Lue keskustelun säännöt.
Seksin (läheisyyden) puute parisuhteessa laskee elämänlaatua uskomattoman paljon.
23.01.2018 |
En käsitä miten toiset voi vaan olla ilman kosketusta ja seksiä pitkiä aikoja, mieheni on sellainen.
Mulle se että mies ei kosketa mua viikkoihin on silkkaa kidutusta, mulla stressi kasvaa, alkaa tulla ajatuksia että ei meillä ole rakkaussuhdetta kun ei kerran kosketa toisiamme, miettii että enkö minä ole sen arvoinen naisena ja puolisona, mitä järkeä tässä avioliitossa on jos meillä ei ole enää rakkaussuhdetta. Mies alkaa tuntua ärsyttävältä vanhalta kääkältä, tunnen myös itseni vähintään 20 vuotta vanhemmaksi kuin olen. Alan nähdä unia että yritän miehen kanssa tehdä jotain intiimiä, ja koko ajan joku keskeyttää sen tavalla tai toisella. Mietin jatkuvasti että oliko tämä mun seksielämä nyt tässä, viimeksi kun rakasteltiin niin en tiennyt että se oli viimeinen kerta koko elämäni aikana mitä jatkuu ehkä vielä 30-40 vuotta, ei ole reilua että nelikymppisenä saa seksiä jopa harvemmin kuin kerran kuussa.
Jos oikeasti seksi loppuisi kokonaan tässä iässä, en varmasti pystyisi miehen kanssa elämään kovin pitkään avioliitossa, rakkaus vaan hiipuisi väkisin kun pitäisi oma seksuaalisuus uhrata sen takia. Mies ei ole niin kiva kämppis että sen kanssa samassa sängyssä nukkuisin ja muutenkin taloutta pyörittäisin, yksin olisi helpompaa olla puutteessa.
Mies sanoo aina että rakastaa mua, ja kyllä mä sen uskonkin. Mies ei ole koskaan ollut mikään hirveä seksipeto, sille on riittänyt hyvin nuorena kerran viikossa, eikä mies osaa olla romanttinen, ei osaa sanoa että rakastaa. Jostain syystä ei kaipaa kai sitten sitä kosketusta niin kuin minä, on vain erilainen kuin minä. Olen lukenut että koska miehillä on paksumpi iho kuin naisilla, niin heille kosketus ei ole niin paljon mielihyvää tuottava kuin naisille, ehkä se on sitten siinä syy.
Kun saa seksiä vihdoin ja stressi laukeaa, tekisi mieli mennä laittamaan lippu salkoon ja laittaa faceen päivitys että jee, vihdoin sain pari kunnon orgasmia! En käsitä sitä, että kun mieskin nauttii seksistä, että miksi se aina jää, ymmärrän että on väsy ja kipujakin, mutta mulla niihin auttaa juuri se seksi. Mies on sanonut että minä voisin tehdä aloitteita useammin, mutta siihen en oikein enää kykene, kun ensimmäisten vuosien aikana tuli niin usein torjutuksi, on vanhemmiten tullut jotenkin henkisesti hauraammaksi sen suhteen, että tuntuu että ei kestä kun toinen sanoo että ei, jos itse olisi jo virittynyt siihen tunnelmaan.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, nautinto. Ei kai niiden tarvisi näytellä suurta osaa elämässä? Seksin kuitenkin on tarkoitus johtaa lisääntymiseen, ja nautinto on siitä palkinto. Toki ikäväähän se on, jos siitä joutuu kärsimään, jos niitä ei saa. Ehkä puolison vaihtaminen on paras ratkaisu, jos hän ei osaa olla millään tavalla läheinen. Elämä on valintoja. Tietenkin aina kannattaa keskustella asiat juuriaan myöten, jotta asiat saisi selvitetyksi.
Itselleni seksin harrastaminen rakastamani vaimon kanssa on ylivoimaisesti suurin nautinto minkä elämästä saan, sekä henkisesti että fyysisesti. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämästä olisi ihan kohtuullisen järkevä nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Minkä sinun mielestäsi pitäisi näytellä suurta osaa elämässä?
Suurin fyysinen nautinto, jonka olen ikänä kokenut tapahtui armeija-aikana talvisotaharjoituksissa. Olin paastonnut ja valvonut kolme vuorokautta ja hiihtänyt 30 km yli 30 asteen pakkasessa. Kun sain eteeni läpimän ruoan ja heittäytyä pitkälleen nukkumaan kuuman kaminan viereen, niin se muutama sekuntti ennen uneen vaipumista oli taivaallista auvoa, jota en olisi seksiin vaihtanut. No, näitä ekstreme-elämyksiä ei normaalisti tietenkään varsinaisesti tavoitella.
Tietynlainen musiikki vie aika vahvasti jonnekin taivaan esikartanoon ja voittaa mielestäni seksin. Samoin tietyt luontoelämykset ovat jotakin pakahduttavan ihanaa.
Ihmissuhdepuolella lasten ja lastenlasten läheisyys on herkintä, mitä olen kokenut.
Muuten elämässä ennen kaikkea tavoittelemisen arvoista on täyttää paikkansa ja velvollisuutensa niissä tehtävissä ja kutsumuksissa, joihin meistä itsekukin joutuu. Se myös antaa syvimmän ja kestävimmän tyydytyksen. Jos näillä aamuilla voisi jotenkin bilpittömästi sanoa olleensa kunnon mies, niin ei ole elänyt turhaan.
Tämän enempää vastakkainen en voisi kenenkään ihmisen kanssa olla! Ja kaikella arvostuksella ja kunnioituksella! Luin joka lauseen moneen kertaan ymmärtääkseni että henkilö on tosissaan: Joku ihan todella pureksi ja nieli ihmisyyden oppikurssin sellaisenaan kun se syötettiin.
Näinpä. Ylevyydestä ei jaella bonuspisteitä elämän ehtoopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, nautinto. Ei kai niiden tarvisi näytellä suurta osaa elämässä? Seksin kuitenkin on tarkoitus johtaa lisääntymiseen, ja nautinto on siitä palkinto. Toki ikäväähän se on, jos siitä joutuu kärsimään, jos niitä ei saa. Ehkä puolison vaihtaminen on paras ratkaisu, jos hän ei osaa olla millään tavalla läheinen. Elämä on valintoja. Tietenkin aina kannattaa keskustella asiat juuriaan myöten, jotta asiat saisi selvitetyksi.
Itselleni seksin harrastaminen rakastamani vaimon kanssa on ylivoimaisesti suurin nautinto minkä elämästä saan, sekä henkisesti että fyysisesti. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämästä olisi ihan kohtuullisen järkevä nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Minkä sinun mielestäsi pitäisi näytellä suurta osaa elämässä?
Suurin fyysinen nautinto, jonka olen ikänä kokenut tapahtui armeija-aikana talvisotaharjoituksissa. Olin paastonnut ja valvonut kolme vuorokautta ja hiihtänyt 30 km yli 30 asteen pakkasessa. Kun sain eteeni läpimän ruoan ja heittäytyä pitkälleen nukkumaan kuuman kaminan viereen, niin se muutama sekuntti ennen uneen vaipumista oli taivaallista auvoa, jota en olisi seksiin vaihtanut. No, näitä ekstreme-elämyksiä ei normaalisti tietenkään varsinaisesti tavoitella.
Tietynlainen musiikki vie aika vahvasti jonnekin taivaan esikartanoon ja voittaa mielestäni seksin. Samoin tietyt luontoelämykset ovat jotakin pakahduttavan ihanaa.
Ihmissuhdepuolella lasten ja lastenlasten läheisyys on herkintä, mitä olen kokenut.
Muuten elämässä ennen kaikkea tavoittelemisen arvoista on täyttää paikkansa ja velvollisuutensa niissä tehtävissä ja kutsumuksissa, joihin meistä itsekukin joutuu. Se myös antaa syvimmän ja kestävimmän tyydytyksen. Jos näillä aamuilla voisi jotenkin bilpittömästi sanoa olleensa kunnon mies, niin ei ole elänyt turhaan.
No, se vain on niin, että ihmiset ovat erilaisia, myös siinä mistä nautintonsa elämässään saavat ja mitä tavoittelevat. Ihminen voi nauttia kaikista mainitsemistasi asioista mutta myös haluta vaikkapa sen tyydyttävän seksielämän rakastamansa ihmisen kanssa. Miksi kukaan kävisi näitä vertailemaan ja arvottamaan?
Mitäpä niitä todellakaan arvottamaan. Joskus vain tuntuu siltä, että ne jotka sanovat hyvin kategorisesti vaikkapa seksin rakastetun puolison kanssa olevan elämän suurin onni, eivät ole ajatelleet ihan loppuun asti. Jos olisi aikoinaan pitänyt valita seksin tai musiikin kuuntelun välillä, niin mikään seksi ei olisi korvannut musiikkia (vaikka en ole edes musikaalinen). Tai jos olisi luvattu maailman tyydyttävin seksi, mutta etten enää koskaan saisi istua tyynenä kesäiltana saunalahden rannassa järveä ihaillen, iho vielä höyryten ja saunavastalta tuoksuen, niin tuskinpa minä tai moni muukaan olisi sitä seksiä valinnut. Tarkemmin ajatellen itse kukin löytää seksiä intensiivisempiä iloja. Niitä vain pidetään itsestään selvinä.
