Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ja lapsenhoito
Miniä
29.12.2017 |
Miten usein teillä mummo hoitaa lasta? Meillä on kolmevuotias, jota anoppi tapaa keskimäärin kerran viikossa. Hän asuu lähellä. Minun äitini on kuollut, eikä sukuni ole hoitanut lastani koskaan (koska anopin pitää aina saada hoitaa).
Nyt anoppi oli taas kylässä, vain minä ja lapsi paikalla. Hän ei puhunut minulle kahteen tuntiin juuri mitään, vaan oli lapsen kanssa motittautunut leikkihuoneeseen. Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.
Tuli ruoka-aika, ja sanoin että nyt olisi hyvä rauhoittaa tilanne ruokailulle ja unille (lapsi vielä flunssassa). Anoppi ilmoitti että hän istuu pöytään (ei siis suostunut lähtemään) keskustelemaan. Tämän jälkeen tilitti siitä, miten lapsen (vai mummon) oikeus on nähdä mummoa useammin, jäädä viikonloppuisin yöksi, hakea päiväkodista vähintään kerran viikossa jne. Että lasta suurinpiirtein pantataan, joka on tietysti minun syyni (on ehkä 1-3 kertaa vuodessa mummolla yötä).
Huoh. Hän on keskimäärin täällä kerran viikossa ja saattaa helposti olla 8 h kerralla, etenkin jos minä en ole paikalla. Mies on mammanpoika ja tottakai aina samaa mieltä anopin kanssa. Jos tästä alan taistelemaan, niin ero tulee varmasti.
Mikä on sopiva määrä?
Kommentit (336)
Lapsi nyt 17-v. Ollut anopilla 2h hoidossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen tätä ketjua lukiessa, että olen aika onnellinen miehestäni. Minun anoppini nimittäin haluaisi tuollaista "jaettua äitiyttä" lapsemme kanssa, ja mieheni ei jaksa tavata häntä kuin kerran kuussa. Pari kertaa vuodessa käydään koko perheen kesken yökylässä ja anoppi ei hoida lastamme koskaan. Emme voi luottaa hänen käytöksen perusteella, että lasta esimerkiksi lohdutetaan kun tulee vanhempia ikävä tai siihenkään mihin sävyyn meistä vanhemmista puhutaan, kun emme ole paikalla. Jos anoppi yrittää vetää lapsen muualle meidän vanhempien luota ja "eristää" lapsen pitkäksi aikaa muista, menee mies siihen puuttumaan. Mutta oma mieheni onkin käsitellyt paljon lapsemme myötä omaa lapsuuttaan, ja se taitaa olla se selittävä tekijä.
Jos ap et ole provo ja todellakin noin "tossu",'että annat anopi päättää yhdessä miehen kanssa sellaisista asioista, mitkä sinun pitäisi päättää hänen kanssaan, niin annan vinkiksi tehdä mm. toisen lapsen, aloittaa vierailut omien sukulaisten luona, tue lapsen ystävyyssuhteita ja huolehdi sinun ja lapsen välisestä suhteesta. Näin mummo ei voi eristää lasta jatkuvasti ja mahdollisesti manipuloida (kyllä, manipuloida, siihen tuo jatkuva eristäminen vanhemmista liittyy) lasta.
Sanomattakin on selvää että sinä ja miehesi tarvisitte pariterapiaa, mutta sen ehdottamiseen tuskin kykenet, jos et saa edes puututtua noihin tilanteisiin, missä mummo eristäytyy lapsen kanssa useaksi tunniksi etilleen sinusta.
Miksi mummo ei saisi leikkiä lapsen kanssa eri huoneessa? Miten se uhkaa äitiyttä. Eikö ole ihanaa jos lapsella on suhde myös mummoon.
Se ei vähennä mitenkään äitiyttä.
En mitenkään ymmärrä näin omistavaa äitiyttä. Siitä ei ole mitään iloa lapselle
Päinvastoin.
Itsekin olen äiti ja on ihanaa, kun lapsi viettää aikaa mummon kanssa. En sitä koe uhkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ongelma tässä on. Miksi anoppi ei saisi olla lapsen kanssa
Keneltä se on pois?Se on vastoin luonnonlakia, jos lapsen tärkein kiintymyssuhde on mummiin, eikä vanhempiinsa.
