Lue keskustelun säännöt.
Seksin (läheisyyden) puute parisuhteessa laskee elämänlaatua uskomattoman paljon.
23.01.2018 |
En käsitä miten toiset voi vaan olla ilman kosketusta ja seksiä pitkiä aikoja, mieheni on sellainen.
Mulle se että mies ei kosketa mua viikkoihin on silkkaa kidutusta, mulla stressi kasvaa, alkaa tulla ajatuksia että ei meillä ole rakkaussuhdetta kun ei kerran kosketa toisiamme, miettii että enkö minä ole sen arvoinen naisena ja puolisona, mitä järkeä tässä avioliitossa on jos meillä ei ole enää rakkaussuhdetta. Mies alkaa tuntua ärsyttävältä vanhalta kääkältä, tunnen myös itseni vähintään 20 vuotta vanhemmaksi kuin olen. Alan nähdä unia että yritän miehen kanssa tehdä jotain intiimiä, ja koko ajan joku keskeyttää sen tavalla tai toisella. Mietin jatkuvasti että oliko tämä mun seksielämä nyt tässä, viimeksi kun rakasteltiin niin en tiennyt että se oli viimeinen kerta koko elämäni aikana mitä jatkuu ehkä vielä 30-40 vuotta, ei ole reilua että nelikymppisenä saa seksiä jopa harvemmin kuin kerran kuussa.
Jos oikeasti seksi loppuisi kokonaan tässä iässä, en varmasti pystyisi miehen kanssa elämään kovin pitkään avioliitossa, rakkaus vaan hiipuisi väkisin kun pitäisi oma seksuaalisuus uhrata sen takia. Mies ei ole niin kiva kämppis että sen kanssa samassa sängyssä nukkuisin ja muutenkin taloutta pyörittäisin, yksin olisi helpompaa olla puutteessa.
Mies sanoo aina että rakastaa mua, ja kyllä mä sen uskonkin. Mies ei ole koskaan ollut mikään hirveä seksipeto, sille on riittänyt hyvin nuorena kerran viikossa, eikä mies osaa olla romanttinen, ei osaa sanoa että rakastaa. Jostain syystä ei kaipaa kai sitten sitä kosketusta niin kuin minä, on vain erilainen kuin minä. Olen lukenut että koska miehillä on paksumpi iho kuin naisilla, niin heille kosketus ei ole niin paljon mielihyvää tuottava kuin naisille, ehkä se on sitten siinä syy.
Kun saa seksiä vihdoin ja stressi laukeaa, tekisi mieli mennä laittamaan lippu salkoon ja laittaa faceen päivitys että jee, vihdoin sain pari kunnon orgasmia! En käsitä sitä, että kun mieskin nauttii seksistä, että miksi se aina jää, ymmärrän että on väsy ja kipujakin, mutta mulla niihin auttaa juuri se seksi. Mies on sanonut että minä voisin tehdä aloitteita useammin, mutta siihen en oikein enää kykene, kun ensimmäisten vuosien aikana tuli niin usein torjutuksi, on vanhemmiten tullut jotenkin henkisesti hauraammaksi sen suhteen, että tuntuu että ei kestä kun toinen sanoo että ei, jos itse olisi jo virittynyt siihen tunnelmaan.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen haluton mies on käynyt testosteronitason mittauksessa? Onko ollut matalalla? Onko lääkityksestä kokemuksia? Mun pitäisi yrittää taivutella tuo toinen menemään, vaan ei taida olla helppoa se...
Hormonit ovat kieltämättä seksuaalisuudessa todella iso asia. Välillä oikein hirvittää että onko se vaimoni joka minua himoitsee vai hänen hormoninsa :D "Kiimapäivät" voi merkitä helposti kalenteriin useamman kuukauden päähän. Helpottaa kyllä lomapäivien suunnittelua!
