Lue keskustelun säännöt.
Mikä pakkomielle joillakin vanhemmilla on opettaa 2-vuotias lukemaan, laskemaan, tekemään 100 palan palapelejä ym ym.
15.02.2018 |
Lasten kasvattaminen tuntuisi olevan nykyään kilpailua siitä, kenen lapsi on eniten ikätasoaan edellä tiedoissa ja taidoissa. 2-vuotiaille opetetaan hiki hatussa lukemista, numeroita, laskutoimituksia yms.
Mikä kiire?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
553 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että esikoiset pärjäävät koulussa paremmin kuin nuoremmat sisarukset koska vanhemmilla on tarmoa antaa heille virikkeitä.että kyllä virikkeitä kannattaa antaa. Lukea paljon, laulaa, palapelejä, miksei kirjaimiakin leikkisästi. Lapsi nauttii yhdessä puuhailusta jos vain vanhempi tekee sen hauskasti.
Itse olen 4v nä alkanut katsella lasten kanssa hauskoja aapisia ja esikoinen oppi lukemaan täytettyään 5. Nuorempi ei ollut niin kiinnostunut ja oppi sitten vasta kunnolla koulussa. Lukemaan aiemmin oppineella on ollut enemmän tietoa kaikesta koska ehti lukea valtavan määrän akuankkoja jne jo ennen koulua. Muualla maailmassa kirjaimia aletaan jo esitellä lapsille 3v nä koulussa.
Että miksi pitää olla niin mustavalkoinen? Jos 4v katsoo vartin aapista päivässä, se ei estä häntä olemasta 99,99% ajastaan huoleton lapsi!
4v on vähän eri asia kuin 2v lukemassa aapista..
Noita 2-vuotiaita lukemassa aapista ei ole kuin AV-trollien päässä. Kyllä 2-vuotiaat voivat oppia aakkoset, mutta jos puhutaan lukemisesta [ja kuka nyt ylipäänsä lukisi aapista nykypäivänä?], puhutaan automaattisesti vanhemmista lapsista. Get real.
Miksi aapista ei voisi lukea nykypäivänä? Aivan samat aakkoset siinä on kuin nykyäänkin. Pitääkö kaikki nyt muka töllöttää jostain pädistä. Kirja ei mene täysin rikki jos 2-3 vuotias tiputtaa, ja sen ikäiset tiputtelee tavaroita paljon.
Ei pädi ollut edes mielessäni. Ymmärrän "aapisella" sen vanhanmallisen teoksen, jossa on A niin kuin auto. Auto kuuluu aasille. Miksi lukea jotain tuollaista kun kirjastot ovat täynnä satukirjoja, lasten karttakirjoja, kuvakirjoja. Jotain mikä ruokkii lapsen mielikuvitusta merkittävästi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
“Kouluikä” on myös hyvin laaja käsite; esimerkiksi minun kotimaassani kouluun mennään 3-vuotiaana. Oma tyttö on nyt 3,5v ja opettelevat siellä ihan oikeita asioita, opiskelu on aika pulpettipainotteista mutta ei toki aivan NIIN kuin sitten 6-vuotiaana tulee olemaan.
Ennemmin vien lapseni paikkaan jossa todella opetetaan taitoja ja käytöstapoja, kuin suomalaisten kavereideni kuvailemiin säilytyspaikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
No meil on just tuollainen 2v joka osaa aakkoset, numerot, tekee 100 palan palapelejä, pelaa lasten aliasta, myös syö tietenkin itse, käy pöntöllä itse, pukee itse jne ja on sosiaalinen ja helppo lapsi. Mutta mitään en ole opettanut sen kummemmin. Neiti vaan tykkåå oppia ja on utelias tavallinen tyllerö.
Nyt kyllä osaa aivan liikaa, oisit jättänyt sen 100 palapelin listasta niin voisi ehkä olla uskottavaa.
Testi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi nykyvanhemmille nimenomaan akateemiset taidot ovat niin tärkeitä, kun oikeasti paljon tärkeämpää lapsen elämän olisi sosiaaliset taidot, tunnetaidot, stressinsietokyky jne. Niihin kannattaa lapsen kanssa panostaa enemmän kuin esim. Kolmevuotiaan kanssa lukuharjoituksiin.
