoihin.Orwellin painajainen
Kumpi? Miksi?
Joku ei vain kestä sitä, että lapset saavat kunnollista opetusta pienenä. Mielestäni se on ainoa oikea tapa, koska pienenä lapsi oppii parhaiten. Kolmevuotiaana tavat, viimeistään viisivuotiaana lukemaan ja niin edelleen. Päiväkodit ovat hyviä kehityshäiriöisille ja jälkeenjääneille, mutta normaalien lahjakkaiden lasten pitäisi mennä normaalisti koulumuotoiseen ympäristöön ihan pienenä.
No mikä on "kunnollinen opetus" 3 vuotiaalle? Joko olet suunnitellut kasvatustieteellisen sisällön ja opetusmenetelmät sen ikäisille? "Ainoa oikea tapa" =Tolkuton profanaatio
Pienille leikin kautta. Ei kauhean vaikea tajuta.
Sitä paitsi se jota lainaat puhui opetuksen yhteydessä 5-vuotiaista...Sitä paitsi postaus oli 3 vuotiaden koulukäynnistä
En ole edelleenkään se, jolle osoitit alkuperäisen kysymyksen, mutta: "Kolmevuotiaana tavat, viimeistään viisivuotiaana lukemaan ja niin edelleen."
Kohdassa "ihan pienenä" ei ole ikämääritelmää, joten voi tarkoittaa mitä tahansa.
Hieno juttu että olemme samaa mieltä leikistä opetusmenetelmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eri asia jos lapsi oppii itse. Moni älyää lukemisen viimeistään siinä vaiheessa kun ymmärtää kirjaimet ja sitä kautta kirjoittamisen idean.
Mutta sitten on tämä nimenomainen opetus. Halutaan että se 2-vuotias Jannica-Petteri osaa lukea ja kirjoittaa ja on sitten tätä kautta "voi kuinka lahjakas ihana mussukka sie oot!!"
Koulussa tulee viimeistään ongelmia voi olla todella vaikea keskittyä kun kaikki asiat mitä ensimmäisellä luokalla opetetaan tavallaan osataan jo, mutta sitten saattaa olla selkärankaan opittu sellaisia virheitä mistä on vaikea oppia pois. Sitten samaan aikaan kun osataan lukea jne. ei osata siivota jälkiä pois, pukea itse vaatteita tai laittaa edes koulussa nauhallisia kenkiä jalkaan ja sitoa niitä eikä esim. osata kuoria perunoita kouluikäisenä. Arjen perusasioita joita kouluikäiseltä voidaan edellyttää. Ja tätä sitten jotkut WT mammat kutsuvat lahjakkuudeksi.
Miksi kaikista lapsista pitäisi tulla Mozarteja? Miksei saa harrastaa muuten vaan, oppimisen ilosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset itsekin haluaa haastavampia tehtäviä jos on kapasitettia. Mm. ns. nuppipalapelit eivät enää kiinnosta kaikkia -3-vuotiaita vaan siirtyvät oma-aloitteisesti tekemään haastavampia tavallisia palapelejä. Kukin kehitystasonsa mukaan ilman, että vanhemmilla olisi joku "pakkomielle". Lapsi voi myös kysyä, että mitä tuossa lukee ja voi yhdessä opiskella kirjaimia, ilman, että olisi pakkomielle opettaa lukemaan tai laskemaan numeroita.
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia väärinkäsityksiä musikaalisuudesta ja musiikin oppimisesta ketjussa. Pienistä lapsista ja vielä koululaisistakin on vaikea sanoa kenellä on edellytykset ammattimuusikoksi muutamaa ihmelapsipoikkeusta lukuunottamatta. Itse kannustan jokaista oppilastani aivan yhtä paljon ja yritän auttaa häntä löytämään omat vahvuutensa ja musiikin ilon. Loppupeleissä oma motivaatio ja palo musiikkiin on kaikista tärkeintä. Motivoitunut jaksaa pidemmälle edettyään treenata vaikka neljä tuntia päivässä vaikkei se aina ratkiriemukkaan hauskaa olisikaan.
Rytmiikkaa voi opettaa. Sävelkorvaa voi opettaa. Improvisaatiota voi opettaa. Tulkintaa voi opettaa. Säveltämistä voi opettaa.
