Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syökö moderni nainen miehuuden?
i´ve created a monster
18.01.2018 |
Tällaista olen miettinyt. On hienoa että naiset ovat nykyään lähempänä miehiä. Mutta ollaanko me jo muuttumassa liian samanlaisiksi? Haluaako naiset olla naisia ja miehiä yhtäaikaa ja samalla muuttaa miehet sellaisiksi kuin naiset aikoinaan olivat?
Modernilla naisella tarkoitan tässä itsenäistä aikuista naista joka pärjää elämän kaikilla osa-alueilla niin hyvin ettei ihan varsinaisesti tarvitse miestä mihinkään. Eikä ainakaan halua myöntää tarvitsevansa, korkeintaan sallii itsensä haluta silloin kuin se itselle pahaiten sopii.
Ei en ole mies. Olen nelikymppinen nainen, äiti, tytär ja vaimo. Eräs ystäväni kertoi tuttavaperheensä luona vierailusta Brasiliassa. Siellä perheen mies ei antanut tämän naisen kantaa kauppakasseja, vaikka suomalaisnainen tiukasti yrittikin. Mies on brasilialainen ja naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Mies naurahti ja sanoi että juuri tuollaisia suomalaiset naiset ovat! Kaikki pitäisi tehdä itse eikä apua tarvita. Brasiliassa miehet kantavat naistensa kantamukset koska arvostavat naisia. Ei siksi etteivätkö he tietäisi naisen kyllä jaksavan, vaan siksi että se on heille luontaisesti helpompaa. Miehet jaksavat vähän paremmin ja näin säästetään naisten arvokasta elinvoimaa tärkeämpiin tehtäviin.
Kuuntelin tätä ja leikani loksahti. Niinhän sen pitäisi olla! Mutta miksei se ole? Koska me naiset ei enää anneta miesten olla miehiä! Me halutaan olla superihmisiä jotka pystyy siihen kaikkeen mihin miehetkin ja siihen päälle ollaan vielä naisia. Repikää siitä!
Mutta mihin se mies tässä kuviossa sitten mahtuu? Ei oikein mihinkään. Siksi mies pitääkin kutistaa kuten miehet ovat kautta aikojen naisille tehneet. Siitäpä saavat, niih!
Jotakuinkin koen että näin me nykyään elämme. Ja jos miestä ei sentään tarvitse kutistaa, niin sitten sen on oltava kuin modernit naiset. Lopputulema on että ollaan kaikki jo niin samanlaisia ettei mikään vedä enää puoleensa.
Minä olen synnyttänyt hirviön. Luonut miehestäni kaikkien yhdessäolo vuosieni aikana sellaisen kuin haluan. Tai luulin halunneeni. Ja hän on kaikessa kiltteydessään pyrkinyt olemaan täydellinen mies minulle. Kun lapset olivat pieniä en jaksanut seksiä. Toivoin että voi kun toikin lopettaisi jatkuvan haluamisensa. Nyt kun lapset ovat isompia näin on käynytkin. Nyt en muuta toivokaan kuin että haluaisi taas. Ja on monta monituista muutakin asiaa jotka matkan varrella ovat muuttuneet suuntaan jota silloin toivoin. Ei heti eikä ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan, vaan sitten hetken päästä.
Miehen haluttomuus on saanut minut pohtimaan naiseutta ja mieheyttä sekä omia toimiani tämän kaiken keskellä. Ja sitten vähän laajemmin koko yhteiskunnan tasolla. Me halutaan että miehet jää enemmän kotiin hoitamaan lapsia että naiset voivat luoda uraa. Me halutaan että mies tekee yhtä paljon kotitöitä, ymmärtää meidän ajatuksia ja antaa läheisyyttä oikealla sopivalla tavalla. Samaan aikaan meillä on kova tarve näyttää että me kyllä pystytään kaikkeen samaan kuin mieskin. Että eihän me oikeastaan sitä miestä edes tarvita. Paitsi luomaan perheidylliä meidän ehdoilla.
Kyllä, tämä on karrikoitua teksitä. Mutta en tahtoisi olla suomalainen mies. Ja jotenkin koen hankalaksi olla suomalainen pärjääjä nainenkaan. Haluaisin antautua. Mieheni, sinä olet täydellinen vaikket aina tekisikään niin kuin toivon. Sano joskus ei. tarvitsen sitä, naisena.