Olen mummo ja elämäni aikana nähnyt, kuinka jotkut mummot omivat lapsen itselleen, joskus vanhempien tahdosta, kun vanhemmat eivät viitsi hoitaa ja olla lähellä lasta, jolloin lapsen elämässä tärkein henkilö on mummi, johon hän turvaa ja muodostaa kiintymyssuhteessa. Ap. tapauksessa lapsi on vasta 3v jolloin kiintymyssuhteessa muodostus on kesken.
Se ei voi olla lapsen etu, sillä me mummot olemme oman aikakautemme lapsia ja jokaisella lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa ja muodostaa ensisijainen kiintymyssuhde. Jopa silloin kun lapsi joudutaan sijoittamaan toiseen perheeseen, lapsen biologisten vanhemmuutta tuetaan.
Ap.tapauksessa jos lapsi on päiväkodissa ja mummon vierailut ovat 8h ja vielä eristäytyy lapsen kanssa toiseen huoneeseen, milloin vanhemmat viettävät aikaa lapsensa kanssa ja se ei voi olla vaikuttamatta lapsen henkiseen tasoon.
Miten tuo poikkeaa siitä, että lapsi viedään mummolaan joka toinen viikonloppu 36 tunniksi, että vanhemmat saavat omaa aikaa? Aivan oikein - jos vanhemmat haluavat lapsen olevan isoäidin kanssa, niin vedotaan siihen, että ihmissuhteet eivät kehity, jos ei lapsi saa olla ilman vanhempiaan mummolassa. Mutta jos lähtökohtana onkin isovanhemman halu viettää aikaa lapsen kanssa, niin se on paha juttu, koska silloin tarve ei lähde vanhempien parisuhteesta vaan mummosta. Sellaista ei voi hyväksyä, se on pahaksi lapselle.
Ymmärrät varmaan, että tähän on kolmenlaisia mielipiteitä ja ihmisiä: niitä joille mikään määrä mummon tarjoamaa apua ei ole liikaa, kuitaisen keskitien ihmiset ja ne jotka haluavat antaa lastaan hoitoon muille mahdollisimman vähän.
On myös erilaisia mummojakin, toisiin voi luottaa lastenhoidossa, toisiin ei. Sellaiseen joka ei ymmärrä lapsen ja vanhemman suhteen merkityksen päälle, ei yleensä myös luoteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen tätä ketjua lukiessa, että olen aika onnellinen miehestäni. Minun anoppini nimittäin haluaisi tuollaista "jaettua äitiyttä" lapsemme kanssa, ja mieheni ei jaksa tavata häntä kuin kerran kuussa. Pari kertaa vuodessa käydään koko perheen kesken yökylässä ja anoppi ei hoida lastamme koskaan. Emme voi luottaa hänen käytöksen perusteella, että lasta esimerkiksi lohdutetaan kun tulee vanhempia ikävä tai siihenkään mihin sävyyn meistä vanhemmista puhutaan, kun emme ole paikalla. Jos anoppi yrittää vetää lapsen muualle meidän vanhempien luota ja "eristää" lapsen pitkäksi aikaa muista, menee mies siihen puuttumaan. Mutta oma mieheni onkin käsitellyt paljon lapsemme myötä omaa lapsuuttaan, ja se taitaa olla se selittävä tekijä.
Jos ap et ole provo ja todellakin noin "tossu",'että annat anopi päättää yhdessä miehen kanssa sellaisista asioista, mitkä sinun pitäisi päättää hänen kanssaan, niin annan vinkiksi tehdä mm. toisen lapsen, aloittaa vierailut omien sukulaisten luona, tue lapsen ystävyyssuhteita ja huolehdi sinun ja lapsen välisestä suhteesta. Näin mummo ei voi eristää lasta jatkuvasti ja mahdollisesti manipuloida (kyllä, manipuloida, siihen tuo jatkuva eristäminen vanhemmista liittyy) lasta.
Sanomattakin on selvää että sinä ja miehesi tarvisitte pariterapiaa, mutta sen ehdottamiseen tuskin kykenet, jos et saa edes puututtua noihin tilanteisiin, missä mummo eristäytyy lapsen kanssa useaksi tunniksi etilleen sinusta.