Veikkaisin siis että myös miehillä häiriöt hormonitasapainossa voivat aiheuttaa kaikenlaista, vaikka naisilla selvästikin vaikutukset ovat näkyvämmät (ja kuuluvammat) kuukautiskierron muodossa.
Testosteronitason mittauksessa siis kannattanee käydä jos haluttomuus isosti parisuhdetta painaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matti Ruoste kirjoitti:
Sen verran voin kyllä kertoa, että kyllä moni mies kaipaa kosketusta. Sitä ei vaan uskalla pyytää, ettei toinen luule seksin vonkaamiseksi. :(
Joo ehkä alle 20-vuotiaat naiset luuleekin...tai elokuvissa. Oikeassa elämässä naiset jotka sanoo miehen koskevan vain vongatessaan, tietävät sen ja se pitää paikkansa.
Nainen kyllä tietää puolisostaan onko tämä vonkaaja vai pihtaaja. Tai jotain siltä väliltä.
Ikävää jos nainen on pihtaaja
Vierailija kirjoitti:
Minä olin monta vuotta ilman seksiä ja pääasiassa kaikenlaista muutakin läheisyyttä. Kaipa me molemmat ajauduimme jonkinlaiseen aseksuaaliseen vaiheeseen. Mietin noita ihan samoja asioita kuin moni täällä, että tätäkö se nyt on koko loppuelämä. Mutta ei. Otin asian puheeksi viime keväänä ja siitä on lähtenyt edes pieni sekstailu silloin tällöin (lue noin 6 viikon välein). Mutta se mihin olen tyytyväinen, niin olemme ottaneet tavaksi köllötellä alasti yhdessä peiton alla ja rentoutua niin. Ilman paineita että aina pitäsi olla yhdyntä mukana. Itse kyllä kaipaisin useammin myös kunnon panon, mutta etenen varovasti ja vähitellen, ettei mies vallan pelästy.
Mies totesi pitkän tauon jälkeen että "emme taida enää osata." Onhan meillä loppuelämä aikaa säätää ja räpeltää. Mies ei kyllä tunnu syttyvän eikä useinkaan ole seksitaajuudella. Olen tullut siihen tulokseen että mun mieheni kokee jonkinlaista huonoa itsetuntoa sänkyhommissa. Ei rohkene tehdä mitään vähänkään erikoista. Ei sitä kyllä haitannut kun ostin pepputapin ja kysyin häiritseekö jo pidän sitä. Ei häirinnyt. Minun täytyy olla se päällekäyvämpi osapuoli, joka tekee aina aloitteen. Mies taisi kerran sanoa ensin tämän 10kk aikana mitä tätä uutta seksikautta on eletty. Olen saanut orgasmin 3 kertaa näiden yli 20 vuoden aikana sänkyhommien aikana. Muuten se on jäänyt omaksi murheekseni. Mutta en luovuta. Jos vain saan tuosta ukkelista edes jotain irti, niin siihe on tyytyminen.
ei ihme, että potee huonoa itsetuntoa, jos olet saanut orgasmin 3 kertaa 20 vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Matti Ruoste kirjoitti:
Sen verran voin kyllä kertoa, että kyllä moni mies kaipaa kosketusta. Sitä ei vaan uskalla pyytää, ettei toinen luule seksin vonkaamiseksi. :(
Joo ehkä alle 20-vuotiaat naiset luuleekin...tai elokuvissa. Oikeassa elämässä naiset jotka sanoo miehen koskevan vain vongatessaan, tietävät sen ja se pitää paikkansa.
Nainen kyllä tietää puolisostaan onko tämä vonkaaja vai pihtaaja. Tai jotain siltä väliltä.
Ikävää jos nainen on pihtaaja
"Vonkaaja" ja "pihtaaja"... tällaiset termit melkein kannattaisi unohtaa jos tosissaan seksistä keskustellaan. Jotenkin ikävä tuntea itsensä "vonkaajaksi" jos sattuu olemaan sellainen vaihe päällä että haluaa rakastella puolisonsa kanssa vaikka koko ajan. Eiköhän sen pitäisi olla ihan hyvä asia niin kauan kun siitä ei tee mitään elämää suurempaa numeroa (paitsi silloin kun puoliso sen sallii tapahtuvan!).