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on naispuolinen lassukka? Löytyykö vastaavaa termiä?
Feministi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ongelma on absurdi, ellei halua tarjota jotakin kahvia ja viineriä, ei tarjoa, taloudellisesti asia on merkityksetön joka tapauksessa. Vai kuinka monta sataa niitä treffikumppaneita oikein on?
Kenties ongelma onkin laadultaan periaatteellinen...? Ei kai se voi olla niinkään, että naiset puhuvat ja purkavat vuosikymmenten ajan itseään määrittäneitä sukupuolirooleja, mutta sitten kun tulee puhe miestä määrittelevistä sukupuoliodotuksista, niin jotkut naiset pyrkivät vaientamaan ja mitätöimään koko keskustelun? Sillä ei ole arvoa, eikä sitä pidä käydä? Kukin miettiköön vain itse omat maksamisensa, jne. jne.
Eikö tällainen keskustelu / vaientelu periaatteessa muistuta hieman (tai vähän enemmänkin kuin vähän...) niitä torjumisen ja vaientamisen tapoja, joita varhaiset feministinaiset saivat aikoinaan kohdata, kun yrittivät nostaa kysymyksiä naisen roolista ja asemasta yhteisölliseen keskusteluun?
Saisiko jonkun konkreettisen esimerkin tästä ongelmasta jos se kerta on todellinen?
Ylläolevista kommenteista löytyy esimerkit feministisestä(?) keskustelun vaientelusta ja väheksynnästä, kun puheeksi tulevat miehiä määrittävät sukupuoliroolit. Ja esimerkki miestä määrittävistä sukupuolirooleista on vaikkapa se oletus tarjoamisesta, tai aloitteellisuudesta - samalla kun monista naista velvoittavista sukupuolisen kanssakäymisen rooleista on siis irtauduttu. Miestä määrittävistä ei sovi edes keskustella; se on törkeää, jne.
Miksei myös vaikka nykyiset maanpuolustusjärjestelyt käy tähän tehokkaaksi esimerkiksi. En nyt viitsi enempää rautalangasta vääntää; sisälukutaidolla luulisi selviävän, mihin viitattiin...!?
Moderni nainen ei syö modernin miehen miehuutta. "Perinteisen" miehen miehuuden voi syödäkin. Moderni mies osaa elää nykymaailmassa eikä edes halua olla aamusta iltaan töissä tienatakseen rahat perheen elämiseen. Moderni mies on pelkästään tyytyväinen, kun perheen tarvitessa uutta ruokapöytää voi mennä kauppaan ostamaan sellaisen eikä tarvitse saha kourassa lähteä ensin kaatamaan metsästä puuta ja sitten nikkaroida siitä perheelleen pöydän. Moderni mies arvostaa elämässään erilaisia asioita kuin "perinteinen" mies. Moderni mies tykkää tehdä asioita (esim kalastaminen) huvin vuoksi eikä pakon sanelemana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ongelma on absurdi, ellei halua tarjota jotakin kahvia ja viineriä, ei tarjoa, taloudellisesti asia on merkityksetön joka tapauksessa. Vai kuinka monta sataa niitä treffikumppaneita oikein on?
Kenties ongelma onkin laadultaan periaatteellinen...? Ei kai se voi olla niinkään, että naiset puhuvat ja purkavat vuosikymmenten ajan itseään määrittäneitä sukupuolirooleja, mutta sitten kun tulee puhe miestä määrittelevistä sukupuoliodotuksista, niin jotkut naiset pyrkivät vaientamaan ja mitätöimään koko keskustelun? Sillä ei ole arvoa, eikä sitä pidä käydä? Kukin miettiköön vain itse omat maksamisensa, jne. jne.
Eikö tällainen keskustelu / vaientelu periaatteessa muistuta hieman (tai vähän enemmänkin kuin vähän...) niitä torjumisen ja vaientamisen tapoja, joita varhaiset feministinaiset saivat aikoinaan kohdata, kun yrittivät nostaa kysymyksiä naisen roolista ja asemasta yhteisölliseen keskusteluun?