Oikein tarkkaan ajatellen edelleen, kukaan ei voi muiden puolesta sanoa, miten ja mistä pitäisi elämään löytää "intensiivisimpiä" iloja, ja tehdä johtopäätöksiä, että asioita ei ole oikein loppuun asti mietitty, jos arvottaa seksin suht korkealle. Hyvin ikävää, jos pitäisikin valita elämän ilojen välillä mainitsemallasi tavalla, mutta kun elämä ja ihmisen tyytyväisyys siihen muodostuu niin monesta eri tekijästä. Toiset ovat itsestäänselvyyksiä ja toisten eteen pitää nähdä enemmän vaivaa.
Jos joku näkee seksin pelkkänä seksinä niin hyvä niin, mutta useat nyt kuitenkin kokevat sen niin vahvistavana ja puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana ja tästä syystä elämänlaatua nostavana tekijänä, että kun se syystä tai toisesta loppuu kokonaan, ei vaikutuksia voi olla huomaamatta.
Puhut seksistä puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana, mitä se ihannetapauksessa onkin. Kun kuitenkin tässäkin ketjussa moni seksuaalisesti tyydyttämätön harkitsee sivusuhdetta tai jopa rakastetun puolison jättämistä seksin puutteen vuoksi, niin eikö se merkitse seksin ja rakkauden sijoittamista eri kategorioihin? Minusta kuulostaa ristiriitaiselta, että vakuuttaa rakastavansa puolisoaan mutta harkitsevansa huonon seksin vuoksi eroa. Siis seksi on tärkeämpi kuin rakas ja läheinen ihminen. Kun puolison sairaus katsotaan ainoaksi hyväksyttäväksi syyksi seksin välttämiseen, niin eikö haluttomuuteen (jolle asianomainen ei mitään voi) voisi suhtautua samoin. Puolisoni ei koe seksiä ilona, ei erityisen tärkeänä, ei tunne halua eikä nauti rakastelusta. Hän on nyt vain luonnostaan sellainen. Tähänkin olen sitoutunut, kun lupasin tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, syömään yhdessä niin makean kuin karvaan. Tai kuten englantilaisessa vihkikaavassa: ”in sickness and in health, for richer and for poorer”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, nautinto. Ei kai niiden tarvisi näytellä suurta osaa elämässä? Seksin kuitenkin on tarkoitus johtaa lisääntymiseen, ja nautinto on siitä palkinto. Toki ikäväähän se on, jos siitä joutuu kärsimään, jos niitä ei saa. Ehkä puolison vaihtaminen on paras ratkaisu, jos hän ei osaa olla millään tavalla läheinen. Elämä on valintoja. Tietenkin aina kannattaa keskustella asiat juuriaan myöten, jotta asiat saisi selvitetyksi.
Itselleni seksin harrastaminen rakastamani vaimon kanssa on ylivoimaisesti suurin nautinto minkä elämästä saan, sekä henkisesti että fyysisesti. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämästä olisi ihan kohtuullisen järkevä nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Minkä sinun mielestäsi pitäisi näytellä suurta osaa elämässä?
Suurin fyysinen nautinto, jonka olen ikänä kokenut tapahtui armeija-aikana talvisotaharjoituksissa. Olin paastonnut ja valvonut kolme vuorokautta ja hiihtänyt 30 km yli 30 asteen pakkasessa. Kun sain eteeni läpimän ruoan ja heittäytyä pitkälleen nukkumaan kuuman kaminan viereen, niin se muutama sekuntti ennen uneen vaipumista oli taivaallista auvoa, jota en olisi seksiin vaihtanut. No, näitä ekstreme-elämyksiä ei normaalisti tietenkään varsinaisesti tavoitella.
Tietynlainen musiikki vie aika vahvasti jonnekin taivaan esikartanoon ja voittaa mielestäni seksin. Samoin tietyt luontoelämykset ovat jotakin pakahduttavan ihanaa.
Ihmissuhdepuolella lasten ja lastenlasten läheisyys on herkintä, mitä olen kokenut.
Muuten elämässä ennen kaikkea tavoittelemisen arvoista on täyttää paikkansa ja velvollisuutensa niissä tehtävissä ja kutsumuksissa, joihin meistä itsekukin joutuu. Se myös antaa syvimmän ja kestävimmän tyydytyksen. Jos näillä aamuilla voisi jotenkin bilpittömästi sanoa olleensa kunnon mies, niin ei ole elänyt turhaan.
Tämän enempää vastakkainen en voisi kenenkään ihmisen kanssa olla! Ja kaikella arvostuksella ja kunnioituksella! Luin joka lauseen moneen kertaan ymmärtääkseni että henkilö on tosissaan: Joku ihan todella pureksi ja nieli ihmisyyden oppikurssin sellaisenaan kun se syötettiin.
Näinpä. Ylevyydestä ei jaella bonuspisteitä elämän ehtoopuolella.
Oma kokemukseni elämän ehtoopuolesta ( jossa itse olen) on päinvastainen. Nyt ikääntyneinä puolisoina ja isovanhempina nautimme yhteisen elämän bonuksia. Itseltänikin on ” verten lento” aikoja sitten jäähtynyt, mutta lapsilleni tarjottu läsnäolo ja ehjä koti kantaa hedelmänsä tähänkin hetkeen, kuten taas jouluna yhteen tullessamme koimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, nautinto. Ei kai niiden tarvisi näytellä suurta osaa elämässä? Seksin kuitenkin on tarkoitus johtaa lisääntymiseen, ja nautinto on siitä palkinto. Toki ikäväähän se on, jos siitä joutuu kärsimään, jos niitä ei saa. Ehkä puolison vaihtaminen on paras ratkaisu, jos hän ei osaa olla millään tavalla läheinen. Elämä on valintoja. Tietenkin aina kannattaa keskustella asiat juuriaan myöten, jotta asiat saisi selvitetyksi.
Itselleni seksin harrastaminen rakastamani vaimon kanssa on ylivoimaisesti suurin nautinto minkä elämästä saan, sekä henkisesti että fyysisesti. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämästä olisi ihan kohtuullisen järkevä nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Minkä sinun mielestäsi pitäisi näytellä suurta osaa elämässä?
Suurin fyysinen nautinto, jonka olen ikänä kokenut tapahtui armeija-aikana talvisotaharjoituksissa. Olin paastonnut ja valvonut kolme vuorokautta ja hiihtänyt 30 km yli 30 asteen pakkasessa. Kun sain eteeni läpimän ruoan ja heittäytyä pitkälleen nukkumaan kuuman kaminan viereen, niin se muutama sekuntti ennen uneen vaipumista oli taivaallista auvoa, jota en olisi seksiin vaihtanut. No, näitä ekstreme-elämyksiä ei normaalisti tietenkään varsinaisesti tavoitella.
Tietynlainen musiikki vie aika vahvasti jonnekin taivaan esikartanoon ja voittaa mielestäni seksin. Samoin tietyt luontoelämykset ovat jotakin pakahduttavan ihanaa.
Ihmissuhdepuolella lasten ja lastenlasten läheisyys on herkintä, mitä olen kokenut.
Muuten elämässä ennen kaikkea tavoittelemisen arvoista on täyttää paikkansa ja velvollisuutensa niissä tehtävissä ja kutsumuksissa, joihin meistä itsekukin joutuu. Se myös antaa syvimmän ja kestävimmän tyydytyksen. Jos näillä aamuilla voisi jotenkin bilpittömästi sanoa olleensa kunnon mies, niin ei ole elänyt turhaan.
Tämän enempää vastakkainen en voisi kenenkään ihmisen kanssa olla! Ja kaikella arvostuksella ja kunnioituksella! Luin joka lauseen moneen kertaan ymmärtääkseni että henkilö on tosissaan: Joku ihan todella pureksi ja nieli ihmisyyden oppikurssin sellaisenaan kun se syötettiin.
Näinpä. Ylevyydestä ei jaella bonuspisteitä elämän ehtoopuolella.
Onneksi maailma muuttuu - ja tämän myötä ”ylevyys” käsitteenä. Sukupuolisuus, käsitteet perheestä, arvoista, yksilöllisyydestä. Lupa sanoutua irti, ajatella itse.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, nautinto. Ei kai niiden tarvisi näytellä suurta osaa elämässä? Seksin kuitenkin on tarkoitus johtaa lisääntymiseen, ja nautinto on siitä palkinto. Toki ikäväähän se on, jos siitä joutuu kärsimään, jos niitä ei saa. Ehkä puolison vaihtaminen on paras ratkaisu, jos hän ei osaa olla millään tavalla läheinen. Elämä on valintoja. Tietenkin aina kannattaa keskustella asiat juuriaan myöten, jotta asiat saisi selvitetyksi.
