Kielten opiskelijat! Mikä kieli on mielestäsi vaikea?

Minua aina naurattaa kommentit, joiden mukaan englanti on helppo kieli. Ei todella ole. Kyllähän sitä tietenkin arkisissa yhteyksissä pian oppii puhumaan suht sujuvasti, mutta kun mennään vaikka vain laatukirjallisuuteen, vaatimustaso nousee nopeasti. Sitä voi kukin miettiä, kumpaa on helpompi lukea alkuperäiskielellä, Volter Kilpeä vai Salman Rushdieta...

Nuo listatuthan ovat ihan piece of cake.

Itselläni on korean opiskelut ihan alussa, eikä tämä helppoa ole. Olen vain aina halunnut oppia kielen, mitä ei kirjoiteta latinalaisin aakkosin, joten valitsin korean.

Osaan noista kaikkia muita paitsi espanjaa, mutta kyllä se ranska on vaikein kieli.

Olen opiskellu saksaa, ruotsia, englantia, ranskaa ja espanjaa, tuossa järjestyksessä. Enkä voi sanoa että mikään noista on vaikeaa. Mutta minulla kielten opiskelu vaikeutui siksi, että alkoi olla työlästä kaiken muun ohella ottaa vielä yksi kieli lisää (D-ranska lukiossa). Ja espanjaa taas luin aikuisena työväen opistossa, jolloin omat aivot olivat paljon teflonisemmat, kuin lapsena :D Mutta jos on pakko pohtia, mikä noista on vaikein, niin yllättäen ehkä ruotsi? Tai ranska.

Vierailija kirjoitti:

Italia on oikeasti todella vaikea kieli. Verbioppi pahempaa kuin ranskan kielessä.

Osaan ranskan ja italian alkeet ja mielestäni ranska on paljon vaikeampi kieli. Italiaa on paljon helpompi ääntää ja ymmärtää. Puhun nyt siis ihan vaan helposta turistikielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellu saksaa, ruotsia, englantia, ranskaa ja espanjaa, tuossa järjestyksessä. Enkä voi sanoa että mikään noista on vaikeaa. Mutta minulla kielten opiskelu vaikeutui siksi, että alkoi olla työlästä kaiken muun ohella ottaa vielä yksi kieli lisää (D-ranska lukiossa). Ja espanjaa taas luin aikuisena työväen opistossa, jolloin omat aivot olivat paljon teflonisemmat, kuin lapsena :D Mutta jos on pakko pohtia, mikä noista on vaikein, niin yllättäen ehkä ruotsi? Tai ranska.

Jos edistymisen asteesta puhutaan, niin itse luin siis koulussa saksaa 9 vuotta, ruotsia 6 vuotta ja englantia 5 vuotta ja kirjoitin kaikista laudaturit, kielipäätä kun on. Sen sijaan ranska jäi yhteen kurssiin ja espanjaa opiskelin yhden vuoden, eli niiden taidot jäivät todella vaatimattomiksi. Tosin espanjassa pärjäsi jo espanjalla turistina tuolla opiskelulla auttavasti :) Ranskaksi osaan sanoa enää suunnilleen Je voudrais (?) eli "haluaisin" ja sen jälkeenhän pärjää elekielellä, eikö vaan :D

Saksa ja ruotsi on mielestäni helppoja kieliä, muistuttavat vähän toisiaan (en tarkoita että yhtä paljon kuin esim. norja ja ruotsi mutta kuitenkin). Ranska mielestäni vaikein, muut kielet olen oppinut aika nopeasti ja suht vaivattomasti mutta ranska jäi kesken. Saattoi tosin olla että opettaja ei ollut se paras.