Miksi mummo ei saisi leikkiä lapsen kanssa eri huoneessa? Miten se uhkaa äitiyttä. Eikö ole ihanaa jos lapsella on suhde myös mummoon.
Se ei vähennä mitenkään äitiyttä.
En mitenkään ymmärrä näin omistavaa äitiyttä. Siitä ei ole mitään iloa lapselle
Päinvastoin.
Itsekin olen äiti ja on ihanaa, kun lapsi viettää aikaa mummon kanssa. En sitä koe uhkana.
Jos mummo ei päästä äitiä lapsen luo äidin halutessaan, niin kyllä se on ongelma ja huolestuttavaa.
Mummolla ja lapsella kuuluukin olla erityinen suhde.
Ei se mitenkään uhkaa äidin ja lapsen suhdetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen tätä ketjua lukiessa, että olen aika onnellinen miehestäni. Minun anoppini nimittäin haluaisi tuollaista "jaettua äitiyttä" lapsemme kanssa, ja mieheni ei jaksa tavata häntä kuin kerran kuussa. Pari kertaa vuodessa käydään koko perheen kesken yökylässä ja anoppi ei hoida lastamme koskaan. Emme voi luottaa hänen käytöksen perusteella, että lasta esimerkiksi lohdutetaan kun tulee vanhempia ikävä tai siihenkään mihin sävyyn meistä vanhemmista puhutaan, kun emme ole paikalla. Jos anoppi yrittää vetää lapsen muualle meidän vanhempien luota ja "eristää" lapsen pitkäksi aikaa muista, menee mies siihen puuttumaan. Mutta oma mieheni onkin käsitellyt paljon lapsemme myötä omaa lapsuuttaan, ja se taitaa olla se selittävä tekijä.
Jos ap et ole provo ja todellakin noin "tossu",'että annat anopi päättää yhdessä miehen kanssa sellaisista asioista, mitkä sinun pitäisi päättää hänen kanssaan, niin annan vinkiksi tehdä mm. toisen lapsen, aloittaa vierailut omien sukulaisten luona, tue lapsen ystävyyssuhteita ja huolehdi sinun ja lapsen välisestä suhteesta. Näin mummo ei voi eristää lasta jatkuvasti ja mahdollisesti manipuloida (kyllä, manipuloida, siihen tuo jatkuva eristäminen vanhemmista liittyy) lasta.
Sanomattakin on selvää että sinä ja miehesi tarvisitte pariterapiaa, mutta sen ehdottamiseen tuskin kykenet, jos et saa edes puututtua noihin tilanteisiin, missä mummo eristäytyy lapsen kanssa useaksi tunniksi etilleen sinusta.
Miksi mummo ei saisi leikkiä lapsen kanssa eri huoneessa? Miten se uhkaa äitiyttä. Eikö ole ihanaa jos lapsella on suhde myös mummoon.
Se ei vähennä mitenkään äitiyttä.
En mitenkään ymmärrä näin omistavaa äitiyttä. Siitä ei ole mitään iloa lapselle
Päinvastoin.
Itsekin olen äiti ja on ihanaa, kun lapsi viettää aikaa mummon kanssa. En sitä koe uhkana.Jos mummo ei päästä äitiä lapsen luo äidin halutessaan, niin kyllä se on ongelma ja huolestuttavaa.
Ihan äidin korvien välissä. Liian takertuva äiti. Siitä ei hyvä seuraa
Mummo on mummo ja äiti on äiti.
Mummon rooliin ei kuulu mistään lapsen asioista pättäminen eikä äidille toimintaehtojen sanelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ongelma tässä on. Miksi anoppi ei saisi olla lapsen kanssa
Keneltä se on pois?Se on vastoin luonnonlakia, jos lapsen tärkein kiintymyssuhde on mummiin, eikä vanhempiinsa.
Olen mummo ja elämäni aikana nähnyt, kuinka jotkut mummot omivat lapsen itselleen, joskus vanhempien tahdosta, kun vanhemmat eivät viitsi hoitaa ja olla lähellä lasta, jolloin lapsen elämässä tärkein henkilö on mummi, johon hän turvaa ja muodostaa kiintymyssuhteessa. Ap. tapauksessa lapsi on vasta 3v jolloin kiintymyssuhteessa muodostus on kesken.