Suomalaiset (naiset..?) ovat keskimäärin hyvin pihalla siitä, miten teknologia tulee muuttamaan maailmaa ja tulevaisuutta. Ajatellaan, että lapsen sparraaminen yliopistoon on se juttu, kun se todellakin on ihmissuhdetaidot.
Sulla on tässä tietty ristiriita. Olen samaa mieltä: teknologia tulee muuttamaan maailmaa. Ymmärrän kommenttisi niin, että robotiikka ei korvaa opettajia tai esim. B2B-myyjiä, mikä on varmasti totta.
Mutta tässäkin maailmassa joku tuottaa ja ohjaa robotteja (jotka luultavasti ohjelmoivat ja tuottavat toisia robotteja). Oli se sitten huipputason AI-ohjelmoija tai koko firman toimitusjohtaja. Tai firmaan panostava sijoittaja. Tai yrittäjä joka luo uutta disruptiivista tekniikkaa start-upissaan. Ja juuri siksi kovien aineiden ja teknologian osaamiseen nimenomaan kannattaa panostaa.
Meistä kumpikin haluaa varmasti lapselleen parasta, mutta tavoitteet ovat ihan toisaalla.
553 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
553 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että esikoiset pärjäävät koulussa paremmin kuin nuoremmat sisarukset koska vanhemmilla on tarmoa antaa heille virikkeitä.että kyllä virikkeitä kannattaa antaa. Lukea paljon, laulaa, palapelejä, miksei kirjaimiakin leikkisästi. Lapsi nauttii yhdessä puuhailusta jos vain vanhempi tekee sen hauskasti.
Itse olen 4v nä alkanut katsella lasten kanssa hauskoja aapisia ja esikoinen oppi lukemaan täytettyään 5. Nuorempi ei ollut niin kiinnostunut ja oppi sitten vasta kunnolla koulussa. Lukemaan aiemmin oppineella on ollut enemmän tietoa kaikesta koska ehti lukea valtavan määrän akuankkoja jne jo ennen koulua. Muualla maailmassa kirjaimia aletaan jo esitellä lapsille 3v nä koulussa.
Että miksi pitää olla niin mustavalkoinen? Jos 4v katsoo vartin aapista päivässä, se ei estä häntä olemasta 99,99% ajastaan huoleton lapsi!
4v on vähän eri asia kuin 2v lukemassa aapista..
Noita 2-vuotiaita lukemassa aapista ei ole kuin AV-trollien päässä. Kyllä 2-vuotiaat voivat oppia aakkoset, mutta jos puhutaan lukemisesta [ja kuka nyt ylipäänsä lukisi aapista nykypäivänä?], puhutaan automaattisesti vanhemmista lapsista. Get real.
Miksi aapista ei voisi lukea nykypäivänä? Aivan samat aakkoset siinä on kuin nykyäänkin. Pitääkö kaikki nyt muka töllöttää jostain pädistä. Kirja ei mene täysin rikki jos 2-3 vuotias tiputtaa, ja sen ikäiset tiputtelee tavaroita paljon.
Ei pädi ollut edes mielessäni. Ymmärrän "aapisella" sen vanhanmallisen teoksen, jossa on A niin kuin auto. Auto kuuluu aasille. Miksi lukea jotain tuollaista kun kirjastot ovat täynnä satukirjoja, lasten karttakirjoja, kuvakirjoja. Jotain mikä ruokkii lapsen mielikuvitusta merkittävästi enemmän.
No oisit sitten heti sanonut mitä tarkoitit. Kyllä ne koulussa edelleen lukee varmaan ensiksi aapista eikä seitsemää veljestä. Joten miksi sitä aapista ei voisi lukea kuten muitakin kirjoja. Mitä traumoja sinä olet saanut aapisesta kun sitä noin haukut mielikuvituksettomaksi, aakkoset täytyy osata ensin ennenkuin voi itse lukea, sitä ennen voi vanhemmat lukea ääneen muita kirjoja. Aapinen ei ole ainoa tapa oppia aakkoset mutta kyllä sitä voi käyttää jos siltä tuntuu ja lapsi on siitä kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olinkin huono äiti koska en opettanut lukemaan. Osasi vasta eka vuoden syksynä. Äikästä kirjoittikin vaan E:n mutta maafykebi meni paremmin.
