Lue keskustelun säännöt.
Seksin (läheisyyden) puute parisuhteessa laskee elämänlaatua uskomattoman paljon.
23.01.2018 |
En käsitä miten toiset voi vaan olla ilman kosketusta ja seksiä pitkiä aikoja, mieheni on sellainen.
Mulle se että mies ei kosketa mua viikkoihin on silkkaa kidutusta, mulla stressi kasvaa, alkaa tulla ajatuksia että ei meillä ole rakkaussuhdetta kun ei kerran kosketa toisiamme, miettii että enkö minä ole sen arvoinen naisena ja puolisona, mitä järkeä tässä avioliitossa on jos meillä ei ole enää rakkaussuhdetta. Mies alkaa tuntua ärsyttävältä vanhalta kääkältä, tunnen myös itseni vähintään 20 vuotta vanhemmaksi kuin olen. Alan nähdä unia että yritän miehen kanssa tehdä jotain intiimiä, ja koko ajan joku keskeyttää sen tavalla tai toisella. Mietin jatkuvasti että oliko tämä mun seksielämä nyt tässä, viimeksi kun rakasteltiin niin en tiennyt että se oli viimeinen kerta koko elämäni aikana mitä jatkuu ehkä vielä 30-40 vuotta, ei ole reilua että nelikymppisenä saa seksiä jopa harvemmin kuin kerran kuussa.
Jos oikeasti seksi loppuisi kokonaan tässä iässä, en varmasti pystyisi miehen kanssa elämään kovin pitkään avioliitossa, rakkaus vaan hiipuisi väkisin kun pitäisi oma seksuaalisuus uhrata sen takia. Mies ei ole niin kiva kämppis että sen kanssa samassa sängyssä nukkuisin ja muutenkin taloutta pyörittäisin, yksin olisi helpompaa olla puutteessa.
Mies sanoo aina että rakastaa mua, ja kyllä mä sen uskonkin. Mies ei ole koskaan ollut mikään hirveä seksipeto, sille on riittänyt hyvin nuorena kerran viikossa, eikä mies osaa olla romanttinen, ei osaa sanoa että rakastaa. Jostain syystä ei kaipaa kai sitten sitä kosketusta niin kuin minä, on vain erilainen kuin minä. Olen lukenut että koska miehillä on paksumpi iho kuin naisilla, niin heille kosketus ei ole niin paljon mielihyvää tuottava kuin naisille, ehkä se on sitten siinä syy.
Kun saa seksiä vihdoin ja stressi laukeaa, tekisi mieli mennä laittamaan lippu salkoon ja laittaa faceen päivitys että jee, vihdoin sain pari kunnon orgasmia! En käsitä sitä, että kun mieskin nauttii seksistä, että miksi se aina jää, ymmärrän että on väsy ja kipujakin, mutta mulla niihin auttaa juuri se seksi. Mies on sanonut että minä voisin tehdä aloitteita useammin, mutta siihen en oikein enää kykene, kun ensimmäisten vuosien aikana tuli niin usein torjutuksi, on vanhemmiten tullut jotenkin henkisesti hauraammaksi sen suhteen, että tuntuu että ei kestä kun toinen sanoo että ei, jos itse olisi jo virittynyt siihen tunnelmaan.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NaisenPaikka kirjoitti:
Niin, jos miehellä olisi tuo oikeus muihin naisiin, niin sitten miehellä saattaisi olla jotain seksielämää, mutta minä olisin edelleen ilman. En oikeasti jaksa nähdä, että mies haluaisi reilusti avoinen suhteen ja jakaa minua muiden miesten kanssa, kun tämä nykyinenkin tilanne (mies ei tarjoa seksuaalista kontaktia, mutta tietää minun haluavan) aiheuttaa miehessä hankalia tunteita. Haukkuu niitä miehiä, joiden kanssa tietää minun täysin työpohjakta olleen tekemisissä, kyttää ja on mustasukkainen muistakin ihmissuhteista.
Toki nuorena on draivia eniten, mutta kaksvitosenako se jo hiipuu ja kolmeenkymppiin tullessa törmää seinään? En, btw, pihdannut nuorenakaan. Toki itse kukin leipiintyy, mutta sitten vaan ohjaa sitä seksuaalisuuttaan sinne kumppanin suuntaan ja tietoisesti tekee hyvää. Koen, että seksuaalisuus kumpuaa ihmisestä itsestään.
Olisin valmis neuvottelemaan jotain ratkaisua miehen kanssa, kunhan asialliset hommat, siis lapset, hoidetaan.
