Lue keskustelun säännöt.
Seksin (läheisyyden) puute parisuhteessa laskee elämänlaatua uskomattoman paljon.
23.01.2018 |
En käsitä miten toiset voi vaan olla ilman kosketusta ja seksiä pitkiä aikoja, mieheni on sellainen.
Mulle se että mies ei kosketa mua viikkoihin on silkkaa kidutusta, mulla stressi kasvaa, alkaa tulla ajatuksia että ei meillä ole rakkaussuhdetta kun ei kerran kosketa toisiamme, miettii että enkö minä ole sen arvoinen naisena ja puolisona, mitä järkeä tässä avioliitossa on jos meillä ei ole enää rakkaussuhdetta. Mies alkaa tuntua ärsyttävältä vanhalta kääkältä, tunnen myös itseni vähintään 20 vuotta vanhemmaksi kuin olen. Alan nähdä unia että yritän miehen kanssa tehdä jotain intiimiä, ja koko ajan joku keskeyttää sen tavalla tai toisella. Mietin jatkuvasti että oliko tämä mun seksielämä nyt tässä, viimeksi kun rakasteltiin niin en tiennyt että se oli viimeinen kerta koko elämäni aikana mitä jatkuu ehkä vielä 30-40 vuotta, ei ole reilua että nelikymppisenä saa seksiä jopa harvemmin kuin kerran kuussa.
Jos oikeasti seksi loppuisi kokonaan tässä iässä, en varmasti pystyisi miehen kanssa elämään kovin pitkään avioliitossa, rakkaus vaan hiipuisi väkisin kun pitäisi oma seksuaalisuus uhrata sen takia. Mies ei ole niin kiva kämppis että sen kanssa samassa sängyssä nukkuisin ja muutenkin taloutta pyörittäisin, yksin olisi helpompaa olla puutteessa.
Mies sanoo aina että rakastaa mua, ja kyllä mä sen uskonkin. Mies ei ole koskaan ollut mikään hirveä seksipeto, sille on riittänyt hyvin nuorena kerran viikossa, eikä mies osaa olla romanttinen, ei osaa sanoa että rakastaa. Jostain syystä ei kaipaa kai sitten sitä kosketusta niin kuin minä, on vain erilainen kuin minä. Olen lukenut että koska miehillä on paksumpi iho kuin naisilla, niin heille kosketus ei ole niin paljon mielihyvää tuottava kuin naisille, ehkä se on sitten siinä syy.
Kun saa seksiä vihdoin ja stressi laukeaa, tekisi mieli mennä laittamaan lippu salkoon ja laittaa faceen päivitys että jee, vihdoin sain pari kunnon orgasmia! En käsitä sitä, että kun mieskin nauttii seksistä, että miksi se aina jää, ymmärrän että on väsy ja kipujakin, mutta mulla niihin auttaa juuri se seksi. Mies on sanonut että minä voisin tehdä aloitteita useammin, mutta siihen en oikein enää kykene, kun ensimmäisten vuosien aikana tuli niin usein torjutuksi, on vanhemmiten tullut jotenkin henkisesti hauraammaksi sen suhteen, että tuntuu että ei kestä kun toinen sanoo että ei, jos itse olisi jo virittynyt siihen tunnelmaan.
Kommentit (208)
Minulle se on myös ihan paskapuhetta, että läheisyys on tärkeämpää kuin seksi. Minulle molemmat ovat yhtä tärkeitä, yhtä oleellisia osia parisuhdetta. Parisuhde ei ole yhtä kuin seksi&läheisyys, mutta molempia pitää olla. Mies kiukuttelee kun läheisyys vähenee ja syyllistää minua siitä, että seksi on minulle ilmeisesti tärkeämpää kuin parisuhde. Minusta niitä kahta ei voi verrata, vaan seksi on osa nimenomaan sitä parisuhdetta. Niin kuin on läheisyyskin, mutta en minä halua vain jompaakumpaa vaan molempia.