Musiikin opiskelu voi auttaa kielten ja matematiikan oppimista, parantaa keskittymiskykyä ja opettaa pitkäjänteisyyteen, mitään soitinta kun ei hetkessä opi.
Opiskelen nyt sibelius-akatemiassa ja minusta ei kyllä taatusti olisi voinut lapsena ennustaa että päädyn juuri tälle alalle. Onneksi sain harrastaa rauhassa.
Niin, opiskelet arvatenkin musiikkikasvatuksen linjalla. Sinne voi päästä ahkeralla harjoittelulla. Solistiselle linjalle ei todellakaan pääse. Eli älkää nyt sekottako puuroja ja vellejä keskenään. Tottakai kaikki oppivat tiettyyn rajaan asti soittamaan ja musiikinhan on tarkoitus tuottaa iloa kaikille, muodossa tai toisessa. Ja harrastaminen on aina hyödyllistä. Mutta on aivan pöyristyttävää, että joku väittää, ettei muka lapsesta näe kenellä on oikeasti musikaalisia lahjoja ja kenellä ei. Kysykää tätä keneltä tahansa alan asiantuntijalta tai esimerkiksi konservatorion ja Sibelius-Akatemian pääsykoelautakunnalta ja saatte saman vastauksen. Itselläni on diplomipianistin tutkinto ja opetan, joten jotain asiasta tiedän minäkin. Vaikka tietenkin aaveellä tiedetään kaikki ammattiasiatkin aina parhaiten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäänhän ei saa sanoa ääneen, että kaikki eivät vain ole lahjakkaita jossain. Soittoharrastus on yleinen harrastus ja vain pieni osa on oikeasti lahjakkaita. Voi oppia soittamaan ( palstan mukaan), mutta se mitä se soittotaito on, on aika suhteellinen käsite. Anoppi on omasta mielestään hyvä soittamaan pianoa, omasta mielestäni se on karmeaa kuunneltavaa. Eli siinä ei ole mitään musikaalisuutta ja tekninen osaaminenkin on huonoa. Jos kysyt Olli Mustoselta onko naapurin Liisa hyvä pianisti, niin saat varmaan erilaisen vastauksen kuin mitä av-mamma täällä käsittää musikaalisuutena. Kaikki on niin suhteellista. Jos perustallukka laitetaan soittamaan jotain, niin toisen perustallukan mielestä se on varsin hienoa kuultavaa. Monen mielestähän joku soittaa tosi hyvin, jos oppii soittamaan sen Aaron kolmosen viimeisen kappaleen virheittä läpi:) Kun taas oppilaita valitaan esim. oppilaitoksiin, niin jollain virheillä ei sinänsä ole mitään merkitystä. Musikaalisuus tulee ilmi ihan muutoin. Vähän saman luulen olevaan asian esim. tanssissa tai kuvataiteessa, vaikka en niissä mikään asiantuntija ole. Se puu ja metsä voidaan piirtää hyvin eri tavalla. Vaikka meistä jokainen aikuinen osaa kovalla harjoittelulla sen puun sinne paperille piirtää, niin jonkun puut vaan ovat taiteellisia ja kauniita, joillain ei. Moni meistä tykkää käydä tanssitunneilla tai jumpissa. Eli nautimme tanssista ja pystymme sitä oppimaan, mutta ei kukaan silti sano ettei esim. ballerina tarvitsisi erityislahjakkuutta tullakseen ballerinaksi...
