Lue keskustelun säännöt.
Mikä pakkomielle joillakin vanhemmilla on opettaa 2-vuotias lukemaan, laskemaan, tekemään 100 palan palapelejä ym ym.
15.02.2018 |
Lasten kasvattaminen tuntuisi olevan nykyään kilpailua siitä, kenen lapsi on eniten ikätasoaan edellä tiedoissa ja taidoissa. 2-vuotiaille opetetaan hiki hatussa lukemista, numeroita, laskutoimituksia yms.
Mikä kiire?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Minä tiedän yhden, joka puhuu vauvalleen pelkkää sössöenglantia. Että tulee "kaksikielinen" lapsi sitten. En tiedä mitä sillä sitten yritetään saavuttaa - että lapsi turhautuu kun tulee aika opetella koulussa englantia, kun osaa jo? Tai ei ikinä opi kunnolla, kun on tottunut vanhempansa kielioppivirheisiin ja pieneen sanavarastoon?
Mitä mieltä lapsen iaä on? Kannattaisiko lähestyä ko. äitiä hyvän kautta ja ehdottaa että laittaa lapsensa englanninkieliseen tarhaan, kun kerran ko. kielikin on niin lähellä sydäntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Minä tiedän yhden, joka puhuu vauvalleen pelkkää sössöenglantia. Että tulee "kaksikielinen" lapsi sitten. En tiedä mitä sillä sitten yritetään saavuttaa - että lapsi turhautuu kun tulee aika opetella koulussa englantia, kun osaa jo? Tai ei ikinä opi kunnolla, kun on tottunut vanhempansa kielioppivirheisiin ja pieneen sanavarastoon?
Kamalaa. Tuossa jää puuttumaan niin paljon oman äidinkielen mukana tulevaa tunneilmaisua ja sävyjä
Eikä jää. Ellei asu kuplassa äitinsä kanssa. Suomessa lapset puhuvat varmaan kymmenen kertaa enemmän muille kun omille vanhemmilleen. Hiekkalaatikosta lukioon.
Samoin sanavarasto kehittyy huimasti kirjoja lukemalla, oli vanhemmilla suppea tai laaja sanavarasto. Kuka tietää, lapsi saattaa lähteä vaikka vaihtariksi.
Ihminen oppii ilmaisemaan tunteensa vaikka millä kielellä, jos hän ne tunteensa ylipäätään tunnistaa. Ei nuo tunnesanat nyt niin vaikeita englanniksi ole. Sad, angry, frustrated, happy, feeling sorry jne.
Sen lisäksi se turhautuminen luokassa on aika mitätöntä, jos on niin taitava jo puhumaan englantia, Parempi turhautua tunnilla muutama tunti viikossa ja osata hyvin joku kieli, kun ehkä olla oppimatta sitä koskaan oikein kunnolla, mutta säästyä turhautumiselta.
No sen äidin puolelta kyllä todellakin jää. Vahingollista eikä todellakaan mitään järkeä. Englannin oppii jokatapauksessa nykymaailmassa
Opetin lasta lukemaan, koska hän piti paljon kirjoista. Muistan miten minua ärsytti pienenä kun en osannut lukea. Isosisko sitten opetti kun olin 4v. En ollut enää riippuvainen siitä että minulle luetaan (vaikka tietysti iltasatu oli kivempi äidin tai isän lukemana).
Muut kädentaidot lapsi on oppinut väkisinkin, kun rakastaa piirtämistä, maalaamista, askartelua jne. Nyt on taiteellisesti lahjakas nuori. Olen lähinnä ostanut kyniä, paperia, maaleja jne. En ole kisannut kenenkään kanssa. Olen vain tukenut siinä mitä hän on itse halunnut tehdä.
Jokaisella on niitä haasteita sitten myös osaamista tasapainottamaan. Mutta miksi ei tukisi lasta niissä asioissa joissa hän on hyvä ja joista hän pitää?
Ollaan kohta kuin japanilaiset. Ei hyvä.
Lapsella on oma herkkyysikänsä asioiden oppimisiin. Esim. Lukemisen oppii 2-8 -vuotiaana, turha kiirehtiä.