Vonkaajan määritelmään ehkä pitäisi lisätä marttyyrimainen loukkaantuminen tai mököttäminen jos sitä puolisoa ei saakaan 24/7.
Täytyy myöntää että itsellä ajoittain lipsuu vonkaamisen puolelle, mutta tilanteet yleensä käsitellään yhdessä ja hyvässä yhteisymmäryksessä :)
"Yksinkertainen syy voi olla vain se että ihmisiä on erilaisia. Jotkut haluaa, jotkut ei."
Eivätkä kummatkaan ole outoja tai vääränlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ne osat vaan vaihtuu iän myötä.
täällä mies jolla vaimo ei halua kosketusta eikä minkäänlaista hyväilyä. seksiä kyllä nainen haluaa mutta sekin on tapahduttava niin ettei mihinkään muuhun saa koskea kun sen verran raottaa häpyhuulia että saa vehkeensä hänen emättimeensä. kaiken lisäksi kalun on oltava itse kovaksi vemputettuna kun on seksin aika. kaiken on vielä tapahduttava hyvin hämärässä tai ihan pimeässä etten vaan nää mitään. Rintoihin ei saa vahingossakaan koskea ja empä ole niitä avioliittomme aikana nähnyt kun 2-3 kertaa paljaana. kuulostaa varmaan uskomattomalta mutta kaikki on totta ja nyt tuntuukin että elämä on aika perseestä tämän asian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Yksinkertainen syy voi olla vain se että ihmisiä on erilaisia. Jotkut haluaa, jotkut ei."
Eivätkä kummatkaan ole outoja tai vääränlaisia.
Tuosta on periaatteena ihan hyvä lähteä liikkeelle kun haluttomuusongelmasta ryhdytään keskustelemaan rakentavasti.
Ongelmana on kuitenkin se että jos puhutaan parisuhteesta jossa oletuksen mukaan on alun perin ollut seksiä, seksin katoaminen lähes tyystin tekee tilanteesta epätasapainoisen, ja pelkkä erilaisuus ei enää välttämättä riitäkään toiselle tyydyttäväksi vastaukseksi. Huomaat varmaan kumpaan suuntaan tämä epätasapaino kallistuu?
Tilanne on tietenkin eri jos alunperinkin vällyjen välissä on ollut hiljaista, mutta tällaisia tapauksia ei taideta pahemmin täällä puidakaan?
läheisyyttä ja kosketusta kaipaava kirjoitti:
täällä mies jolla vaimo ei halua kosketusta eikä minkäänlaista hyväilyä. seksiä kyllä nainen haluaa mutta sekin on tapahduttava niin ettei mihinkään muuhun saa koskea kun sen verran raottaa häpyhuulia että saa vehkeensä hänen emättimeensä. kaiken lisäksi kalun on oltava itse kovaksi vemputettuna kun on seksin aika. kaiken on vielä tapahduttava hyvin hämärässä tai ihan pimeässä etten vaan nää mitään. Rintoihin ei saa vahingossakaan koskea ja empä ole niitä avioliittomme aikana nähnyt kun 2-3 kertaa paljaana. kuulostaa varmaan uskomattomalta mutta kaikki on totta ja nyt tuntuukin että elämä on aika perseestä tämän asian takia.