Eri asia jos jokin sairaus estää väliaikaisesti. Jos sairaus veisi kyvyn tai halun loppuelämäksi niin, no, varmaan sitten yrittäisin jotenkin sopeutua siihen. Täysin eri asia kuin se, että ollaan molemmat terveitä mutta seksiä ei vaan mies kovin usein halua, vaikka seksissä tai minussa ei kuulemma mitään vikaa olekaan. Hän ei vaan ole yhtä seksuaalinen kuin minä, vaikka parisuhteen alussa antoikin niin ymmärtää. Hirvittää, että vuosien mittaan seksi vain vähenee ja vähenee ja mies on siihen aivan tyytyväinen ja minä olen onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
läheisyyttä ja kosketusta kaipaava kirjoitti:
täällä mies jolla vaimo ei halua kosketusta eikä minkäänlaista hyväilyä. seksiä kyllä nainen haluaa mutta sekin on tapahduttava niin ettei mihinkään muuhun saa koskea kun sen verran raottaa häpyhuulia että saa vehkeensä hänen emättimeensä. kaiken lisäksi kalun on oltava itse kovaksi vemputettuna kun on seksin aika. kaiken on vielä tapahduttava hyvin hämärässä tai ihan pimeässä etten vaan nää mitään. Rintoihin ei saa vahingossakaan koskea ja empä ole niitä avioliittomme aikana nähnyt kun 2-3 kertaa paljaana. kuulostaa varmaan uskomattomalta mutta kaikki on totta ja nyt tuntuukin että elämä on aika perseestä tämän asian takia.
Yleensä naiset on helpompi ylipuhua. Onko joku trauma tai esto vai miksi moinen? Miten vaimo hoitaa itsensä märäksi ja kuinka usein tuo yhtyminen tapahtuu? Surullista.
trauma entisestä elämästä on syynä ja vaimon kosteuden hoitaa liukuvoide
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
läheisyyttä ja kosketusta kaipaava kirjoitti:
täällä mies jolla vaimo ei halua kosketusta eikä minkäänlaista hyväilyä. seksiä kyllä nainen haluaa mutta sekin on tapahduttava niin ettei mihinkään muuhun saa koskea kun sen verran raottaa häpyhuulia että saa vehkeensä hänen emättimeensä. kaiken lisäksi kalun on oltava itse kovaksi vemputettuna kun on seksin aika. kaiken on vielä tapahduttava hyvin hämärässä tai ihan pimeässä etten vaan nää mitään. Rintoihin ei saa vahingossakaan koskea ja empä ole niitä avioliittomme aikana nähnyt kun 2-3 kertaa paljaana. kuulostaa varmaan uskomattomalta mutta kaikki on totta ja nyt tuntuukin että elämä on aika perseestä tämän asian takia.
Yleensä naiset on helpompi ylipuhua. Onko joku trauma tai esto vai miksi moinen? Miten vaimo hoitaa itsensä märäksi ja kuinka usein tuo yhtyminen tapahtuu? Surullista.
trauma entisestä elämästä on syynä ja vaimon kosteuden hoitaa liukuvoide
lisää... yhtymisiä keskimäärin kaksikertaa viikossa
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Eläkeukkona on hyvä luoda katse menneeseen. Ihmeen hyvin se meni, loppujen lopuksi. Vierellä sama nainen kuin yli 40-vuotta sitten, aukoton työhistoria takana, keski-ikäistyvät lapset perheineen elävät jo omaa elämäänsä, ja lapsenlapset sulostuttavat ukin ja mummin arkea ja juhlaa. Terveyttäkin on piisannut.
Välillä oli taloudellisesti tosi tiukkaa. Suhdetta rasitti myös sukupuolielämän lähes täydellinen loppuminen lapsiluvun tultua täyteen. Hermot olivat puolisoilla tiukalla, mutta onneksi mölyt pidettiin mahassa lasten seurassa. Heillä oli aina oikeus hellyyteen, huolia kuulevaan korvaan, iltasatuun ja perheen yhteisiin hetkiin, vaikka isä kärvisteli puutteessa, äitiä painoi arki ja molempia työuupumus ja asuntovelka.
Vähitellen kaikki helpotti. Raha alkoi riittää, lapsilla meni hyvin koulussa, opiskelussa ja työelämässä, seksin puuttumseen alkoi suhtautua normaalitilana, ja lopuksi myös ikä armahti. Yhtä-äkkiä kaikki olikin helppoa ja suorastaan hävettävän hyvin.
Kerron nämä henkilökohtaiset muistelot 40-vuotisesta sodasta, koska kokemuksen ja kuuleman mukaan eniten aviollisia ristiriitoja aiheuttavat raha ja seksi. Viestini on: Kestäkää vaikka hammasta purren. Vaikka tuhat kertaa tuntuisi helpottavalta lähteä karkuun. Vaikka katkeruus hiipisi mieleen, elämä tuntuisi menevän hukkaan, ja monenlaisia onnenlupauksia viekoittelisi siellä aidan toisella puolen.
Kun ollaan tässä vaiheessa, että pieni pojantytär kietoo kätösensä kaulaan ja rutistaa kuiskien, miten hän ukista tykkää, niin tuon hetken vuoksi ei päivääkään menneestä vaihtaisi pois.
