Lue keskustelun säännöt.
Maria Veitola ja Mette & Miklu
18.01.2018 |
Täällä ollaan valmiina ihmettelemään Kaivopuistolaista arkea :)
Kommentit (668)
Kyllä mulla vaakakupissa painoi miehen koulutus, työt ja ammatilliset tavoitteet.
Alussa sitä etsii asioita, jotka vetää puoleensa. Jotkut menee lähinnä hormonien perässä ja riittää, että toinen on hyvännäköinen ja vie jalat alta. Toiset analysoivat enemmän ja järkeistävät valintojaan.
En rakastunut tai ihastunut kehenkään suin päin, pidin sellaista liian riskialttiina. Tutustuin eri miehiin ja kun kohdalle osui sellainen, jonka kanssa oli luontevaa ja helppoa olla, keskustelu luisti ja halusimme samoja asioita tulevaisuudelta, suhde alkoi. Rakastuminen tuli vasta myöhemmin ja rakkaus itsessään on elämänmittainen prosessi -sen kehittymiseen joka tapauksessa menee aikaa.
Mulle kaikki tämä oli tuolloin itsestäänselvää, enkä kyseenalaistanut sitä, mutta näin jälkikäteen ajatellen olen ollut yllättävän laskelmoiva parikymppisenä. Mielessä oli tuolloin hyvin selvä visio, mitä elämältä halusin. Ja en halunnut riskeerata tavoitteitani ja unelmieni väärällä puolisovalinnalla.
Parikymppisenä menin sitten naimisiin itseäni vanhemman miehen kanssa, jonka ura ulkomailla. Mies oli (on) korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen. Sain toteuttaa mm. unelman älykkäästä miehestä, kotiäitiydestä, kauniista kodista ja kansainvälisestä elämästä.
Mutta, jos pystyisin palata taaksepäin, en tuijottaisi enää titteleitä ja tutkintoja. Enkä tavoittelisi nimenomaan menestynyttä ja hyvätuloista miestä. Ne ovat vain pintaa ja siellä takana voi olla omat haasteensa, jos asetelmana työlleen omistautunut mies ja nuori vaimo kotiäitinä "yksin" arjessa.
Mutu-tuntumalla ja omalla kokemuksella voin sanoa, että ne menestyneet, konservatiiviset miehet ns. perinteisillä arvoilla voivat olla omanarvontuntoisia, omanapaisia ja asenne kotiäitiyttä kohtaan voi olla aika sovistinen. Siinä voi joutua vaimo jossain vaiheessa taistelemaan paikastaan ja arvostaan miehensä silmissä.
Helpommalla saattaa päästä ns. taviksen kanssa. Duunariammatti yleensä on myös henkisesti helpompi, koska se ei välttämättä kummittele mielessä koko ajan. Ura-orientoitunut on välillä enemmän naimisissa työnsä kuin puolisonsa kanssa.
Jos siis koskaan antaisin neuvoja tällä saralla, niin kehottaisin etsimään helmiä niiden "tavisten" joukosta. Riittää enemmän kuin hyvin, että miehellä on sydän paikallaan ja hän pyrkii tekemään parhaansa. Ammatit ja pankkitili ei ihmistä määritä, vaan luonne, asenne ja motiivit.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun kriisi tuulettaa parisuhdetta ja molemmista tai jommasta kummasta nousee ne huonommat puolet kärjistetysti esiin, titteleillä ja yhteiskunallisella statuksella ei ole mitään väliä. Sitä vain haluaa ihmisarvon ja tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään.
Off topic, kunhan halusin raottaa miten eri tavalla siihen puolison etsimiseen voi suhtautua. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asunto oli upea. Olohuoneen kaareva erkkeri luonnonvalossa henkeä salpaavan kaunis. Ja koti oli myös klassisen kauniisti sisustettu -sulassa sovussa antiikkiset ja uudet huonekalut.
Metti vaikuttaa omanarvontuntoiselta ja niin pitää ollakin, etenkin kun ikäero on selkeä ja lähtökohdat hyvin eri tasolla suhteen alkaessa: toinen miljonääri ja kansainvälistäkin uraa luonut ja toinen nippa nappa parikymppinen, joka vasta pohtii elämänsä suuntaviivoja.