Se ei voi olla lapsen etu, sillä me mummot olemme oman aikakautemme lapsia ja jokaisella lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa ja muodostaa ensisijainen kiintymyssuhde. Jopa silloin kun lapsi joudutaan sijoittamaan toiseen perheeseen, lapsen biologisten vanhemmuutta tuetaan.
Ap.tapauksessa jos lapsi on päiväkodissa ja mummon vierailut ovat 8h ja vielä eristäytyy lapsen kanssa toiseen huoneeseen, milloin vanhemmat viettävät aikaa lapsensa kanssa ja se ei voi olla vaikuttamatta lapsen henkiseen tasoon.
Miten tuo poikkeaa siitä, että lapsi viedään mummolaan joka toinen viikonloppu 36 tunniksi, että vanhemmat saavat omaa aikaa? Aivan oikein - jos vanhemmat haluavat lapsen olevan isoäidin kanssa, niin vedotaan siihen, että ihmissuhteet eivät kehity, jos ei lapsi saa olla ilman vanhempiaan mummolassa. Mutta jos lähtökohtana onkin isovanhemman halu viettää aikaa lapsen kanssa, niin se on paha juttu, koska silloin tarve ei lähde vanhempien parisuhteesta vaan mummosta. Sellaista ei voi hyväksyä, se on pahaksi lapselle.
Luetun ymmärtäminen. Kommentoin "joskus vanhempien omasta tahdosta, kun eivät viitsi hoitaa ja olla lähellä lasta".
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen sanonut anopille kantani, mutta valitettavasti hän kunnioittaa enemmän poikansa mielipidettä, joka mukailee hänen omaansa. He kokevat hyvin vahvasti olevansa olevansa oikeassa ja anoppi asian vahvistamiseksi heittelee kaiken maailman tuttaviensa nimiä, jotka ”aina” hoitava lapsenlapsiaan.
Ja probleemahan on, etten voi tehdä ainuttakaan lasta koskevaa päätöstä yksin, koska on yhteishuoltajuus. Jos mies ja anoppi päättävät, että hän käy vaikka kolmesti viikossa, niin en voi asiaa estää, koska koti on puoliksi miehen omistama. Tästä aiheesta meillä on ollut todella pahoja riitoja. Niin se vain menee. Eli joko nillitän, luovutan tai eroan. Eli täällä nyt nillitän siis.
Teidän kannattaisi mennä pariterapiaan. Selvästi anoppi rikkoo perheenne rajoja ja vain sinä ja miehesi pystytte asettamaan ne rajat. Hyvä, jos lapsiperheellä on tukea ja apua, mutta apu annetaan aina yhteistyössä vanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti itsekin sain anopin, jolla oli vain on/off- kytkin, ei mitään järkevää ja normaalia siltä väliltä.
Aikoinaan, kun mun mieheni sisaruksineen olivat pieniä, appivanhemmat asuivat samassa taloudessa appiukon (perheettömän) siskon kanssa ja tämä sisko ei suostunut anopille lapsenpiiaksi. Tämän katkeran tarinan kuulin odotusaikana niin usein, että mulla olisi kyllä pitänyt jo hälytyskellot soida.
Sitten kun meidän esikoinen syntyi, anoppi vain tuli ja linnottautui meidän päiviin. Kun hän ei ollut saanut apua, niin hän kyllä omistaa elämänsä meidän auttamiselle! Ja kun minä en kaivannut sitä apua! Olin vain vihainen ja vittuuntunut ja purin tätä mieheeni, joka ei käsittänyt mitä märisen. Anoppi olisi kyllä ilman muuta saanut luoda normaalin suhteen lapsenlapseensa, mutta siinä suhteessa mitä hän rakensi ei ollut mitään normaalia.