Anteeksi nyt vaari, mutta yhteiseen isovanhemmuuteen en tähtää. Jos olen tässä tilanteessa, kun nuorin lapsi on aikuinen, niin kyllä se on lähtö samalla ovenavauksella.
Miksikö? Vanhuus tuo mukanaan vaivoja, eikä miehestä ole huolehtimaan kenestäkään hoitoa tarvitsevasta tähänastisen perusteella. Haluttomuuden ohella on itsekkyyttä. Minä myös vastaan pääosin lasten hellimisrstä. Eikö sitä isovanhemmuutta voi suorittaa kahdesta osoitteesta?
Meillä on myös sitä yksipuolista raivoamidta, uhkailua, mustasukkaisuutta ja henkistä väkivaltaa, kuten jo kerroin. Ja täyttämättömiä lupauksia. Vaihtaisin aika monta päivää pois.
Nykyään ei ole pakko kestää, ei eletä kuin sodassa. Edelliset sukupolvet toki kestivät hammasta purren, kuka mitenkin ja missäkin kunnossa.
-3,5 v ilman
Otan osaa. Elät ilmeisesti toksisessa suhteessa, jossa seksittömyys on vain yksi ongelma. Minä puhun omasta parisuhteestani, jossa on syvää sitoutumista ja molemminpuolista välittämistä. Silloin voi tehdä vaikka sellaisen päätöksen, kuten minä aikanani, että jos harmonian edellytyksenä on seksistä luopuminen, niin se ei ole niin suuri uhraus. Siihen tottuu, ja ikäkin armahtaa.
Neuvona vielä niille, jotka kituvat rakastavassa, mutta halujen suhteen epätasapinoisessa suhteessa. Jos sen haluttoman jollakin terapialla saa haluamaan, niin kaikki hyvin. Jos taas konstit on käytetty eikä tulosta tule, ja haluatte kuitenkin jatkaa yksiavioisessa, seksittömässä suhteessa, niin silloin sen halukkaamman osapuolen on tehtävä kuten alkoholistin ja tupakoitsijan. Viimeinen lasi on juotu, viimeinen sätkä on tumpattu, vihoviimeisen kerran vongattu. Ja sitten taakseen katsomatta eteenpäin kohti uusia seikkailuja....
Montako vuotta tottumiseen menee? Ei taida loppuelämä riittää siihen että tämän naisen intohimon ja naisellisuuden saa tukahdutettua:( En usko ollenkaan tuohon tottumiseen
Itselläni noin kolme vuotta. Harjoittelua se vaati, tietysti. Piti oppia tunnistamaan ne tilanteet, jossa seksuaalivietti oli vaanimassa ja oppia välttämään niitä. Hyvin mielenkiintoinen työ ja pari mukaansatempaavaa harrastusta auttoivat myös. Samoin kuin yksinkertaisesti kova fyysinen tai henkinen rasitus, kun mieli alkoi olla liian levoton. Monta kuutiota polttopuita on romattisina kesäiltoina tullut hakatuksi ja monta vaikeaa ristikkoa, matemaattista ongelmaa ja sudokua talviöinä ratkottua... Miehuus ja miehekkyys ei tässä intohimon tappamisessa kylläkään hävinnyt. Projektin lopussa olin lihaksikkaampi, hoikempi ja partaisempi ja paljon hyväntuulisempi kuin sitä ennen.
Vaikka miehillä keskimäärin seksuaalivietti on kovempi kuin useimmilla naisilla, niin ilmeisesti torjunta satuttaa naispa kipeämmin. Miehenä on ikäänkuin tottunut pakkeihin tavanomaisena miehen osana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
läheisyyttä ja kosketusta kaipaava kirjoitti:
täällä mies jolla vaimo ei halua kosketusta eikä minkäänlaista hyväilyä. seksiä kyllä nainen haluaa mutta sekin on tapahduttava niin ettei mihinkään muuhun saa koskea kun sen verran raottaa häpyhuulia että saa vehkeensä hänen emättimeensä. kaiken lisäksi kalun on oltava itse kovaksi vemputettuna kun on seksin aika. kaiken on vielä tapahduttava hyvin hämärässä tai ihan pimeässä etten vaan nää mitään. Rintoihin ei saa vahingossakaan koskea ja empä ole niitä avioliittomme aikana nähnyt kun 2-3 kertaa paljaana. kuulostaa varmaan uskomattomalta mutta kaikki on totta ja nyt tuntuukin että elämä on aika perseestä tämän asian takia.