Olen opiskellut noista ap:n mainitsemista kielistä muita paitsi espanjaa ja ranskaa. En kokenut ollenkaan vaikeiksi. Saksa erityisesti on helppo, kun se on niin looginen kieli ja mielestäni myös helppo ääntää. Lisäksi mielestäni venäjä on helppo (joku kommentoi, että olisi vaikea), koska sitä on Suomessa mahdollista kuulla esim. radiosta (ja sitä kautta oppia paremmin), ääntäminenkin on helppoa. Vaikea mielestäni on ollut kiina; korvani ei meinaa erottaa tooneja ja myös puhuminen oikealla toonilla ei meinaa luonnistua, kielioppihan tosin on melko yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Italia on oikeasti todella vaikea kieli. Verbioppi pahempaa kuin ranskan kielessä.

Italiassa on paljon samaa kuin ranskassa, mutta sen ääntäminen on tosiaan paljon helpompaa. Sitten taas mielestäni italiassa pronominit ja prepositiot taipuvat hieman monimutkaisemmin kuin ranskassa ja jotkut hyvin yleiset verbit ovat hieman hankalampia, koska niihin on yhdistetty yksi tai useampi taipuva pronomini (esim. piacere,  jossa pronomini datiivissa ja verbi taipuu lukumäärän mukaan, mi piace / mi piacciono ja farcela-> non ce la faccio piu). Pronominit siis italiassa taipuvat datiivissa ja akkusatiivissa muuttaen verbien päätteitä perfektissä ja pluskvamperfektissa ja niiden kanssa pitää olla tarkkana.

Japani

on vaikeaa - kielioppi, sanat ja ääntäminen menee, hiraganat ja katakanat hallussa, mutta ne kanjit. En varmaan ikinä opi, liian vaikeita.. Huoh miksi japanilaisilla pitää olla kanjit käytössä.

saksa

Kielioppi hieman haastavaa, varsinkin prepositiot. Sanat jää suht helposti mieleen, lausuminen joissakin hieman hankalampaa.

ruotsi

sanat helppoja, mutta jotenkin tekstin tuottaminen itse on vaikeaa - ei siis sanavarastoa. Mutta sitten taas kun kuuntelen/luen ruotsia, niin ymmärrän aika hyvin.

Englanti

Helppoa, kun sitä on pienestä asti opiskellut. Pitäisi vain uskaltaa puhua enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla on kokemusta useamman kielen opiskelusta!

Mitkä kielet koit vaikeiksi ja miksi? Opitko kieltä koskaan vai jäikö tietyt kielioppiasiat hämärän peittoon?

Onko kielioppi toisissa kielissä helppoa, toisissa vaikeampaa?

Jos puhutaan ihan kielen kieliopin perusteista (ei vain alkeista).

Missä kielessä piti tosissaan pusertaa, että oppi menee päähän?

Kielet, joiden opiskelusta haluaisin kokemusta:

ruotsi

saksa

ranska

italia

espanja

englanti

ruotsi - mainettaan vaikeampi, hieman suttuinen ääntäminen ja verbeissä pientä arvaamattomuutta taivutuksen suhteen, mitä esim.norjassa ei samalla tavalla ole (toisaalta norjassa on vielä epäselvempi ääntämys ja enemmän artikkeleita). Kokonaisuutena ei kuitenkaan vaikeimmasta päästä.

saksa - hankalia monikon sijamuotoja, jopa nominatiivin sijamuotoja on joskus vaikea muistaa ja lauseet voivat muodostua pitkiksi. Todella isoja murre-eroja eri maiden välillä, jonka myötä kaikkien puhetta ei voi perushyvillä taidoilla ymmärtää.

ranska - vaikeinta ehkä puheen ymmärtäminen ja se on vaikeampaa kuin muissa mainituissa kielissä; erittäin hyvä englannin taito ja muiden romaanisten kielten taito nopeuttaa lukemisen ja kirjoittamisen oppimista paljon. Joskus sanajärjestys ja yksittäiset kieliopilliset yksityiskohdat voivat olla hankalia sanojen sitomisineen. Afrikassa puhutaan suomalaisittain ajateltuna selkeämpää ranskaa kuin Euroopassa.

