Kielten opiskelijat! Mikä kieli on mielestäsi vaikea?

Italia sopii näistä kielistä parhaiten suomalaisen suuhun. Helppoa ääntää. Missä muussa kielessä mahtaa olla näin? Viro? Miksi muuten viroa opiskellaan niin vähän Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englanti on helppoa sillä alkeistasolla. Hornaa kun siinä mennään tarpeeksi pitkälle ja tavoite on natiivi kielitaito.

Ruotsissa on paljon ulkoa opeteltavaa. Ääntäminen on kuitenkin helppo oppia yyn ja uun välissä olevaa äännettä ja sitä ärrää edeltävää öötä lukuunottamatta.

Natiivin kielitaidon saavuttaa vain olemalla natiivi kielenkäyttäjä.

Silloin kun käännät johonkin kieleen, tavoite on tuo natiivitaso. Se että pääseekö siihen sataprosenttisesti on eri juttu, mutta tavoite on se.

T. Kääntäjä

Ranskalle menee ääni täälläkin. Mahdottoman hankalaa suomalaiselle ääntämisen ja kirjoitusasun vuoksi, kirjoitettu kieli ei vastaa äännettyä kuin ehkä 30% osalta, ja todella vaikea oppia puhumaan ja ymmärtämään puhuttua kieltä kun sille ei altistu juuri missään.

Ranskan pluspuolia: todella iso apu espanjan ja italian oppimiseen.

Saksa ja japani ovat mielestäni vähän samanlaisia kieliä oppia (poislukien kanjit); helppo oppia perusteet ja kielen pohja, mutta kun edetään pidemmälle kieliopissa niin muuttuu äkkiä helkkarin vaikeaksi. :D

Vierailija kirjoitti:

Italia sopii näistä kielistä parhaiten suomalaisen suuhun. Helppoa ääntää. Missä muussa kielessä mahtaa olla näin? Viro? Miksi muuten viroa opiskellaan niin vähän Suomessa?

Japani. :) On vain muutamia jippoja ääntämisessä, esimerkiksi tietyistä tavuista ei äännetä vokaalia "kokonaisena". Suomalainen laittaa painotuksen aina sanan ensimmäiselle tavulle, japanilainen ääntää kaikki tavut yhtä voimakkaina, näin yksinkertaistettuna. Sen enempiä haasteita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on käsittämättömän vaikea kieli, kun sanoja taivutetaan todella paljon jokaisessa lauseessa ja niitä taivutusmuotoja on erittäin paljon.

Eron huomaa, kun opiskelee muita kieliä.

Minusta taas suomi on todella helppo kieli alkuvaikeuksien jälkeen. Sanasto todella suppea, morfologia idioottivarmaa. Lisäksi ääntäminen 99% loogista. Sijamuodot ovat tietenkin hankalat sellaisille, jotka eivät niitä ole lapsena joutuneet opettelemaan, mutta ne ovat ainoa hankala asia suomen kielessä.

Vierailija kirjoitti:

Puola on vaikea kieli, jos ei ole kokemusta slaavikielistä ennestään. Puhuminen on vaikeaa, koska suomea puhutaan niin eri tavalla, eikä meillä ole teräviä äänteitä (cz, sc).

Myös ranskaa puhutaan hyvin eritavalla kuin suomea. Monet äänteet syntyvät suun etuosassa tai nenän kautta. Suomen r äännetään suun etuosassa, mutta ranskan r kurkussa.

Puolan kielen ääntämiseen ei oikein ole nyrkkisääntöä. Ne kaikki peräkkäiset konsonantit pitäisi sieltä saada tulemaan somasti oikeassa järjestyksessä. Vrt suom. lainasana stressi, jonka monet suomalaiset sujuvasti ääntävät ressi tai jokin ressaa. Samoin erilaiset, mutta ääntämiseltään hyvin samantyyppiset s äänteet. Niillekään ei ole nyrkkisääntöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englanti on helppoa sillä alkeistasolla. Hornaa kun siinä mennään tarpeeksi pitkälle ja tavoite on natiivi kielitaito.