Saisiko jonkun konkreettisen esimerkin tästä ongelmasta jos se kerta on todellinen?
Ylläolevista kommenteista löytyy esimerkit feministisestä(?) keskustelun vaientelusta ja väheksynnästä, kun puheeksi tulevat miehiä määrittävät sukupuoliroolit. Ja esimerkki miestä määrittävistä sukupuolirooleista on vaikkapa se oletus tarjoamisesta, tai aloitteellisuudesta - samalla kun monista naista velvoittavista sukupuolisen kanssakäymisen rooleista on siis irtauduttu. Miestä määrittävistä ei sovi edes keskustella; se on törkeää, jne.
Miksei myös vaikka nykyiset maanpuolustusjärjestelyt käy tähän tehokkaaksi esimerkiksi. En nyt viitsi enempää rautalangasta vääntää; sisälukutaidolla luulisi selviävän, mihin viitattiin...!?
Kyllä sinun pitää nyt rautalangasta vääntää koska ei kukaan usko anonyymiä nettikirjoittajaa joka vain toteaa että asia on näin.
Ei, mutta miehen miehuus syö modernia naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ongelma on absurdi, ellei halua tarjota jotakin kahvia ja viineriä, ei tarjoa, taloudellisesti asia on merkityksetön joka tapauksessa. Vai kuinka monta sataa niitä treffikumppaneita oikein on?
Kenties ongelma onkin laadultaan periaatteellinen...? Ei kai se voi olla niinkään, että naiset puhuvat ja purkavat vuosikymmenten ajan itseään määrittäneitä sukupuolirooleja, mutta sitten kun tulee puhe miestä määrittelevistä sukupuoliodotuksista, niin jotkut naiset pyrkivät vaientamaan ja mitätöimään koko keskustelun? Sillä ei ole arvoa, eikä sitä pidä käydä? Kukin miettiköön vain itse omat maksamisensa, jne. jne.
Eikö tällainen keskustelu / vaientelu periaatteessa muistuta hieman (tai vähän enemmänkin kuin vähän...) niitä torjumisen ja vaientamisen tapoja, joita varhaiset feministinaiset saivat aikoinaan kohdata, kun yrittivät nostaa kysymyksiä naisen roolista ja asemasta yhteisölliseen keskusteluun?
Saisiko jonkun konkreettisen esimerkin tästä ongelmasta jos se kerta on todellinen?
Ylläolevista kommenteista löytyy esimerkit feministisestä(?) keskustelun vaientelusta ja väheksynnästä, kun puheeksi tulevat miehiä määrittävät sukupuoliroolit. Ja esimerkki miestä määrittävistä sukupuolirooleista on vaikkapa se oletus tarjoamisesta, tai aloitteellisuudesta - samalla kun monista naista velvoittavista sukupuolisen kanssakäymisen rooleista on siis irtauduttu. Miestä määrittävistä ei sovi edes keskustella; se on törkeää, jne.
Miksei myös vaikka nykyiset maanpuolustusjärjestelyt käy tähän tehokkaaksi esimerkiksi. En nyt viitsi enempää rautalangasta vääntää; sisälukutaidolla luulisi selviävän, mihin viitattiin...!?
Minä olen nähnyt vain feminististä keskutelua jossa koitetaan murtaa kaikki sukupuoliroolit. Voitko vaikka linkata missä on pidetty törkeänä puhua miehen roolista?
Myös tuo oletus aloiteesta ja tarjoamisesta on tullut vastaan vain tällä palstalla jossa trollit riitelee aiheesta eli siihen väitteeseen haluaisin myös jotain pohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvo on ihmisoikeuksien kannalta tärkeää, mutta täysin tarpeetonta, jopa haitallista kun puhutaan kahden eri sukupuolen edustajista, joiden biologian määrittelemät erilaisuudet ovat kiistämättömiä ja olleet osa ihmiskunnan kehitystä sen kehityksen alusta saakka.
En kyllä taas näe sitä, miten tasa-arvo olisi mitenkään "tarpeetonta", saati "haitallista" sen kannalta, että sukupuolieroja voidaan tunnistaa ja niistä voidaan keskustella. Pikemminkin tasa-arvo ideaalina edesauttaa keskustelua sukupuolista - nämä kulkevat käsi kädessä. Ja tasa-arvohan ei tarkoita erojen kieltämistä ja "tasapäistämistä"; vaan päin vastoin edellyttää erojen havaitsemista.
