Anoppi ja lapsenhoito

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on ihan sama mitä mieltä itse on jostain suositusten järkevyydestä tai noudattamisesta, kun pointti on se, että ihmissuhteen onnistumisen takia kannattaa pitää mielipiteensä omana tietonaan ja kunnioittaa toisen oikeutta päättää itse omasta elämästään. Kyseessä on arvostus ja toisen itsemääräämisoikeuden tunnustaminen, ei se kumpi tietää paremmin.

Mielipiteet ovat lähtökohtaisesti aika turhia, niitä on kaikilla, osa hyviä, suurin osa huonoja. Ennen kuin avaa suunsa niin tulisi ensisijaisesti arvioida ihmissuhteen läheisyys, eli se, että onko toinen halukas keskustelemaan valinnoistaan ylipäätään. Jos avautuu näkemyksistään pyytämättä, niin odotettavissa on välien viilenemistä.

Ja sekin kannattaa muistaa, että ei myöskään ole asiallista puida toisen valintoja jne selän takana.

Mun appivanhemmat on sietämättömiä siinä mielessä, että ne rääpii selän takana aina sen lapsen asioita, joka ei ole paikalla. Heti kun selkänsä kääntää alkaa se silmitön haukkuminen. Edessäpäin vertaillaan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Av-mammoilla näyttää olevat aika kammottavat äidit ja anopit. Ilmankos teksti Av-palstalla on tätä tasoa. Epäonnistineiden vanhempien lapsia suurin osa? Nämä ovat nyt sitten äitejä ja miniöitä...???

Jotka selkeästi ovat tietoisia edellisen polven virheistä, eivätkä suostu toistamaan niitä. Jotka kunnioittavat itseään, perheitään ja lapsiaan. Ei hassumpaa.

Tuskin! Ihan samat virheet teette aikanaan isoäitinä, kun aika on kullannut muistot! :-)

Itselläni on "jokaasiaanpuutttuva anoppi" -kokemus ja itse nyt anoppina olen päättänyt olla pistämättä lusikkaani lasteni perheiden asioihin. Toivottavasti he eivät koe sitä välinpitämättömyytenä!! Lasten kanssa on kyllä joskus ollut puhetta asiasta.

Alkuperäiseen aiheeseen eli isovanhempiin ja lapsenhoitoon...

Meillä ei 5kk vauva ole vielä ollut kellään isovanhemmalla hoidossa eikä varmaan vielä hetkeen mene. Hoitoon ruinaaminen alkoi kyllä välittömästi vauvan synnyttyä ja se pieni vastasyntynyt olisi heti pitänyt jättää vieraille. Itse olen ajatellut että lapsi menee hoitoon sitten kun itsestäni tuntuu siltä, että tarvitsemme hoitajaa. Ja näin pienen vauvan kohdalla kyse kyllä on enemmän minun kuin mieheni mielipiteestä, sillä minä olen se joka valvoo ja pääasiallisesti hoitaa vauvaa. Me kyllä kyläilemme ja meille saisi tulla jos vain viitsisivät, mutta hoitoon lapsi ei vielä mene. Se, että lapsi ei käy hoidossa ei ole kenenkään suhteista pois, sillä lasta kyllä saisi nähdä jos vain kiinnostaisi. Isovanhemmat ovat saaneet nauttia omien lastensa kanssa vauva-ajasta ja minulla on oikeus nauttia siitä oman lapseni kanssa. Ja kun palaan töihin, vie työ niin paljon aikaa, että varmastikaan sitä lasta ei raaski antaa joka viikonloppu hoitoon, vaikka isovanhemmat niin haluaisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on ihan sama mitä mieltä itse on jostain suositusten järkevyydestä tai noudattamisesta, kun pointti on se, että ihmissuhteen onnistumisen takia kannattaa pitää mielipiteensä omana tietonaan ja kunnioittaa toisen oikeutta päättää itse omasta elämästään. Kyseessä on arvostus ja toisen itsemääräämisoikeuden tunnustaminen, ei se kumpi tietää paremmin.