No äläs nyt ryhdy suotta marttyyriksi. Kyllä lapsesi olisi oppinut itsestäänkin, jos se olisi hänelle luonnostaan helppoa. Suurin osa lapsista on ihan keskivertoja älykkyydeltään, jolloin usein oppivat vasta kouluun mennessä.
Vierailija kirjoitti:
“Kouluikä” on myös hyvin laaja käsite; esimerkiksi minun kotimaassani kouluun mennään 3-vuotiaana. Oma tyttö on nyt 3,5v ja opettelevat siellä ihan oikeita asioita, opiskelu on aika pulpettipainotteista mutta ei toki aivan NIIN kuin sitten 6-vuotiaana tulee olemaan.
Ennemmin vien lapseni paikkaan jossa todella opetetaan taitoja ja käytöstapoja, kuin suomalaisten kavereideni kuvailemiin säilytyspaikkoihin.
Hys hys: näin ei saa sanoa eikä ajatella. Suomessa lasten pitää antaa olla lapsia. Lapsille ei saa opettaa mitään ennen lakisääteistä esikouluikää. Katsos lapsi on herkkä olento ja meillä täällä Suomessa on ns. Das System. Sen ulkopuolinen ajattelu ei ole hyvästä. Toki muksut saa samaan aikaan tappaa vaikka jääkiekkotreeneillä, mutta sehän on ihan eri asia. Älyllinen kehittäminen ja käytöstapoihin perustuva kasvatus ei sovi pienille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista että viimeisimmissä kommenteissa on nostettu esiin käytöstavat ja niiden opettaminen tai opettamisen puute.
Olin pari vuotta lastenhoitajana kahden perheen lapsille, neljä lasta. Työsuhteen päättyessä työtodistuksessa oli maininta kuinka "erityiskiitoksen ansaitsin hyvien tapojen opettamisesta lapsille".
Lapset olivat hoitosuhteen alkaessa 1v 5kk nuorin ja 3v vanhin.
Hyvin oppivat vaikka en opettamalla opettanut, pidin vain mielestäni normaalia käytöstä yllä.
Sanon vain siksi että usein parjataan perhepäivähoitoa ammatillisuuden puutteesta vaikka pph:t voivat olla varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja heillä parempi mahdollisuus keskittyä lapsiin kuin isoissa ryhmissä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on älytöntä että myös jo puolivuotiaita opetetaan potalla käymään, juuri ja juuri kun pystyvät edes istumaan.
Säästyyhän siinä varmaan jokunen vaippa.. Mutta kuivaksi oppimistahan se ei nopeuta, lapsi oppii silloin kun hänellä on siihen valmiudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on älytöntä että myös jo puolivuotiaita opetetaan potalla käymään, juuri ja juuri kun pystyvät edes istumaan.
Ei ne yökuivaksi opi ennen 1,5-3 sillä se ei ole oppimista vaan aivojen ja kehon kypsymistä. Oma lapseni on nyt yökuiva 1v 8kk, aamupissa tulee nätisti pottaan mutta ei halua muita pottaan tehdä ja isompikin hätä tulee milloin sattuu joten ei voi potalla koko päivää istuttaa. Jollain naama rutistuu ennen kakkaa joten voi ohjata potalle, omalla ei toivoakaan että mistään arvaisi ennenkuin on jo vaipassa. Potalla istutus toimii niillä joiden kakaran vatsa toimii kellontarkasti ja se näkyy naamasta milloin vääntää.
Joten tässä nyt odotetaan että lapsi itse hoksisi että kakka on tulossa ja ilmaisisi sen, koska puhuu jo kolmen sanan lauseita ja yhdyssanoja. että tälläinen vessa-avautuminen täältä.