-se 3,5 v ilman
No juu. Suomi lienee täynnä tuollaisia pareja. Ongelma nyt vaan on se, että miehen ja naisen seksihuiput eivät tieteen mukaan kohtaa. Lisäksi moni yli 25v mies on jo alkoholisoitunut katkera ja tietyllä tapaa toivonsa menettänyt. En ole ikinä nähnyt kun suomalainen mies iskee naista. Aina menee jotenkin kaverien kautta tai mielettömässä kännissä tapahtuu ihme. On täysin normaalia että seksi loppuu parisuhteessa 2 vuoden jälkeen. Minulle miehenä olisi helpotus jos saisin vain painaa muita naisia ja pitää kädestä omaani. Toki voisi silloin tällöin omaakin naista polkaista, mutta kun se uutuudenviehätys , jännitys ja kipinä puuttuu. Naisetkin sanovat pitävänsä pahoista pojista yms rentuista. Jos menee parisuhteeseen ja hankkii vielä lapsia ottaa tietoisen riskin. Se riski on se että joutuu kestämään toista osapuolta hautaan asti uhraten oman seksuaalisuutensa. Moni tietysti "pettää", mutta olisiko kannattanut elää sinkkuna ja jakaa rakkautta avoimemmin silloin.
Se on sääli jos mies ei tee yhteistyötä, mutta sääli on myös nainen joka kuvittelee miehen haluavan vain häntä.Nähdäkseni sinulle voisi sopia ratkaisu jossa mies saa käydä vieraissa mutta sinä et ja sinulle sitten heruisi miestä silloin kuin häntä huvittaa. Se on naisen osa tässä maailmassa.
Minun nähdäkseni minulle ei sopisi tuo ehdottamasi ratkaisu, jossa mies mälläisi ja minulle ehkä joskus harvoin tippuisi murusia. Olen aika ymmärtäväinen ja kannustava, mutten sentään noin itsetön ja hyvä ihminen. Tulisin katkeraksi.
Emme muuten tavanneet kavereiden kautta eikä kännissä, kyllä mies on ihan valitsemaan päässyt ja alkuun oli minusta hyvin innoissaan (enkä nyt niin kovin ole muuttunut).
Olin siinä luulossa, että vanhemmiten seksiä on kerran viikossa saunan jälkeen peiton alla, siihen olisin toki tyytynyt.
-3,5 v ilman
Kerran viikossa saunan jälkeen? Sehän olisi jo paljon. Lasten ollessa taaperoita seksiä oli noin kerran kuussa, nyt kun neljäkymppiä lähestyy, niin olemme siirtyneet kvartaalitalouteen (seksiä 2-4kk välein).
Mies puutteessa
Meilläkin oli kerran vuodenajassa enbenkuin loppui kokonaan. Ja ihan rehellisesti kerran vuodenajassa ei ole juuri sen enempää kuin ei koskaan. Kerta viikkoon tylsää seksiä taitaa olla joku 70-l väljähtäneen liiton standardi. -sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin suoraan ukolle, että aloitteita ei enää tipu, jos hän ei suostu tekemään asialle jotain. Kumma kyllä alkoi tapahtua. Aluksi en lähtenyt mukaan, sillä miehen aloitteet olivat sellaisia, että tultiin heiluttelemaan paljasta pintaa naaman eteen ja kyselemään ”no, kelpaisiko!?”. Sitten kun aloitteet olivat sitä tasoa, että huvitti lähteä mukaan hommaan, on ollut jo paljon enemmän seksiä. Katsotaan vain miten kauan tätä kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampikin kirjoittaja on ollut sitä mieltä, että mies ei ole niin kiva kämppis, että sen kanssa muuten vain olisi, jos seksiä ei ole. Minusta tämä kuulostaa kauhealta. Siitä tulee sellainen mielikuva, että alkujaankin olette menneet yhteen vain seksuaalisen vetovoiman takia, ja nyt kun alun hurmos on haihtunut, ei ole enää mitään jäljellä. Jos teillä olisi jotain muutakin yhteistä kuin seksi ja jaettu talous, ehkä myös vällyjen välissä tapahtuisi enemmän, kun henkinen läheisyys pitäisi yllä myös halua koskettaa? Mitä jos miehenne tuntevat aivan samalla tavalla kaivaten läheisyyttä, mutta sillä erotuksella, että seksiä yksinkertaisesti ei tee mieli naisen kanssa, joka ei tunnu riittävän kivalta edes kämppikseksi?
Mun mies olisi ihan kiva kämppiksenäkin, hauska ja avulias mutta ongelma tulee siitä kun en voi olla hänen lähellään tuntematta suurta surua läheisyyden puutteesta. Aina kun ohitamme toisemme vaikka keittiössä mua kouraisee vatsasta suuri ja musta möykky - ikävä toisen syliin:(
Siinäpä se - kämppiksenä voisi elää ihan hyvin sitten kun itseltäkin on kaikki halut ja haaveet loppuneet. Ei ennen.