Yleensä naiset on helpompi ylipuhua. Onko joku trauma tai esto vai miksi moinen? Miten vaimo hoitaa itsensä märäksi ja kuinka usein tuo yhtyminen tapahtuu? Surullista.
trauma entisestä elämästä on syynä ja vaimon kosteuden hoitaa liukuvoide
lisää... yhtymisiä keskimäärin kaksikertaa viikossa
Olen kyllä surullinen teidän molempien puolesta. Eikö mistään terapiasta ja uudelleenasennoitumisesta olisi apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Eläkeukkona on hyvä luoda katse menneeseen. Ihmeen hyvin se meni, loppujen lopuksi. Vierellä sama nainen kuin yli 40-vuotta sitten, aukoton työhistoria takana, keski-ikäistyvät lapset perheineen elävät jo omaa elämäänsä, ja lapsenlapset sulostuttavat ukin ja mummin arkea ja juhlaa. Terveyttäkin on piisannut.
Välillä oli taloudellisesti tosi tiukkaa. Suhdetta rasitti myös sukupuolielämän lähes täydellinen loppuminen lapsiluvun tultua täyteen. Hermot olivat puolisoilla tiukalla, mutta onneksi mölyt pidettiin mahassa lasten seurassa. Heillä oli aina oikeus hellyyteen, huolia kuulevaan korvaan, iltasatuun ja perheen yhteisiin hetkiin, vaikka isä kärvisteli puutteessa, äitiä painoi arki ja molempia työuupumus ja asuntovelka.
Vähitellen kaikki helpotti. Raha alkoi riittää, lapsilla meni hyvin koulussa, opiskelussa ja työelämässä, seksin puuttumseen alkoi suhtautua normaalitilana, ja lopuksi myös ikä armahti. Yhtä-äkkiä kaikki olikin helppoa ja suorastaan hävettävän hyvin.
Kerron nämä henkilökohtaiset muistelot 40-vuotisesta sodasta, koska kokemuksen ja kuuleman mukaan eniten aviollisia ristiriitoja aiheuttavat raha ja seksi. Viestini on: Kestäkää vaikka hammasta purren. Vaikka tuhat kertaa tuntuisi helpottavalta lähteä karkuun. Vaikka katkeruus hiipisi mieleen, elämä tuntuisi menevän hukkaan, ja monenlaisia onnenlupauksia viekoittelisi siellä aidan toisella puolen.
Kun ollaan tässä vaiheessa, että pieni pojantytär kietoo kätösensä kaulaan ja rutistaa kuiskien, miten hän ukista tykkää, niin tuon hetken vuoksi ei päivääkään menneestä vaihtaisi pois.
Anteeksi nyt vaari, mutta yhteiseen isovanhemmuuteen en tähtää. Jos olen tässä tilanteessa, kun nuorin lapsi on aikuinen, niin kyllä se on lähtö samalla ovenavauksella.
Miksikö? Vanhuus tuo mukanaan vaivoja, eikä miehestä ole huolehtimaan kenestäkään hoitoa tarvitsevasta tähänastisen perusteella. Haluttomuuden ohella on itsekkyyttä. Minä myös vastaan pääosin lasten hellimisrstä. Eikö sitä isovanhemmuutta voi suorittaa kahdesta osoitteesta?
Meillä on myös sitä yksipuolista raivoamidta, uhkailua, mustasukkaisuutta ja henkistä väkivaltaa, kuten jo kerroin. Ja täyttämättömiä lupauksia. Vaihtaisin aika monta päivää pois.
Nykyään ei ole pakko kestää, ei eletä kuin sodassa. Edelliset sukupolvet toki kestivät hammasta purren, kuka mitenkin ja missäkin kunnossa.
-3,5 v ilman
Otan osaa. Elät ilmeisesti toksisessa suhteessa, jossa seksittömyys on vain yksi ongelma. Minä puhun omasta parisuhteestani, jossa on syvää sitoutumista ja molemminpuolista välittämistä. Silloin voi tehdä vaikka sellaisen päätöksen, kuten minä aikanani, että jos harmonian edellytyksenä on seksistä luopuminen, niin se ei ole niin suuri uhraus. Siihen tottuu, ja ikäkin armahtaa.