Mikaelissa taitaa olla hieman pedanttisen päällepäsmärin elkeitä ja siitä viitteitä antoi vaatekasojen valokuvaaminen ja Metin kommentti "nalkuttamisesta." Metin hälläväliä asenne mielestäni tasapainotti tuota. Itse olen miellyttämishaluinen lapanen ja jos joku arvostelisi, etten siivonnut tarpeeksi, puunaisin sitten kahta enemmän ollakseni "hyvä tyttö." Yäk. Metin asenne oli aika virkistävä. Se siivotkoon, ketä häiritsee. Ja vaikea kuvitella Mettiä "piikana" puunaamassa. Eiköhän siivooja pidä huolta tuosta osa-alueesta.
Ohjelmasta sai kuvan, että Metillä on paljon "liikkumisvapautta" ja mahdollisuuksia toteuttaa kalliitakin projekteja. Oli se sitten yksityiset opinnot isoilla lukukausimaksuilla, huippuvalokuvaaja ottamaan kuvat blogiinsa, bemarilla Stockalle, rakkauslaukku Pariisista yms. Selvästi Mikael rakastaa vaimoaan ja kukkaronnyörejäkään ei pidetä tiukalla. Hoitaa myös paljon lapsia, jotta Metti voi touhuta omia juttujaan -ja tietenkin siksi, että rakastaa lapsiaan. Aina välillä ottaa Metin asukuvatkin ja ei ole mitään "mua-ei-kiinnosta-tärähtäneitä-otoksia."
Kommentit "Miklun pikkuvaimosta" ei siis vaikuta kovin korrekteilta. Se kun antaa vaikutelman epätasa-arvoisesta suhteesta ja vaimon alisteisesta asemasta. Ja alistetulta ei Metti kyllä vaikuta.
Ainoa asia, mikä ohjelmassa häiritsi, oli se seiska-lehden kansikuva. Ala-arvoista väkisin vetää menneisyys mukaan, kun se ei liity millään tavalla Mettiin ja heidän perhe-elämäänsä. En juorulehtiä lue, mutta olen siinä käsityksessä, että Mikael on aika omistautunut perheelleen, eikä käy vonkaamassa avioliiton ulkopuolista säpinää Helsingin yössä.
Mikä taas jäi mietittymään, oli fiilis siitä, että Forssellit haluavat pitää yllä perheidylli-imagoa. Ehkä pikkuisen kulissit pystyssä-meininkiä. Saatan olla väärässäkin. Ja en tällä tarkoita, että epäilisin heidän perhe-elämänsä onnellisuutta! Ihanat pienet lapset, kaunis koti, hyvät tukiverkot, taloudellinen riippumattomuus, sekä mahdollisuus toteuttaa unelmiaan ovat kaikki hyviä rakennuspalikoita onnellisen elämän rakentamisessa.
Itselleni tosin oli käydä huonosti, koska kiiltokuvaelämää ja "esimerkillistä" perheidylliä tavoitellessani sokeuduin niin, etten tajunnut ajoissa vaaranmerkkejä ja sitä tosiasiaa, että kriisejä tulee kaikille. En myöskään uskaltanut puhua vaikeuksista, jotta emme "paljastuisi." Kulissit kaatuivat sitten ison kriisin myötä rytisten niskaan. Luonto hakee aitoutta ja tasapainoa ja siinä myllerryksessä ylimielisyys, feikkiys ja kiiltokuvat saa kyytiä. Se oikea voimavara elämässä ei ole asioiden sujuminen "täydellisesti" ja "kaunis idylli" vaan rehellisyys ja asioiden näkeminen ja myöntäminen sellaisina kuin ne oikeasti ovat.
Mutta tämä olikin jo off topic. :)
Tämä oli tosi hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa! Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Toivotaan perheelle kaikkea hyvää!
Suloinen pari "Suomen Beckhamit" kaikkea hyvää ja rakkautta perheeseenne!
Vierailija kirjoitti:
Suloinen pari "Suomen Beckhamit" kaikkea hyvää ja rakkautta perheeseenne!