Jatkan vielä - meidän suhde ei ole alkanut seksuaalisesta vetovoimasta tai intohimosta minun puoleltani vaan kumppanuudesta ja ystävyydestä joka on kasvanut rakkaudeksi. Minä olin miehelle suuri rakkaus ja intohimon kohde, hän minulle sitä vasta pari vuotta myöhemmin. Silti en usko että hän koskaan on tiennyt siitä, sen verran aktiivisempi olen ollut heti alusta lähtien. Eli kyse ei ole ollut "alun hurmoksestakaan"
Oho, "yhdyn" sanasta sanaan! -3,5 v ilman
Vierailija kirjoitti:
Useampikin kirjoittaja on ollut sitä mieltä, että mies ei ole niin kiva kämppis, että sen kanssa muuten vain olisi, jos seksiä ei ole. Minusta tämä kuulostaa kauhealta. Siitä tulee sellainen mielikuva, että alkujaankin olette menneet yhteen vain seksuaalisen vetovoiman takia, ja nyt kun alun hurmos on haihtunut, ei ole enää mitään jäljellä. Jos teillä olisi jotain muutakin yhteistä kuin seksi ja jaettu talous, ehkä myös vällyjen välissä tapahtuisi enemmän, kun henkinen läheisyys pitäisi yllä myös halua koskettaa? Mitä jos miehenne tuntevat aivan samalla tavalla kaivaten läheisyyttä, mutta sillä erotuksella, että seksiä yksinkertaisesti ei tee mieli naisen kanssa, joka ei tunnu riittävän kivalta edes kämppikseksi?
Siinä on se juttu, rakkaus. Parisuhderakkauteen kuuluu seksuaalinen vetovoima, rakastelu. Jos rakastelu loppuu, ennemmin tai myöhemmin myös henkinen rakkaus loppuu, ja jää vaan se kaveruus tai jopa ystävyyskin, tai sitten ollaan vaan sukulaisia, lasten vanhempia.
Miehellä (ja tietysti mullakin) on niitä huonoja puoliakin, miehestä on tullut näiden vuosien aikana paljon negatiivisempi ym. jos en häntä rakastaisi kuten nyt rakastan, en aina jaksaisi sitä vihaisuutta jonka koen kohdistuvan aina itseeni ja itsellekin tulee vittuuntunut mieliala, tiedän järjellä ettei miehen vihaisuus ole välttämättä minusta johtuvaa tai että hän olisi minulle vihainen, vaan ihan yleisesti häntä masentaa, on kipuja ja muita huolia.
Minullakin on joka päivä kipuja ja samat huolet ja masentuneisuutta, mutta mulla ei ole tarvetta näyttää suuttumusta muita kohtaan, eikä se vie multa seksihaluja, vaan päinvastoin. Sanoinkin tässä miehelle että se rakastelu on siitäkin niin ihanaa kun voi sen ajaksi unohtaa kaikki murheet, ja että haluaisin sitä, että voin välillä vaan unohtaa kaiken, ja mies sanoi että on samaa mieltä. Siinäkin on yksi ihmetyksen aihe, että jos mies kokee samoin että rakastelu on hyväksi myös henkisesti, niin miksi sitä ei voi harrastaa useammin.
Mies on monesti luvannut että yrittää useammin saada aikaiseksi sitä seksiä, ja joskus on ollut jopa kaksi kertaa kuussa seksiä, mutta sitten taas se jotenkin jää, menee mulla kolmetkin kuukautiset joiden välissä ei ole ollut seksiä. Ennen masensi se että kuukautiset alkoi eikä ollut raskaana, nyt masentaa se että taas tulee kuukautiset, ja taaskaan ei seksiä sen jälkeen kun edelliset oli. Mies ei jaksa jos on työvuoroja, mies ei jaksa jos on kipuja, mies ei jaksa jos on ottanut ne lääkkeet joita otetaan kerran viikossa, eikä oikein viitsi sitten mun kuukautisten aikanakaan, eli siinäkin menee joka neljäs viikko pilalle... sitten tulee jollekin joku flunssa tai joku, ja sitten valvoo itse tai lasten takia...