Neuvona vielä niille, jotka kituvat rakastavassa, mutta halujen suhteen epätasapinoisessa suhteessa. Jos sen haluttoman jollakin terapialla saa haluamaan, niin kaikki hyvin. Jos taas konstit on käytetty eikä tulosta tule, ja haluatte kuitenkin jatkaa yksiavioisessa, seksittömässä suhteessa, niin silloin sen halukkaamman osapuolen on tehtävä kuten alkoholistin ja tupakoitsijan. Viimeinen lasi on juotu, viimeinen sätkä on tumpattu, vihoviimeisen kerran vongattu. Ja sitten taakseen katsomatta eteenpäin kohti uusia seikkailuja....
Montako vuotta tottumiseen menee? Ei taida loppuelämä riittää siihen että tämän naisen intohimon ja naisellisuuden saa tukahdutettua:( En usko ollenkaan tuohon tottumiseen
Itselläni noin kolme vuotta. Harjoittelua se vaati, tietysti. Piti oppia tunnistamaan ne tilanteet, jossa seksuaalivietti oli vaanimassa ja oppia välttämään niitä. Hyvin mielenkiintoinen työ ja pari mukaansatempaavaa harrastusta auttoivat myös. Samoin kuin yksinkertaisesti kova fyysinen tai henkinen rasitus, kun mieli alkoi olla liian levoton. Monta kuutiota polttopuita on romattisina kesäiltoina tullut hakatuksi ja monta vaikeaa ristikkoa, matemaattista ongelmaa ja sudokua talviöinä ratkottua... Miehuus ja miehekkyys ei tässä intohimon tappamisessa kylläkään hävinnyt. Projektin lopussa olin lihaksikkaampi, hoikempi ja partaisempi ja paljon hyväntuulisempi kuin sitä ennen.
Vaikka miehillä keskimäärin seksuaalivietti on kovempi kuin useimmilla naisilla, niin ilmeisesti torjunta satuttaa naispa kipeämmin. Miehenä on ikäänkuin tottunut pakkeihin tavanomaisena miehen osana.
Totta kai torjunta sattuu naiseen enemmän, koska moni mieshän pitää kuitenkin seksiä suhteen tärkeimpinä tekijöinä ja täälläkin ulimiehet hokevat mantraansa, että nainen kuin nainen saa halutessaan seksiä. Ja naiset nyt muutenkin ovat herkempiä.
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Eläkeukkona on hyvä luoda katse menneeseen. Ihmeen hyvin se meni, loppujen lopuksi. Vierellä sama nainen kuin yli 40-vuotta sitten, aukoton työhistoria takana, keski-ikäistyvät lapset perheineen elävät jo omaa elämäänsä, ja lapsenlapset sulostuttavat ukin ja mummin arkea ja juhlaa. Terveyttäkin on piisannut.
Välillä oli taloudellisesti tosi tiukkaa. Suhdetta rasitti myös sukupuolielämän lähes täydellinen loppuminen lapsiluvun tultua täyteen. Hermot olivat puolisoilla tiukalla, mutta onneksi mölyt pidettiin mahassa lasten seurassa. Heillä oli aina oikeus hellyyteen, huolia kuulevaan korvaan, iltasatuun ja perheen yhteisiin hetkiin, vaikka isä kärvisteli puutteessa, äitiä painoi arki ja molempia työuupumus ja asuntovelka.
Vähitellen kaikki helpotti. Raha alkoi riittää, lapsilla meni hyvin koulussa, opiskelussa ja työelämässä, seksin puuttumseen alkoi suhtautua normaalitilana, ja lopuksi myös ikä armahti. Yhtä-äkkiä kaikki olikin helppoa ja suorastaan hävettävän hyvin.
Kerron nämä henkilökohtaiset muistelot 40-vuotisesta sodasta, koska kokemuksen ja kuuleman mukaan eniten aviollisia ristiriitoja aiheuttavat raha ja seksi. Viestini on: Kestäkää vaikka hammasta purren. Vaikka tuhat kertaa tuntuisi helpottavalta lähteä karkuun. Vaikka katkeruus hiipisi mieleen, elämä tuntuisi menevän hukkaan, ja monenlaisia onnenlupauksia viekoittelisi siellä aidan toisella puolen.
Kun ollaan tässä vaiheessa, että pieni pojantytär kietoo kätösensä kaulaan ja rutistaa kuiskien, miten hän ukista tykkää, niin tuon hetken vuoksi ei päivääkään menneestä vaihtaisi pois.
Anteeksi nyt vaari, mutta yhteiseen isovanhemmuuteen en tähtää. Jos olen tässä tilanteessa, kun nuorin lapsi on aikuinen, niin kyllä se on lähtö samalla ovenavauksella.