Ruotsissa on paljon ulkoa opeteltavaa. Ääntäminen on kuitenkin helppo oppia yyn ja uun välissä olevaa äännettä ja sitä ärrää edeltävää öötä lukuunottamatta.

Natiivin kielitaidon saavuttaa vain olemalla natiivi kielenkäyttäjä.

Silloin kun käännät johonkin kieleen, tavoite on tuo natiivitaso. Se että pääseekö siihen sataprosenttisesti on eri juttu, mutta tavoite on se.

T. Kääntäjä

Tässäkin keskustelussa huomaa, että aika monella suomalaisella on outo käsitys englannin helppoudesta. Arvasin, että täällä on minun kanssa toinenkin kääntäjä keskustelemassa, kun tajuaa sen, että virallisissa yhteyksissä, kaunokirjallisuudessa ja koulutetussa brittiseurassa peruskielitaito on usein ikävä kyllä täysin riittämätön. Englantia loistavasti hallitseva eliitti tunnistaa toisensa maailmalla sekunnissa. Usein tässä porukassa on sellainen hyvävelimentaliteetti, että suomalaisillakin on siihen vielä matkaa. Jos et osaa, niin et vaan osaa. Toki kulttuurisnobismi on aihe, josta voisi jatkaa sivukaupalla, ja ranskalaisilla on käsittääkseni ihan sama vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englanti on helppoa sillä alkeistasolla. Hornaa kun siinä mennään tarpeeksi pitkälle ja tavoite on natiivi kielitaito.

Ruotsissa on paljon ulkoa opeteltavaa. Ääntäminen on kuitenkin helppo oppia yyn ja uun välissä olevaa äännettä ja sitä ärrää edeltävää öötä lukuunottamatta.

Natiivin kielitaidon saavuttaa vain olemalla natiivi kielenkäyttäjä.

Silloin kun käännät johonkin kieleen, tavoite on tuo natiivitaso. Se että pääseekö siihen sataprosenttisesti on eri juttu, mutta tavoite on se.

T. Kääntäjä

Tässäkin keskustelussa huomaa, että aika monella suomalaisella on outo käsitys englannin helppoudesta. Arvasin, että täällä on minun kanssa toinenkin kääntäjä keskustelemassa, kun tajuaa sen, että virallisissa yhteyksissä, kaunokirjallisuudessa ja koulutetussa brittiseurassa peruskielitaito on usein ikävä kyllä täysin riittämätön. Englantia loistavasti hallitseva eliitti tunnistaa toisensa maailmalla sekunnissa. Usein tässä porukassa on sellainen hyvävelimentaliteetti, että suomalaisillakin on siihen vielä matkaa. Jos et osaa, niin et vaan osaa. Toki kulttuurisnobismi on aihe, josta voisi jatkaa sivukaupalla, ja ranskalaisilla on käsittääkseni ihan sama vika.

Minua luultiin Jenkeissä kanadalaiseksi, mistähän sekin kertoo. :D

Saksa on kieliopillisesti vaikein noista. Ruotsi on helpotettua saksaa. Romaaniset italia, espanja ja ranska ovat sekä kieliopiltaan että sanastoltaan hyvin samankaltaisia, joten kun osaa yhden noista, niin on todella helppo oppia muutkin.

Englannin ja ruotsin oppii jo koulussa, joten niistä ei sen enempää.

Täytyy osata alla oleva kieli hyvin. Jos ei osaa, on turha opetella lisää.

Espanja, ranska ja italia tukevat toisiaan. Ruotsi tukee saksaa vähän.

Ehkä saksaa pitää eniten päntätä.