Alkuperäinen ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampikin kirjoittaja on ollut sitä mieltä, että mies ei ole niin kiva kämppis, että sen kanssa muuten vain olisi, jos seksiä ei ole. Minusta tämä kuulostaa kauhealta. Siitä tulee sellainen mielikuva, että alkujaankin olette menneet yhteen vain seksuaalisen vetovoiman takia, ja nyt kun alun hurmos on haihtunut, ei ole enää mitään jäljellä. Jos teillä olisi jotain muutakin yhteistä kuin seksi ja jaettu talous, ehkä myös vällyjen välissä tapahtuisi enemmän, kun henkinen läheisyys pitäisi yllä myös halua koskettaa? Mitä jos miehenne tuntevat aivan samalla tavalla kaivaten läheisyyttä, mutta sillä erotuksella, että seksiä yksinkertaisesti ei tee mieli naisen kanssa, joka ei tunnu riittävän kivalta edes kämppikseksi?
Mistä tiedät, miten mies kokee kämppisasian? Jos nainen tekee myös kotityöt ja hoitaa lapset, on hän todennäköisesti kivempi kämppis miehelle kuin toisinpäin, vai?
-3,5 v ilman
En tiedäkään. Lähinnä halusin herätellä kämppissuhteesta puhuvia miettimään voiko haluttomuuden syynä olla juuri se, että juuri mitään yhteistä ei ole. Jos seksin puute tekee suhteesta täysin tarpeettoman tuntuisen, silloin kannattaisi miettiä asiaa kokonaisvaltaisemmin, koska tällöin suhteessa on paljon muitakin ongelmia kuin yhdyntätiheys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tuollaista, vaikka olemme vasta 30. Lapset pilasi tämän osa-alueen elämästämme lopullisesti. Miestä ei vaan kiinnosta enää.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen kysymyksen vastaus varmaan riippuu ihmisestä. Kotitöiden teko on yksi tapa pitää itsestään huolta joten itse ainakin saisin vähän epäillyttävän kuvan ihmisestä joka sanoo että on "luontainen halu" olla tekemättä niitä. Itsestäni tiedän vain sen verran että en ryhdy tekemään mitään mikä rikkoisi omia rajojani enkä myöskään uhraa omaa seksuaalisuuttani jonkun toisen alttarille, jolloin saatan menettää kosketuksen siihen täysin.
Ehkä siinä vähän kärjisteltiin, eivät ne kotityöt niin kauheita ole että niitä ihan haluamalla jättäisi tekemättä, mutta en erityisemmin kyllä nauti niistä :)
Seksikin voi olla joillekin yksi tapa pitää itsestään huolta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisen hyvin vielä menee, kun seksiä on n.kerran viikossa. Risoo vaan se, kun nainen tekee aloitetta todella harvoin ja on muutenkin äärimmäisen itsekäs
odottaa aloitetta ja makaa aloillaan, kun panen ja sit viimeistelen sormilla. Ja viimeistelenkin, koska edellisestä kerrasta on reilu viikko, niin tietenkin laukean pikana niin että ihan saa hävetä
Tiedämme molemmat mistä tykkäämme ja pystyisimme helposti toteuttamaan ne jutut niinkuin ennen, mutta ei..jos jotain, niin vain sitä mistä vaimo tykkää. Hyvä esimerkki, kun menkkojen aikaan haluaisin jotain helpotusta himoihini, niin vaimo toteaa että ”sori on menkat, nyt ei voi panna”..vaikken alunperinkään ollut piparia vailla, mut kai se on helpompi esittää ettei ymmärrä. Ettei vaan tarvitse tehdä mitään mistä ei itse saa mitään irti :(
Tuntuu että kotityötkin hoidan 80% itse ja huomiota ja läheisyyttäkin on, niin vaikea lähteä korjaamaan..aiheesta jos koittaa puhua, niin tulee riita ja minä pyydän anteeksi sitä että niin ”törkeästi loukkasin ottamalla asian esille ja perun pahat puheeni”, mutta mikään ei muutu
M27
Eikä laske ainakaan meillä. Läheisyys on paljon tärkeämpää kuin seksi. Masentuisin jos mies ei koskettaisi minua ollenkaan koko päivänä (oletuksena ettei toinen ole matkoilla, kukaan ei ole kuollut yms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi kovasti tietää millä tavalla haluttoman osapuolen kanssa keskustellaan? Suoralla puheella vai kiertoilmauksia?
Tuntuu jotenkin absurdilta ajatella että nainen joka rakastaisi minua tulisi sanomaan kiimaisena suoraan päin naamaa "Kulta, haluan sinua todella kovasti, haluan nyt todellakin sitä ****** ******n..." ja vastaisin itse "Ai jaa... no ei minua kyllä oikein haluta, kun oli töissä kiireitä." Ja asia jäisi siihen.
Itse syttyisin tuollaiseen lähestymiseen 18-tuntisen työpäivän jälkeen 40 asteen kuumeessa molemmat jalat kipsissä.