Sukupuolisuuden biologisen määrittyneisyyden rinnalta ei pidä unohtaa pois sukupuolisuuden sosiaalista (ja historiallista, jne.) määrittyneisyyttä. Näiden kahden (luonnon & kulttuurin) välinen rajanveto on tietysti myös yksi kriittinen (ja ratkeamaton) kysymys aiheisiin liittyen. Mutta molempien näkökulmien merkitys on tärkeä, ohittamaton.
Voi senkin todeta, ettei mikään sukupuolimääritys varmasti tule kattaneeksi kaikkia (nykyisiä ja/tai menneitä) yksilöitä. Se ei silti tarkoita, että sukupuolisuutta ei olisi olemassa, tai että sen ulottuvuuksia ei voitaisi pätevästi osoittaa ja nostaa perusteltuun keskusteluun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katokaa Youtubesta vaikka hakusanalla "When man hits back", niin saatte tasa-arvoon erilaista perspektiiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläolevista kommenteista löytyy esimerkit feministisestä(?) keskustelun vaientelusta ja väheksynnästä, kun puheeksi tulevat miehiä määrittävät sukupuoliroolit. Ja esimerkki miestä määrittävistä sukupuolirooleista on vaikkapa se oletus tarjoamisesta, tai aloitteellisuudesta - samalla kun monista naista velvoittavista sukupuolisen kanssakäymisen rooleista on siis irtauduttu. Miestä määrittävistä ei sovi edes keskustella; se on törkeää, jne.
Miksei myös vaikka nykyiset maanpuolustusjärjestelyt käy tähän tehokkaaksi esimerkiksi. En nyt viitsi enempää rautalangasta vääntää; sisälukutaidolla luulisi selviävän, mihin viitattiin...!?
Minä olen nähnyt vain feminististä keskutelua jossa koitetaan murtaa kaikki sukupuoliroolit. Voitko vaikka linkata missä on pidetty törkeänä puhua miehen roolista?
Myös tuo oletus aloiteesta ja tarjoamisesta on tullut vastaan vain tällä palstalla jossa trollit riitelee aiheesta eli siihen väitteeseen haluaisin myös jotain pohjaa.
Tämän ketjun viimeisimpien sivujen kommenteista löytyvät mainitut keskustelunvaientamisasenteet, joissa keskustelu miessukupuoleen kohdistuvista sosiaalisista määrityksistä pyritään torjumaan kokonaan erinäisten syytösten ja solvausten säestyksellä. Lue ne.
Aloite & tarjoaminen: Ahaa... No yleinen olettamus siitä, että mies on se, joka tekee aloitteen ja tarjoaa treffeillä on edelleen olemassa. Se on yksi pieni esimerkki miessukupuoleen kohdistuvasta sosiaalisesta määrityksestä, jollaisia joku voi ihan hyvin perustein tahtoa nostaa keskusteluun; ihan siinä missä erilaisia naisiin kohdistuvia sosiaalisia määrityksiäkin on ahkerasti tuotu esiin ja kritisoitu. Tässä esimerkissä kyse ei ole (enää nykyisin) ehdottomasta ja poikkeuksettomasta miessukupuoleen kohdistuvasta vaatimuksesta, mutta todellisesta ja vaikuttavasta sosiaalisesta oletuksesta kuitenkin. Eli tämä on esimerkki yleisten miessukupuoliroolien, -määrittelyjen ja -arvostusten olemassaolosta ja vaikuttavuudesta nyky-yhteisössä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Paria astetta painavampi esimerkki on vaikkapa mainittu asevelvollisuus - johon kytkeytyy jopa ihmisoikeuskysymyksiäkin. Ja ydinpointti on se, että tällaisten sukupuolisuusilmiöiden olemassaoloa ja vaikutusta meihin ja elämäämme ei voi eikä pidä kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti syö, nimittäin sen lapsellisen miehuuden joka perustuu joidenkin ostoskassien kantamiseen. Vähän johonkin järkevämpään pitää aikuisen kansalaisen pystyä identiteettinsä rakentamaan tai kanssaihmisten kohtelun perustamaan kuin siihen mitä siellä pöksyissä on.