Itselleni seksin harrastaminen rakastamani vaimon kanssa on ylivoimaisesti suurin nautinto minkä elämästä saan, sekä henkisesti että fyysisesti. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämästä olisi ihan kohtuullisen järkevä nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Minkä sinun mielestäsi pitäisi näytellä suurta osaa elämässä?
Suurin fyysinen nautinto, jonka olen ikänä kokenut tapahtui armeija-aikana talvisotaharjoituksissa. Olin paastonnut ja valvonut kolme vuorokautta ja hiihtänyt 30 km yli 30 asteen pakkasessa. Kun sain eteeni läpimän ruoan ja heittäytyä pitkälleen nukkumaan kuuman kaminan viereen, niin se muutama sekuntti ennen uneen vaipumista oli taivaallista auvoa, jota en olisi seksiin vaihtanut. No, näitä ekstreme-elämyksiä ei normaalisti tietenkään varsinaisesti tavoitella.
Tietynlainen musiikki vie aika vahvasti jonnekin taivaan esikartanoon ja voittaa mielestäni seksin. Samoin tietyt luontoelämykset ovat jotakin pakahduttavan ihanaa.
Ihmissuhdepuolella lasten ja lastenlasten läheisyys on herkintä, mitä olen kokenut.
Muuten elämässä ennen kaikkea tavoittelemisen arvoista on täyttää paikkansa ja velvollisuutensa niissä tehtävissä ja kutsumuksissa, joihin meistä itsekukin joutuu. Se myös antaa syvimmän ja kestävimmän tyydytyksen. Jos näillä aamuilla voisi jotenkin bilpittömästi sanoa olleensa kunnon mies, niin ei ole elänyt turhaan.
No, se vain on niin, että ihmiset ovat erilaisia, myös siinä mistä nautintonsa elämässään saavat ja mitä tavoittelevat. Ihminen voi nauttia kaikista mainitsemistasi asioista mutta myös haluta vaikkapa sen tyydyttävän seksielämän rakastamansa ihmisen kanssa. Miksi kukaan kävisi näitä vertailemaan ja arvottamaan?
Mitäpä niitä todellakaan arvottamaan. Joskus vain tuntuu siltä, että ne jotka sanovat hyvin kategorisesti vaikkapa seksin rakastetun puolison kanssa olevan elämän suurin onni, eivät ole ajatelleet ihan loppuun asti. Jos olisi aikoinaan pitänyt valita seksin tai musiikin kuuntelun välillä, niin mikään seksi ei olisi korvannut musiikkia (vaikka en ole edes musikaalinen). Tai jos olisi luvattu maailman tyydyttävin seksi, mutta etten enää koskaan saisi istua tyynenä kesäiltana saunalahden rannassa järveä ihaillen, iho vielä höyryten ja saunavastalta tuoksuen, niin tuskinpa minä tai moni muukaan olisi sitä seksiä valinnut. Tarkemmin ajatellen itse kukin löytää seksiä intensiivisempiä iloja. Niitä vain pidetään itsestään selvinä.
Oikein tarkkaan ajatellen edelleen, kukaan ei voi muiden puolesta sanoa, miten ja mistä pitäisi elämään löytää "intensiivisimpiä" iloja, ja tehdä johtopäätöksiä, että asioita ei ole oikein loppuun asti mietitty, jos arvottaa seksin suht korkealle. Hyvin ikävää, jos pitäisikin valita elämän ilojen välillä mainitsemallasi tavalla, mutta kun elämä ja ihmisen tyytyväisyys siihen muodostuu niin monesta eri tekijästä. Toiset ovat itsestäänselvyyksiä ja toisten eteen pitää nähdä enemmän vaivaa.
Jos joku näkee seksin pelkkänä seksinä niin hyvä niin, mutta useat nyt kuitenkin kokevat sen niin vahvistavana ja puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana ja tästä syystä elämänlaatua nostavana tekijänä, että kun se syystä tai toisesta loppuu kokonaan, ei vaikutuksia voi olla huomaamatta.
Puhut seksistä puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana, mitä se ihannetapauksessa onkin. Kun kuitenkin tässäkin ketjussa moni seksuaalisesti tyydyttämätön harkitsee sivusuhdetta tai jopa rakastetun puolison jättämistä seksin puutteen vuoksi, niin eikö se merkitse seksin ja rakkauden sijoittamista eri kategorioihin? Minusta kuulostaa ristiriitaiselta, että vakuuttaa rakastavansa puolisoaan mutta harkitsevansa huonon seksin vuoksi eroa. Siis seksi on tärkeämpi kuin rakas ja läheinen ihminen. Kun puolison sairaus katsotaan ainoaksi hyväksyttäväksi syyksi seksin välttämiseen, niin eikö haluttomuuteen (jolle asianomainen ei mitään voi) voisi suhtautua samoin. Puolisoni ei koe seksiä ilona, ei erityisen tärkeänä, ei tunne halua eikä nauti rakastelusta. Hän on nyt vain luonnostaan sellainen. Tähänkin olen sitoutunut, kun lupasin tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, syömään yhdessä niin makean kuin karvaan. Tai kuten englantilaisessa vihkikaavassa: ”in sickness and in health, for richer and for poorer”.
Minä väännän rautalangasta. Seksi ja rakkaus ihannetapauksessa kuuluvat yhteen, seksi rakastamansa ihmisen kanssa on rakastelua. Seksi yksinään ei ole tärkeämpää kuin oma puoliso, tuskin kukaan ajattelee näin mustavalkoisesti. Mutta kun seksi ja sen tuoma läheisyys vähitellen tai yhtäkkiä poistetaan kuviosta, se usein aiheuttaa kuilun siihen kokonaisuuteen, koko suhteeseen pariskunnan välille.
Ehkä huomasit, että tässä ketjussa lähinnä tapaukset ovat olleet sellaisia, että haluttomuus on ilmaantunut kuvioihin vasta jossain vaiheessa, kun on jo vakiinnuttu ja sitouduttu toisiinsa. Sinä olet tiennyt ja hyväksynyt asian jo avioliittoasi solmiessa. Se on ollut siksi reilua ja ymmärrettävää.
Ei juuri kukaan heppoisin syin ole suhteesta lähtemässä tai sivusuhdetta aloittamassa, juuri koska seksi ei ole parisuhteessa se ainut ratkaiseva tekijä. Mutta ymmärrätkö, että jos jää yhtäkkiä tai vähitellen ilman puolison kosketusta, se tekee haavan myös sinne henkiselle puolelle. Varsinkin, jos asiaa yrittää selvittää ja parantaa ja ymmärtää (koska rakastaa sitä puolisoa), mutta toinen ei syystä tai toisesta sitoudu asiaa yhdessä käsittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme ihmisiä, meillä on keho, suurimmalle osalle rakkaus ei ole vain henkistä vaan myös fyysisiä tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, nautinto. Ei kai niiden tarvisi näytellä suurta osaa elämässä? Seksin kuitenkin on tarkoitus johtaa lisääntymiseen, ja nautinto on siitä palkinto. Toki ikäväähän se on, jos siitä joutuu kärsimään, jos niitä ei saa. Ehkä puolison vaihtaminen on paras ratkaisu, jos hän ei osaa olla millään tavalla läheinen. Elämä on valintoja. Tietenkin aina kannattaa keskustella asiat juuriaan myöten, jotta asiat saisi selvitetyksi.
Itselleni seksin harrastaminen rakastamani vaimon kanssa on ylivoimaisesti suurin nautinto minkä elämästä saan, sekä henkisesti että fyysisesti. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämästä olisi ihan kohtuullisen järkevä nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Minkä sinun mielestäsi pitäisi näytellä suurta osaa elämässä?
Suurin fyysinen nautinto, jonka olen ikänä kokenut tapahtui armeija-aikana talvisotaharjoituksissa. Olin paastonnut ja valvonut kolme vuorokautta ja hiihtänyt 30 km yli 30 asteen pakkasessa. Kun sain eteeni läpimän ruoan ja heittäytyä pitkälleen nukkumaan kuuman kaminan viereen, niin se muutama sekuntti ennen uneen vaipumista oli taivaallista auvoa, jota en olisi seksiin vaihtanut. No, näitä ekstreme-elämyksiä ei normaalisti tietenkään varsinaisesti tavoitella.
Tietynlainen musiikki vie aika vahvasti jonnekin taivaan esikartanoon ja voittaa mielestäni seksin. Samoin tietyt luontoelämykset ovat jotakin pakahduttavan ihanaa.
Ihmissuhdepuolella lasten ja lastenlasten läheisyys on herkintä, mitä olen kokenut.
Muuten elämässä ennen kaikkea tavoittelemisen arvoista on täyttää paikkansa ja velvollisuutensa niissä tehtävissä ja kutsumuksissa, joihin meistä itsekukin joutuu. Se myös antaa syvimmän ja kestävimmän tyydytyksen. Jos näillä aamuilla voisi jotenkin bilpittömästi sanoa olleensa kunnon mies, niin ei ole elänyt turhaan.