Yökuivuus ja päiväkuivuua nyt ovat kaksi täysin eri asiaa. Oma nuorempi oppi päiväkuivaksi alta 2v. Taisi olla sen 1v8kkv kun harasi vaippoja vastaan. No vuoden aika sopi hyvin harjoitteluun, joten sai olla ilman vaippaa ja viikossa oppi. Yökuivaksi oppi vasta täytettyään jo 4v. Miksi olisi pitänyt pakottaa päivälläkin vaippa jalkaan kun herkkyys oli jo noin nuorena? Yökuivaksi ei noin vain opita, se johtuu myös hormoneista ja joillain yökastelu loppuukin vasta kun saavat hormonihoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on älytöntä että myös jo puolivuotiaita opetetaan potalla käymään, juuri ja juuri kun pystyvät edes istumaan.
Tämä! :D Mutta eihän sitä kukaan kyseenalaista vaikkei siinä mitään järkeä olekaan. Monenko CV:ssä lukee muuten että milloin on oppinut kuivaksi? Se kun tuntuu palstamammojen mielestä olevan tärkein taito mitä lapselle pitää opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
553 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
553 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että esikoiset pärjäävät koulussa paremmin kuin nuoremmat sisarukset koska vanhemmilla on tarmoa antaa heille virikkeitä.että kyllä virikkeitä kannattaa antaa. Lukea paljon, laulaa, palapelejä, miksei kirjaimiakin leikkisästi. Lapsi nauttii yhdessä puuhailusta jos vain vanhempi tekee sen hauskasti.
Itse olen 4v nä alkanut katsella lasten kanssa hauskoja aapisia ja esikoinen oppi lukemaan täytettyään 5. Nuorempi ei ollut niin kiinnostunut ja oppi sitten vasta kunnolla koulussa. Lukemaan aiemmin oppineella on ollut enemmän tietoa kaikesta koska ehti lukea valtavan määrän akuankkoja jne jo ennen koulua. Muualla maailmassa kirjaimia aletaan jo esitellä lapsille 3v nä koulussa.
Että miksi pitää olla niin mustavalkoinen? Jos 4v katsoo vartin aapista päivässä, se ei estä häntä olemasta 99,99% ajastaan huoleton lapsi!
4v on vähän eri asia kuin 2v lukemassa aapista..
Noita 2-vuotiaita lukemassa aapista ei ole kuin AV-trollien päässä. Kyllä 2-vuotiaat voivat oppia aakkoset, mutta jos puhutaan lukemisesta [ja kuka nyt ylipäänsä lukisi aapista nykypäivänä?], puhutaan automaattisesti vanhemmista lapsista. Get real.
Miksi aapista ei voisi lukea nykypäivänä? Aivan samat aakkoset siinä on kuin nykyäänkin. Pitääkö kaikki nyt muka töllöttää jostain pädistä. Kirja ei mene täysin rikki jos 2-3 vuotias tiputtaa, ja sen ikäiset tiputtelee tavaroita paljon.
Ei pädi ollut edes mielessäni. Ymmärrän "aapisella" sen vanhanmallisen teoksen, jossa on A niin kuin auto. Auto kuuluu aasille. Miksi lukea jotain tuollaista kun kirjastot ovat täynnä satukirjoja, lasten karttakirjoja, kuvakirjoja. Jotain mikä ruokkii lapsen mielikuvitusta merkittävästi enemmän.
No oisit sitten heti sanonut mitä tarkoitit. Kyllä ne koulussa edelleen lukee varmaan ensiksi aapista eikä seitsemää veljestä. Joten miksi sitä aapista ei voisi lukea kuten muitakin kirjoja. Mitä traumoja sinä olet saanut aapisesta kun sitä noin haukut mielikuvituksettomaksi, aakkoset täytyy osata ensin ennenkuin voi itse lukea, sitä ennen voi vanhemmat lukea ääneen muita kirjoja. Aapinen ei ole ainoa tapa oppia aakkoset mutta kyllä sitä voi käyttää jos siltä tuntuu ja lapsi on siitä kiinnostunut.
Itse asiassa kirjaimet ja äänteet opetellaan nykyään jo eskarissa ja nimenomaan pädeistä pelin avulla, aapista ei ole käytössä...