Aika kohtelias vertaus, Beckhameihin nähden köyhiä, feikkejä ja mitään sanomattomia. Samaa mieltä, rakkautta perheeseen. Sitä jakson perusteella kaivattaisiin. Vaisu ja kalskea tunnelma jäi, mutta perheidylliä vaan kova yritys esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miklu on kierrättänyt naisia ja bongaillut somen kautta saaden tahtomansa. Lennosta vaihtunut uuteen ja lopulta sai naisen, joka ilmeisesti vastaa toiveita. Ehkä. Minkä aikaa sitten kuori riittää miehelle, koska ainakin tulee ikävällä tavalla kohdelluksi naisensa kautta ja vielä julkisesti. Kukaan miehinen mies ei sietäisi nimittelyä perheen naiseksi.
Ja toisaalta, minkälainen nainen noin tekee. Metti ei olisi vilkaissutkaan mieheen päin, jos tämä olisi joku rööriroope tai rekkakuski. Kyllä se vaan money talks tuossa liitossa.
Syömishäiriöinen ,pintaa rakastava, tyhjää kirjoitteleva itseriittoinen nainen.
En voi olla vertaamatta Sirpa Selänteeseen, joka on ollut esimerkillinen perheenäiti ja tehnyt oikeaa työtä ennen Teemun tapaamista. Sirpa on luonnollisen kaunis ja tervehenkinen. Mutta etenkin Sirpan ja Teemun välillä näkee ulkopuolinenkin vahvan kipinöinnin edelleenkin vuosikymmenen( ja ylikin ) jälkeen. Miklun ja Metin välillä ei näkynyt kuin ikävää naljaiua ja valtataistelua.
Veitolalle täysi kymppi. Mahtavaa, kun on Suomeenkin saatu keskustelua herättävä formaatti.
Ruma ja kateellinen. Sellainen kuva tulee sinusta.
Toiseksi, vain tyhmä nainen ei mieti tulevaisuuttaan miestä valitessa. Ei todellakaan kannata valita mitään rekkakuskia ja syitä siihen on monia.
Mieluummin rekkakuski kuin pallon perässä juokseva mies.
Pallon perässä juoksevilla on hyvä kroppa, terveet elintavat ja parhaimmassa tapauksessa paljon rahaa. En ole sellaista rekkakuskia vielä tavannut.
Jalkapalloilijalla kroppa (polvet) paskana yleensä jo ennen keski-ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miklu menee baariin ja huutaa kavereilleen tuolla on tuleva lasteni äiti!.Miklu arvostaa naisessa kauneutta ja nuoruutta.Miklu häpeää sinua RUMA LIHAVA YH ÄITI...sillä ei ole väliä kuinka älykäs olet...
Paras ketju pitkään aikaan, ihan mahtavaa AV-huumoria! Vaikka aika kauheita täällä ollaan... silti naurattaa!
Omiin silmiin aika kummallinen parisuhde, mutta tuo nainenhan on vielä todella nuori ja lapsetkin jo tehtynä, eli ero tulee niin hänellähän on aikaa tehdä töitä vaikka kuinka - ja hänellä on kotoa ilmeisesti kuitenkin työnteon malli olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kauheita kommentteja mm. lapsista. Mielestäni oli aikamoisen vetelä jakso. Mikael on fiksu ja komea, arvostan hänen leikkisyyttään ja läsnäoloa lastensa kanssa. Mette on valtavan kaunis. Tulee mieleen, että heillä ei ole tainnut olla elämässään juurikaan vastoinkäymisiä. Mette vaikuttaa fiksulta, eikö haluaisi tehdä jotain järkevämpää kuin tuota bloggaamista, siitä tulee hieman tyhjäpäinen ihminen mieleen. Anteeksi, että sanon, mutta Meten peppu näyttää kummalliselta kaikissa noissa housuissa. Aivan kuin iäkkäiden naisten peppu, laihat jalat ja sellainen hieman laatikkomainen peppu, lommoilla. Ehkä se on muotia, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites ku mä oon rikkaan miehen kanssa naimisissa, hyvä työpaikka, yksi lapsi, yksi koira, paljon matkustelua, hyvä ulkonäkö ja hieno omistusasunto. En pidä Metistä, mistä siis olen hänelle kateellinen? Vastatkaa oikeasti.