Tämän enempää vastakkainen en voisi kenenkään ihmisen kanssa olla! Ja kaikella arvostuksella ja kunnioituksella! Luin joka lauseen moneen kertaan ymmärtääkseni että henkilö on tosissaan: Joku ihan todella pureksi ja nieli ihmisyyden oppikurssin sellaisenaan kun se syötettiin.
Näinpä. Ylevyydestä ei jaella bonuspisteitä elämän ehtoopuolella.
Mistä lähtien tavallinen kunnollisuus on jotakin erityistä ylevyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, nautinto. Ei kai niiden tarvisi näytellä suurta osaa elämässä? Seksin kuitenkin on tarkoitus johtaa lisääntymiseen, ja nautinto on siitä palkinto. Toki ikäväähän se on, jos siitä joutuu kärsimään, jos niitä ei saa. Ehkä puolison vaihtaminen on paras ratkaisu, jos hän ei osaa olla millään tavalla läheinen. Elämä on valintoja. Tietenkin aina kannattaa keskustella asiat juuriaan myöten, jotta asiat saisi selvitetyksi.
Itselleni seksin harrastaminen rakastamani vaimon kanssa on ylivoimaisesti suurin nautinto minkä elämästä saan, sekä henkisesti että fyysisesti. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämästä olisi ihan kohtuullisen järkevä nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Minkä sinun mielestäsi pitäisi näytellä suurta osaa elämässä?
Suurin fyysinen nautinto, jonka olen ikänä kokenut tapahtui armeija-aikana talvisotaharjoituksissa. Olin paastonnut ja valvonut kolme vuorokautta ja hiihtänyt 30 km yli 30 asteen pakkasessa. Kun sain eteeni läpimän ruoan ja heittäytyä pitkälleen nukkumaan kuuman kaminan viereen, niin se muutama sekuntti ennen uneen vaipumista oli taivaallista auvoa, jota en olisi seksiin vaihtanut. No, näitä ekstreme-elämyksiä ei normaalisti tietenkään varsinaisesti tavoitella.
Tietynlainen musiikki vie aika vahvasti jonnekin taivaan esikartanoon ja voittaa mielestäni seksin. Samoin tietyt luontoelämykset ovat jotakin pakahduttavan ihanaa.
Ihmissuhdepuolella lasten ja lastenlasten läheisyys on herkintä, mitä olen kokenut.
Muuten elämässä ennen kaikkea tavoittelemisen arvoista on täyttää paikkansa ja velvollisuutensa niissä tehtävissä ja kutsumuksissa, joihin meistä itsekukin joutuu. Se myös antaa syvimmän ja kestävimmän tyydytyksen. Jos näillä aamuilla voisi jotenkin bilpittömästi sanoa olleensa kunnon mies, niin ei ole elänyt turhaan.
No, se vain on niin, että ihmiset ovat erilaisia, myös siinä mistä nautintonsa elämässään saavat ja mitä tavoittelevat. Ihminen voi nauttia kaikista mainitsemistasi asioista mutta myös haluta vaikkapa sen tyydyttävän seksielämän rakastamansa ihmisen kanssa. Miksi kukaan kävisi näitä vertailemaan ja arvottamaan?
Mitäpä niitä todellakaan arvottamaan. Joskus vain tuntuu siltä, että ne jotka sanovat hyvin kategorisesti vaikkapa seksin rakastetun puolison kanssa olevan elämän suurin onni, eivät ole ajatelleet ihan loppuun asti. Jos olisi aikoinaan pitänyt valita seksin tai musiikin kuuntelun välillä, niin mikään seksi ei olisi korvannut musiikkia (vaikka en ole edes musikaalinen). Tai jos olisi luvattu maailman tyydyttävin seksi, mutta etten enää koskaan saisi istua tyynenä kesäiltana saunalahden rannassa järveä ihaillen, iho vielä höyryten ja saunavastalta tuoksuen, niin tuskinpa minä tai moni muukaan olisi sitä seksiä valinnut. Tarkemmin ajatellen itse kukin löytää seksiä intensiivisempiä iloja. Niitä vain pidetään itsestään selvinä.
Oikein tarkkaan ajatellen edelleen, kukaan ei voi muiden puolesta sanoa, miten ja mistä pitäisi elämään löytää "intensiivisimpiä" iloja, ja tehdä johtopäätöksiä, että asioita ei ole oikein loppuun asti mietitty, jos arvottaa seksin suht korkealle. Hyvin ikävää, jos pitäisikin valita elämän ilojen välillä mainitsemallasi tavalla, mutta kun elämä ja ihmisen tyytyväisyys siihen muodostuu niin monesta eri tekijästä. Toiset ovat itsestäänselvyyksiä ja toisten eteen pitää nähdä enemmän vaivaa.
Jos joku näkee seksin pelkkänä seksinä niin hyvä niin, mutta useat nyt kuitenkin kokevat sen niin vahvistavana ja puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana ja tästä syystä elämänlaatua nostavana tekijänä, että kun se syystä tai toisesta loppuu kokonaan, ei vaikutuksia voi olla huomaamatta.
Puhut seksistä puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana, mitä se ihannetapauksessa onkin. Kun kuitenkin tässäkin ketjussa moni seksuaalisesti tyydyttämätön harkitsee sivusuhdetta tai jopa rakastetun puolison jättämistä seksin puutteen vuoksi, niin eikö se merkitse seksin ja rakkauden sijoittamista eri kategorioihin? Minusta kuulostaa ristiriitaiselta, että vakuuttaa rakastavansa puolisoaan mutta harkitsevansa huonon seksin vuoksi eroa. Siis seksi on tärkeämpi kuin rakas ja läheinen ihminen. Kun puolison sairaus katsotaan ainoaksi hyväksyttäväksi syyksi seksin välttämiseen, niin eikö haluttomuuteen (jolle asianomainen ei mitään voi) voisi suhtautua samoin. Puolisoni ei koe seksiä ilona, ei erityisen tärkeänä, ei tunne halua eikä nauti rakastelusta. Hän on nyt vain luonnostaan sellainen. Tähänkin olen sitoutunut, kun lupasin tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, syömään yhdessä niin makean kuin karvaan. Tai kuten englantilaisessa vihkikaavassa: ”in sickness and in health, for richer and for poorer”.
Minä väännän rautalangasta. Seksi ja rakkaus ihannetapauksessa kuuluvat yhteen, seksi rakastamansa ihmisen kanssa on rakastelua. Seksi yksinään ei ole tärkeämpää kuin oma puoliso, tuskin kukaan ajattelee näin mustavalkoisesti. Mutta kun seksi ja sen tuoma läheisyys vähitellen tai yhtäkkiä poistetaan kuviosta, se usein aiheuttaa kuilun siihen kokonaisuuteen, koko suhteeseen pariskunnan välille.
Ehkä huomasit, että tässä ketjussa lähinnä tapaukset ovat olleet sellaisia, että haluttomuus on ilmaantunut kuvioihin vasta jossain vaiheessa, kun on jo vakiinnuttu ja sitouduttu toisiinsa. Sinä olet tiennyt ja hyväksynyt asian jo avioliittoasi solmiessa. Se on ollut siksi reilua ja ymmärrettävää.
Ei juuri kukaan heppoisin syin ole suhteesta lähtemässä tai sivusuhdetta aloittamassa, juuri koska seksi ei ole parisuhteessa se ainut ratkaiseva tekijä. Mutta ymmärrätkö, että jos jää yhtäkkiä tai vähitellen ilman puolison kosketusta, se tekee haavan myös sinne henkiselle puolelle. Varsinkin, jos asiaa yrittää selvittää ja parantaa ja ymmärtää (koska rakastaa sitä puolisoa), mutta toinen ei syystä tai toisesta sitoudu asiaa yhdessä käsittelemään.
Korjaan väärinkäsityksen. Omassa liitossani emme kumpikaan hyvin avioon astuessamme tienneet miten se seksuaalinen puoli ajan mittaan kehkeytyy (tuskin kukaan sitä etukäteen tietääkään). Meillä kävi se tavallinen tarina. Lapsiluvun kasvaessa seksi väheni ja kolmannen synnyttyä käytännössä loppui kokonaan. Siihen oli ratkaisu löydyttävä. Itse ajattelen, ettemme avioon mennessä pysty ennakoimaan toistemme terveyttäkään. Sairaus, onnettomuus tai haluttomuus voi ennakoimatta iskeä, ja nekin on pariskuntana otettava elämän haasteina vastaan.
Ei ole olemassa mitään ”tavallista kunnollisuutta”. Ei myöskään mitenkään parempaa ihmisyyttä tyytyä yhteiskunnan työntämään yksilöoppiin - ja ihmetellä miksi se ei riitä. Niin - miksiköhän ei. Hmm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään ”tavallista kunnollisuutta”. Ei myöskään mitenkään parempaa ihmisyyttä tyytyä yhteiskunnan työntämään yksilöoppiin - ja ihmetellä miksi se ei riitä. Niin - miksiköhän ei. Hmm.