Vierailija kirjoitti:
Testi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi nykyvanhemmille nimenomaan akateemiset taidot ovat niin tärkeitä, kun oikeasti paljon tärkeämpää lapsen elämän olisi sosiaaliset taidot, tunnetaidot, stressinsietokyky jne. Niihin kannattaa lapsen kanssa panostaa enemmän kuin esim. Kolmevuotiaan kanssa lukuharjoituksiin.
Suomalaiset (naiset..?) ovat keskimäärin hyvin pihalla siitä, miten teknologia tulee muuttamaan maailmaa ja tulevaisuutta. Ajatellaan, että lapsen sparraaminen yliopistoon on se juttu, kun se todellakin on ihmissuhdetaidot.
Sulla on tässä tietty ristiriita. Olen samaa mieltä: teknologia tulee muuttamaan maailmaa. Ymmärrän kommenttisi niin, että robotiikka ei korvaa opettajia tai esim. B2B-myyjiä, mikä on varmasti totta.
Mutta tässäkin maailmassa joku tuottaa ja ohjaa robotteja (jotka luultavasti ohjelmoivat ja tuottavat toisia robotteja). Oli se sitten huipputason AI-ohjelmoija tai koko firman toimitusjohtaja. Tai firmaan panostava sijoittaja. Tai yrittäjä joka luo uutta disruptiivista tekniikkaa start-upissaan. Ja juuri siksi kovien aineiden ja teknologian osaamiseen nimenomaan kannattaa panostaa.
Meistä kumpikin haluaa varmasti lapselleen parasta, mutta tavoitteet ovat ihan toisaalla.
No itseasiassa en tarkoittanut tuota.. Teknologiset kyvyykkyydet tulevat häivyttämään niitä raja-aitoja, joita nykyään pidetään kovasti tärkeinä (ja korvaamaan esim. opettajat ja B2B myyjät). Teknologiset ja kovat aineet näyttäytynevät hyvin eri muodossa kuin nykyisin (esim. matematiikka on todennäköisesti elävien ihmisten muodostamia neuroverkkoja ja Ai kyvykkyyksiä ja "kova" matematiikka vaatii ymmärrystä myös esim. biologiasta tai psykologiasta, mikä ratkeaa - yllätys, yllätys - tuntemalla ihmisiä, jotka katsovat ongelmaa eri kantilta). Tämä ei luonnollisesti poista tiettyjen "perustason" enablereiden olemassa oloa (joko lukutaito tai kyky käyttää edistynyttä puheentunnistusta) tarvittanee joka tapauksessa, mutta pointti oli lähinnä sosiaalinen kyvykkyys (luoda ja ylläpitää "oikeaiden" ihmisten muodostamia todellisia- ja virtuaaliverkkoja) nousee keskeisempään asemaan kuin aikaisemmin. Vedin raskasti mutkia suoriksi, mutta materiaalia aiheesta kyllä löytyy Vauva lehden ulkopuolelta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomattomia väärinkäsityksiä musikaalisuudesta ja musiikin oppimisesta ketjussa. Pienistä lapsista ja vielä koululaisistakin on vaikea sanoa kenellä on edellytykset ammattimuusikoksi muutamaa ihmelapsipoikkeusta lukuunottamatta. Itse kannustan jokaista oppilastani aivan yhtä paljon ja yritän auttaa häntä löytämään omat vahvuutensa ja musiikin ilon. Loppupeleissä oma motivaatio ja palo musiikkiin on kaikista tärkeintä. Motivoitunut jaksaa pidemmälle edettyään treenata vaikka neljä tuntia päivässä vaikkei se aina ratkiriemukkaan hauskaa olisikaan.
Rytmiikkaa voi opettaa. Sävelkorvaa voi opettaa. Improvisaatiota voi opettaa. Tulkintaa voi opettaa. Säveltämistä voi opettaa.
Musiikin opiskelu voi auttaa kielten ja matematiikan oppimista, parantaa keskittymiskykyä ja opettaa pitkäjänteisyyteen, mitään soitinta kun ei hetkessä opi.