Pätemishulluja vanhempia. Nämä on just näitä, jotka kilpailevat lastensa menestyksellä jossain akkojen kokoontumisissa. Mikään ei ole rasittavampaa!! Rakkaus ja tukeminen on eri asia ja jokainen lapsi ansaitsee ne. Jokainen lapsi on myös yksilö eikä vanhempiensa unelmien täyttämisen kohde. Tavis on hyvä lapsi. Nykyään ei vain saisi olla tavis mikä ennen riitti vallan hyvin hyvään elämään!! Kaikkien pitäisi olla huippuja jo lapsesta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkööt muut, mitä tekevät. Itse luotan lapseni älyyn. Oppii varmasti älynsä sallimissa rajoissa kaiken, mikä on hänelle minkäkin ikäisenä mahdollista. Jos ei opi 2-vuotiaana aakkosia, luultavasti oppii ne viimeistään 7-vuotiaana, jos ei sittenkään, niin on tuo silti minun rakas lapseni.
En ala mitään koulua leikkimään joka päivä, jos lapsi ei pyydä. Luen ääneen toki ja vastaan, kun kysytään. Ostan kivoja leluja, jotka tukevat mielikuvitusta. Jos siinä samalla oppii kirjaimet ja numerot ennen kouluikää, niin ihan kiva, mutta en ala lesoilla sillä isovanhemmille, sillä tiedän, miten rasittavaa kuunneltavaa se on, kun jonkun sukulaisen isovanhemmat pääsevät vauhtiin kertomuksissaan täydellisistä lapsenlapsistaan.
Huoh. Itse opin lukemaan opettamatta 4-vuotiaana, ja toinen lapsistani 3 v. Lapsi osasi myös kaikki automerkit, dinosaurukset ym. Ei tosiaan voi vastata kyselevälle lapselle, että ehei, en kerro. Käytännön asioissa olemme tumpelompia, mutta ei mitään aspergereita. Mieheni ja toinen lapsi ovat 'normaalin' hidasoppisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelen, että lapset eivät ole mun jatke. He löytävät kyllä paikkansa elämässä.
Tunteita koitan sanoittaa ja itsehillintään sekä sinnikkyyteen kannustan.
Aattelen, että nämä asiat ovat tarpeellisia elämässä yleensä.
Vastailen toki kysymyksiin ja luen iltasadun. Harrastuksia meillä on vähänlaisesti ja pidän tärkeänä suorituskeskeisyyden karttamista.
Jos lapset vaikka isompana päätyvät ammattikouluun eikä meidän tavoin yliopistoon, niin se on ihan hyvä juttu sekin. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Päiväkodissa opetetaan viikonpäiviä alle 3 vuotiaille, tarpeellista vai tarpeetonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kas, kun kyse ei ole pelkästään siitä, että joku haluaa opettaa lapsen tekemään jotain, vaan usein lapsen omista taipumuksista. Esim. mun ystävän lapsi oppi ihan itsekseen lukemaan ennen kuin täytti neljä. Hän on myös lahjakas suunnilleen kaikilla mahdollisilla osa-alueilla, joten osaa ihan itsekin kysellä erilaisten tietojen perään. Ystäväni sanoi, että ihan kivaa, kun toinen lapsi on "normaali" ja oppii asioita "normaalissa" tahdissa.
Ei lapsi opi, jos ei ole kiinnostusta tai taipumuksia. Erilaisten asioiden opetteleminen voi myös olla lapselle ja vanhemmalle mukava tapa viettää aikaa yhdessä.
Mun kaikki lapset oppivat lukemaan ennen kouluikää. Poika oli alle neljä. Oli kovasti kiinnostunut kirjaimista, eikä sitä paljon tarvinnut neuvoa.