italia - mikään tässä kielessä ei ole erityisen vaikeaa tai haastavaa, koska ääntäminen on selkeää ja suomen kaltaista ja kieliopissa ei suurempia epäsäännöllisyyksiä. Ranska ja muut romaaniset kielet sekä erittäin hyvä englannin osaaminen nopeuttavat taas oppimista entisestään. Ei pidä kuitenkaan ylpistyä, sillä hyvä lukutaito ei siirry automaattisesti tehokkaaksi puhe- tai kirjoitustaidoksi, vaan sanastoa on loputtomasti opeteltavaksi kuten muissakin kielissä.

espanja - paljolti sama kuin italia, mutta kielioppi ehkä vielä himpun verran yksinkertaisempaa, mutta erilaisia murteita enemmän levinneisyydestä johtuen ja sanat lyhyempiä sekä puhetempo ehkä vähän nopeampi. Englannista ja muista romaanisista kielistä on hyötyä oppimisessa. Suurin haaste on sanaston oppiminen. Portugalia voi ajatella karkeasti vaikeana espanjan murteena; hyvin samankaltainen sanasto, mutta puheen ymmärtämisen oppiminen kestää paljon kauemmin.

englanti - tätä ei osaa tarkastella niin objektiivisesti, kun on ollut pakko aloittaa koulussa jo lapsena.

Latina ja muinaiskreikka, hyi olkoon! Nuo taipuvat suomen tavoin sijapäätteissä, ja varsinkin kreikassa verbimuotoja on tuhottomasti, esim. aktiivin ja passiivin lisäksi on vielä mediumi, ja tapaluokkiakin neljä: indikatiivi, optatiivi, konjuktiivi ja imperatiivi. Aikamuotojakin enemmän, esim. aoristi. Nominitkin taipuvat suvussa, luvussa ja sijoissa, ja sitten on yksikön ja monikon lisäksi vielä duaali.

Olen opiskellut ruotsia, saksaa ja englantia sekä puolaa yliopistokurssitasolla melko vaivattomasti. Puolan ongelma on ääntäminen, joka ei ottanut onnistuakseen monien peräkkäisten konsonanttien ja käsittämättömien s ja suhuäänteiden vuoksi.

Ranskaa olen opiskellut myöhemmin harrastuksena. Sen kielen suurin ongelma on mielestäni kuullun ymmärtäminen, joka ei ota onnistuakseen vielä neljän viiden vuoden kohtalaisen aktiivisen opiskelun jälkeenkään. Siinä ehkä auttaisi kielikylpy natiivipuhujien keskuudessa.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla on kokemusta useamman kielen opiskelusta!

Mitkä kielet koit vaikeiksi ja miksi? Opitko kieltä koskaan vai jäikö tietyt kielioppiasiat hämärän peittoon?

Onko kielioppi toisissa kielissä helppoa, toisissa vaikeampaa?

Jos puhutaan ihan kielen kieliopin perusteista (ei vain alkeista).

Missä kielessä piti tosissaan pusertaa, että oppi menee päähän?

Kielet, joiden opiskelusta haluaisin kokemusta:

ruotsi

saksa

ranska

italia

espanja

englanti

ruotsi - mainettaan vaikeampi, hieman suttuinen ääntäminen ja verbeissä pientä arvaamattomuutta taivutuksen suhteen, mitä esim.norjassa ei samalla tavalla ole (toisaalta norjassa on vielä epäselvempi ääntämys ja enemmän artikkeleita). Kokonaisuutena ei kuitenkaan vaikeimmasta päästä.

saksa - hankalia monikon sijamuotoja, jopa nominatiivin sijamuotoja on joskus vaikea muistaa ja lauseet voivat muodostua pitkiksi. Todella isoja murre-eroja eri maiden välillä, jonka myötä kaikkien puhetta ei voi perushyvillä taidoilla ymmärtää.