Totta kai on erityislahjakkutta: ei Picassoksi voi tulla kuka tahansa tai Mozartiksi. On hyvä, että meillä on huippulahjakkuuksia. Heitä pitää tukea, jos sellaisia on. Heitä ei tosiaankaan ole joka sormelle. Yliovimainen enemmistö tarvitsee kovaa työntekoa ja pettymyksensietokykyä. Ylenmääräinen kehuminen, vaikka syytä ei olisi, ei auta lasta. Tällä palstalla voi väittää mitä tahansa. Kukaan ei näe koteihin, miten vanhemmat omat omissa kuvitelmissaan, eikä voi tietää kuinka neroja lapsensa oikeasti on. Sen verran on kokemusta opetusalalta, ettei neroja ole pahemmin vastaan tullut!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on erityislahjakkutta: ei Picassoksi voi tulla kuka tahansa tai Mozartiksi. On hyvä, että meillä on huippulahjakkuuksia. Heitä pitää tukea, jos sellaisia on. Heitä ei tosiaankaan ole joka sormelle. Yliovimainen enemmistö tarvitsee kovaa työntekoa ja pettymyksensietokykyä. Ylenmääräinen kehuminen, vaikka syytä ei olisi, ei auta lasta. Tällä palstalla voi väittää mitä tahansa. Kukaan ei näe koteihin, miten vanhemmat omat omissa kuvitelmissaan, eikä voi tietää kuinka neroja lapsensa oikeasti on. Sen verran on kokemusta opetusalalta, ettei neroja ole pahemmin vastaan tullut!!
Niin... täällä kuka voi väittää mitä tahansa. Äidinkielen opettaja sinä et ainakaan ole. Asenteen pohjalta epäilen vähän muutenkin tuota opetusalan ammattia. Seuraavalla kerralla sitten paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän ei saa sanoa ääneen, että kaikki eivät vain ole lahjakkaita jossain. Soittoharrastus on yleinen harrastus ja vain pieni osa on oikeasti lahjakkaita. Voi oppia soittamaan ( palstan mukaan), mutta se mitä se soittotaito on, on aika suhteellinen käsite. Anoppi on omasta mielestään hyvä soittamaan pianoa, omasta mielestäni se on karmeaa kuunneltavaa. Eli siinä ei ole mitään musikaalisuutta ja tekninen osaaminenkin on huonoa. Jos kysyt Olli Mustoselta onko naapurin Liisa hyvä pianisti, niin saat varmaan erilaisen vastauksen kuin mitä av-mamma täällä käsittää musikaalisuutena. Kaikki on niin suhteellista. Jos perustallukka laitetaan soittamaan jotain, niin toisen perustallukan mielestä se on varsin hienoa kuultavaa. Monen mielestähän joku soittaa tosi hyvin, jos oppii soittamaan sen Aaron kolmosen viimeisen kappaleen virheittä läpi:) Kun taas oppilaita valitaan esim. oppilaitoksiin, niin jollain virheillä ei sinänsä ole mitään merkitystä. Musikaalisuus tulee ilmi ihan muutoin. Vähän saman luulen olevaan asian esim. tanssissa tai kuvataiteessa, vaikka en niissä mikään asiantuntija ole. Se puu ja metsä voidaan piirtää hyvin eri tavalla. Vaikka meistä jokainen aikuinen osaa kovalla harjoittelulla sen puun sinne paperille piirtää, niin jonkun puut vaan ovat taiteellisia ja kauniita, joillain ei. Moni meistä tykkää käydä tanssitunneilla tai jumpissa. Eli nautimme tanssista ja pystymme sitä oppimaan, mutta ei kukaan silti sano ettei esim. ballerina tarvitsisi erityislahjakkuutta tullakseen ballerinaksi...
Minä vähän veikkaan, että kysyttäessä Mustonen kommentoisi naapurin Liisan musikaalisuutta paljon kauniimmin kuin palstamamma.
Tunnen aika paljon muusikoita, ja oikeasti hyvät yleensä tunnistaa siitä etteivät he lyttää huonompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on erityislahjakkutta: ei Picassoksi voi tulla kuka tahansa tai Mozartiksi. On hyvä, että meillä on huippulahjakkuuksia. Heitä pitää tukea, jos sellaisia on. Heitä ei tosiaankaan ole joka sormelle. Yliovimainen enemmistö tarvitsee kovaa työntekoa ja pettymyksensietokykyä. Ylenmääräinen kehuminen, vaikka syytä ei olisi, ei auta lasta. Tällä palstalla voi väittää mitä tahansa. Kukaan ei näe koteihin, miten vanhemmat omat omissa kuvitelmissaan, eikä voi tietää kuinka neroja lapsensa oikeasti on. Sen verran on kokemusta opetusalalta, ettei neroja ole pahemmin vastaan tullut!!