Ei siitä kai haittaakaan ollut. Opiskeli hyvään ammattiin. Suunnittelee koneisiin osia, on DI. Ei sillä, että aikaisin lukemaan oppimisella olisi mitään tekemistä sen kanssa, miten koulu myöhemmin kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Pakko vain kertoa, että kyllä munkin 2-vuotias (2v 2kk) tunnistaa kaksi kirjainta (o ja b). En mä kyllä silti vielä tiedä, tuleeko siitä seuraava Eistein. Lapsi nimittäin harvoin pysyy paikallaan. En juokse sen perässä kirjan enkä potan kanssa. Ei se vielä pottaile sujuvasti. Olen miettinyt pitäiskö syodä ja lukea kirjaa, niin että lapsi istuu potalla. Pysyis paikallaan ja syömisen voisi käynnistää suolen toiminnan, ja sitten voisin antaa tarroja tai pikkuleluja, jos tuotosta tulee.
En suosittele syömistä ja pottailua samaan aikaan. Ruokailut pöydän ääressä.
Kirjan voi kyllä antaa potalle.
Omat lapset, myös hoidettavat, ovat yleensä oppineet pottailun 3v mennessä. 2 v on vielä tosi pieni! ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa lapsista on ns. normaaleja, vaikka oppisivat lukemaan ja laskemaan tavanomaista nuorempina. Tai vaikka saisivat kaikista kokeista kympin jne...Vanhemmilla on vaan hinku tuoda sitä esiin ja suuri osa luulee, että juuri se oma lapsi on keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi. Tätä sitten tuodaan hienovaraisesti koko ajan esiin. Halutaan siis vaan korostaa, että oma lapsi on tavanomaista älykkäämpi. Ja ihan peruspulliaisia niistäkin suurimmasta osasta tulee. Onhan osa parempia esim. akateemisissa taidoissa kuin toiset, mutta lopulta niitä oikeasti superälykkäitä on vain muutamia isoissa massoissa, esim. yliopistossa jne. Itse törmäsin yliopisto-opintojeni aikana aikanaan muutamaan tällaiseen ja he olivat ihan eri tasolla kuin me muut ns. perusfiksut ihmiset. Mutta ei niitä oikeasti ole paljon. Ja olen ollut vaihdossa mm. eräässä arvostetussa yliopistossa ulkomailla.
t. realisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on geeneissä ja sitä on paljon tutkittu. Lapsen kehitystä nopeuttavalla kasvatustavalla ei onnistu tekemään lapsista Newtoneita tai Einsteinejä, mutta sillä kutakuinkin voi edistää lapsen informaation omaksumiskykyä ja motoriikkaa. Tieteellisesti todistettu paras tapa kehittää älykkyyttä lapsella on soitinmusiikki harrastuksena.
Entäs sitten jos lapsi ei ole musikaalinen? Musikaalisuuskin on lahja jota tai ei ole eikä sitä voi väkisin kehittää.
Kyllä voi.
Musikaalisuus pikku hiljaa kehittyy musiikin harrastaessa, lapsen ei tarvitse "pysyä sävelessä" kun aloittaa. Ajattelukyky kehittyy kun lapsi omaksuu uusia asioita nuotteja lukemalla ja kuuntelemalla.
Höpö höpö. mitä potaskaa. Musikaalinen joko on tai ei ole. Voihan sitä tiettyyn rajaan asti kehittää, mutta näitä kehittyjiä on kaikki Suomen kirkkokuorot täynnä. Oikea musikaalisuus on synnyinlahja. Mutta tätä varmaan eivät tajua ne, joilla ei sitä musikaalisuutta itsellä ole. Luulevat, että sitä voi opetella samoin kuin esim. lenkkeilyä. No ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lapsista on ns. normaaleja, vaikka oppisivat lukemaan ja laskemaan tavanomaista nuorempina. Tai vaikka saisivat kaikista kokeista kympin jne...Vanhemmilla on vaan hinku tuoda sitä esiin ja suuri osa luulee, että juuri se oma lapsi on keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi. Tätä sitten tuodaan hienovaraisesti koko ajan esiin. Halutaan siis vaan korostaa, että oma lapsi on tavanomaista älykkäämpi. Ja ihan peruspulliaisia niistäkin suurimmasta osasta tulee. Onhan osa parempia esim. akateemisissa taidoissa kuin toiset, mutta lopulta niitä oikeasti superälykkäitä on vain muutamia isoissa massoissa, esim. yliopistossa jne. Itse törmäsin yliopisto-opintojeni aikana aikanaan muutamaan tällaiseen ja he olivat ihan eri tasolla kuin me muut ns. perusfiksut ihmiset. Mutta ei niitä oikeasti ole paljon. Ja olen ollut vaihdossa mm. eräässä arvostetussa yliopistossa ulkomailla.