2,5v käytiin jotain ihan käsittämätöntä valtataistelua, että kumpikohan tässä mahtaa tämän lapsen äiti olla. Ihan kaikki olisi pitänyt tehdä kuten hän teki omien lastensa kanssa ja ennen kaikkea kaiken olisi pitänyt toimia meidän lapselle ja meidän perheelle samalla tavalla kuin heille 30v aiemmin. Mun olisi pitänyt luovuttaa lapsi aamulla anopille ja lähteä viettämään omaa aikaa ja tulla takaisin mieluummin mahdollisimman myöhään. Kun en tuntenut tähän tarvetta sen enempää kuin jotain hammaslääkäri, kampaamo ja jotain kauppareissuja, anopin mielestä en elänyt normaalia elämää vaan eristäydyin lapsen kanssa. Kun mulla oli omia suunnitelmia lapsen kanssa; perhekerhoa, muskarissa, äitikavereiden näkemistä ym, olin pilannut anopin päivän, koska hänen suunnitelmansa olla meillä/ lapsen kanssa meni pieleen. Jos lähdin lapsen kanssa kaupungille, anopin olisi ihan ehdottomasti pitänyt päästä mukaan, koska hänen mielestään oli kamala vaiva viedä lapsi kauppoihin, mun mielestä ei ollut. Jos hän vain olisi voinut, olisi varmasti imettänytkin lapsen puolestani, koska olisi tehnyt sen paremmin kuin minä. Tästäkin nimittäin sain kuulla, koska tykkäsin imettää maaten ja omassa rauhassa, mutta anopin mielestä sen olisi pitänyt tapahtua toisten seurassa istuen. Ja kuinkahan monta kertaa sain senkin kuulla kuinka häneltä sitä maitoa vain tuli ja tuli ja kuinka potria poikia sai kasvatettua. Mun pienimaitousuuteen suurin syy taisi olla anopin aiheuttama stressi. Imetys loppui kun vauva oli 7kk ja tämän jälkeen alkoi sitten se yökylään- ja päivähoitoon kinuaminen...
Kyllähän tälle kaikelle tuli sitten loppu, mutta se olikin sitten melko lopullinen loppu se...
Vierailija kirjoitti:
Ole nyt tiukkana, lapsikin huomaa ennen pitkää vääristyneet suhteet.
VAADI MIESTÄSI LÄHTEMÄÄN PERHENEUVOLAAN. Ehkäpä löytyy joku tolkku miten itsenäistyy äidistään.
Olen itse kuuden mummo ja en unissanikaan menisi vaatimaan mitrn minun töytyy lapsia tavata.
Ystävällisesti voi sanoa, että jos joskus tarvitsette, niin voin hakea lapsen päiväkodista, mutta ihan sairasta olisi vaatia tuollaista ”oikeutta”. Anoppisi ei ole terve.
Juuri näin. Olen seitsemän mummo ja olisin todella huolissani, jos lapsi ei turvautuisi tai reagoisi äidin läsnäoloon, jos hän olisi samassa tilassa ja olisin linnoutautunut lapsen kanssa toiseen huoneeseen. Ja kun lapsi on 3v.
Jo nyt lapsen käytös kertoo, että ulkopuolista apua on haettava kiireesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.
Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.
Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.
Niin. Nythän lapselta riistetään koko äidinpuoleinen suku anopin takia...
Höpö höpö. Se on ap:n oma valinta (tai omaa tyhmyyttä), jos hän eristää lapsen omasta suvustaan. Fiksusti sovittelemalla lapsi saa hyvän yhteyden kumpaankin sukuun.
Ei ole. Anoppi on niin päällekäyvä ettei muille jää tilaa.
Tuollaisten kusipääjyrien kanssa ei neuvotella.
Lapselle rakas mummo on kusipääjyrä? Mieti nyt vähän.
Missä se lapselle rakkaus käy ilmi? Eihän anoppiakaan kiinnosta se lapsi, vaan omat edut, omat mielihalut ja omat oikut. Hyvä isoäiti tajuaa, että äidin hyvinvointi on lapselle ensiarvoinen asia. Hän ei jyrää, tunge, änge, käskytä ja säti ja lyttää ja latista. Eikä roiku keskenkasvuisesti pusuttelemassa sitä nelikymppistä poikaansa. Tuollainen ihminen on lapselle sairasta seuraa.
Ap:n näkemys on vain hänen omansa. Ap:n mies ja anoppi varmasti näkevät tilanteen aivan toisin. Totuus on ehkä jossain siellä välimailla. Vedät mutkat turhan suoriksi väittämällä, ettei mummoa kiinnosta lapsi. Ja joka tapauksessa lapselle mummo on mummo, ei anoppi, ja siksi on törkeää asettaa lapsi tilanteeseen, jossa hän ei käytännössä saisi pitää mummostaan pahoittamatta äidin mieltä.
