Mikä oli fyysisesti raskain suoritus mitä jouduit armeijassa tekemään?

Kenttäpatjojen paneskelu, niitä oli monta ja tunteja aina kerrallaan.

130 kilometrin pyörämarssi tst-varustuksessa otti perseelle. Kainuussa on  nimittäin isoja ja jyrkkiä mäkiä.

Iltalomalla kännit, seuraavana päivänä hirveä krapula ja tetsausta koko päivä aamusta iltaan helteessä.  Pahinta oli että vesipullo kaatui ja osa vedestä meni maahan. Perkele että janotti ja yrjötti ja pyörrytti. Nykyään saisin sydänkohtauksen, tuolloin se meni pahalla ololla.

EIhän siinä mitää jos on aikaa. Tuohon 50 km marssiinkin mennyt varmaan kolme tai neljä päivää. Mikäs siinä kun pistää jalkaa toisen eteen. Eipä itellä ollut mitään intissä, missä kestävyys olisi ollut todella koetuksella. Sen sijaan 9,35 tonnin 155 K83:n pyörittely maastossa oli aika haastavaa, kun ei olut hirveästi tullut voimaa treenattua siihen mennessä.

Ekat tetsaukset ovat pahimmat.

Morttina edellisen saapumiserän loppusotaan joutuminen.

Sotkussa munkkien syöminen.

Vierailija kirjoitti:

EIhän siinä mitää jos on aikaa. Tuohon 50 km marssiinkin mennyt varmaan kolme tai neljä päivää. Mikäs siinä kun pistää jalkaa toisen eteen. Eipä itellä ollut mitään intissä, missä kestävyys olisi ollut todella koetuksella. Sen sijaan 9,35 tonnin 155 K83:n pyörittely maastossa oli aika haastavaa, kun ei olut hirveästi tullut voimaa treenattua siihen mennessä.

Ei mennyt kuin reilu vuorokausi.

Aijai. Aika kultaa muistot. Opeteltiin käyttämään karttaa ja kompassia. Kyllä siinä sellanen parin kolmenkymmenen kilometrin siivu tuli vedettyä. Nukahdin ekaa kertaa grilliruoan ääreen sen jälkeen.

3 päivän taistelumarssi. Tetsausta, siirtymistä yms koko ajan. No ajelin autolla loppuajan.

Lastenleikkiä kadettikouluun nähden.

Vierailija kirjoitti:

Ekat tetsaukset ovat pahimmat.

Ei edes olleet. Oliko se nyt erikoiskoulutuskausi vai mikä se oli alokasajan jälkeen, siellä tetsattiin niin maan perkeleesti että hulluksi meinasi tulla. Koko ajan tetsausta, joka ikinen helvetin viikko lähes päivittäin. Siellä syksyn räntäsateessa kun sitä teki niin tunsi ryömineensä. Olin jääkärikomppaniassa.

Muistat taatusti väärin. Ette taatusti marssineet 50 kilometriä. Tuo olisi paljon enemmän kuin hyvän ystäväni jutut rukin kirkkojärvenmarssista tai ilmavoimien eversti-isäni kertomukset kadettikoulun sissikoulutuksesta, jossa harjoiteltiin koneen putoamista erämaahan.

Everstin kaksosten pitäminen tyytyväisenä. Oli kyllä nastaa mutta olin kyllä poikki sen jälkeen.

Pitkät marssit oli kurjia kun ne vedettiin tosiaan epätasaisessa ryteikössä. Mutta ne nyt vielä jotenkin meni. Pikamarssit oli pahempia, kun piti juosta niissä armeijan releissä kumpparit hölskyen ja kypärän nauha löysällä kun oli niin pannu hakkasi päätä ja rynkky kolisi leukaan. Kokelas: pikamarssi, viisi kilometriä alkuun, mars mars. Ja auta armias sitä joka ei jaksanut..

Ei koko 11 kuukauden aikana mitään oikeasti rankkaa joutunut tekemään. Ehkä johtui siitä että olin kilpaurheilija ja elämäni kunnossa sinne mennessä. Siellä taasen kunto vain laski.

Vierailija kirjoitti:

Muistat taatusti väärin. Ette taatusti marssineet 50 kilometriä. Tuo olisi paljon enemmän kuin hyvän ystäväni jutut rukin kirkkojärvenmarssista tai ilmavoimien eversti-isäni kertomukset kadettikoulun sissikoulutuksesta, jossa harjoiteltiin koneen putoamista erämaahan.

Kyllä tämä paikkansa pitää. Matka mitattiin vielä jälkikäteen ja kerrottiin. Tapahtui 1996, kiväärilinja.

Vierailija kirjoitti:

Lastenleikkiä kadettikouluun nähden.

Lapsellistahan se on - ja toisin kuin kadettikouluun, inttiin mennään vain kun on pakko.

Kävely sotkuun.

Koko loppusota oli yhtä unenpuutettaja jatkuvaa sykkimistä. Alkoi lopussa jo hulluus kolkutella lumisessa metsässä, mutta onneksi loppui. Taisteluleiri kesti 7 vuorokautta, unta tuli 2-3 tuntia vuorokaudessa ja lumihangessa tempominen pisti kropan ihan hajalle. Toinen viikko olikin jo kivempi kun oli ampumaleiri ja saatiin nukkua vähintään 6 tuntia.