t. realisti
Nimenomaan on normaalia, että lapsi on innokas oppimaan asioita, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Mutta tässäkin ketjussa enimmäkseen vain kauhistellaan. Oma oppimisen intoni ainakin lannistui viimeistään koulussa, kun opetus tapahtui aina hitaampien ehdoilla ja koulun kulttuuriin kuului "hikarien" halveksiminen. Hikari lainausmerkeissä, jos oppiminen on helppoa.
No meil on just tuollainen 2v joka osaa aakkoset, numerot, tekee 100 palan palapelejä, pelaa lasten aliasta, myös syö tietenkin itse, käy pöntöllä itse, pukee itse jne ja on sosiaalinen ja helppo lapsi. Mutta mitään en ole opettanut sen kummemmin. Neiti vaan tykkåå oppia ja on utelias tavallinen tyllerö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on geeneissä ja sitä on paljon tutkittu. Lapsen kehitystä nopeuttavalla kasvatustavalla ei onnistu tekemään lapsista Newtoneita tai Einsteinejä, mutta sillä kutakuinkin voi edistää lapsen informaation omaksumiskykyä ja motoriikkaa. Tieteellisesti todistettu paras tapa kehittää älykkyyttä lapsella on soitinmusiikki harrastuksena.
Entäs sitten jos lapsi ei ole musikaalinen? Musikaalisuuskin on lahja jota tai ei ole eikä sitä voi väkisin kehittää.
Kyllä voi.
Musikaalisuus pikku hiljaa kehittyy musiikin harrastaessa, lapsen ei tarvitse "pysyä sävelessä" kun aloittaa. Ajattelukyky kehittyy kun lapsi omaksuu uusia asioita nuotteja lukemalla ja kuuntelemalla.Höpö höpö. mitä potaskaa. Musikaalinen joko on tai ei ole. Voihan sitä tiettyyn rajaan asti kehittää, mutta näitä kehittyjiä on kaikki Suomen kirkkokuorot täynnä. Oikea musikaalisuus on synnyinlahja. Mutta tätä varmaan eivät tajua ne, joilla ei sitä musikaalisuutta itsellä ole. Luulevat, että sitä voi opetella samoin kuin esim. lenkkeilyä. No ei voi.
Komppaan! Naapurin rouva pyysi minulta, että josko voitaisiin opettaa hänen lapsensa laulamaan. Minulta pääsi nauru. Lapsi joko osaa laulaa tai ei.
Itse opin noin nelivuotiaana lukemaan ilman opetusta ja samoin oma lapseni. Synnyinlahjaksi lapseni sai musikaalisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on geeneissä ja sitä on paljon tutkittu. Lapsen kehitystä nopeuttavalla kasvatustavalla ei onnistu tekemään lapsista Newtoneita tai Einsteinejä, mutta sillä kutakuinkin voi edistää lapsen informaation omaksumiskykyä ja motoriikkaa. Tieteellisesti todistettu paras tapa kehittää älykkyyttä lapsella on soitinmusiikki harrastuksena.
Entäs sitten jos lapsi ei ole musikaalinen? Musikaalisuuskin on lahja jota tai ei ole eikä sitä voi väkisin kehittää.
Kyllä voi.
Musikaalisuus pikku hiljaa kehittyy musiikin harrastaessa, lapsen ei tarvitse "pysyä sävelessä" kun aloittaa. Ajattelukyky kehittyy kun lapsi omaksuu uusia asioita nuotteja lukemalla ja kuuntelemalla.Höpö höpö. mitä potaskaa. Musikaalinen joko on tai ei ole. Voihan sitä tiettyyn rajaan asti kehittää, mutta näitä kehittyjiä on kaikki Suomen kirkkokuorot täynnä. Oikea musikaalisuus on synnyinlahja. Mutta tätä varmaan eivät tajua ne, joilla ei sitä musikaalisuutta itsellä ole. Luulevat, että sitä voi opetella samoin kuin esim. lenkkeilyä. No ei voi.