Mummoa ei kiinnosta se lapsi. Se lapsi on vain hänen ulokkeensa,mkuten on sen lapsen isäkin, jota mummo ei ole päästänyt itsenäistymään.
Jospa mies onkin tyytyväinen siihen, että hänellä on läheiset välit äitinsä kanssa? Ja jospa hän haluaa, että lapsi ja mummo saavat olla tiiviisti tekemisissä keskenään? Voi tulla yllätyksenä, että toiset meistä tykkäävät sukulaisistaan.
Mutta sehän tässä on paha, että mummo lyö kiilaa näiden vanhempien väliin. Hän ei vahvista poikansa parisuhdetta vaan tunkemalla väliin hajottaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ongelma tässä on. Miksi anoppi ei saisi olla lapsen kanssa
Keneltä se on pois?Se on vastoin luonnonlakia, jos lapsen tärkein kiintymyssuhde on mummiin, eikä vanhempiinsa.
Olen mummo ja elämäni aikana nähnyt, kuinka jotkut mummot omivat lapsen itselleen, joskus vanhempien tahdosta, kun vanhemmat eivät viitsi hoitaa ja olla lähellä lasta, jolloin lapsen elämässä tärkein henkilö on mummi, johon hän turvaa ja muodostaa kiintymyssuhteessa. Ap. tapauksessa lapsi on vasta 3v jolloin kiintymyssuhteessa muodostus on kesken.
Se ei voi olla lapsen etu, sillä me mummot olemme oman aikakautemme lapsia ja jokaisella lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa ja muodostaa ensisijainen kiintymyssuhde. Jopa silloin kun lapsi joudutaan sijoittamaan toiseen perheeseen, lapsen biologisten vanhemmuutta tuetaan.
Ap.tapauksessa jos lapsi on päiväkodissa ja mummon vierailut ovat 8h ja vielä eristäytyy lapsen kanssa toiseen huoneeseen, milloin vanhemmat viettävät aikaa lapsensa kanssa ja se ei voi olla vaikuttamatta lapsen henkiseen tasoon.
Miten tuo poikkeaa siitä, että lapsi viedään mummolaan joka toinen viikonloppu 36 tunniksi, että vanhemmat saavat omaa aikaa? Aivan oikein - jos vanhemmat haluavat lapsen olevan isoäidin kanssa, niin vedotaan siihen, että ihmissuhteet eivät kehity, jos ei lapsi saa olla ilman vanhempiaan mummolassa. Mutta jos lähtökohtana onkin isovanhemman halu viettää aikaa lapsen kanssa, niin se on paha juttu, koska silloin tarve ei lähde vanhempien parisuhteesta vaan mummosta. Sellaista ei voi hyväksyä, se on pahaksi lapselle.
Ymmärrät varmaan, että tähän on kolmenlaisia mielipiteitä ja ihmisiä: niitä joille mikään määrä mummon tarjoamaa apua ei ole liikaa, kuitaisen keskitien ihmiset ja ne jotka haluavat antaa lastaan hoitoon muille mahdollisimman vähän.
On myös erilaisia mummojakin, toisiin voi luottaa lastenhoidossa, toisiin ei. Sellaiseen joka ei ymmärrä lapsen ja vanhemman suhteen merkityksen päälle, ei yleensä myös luoteta.
Miksi paljon parisuhdeaikaa tarvitsevilla kahdestaan viikonloppulomailevilla on aina hyvät mummot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap ei nyt saa sitä miehensä kunnioitusta niin tuossa on kaikki katastrofin ainekset. Lapselle tuo on hyvin sairas ympäristö.
Minä minä minä.
Kysy siltä lapseltasi tykkääkö se leikkiä mummin kanssa.
Oletpa yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.
Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.
Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.
Niin. Nythän lapselta riistetään koko äidinpuoleinen suku anopin takia...
Höpö höpö. Se on ap:n oma valinta (tai omaa tyhmyyttä), jos hän eristää lapsen omasta suvustaan. Fiksusti sovittelemalla lapsi saa hyvän yhteyden kumpaankin sukuun.