Tämä olisi kiinnosta ketjun aihe jollakin toisella foorumilla. Mielestäni tavallisen kunnollisuuden vastakohta on tavaton kunnottomuus: luottamuksen pettäminen, lupausten rikkominen, heikomman hyväksikäyttö, tyhmemmän tai luottavaisemman huijaaminen, minusta riippuvaisten henkilöiden kaltoinkohtelu jne. Yksilöllisyys on hieno asia. Pidäkkeetön ja toisista piittaamaton egoismi on kaikkien sotaa kaikkia vastaan.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään ”tavallista kunnollisuutta”. Ei myöskään mitenkään parempaa ihmisyyttä tyytyä yhteiskunnan työntämään yksilöoppiin - ja ihmetellä miksi se ei riitä. Niin - miksiköhän ei. Hmm.
Tämä olisi kiinnosta ketjun aihe jollakin toisella foorumilla. Mielestäni tavallisen kunnollisuuden vastakohta on tavaton kunnottomuus: luottamuksen pettäminen, lupausten rikkominen, heikomman hyväksikäyttö, tyhmemmän tai luottavaisemman huijaaminen, minusta riippuvaisten henkilöiden kaltoinkohtelu jne. Yksilöllisyys on hieno asia. Pidäkkeetön ja toisista piittaamaton egoismi on kaikkien sotaa kaikkia vastaan.
Kyllä, väärä ketju, jätän tähän kommenttiin. Kyse on yleistyksestä: miksi elämän pienet ja ”kunnolliset” ilot eivät korvaa esimerkiksi kunnollista aktia. Miksi yksilö ei sopeudu. Kuuntelisi lintujen laulua ja hoitaisi lapsenlapsia. Ottaisi oman paikkansa sellaisena kun se annetaan. Suorittaisi sen. _Suorittaisi_.
Kunnollisuudesta olen täysin samaa mieltä. Rehellisyyden takana seison lähes raadollisuuteen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme ihmisiä, meillä on keho, suurimmalle osalle rakkaus ei ole vain henkistä vaan myös fyysisiä tekoja.
Avioliitossa on toki fyysinenkin puoli. Siivous, tiskaus, ostokset, kodin rempat, lasten sairastelut ja kouluvaikeudet, jokapäiväisen leivän repiminen jne. Avioliitto on erinomainen tilaisuus tehdä konkreettisia ja todellisia rakkauden tekoja puolison elämän helpottamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, nautinto. Ei kai niiden tarvisi näytellä suurta osaa elämässä? Seksin kuitenkin on tarkoitus johtaa lisääntymiseen, ja nautinto on siitä palkinto. Toki ikäväähän se on, jos siitä joutuu kärsimään, jos niitä ei saa. Ehkä puolison vaihtaminen on paras ratkaisu, jos hän ei osaa olla millään tavalla läheinen. Elämä on valintoja. Tietenkin aina kannattaa keskustella asiat juuriaan myöten, jotta asiat saisi selvitetyksi.
Itselleni seksin harrastaminen rakastamani vaimon kanssa on ylivoimaisesti suurin nautinto minkä elämästä saan, sekä henkisesti että fyysisesti. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämästä olisi ihan kohtuullisen järkevä nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Minkä sinun mielestäsi pitäisi näytellä suurta osaa elämässä?
Suurin fyysinen nautinto, jonka olen ikänä kokenut tapahtui armeija-aikana talvisotaharjoituksissa. Olin paastonnut ja valvonut kolme vuorokautta ja hiihtänyt 30 km yli 30 asteen pakkasessa. Kun sain eteeni läpimän ruoan ja heittäytyä pitkälleen nukkumaan kuuman kaminan viereen, niin se muutama sekuntti ennen uneen vaipumista oli taivaallista auvoa, jota en olisi seksiin vaihtanut. No, näitä ekstreme-elämyksiä ei normaalisti tietenkään varsinaisesti tavoitella.
Tietynlainen musiikki vie aika vahvasti jonnekin taivaan esikartanoon ja voittaa mielestäni seksin. Samoin tietyt luontoelämykset ovat jotakin pakahduttavan ihanaa.
Ihmissuhdepuolella lasten ja lastenlasten läheisyys on herkintä, mitä olen kokenut.
Muuten elämässä ennen kaikkea tavoittelemisen arvoista on täyttää paikkansa ja velvollisuutensa niissä tehtävissä ja kutsumuksissa, joihin meistä itsekukin joutuu. Se myös antaa syvimmän ja kestävimmän tyydytyksen. Jos näillä aamuilla voisi jotenkin bilpittömästi sanoa olleensa kunnon mies, niin ei ole elänyt turhaan.
No, se vain on niin, että ihmiset ovat erilaisia, myös siinä mistä nautintonsa elämässään saavat ja mitä tavoittelevat. Ihminen voi nauttia kaikista mainitsemistasi asioista mutta myös haluta vaikkapa sen tyydyttävän seksielämän rakastamansa ihmisen kanssa. Miksi kukaan kävisi näitä vertailemaan ja arvottamaan?
Mitäpä niitä todellakaan arvottamaan. Joskus vain tuntuu siltä, että ne jotka sanovat hyvin kategorisesti vaikkapa seksin rakastetun puolison kanssa olevan elämän suurin onni, eivät ole ajatelleet ihan loppuun asti. Jos olisi aikoinaan pitänyt valita seksin tai musiikin kuuntelun välillä, niin mikään seksi ei olisi korvannut musiikkia (vaikka en ole edes musikaalinen). Tai jos olisi luvattu maailman tyydyttävin seksi, mutta etten enää koskaan saisi istua tyynenä kesäiltana saunalahden rannassa järveä ihaillen, iho vielä höyryten ja saunavastalta tuoksuen, niin tuskinpa minä tai moni muukaan olisi sitä seksiä valinnut. Tarkemmin ajatellen itse kukin löytää seksiä intensiivisempiä iloja. Niitä vain pidetään itsestään selvinä.
Mutta jos vertaan tyynenä kesäiltana saunalahden rannassa järveä ihaillen istumisen yksin tai toisen kanssa "kainaloisena", käsikkäin, kosketellen, suudellen ja saman kauneuden kokien niin mulle valinta on itsestään selvä.
Tottakai se mikä puuttuu muodostuu maailman tärkeimmäksi asiaksi. Nälkäiselle ruoka, köyhälle raha ja ilman läheisyyttä elävälle kosketus. Silloin ei näe mitään muutakaan kaunista.
Menee jo inttämisen puolelle, mutta menköön. Sen kokemuksesta tiedän, että nälkäiselle ruoka on ykköstarve ja tarpeeksi nälkäisenä on samantekevää, nauttiiko aterian rakkaan seurassa vai yksin. Rahan ja seksin puutteessa olen taas löytänyt suuren tyydytyksen ja lohdun siitä, että intensiivisemmät ilot ovat ilmaisia ja seurasta riippumattomia. Kun kukkaro oli tyhjä, visa jo vinkunut ja viikko tiliin, niin silti kesäinen aamu linnunlauluineen ja tuoksuineen oli siinä aivan ilmaiseksi, ja sitä saattoi nousta nauttimaan siltä yksinäiseltä vuoteelta - ja unohtaa hetkeksi kaikki puutteet....
Tämä on tosiaan inttämistä, koska et halua ymmärtää muiden näkökantoja. Jos ihmisellä on vieressä puoliso ja seksi olisi siinä periaatteessa hyvinkin ilmaista ja mahdollista mutta puoliso on haluton, niin ei siinä linnunlaulut paljon säväytä pidemmän päälle. Totta kai täytyy yrittää löytää iloja sitten muista asioista, mutta vaikeampaa se on.
Näinpä. Löydän paljonkin iloa elämästä mutta mieheni/läheisyydetön parisuhteeni ei enää kuulu oikeastaan siihen.
Rakastan esim matkustamista, tulin juuri viikko sitten 11 pvän tyttöjen reissulta. Mikäkö siinä oli parasta auringon ja maisemien lisäksi?? Se ettei tarvinnut olla puolison lähellä ja kaivata läheisyyttä. Hirveä ajatus kun kuitenkin rakastaa toista:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään ”tavallista kunnollisuutta”. Ei myöskään mitenkään parempaa ihmisyyttä tyytyä yhteiskunnan työntämään yksilöoppiin - ja ihmetellä miksi se ei riitä. Niin - miksiköhän ei. Hmm.
Tämä olisi kiinnosta ketjun aihe jollakin toisella foorumilla. Mielestäni tavallisen kunnollisuuden vastakohta on tavaton kunnottomuus: luottamuksen pettäminen, lupausten rikkominen, heikomman hyväksikäyttö, tyhmemmän tai luottavaisemman huijaaminen, minusta riippuvaisten henkilöiden kaltoinkohtelu jne. Yksilöllisyys on hieno asia. Pidäkkeetön ja toisista piittaamaton egoismi on kaikkien sotaa kaikkia vastaan.
Kyllä, väärä ketju, jätän tähän kommenttiin. Kyse on yleistyksestä: miksi elämän pienet ja ”kunnolliset” ilot eivät korvaa esimerkiksi kunnollista aktia. Miksi yksilö ei sopeudu. Kuuntelisi lintujen laulua ja hoitaisi lapsenlapsia. Ottaisi oman paikkansa sellaisena kun se annetaan. Suorittaisi sen. _Suorittaisi_.