Niin... täällä kuka voi väittää mitä tahansa. Äidinkielen opettaja sinä et ainakaan ole. Asenteen pohjalta epäilen vähän muutenkin tuota opetusalan ammattia. Seuraavalla kerralla sitten paremmin.
Heh, taidan olla sen oman kullannuppusi lumoissa. Ei se ole sen ihmeempi, vaikka sinä kuvittelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia väärinkäsityksiä musikaalisuudesta ja musiikin oppimisesta ketjussa. Pienistä lapsista ja vielä koululaisistakin on vaikea sanoa kenellä on edellytykset ammattimuusikoksi muutamaa ihmelapsipoikkeusta lukuunottamatta. Itse kannustan jokaista oppilastani aivan yhtä paljon ja yritän auttaa häntä löytämään omat vahvuutensa ja musiikin ilon. Loppupeleissä oma motivaatio ja palo musiikkiin on kaikista tärkeintä. Motivoitunut jaksaa pidemmälle edettyään treenata vaikka neljä tuntia päivässä vaikkei se aina ratkiriemukkaan hauskaa olisikaan.
Rytmiikkaa voi opettaa. Sävelkorvaa voi opettaa. Improvisaatiota voi opettaa. Tulkintaa voi opettaa. Säveltämistä voi opettaa.
Musiikin opiskelu voi auttaa kielten ja matematiikan oppimista, parantaa keskittymiskykyä ja opettaa pitkäjänteisyyteen, mitään soitinta kun ei hetkessä opi.
Opiskelen nyt sibelius-akatemiassa ja minusta ei kyllä taatusti olisi voinut lapsena ennustaa että päädyn juuri tälle alalle. Onneksi sain harrastaa rauhassa.
Niin, opiskelet arvatenkin musiikkikasvatuksen linjalla. Sinne voi päästä ahkeralla harjoittelulla. Solistiselle linjalle ei todellakaan pääse. Eli älkää nyt sekottako puuroja ja vellejä keskenään. Tottakai kaikki oppivat tiettyyn rajaan asti soittamaan ja musiikinhan on tarkoitus tuottaa iloa kaikille, muodossa tai toisessa. Ja harrastaminen on aina hyödyllistä. Mutta on aivan pöyristyttävää, että joku väittää, ettei muka lapsesta näe kenellä on oikeasti musikaalisia lahjoja ja kenellä ei. Kysykää tätä keneltä tahansa alan asiantuntijalta tai esimerkiksi konservatorion ja Sibelius-Akatemian pääsykoelautakunnalta ja saatte saman vastauksen. Itselläni on diplomipianistin tutkinto ja opetan, joten jotain asiasta tiedän minäkin. Vaikka tietenkin aaveellä tiedetään kaikki ammattiasiatkin aina parhaiten...
Käsittääkseni musiikkikasvatukselle ei pääse pelkällä pianonpimputtelulla. Pitää ainakin osata myös laulaa hyvin. Siitä vaan yrittämään, tuolla asenteella kosahtaa varmaan hakeminen jo ensi alkuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia väärinkäsityksiä musikaalisuudesta ja musiikin oppimisesta ketjussa. Pienistä lapsista ja vielä koululaisistakin on vaikea sanoa kenellä on edellytykset ammattimuusikoksi muutamaa ihmelapsipoikkeusta lukuunottamatta. Itse kannustan jokaista oppilastani aivan yhtä paljon ja yritän auttaa häntä löytämään omat vahvuutensa ja musiikin ilon. Loppupeleissä oma motivaatio ja palo musiikkiin on kaikista tärkeintä. Motivoitunut jaksaa pidemmälle edettyään treenata vaikka neljä tuntia päivässä vaikkei se aina ratkiriemukkaan hauskaa olisikaan.
Rytmiikkaa voi opettaa. Sävelkorvaa voi opettaa. Improvisaatiota voi opettaa. Tulkintaa voi opettaa. Säveltämistä voi opettaa.
Musiikin opiskelu voi auttaa kielten ja matematiikan oppimista, parantaa keskittymiskykyä ja opettaa pitkäjänteisyyteen, mitään soitinta kun ei hetkessä opi.
Opiskelen nyt sibelius-akatemiassa ja minusta ei kyllä taatusti olisi voinut lapsena ennustaa että päädyn juuri tälle alalle. Onneksi sain harrastaa rauhassa.