Vähintä mitä voisi ehkä tehdä, vaikka ei huvittaisi seksi pätkääkään, ottaa se mouruava mirri syliin tai edes viereen istumaan ja silitellä hieman, vaikka samalla Taloussanomia lukien ja piippua poltellen jos esimerkiksi nämä jutut seksiä enemmän kiinnostavat. Mutta tehdä edes jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/2563762/seksin_laheisyyden_puute_parisu…
Alkuperäinen aloitus 15.5.2016
Ja tilanne edelleen sama kuin silloin.
Alkuperäinen ap
Oho, tuntuu vähän hönöltä vastailla kopioituun juttuun, mutta haluatko päivittää kuulumisia joko tuonne tai tähän ketjuun?
-3,5 v ilman
No täällä ollaan :) Luin tämän ketjunkin läpi kun halusin nähdä onko tämä ap vastannut mitään näihin kommentteihin, mutta ei näytä ainakaan ap merkinnällä vastanneen, olis ollut mielenkiintoista nähdä onko hänen elämänsä todellakin kopio omastani kaikinpuolin.
Eilen näin unta jopa synnyttämisestä (kun olen puutteessa), tosin synnyttäminen unessa meni niin hyvin että olin unohtanut aamulla synnyttäneeni ja olin lähdössä töihin kun muistin että ei helkkari, mulla on vauva nukkumassa toisessa huoneessa, mullahan on sit alkanut äitiysloma, ja menin katsomaan sitä vauvaa :D Se seksin puute on niin kokonaisvaltaista ja huomio kiinnittyy unissakin tuonne tietylle osastolle, tosin yleensä seksiunet joita näen itsestäni ja miehestäni on paljon sitä suutelua.
En usko että mieheni tahallaan on tuollainen, olen tässä taas miettinyt että mitä ihmettä tälle voisi tehdä, pitääkö mun pakottaa mies laittamaan kalenteriin päivät jolloin pitäisi harrastaa seksiä vai mitä helvettiä?
Alkuperäinen ap
Kiitos, kun tulit vastailemaan! :) Mullakin tulee joskus uniin nämä alakerran asiat. Joskus on näitä vauvaunia, vaikka tosiasiassa lapsilukuni on täynnä, joskus uneksun, että yritetään viritellä miehen kanssa, mutta tilanne jotenkin miehen puolelta lopahtaa (mikä oli asioiden surullinen laita usein silloin kun jotain vielä oli), tuntemattomien kanssa seksiunet onnistuvat. :/
Meillä kalenterikaan ei toiminut, kun ei haluton ole oikeasti mukana. Sääliseksistä puuttuu tunne ja laatu.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelua on käyty. Pehmeästi ja tiukemmin. Juuri nyt ei ole seksiä kun on stressiä. Testosteronit? Ei nyt tarvi mitata kun on vaan liikaa töitä. Töiden vähentämiseksi ei voi tehdä mitään. Lääkäriin ei voi mennä. Ei mihinkään parisuhdeterapeutille. Kaikki kyllä muuttuu ihan kohta paremmaksi. Ihan kohta. Itsestään.
Siinä meidän keskustelut, kuukaudet ja vuodet vierii, mikään ei muutu. Lapsiperhe, en haluaisi tämän takia repiä perhettä hajalle, mutta en osaa tyytyäkään.
Ei se keskustelu kaikkeen riitä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kovasti tietää millä tavalla haluttoman osapuolen kanssa keskustellaan? Suoralla puheella vai kiertoilmauksia?
Tuntuu jotenkin absurdilta ajatella että nainen joka rakastaisi minua tulisi sanomaan kiimaisena suoraan päin naamaa "Kulta, haluan sinua todella kovasti, haluan nyt todellakin sitä ****** ******n..." ja vastaisin itse "Ai jaa... no ei minua kyllä oikein haluta, kun oli töissä kiireitä." Ja asia jäisi siihen.
Itse syttyisin tuollaiseen lähestymiseen 18-tuntisen työpäivän jälkeen 40 asteen kuumeessa molemmat jalat kipsissä.
Vähintä mitä voisi ehkä tehdä, vaikka ei huvittaisi seksi pätkääkään, ottaa se mouruava mirri syliin tai edes viereen istumaan ja silitellä hieman, vaikka samalla Taloussanomia lukien ja piippua poltellen jos esimerkiksi nämä jutut seksiä enemmän kiinnostavat. Mutta tehdä edes jotain.
Ihan just nuin ja niissä uusissa mustissa pitsialusvaatteissa se torjuminen tuntuu kaikista kamalimmalta.
On ehdoteltu kakkosta ja kaikkea kinkyä, herkkää, pimeässä hiljaa jne. ei niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kovasti tietää millä tavalla haluttoman osapuolen kanssa keskustellaan? Suoralla puheella vai kiertoilmauksia?