Vierailija kirjoitti:

Saksa on kieliopillisesti vaikein noista. Ruotsi on helpotettua saksaa. Romaaniset italia, espanja ja ranska ovat sekä kieliopiltaan että sanastoltaan hyvin samankaltaisia, joten kun osaa yhden noista, niin on todella helppo oppia muutkin.

Katselin ensimmäistä kertaa ikinä saksalaista sarjaa, ja yllätti todella miten paljon sieltä löytyi tuttuja sanoja kouluruotsin pohjalta. Esim. sana työvaatteet kuulosti aivan samalta kuin arbetskläder.

Kielet ja niiden kytkeytyminen toisiinsa on todella mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Listaamistasi kielistä italia on ainoa jota en ole opiskellut, kaikkia muita enemmän tai vähemmän.

Englanti on suht helppo ja monikäyttöinen kieli(tosin tätä suomessa opiskellaan niin nuoresta pitäen että en ehkä ole paras ihminen kommentoimaan, voisi olla vähän eri tilanne alkaa nyt ihan nollasta opiskelemaan) 

Mielestäni myös ruotsi on helppo jos vaan on motivaatiota(yläkouluikäisillä sitä ei aina ole)...

Saksan olen kokenut myös helpoksi, pitkät sanat on vaikeita lausua ja sanojen suvut (fem.mask.neutrit) ei aina ole loogisia mutta pikkujuttuja jos sanan suku menee väärin, viesti menee kuitenkin perille.

Ranskasta ja espanjasta olen opiskellut vain ihan alkeita, mutta motivaatiota ei ollut niin ei jäänyt juuri mitään päähän. Sanastoa voi olla vaikea oppia kun eivät ole germaanisia kieliä niinkuin englanti, saksa ja ruotsi ovat.

No jos on sillä tasolla, että pitkät sanat ovat vaikeita lausua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko samalla kertoa, kuinka pitkälle luitte näitä kieliä.

Yleensä ne alkeet on suht helpot kielessä kuin kielessä.

Vaikeudet alkaa sitten, kun tulee kaikki aikamuodot, konjugatiivit sun muut.

Itse olen Saksan alkeissa ja tuntuu mahdottomalta oppia ne hiton suvut sanan mukana.

Niissä ei ole mitään logiikkaa.

Kielten nimet kirjoitetaan pienellä suomeksi, saksa.

Kielten oppiminen on hyvin pitkälti ulkoa opettelua, kieli kuin kieli.

Näistä ranskan tekee vaikeaksi se ääntäminen.

Ensin ääntäminen, sitten kielen opiskelu. Jos ei pysty oppimaan ääntämystä, ei saa opetella kieltä. Se ei ole silloin sitä kieltä. Oikea ääntäminen on ehdoton edellytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko samalla kertoa, kuinka pitkälle luitte näitä kieliä.

Yleensä ne alkeet on suht helpot kielessä kuin kielessä.

Vaikeudet alkaa sitten, kun tulee kaikki aikamuodot, konjugatiivit sun muut.

Itse olen Saksan alkeissa ja tuntuu mahdottomalta oppia ne hiton suvut sanan mukana.

Niissä ei ole mitään logiikkaa.

Itse osaan vieraana kielenä vain englantia joten en tiedä onko saksa erilainen tms. mutta en kyllä todellakaan pystyisi sanomaan esim. jotain tarkkaa aikamuotoa tai konjugatiivia jostain tietystä sanasta tai lauseesta tai tunnistaa jotain kielioppijuttuja jostakin. Surkeasti menisi varmasti sellainen testi myös ihan suomeksikin.

Ja siis oikeasti osaan enkkua ihan hyvin, pystyn puhumaan ja kirjoittamaan sähköposteja, ohjeita ym. ilman ongelmaa. Ehkä vaikeuksia tosiaan tulee jos keskittyy kielen oppimisen sijasta opettelemaan noita kielioppijuttuja ym. "kielen teoriaa" sen käyttämisen sijasta.