Niin, opiskelet arvatenkin musiikkikasvatuksen linjalla. Sinne voi päästä ahkeralla harjoittelulla. Solistiselle linjalle ei todellakaan pääse. Eli älkää nyt sekottako puuroja ja vellejä keskenään. Tottakai kaikki oppivat tiettyyn rajaan asti soittamaan ja musiikinhan on tarkoitus tuottaa iloa kaikille, muodossa tai toisessa. Ja harrastaminen on aina hyödyllistä. Mutta on aivan pöyristyttävää, että joku väittää, ettei muka lapsesta näe kenellä on oikeasti musikaalisia lahjoja ja kenellä ei. Kysykää tätä keneltä tahansa alan asiantuntijalta tai esimerkiksi konservatorion ja Sibelius-Akatemian pääsykoelautakunnalta ja saatte saman vastauksen. Itselläni on diplomipianistin tutkinto ja opetan, joten jotain asiasta tiedän minäkin. Vaikka tietenkin aaveellä tiedetään kaikki ammattiasiatkin aina parhaiten...
Säälittää ne lapsiparat joilla on tällainen opettaja...
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on erityislahjakkutta: ei Picassoksi voi tulla kuka tahansa tai Mozartiksi. On hyvä, että meillä on huippulahjakkuuksia. Heitä pitää tukea, jos sellaisia on. Heitä ei tosiaankaan ole joka sormelle. Yliovimainen enemmistö tarvitsee kovaa työntekoa ja pettymyksensietokykyä. Ylenmääräinen kehuminen, vaikka syytä ei olisi, ei auta lasta. Tällä palstalla voi väittää mitä tahansa. Kukaan ei näe koteihin, miten vanhemmat omat omissa kuvitelmissaan, eikä voi tietää kuinka neroja lapsensa oikeasti on. Sen verran on kokemusta opetusalalta, ettei neroja ole pahemmin vastaan tullut!!
Mutta eipä siitä erityislahjakkaastakaan mitään tule, jos häntä ei kannusteta yrittämään ja opettelemaan. Kannustakaa aina lastanne yrittämään ja kokeilemaan, vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Mitään ei ihan oikeasti opi jos ei harjoittele PALJON. Arvellaan että Mozart olisi viettänyt musiikin, soittamisen ja säveltämisen parissa 10 000 tuntia jo 10-vuotiaana. Picasso taas maalasi todella paljon, kaikista teoksista ei todellakaan tullut samanlaisia jymymenestyksiä kuin tunnetuimmista. Mitä sitten? Ei olisi niitä huipputeoksiakaan tullut jos hän ei olisi maalannut määrällisesti paljon.
On haitallista opettaa lapselle oppimiskäsitys jonka mukaan lahjakkuus on jotain synnynnäistä ja pysyvää johon hän ei voi vaikuttaa. Silloin ne todelliset lahjakkuudetkin jää löytämättä, kun lapsi luulee että jos ei osaa jotain ensimmäisellä yrityksellä niin ei sitä asiaa voi sitten osata ollenkaan. Moni hyvin koulussa pärjännyt epäonnistuu myöhemmissä opinnoissaan täysin kun ei ole oppinut missään vaiheessa ponnistelemaan saavutustensa eteen ja tekemään tosissaan töitä.
En ehkä ollut tarpeeksi selkeä, siitä juuri puhuin että yökuivuutta ei ”opita” se tulee kun keho kypsyy tarpeeksi jolloin virtsan määrää rajoittava hormonia tulee tarpeeksi yöllä, sekä virtsarakko on tarpeeksi iso jotta sinne mahtuu koko yön pissa. Potta-avautumiseni liittyykin siihen että koen että on ristiriitaista että lapseni on jo yökuiva, mutta pottapissa ei onnistu muuten päivällä. Ei sitä lasta pakolla huutavana siinä potalla voi pitää, joten jatkamme päiväkuivuus harjoittelua myöhemmin, niin ettei tule mitään inhoituksia koko hommaa vastaan. Ehkä kokeilemme pöntön supistajaa seuraavaksi. Hyvä että pääsitte helposti vaipoista päivällä, kaikilla se ei ole niin helppoa.