Mielipiteet ovat lähtökohtaisesti aika turhia, niitä on kaikilla, osa hyviä, suurin osa huonoja. Ennen kuin avaa suunsa niin tulisi ensisijaisesti arvioida ihmissuhteen läheisyys, eli se, että onko toinen halukas keskustelemaan valinnoistaan ylipäätään. Jos avautuu näkemyksistään pyytämättä, niin odotettavissa on välien viilenemistä.

Ja sekin kannattaa muistaa, että ei myöskään ole asiallista puida toisen valintoja jne selän takana.

Mun appivanhemmat on sietämättömiä siinä mielessä, että ne rääpii selän takana aina sen lapsen asioita, joka ei ole paikalla. Heti kun selkänsä kääntää alkaa se silmitön haukkuminen. Edessäpäin vertaillaan koko ajan.

Meillä harrastetaan tuota täsmälleen samaa haukkumista ja jotenkin ne jutut kuitenkin lopulta kiertävät omiin korviin. Ei sitä sitten viitsi hirveästi omista asioistaan puhua, kun tietää, että ne puidaan sitten selän takana muiden kanssa.

Miniä kirjoitti:

Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.

Minä olen vela eli lapseton vapaaehtoisesti, mutta tässä menisi mulla raja. Kukaan ei sanoisi minulle, että haluaa olla lapseni kanssa kahden enkä minä saa olla samassa huoneessa. Ei kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on ihan sama mitä mieltä itse on jostain suositusten järkevyydestä tai noudattamisesta, kun pointti on se, että ihmissuhteen onnistumisen takia kannattaa pitää mielipiteensä omana tietonaan ja kunnioittaa toisen oikeutta päättää itse omasta elämästään. Kyseessä on arvostus ja toisen itsemääräämisoikeuden tunnustaminen, ei se kumpi tietää paremmin.

Mielipiteet ovat lähtökohtaisesti aika turhia, niitä on kaikilla, osa hyviä, suurin osa huonoja. Ennen kuin avaa suunsa niin tulisi ensisijaisesti arvioida ihmissuhteen läheisyys, eli se, että onko toinen halukas keskustelemaan valinnoistaan ylipäätään. Jos avautuu näkemyksistään pyytämättä, niin odotettavissa on välien viilenemistä.

Ja sekin kannattaa muistaa, että ei myöskään ole asiallista puida toisen valintoja jne selän takana.

Mun appivanhemmat on sietämättömiä siinä mielessä, että ne rääpii selän takana aina sen lapsen asioita, joka ei ole paikalla. Heti kun selkänsä kääntää alkaa se silmitön haukkuminen. Edessäpäin vertaillaan koko ajan.

Tuo haukkuminen on yksi syy miksi lapsen hoitoon antaminen tuntuu niin pahalta. Oikein pelottaa, mitä sille lapselle puhutaan, kun kaikille muille kerrotaan jo miten huono äiti ja vaimo olen. Muut sukulaiset onneksi osaavat olla välittämättä anopin jutuista, mutta ei pieni lapsi sellaista ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Miniä kirjoitti:

Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.

Minä olen vela eli lapseton vapaaehtoisesti, mutta tässä menisi mulla raja. Kukaan ei sanoisi minulle, että haluaa olla lapseni kanssa kahden enkä minä saa olla samassa huoneessa. Ei kukaan.

Niin, itselläni on kohta kaksi lasta ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Minulla alussa anoppi pyysi vauvan syliinsä ja joka kerta ampaisi toiseen huoneeseen vauvan kanssa. En ollut synnytyksen jäljiltä hirmu ketterässä kunnossa mutta yllättävän nopeasti sitä pääsi ylös tuolista ja perään, ja tämä ihan refleksinä.

Parin kerran jälkeen pyysin anoppia aina istumaan ensin, ennen kuin annoin lasta hänelle, niin ei tarvinnut juosta perässä, mitään perustelua toiminnalleen ei halunnut antaa.

Nykyäänkin puhuu kokoajan siitä miten kiva olisi kun lapsi olisi hänellä ilman vanhempia. Tulee todella outo olo, että mitä sellaista lapsen kanssa pitäisi päästä tekemään ettei vanhemmat voi olla edes samassa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä kirjoitti:

Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.