Tuntuu jotenkin absurdilta ajatella että nainen joka rakastaisi minua tulisi sanomaan kiimaisena suoraan päin naamaa "Kulta, haluan sinua todella kovasti, haluan nyt todellakin sitä ****** ******n..." ja vastaisin itse "Ai jaa... no ei minua kyllä oikein haluta, kun oli töissä kiireitä." Ja asia jäisi siihen.
Itse syttyisin tuollaiseen lähestymiseen 18-tuntisen työpäivän jälkeen 40 asteen kuumeessa molemmat jalat kipsissä.
Vähintä mitä voisi ehkä tehdä, vaikka ei huvittaisi seksi pätkääkään, ottaa se mouruava mirri syliin tai edes viereen istumaan ja silitellä hieman, vaikka samalla Taloussanomia lukien ja piippua poltellen jos esimerkiksi nämä jutut seksiä enemmän kiinnostavat. Mutta tehdä edes jotain.
Näin sitä luulisi ja toivoisi:)
Jossain vaiheessa alkaa vaan tuntemaan itsensä idiootiksi kun menee kehräämään ja kyhnäämään toisen syliin ja toinen vaan hokee että älä nyt, Candy crushissa on just hyvä kohta. Tai leffassa. Tai auto-ohjelmassa, tai just menossa tekemään voileipiä.
Ennen mun mieheni oli ihan kuuma jo aamusta saakka kun pukeuduin töihin biz outfittiini. Sai kiksejä sukkiksista ja korkkareista, kirjoitteli pikkutuhmia viestejä töihin ja illalla sitten rakasteltiin. Siitä huolimatta ettei muuta läheisyyttä ollut silloinkaan mutta oli edes tuota.
Nyt olemme tosi paljon kotitoimistolla molemmat enkä ihan korkkareissa tässä omassa työhuoneessani viitsi istuskella vain sen toivossa että mies huomaisi minut. Onhan tuo varmaan vaikuttanut negatiivisesti, ollaan liikaa yhdessä. Mutta toisaalta olemme paljon työmatkoilla mutta ei sekään saa ikävää heräämään.
Meillä puhutaan suoraan, sanon että tekee mieli ja mitä haluaisin. Yleensä saan pakit ja muutaman päivän kuluttua mies "keksii" itse että voisi rakastella ja sitten mennään taas hänen halujensa mukaan. Rakastelu tulee mulle yllärinä kesken työnteon ja sitten pitäisi olla innokas ja kiihottunut vaikkei toinen ole hipaissutkaan 4-6 viikkoon?? Vaikka mieheni jaksaa ja viitsii esileikkiä vaikka tuntikausia ei mun pää ehdi juuri koskaan mukaan vaan jos laukean se tapahtuu vesirajalla. Jää vain tyhjä ja tyhmä olo
Eläkeukkona on hyvä luoda katse menneeseen. Ihmeen hyvin se meni, loppujen lopuksi. Vierellä sama nainen kuin yli 40-vuotta sitten, aukoton työhistoria takana, keski-ikäistyvät lapset perheineen elävät jo omaa elämäänsä, ja lapsenlapset sulostuttavat ukin ja mummin arkea ja juhlaa. Terveyttäkin on piisannut.
Välillä oli taloudellisesti tosi tiukkaa. Suhdetta rasitti myös sukupuolielämän lähes täydellinen loppuminen lapsiluvun tultua täyteen. Hermot olivat puolisoilla tiukalla, mutta onneksi mölyt pidettiin mahassa lasten seurassa. Heillä oli aina oikeus hellyyteen, huolia kuulevaan korvaan, iltasatuun ja perheen yhteisiin hetkiin, vaikka isä kärvisteli puutteessa, äitiä painoi arki ja molempia työuupumus ja asuntovelka.
Vähitellen kaikki helpotti. Raha alkoi riittää, lapsilla meni hyvin koulussa, opiskelussa ja työelämässä, seksin puuttumseen alkoi suhtautua normaalitilana, ja lopuksi myös ikä armahti. Yhtä-äkkiä kaikki olikin helppoa ja suorastaan hävettävän hyvin.
Kerron nämä henkilökohtaiset muistelot 40-vuotisesta sodasta, koska kokemuksen ja kuuleman mukaan eniten aviollisia ristiriitoja aiheuttavat raha ja seksi. Viestini on: Kestäkää vaikka hammasta purren. Vaikka tuhat kertaa tuntuisi helpottavalta lähteä karkuun. Vaikka katkeruus hiipisi mieleen, elämä tuntuisi menevän hukkaan, ja monenlaisia onnenlupauksia viekoittelisi siellä aidan toisella puolen.