*Miks käyt työssä jo olet rikas? Minä en kävisi.*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi tyttöparka. Rahaa toki on, mutta tuossa iässä jo oma perhe kun tuskin itsekään on ehtinyt aikuistua, ei ehdi opiskella omaa ammattia ja hankkia omaa uraa kun aika menee miehen ja lasten passaamiseen. Juhlimiset ja kavereiden kanssa matkailut myös jää. Liian nuorena mennyt sitoutumaan liian vanhaan mieheen.
Metti opiskelee kauppiksessa ja varmasti suhteiden ja ulkonäkönsä puolesta löytää helposti töitä.
missä maailmassa oikein elät ?
Ensimmäkin toi Meten koulu on ihan huuhaata. Isolla rahalla päästään, mutta mitään sieltä ei saa. Lisäksi todistuksen arvo tippuu mitä kauemmin koulua käy. Nythän on ollut koulussa on jo monta vuotta, eikä ole edes gradua aloittanut. Jos pilipali koulu kestää yli 7 v, ei ole ollut kummonen oppilas.
Ulkonäöllä pääsi aikoinaan pitkälle, tänä päivänä ei enää.
Mutta pääsihän se toinenkin bloggari vaatekauppaan töihin. Ehkä H et M palkkaa Meten, jos eroavat. Tosin taitaa sinnekin olla nyt jo liian vanha. En näe Metteä ihan laatikoita kantamassa ja hengareihin vaatteita laittamassa. Tuskin nopeudella pärjää muille, jotka ovat tottuneet töitä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida Mikael ihan persaukisesta perheestä olla, kun lapsuuden pelikentät oli Johanneksen kirkon ja Agricolan kirkon vieressä? Ei ihan edullisinta seutua ole enää olleet.
Mä diggasin tästäkin jaksosta. Mä en tiennyt näistä kuin sen, että herra pelaa jalkapalloa työkseen. Silleen ihan virkistävää piipahtaa aivan toisenlaisten ihmisten kotona.
Hauskoja ja lämpimiä ihmisiähän tämäkin pariskunta oli. Ei ollenkaan ylimielisiä, kuten jostain syystä luulottelin.
Ihan itse tekevät mahdollisimman paljon, ei ollut nannyjakaan. Vaikka heillä taisi hyvä tukiverkko olla ja tarvittaessa on iisiä ostaa palveluita. Nauttivat lastensakin seurasta.
Otti myöskin korvaan se, että mancave oli hävitetty: "eihän aikuinen mies pelikoneita tarvii!" Miksi siihen miehet suostuu?! Mikaelillakin olisi tilaa siellä palvelijoiden huoneessa tai siellä pokaalihuoneessa.
Mä en yleensä tykkää niistä "kuningaskulta" - väreistä, mutta olihan ne Miklun huonekalut hiton paljon persoonallisempia kuin se valkoinen ja harmaa pelkistetty. Olihan niitä yritetty siellä täällä säilyttää, mutta aika tulee senkin muuttamaan ihan varmasti, jos herra ei ota miehen paikkaa.
Niin ja siitä lojuvien tavaroiden kuvaamisesta. Ei se mitään neuroottista ole, kun se on sillä hetkellä ja siinä kiukussa tehty! ;D Olen syyllistynyt samaan. Eikä mitään vaikutusta. Eli joko ite totuttelet katsomaan niitä kasoja tai sitten siivoat ne mukisemati.
Mä löysin Miklusta paljon samaa kuin itsestäni. Mäkin saan kiksini ruokakaupoilla. Etenkin Ruoholahden Cittarissa, siellä on paljon kaikkea mitä ei täällä Vantaan provinssin Cittareissa myydäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miklu on kierrättänyt naisia ja bongaillut somen kautta saaden tahtomansa. Lennosta vaihtunut uuteen ja lopulta sai naisen, joka ilmeisesti vastaa toiveita. Ehkä. Minkä aikaa sitten kuori riittää miehelle, koska ainakin tulee ikävällä tavalla kohdelluksi naisensa kautta ja vielä julkisesti. Kukaan miehinen mies ei sietäisi nimittelyä perheen naiseksi.