Miksikö? Vanhuus tuo mukanaan vaivoja, eikä miehestä ole huolehtimaan kenestäkään hoitoa tarvitsevasta tähänastisen perusteella. Haluttomuuden ohella on itsekkyyttä. Minä myös vastaan pääosin lasten hellimisrstä. Eikö sitä isovanhemmuutta voi suorittaa kahdesta osoitteesta?
Meillä on myös sitä yksipuolista raivoamidta, uhkailua, mustasukkaisuutta ja henkistä väkivaltaa, kuten jo kerroin. Ja täyttämättömiä lupauksia. Vaihtaisin aika monta päivää pois.
Nykyään ei ole pakko kestää, ei eletä kuin sodassa. Edelliset sukupolvet toki kestivät hammasta purren, kuka mitenkin ja missäkin kunnossa.
-3,5 v ilman
Otan osaa. Elät ilmeisesti toksisessa suhteessa, jossa seksittömyys on vain yksi ongelma. Minä puhun omasta parisuhteestani, jossa on syvää sitoutumista ja molemminpuolista välittämistä. Silloin voi tehdä vaikka sellaisen päätöksen, kuten minä aikanani, että jos harmonian edellytyksenä on seksistä luopuminen, niin se ei ole niin suuri uhraus. Siihen tottuu, ja ikäkin armahtaa.
Neuvona vielä niille, jotka kituvat rakastavassa, mutta halujen suhteen epätasapinoisessa suhteessa. Jos sen haluttoman jollakin terapialla saa haluamaan, niin kaikki hyvin. Jos taas konstit on käytetty eikä tulosta tule, ja haluatte kuitenkin jatkaa yksiavioisessa, seksittömässä suhteessa, niin silloin sen halukkaamman osapuolen on tehtävä kuten alkoholistin ja tupakoitsijan. Viimeinen lasi on juotu, viimeinen sätkä on tumpattu, vihoviimeisen kerran vongattu. Ja sitten taakseen katsomatta eteenpäin kohti uusia seikkailuja....
Ei se toimi noin. Jos minun rakkaani ei halua rakastella minun kanssani, niin kyllä mulla rakkaus alkaa hiipua ja tulee tunne että rakkaani ei rakastakaan minua vaikka jostain syystä minulle on niin väittänyt. En minä ole alunperin sitoutunut rakkaudettomaan avioliittoon. Jos ei saa orgasmia koskaan, niin kyllä kroppa on kuin viritetty viulunkieli, hermo menee, paikkoja pakottaa, ja varmaan fyysisellä puolella ikä armahtaa mutta henkisellä puolella varmasti on odotettavissa katkera ja alati kiukkuinen vanhus.
Jos oikeasti välittää töisesta, niin ei tapa omaa eikä toisen seksuaalisuutta, se on kuitenkin tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä. Se on kuin näkö- tai kuuloaisti, ilmankin voi elää mutta harva niistä haluaa vapaehtoisesti luopua.
Alkuperäinen ap
Itse tietenkin tunnet tilanteesi ja tunteesi parhaiten. En kuitenkaan menisi suoraan väittämään, ettei miehesi rakastaisi sinua. Se on vain hänelle eri asia kuin rakastelu, kuten vaimoni monta kertaa minulle aikoinaan huomautti. Eikö hän koskaan tee hyväksesi mitään kivaa, helpota arkeasi, näytä välittämistään? Jos olisi jokin vaaratilanne, panisiko hän henkensä tai terveytensä alttiiksi sinun ja mahdollisten lastenne puolesta?
Itsekin aikanaan luulin seksuaalisen halun hävittämistä mahdottomaksi tai seurauksiltaan tuhoisaksi. Oma kokemukseni on kuitenkin ollut toisenlainen. En haluaisi sitä enää takaisin, koska elämä on nyt niin helppoa (...sen näkee Masasta, on nyt niin tasasta, Näin me kimpassa tuumattiin...). Selibaatti teki myös liiton rakastamani naisen kanssa mahdolliseksi ja siten varmisti arkeni lasteni aina läsnäolevana isänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on samanlainen. Sillä on tosin myös ongelma, jonka takia ei halua käydä sairaalassa, koska häpeää sitä (eli tarvitsisi viagraa) ongelma on pahentanut tilannetta, mutta kyllä se oli haluton jo ennenkin sitä.
Viimeisessä neljässä vuodessa kaksi kertaa seksiä...