Kun ollaan tässä vaiheessa, että pieni pojantytär kietoo kätösensä kaulaan ja rutistaa kuiskien, miten hän ukista tykkää, niin tuon hetken vuoksi ei päivääkään menneestä vaihtaisi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/2563762/seksin_laheisyyden_puute_parisu…
Alkuperäinen aloitus 15.5.2016
Ja tilanne edelleen sama kuin silloin.
Alkuperäinen ap
Oho, tuntuu vähän hönöltä vastailla kopioituun juttuun, mutta haluatko päivittää kuulumisia joko tuonne tai tähän ketjuun?
-3,5 v ilman
No täällä ollaan :) Luin tämän ketjunkin läpi kun halusin nähdä onko tämä ap vastannut mitään näihin kommentteihin, mutta ei näytä ainakaan ap merkinnällä vastanneen, olis ollut mielenkiintoista nähdä onko hänen elämänsä todellakin kopio omastani kaikinpuolin.
Eilen näin unta jopa synnyttämisestä (kun olen puutteessa), tosin synnyttäminen unessa meni niin hyvin että olin unohtanut aamulla synnyttäneeni ja olin lähdössä töihin kun muistin että ei helkkari, mulla on vauva nukkumassa toisessa huoneessa, mullahan on sit alkanut äitiysloma, ja menin katsomaan sitä vauvaa :D Se seksin puute on niin kokonaisvaltaista ja huomio kiinnittyy unissakin tuonne tietylle osastolle, tosin yleensä seksiunet joita näen itsestäni ja miehestäni on paljon sitä suutelua.
En usko että mieheni tahallaan on tuollainen, olen tässä taas miettinyt että mitä ihmettä tälle voisi tehdä, pitääkö mun pakottaa mies laittamaan kalenteriin päivät jolloin pitäisi harrastaa seksiä vai mitä helvettiä?
Alkuperäinen ap
Kiitos, kun tulit vastailemaan! :) Mullakin tulee joskus uniin nämä alakerran asiat. Joskus on näitä vauvaunia, vaikka tosiasiassa lapsilukuni on täynnä, joskus uneksun, että yritetään viritellä miehen kanssa, mutta tilanne jotenkin miehen puolelta lopahtaa (mikä oli asioiden surullinen laita usein silloin kun jotain vielä oli), tuntemattomien kanssa seksiunet onnistuvat. :/
Meillä kalenterikaan ei toiminut, kun ei haluton ole oikeasti mukana. Sääliseksistä puuttuu tunne ja laatu.
-sama
Mä näen seksiunia jo parin viikon puutteen jälkeen jos en ole helpottanut itse omaa oloani. Niissä sentään on ihana tunnelma ja laukeaminen helpottaa.
Olin juuri reissussa ja näin elämäni ensimmäisen kerran unta käärmeistä. Niitä oli ja paljon;) Kaiken kokoisia ja värisiä.... Sitähän sanotaan että käärme on peniksen symboli
Sen verran voin kyllä kertoa, että kyllä moni mies kaipaa kosketusta. Sitä ei vaan uskalla pyytää, ettei toinen luule seksin vonkaamiseksi. :(
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua on käyty. Pehmeästi ja tiukemmin. Juuri nyt ei ole seksiä kun on stressiä. Testosteronit? Ei nyt tarvi mitata kun on vaan liikaa töitä. Töiden vähentämiseksi ei voi tehdä mitään. Lääkäriin ei voi mennä. Ei mihinkään parisuhdeterapeutille. Kaikki kyllä muuttuu ihan kohta paremmaksi. Ihan kohta. Itsestään.
Siinä meidän keskustelut, kuukaudet ja vuodet vierii, mikään ei muutu. Lapsiperhe, en haluaisi tämän takia repiä perhettä hajalle, mutta en osaa tyytyäkään.
Ei se keskustelu kaikkeen riitä.
Kuulostaa ikävältä, ei kai tuollaisessa tilanteessa ulkopuolinen voi kun toivoa että tilanne oikeasti paranee :(
Tehokas keino voisi olla asian tuominen esille faktoineen, ja mahdollisimman usein. Tällainen lähestyminen voi toki välillisesti vaikuttaa parisuhteen tilaan aika negatiivisesti, kun asiaa puidaan ja kunnolla. Mutta luulisi ainakin että haluton osapuoli oikeasti alkaisi miettimään asiaa ratkaisukeskeisesti, eikä vain "juu juu"-mentaliteetilla.