Ja toisaalta, minkälainen nainen noin tekee. Metti ei olisi vilkaissutkaan mieheen päin, jos tämä olisi joku rööriroope tai rekkakuski. Kyllä se vaan money talks tuossa liitossa.
Syömishäiriöinen ,pintaa rakastava, tyhjää kirjoitteleva itseriittoinen nainen.
En voi olla vertaamatta Sirpa Selänteeseen, joka on ollut esimerkillinen perheenäiti ja tehnyt oikeaa työtä ennen Teemun tapaamista. Sirpa on luonnollisen kaunis ja tervehenkinen. Mutta etenkin Sirpan ja Teemun välillä näkee ulkopuolinenkin vahvan kipinöinnin edelleenkin vuosikymmenen( ja ylikin ) jälkeen. Miklun ja Metin välillä ei näkynyt kuin ikävää naljaiua ja valtataistelua.
Veitolalle täysi kymppi. Mahtavaa, kun on Suomeenkin saatu keskustelua herättävä formaatti.
Ruma ja kateellinen. Sellainen kuva tulee sinusta.
Toiseksi, vain tyhmä nainen ei mieti tulevaisuuttaan miestä valitessa. Ei todellakaan kannata valita mitään rekkakuskia ja syitä siihen on monia.
Mieluummin rekkakuski kuin pallon perässä juokseva mies.
Pallon perässä juoksevilla on hyvä kroppa, terveet elintavat ja parhaimmassa tapauksessa paljon rahaa. En ole sellaista rekkakuskia vielä tavannut.
Jalkapalloilijalla kroppa (polvet) paskana yleensä jo ennen keski-ikää.
Jos hoksaa pyytää rippipapin siunausta polvilleen, niin sitten on taas ehompi juoksentelemaan. Miklukin on keski-ikäinen ja hyvin toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en usko rakkauteen ensi silmäyksellä tippaakaan. Keskustelu täällä ja Forsselien jakso sai miettimään, miten tämä alkuasetelma on heidän suhteeseensa vaikuttanut. Siis kun Miklu on jo ensimmäisen kerran Metin nähdessään sanonut, että tuolla on minun tuleva vaimoni. Varmasti sen jälkeen on tutustuttu ja katsottu, että sovitaan yhteen, mutta kuinka objektiivisesti toista on voinut arvioida, kun on niin voimakkaasti jo heti alkuun päättänyt, että ulkonäöllisesti toinen on täydellinen? Tietysti jokaisen parisuhteen alkuun kuuluu ihastuminen ja rakastuminen, jotka värittävät kuvaa toisesta. Kuinka paljon tämä sitten eroaa tuollaisista julistuksista?
Sen takia olen sitä mieltä, että toisen kanssa olisi hyvä olla vuosia ennen sitoutumista. Voi ja kannattaa muuttaa yhteen, mutta ei lapsia tai häitä ennen kuin arki on tullut osaksi suhdetta. Jakson perusteella on mielestäni mahdotonta arvioida, millaista Forsselien elämä on, olihan jaksoon selväsi kerätty vain kiinnostavimmat palat. Silti jäin miettimään, mitkä ovat ne asiat, jotka kantavat heidän parisuhteessaan. Toisaalta vaikutti siltä, että ulkoiset seikat ovat molemmille tärkeitä. Ehkä siis ovat hyvin toisilleen sopivia.
Härregyyd, 41 sivua mitäänsanomattomasta jaksosta. Kannoinhan minäkin korteni kekoon, näin.
Tiivistäkää, hyvät ihmiset!
Nää edelliset vuodatuksethan on pitkiä kuin Mettiforssellin venytetty blogitekstit: ei niitä jaksa lukea.
Tosi suloinen pari. Suloinen toi Metti. Ihanat lapset. Kaunis koti. En tajua näitä teidän mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla vaakakupissa painoi miehen koulutus, työt ja ammatilliset tavoitteet.
Alussa sitä etsii asioita, jotka vetää puoleensa. Jotkut menee lähinnä hormonien perässä ja riittää, että toinen on hyvännäköinen ja vie jalat alta. Toiset analysoivat enemmän ja järkeistävät valintojaan.