Olen suhteen alusta asti ollut se jota halutti enemmän. Mies ei ole homo, eikä sillä ole toista naista (tästä olen varma, ei ikinä ole missään missä en tietäisi missä on, eikä sitä haluta muut sen enempää). Olen itkenyt tätä jo vuosia. Miksi olemme edelleen yhdessä? Muuten se on ihan hyvä mies, hyvä isä lapsellemme joka palvoo häntä, jne.
Mun mies tarvitsi Viagraa jo kolmekymppisenä, mutta siitä tuli hänelle huono olo ja myöhemmin löytyi sydänvaivakin. En ole pitänyt edes lukua milloin viimeinen epäonnistunut yritys oli, en osaa sanoa onko siitä pari vuotta vai miten. Useamman vuoden ajan meillä oli kvartaaliseksiä, eli kerran kolmessa kuussa noin suurin piirtein. Ei olla viisikymppisiä edes vielä. Se sydänkin on leikattu ja Viagraa voisi ehkä taas käyttää, mutta vaikea tästä on ruveta puhumaan näin pitkän tauon jälkeen. Olen tottunut siihen ettei mies halua (tai ei uskalla haluta kun ei pysty) ja kyllä me sentään halaillaan ja pussaillaan joskus.
Niin, lueskelin kirjaa ortodoksisesta luostarielämästä. Vanhan Valamon saaren ja nykyisen Athos-vuoren päiväjärjestys oli/on aika raju. Aamuöiset pitkät, meditatiiviset jumalanpalvelukset, kova fyysinen työ ja niukat, kasvispainotteiset ateriat (joita vielä vuoden noin 200 paastopäivänä yksinkertaistetaan) helpottavat kaikki selibaattilupauksen pitämistä. Maslovin tarvehierarkian huipullahan ovat tunnetusti ravinnon ja unen tarve. Kun nuorikin mies on aina vähän nälkäinen sekä kovan työn rasittama, niin kaikki mitä kaipaa on edes se niukka ateria ja vaikka muutamankin tunnin uni iltajumalanpalveluksen ja aamuyön palveluksen välissä. Tämän tuloksena Athos vuorella elävät ilmeisesti myös maailman terveimmät ja pitkäikäisemmät miehet.
Hieman sama metodia käytin minäkin seksuaalisuudesta poisoppimiseen. Harmittaa, etten lukenut noita opuksia nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ihan sama tilanne ja tunteet kuin ap:lla! Näköjään myös monella muulla on samankaltainen tilanne :( Paitsi että alottajalla ikä on vähän eri ja olen ollut mieheni kanssa vasta alle viisi vuotta yhdessä. Seksiä on nykyään 1-2krt viikossa, joskus menee yli viikonkin ilman. Aloitteen teen lähes aina minä. Olisi ihanaa tuntea olevansa haluttava toisen silmissä. Läheisyyttä ei oikeastaan ole ellen minä mene miehen lähelle tai pyydä halausta pusua jne. Olemme puhuneet tästä noin tuhat kertaa (minä puhun ja mies on hiljaa, koska omasta mielestään ei osaa sanoa mitään hyödyllistä). Useasti hän on kuitenkin sanonut että seksi on todella hyvää eikä hän tiedä miksi se aina jää... mies on väsynyt tai tekee jotain muuta. Minusta on alkanut tuntua, että hän välttelee tahallaan tilanteita, joissa voisin seksiä ehdottaa. Olen myös koittanut kaikkia keinoja, jotka täällä mainittu jo aiemmissa viesteissä. En ”valita” kotitöistä, kehotan käymään harrastuksissa, panostan ulkonäkööni jne. Seksi on parisuhteen liima, joka pitää parin kasassa ja musta ainakin tuntuu, että ollaan miehen kanssa kauhean etäisiä ja hän tuntuu sitä vieraammalta mitä kauemmin edellisestä kerrasta on kulunut aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
läheisyyttä ja kosketusta kaipaava kirjoitti:
täällä mies jolla vaimo ei halua kosketusta eikä minkäänlaista hyväilyä. seksiä kyllä nainen haluaa mutta sekin on tapahduttava niin ettei mihinkään muuhun saa koskea kun sen verran raottaa häpyhuulia että saa vehkeensä hänen emättimeensä. kaiken lisäksi kalun on oltava itse kovaksi vemputettuna kun on seksin aika. kaiken on vielä tapahduttava hyvin hämärässä tai ihan pimeässä etten vaan nää mitään. Rintoihin ei saa vahingossakaan koskea ja empä ole niitä avioliittomme aikana nähnyt kun 2-3 kertaa paljaana. kuulostaa varmaan uskomattomalta mutta kaikki on totta ja nyt tuntuukin että elämä on aika perseestä tämän asian takia.