Tuota noin... suosittelen lämpimästi yhteiselon testailua ennen naimisiinmenoa, ja yhteiseloon kuuluu nyt tässä tapauksessa seksikin. Eihän tuollaisessa järjestelyssä ole mitään tolkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läheisyyttä ja kosketusta kaipaava kirjoitti:
täällä mies jolla vaimo ei halua kosketusta eikä minkäänlaista hyväilyä. seksiä kyllä nainen haluaa mutta sekin on tapahduttava niin ettei mihinkään muuhun saa koskea kun sen verran raottaa häpyhuulia että saa vehkeensä hänen emättimeensä. kaiken lisäksi kalun on oltava itse kovaksi vemputettuna kun on seksin aika. kaiken on vielä tapahduttava hyvin hämärässä tai ihan pimeässä etten vaan nää mitään. Rintoihin ei saa vahingossakaan koskea ja empä ole niitä avioliittomme aikana nähnyt kun 2-3 kertaa paljaana. kuulostaa varmaan uskomattomalta mutta kaikki on totta ja nyt tuntuukin että elämä on aika perseestä tämän asian takia.
Yleensä naiset on helpompi ylipuhua. Onko joku trauma tai esto vai miksi moinen? Miten vaimo hoitaa itsensä märäksi ja kuinka usein tuo yhtyminen tapahtuu? Surullista.
Hankkikaa niitä panokavereita jostain muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampikin kirjoittaja on ollut sitä mieltä, että mies ei ole niin kiva kämppis, että sen kanssa muuten vain olisi, jos seksiä ei ole. Minusta tämä kuulostaa kauhealta. Siitä tulee sellainen mielikuva, että alkujaankin olette menneet yhteen vain seksuaalisen vetovoiman takia, ja nyt kun alun hurmos on haihtunut, ei ole enää mitään jäljellä. Jos teillä olisi jotain muutakin yhteistä kuin seksi ja jaettu talous, ehkä myös vällyjen välissä tapahtuisi enemmän, kun henkinen läheisyys pitäisi yllä myös halua koskettaa? Mitä jos miehenne tuntevat aivan samalla tavalla kaivaten läheisyyttä, mutta sillä erotuksella, että seksiä yksinkertaisesti ei tee mieli naisen kanssa, joka ei tunnu riittävän kivalta edes kämppikseksi?
Mistä tiedät, miten mies kokee kämppisasian? Jos nainen tekee myös kotityöt ja hoitaa lapset, on hän todennäköisesti kivempi kämppis miehelle kuin toisinpäin, vai?
-3,5 v ilman
En tiedäkään. Lähinnä halusin herätellä kämppissuhteesta puhuvia miettimään voiko haluttomuuden syynä olla juuri se, että juuri mitään yhteistä ei ole. Jos seksin puute tekee suhteesta täysin tarpeettoman tuntuisen, silloin kannattaisi miettiä asiaa kokonaisvaltaisemmin, koska tällöin suhteessa on paljon muitakin ongelmia kuin yhdyntätiheys.
Kun mies ei juuri kosketa kuin rakastellessa, niin kyllä se on se ongelma juuri se yhdyntätiheys, ja minulle muutenkin rakkaus=rakastelu, rakastelu on fyysistä rakkauden osoittamista. Kun tietää että toinen rakastaa, ja seksi on aina yleensä hyvää silloin kun sitä on, niin kyllä se hämmentää että miten toinen ei muka halua useammin sitä. En tiedä onko se vaan sitä ettei saa ryhdyttyä aina, joskus mies sanoo että minä en tule nukkumaan hänen kanssaan samaan aikaan, no toisaalta, silloin kun mua panettaa niin menen siihen viereen hollille (nukun aina alasti) ja odotan, ja sitten taas petyn kun mies vaan lukee kirjaa, kuuntelee radiota ja nukkuu. Sitä pettymystä ei jaksa millään päivästä ja viikosta toiseen.
Minusta on tullut arka edes yrittämään tehdä aloitetta, en kestä sitä nöyryytystä. Kaikkien muitten miehet vonkaa ja on valmiita seksiin koska vaan, niin kyllä se syö naista että oma mies ei halua. Olen tämänkin miehelle sanonut monta kertaa. Mies ei ole koskaan näitten vuosien aikana sanonut mistä tykkää, siinä mielessä että osaisin tehdä jotain millä saisin hänet syttymään. En ole mikään viettelijätär ja tunnen itseni todella tyhmäksi jos yritän jotain muka seksikästä, koska en ole seksikäs, ja pelkään että mies tuntee lähinnä järkyttävää myötähäpeää jos yritän jotain.