Kunnollisuudesta olen täysin samaa mieltä. Rehellisyyden takana seison lähes raadollisuuteen saakka.
Vielä kommentti ”pieniin iloihin”. Minulle esimerkiksi luonto on suuri ihme ja käsittämätön ilo, siihen kuuluu tuo linnunlaulukin. Se ei ole aktin huono korvike, johon ”tyydyn” vaan ihan eri kategoriassa oleva asia. Ja lapsenlapset suovat oikeasti aivan valtaisan tyydytyksen, olen täyttänyt bioloogisen tehtäväni ja saan aivan ansaitsematonta ja pyyteetöntä rakkatta...
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, nautinto. Ei kai niiden tarvisi näytellä suurta osaa elämässä? Seksin kuitenkin on tarkoitus johtaa lisääntymiseen, ja nautinto on siitä palkinto. Toki ikäväähän se on, jos siitä joutuu kärsimään, jos niitä ei saa. Ehkä puolison vaihtaminen on paras ratkaisu, jos hän ei osaa olla millään tavalla läheinen. Elämä on valintoja. Tietenkin aina kannattaa keskustella asiat juuriaan myöten, jotta asiat saisi selvitetyksi.
Itselleni seksin harrastaminen rakastamani vaimon kanssa on ylivoimaisesti suurin nautinto minkä elämästä saan, sekä henkisesti että fyysisesti. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämästä olisi ihan kohtuullisen järkevä nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Minkä sinun mielestäsi pitäisi näytellä suurta osaa elämässä?
Suurin fyysinen nautinto, jonka olen ikänä kokenut tapahtui armeija-aikana talvisotaharjoituksissa. Olin paastonnut ja valvonut kolme vuorokautta ja hiihtänyt 30 km yli 30 asteen pakkasessa. Kun sain eteeni läpimän ruoan ja heittäytyä pitkälleen nukkumaan kuuman kaminan viereen, niin se muutama sekuntti ennen uneen vaipumista oli taivaallista auvoa, jota en olisi seksiin vaihtanut. No, näitä ekstreme-elämyksiä ei normaalisti tietenkään varsinaisesti tavoitella.
Tietynlainen musiikki vie aika vahvasti jonnekin taivaan esikartanoon ja voittaa mielestäni seksin. Samoin tietyt luontoelämykset ovat jotakin pakahduttavan ihanaa.
Ihmissuhdepuolella lasten ja lastenlasten läheisyys on herkintä, mitä olen kokenut.
Muuten elämässä ennen kaikkea tavoittelemisen arvoista on täyttää paikkansa ja velvollisuutensa niissä tehtävissä ja kutsumuksissa, joihin meistä itsekukin joutuu. Se myös antaa syvimmän ja kestävimmän tyydytyksen. Jos näillä aamuilla voisi jotenkin bilpittömästi sanoa olleensa kunnon mies, niin ei ole elänyt turhaan.
No, se vain on niin, että ihmiset ovat erilaisia, myös siinä mistä nautintonsa elämässään saavat ja mitä tavoittelevat. Ihminen voi nauttia kaikista mainitsemistasi asioista mutta myös haluta vaikkapa sen tyydyttävän seksielämän rakastamansa ihmisen kanssa. Miksi kukaan kävisi näitä vertailemaan ja arvottamaan?
Mitäpä niitä todellakaan arvottamaan. Joskus vain tuntuu siltä, että ne jotka sanovat hyvin kategorisesti vaikkapa seksin rakastetun puolison kanssa olevan elämän suurin onni, eivät ole ajatelleet ihan loppuun asti. Jos olisi aikoinaan pitänyt valita seksin tai musiikin kuuntelun välillä, niin mikään seksi ei olisi korvannut musiikkia (vaikka en ole edes musikaalinen). Tai jos olisi luvattu maailman tyydyttävin seksi, mutta etten enää koskaan saisi istua tyynenä kesäiltana saunalahden rannassa järveä ihaillen, iho vielä höyryten ja saunavastalta tuoksuen, niin tuskinpa minä tai moni muukaan olisi sitä seksiä valinnut. Tarkemmin ajatellen itse kukin löytää seksiä intensiivisempiä iloja. Niitä vain pidetään itsestään selvinä.
Oikein tarkkaan ajatellen edelleen, kukaan ei voi muiden puolesta sanoa, miten ja mistä pitäisi elämään löytää "intensiivisimpiä" iloja, ja tehdä johtopäätöksiä, että asioita ei ole oikein loppuun asti mietitty, jos arvottaa seksin suht korkealle. Hyvin ikävää, jos pitäisikin valita elämän ilojen välillä mainitsemallasi tavalla, mutta kun elämä ja ihmisen tyytyväisyys siihen muodostuu niin monesta eri tekijästä. Toiset ovat itsestäänselvyyksiä ja toisten eteen pitää nähdä enemmän vaivaa.
Jos joku näkee seksin pelkkänä seksinä niin hyvä niin, mutta useat nyt kuitenkin kokevat sen niin vahvistavana ja puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana ja tästä syystä elämänlaatua nostavana tekijänä, että kun se syystä tai toisesta loppuu kokonaan, ei vaikutuksia voi olla huomaamatta.
Puhut seksistä puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana, mitä se ihannetapauksessa onkin. Kun kuitenkin tässäkin ketjussa moni seksuaalisesti tyydyttämätön harkitsee sivusuhdetta tai jopa rakastetun puolison jättämistä seksin puutteen vuoksi, niin eikö se merkitse seksin ja rakkauden sijoittamista eri kategorioihin? Minusta kuulostaa ristiriitaiselta, että vakuuttaa rakastavansa puolisoaan mutta harkitsevansa huonon seksin vuoksi eroa. Siis seksi on tärkeämpi kuin rakas ja läheinen ihminen. Kun puolison sairaus katsotaan ainoaksi hyväksyttäväksi syyksi seksin välttämiseen, niin eikö haluttomuuteen (jolle asianomainen ei mitään voi) voisi suhtautua samoin. Puolisoni ei koe seksiä ilona, ei erityisen tärkeänä, ei tunne halua eikä nauti rakastelusta. Hän on nyt vain luonnostaan sellainen. Tähänkin olen sitoutunut, kun lupasin tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, syömään yhdessä niin makean kuin karvaan. Tai kuten englantilaisessa vihkikaavassa: ”in sickness and in health, for richer and for poorer”.
Kun puolison sairaus katsotaan ainoaksi hyväksyttäväksi syyksi seksin välttämiseen, niin eikö haluttomuuteen (jolle asianomainen ei mitään voi) voisi suhtautua samoin.
Vaikka kuinka yrittää niin ei voi. Kyse on toisen osapuolen yksipuolisesta päätöksestä olla rakastamatta minua fyysisesti. Miksi minun pitäisi jaksaa rakastaa häntä pyyteettömästi ja suostua tuohon jos läheisyys on erittäin tärkeää minulle?
Itse olen käynyt mm psykoterapiassa lähes 1,5v jotta oppisin hyväksymään ja tottuisin elämään ilman läheisyyttä. Ei mitään edistystä. Koen vain ettei mieheni rakasta minua tarpeeksi.
Jos tilanne olisi toisinpäin antaisin miehelleni vapauden hakea fyysisen läheisyyden muualta - diskreetisti ja siten ettei se näkyisi meillä kotona. Toki riskinä on se että mies rakastuisi ja päätyisimme eroon mutta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, nautinto. Ei kai niiden tarvisi näytellä suurta osaa elämässä? Seksin kuitenkin on tarkoitus johtaa lisääntymiseen, ja nautinto on siitä palkinto. Toki ikäväähän se on, jos siitä joutuu kärsimään, jos niitä ei saa. Ehkä puolison vaihtaminen on paras ratkaisu, jos hän ei osaa olla millään tavalla läheinen. Elämä on valintoja. Tietenkin aina kannattaa keskustella asiat juuriaan myöten, jotta asiat saisi selvitetyksi.
Itselleni seksin harrastaminen rakastamani vaimon kanssa on ylivoimaisesti suurin nautinto minkä elämästä saan, sekä henkisesti että fyysisesti. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämästä olisi ihan kohtuullisen järkevä nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Minkä sinun mielestäsi pitäisi näytellä suurta osaa elämässä?
Suurin fyysinen nautinto, jonka olen ikänä kokenut tapahtui armeija-aikana talvisotaharjoituksissa. Olin paastonnut ja valvonut kolme vuorokautta ja hiihtänyt 30 km yli 30 asteen pakkasessa. Kun sain eteeni läpimän ruoan ja heittäytyä pitkälleen nukkumaan kuuman kaminan viereen, niin se muutama sekuntti ennen uneen vaipumista oli taivaallista auvoa, jota en olisi seksiin vaihtanut. No, näitä ekstreme-elämyksiä ei normaalisti tietenkään varsinaisesti tavoitella.