M27
Vierailija kirjoitti:
Huh, mä oon nähnyt kyllä karmeita esimerkkejä tästä... pahimpina ne joissa vaimo käskyttää miestään kuin lasta ja mies tekee kiltisti niin kuin sanotaan. Työkaverini on tällainen mies. Olen monesti kysynyt mitä luulet vaimosi vastaavan jos sanot EI. Kuulemma varmaan eroaa ja muuttaa pois maasta lapsen kanssa. Voiko olla niin että jotkut miehet jollain kummallisella tavalla nauttii lapsen/alistetun roolissa elämisestä? Vai onko se vaan henkistä väkivaltaa josta ei uskalla irrottautua?
On olemassa paljonkin miehiä, jotka haluavat viettää elämänsä ikiteininä murjottaen ja tehden enemmän tai vähemmän niin kuin käsketään. Kun uhmakkuus ja itsekeskeisyys tai vetäytyvä kiltteys on jääneet päälle, niin käskyttävä äitivaimo sopii siihen kuin nenä päähän. Taantumus rentouttaa.
Oma poika on viisivuotiaasta asti näyttänyt haluavan sitä, että äiti komentaa tiukasti. Sitten saa teeskennellä kärsivää, mutta oikeasti poika on salaa tyytyväinen ja pidättelee onnellista virnettä, etten huomaisi. En haluaisi samaa mieheltä, vaan olisi kivaa voida rentoutua vuorollani eikä katsoa peiliin niin, että sieltä vastaa dobermannin hymy. Tähän rooliin minua on yritetty toistuvasti väkisin asettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti syö, nimittäin sen lapsellisen miehuuden joka perustuu joidenkin ostoskassien kantamiseen. Vähän johonkin järkevämpään pitää aikuisen kansalaisen pystyä identiteettinsä rakentamaan tai kanssaihmisten kohtelun perustamaan kuin siihen mitä siellä pöksyissä on.
M27
Tämä on juuri tämä olennaisesti sama argumentti kuin se, jolla varhaiset feministit leimattiin haarovälinsä sekoittamiksi hysteerikoiksi ja mihinkään kelpaamattomiksi epänaisiksi. Että onnea vaan. :) Nyt oli lausujana siis allekirjoituksen mukaan "M" - sinänsä sama, onko "M" tai "N"; varmaan ollut tässäkin ketjussa jo molempia.
Pikkuhuomio vain - ne voi miettiä, jotka tahtoo ja kykenee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, mä oon nähnyt kyllä karmeita esimerkkejä tästä... pahimpina ne joissa vaimo käskyttää miestään kuin lasta ja mies tekee kiltisti niin kuin sanotaan. Työkaverini on tällainen mies. Olen monesti kysynyt mitä luulet vaimosi vastaavan jos sanot EI. Kuulemma varmaan eroaa ja muuttaa pois maasta lapsen kanssa. Voiko olla niin että jotkut miehet jollain kummallisella tavalla nauttii lapsen/alistetun roolissa elämisestä? Vai onko se vaan henkistä väkivaltaa josta ei uskalla irrottautua?
On olemassa paljonkin miehiä, jotka haluavat viettää elämänsä ikiteininä murjottaen ja tehden enemmän tai vähemmän niin kuin käsketään. Kun uhmakkuus ja itsekeskeisyys tai vetäytyvä kiltteys on jääneet päälle, niin käskyttävä äitivaimo sopii siihen kuin nenä päähän. Taantumus rentouttaa.
Oma poika on viisivuotiaasta asti näyttänyt haluavan sitä, että äiti komentaa tiukasti. Sitten saa teeskennellä kärsivää, mutta oikeasti poika on salaa tyytyväinen ja pidättelee onnellista virnettä, etten huomaisi. En haluaisi samaa mieheltä, vaan olisi kivaa voida rentoutua vuorollani eikä katsoa peiliin niin, että sieltä vastaa dobermannin hymy. Tähän rooliin minua on yritetty toistuvasti väkisin asettaa.