Alkuperäinen ap
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Eläkeukkona on hyvä luoda katse menneeseen. Ihmeen hyvin se meni, loppujen lopuksi. Vierellä sama nainen kuin yli 40-vuotta sitten, aukoton työhistoria takana, keski-ikäistyvät lapset perheineen elävät jo omaa elämäänsä, ja lapsenlapset sulostuttavat ukin ja mummin arkea ja juhlaa. Terveyttäkin on piisannut.
Välillä oli taloudellisesti tosi tiukkaa. Suhdetta rasitti myös sukupuolielämän lähes täydellinen loppuminen lapsiluvun tultua täyteen. Hermot olivat puolisoilla tiukalla, mutta onneksi mölyt pidettiin mahassa lasten seurassa. Heillä oli aina oikeus hellyyteen, huolia kuulevaan korvaan, iltasatuun ja perheen yhteisiin hetkiin, vaikka isä kärvisteli puutteessa, äitiä painoi arki ja molempia työuupumus ja asuntovelka.
Vähitellen kaikki helpotti. Raha alkoi riittää, lapsilla meni hyvin koulussa, opiskelussa ja työelämässä, seksin puuttumseen alkoi suhtautua normaalitilana, ja lopuksi myös ikä armahti. Yhtä-äkkiä kaikki olikin helppoa ja suorastaan hävettävän hyvin.
Kerron nämä henkilökohtaiset muistelot 40-vuotisesta sodasta, koska kokemuksen ja kuuleman mukaan eniten aviollisia ristiriitoja aiheuttavat raha ja seksi. Viestini on: Kestäkää vaikka hammasta purren. Vaikka tuhat kertaa tuntuisi helpottavalta lähteä karkuun. Vaikka katkeruus hiipisi mieleen, elämä tuntuisi menevän hukkaan, ja monenlaisia onnenlupauksia viekoittelisi siellä aidan toisella puolen.
Kun ollaan tässä vaiheessa, että pieni pojantytär kietoo kätösensä kaulaan ja rutistaa kuiskien, miten hän ukista tykkää, niin tuon hetken vuoksi ei päivääkään menneestä vaihtaisi pois.
Anteeksi nyt vaari, mutta yhteiseen isovanhemmuuteen en tähtää. Jos olen tässä tilanteessa, kun nuorin lapsi on aikuinen, niin kyllä se on lähtö samalla ovenavauksella.
Miksikö? Vanhuus tuo mukanaan vaivoja, eikä miehestä ole huolehtimaan kenestäkään hoitoa tarvitsevasta tähänastisen perusteella. Haluttomuuden ohella on itsekkyyttä. Minä myös vastaan pääosin lasten hellimisrstä. Eikö sitä isovanhemmuutta voi suorittaa kahdesta osoitteesta?
Meillä on myös sitä yksipuolista raivoamidta, uhkailua, mustasukkaisuutta ja henkistä väkivaltaa, kuten jo kerroin. Ja täyttämättömiä lupauksia. Vaihtaisin aika monta päivää pois.
Nykyään ei ole pakko kestää, ei eletä kuin sodassa. Edelliset sukupolvet toki kestivät hammasta purren, kuka mitenkin ja missäkin kunnossa.
-3,5 v ilman
Otan osaa. Elät ilmeisesti toksisessa suhteessa, jossa seksittömyys on vain yksi ongelma. Minä puhun omasta parisuhteestani, jossa on syvää sitoutumista ja molemminpuolista välittämistä. Silloin voi tehdä vaikka sellaisen päätöksen, kuten minä aikanani, että jos harmonian edellytyksenä on seksistä luopuminen, niin se ei ole niin suuri uhraus. Siihen tottuu, ja ikäkin armahtaa.