Ei ole. Anoppi on niin päällekäyvä ettei muille jää tilaa.
Tuollaisten kusipääjyrien kanssa ei neuvotella.
Lapselle rakas mummo on kusipääjyrä? Mieti nyt vähän.
Missä se lapselle rakkaus käy ilmi? Eihän anoppiakaan kiinnosta se lapsi, vaan omat edut, omat mielihalut ja omat oikut. Hyvä isoäiti tajuaa, että äidin hyvinvointi on lapselle ensiarvoinen asia. Hän ei jyrää, tunge, änge, käskytä ja säti ja lyttää ja latista. Eikä roiku keskenkasvuisesti pusuttelemassa sitä nelikymppistä poikaansa. Tuollainen ihminen on lapselle sairasta seuraa.
Ap:n näkemys on vain hänen omansa. Ap:n mies ja anoppi varmasti näkevät tilanteen aivan toisin. Totuus on ehkä jossain siellä välimailla. Vedät mutkat turhan suoriksi väittämällä, ettei mummoa kiinnosta lapsi. Ja joka tapauksessa lapselle mummo on mummo, ei anoppi, ja siksi on törkeää asettaa lapsi tilanteeseen, jossa hän ei käytännössä saisi pitää mummostaan pahoittamatta äidin mieltä.
Mummoa ei kiinnosta se lapsi. Se lapsi on vain hänen ulokkeensa,mkuten on sen lapsen isäkin, jota mummo ei ole päästänyt itsenäistymään.
Jospa mies onkin tyytyväinen siihen, että hänellä on läheiset välit äitinsä kanssa? Ja jospa hän haluaa, että lapsi ja mummo saavat olla tiiviisti tekemisissä keskenään? Voi tulla yllätyksenä, että toiset meistä tykkäävät sukulaisistaan.
Mutta sehän tässä on paha, että mummo lyö kiilaa näiden vanhempien väliin. Hän ei vahvista poikansa parisuhdetta vaan tunkemalla väliin hajottaa sitä.
Eikä pelkästään mummo lyö kiilaa vanhempien väliin, vaan myös lapsen ja vanhempien väliin.
Meidän munmojenkin on hyvä muistaa, että jokaisella lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa, eivätkä isovanhemmat voi koskaan korvata vanhempia.
Ja miten tällä lapselle käy, jos hän on luonut ainoan kiintymyssuhteensa mummoon, jos mummo sairastuu tai kuolee, jolloin lapsi jää tyhjän päälle. Se ei tosiaan ole lapsen etu, eikä mummolta pyyteetöntä rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.
Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.
Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.
Niin. Nythän lapselta riistetään koko äidinpuoleinen suku anopin takia...
Höpö höpö. Se on ap:n oma valinta (tai omaa tyhmyyttä), jos hän eristää lapsen omasta suvustaan. Fiksusti sovittelemalla lapsi saa hyvän yhteyden kumpaankin sukuun.
Ei ole. Anoppi on niin päällekäyvä ettei muille jää tilaa.
Tuollaisten kusipääjyrien kanssa ei neuvotella.
Lapselle rakas mummo on kusipääjyrä? Mieti nyt vähän.
Missä se lapselle rakkaus käy ilmi? Eihän anoppiakaan kiinnosta se lapsi, vaan omat edut, omat mielihalut ja omat oikut. Hyvä isoäiti tajuaa, että äidin hyvinvointi on lapselle ensiarvoinen asia. Hän ei jyrää, tunge, änge, käskytä ja säti ja lyttää ja latista. Eikä roiku keskenkasvuisesti pusuttelemassa sitä nelikymppistä poikaansa. Tuollainen ihminen on lapselle sairasta seuraa.
Ap:n näkemys on vain hänen omansa. Ap:n mies ja anoppi varmasti näkevät tilanteen aivan toisin. Totuus on ehkä jossain siellä välimailla. Vedät mutkat turhan suoriksi väittämällä, ettei mummoa kiinnosta lapsi. Ja joka tapauksessa lapselle mummo on mummo, ei anoppi, ja siksi on törkeää asettaa lapsi tilanteeseen, jossa hän ei käytännössä saisi pitää mummostaan pahoittamatta äidin mieltä.