Eikö se sitten toisaalta ole jälleen vähän epätasa-arvoista, jos jotkut miehet eivät saa omasta tahdostaan omaksua alistuvampaa, "passiivisemman" osapuolen roolia parisuhteessa - jos sama kuitenkin joillekin naisille on sallittua? Vai halveksutteko ja moralisoitteko te kaikkia niitä naisiakin, jotka eivät ole suhteessaan joko ehdottoman tasavaltaisia tai sitten dominoivia?
Miksi ylipäätään pitää moisella vimmalla halveksia ihmisiä ja näiden valintoja?
Jokaisessa suhteessa on lisäksi erilaisia osa-alueita, joilla toinen on hallitsevampi. Vai joko sekin on väärin?
Lapset pitää tietysti kasvattaa ja erilaiset rajat ja periaatteet opettaa, se on selvää. Mutta eivätkö aikuiset saa elää niin kuin yhteisesti tahtovat ja rooliodotuksiin kehystäytymättä; ainakin sitä ajatusta on viime aikoina pyritty edistelemään...?
Kyselen vain, en pyri provosoimaan vaan herättämään ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä syö, koska lopulta nainen pitää seksikkäänä miehistä miestä, eikä naisen kaltaista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Moderni nainen ei syö modernin miehen miehuutta. "Perinteisen" miehen miehuuden voi syödäkin. Moderni mies osaa elää nykymaailmassa eikä edes halua olla aamusta iltaan töissä tienatakseen rahat perheen elämiseen. Moderni mies on pelkästään tyytyväinen, kun perheen tarvitessa uutta ruokapöytää voi mennä kauppaan ostamaan sellaisen eikä tarvitse saha kourassa lähteä ensin kaatamaan metsästä puuta ja sitten nikkaroida siitä perheelleen pöydän. Moderni mies arvostaa elämässään erilaisia asioita kuin "perinteinen" mies. Moderni mies tykkää tehdä asioita (esim kalastaminen) huvin vuoksi eikä pakon sanelemana.
Miehuus syö modernia naista. Käyn aamusta iltaan töissä ja elätän perheen.
Olen tyytyväinen jos voin hakea ruokapöydän vaikka ikeasta eikä tarvitse itse tehdä. Voin tehdä jos on pakko. En edes halua olla aamusta iltaan töissä mutta teen sen koska tarvitaan. Jos on tilaisuus jätän tekemättä. Arvostan erilaisia asioita elämässä. Käyn kalassa ainoastaan huvin vuoksi. Teen siitä myös ruokaa. Olen vain mies, en moderni enkä perinteinen. Teen asioita joita tarvitaan ja joista pidän ajattelematta olenko mies vai nainen. Tämä syö modernia naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, mä oon nähnyt kyllä karmeita esimerkkejä tästä... pahimpina ne joissa vaimo käskyttää miestään kuin lasta ja mies tekee kiltisti niin kuin sanotaan. Työkaverini on tällainen mies. Olen monesti kysynyt mitä luulet vaimosi vastaavan jos sanot EI. Kuulemma varmaan eroaa ja muuttaa pois maasta lapsen kanssa. Voiko olla niin että jotkut miehet jollain kummallisella tavalla nauttii lapsen/alistetun roolissa elämisestä? Vai onko se vaan henkistä väkivaltaa josta ei uskalla irrottautua?
On olemassa paljonkin miehiä, jotka haluavat viettää elämänsä ikiteininä murjottaen ja tehden enemmän tai vähemmän niin kuin käsketään. Kun uhmakkuus ja itsekeskeisyys tai vetäytyvä kiltteys on jääneet päälle, niin käskyttävä äitivaimo sopii siihen kuin nenä päähän. Taantumus rentouttaa.
Oma poika on viisivuotiaasta asti näyttänyt haluavan sitä, että äiti komentaa tiukasti. Sitten saa teeskennellä kärsivää, mutta oikeasti poika on salaa tyytyväinen ja pidättelee onnellista virnettä, etten huomaisi. En haluaisi samaa mieheltä, vaan olisi kivaa voida rentoutua vuorollani eikä katsoa peiliin niin, että sieltä vastaa dobermannin hymy. Tähän rooliin minua on yritetty toistuvasti väkisin asettaa.