Neuvona vielä niille, jotka kituvat rakastavassa, mutta halujen suhteen epätasapinoisessa suhteessa. Jos sen haluttoman jollakin terapialla saa haluamaan, niin kaikki hyvin. Jos taas konstit on käytetty eikä tulosta tule, ja haluatte kuitenkin jatkaa yksiavioisessa, seksittömässä suhteessa, niin silloin sen halukkaamman osapuolen on tehtävä kuten alkoholistin ja tupakoitsijan. Viimeinen lasi on juotu, viimeinen sätkä on tumpattu, vihoviimeisen kerran vongattu. Ja sitten taakseen katsomatta eteenpäin kohti uusia seikkailuja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä laske ainakaan meillä. Läheisyys on paljon tärkeämpää kuin seksi. Masentuisin jos mies ei koskettaisi minua ollenkaan koko päivänä (oletuksena ettei toinen ole matkoilla, kukaan ei ole kuollut yms).
Läheisyys on tärkeämpää kuin seksi... niin mutta kun sitä läheisyyttä eli kosketusta ei saa juurikaan kuin siinä seksin aikana, ennen ja jälkeen... onko ihme että mua masentaa jos mies ei välillä koske moneen viikkoon? Pyydän miestä hieromaan hartioitani monesti vain siksi että tulen hulluksi ilman kosketusta.
Kyllä joskus mies jopa sängyssä kun nukutaan ottaa kädestä kiinni jos laitan käteni siihen "tyrkylle" sekin on jo todella paljon ja romanttisinta mitä mies tekee.
Alkuperäinen ap
On se helvetin hienoa kuinka te naiset ratkaisette parisuhteen solmuja " minä päätin olla tekemättä aloitetta" ja sitten seksi loppui.
Voisiko edes yrittää auttaa ja tukea toista, tehdä sitä helpommaksi.
Ja jos ei nappaa niin miksi ootte noissa paskoissa suhteissa.
En käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kovasti tietää millä tavalla haluttoman osapuolen kanssa keskustellaan? Suoralla puheella vai kiertoilmauksia?
Tuntuu jotenkin absurdilta ajatella että nainen joka rakastaisi minua tulisi sanomaan kiimaisena suoraan päin naamaa "Kulta, haluan sinua todella kovasti, haluan nyt todellakin sitä ****** ******n..." ja vastaisin itse "Ai jaa... no ei minua kyllä oikein haluta, kun oli töissä kiireitä." Ja asia jäisi siihen.
Itse syttyisin tuollaiseen lähestymiseen 18-tuntisen työpäivän jälkeen 40 asteen kuumeessa molemmat jalat kipsissä.
Vähintä mitä voisi ehkä tehdä, vaikka ei huvittaisi seksi pätkääkään, ottaa se mouruava mirri syliin tai edes viereen istumaan ja silitellä hieman, vaikka samalla Taloussanomia lukien ja piippua poltellen jos esimerkiksi nämä jutut seksiä enemmän kiinnostavat. Mutta tehdä edes jotain.
Niin, siinäpä se. Jos minä tekisin noin että sanoisin suoraan niin vastaus olisi juuri tuota tyyliä, alkuvuosina vonkasin, ja sitten kyllästyin siihen torjutuksi tulemisen häpeään.
Minäkin ajattelen niin että kyllä sitä nyt jotain pitäisi jaksaa tehdä, minutkin on aika helppo saada tyytyväiseksi, ei tarvi jyystää koko yötä. Nyt kun seksiä on niin harvoin ei mies pystykään niin kauan jyystämään kuin ennen se saattoi kestää puoli tuntiakin niin että mulla oli alapää jo ihan kipeä tai turta. Kuitenkin kun seksiä on, niin en tarvitse edes kovin pitkää esileikkiä ja yhdynnässä ehdin yleensä saada muutamassa minuutissa 2-4 orgasmia, se ensimmäinen on tietysti paras, ja joskus tuntuu että se koko yhdyntä on minun osaltani pelkkää orgasmia.