Vähän sama kuin opettelisi ajamaan polkupyörää opiskelemalla fysiikaalisia ilmiöitä jotka vaikuttaa pyörän pysymiseen pystyssä itse polkupyörällä ajamisen sijaan.

Vai konjugatiivia. Aja sinä vain pyörällä.

ruotsi- helppoa, mutta ainakaan itse en ole tarvinnut paljon yhtään

saksa- ei ole kauhean vaikeaa, mutta sanat ovat pitkiä ja hankala muistaa

ranska- näistä ehdottomasti vaikeinta. Lausuminen on vaikeaa varsinkin jos monia sanoja peräkkäin missä ”r” (-> rue royale) ja kirjoittamisessa täytyy muistaa kaikki päätteet mitkä eivät äänny

italia- en ole opiskellut, mutta ymmärrän jonkin verran espanjan pohjalta

espanja- itselleni on ollut tosi helppoa. Opin kieltä vaikka en edes ole opiskellut sitä, vain asumalla maassa.

englanti- helppoa, koska sitä kuulee niin paljon ja sitä tarvitsee niin paljon. Englannin opiskelussa motivaatio on ehkä korkein, sillä on niin hyödyllinen kieli.

ruotsi - jos on koulupohja edes jonkilainen, niin oppii nopeasti

saksa - kielioppi vähän haastavampi, mutta aika looginen kieli

ranska - hankala kieli oppia puhumaan, ei sinänsä älyttömän vaikea kieliopiltaan

italia - ei kokemusta

espanja - opin kuukaudessa hyvälle tasolle yksityisopetuksessa. Istuu hyvin suomalaisen suuhun, eli tulee kyllä ymmärretyksi. Jotkut haastavammat rakenteet vaikeita, mutta tosiaan perusasiat helppoja

englanti - vaikea sanoa oikein mitään. Perustasolle helppo päästä, mutta on siinä haasteensakin

Totta, vierasta kieltä olisi syytä oppia ääntämään kunnolla. Mutta mielestäni kieltä voi opiskella, vaikka ei osaisi ääntä sitä kunnolla. Esim. on kiva lukea ranskalaisia nettilehtiä, vaikka heikäläisten radio-ohjelmista ei mitään tajua eikä tv-ohjelmista ilman suomen kielistä tekstitystä.

Onhan se toki hienoa puhua vierasta kieltä ilman selkeää korotusta, mutta toisaalta ei korostuksessakaan pitäisi mitään hävettävää olla, sehän ilmentää kielen käyttäjän omaa kielialkuperää. Minä olen erittäin ylpeä omasta kielialkperästäni, joka on suomi.

Saksassa minua on luultu sveitsiläiseksi, mutta se on saattanut johtua muustakin kuin aksentista.

Useimmat suomalaiset kuvittelevat, että englanti on helppo kieli, koska suhteellisen suppealla sanamäärällä pärjää turistihotellissa, maitokaupassa ja arkikeskustelussa. Mutta mitä pidemmälle kieltä opiskelee, sen selvemmäksi käy, ettei olekaan kyse helposta kielestä. Se on vaikea jopa alaluokkalaiselle, yleensä heikosti koulutetulle britillekin. Monissa sanomalehdissäkin kieli on niin vaikeaa, siis sanasto ja rakenteet, ettei niistä alhaisella sivistystasolla ota selvää Erkkikään. Juorulehdet ovat sitten kokonaan omassa luokassaan.

Ranska on noista vaikein. Kaikista opiskelemistani kielistä (suomi, ruotsi, englanti, saksa, venäjä, flaami, arabia) arabia on kaikkein vaikein. Kieliopillisestikin...onneksi jossakin määrin voi käyttää samaa logiikkaa kuin suomen kielessä :) 

Arabia kuulostaa sille kuin koetettaisiin puhumisen kanssa saman aikaisesti hönkiä hiekkaa pois suusta.