En rakastunut tai ihastunut kehenkään suin päin, pidin sellaista liian riskialttiina. Tutustuin eri miehiin ja kun kohdalle osui sellainen, jonka kanssa oli luontevaa ja helppoa olla, keskustelu luisti ja halusimme samoja asioita tulevaisuudelta, suhde alkoi. Rakastuminen tuli vasta myöhemmin ja rakkaus itsessään on elämänmittainen prosessi -sen kehittymiseen joka tapauksessa menee aikaa.
Mulle kaikki tämä oli tuolloin itsestäänselvää, enkä kyseenalaistanut sitä, mutta näin jälkikäteen ajatellen olen ollut yllättävän laskelmoiva parikymppisenä. Mielessä oli tuolloin hyvin selvä visio, mitä elämältä halusin. Ja en halunnut riskeerata tavoitteitani ja unelmieni väärällä puolisovalinnalla.
Parikymppisenä menin sitten naimisiin itseäni vanhemman miehen kanssa, jonka ura ulkomailla. Mies oli (on) korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen. Sain toteuttaa mm. unelman älykkäästä miehestä, kotiäitiydestä, kauniista kodista ja kansainvälisestä elämästä.
Mutta, jos pystyisin palata taaksepäin, en tuijottaisi enää titteleitä ja tutkintoja. Enkä tavoittelisi nimenomaan menestynyttä ja hyvätuloista miestä. Ne ovat vain pintaa ja siellä takana voi olla omat haasteensa, jos asetelmana työlleen omistautunut mies ja nuori vaimo kotiäitinä "yksin" arjessa.
Mutu-tuntumalla ja omalla kokemuksella voin sanoa, että ne menestyneet, konservatiiviset miehet ns. perinteisillä arvoilla voivat olla omanarvontuntoisia, omanapaisia ja asenne kotiäitiyttä kohtaan voi olla aika sovistinen. Siinä voi joutua vaimo jossain vaiheessa taistelemaan paikastaan ja arvostaan miehensä silmissä.
Helpommalla saattaa päästä ns. taviksen kanssa. Duunariammatti yleensä on myös henkisesti helpompi, koska se ei välttämättä kummittele mielessä koko ajan. Ura-orientoitunut on välillä enemmän naimisissa työnsä kuin puolisonsa kanssa.
Jos siis koskaan antaisin neuvoja tällä saralla, niin kehottaisin etsimään helmiä niiden "tavisten" joukosta. Riittää enemmän kuin hyvin, että miehellä on sydän paikallaan ja hän pyrkii tekemään parhaansa. Ammatit ja pankkitili ei ihmistä määritä, vaan luonne, asenne ja motiivit.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun kriisi tuulettaa parisuhdetta ja molemmista tai jommasta kummasta nousee ne huonommat puolet kärjistetysti esiin, titteleillä ja yhteiskunallisella statuksella ei ole mitään väliä. Sitä vain haluaa ihmisarvon ja tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään.
Off topic, kunhan halusin raottaa miten eri tavalla siihen puolison etsimiseen voi suhtautua. ;)
Miklu menee baariin ja huutaa kavereilleen tuolla on tuleva lasteni äiti!.Miklu arvostaa naisessa kauneutta ja nuoruutta.Miklu häpeää sinua RUMA LIHAVA YH ÄITI...sillä ei ole väliä kuinka älykäs olet...
Vierailija kirjoitti:
Miklu ja Henna Kalinainenhan taisivat tapailla. Olisivat parempi pari!
Älä sanokaan! Metti on juuri sopiva edustusvaimo tuohon ylelliseen ympäristöön. Katsoin tosin kauhulla lasittamatonta parveketta, jossa tuolit. Eivätkö lapset kiipeile ja putoa matalan kaiteen yli? Ja olikohan ikkunoissa lapsilukot. Nuo vanhat hienot rakennukset eivät ole joka suhteessa lapsille turvallisia.
Pallon perässä juoksevilla on hyvä kroppa, terveet elintavat ja parhaimmassa tapauksessa paljon rahaa. En ole sellaista rekkakuskia vielä tavannut.