Opiskelen nyt sibelius-akatemiassa ja minusta ei kyllä taatusti olisi voinut lapsena ennustaa että päädyn juuri tälle alalle. Onneksi sain harrastaa rauhassa.
Sama kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi nykyvanhemmille nimenomaan akateemiset taidot ovat niin tärkeitä, kun oikeasti paljon tärkeämpää lapsen elämän olisi sosiaaliset taidot, tunnetaidot, stressinsietokyky jne. Niihin kannattaa lapsen kanssa panostaa enemmän kuin esim. Kolmevuotiaan kanssa lukuharjoituksiin.
Suomalaiset (naiset..?) ovat keskimäärin hyvin pihalla siitä, miten teknologia tulee muuttamaan maailmaa ja tulevaisuutta. Ajatellaan, että lapsen sparraaminen yliopistoon on se juttu, kun se todellakin on ihmissuhdetaidot.
Sulla on tässä tietty ristiriita. Olen samaa mieltä: teknologia tulee muuttamaan maailmaa. Ymmärrän kommenttisi niin, että robotiikka ei korvaa opettajia tai esim. B2B-myyjiä, mikä on varmasti totta.
Mutta tässäkin maailmassa joku tuottaa ja ohjaa robotteja (jotka luultavasti ohjelmoivat ja tuottavat toisia robotteja). Oli se sitten huipputason AI-ohjelmoija tai koko firman toimitusjohtaja. Tai firmaan panostava sijoittaja. Tai yrittäjä joka luo uutta disruptiivista tekniikkaa start-upissaan. Ja juuri siksi kovien aineiden ja teknologian osaamiseen nimenomaan kannattaa panostaa.
Meistä kumpikin haluaa varmasti lapselleen parasta, mutta tavoitteet ovat ihan toisaalla.
No itseasiassa en tarkoittanut tuota.. Teknologiset kyvyykkyydet tulevat häivyttämään niitä raja-aitoja, joita nykyään pidetään kovasti tärkeinä (ja korvaamaan esim. opettajat ja B2B myyjät). Teknologiset ja kovat aineet näyttäytynevät hyvin eri muodossa kuin nykyisin (esim. matematiikka on todennäköisesti elävien ihmisten muodostamia neuroverkkoja ja Ai kyvykkyyksiä ja "kova" matematiikka vaatii ymmärrystä myös esim. biologiasta tai psykologiasta, mikä ratkeaa - yllätys, yllätys - tuntemalla ihmisiä, jotka katsovat ongelmaa eri kantilta). Tämä ei luonnollisesti poista tiettyjen "perustason" enablereiden olemassa oloa (joko lukutaito tai kyky käyttää edistynyttä puheentunnistusta) tarvittanee joka tapauksessa, mutta pointti oli lähinnä sosiaalinen kyvykkyys (luoda ja ylläpitää "oikeaiden" ihmisten muodostamia todellisia- ja virtuaaliverkkoja) nousee keskeisempään asemaan kuin aikaisemmin. Vedin raskasti mutkia suoriksi, mutta materiaalia aiheesta kyllä löytyy Vauva lehden ulkopuolelta :)
Tässä keskustelussa olettaisin suurimmaksi huolenaiheeksi kuitenkin juuri ne enablerit, koska puhutaan melko pienistä lapsista. Toinen asia edelleen se sosiaalinen kyvykkyys ja mitä se on: kai sitä OPETTAAKIN voi, mutta veikkaisin että kotoa ja lähipiiristä opitut mallit ovat kuitenkin sen suhteen tärkeimpiä (saa olla vapaasti eri mieltä). Edeltävä tietysti perinteisessä porvarillisessa perusperhe-kontekstissa, jossa ei kaikkia ihmisiä ei ole vielä yhdistetty esim. johonkin globaaliin gigermäiseen AI-neurokollektiiviin. ;-P
Vierailija kirjoitti:
“Kouluikä” on myös hyvin laaja käsite; esimerkiksi minun kotimaassani kouluun mennään 3-vuotiaana. Oma tyttö on nyt 3,5v ja opettelevat siellä ihan oikeita asioita, opiskelu on aika pulpettipainotteista mutta ei toki aivan NIIN kuin sitten 6-vuotiaana tulee olemaan.
