Lue keskustelun säännöt.
Mikä pakkomielle joillakin vanhemmilla on opettaa 2-vuotias lukemaan, laskemaan, tekemään 100 palan palapelejä ym ym.
15.02.2018 |
Lasten kasvattaminen tuntuisi olevan nykyään kilpailua siitä, kenen lapsi on eniten ikätasoaan edellä tiedoissa ja taidoissa. 2-vuotiaille opetetaan hiki hatussa lukemista, numeroita, laskutoimituksia yms.
Mikä kiire?
Kommentit (167)
Kas, kun kyse ei ole pelkästään siitä, että joku haluaa opettaa lapsen tekemään jotain, vaan usein lapsen omista taipumuksista. Esim. mun ystävän lapsi oppi ihan itsekseen lukemaan ennen kuin täytti neljä. Hän on myös lahjakas suunnilleen kaikilla mahdollisilla osa-alueilla, joten osaa ihan itsekin kysellä erilaisten tietojen perään. Ystäväni sanoi, että ihan kivaa, kun toinen lapsi on "normaali" ja oppii asioita "normaalissa" tahdissa.
Ei lapsi opi, jos ei ole kiinnostusta tai taipumuksia. Erilaisten asioiden opetteleminen voi myös olla lapselle ja vanhemmalle mukava tapa viettää aikaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En myöskään usko, että se on hyväksi. Lapsen aivot on plastiset ja ottavat leikkimisen kautta paljon ulottuvuuksia, mielikuvitusta ja meille näkymätöntä. Aikuisten asioita opettamalla lapsi "Putkinäköistyy" liian aikaisin.
Mä taas en usko tähän ollenkaan. Usein on niin, että taitojen oppiminen tukee uusien taitojen oppimista.
Mun kaksvuotias on tosi kiinnostunut numeroista ja kirjaimista. Mulla ei mitään pakkomiellettä noihin ole mutta miksi kieltää lapselta asioita joista tykkää.
Ehkä se pakkomielle onkin sillä meidän 2-vuotiaalla, jolla on pakkomielteenomainen kiinnostus ja halu oppia kirjaimet, numerot, viikonpäivät, liikennenmerkit...
Ei vaan viitsi vastata toisen uteliaisuuteen että älä kysele.
Mun mielestä on älytöntä että myös jo puolivuotiaita opetetaan potalla käymään, juuri ja juuri kun pystyvät edes istumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan 1,5-vuotias voi jo osata aakkoset ja numerot, sillä osaahan sen ikäinen jo tunnistaa vaikka kissan ja kanankin kuvasta. Se on sitten täysin eri asia, ymmärtääkö 1,5-vuotias, mitä aakkoset tai numerot ovat. Eli tajuaako, että niillä voi muodostaa sanoja ja laskea vai ovatko ne pelkkiä symboleja esimerkiksi eläinten kuvien joukossa.
Eli en nyt hihkaisisi onnesta, että 2-vuotias ”lukee”, jos osaa sanoa ’K’ nähdessään K-kirjaimen. Tai toistaa rimpsua yksi, kaksi, kolme jne., niin ei silloin vielä lasketa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En myöskään usko, että se on hyväksi. Lapsen aivot on plastiset ja ottavat leikkimisen kautta paljon ulottuvuuksia, mielikuvitusta ja meille näkymätöntä. Aikuisten asioita opettamalla lapsi "Putkinäköistyy" liian aikaisin.
Mä taas en usko tähän ollenkaan. Usein on niin, että taitojen oppiminen tukee uusien taitojen oppimis
ta.
Ei ole kiinni uskomisesta. Tutkimukset osoittaa mm. että s “Direct instruction really can limit young children’s learning; child’s creativity, problem solving, and openness to ideas beyond the situation at hand. This is true when the instruction comes from parents as well as teachers."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo lapsi osaisi tehdä 100 palan palapelejä niin totta maar ostaisin. Nyt kuitenkin keskitytään lähinnä elossa ja kokonaisena pysymiseen, katotaan niitä palapelejä sitten kun oppii seinään juoksemisen sattuvan.