Faktoilla tarkoitan sitä että nostaa esiin edelliset keskustelut: on luvattu että tilanne paranee => no ei ole parantunut. Kertoo miten paljon kaipaa kosketusta ja läheisyyttä, ja miten se vaikuttaa koko olemiseesi. Kysyy mikä olisi haluttoman osapuolen konkreettinen ratkaisu jolla toisen halut voisi tyydyttää. Tukahduttaminen ei usein ole kovin fiksu vaihtoehto.
Jos keskustelu ei riitä, yrittäkää yhteisvoimin keksiä tekoja jotka voisivat palauttaa puolison haluja?
Työn tekeminen on arvokas asia elämässä, mutta sitä pitäisi tarkkaan miettiä mitä varten sitä työtä tehdään? Rahan? Arvostuksen? Ovatko nämä asiat niin tärkeitä että siihen kannattaa uhrata karhunosa parisuhteesta? Jos työ tai joku muu stressaa, se asia pitäisi saada ensi kädessä hoidettua siihen tilaan että stressi katoaisi, tai ainakin laskisi sellaiselle tasolla ettei parisuhde ja perhe-elämä siitä kärsisi.
PS. Tuntuu jotenkin että kirjoitukseni syyllistää halutonta osapuolta... en halua toki niin tehdä. Vaikeata asiaa on hankala pukea sanoiksi, ja haluavan osapuolen näkökulmasta haluttoman tilanne voi vaikuttaa usein aivan omituiselta. Pyydän anteeksi kaikilta haluttomilta :(
Ukko-Lode kirjoitti:
Eläkeukkona on hyvä luoda katse menneeseen. Ihmeen hyvin se meni, loppujen lopuksi. Vierellä sama nainen kuin yli 40-vuotta sitten, aukoton työhistoria takana, keski-ikäistyvät lapset perheineen elävät jo omaa elämäänsä, ja lapsenlapset sulostuttavat ukin ja mummin arkea ja juhlaa. Terveyttäkin on piisannut.
Välillä oli taloudellisesti tosi tiukkaa. Suhdetta rasitti myös sukupuolielämän lähes täydellinen loppuminen lapsiluvun tultua täyteen. Hermot olivat puolisoilla tiukalla, mutta onneksi mölyt pidettiin mahassa lasten seurassa. Heillä oli aina oikeus hellyyteen, huolia kuulevaan korvaan, iltasatuun ja perheen yhteisiin hetkiin, vaikka isä kärvisteli puutteessa, äitiä painoi arki ja molempia työuupumus ja asuntovelka.
Vähitellen kaikki helpotti. Raha alkoi riittää, lapsilla meni hyvin koulussa, opiskelussa ja työelämässä, seksin puuttumseen alkoi suhtautua normaalitilana, ja lopuksi myös ikä armahti. Yhtä-äkkiä kaikki olikin helppoa ja suorastaan hävettävän hyvin.
Kerron nämä henkilökohtaiset muistelot 40-vuotisesta sodasta, koska kokemuksen ja kuuleman mukaan eniten aviollisia ristiriitoja aiheuttavat raha ja seksi. Viestini on: Kestäkää vaikka hammasta purren. Vaikka tuhat kertaa tuntuisi helpottavalta lähteä karkuun. Vaikka katkeruus hiipisi mieleen, elämä tuntuisi menevän hukkaan, ja monenlaisia onnenlupauksia viekoittelisi siellä aidan toisella puolen.
Kun ollaan tässä vaiheessa, että pieni pojantytär kietoo kätösensä kaulaan ja rutistaa kuiskien, miten hän ukista tykkää, niin tuon hetken vuoksi ei päivääkään menneestä vaihtaisi pois.
Anteeksi nyt vaari, mutta yhteiseen isovanhemmuuteen en tähtää. Jos olen tässä tilanteessa, kun nuorin lapsi on aikuinen, niin kyllä se on lähtö samalla ovenavauksella.
Miksikö? Vanhuus tuo mukanaan vaivoja, eikä miehestä ole huolehtimaan kenestäkään hoitoa tarvitsevasta tähänastisen perusteella. Haluttomuuden ohella on itsekkyyttä. Minä myös vastaan pääosin lasten hellimisrstä. Eikö sitä isovanhemmuutta voi suorittaa kahdesta osoitteesta?
Meillä on myös sitä yksipuolista raivoamidta, uhkailua, mustasukkaisuutta ja henkistä väkivaltaa, kuten jo kerroin. Ja täyttämättömiä lupauksia. Vaihtaisin aika monta päivää pois.
Nykyään ei ole pakko kestää, ei eletä kuin sodassa. Edelliset sukupolvet toki kestivät hammasta purren, kuka mitenkin ja missäkin kunnossa.
-3,5 v ilman
Lopeta se valitus ja tee asialle jotain kun kerran voit.