Alkuperäinen ap
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Eläkeukkona on hyvä luoda katse menneeseen. Ihmeen hyvin se meni, loppujen lopuksi. Vierellä sama nainen kuin yli 40-vuotta sitten, aukoton työhistoria takana, keski-ikäistyvät lapset perheineen elävät jo omaa elämäänsä, ja lapsenlapset sulostuttavat ukin ja mummin arkea ja juhlaa. Terveyttäkin on piisannut.
Välillä oli taloudellisesti tosi tiukkaa. Suhdetta rasitti myös sukupuolielämän lähes täydellinen loppuminen lapsiluvun tultua täyteen. Hermot olivat puolisoilla tiukalla, mutta onneksi mölyt pidettiin mahassa lasten seurassa. Heillä oli aina oikeus hellyyteen, huolia kuulevaan korvaan, iltasatuun ja perheen yhteisiin hetkiin, vaikka isä kärvisteli puutteessa, äitiä painoi arki ja molempia työuupumus ja asuntovelka.
Vähitellen kaikki helpotti. Raha alkoi riittää, lapsilla meni hyvin koulussa, opiskelussa ja työelämässä, seksin puuttumseen alkoi suhtautua normaalitilana, ja lopuksi myös ikä armahti. Yhtä-äkkiä kaikki olikin helppoa ja suorastaan hävettävän hyvin.
Kerron nämä henkilökohtaiset muistelot 40-vuotisesta sodasta, koska kokemuksen ja kuuleman mukaan eniten aviollisia ristiriitoja aiheuttavat raha ja seksi. Viestini on: Kestäkää vaikka hammasta purren. Vaikka tuhat kertaa tuntuisi helpottavalta lähteä karkuun. Vaikka katkeruus hiipisi mieleen, elämä tuntuisi menevän hukkaan, ja monenlaisia onnenlupauksia viekoittelisi siellä aidan toisella puolen.
Kun ollaan tässä vaiheessa, että pieni pojantytär kietoo kätösensä kaulaan ja rutistaa kuiskien, miten hän ukista tykkää, niin tuon hetken vuoksi ei päivääkään menneestä vaihtaisi pois.
Anteeksi nyt vaari, mutta yhteiseen isovanhemmuuteen en tähtää. Jos olen tässä tilanteessa, kun nuorin lapsi on aikuinen, niin kyllä se on lähtö samalla ovenavauksella.
Miksikö? Vanhuus tuo mukanaan vaivoja, eikä miehestä ole huolehtimaan kenestäkään hoitoa tarvitsevasta tähänastisen perusteella. Haluttomuuden ohella on itsekkyyttä. Minä myös vastaan pääosin lasten hellimisrstä. Eikö sitä isovanhemmuutta voi suorittaa kahdesta osoitteesta?
Meillä on myös sitä yksipuolista raivoamidta, uhkailua, mustasukkaisuutta ja henkistä väkivaltaa, kuten jo kerroin. Ja täyttämättömiä lupauksia. Vaihtaisin aika monta päivää pois.
Nykyään ei ole pakko kestää, ei eletä kuin sodassa. Edelliset sukupolvet toki kestivät hammasta purren, kuka mitenkin ja missäkin kunnossa.
-3,5 v ilman
Otan osaa. Elät ilmeisesti toksisessa suhteessa, jossa seksittömyys on vain yksi ongelma. Minä puhun omasta parisuhteestani, jossa on syvää sitoutumista ja molemminpuolista välittämistä. Silloin voi tehdä vaikka sellaisen päätöksen, kuten minä aikanani, että jos harmonian edellytyksenä on seksistä luopuminen, niin se ei ole niin suuri uhraus. Siihen tottuu, ja ikäkin armahtaa.