Ei kannata. Tabletti ja älypuhelin kouraan vaan niin passivoituu jo pienenä, eikä tarvitse keksiä mitään aktiviteetteja. Eikun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran junassa joku äiti piti kovaan ääneen ’tietovisaa’ alle kouluikäisille lapsille. Piti osata mm. Suomen pääministerin nimi jne. Lapset vaikuttivat stressaantuneilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En myöskään usko, että se on hyväksi. Lapsen aivot on plastiset ja ottavat leikkimisen kautta paljon ulottuvuuksia, mielikuvitusta ja meille näkymätöntä. Aikuisten asioita opettamalla lapsi "Putkinäköistyy" liian aikaisin.
Mä taas en usko tähän ollenkaan. Usein on niin, että taitojen oppiminen tukee uusien taitojen oppimista.
Ongelma onkin siinä, että ne oikeasti kehitystasolle ominaiset asiat voivat jäädä oppimatta. Tiedän tapauksen, jossa lapsi osaa tunnistaa kaikki ohimenevät automerkit muttei osaa käydä potalla tai pukea vaatteita päälle. Myös syömisen opettelu on jäänyt paitsioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kas, kun kyse ei ole pelkästään siitä, että joku haluaa opettaa lapsen tekemään jotain, vaan usein lapsen omista taipumuksista. Esim. mun ystävän lapsi oppi ihan itsekseen lukemaan ennen kuin täytti neljä. Hän on myös lahjakas suunnilleen kaikilla mahdollisilla osa-alueilla, joten osaa ihan itsekin kysellä erilaisten tietojen perään. Ystäväni sanoi, että ihan kivaa, kun toinen lapsi on "normaali" ja oppii asioita "normaalissa" tahdissa.
Ei lapsi opi, jos ei ole kiinnostusta tai taipumuksia. Erilaisten asioiden opetteleminen voi myös olla lapselle ja vanhemmalle mukava tapa viettää aikaa yhdessä.
Mun kaverin lapsi taas syntyi jo omakustanteinen runokirja kädessään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on älytöntä että myös jo puolivuotiaita opetetaan potalla käymään, juuri ja juuri kun pystyvät edes istumaan.
No ei ole. Potalla kun voi käydä niinkin, että sitä vauvaa kannattelee, tai sitten voi kakattaa ja pissattaa vauvaa pöntön yläpuolella. Meillä molemmat lapset tekivät vauvana tosi paljon pönttöön, mutta molempien kohdalla se loppui eri syistä (esikoisella alkoi tulla kakka usein kesken ruokailun ja kuopuksella taas alkoi jossain vaiheessa hyvin epäsäännöllinen vatsan toiminta, joka paljastui lopulta ummetukseksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas, kun kyse ei ole pelkästään siitä, että joku haluaa opettaa lapsen tekemään jotain, vaan usein lapsen omista taipumuksista. Esim. mun ystävän lapsi oppi ihan itsekseen lukemaan ennen kuin täytti neljä. Hän on myös lahjakas suunnilleen kaikilla mahdollisilla osa-alueilla, joten osaa ihan itsekin kysellä erilaisten tietojen perään. Ystäväni sanoi, että ihan kivaa, kun toinen lapsi on "normaali" ja oppii asioita "normaalissa" tahdissa.
Ei lapsi opi, jos ei ole kiinnostusta tai taipumuksia. Erilaisten asioiden opetteleminen voi myös olla lapselle ja vanhemmalle mukava tapa viettää aikaa yhdessä.
Mun kaverin lapsi taas syntyi jo omakustanteinen runokirja kädessään.
Pitääkö tuo nyt tulkita niin, että et usko, mitä kirjoitin, vai mikä oli pointtisi?
Kilpailun tarve ja oman egon kohotus.