Eikö se sitten toisaalta ole jälleen vähän epätasa-arvoista, jos jotkut miehet eivät saa omasta tahdostaan omaksua alistuvampaa, "passiivisemman" osapuolen roolia parisuhteessa - jos sama kuitenkin joillekin naisille on sallittua? Vai halveksutteko ja moralisoitteko te kaikkia niitä naisiakin, jotka eivät ole suhteessaan joko ehdottoman tasavaltaisia tai sitten dominoivia?
Miksi ylipäätään pitää moisella vimmalla halveksia ihmisiä ja näiden valintoja?
Jokaisessa suhteessa on lisäksi erilaisia osa-alueita, joilla toinen on hallitsevampi. Vai joko sekin on väärin?
Lapset pitää tietysti kasvattaa ja erilaiset rajat ja periaatteet opettaa, se on selvää. Mutta eivätkö aikuiset saa elää niin kuin yhteisesti tahtovat ja rooliodotuksiin kehystäytymättä; ainakin sitä ajatusta on viime aikoina pyritty edistelemään...?
Kyselen vain, en pyri provosoimaan vaan herättämään ajatuksia.
Terve aikuinen ihminen ei halua alistua tai alistaa, vaan olla tasavertainen. Jos haluaa alistua tai alistaa, on omassa itsetunnossa jotakin pielessä. Terve ihminen osaa seistä itsevarmana omilla jaloillaan, tarvittaessa uskaltaa pyytää apua. Terve ihminen hyväksyy muut ja itsensä sellaisina kuin on mutta pyrkii silti kehittymään vielä lisää ja haluaa auttaa muita. Terve ihminen ei tarvitse toista ihmistä oman itsensä pönkittämiseen, toki hyvä seura tuo elämään lisää iloa.
Yhtä sanaa tässä ketjussa en ole nähnyt: tasapaino.
Suomalainen nainen tottui tekemään sota-aikana kaiken koska oli pakko. Sodasta palaavat miehet olivat usein fyysisesti tai henkisesti vammautuneita tai eivät palanneet ollenkaan, joten vastuu jatkui naisella.
Sukupolvelta toiselle on periytynyt malli jossa nainen pyörittää kotia ja sen ovat oppineet sekä tytöt että pojat. Mallin murtaminen ei ole nopea ja helppo tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nähnyt vain feminististä keskutelua jossa koitetaan murtaa kaikki sukupuoliroolit.
Enpä ole tuollaisesta nähnyt minkäänlaista merkkiä. Esimerkiksi kansallismielinen metsästävä mies, joka tahtoo olla perheen pää naisen hoitaessa kotia, ei saa minkäänlaista tukea.
Feministit ohjaavat ihmisiä tietynlaisiin rooleihin ja kieltävät näiltä toisenlaiset roolit. He eivät missään nimessä kannata roolien vapaata valintaa. Jos kannattaisivat, niin silloin se näkyisi myös käytännössä. Nythän feministit kategorisesti tuomitsevat tietynlaiset roolit sen sijaan että tukisivat niitä.
Feminismi on totalitarismia, ei vapautta.
Mikään ei tuhoa miehen miehisyyttä nopeammin kuin vikinä ja ulina jostain feminismin emaskulisoivasta vaikutuksesta tai siitä, että enää "ei saa olla mies"
Alue: Aihe vapaa
Ei tietystikään sanella...ei pelkästään sen sukupuolen mukaan, mutta sukupuoli määrittää ihmistä jä tämän käytöstä kuitenkin, eikä sitä voida kiistää. On olemassa sukupuolisidonnaisia asioita jotka kuuluvat vain toiselle ihmislajin sukupuolen edustajista. Esim. lajityypillisesti nainen synnyttää, imettää, hoitaa lasta ja mies siittää, puolustaa perhettään, hankkii ruokaa. Nyky-yhteiskunnassa nämä roolit eivät enää ole niin selkeitä, mutta ne silti vaikuttavat meihin jos ei muutoin, niin alitajuisesti koska meidät on ohjelmoitu siten. Muutoin esimerkiksi, miehelle olisi kehittynyt kohtu tmv, sukupuolia ei olisi olemassa ja lisääntymiseen ei tarvittaisi naista ja miestä niinkuin ainakin nykyään vielä on.