Tietynlainen musiikki vie aika vahvasti jonnekin taivaan esikartanoon ja voittaa mielestäni seksin. Samoin tietyt luontoelämykset ovat jotakin pakahduttavan ihanaa.
Ihmissuhdepuolella lasten ja lastenlasten läheisyys on herkintä, mitä olen kokenut.
Muuten elämässä ennen kaikkea tavoittelemisen arvoista on täyttää paikkansa ja velvollisuutensa niissä tehtävissä ja kutsumuksissa, joihin meistä itsekukin joutuu. Se myös antaa syvimmän ja kestävimmän tyydytyksen. Jos näillä aamuilla voisi jotenkin bilpittömästi sanoa olleensa kunnon mies, niin ei ole elänyt turhaan.
No, se vain on niin, että ihmiset ovat erilaisia, myös siinä mistä nautintonsa elämässään saavat ja mitä tavoittelevat. Ihminen voi nauttia kaikista mainitsemistasi asioista mutta myös haluta vaikkapa sen tyydyttävän seksielämän rakastamansa ihmisen kanssa. Miksi kukaan kävisi näitä vertailemaan ja arvottamaan?
Mitäpä niitä todellakaan arvottamaan. Joskus vain tuntuu siltä, että ne jotka sanovat hyvin kategorisesti vaikkapa seksin rakastetun puolison kanssa olevan elämän suurin onni, eivät ole ajatelleet ihan loppuun asti. Jos olisi aikoinaan pitänyt valita seksin tai musiikin kuuntelun välillä, niin mikään seksi ei olisi korvannut musiikkia (vaikka en ole edes musikaalinen). Tai jos olisi luvattu maailman tyydyttävin seksi, mutta etten enää koskaan saisi istua tyynenä kesäiltana saunalahden rannassa järveä ihaillen, iho vielä höyryten ja saunavastalta tuoksuen, niin tuskinpa minä tai moni muukaan olisi sitä seksiä valinnut. Tarkemmin ajatellen itse kukin löytää seksiä intensiivisempiä iloja. Niitä vain pidetään itsestään selvinä.
Oikein tarkkaan ajatellen edelleen, kukaan ei voi muiden puolesta sanoa, miten ja mistä pitäisi elämään löytää "intensiivisimpiä" iloja, ja tehdä johtopäätöksiä, että asioita ei ole oikein loppuun asti mietitty, jos arvottaa seksin suht korkealle. Hyvin ikävää, jos pitäisikin valita elämän ilojen välillä mainitsemallasi tavalla, mutta kun elämä ja ihmisen tyytyväisyys siihen muodostuu niin monesta eri tekijästä. Toiset ovat itsestäänselvyyksiä ja toisten eteen pitää nähdä enemmän vaivaa.
Jos joku näkee seksin pelkkänä seksinä niin hyvä niin, mutta useat nyt kuitenkin kokevat sen niin vahvistavana ja puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana ja tästä syystä elämänlaatua nostavana tekijänä, että kun se syystä tai toisesta loppuu kokonaan, ei vaikutuksia voi olla huomaamatta.
Puhut seksistä puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana, mitä se ihannetapauksessa onkin. Kun kuitenkin tässäkin ketjussa moni seksuaalisesti tyydyttämätön harkitsee sivusuhdetta tai jopa rakastetun puolison jättämistä seksin puutteen vuoksi, niin eikö se merkitse seksin ja rakkauden sijoittamista eri kategorioihin? Minusta kuulostaa ristiriitaiselta, että vakuuttaa rakastavansa puolisoaan mutta harkitsevansa huonon seksin vuoksi eroa. Siis seksi on tärkeämpi kuin rakas ja läheinen ihminen. Kun puolison sairaus katsotaan ainoaksi hyväksyttäväksi syyksi seksin välttämiseen, niin eikö haluttomuuteen (jolle asianomainen ei mitään voi) voisi suhtautua samoin. Puolisoni ei koe seksiä ilona, ei erityisen tärkeänä, ei tunne halua eikä nauti rakastelusta. Hän on nyt vain luonnostaan sellainen. Tähänkin olen sitoutunut, kun lupasin tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, syömään yhdessä niin makean kuin karvaan. Tai kuten englantilaisessa vihkikaavassa: ”in sickness and in health, for richer and for poorer”.
Kun puolison sairaus katsotaan ainoaksi hyväksyttäväksi syyksi seksin välttämiseen, niin eikö haluttomuuteen (jolle asianomainen ei mitään voi) voisi suhtautua samoin.
Vaikka kuinka yrittää niin ei voi. Kyse on toisen osapuolen yksipuolisesta päätöksestä olla rakastamatta minua fyysisesti. Miksi minun pitäisi jaksaa rakastaa häntä pyyteettömästi ja suostua tuohon jos läheisyys on erittäin tärkeää minulle?
Itse olen käynyt mm psykoterapiassa lähes 1,5v jotta oppisin hyväksymään ja tottuisin elämään ilman läheisyyttä. Ei mitään edistystä. Koen vain ettei mieheni rakasta minua tarpeeksi.
Jos tilanne olisi toisinpäin antaisin miehelleni vapauden hakea fyysisen läheisyyden muualta - diskreetisti ja siten ettei se näkyisi meillä kotona. Toki riskinä on se että mies rakastuisi ja päätyisimme eroon mutta syystä.
Ymmärrän täysin. Omalla kohdallani näkisin vaikeutena lisäksi sen, että en tuntisi oloani rakastetuksi, jos en olisi myös haluttu. Se, että jompi kumpi olisi haluton/haluava, toisi suhteeseen ylipääsemättömän epäsuhdan. Ulkoistettu haluaminen merkitsisi omalla kohdallani myös rakkauden ulkoistamista.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään ”tavallista kunnollisuutta”. Ei myöskään mitenkään parempaa ihmisyyttä tyytyä yhteiskunnan työntämään yksilöoppiin - ja ihmetellä miksi se ei riitä. Niin - miksiköhän ei. Hmm.
Tämä olisi kiinnosta ketjun aihe jollakin toisella foorumilla. Mielestäni tavallisen kunnollisuuden vastakohta on tavaton kunnottomuus: luottamuksen pettäminen, lupausten rikkominen, heikomman hyväksikäyttö, tyhmemmän tai luottavaisemman huijaaminen, minusta riippuvaisten henkilöiden kaltoinkohtelu jne. Yksilöllisyys on hieno asia. Pidäkkeetön ja toisista piittaamaton egoismi on kaikkien sotaa kaikkia vastaan.
Kyllä, väärä ketju, jätän tähän kommenttiin. Kyse on yleistyksestä: miksi elämän pienet ja ”kunnolliset” ilot eivät korvaa esimerkiksi kunnollista aktia. Miksi yksilö ei sopeudu. Kuuntelisi lintujen laulua ja hoitaisi lapsenlapsia. Ottaisi oman paikkansa sellaisena kun se annetaan. Suorittaisi sen. _Suorittaisi_.
Kunnollisuudesta olen täysin samaa mieltä. Rehellisyyden takana seison lähes raadollisuuteen saakka.
Vielä kommentti ”pieniin iloihin”. Minulle esimerkiksi luonto on suuri ihme ja käsittämätön ilo, siihen kuuluu tuo linnunlaulukin. Se ei ole aktin huono korvike, johon ”tyydyn” vaan ihan eri kategoriassa oleva asia. Ja lapsenlapset suovat oikeasti aivan valtaisan tyydytyksen, olen täyttänyt bioloogisen tehtäväni ja saan aivan ansaitsematonta ja pyyteetöntä rakkatta...
Ymmärräthän, että tuo on sinun kokemuksesi ja suhtautumisesi asioihin. Älä aseta itseäsi muiden yläpuolelle. Sinä saat luonnosta käsittämätöntä iloa, toinen seksistä puolisonsa kanssa, kolmas molemmista. Ei mitään väärää tai vähemmän ylevää tai vähemmän kunnollista missään noista vaihtoehdoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, nautinto. Ei kai niiden tarvisi näytellä suurta osaa elämässä? Seksin kuitenkin on tarkoitus johtaa lisääntymiseen, ja nautinto on siitä palkinto. Toki ikäväähän se on, jos siitä joutuu kärsimään, jos niitä ei saa. Ehkä puolison vaihtaminen on paras ratkaisu, jos hän ei osaa olla millään tavalla läheinen. Elämä on valintoja. Tietenkin aina kannattaa keskustella asiat juuriaan myöten, jotta asiat saisi selvitetyksi.
Itselleni seksin harrastaminen rakastamani vaimon kanssa on ylivoimaisesti suurin nautinto minkä elämästä saan, sekä henkisesti että fyysisesti. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämästä olisi ihan kohtuullisen järkevä nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Minkä sinun mielestäsi pitäisi näytellä suurta osaa elämässä?