Itse kuuluin tähän porukkaan. Minulle oli tärkeä, että lapseni on ensimmäinen kaikessa.
Nyt tietysti ajattelen toisin näin viisikymppisenä. Olin nuori ja kyvytön monipuolisempaan ajatteluun.
Sinänsä ihan ystävällisesti ohjasin näiden aktiviteettien pariin ja tuotti lahjakkailla lapsilla tulosta. Kaikki esim. lukivat nelivuotiaina.
Mitään kai suurempaa vahinkoa ei ole tapahtunut, ovat normaaleja aikuisia. Jotain olen varmasti tukahduttanut kuitenkin. Tietty luovuus ja rohkeus puuttuu. Paha sanoa kuitenkin, onko se suoranaisesti tästä "preppaamisesta" johtuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on älytöntä että myös jo puolivuotiaita opetetaan potalla käymään, juuri ja juuri kun pystyvät edes istumaan.
Vielä hullumpaa on laittaa liian pieni turvavyöpottaan kiinni joka ruokailun jälkeen. Kyllä lapsi oppii käymään potalla kun tajuaa isompien lasten käyvän potalla. Omani vieroittautui vaipoista heti kun tajusi ratkaisevan eron päiväkodissa. Tappeli kuin villipeto kun yritin laittaa yövaippaa.
Nykyään jokaisen ylemmän keskiluokan perheen lapset ovat näitä erityislahjakkaita, jotka itse haluavat oppia lukemaan ja laskemaan 2-vuotiaina. Vanhemmilla ei ole osaa, eikä arpaa siinä, jos Petteri tai Annika 1,5-vee haluaa tietää, miten kompostori toimii. Ne on vaan niin kiinnostuneita!
"Neuroscientific studies have supported this view of play as a central mechanism in learning. The 2009 book The Playful Brain: Venturing to the limits of neuroscience, for example, reviewed many studies showing that playful activity leads to the growth of more connections between neurons, particularly in the frontal lobe – the part of the brain responsible for uniquely human higher mental functions."
Leikki lisää hermosolujen kytköksiä, erityisesti ihmislajille tyypillisissä ns. korkeamman tiedollisen tason toiminnoissa. Liian formaali ja ohjattu oppiminen liian aikaisin huonontaa esim. koulumenestystä myöhemmällä iällä.
Luontainen kiinnostus ei siis ole paha, mutta ohjaaminen ja opettaminen on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan 1,5-vuotias voi jo osata aakkoset ja numerot, sillä osaahan sen ikäinen jo tunnistaa vaikka kissan ja kanankin kuvasta. Se on sitten täysin eri asia, ymmärtääkö 1,5-vuotias, mitä aakkoset tai numerot ovat. Eli tajuaako, että niillä voi muodostaa sanoja ja laskea vai ovatko ne pelkkiä symboleja esimerkiksi eläinten kuvien joukossa.
Eli en nyt hihkaisisi onnesta, että 2-vuotias ”lukee”, jos osaa sanoa ’K’ nähdessään K-kirjaimen. Tai toistaa rimpsua yksi, kaksi, kolme jne., niin ei silloin vielä lasketa!
Niin ja mitä sitten? Jos lapsi tykkää luetella numeroita ja leikkiä kirjoittamista niin mitä pahaa siinä on?
Nehän on sitäpaitsi vain ihmisen keksimiä symboleja äänteille ja määrille. Ihan niinkun kun piirretään aurinko tai tähti niin ei se oikea aurinko ihan siltä näytä eikä 2 vee välttämättä ymmärrä mikä merkitys auringolla on ihmiselle, ei lasta silti tarvitse kieltää piirtämästä aurinkoa.
En tiedä. En myöskään usko, että se on hyväksi. Lapsen aivot on plastiset ja ottavat leikkimisen kautta paljon ulottuvuuksia, mielikuvitusta ja meille näkymätöntä. Aikuisten asioita opettamalla lapsi "Putkinäköistyy" liian aikaisin.