ranska - vaikeinta ehkä puheen ymmärtäminen ja se on vaikeampaa kuin muissa mainituissa kielissä; erittäin hyvä englannin taito ja muiden romaanisten kielten taito nopeuttaa lukemisen ja kirjoittamisen oppimista paljon. Joskus sanajärjestys ja yksittäiset kieliopilliset yksityiskohdat voivat olla hankalia sanojen sitomisineen. Afrikassa puhutaan suomalaisittain ajateltuna selkeämpää ranskaa kuin Euroopassa.

italia - mikään tässä kielessä ei ole erityisen vaikeaa tai haastavaa, koska ääntäminen on selkeää ja suomen kaltaista ja kieliopissa ei suurempia epäsäännöllisyyksiä. Ranska ja muut romaaniset kielet sekä erittäin hyvä englannin osaaminen nopeuttavat taas oppimista entisestään. Ei pidä kuitenkaan ylpistyä, sillä hyvä lukutaito ei siirry automaattisesti tehokkaaksi puhe- tai kirjoitustaidoksi, vaan sanastoa on loputtomasti opeteltavaksi kuten muissakin kielissä.

espanja - paljolti sama kuin italia, mutta kielioppi ehkä vielä himpun verran yksinkertaisempaa, mutta erilaisia murteita enemmän levinneisyydestä johtuen ja sanat lyhyempiä sekä puhetempo ehkä vähän nopeampi. Englannista ja muista romaanisista kielistä on hyötyä oppimisessa. Suurin haaste on sanaston oppiminen. Portugalia voi ajatella karkeasti vaikeana espanjan murteena; hyvin samankaltainen sanasto, mutta puheen ymmärtämisen oppiminen kestää paljon kauemmin.

englanti - tätä ei osaa tarkastella niin objektiivisesti, kun on ollut pakko aloittaa koulussa jo lapsena.

Samaa mieltä kanssasi! Kaikkia noita olen myös opiskellut.

Suomi. Niin paljon samaa tarkoittavia sanoja, jotka taipuvat oudosti. Esim numero kuusi taipuu kuuden, kun taas kuusi (puu) taipuukin kuusen. Miksi näin?

Vierailija kirjoitti:

Suomi. Niin paljon samaa tarkoittavia sanoja, jotka taipuvat oudosti. Esim numero kuusi taipuu kuuden, kun taas kuusi (puu) taipuukin kuusen. Miksi näin?

Siksi koska ne ovat kuitenkin tavallaan eri sanat. Kuusi on puu ja samalla tavalla kirjoitetaan numero 6 perusmuodossa. Suomi on hyvin looginen kieli, jota voi puhua ihan ymmärrettävästi melko suppealla sanastolla ja osin jopa taivutusmuodoista välittämättä.

Puhekieli ja virallinen muodollinen kirjakieli eroavat toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Englanti on helppoa sillä alkeistasolla. Hornaa kun siinä mennään tarpeeksi pitkälle ja tavoite on natiivi kielitaito.

Ruotsissa on paljon ulkoa opeteltavaa. Ääntäminen on kuitenkin helppo oppia yyn ja uun välissä olevaa äännettä ja sitä ärrää edeltävää öötä lukuunottamatta.

Natiivin kielitaidon saavuttaa vain olemalla natiivi kielenkäyttäjä.

Suomi on käsittämättömän vaikea kieli, kun sanoja taivutetaan todella paljon jokaisessa lauseessa ja niitä taivutusmuotoja on erittäin paljon.

Eron huomaa, kun opiskelee muita kieliä.

Riippuu vähän myös tavoitteista. Jos tavoitteena on kirjoittaa virheettömiä raportteja tai virallisia kirjeitä ranskaksi, ei se todennäköisesti onnistu ilman ranskankielisessä maassa asumista ainakin jonkin aikaa. Eikä siihen pysty kaikki ranskalaisetkaan. Mutta eipä sitä englanniksikaan monikaan osaa kunnollista kirjaa vivahteikkaalla kielellä kirjoittaa.

Puola on vaikea kieli, jos ei ole kokemusta slaavikielistä ennestään. Puhuminen on vaikeaa, koska suomea puhutaan niin eri tavalla, eikä meillä ole teräviä äänteitä (cz, sc).