Neuvona vielä niille, jotka kituvat rakastavassa, mutta halujen suhteen epätasapinoisessa suhteessa. Jos sen haluttoman jollakin terapialla saa haluamaan, niin kaikki hyvin. Jos taas konstit on käytetty eikä tulosta tule, ja haluatte kuitenkin jatkaa yksiavioisessa, seksittömässä suhteessa, niin silloin sen halukkaamman osapuolen on tehtävä kuten alkoholistin ja tupakoitsijan. Viimeinen lasi on juotu, viimeinen sätkä on tumpattu, vihoviimeisen kerran vongattu. Ja sitten taakseen katsomatta eteenpäin kohti uusia seikkailuja....
Ei se toimi noin. Jos minun rakkaani ei halua rakastella minun kanssani, niin kyllä mulla rakkaus alkaa hiipua ja tulee tunne että rakkaani ei rakastakaan minua vaikka jostain syystä minulle on niin väittänyt. En minä ole alunperin sitoutunut rakkaudettomaan avioliittoon. Jos ei saa orgasmia koskaan, niin kyllä kroppa on kuin viritetty viulunkieli, hermo menee, paikkoja pakottaa, ja varmaan fyysisellä puolella ikä armahtaa mutta henkisellä puolella varmasti on odotettavissa katkera ja alati kiukkuinen vanhus.
Jos oikeasti välittää töisesta, niin ei tapa omaa eikä toisen seksuaalisuutta, se on kuitenkin tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä. Se on kuin näkö- tai kuuloaisti, ilmankin voi elää mutta harva niistä haluaa vapaehtoisesti luopua.
Alkuperäinen ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen haluton mies on käynyt testosteronitason mittauksessa? Onko ollut matalalla? Onko lääkityksestä kokemuksia? Mun pitäisi yrittää taivutella tuo toinen menemään, vaan ei taida olla helppoa se...
Meni heti alussa kun rakasteluvälit alkoi venymään. Ei ongelmia kuten ei erektiossakaan
Vierailija kirjoitti:
On se helvetin hienoa kuinka te naiset ratkaisette parisuhteen solmuja " minä päätin olla tekemättä aloitetta" ja sitten seksi loppui.
Voisiko edes yrittää auttaa ja tukea toista, tehdä sitä helpommaksi.
Ja jos ei nappaa niin miksi ootte noissa paskoissa suhteissa.
En käsitä.
Niin, mikä se miehinen ratkaisu on? Teen aloitteita sitä enemmän mitä vähemmän vaimo seksiä haluaa? Vonkaan aamusta iltaan kaikilla mahdollisilla tavoilla ja nöyryytän sekä itseäni että vaimoani?
Kyllä sen ihmisen joka haluaa todella harvoin seksiä, pitäisi sen verran vaivautua ajattelemaan asiaa jotta voisi edes kertoa mistä se johtuu, ja mitä toinen voi tehdä auttaakseen, ettei tarvisi vaan arvuutella että olenko minä vain niin kuvottava vai mikä on. Toki asia on helpompi ratkaista silloin kun seksi on kokonaan loppu, sitten voi miettiä että ottaako eron vai tyytyykö asumaan kumppanin kanssa kämppiksinä lopun ikää, jos sitä ikää on odotettavissa vielä useita kymmeniä vuosia, niin kyllä se ikävä tilanne on. Kun seksiä on joskus ja se on hyvää, niin se herättää aina uuden toivon että jospa se taas tästä paranee, se on jatkuvaa vuoristorataa. Varsinkin jos toinen kysyttäessä sanoo että kyllä rakastaa ja että vika ei ole siinä ettei halua haluta.
Alkuperäinen ap
Kuinka monen haluton mies on käynyt testosteronitason mittauksessa? Onko ollut matalalla? Onko lääkityksestä kokemuksia? Mun pitäisi yrittää taivutella tuo toinen menemään, vaan ei taida olla helppoa se...