Mummoa ei kiinnosta se lapsi. Se lapsi on vain hänen ulokkeensa,mkuten on sen lapsen isäkin, jota mummo ei ole päästänyt itsenäistymään.
Jospa mies onkin tyytyväinen siihen, että hänellä on läheiset välit äitinsä kanssa? Ja jospa hän haluaa, että lapsi ja mummo saavat olla tiiviisti tekemisissä keskenään? Voi tulla yllätyksenä, että toiset meistä tykkäävät sukulaisistaan.
Mutta sehän tässä on paha, että mummo lyö kiilaa näiden vanhempien väliin. Hän ei vahvista poikansa parisuhdetta vaan tunkemalla väliin hajottaa sitä.
Eikä pelkästään mummo lyö kiilaa vanhempien väliin, vaan myös lapsen ja vanhempien väliin.
Meidän munmojenkin on hyvä muistaa, että jokaisella lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa, eivätkä isovanhemmat voi koskaan korvata vanhempia.Ja miten tällä lapselle käy, jos hän on luonut ainoan kiintymyssuhteensa mummoon, jos mummo sairastuu tai kuolee, jolloin lapsi jää tyhjän päälle. Se ei tosiaan ole lapsen etu, eikä mummolta pyyteetöntä rakkautta.
Juuri siksi mummon tulee ymmärtää, että vaikka se oma lapsi on kohtelias ja kysyy, että otatko lapsenlapsen yökylään, että pääsemme puolison kanssa viettämään yhteistä aikaa, niin isoäidin tulee vastata, että ei käy! Kyse on lapsen parhaasta ja siitä, että lapsen kiintymyssuhdetta omiin vanhempiin tulee vahvistaa. Isoäidille riittää lapsenlapsen tapaaminen 1-2 kertaa kuukaudessa samalla kun käy vaikka siivoamassa lapsensa kotona.
Mun äiti käy hoitamassa vauvaa kerran viikossa. Lähden silloin itse asioilleni tai miehen kanssa vaikka syömään. Kun lapsi on isompi, annan kyllä mielelläni yökylään. Musta on vaan mahtavaa, että lapsella on elämässään muita aikuisia mun ja miehen lisäksi. Mummo itse hoitaisi lastenlastaan vaikka useamminkin mutta en tahdo vaivata häntä liikaa.
Tästä aloituksesta ei selviä, miksi ap ei halua antaa lasta yökylään tai mummon hakea tarhasta. Ei kai kerran viikossa automaattisesti ole paljon. Monessa kulttuurissa se olisi käytännössä minimimäärä.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti käy hoitamassa vauvaa kerran viikossa. Lähden silloin itse asioilleni tai miehen kanssa vaikka syömään. Kun lapsi on isompi, annan kyllä mielelläni yökylään. Musta on vaan mahtavaa, että lapsella on elämässään muita aikuisia mun ja miehen lisäksi. Mummo itse hoitaisi lastenlastaan vaikka useamminkin mutta en tahdo vaivata häntä liikaa.
Tästä aloituksesta ei selviä, miksi ap ei halua antaa lasta yökylään tai mummon hakea tarhasta. Ei kai kerran viikossa automaattisesti ole paljon. Monessa kulttuurissa se olisi käytännössä minimimäärä.
Kyllähän tästä aloituksesta käy todella hyvin selville miksi mummoa ei haluta.
Mummo jyrää äidin täysin, lyö kiilaa vanhempien väliin, mummo täydellinen despootti.
Ei minun kotonani hyörisi enkä moista mammanpoikaakaan katsoisi.
Ole nyt tiukkana, lapsikin huomaa ennen pitkää vääristyneet suhteet.
VAADI MIESTÄSI LÄHTEMÄÄN PERHENEUVOLAAN. Ehkäpä löytyy joku tolkku miten itsenäistyy äidistään.
Olen itse kuuden mummo ja en unissanikaan menisi vaatimaan mitrn minun töytyy lapsia tavata.
Ystävällisesti voi sanoa, että jos joskus tarvitsette, niin voin hakea lapsen päiväkodista, mutta ihan sairasta olisi vaatia tuollaista ”oikeutta”. Anoppisi ei ole terve.