Yleensä naiset on helpompi ylipuhua. Onko joku trauma tai esto vai miksi moinen? Miten vaimo hoitaa itsensä märäksi ja kuinka usein tuo yhtyminen tapahtuu? Surullista.
trauma entisestä elämästä on syynä ja vaimon kosteuden hoitaa liukuvoide
lisää... yhtymisiä keskimäärin kaksikertaa viikossa
Olen kyllä surullinen teidän molempien puolesta. Eikö mistään terapiasta ja uudelleenasennoitumisesta olisi apua?
ei suostu terapioihin tai lupaa kyllä mutta sitten ei kuitenkaan. elämän halu on mennyt tämän takia... muuten hyvä liitto tämä on ainoa asia joka on pahasti pielessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läheisyyttä ja kosketusta kaipaava kirjoitti:
täällä mies jolla vaimo ei halua kosketusta eikä minkäänlaista hyväilyä. seksiä kyllä nainen haluaa mutta sekin on tapahduttava niin ettei mihinkään muuhun saa koskea kun sen verran raottaa häpyhuulia että saa vehkeensä hänen emättimeensä. kaiken lisäksi kalun on oltava itse kovaksi vemputettuna kun on seksin aika. kaiken on vielä tapahduttava hyvin hämärässä tai ihan pimeässä etten vaan nää mitään. Rintoihin ei saa vahingossakaan koskea ja empä ole niitä avioliittomme aikana nähnyt kun 2-3 kertaa paljaana. kuulostaa varmaan uskomattomalta mutta kaikki on totta ja nyt tuntuukin että elämä on aika perseestä tämän asian takia.
Mutta naimisiin sinun piti väkisin päästä? Ihan uskomatonta valittaa jälkikäteen. Tuskin se rouva yhdessä yössä muuttui seksipedosta noin estoiseksi.
olen reilusti alle 40 ja seksi loppunut. Miehellä ei erektio kestä ja ei hae asiaan apua. Masturboin ja mietin eroa. Hän kykenee vain pikaiseen runttamiseen ennen kuin lurpahtaa ja tämä syö tosiaan itsetuntoa. Mies on vasta 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen reilusti alle 40 ja seksi loppunut. Miehellä ei erektio kestä ja ei hae asiaan apua. Masturboin ja mietin eroa. Hän kykenee vain pikaiseen runttamiseen ennen kuin lurpahtaa ja tämä syö tosiaan itsetuntoa. Mies on vasta 40.
Mies käyttää pornoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen reilusti alle 40 ja seksi loppunut. Miehellä ei erektio kestä ja ei hae asiaan apua. Masturboin ja mietin eroa. Hän kykenee vain pikaiseen runttamiseen ennen kuin lurpahtaa ja tämä syö tosiaan itsetuntoa. Mies on vasta 40.
Mies käyttää pornoa?
Huomattavasti harvemmin kuin minä.
Muistakaa naiset tämä kun mies haluaa panna ja kieltäydytte koska teitä ei haluta.
Minä olen tommoinen seksihaluton nainen. Pitkä suhde päättyi seksittömyyteen ja nyt sinkkuna ei paneta ikinä. En tiedä, saa kai tämmöinenkin olla? Ikävä tietysti jos ei viihdy yksin tai nauttii kyllä läheisyydestä mutta ei seksistä.
Minä olen mies, jolle kelpaa läheisyys ja seksi, mutta yksinolo ilman seksiä on myös ihan hyvä. Pitkä suhde takana, ja olen huomannut että yksinkin on hyvä.
Mikä suomalaisia miehiä vaivaa?! Seksi loppui avioliittoon! Samantien. Ja nyt syytetään vauvaa. Mielestäni on huijausta jos avioliittoon asti joka päivä ja useasti ja liiton jälkeen eka kerta viikkoon sitten kuukauteen ja nyt 1v ja 2kk ei mitään!! Enkä enään tiedä kuinka sitä seksiä edes enään harrastaa. Helpompi jonkun tuntemattoman kanssa kuin yhtäkkiä miehen joka on pitänyt puutteessa ja torjunut mut. Ja joo en ole mikään perunasäkki edes vauvan jälkeen ja nuorikin vielä.
Olin melkein 10v suhteessa etelämiehen kanssa eikä ikinä ollut mitään ongelmia.. Ei edes aloitetta tarvinnut tehdä.
Montako vuotta tottumiseen menee? Ei taida loppuelämä riittää siihen että tämän naisen intohimon ja naisellisuuden saa tukahdutettua:( En usko ollenkaan tuohon tottumiseen