Suurin fyysinen nautinto, jonka olen ikänä kokenut tapahtui armeija-aikana talvisotaharjoituksissa. Olin paastonnut ja valvonut kolme vuorokautta ja hiihtänyt 30 km yli 30 asteen pakkasessa. Kun sain eteeni läpimän ruoan ja heittäytyä pitkälleen nukkumaan kuuman kaminan viereen, niin se muutama sekuntti ennen uneen vaipumista oli taivaallista auvoa, jota en olisi seksiin vaihtanut. No, näitä ekstreme-elämyksiä ei normaalisti tietenkään varsinaisesti tavoitella.
Tietynlainen musiikki vie aika vahvasti jonnekin taivaan esikartanoon ja voittaa mielestäni seksin. Samoin tietyt luontoelämykset ovat jotakin pakahduttavan ihanaa.
Ihmissuhdepuolella lasten ja lastenlasten läheisyys on herkintä, mitä olen kokenut.
Muuten elämässä ennen kaikkea tavoittelemisen arvoista on täyttää paikkansa ja velvollisuutensa niissä tehtävissä ja kutsumuksissa, joihin meistä itsekukin joutuu. Se myös antaa syvimmän ja kestävimmän tyydytyksen. Jos näillä aamuilla voisi jotenkin bilpittömästi sanoa olleensa kunnon mies, niin ei ole elänyt turhaan.
No, se vain on niin, että ihmiset ovat erilaisia, myös siinä mistä nautintonsa elämässään saavat ja mitä tavoittelevat. Ihminen voi nauttia kaikista mainitsemistasi asioista mutta myös haluta vaikkapa sen tyydyttävän seksielämän rakastamansa ihmisen kanssa. Miksi kukaan kävisi näitä vertailemaan ja arvottamaan?
Mitäpä niitä todellakaan arvottamaan. Joskus vain tuntuu siltä, että ne jotka sanovat hyvin kategorisesti vaikkapa seksin rakastetun puolison kanssa olevan elämän suurin onni, eivät ole ajatelleet ihan loppuun asti. Jos olisi aikoinaan pitänyt valita seksin tai musiikin kuuntelun välillä, niin mikään seksi ei olisi korvannut musiikkia (vaikka en ole edes musikaalinen). Tai jos olisi luvattu maailman tyydyttävin seksi, mutta etten enää koskaan saisi istua tyynenä kesäiltana saunalahden rannassa järveä ihaillen, iho vielä höyryten ja saunavastalta tuoksuen, niin tuskinpa minä tai moni muukaan olisi sitä seksiä valinnut. Tarkemmin ajatellen itse kukin löytää seksiä intensiivisempiä iloja. Niitä vain pidetään itsestään selvinä.
Oikein tarkkaan ajatellen edelleen, kukaan ei voi muiden puolesta sanoa, miten ja mistä pitäisi elämään löytää "intensiivisimpiä" iloja, ja tehdä johtopäätöksiä, että asioita ei ole oikein loppuun asti mietitty, jos arvottaa seksin suht korkealle. Hyvin ikävää, jos pitäisikin valita elämän ilojen välillä mainitsemallasi tavalla, mutta kun elämä ja ihmisen tyytyväisyys siihen muodostuu niin monesta eri tekijästä. Toiset ovat itsestäänselvyyksiä ja toisten eteen pitää nähdä enemmän vaivaa.
Jos joku näkee seksin pelkkänä seksinä niin hyvä niin, mutta useat nyt kuitenkin kokevat sen niin vahvistavana ja puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana ja tästä syystä elämänlaatua nostavana tekijänä, että kun se syystä tai toisesta loppuu kokonaan, ei vaikutuksia voi olla huomaamatta.
Puhut seksistä puolisoiden läheisyyttä ylläpitävänä voimana, mitä se ihannetapauksessa onkin. Kun kuitenkin tässäkin ketjussa moni seksuaalisesti tyydyttämätön harkitsee sivusuhdetta tai jopa rakastetun puolison jättämistä seksin puutteen vuoksi, niin eikö se merkitse seksin ja rakkauden sijoittamista eri kategorioihin? Minusta kuulostaa ristiriitaiselta, että vakuuttaa rakastavansa puolisoaan mutta harkitsevansa huonon seksin vuoksi eroa. Siis seksi on tärkeämpi kuin rakas ja läheinen ihminen. Kun puolison sairaus katsotaan ainoaksi hyväksyttäväksi syyksi seksin välttämiseen, niin eikö haluttomuuteen (jolle asianomainen ei mitään voi) voisi suhtautua samoin. Puolisoni ei koe seksiä ilona, ei erityisen tärkeänä, ei tunne halua eikä nauti rakastelusta. Hän on nyt vain luonnostaan sellainen. Tähänkin olen sitoutunut, kun lupasin tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, syömään yhdessä niin makean kuin karvaan. Tai kuten englantilaisessa vihkikaavassa: ”in sickness and in health, for richer and for poorer”.
Kun puolison sairaus katsotaan ainoaksi hyväksyttäväksi syyksi seksin välttämiseen, niin eikö haluttomuuteen (jolle asianomainen ei mitään voi) voisi suhtautua samoin.
Vaikka kuinka yrittää niin ei voi. Kyse on toisen osapuolen yksipuolisesta päätöksestä olla rakastamatta minua fyysisesti. Miksi minun pitäisi jaksaa rakastaa häntä pyyteettömästi ja suostua tuohon jos läheisyys on erittäin tärkeää minulle?
Itse olen käynyt mm psykoterapiassa lähes 1,5v jotta oppisin hyväksymään ja tottuisin elämään ilman läheisyyttä. Ei mitään edistystä. Koen vain ettei mieheni rakasta minua tarpeeksi.
Jos tilanne olisi toisinpäin antaisin miehelleni vapauden hakea fyysisen läheisyyden muualta - diskreetisti ja siten ettei se näkyisi meillä kotona. Toki riskinä on se että mies rakastuisi ja päätyisimme eroon mutta syystä.
Ymmärrän täysin. Omalla kohdallani näkisin vaikeutena lisäksi sen, että en tuntisi oloani rakastetuksi, jos en olisi myös haluttu. Se, että jompi kumpi olisi haluton/haluava, toisi suhteeseen ylipääsemättömän epäsuhdan. Ulkoistettu haluaminen merkitsisi omalla kohdallani myös rakkauden ulkoistamista.
Sama minulla, valitettavasti. Siksi en ole koskaan pettänytkään koska mulla on aina läheisyydessä ja rakastelussa tunteet mukana. Jos siihen päätyisin olisin jo rakastunut toiseen.
ed
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään ”tavallista kunnollisuutta”. Ei myöskään mitenkään parempaa ihmisyyttä tyytyä yhteiskunnan työntämään yksilöoppiin - ja ihmetellä miksi se ei riitä. Niin - miksiköhän ei. Hmm.
Tämä olisi kiinnosta ketjun aihe jollakin toisella foorumilla. Mielestäni tavallisen kunnollisuuden vastakohta on tavaton kunnottomuus: luottamuksen pettäminen, lupausten rikkominen, heikomman hyväksikäyttö, tyhmemmän tai luottavaisemman huijaaminen, minusta riippuvaisten henkilöiden kaltoinkohtelu jne. Yksilöllisyys on hieno asia. Pidäkkeetön ja toisista piittaamaton egoismi on kaikkien sotaa kaikkia vastaan.
Kyllä, väärä ketju, jätän tähän kommenttiin. Kyse on yleistyksestä: miksi elämän pienet ja ”kunnolliset” ilot eivät korvaa esimerkiksi kunnollista aktia. Miksi yksilö ei sopeudu. Kuuntelisi lintujen laulua ja hoitaisi lapsenlapsia. Ottaisi oman paikkansa sellaisena kun se annetaan. Suorittaisi sen. _Suorittaisi_.
Kunnollisuudesta olen täysin samaa mieltä. Rehellisyyden takana seison lähes raadollisuuteen saakka.
Vielä kommentti ”pieniin iloihin”. Minulle esimerkiksi luonto on suuri ihme ja käsittämätön ilo, siihen kuuluu tuo linnunlaulukin. Se ei ole aktin huono korvike, johon ”tyydyn” vaan ihan eri kategoriassa oleva asia. Ja lapsenlapset suovat oikeasti aivan valtaisan tyydytyksen, olen täyttänyt bioloogisen tehtäväni ja saan aivan ansaitsematonta ja pyyteetöntä rakkatta...
Ymmärräthän, että tuo on sinun kokemuksesi ja suhtautumisesi asioihin. Älä aseta itseäsi muiden yläpuolelle. Sinä saat luonnosta käsittämätöntä iloa, toinen seksistä puolisonsa kanssa, kolmas molemmista. Ei mitään väärää tai vähemmän ylevää tai vähemmän kunnollista missään noista vaihtoehdoista.
Huomautan vain, että tuon ”ylevyyden” toivat keskusteluun muut kuin minä.
Tämä on tosiaan inttämistä, koska et halua ymmärtää muiden näkökantoja. Jos ihmisellä on vieressä puoliso ja seksi olisi siinä periaatteessa hyvinkin ilmaista ja mahdollista mutta puoliso on haluton, niin ei siinä linnunlaulut paljon säväytä pidemmän päälle. Totta kai täytyy yrittää löytää iloja sitten muista asioista, mutta vaikeampaa se on.