Musiikin harrastaminen kehittää aivoja, vaikka ei olisikaan Mozartin tasoinen musiikkinero. Ja musiikkia voi oppia ihan samalla tavalla kuin muitakin taitoja. Huippulahjakkuus toki erikseen, mutta se pätee muihinkin taitoihin. Samalla tavalla matikkaakin voi oppia vaikka ei olisi matikkanero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on geeneissä ja sitä on paljon tutkittu. Lapsen kehitystä nopeuttavalla kasvatustavalla ei onnistu tekemään lapsista Newtoneita tai Einsteinejä, mutta sillä kutakuinkin voi edistää lapsen informaation omaksumiskykyä ja motoriikkaa. Tieteellisesti todistettu paras tapa kehittää älykkyyttä lapsella on soitinmusiikki harrastuksena.
Entäs sitten jos lapsi ei ole musikaalinen? Musikaalisuuskin on lahja jota tai ei ole eikä sitä voi väkisin kehittää.
Kyllä voi.
Musikaalisuus pikku hiljaa kehittyy musiikin harrastaessa, lapsen ei tarvitse "pysyä sävelessä" kun aloittaa. Ajattelukyky kehittyy kun lapsi omaksuu uusia asioita nuotteja lukemalla ja kuuntelemalla.Höpö höpö. mitä potaskaa. Musikaalinen joko on tai ei ole. Voihan sitä tiettyyn rajaan asti kehittää, mutta näitä kehittyjiä on kaikki Suomen kirkkokuorot täynnä. Oikea musikaalisuus on synnyinlahja. Mutta tätä varmaan eivät tajua ne, joilla ei sitä musikaalisuutta itsellä ole. Luulevat, että sitä voi opetella samoin kuin esim. lenkkeilyä. No ei voi.
Komppaan! Naapurin rouva pyysi minulta, että josko voitaisiin opettaa hänen lapsensa laulamaan. Minulta pääsi nauru. Lapsi joko osaa laulaa tai ei.
Itse opin noin nelivuotiaana lukemaan ilman opetusta ja samoin oma lapseni. Synnyinlahjaksi lapseni sai musikaalisuuden.
Myös laulamista voi oppia, vaikka ei olisi luonnonlahjakkuus. Huomaa ettei täällä monillakaan ole tietoa musiikin opiskelusta...
Itse osasin aakkoset 2-vuotiaana. Olin kuulemma erittäin kiinnostunut niistä, joten vanhempani niitä minulle opettivat. Lukemaan ja kirjoittamaan opin 4-5-vuotiaana. Kun muut ensimmäisellä luokalla opettelivat aakkosia, kirjoittelin "aineita" sillä aikaa. Olen kielelllisesti lahjakas, mutta en nyt omasta mielestäni mitenkään äärimmäisen lahjakas. Omat lapseni eivät ole tuon ikäisenä olleet lainkaan kiinnostuneita opettelemaan aakkosia.
Eikä jää. Ellei asu kuplassa äitinsä kanssa. Suomessa lapset puhuvat varmaan kymmenen kertaa enemmän muille kun omille vanhemmilleen. Hiekkalaatikosta lukioon.
Samoin sanavarasto kehittyy huimasti kirjoja lukemalla, oli vanhemmilla suppea tai laaja sanavarasto. Kuka tietää, lapsi saattaa lähteä vaikka vaihtariksi.
Ihminen oppii ilmaisemaan tunteensa vaikka millä kielellä, jos hän ne tunteensa ylipäätään tunnistaa. Ei nuo tunnesanat nyt niin vaikeita englanniksi ole. Sad, angry, frustrated, happy, feeling sorry jne.
Sen lisäksi se turhautuminen luokassa on aika mitätöntä, jos on niin taitava jo puhumaan englantia, Parempi turhautua tunnilla muutama tunti viikossa ja osata hyvin joku kieli, kun ehkä olla oppimatta sitä koskaan oikein kunnolla, mutta säästyä turhautumiselta.