Ennemmin vien lapseni paikkaan jossa todella opetetaan taitoja ja käytöstapoja, kuin suomalaisten kavereideni kuvailemiin säilytyspaikkoihin.
Orwellin painajainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
“Kouluikä” on myös hyvin laaja käsite; esimerkiksi minun kotimaassani kouluun mennään 3-vuotiaana. Oma tyttö on nyt 3,5v ja opettelevat siellä ihan oikeita asioita, opiskelu on aika pulpettipainotteista mutta ei toki aivan NIIN kuin sitten 6-vuotiaana tulee olemaan.
Ennemmin vien lapseni paikkaan jossa todella opetetaan taitoja ja käytöstapoja, kuin suomalaisten kavereideni kuvailemiin säilytyspaikkoihin.Orwellin painajainen
Kumpi? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
“Kouluikä” on myös hyvin laaja käsite; esimerkiksi minun kotimaassani kouluun mennään 3-vuotiaana. Oma tyttö on nyt 3,5v ja opettelevat siellä ihan oikeita asioita, opiskelu on aika pulpettipainotteista mutta ei toki aivan NIIN kuin sitten 6-vuotiaana tulee olemaan.
Ennemmin vien lapseni paikkaan jossa todella opetetaan taitoja ja käytöstapoja, kuin suomalaisten kavereideni kuvailemiin säilytyspaikkoihin.Orwellin painajainen
Kumpi? Miksi?
Joku ei vain kestä sitä, että lapset saavat kunnollista opetusta pienenä. Mielestäni se on ainoa oikea tapa, koska pienenä lapsi oppii parhaiten. Kolmevuotiaana tavat, viimeistään viisivuotiaana lukemaan ja niin edelleen. Päiväkodit ovat hyviä kehityshäiriöisille ja jälkeenjääneille, mutta normaalien lahjakkaiden lasten pitäisi mennä normaalisti koulumuotoiseen ympäristöön ihan pienenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
“Kouluikä” on myös hyvin laaja käsite; esimerkiksi minun kotimaassani kouluun mennään 3-vuotiaana. Oma tyttö on nyt 3,5v ja opettelevat siellä ihan oikeita asioita, opiskelu on aika pulpettipainotteista mutta ei toki aivan NIIN kuin sitten 6-vuotiaana tulee olemaan.
Ennemmin vien lapseni paikkaan jossa todella opetetaan taitoja ja käytöstapoja, kuin suomalaisten kavereideni kuvailemiin säilytyspaikkoihin.Orwellin painajainen
Kumpi? Miksi?
Joku ei vain kestä sitä, että lapset saavat kunnollista opetusta pienenä. Mielestäni se on ainoa oikea tapa, koska pienenä lapsi oppii parhaiten. Kolmevuotiaana tavat, viimeistään viisivuotiaana lukemaan ja niin edelleen. Päiväkodit ovat hyviä kehityshäiriöisille ja jälkeenjääneille, mutta normaalien lahjakkaiden lasten pitäisi mennä normaalisti koulumuotoiseen ympäristöön ihan pienenä.
No mikä on "kunnollinen opetus" 3 vuotiaalle? Joko olet suunnitellut kasvatustieteellisen sisällön ja opetusmenetelmät sen ikäisille? "Ainoa oikea tapa" =Tolkuton profanaatio
Hyvät eivät opi ponnistelemaan, mutta vielä tärkeämpänä: Suomessa hyvät oppivat piilottamaan osaamisensa ja motivaationsa etteivät joudu rauhattomien silmätikuksi. Tästähän tässä on kyse mitä raadollisimmalla tasolla. Ja siksi lastensa tulevaisuudesta huolestuneet vanhemmat ohjaavat lapsensa erikoislinjoille minkä itse asiassa kirjoittaja itsekin myöntää. Siksi ulkomailla on joskus helpompaa, koska hyvillä alueilla / kouluissa on pääsääntöisesti vain motivoitunutta oppilasainesta.