Minä olen vela eli lapseton vapaaehtoisesti, mutta tässä menisi mulla raja. Kukaan ei sanoisi minulle, että haluaa olla lapseni kanssa kahden enkä minä saa olla samassa huoneessa. Ei kukaan.

Niin, itselläni on kohta kaksi lasta ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Minulla alussa anoppi pyysi vauvan syliinsä ja joka kerta ampaisi toiseen huoneeseen vauvan kanssa. En ollut synnytyksen jäljiltä hirmu ketterässä kunnossa mutta yllättävän nopeasti sitä pääsi ylös tuolista ja perään, ja tämä ihan refleksinä.

Parin kerran jälkeen pyysin anoppia aina istumaan ensin, ennen kuin annoin lasta hänelle, niin ei tarvinnut juosta perässä, mitään perustelua toiminnalleen ei halunnut antaa.

Nykyäänkin puhuu kokoajan siitä miten kiva olisi kun lapsi olisi hänellä ilman vanhempia. Tulee todella outo olo, että mitä sellaista lapsen kanssa pitäisi päästä tekemään ettei vanhemmat voi olla edes samassa asunnossa.

Voiko joku isovanhempi selittää tämän? En kanssa ymmärrä, että miksi se vauva pitää välittömästi viedä eri huoneeseen tai mankua, että pitäisi saada olla kaksin vauvan kanssa, kun minun ollessani paikalla ei kuitenkaan edes kiinnosta mikään vauvassa tai sen hoitamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä kirjoitti:

Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.

Minä olen vela eli lapseton vapaaehtoisesti, mutta tässä menisi mulla raja. Kukaan ei sanoisi minulle, että haluaa olla lapseni kanssa kahden enkä minä saa olla samassa huoneessa. Ei kukaan.

Niin, itselläni on kohta kaksi lasta ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Minulla alussa anoppi pyysi vauvan syliinsä ja joka kerta ampaisi toiseen huoneeseen vauvan kanssa. En ollut synnytyksen jäljiltä hirmu ketterässä kunnossa mutta yllättävän nopeasti sitä pääsi ylös tuolista ja perään, ja tämä ihan refleksinä.

Parin kerran jälkeen pyysin anoppia aina istumaan ensin, ennen kuin annoin lasta hänelle, niin ei tarvinnut juosta perässä, mitään perustelua toiminnalleen ei halunnut antaa.

Nykyäänkin puhuu kokoajan siitä miten kiva olisi kun lapsi olisi hänellä ilman vanhempia. Tulee todella outo olo, että mitä sellaista lapsen kanssa pitäisi päästä tekemään ettei vanhemmat voi olla edes samassa asunnossa.

Voiko joku isovanhempi selittää tämän? En kanssa ymmärrä, että miksi se vauva pitää välittömästi viedä eri huoneeseen tai mankua, että pitäisi saada olla kaksin vauvan kanssa, kun minun ollessani paikalla ei kuitenkaan edes kiinnosta mikään vauvassa tai sen hoitamisessa.

Mielenkiintoinen huomio, todella anoppiani ei myöskään kiinnosta mitenkään hoitaa lasta jos olen paikalla. Kuulemma oli kerran vaipanvaihdossa mukana kun mies oli lapsen kanssa kahdestaan kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä kirjoitti:

Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.

Minä olen vela eli lapseton vapaaehtoisesti, mutta tässä menisi mulla raja. Kukaan ei sanoisi minulle, että haluaa olla lapseni kanssa kahden enkä minä saa olla samassa huoneessa. Ei kukaan.

Niin, itselläni on kohta kaksi lasta ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Minulla alussa anoppi pyysi vauvan syliinsä ja joka kerta ampaisi toiseen huoneeseen vauvan kanssa. En ollut synnytyksen jäljiltä hirmu ketterässä kunnossa mutta yllättävän nopeasti sitä pääsi ylös tuolista ja perään, ja tämä ihan refleksinä.

Parin kerran jälkeen pyysin anoppia aina istumaan ensin, ennen kuin annoin lasta hänelle, niin ei tarvinnut juosta perässä, mitään perustelua toiminnalleen ei halunnut antaa.

Nykyäänkin puhuu kokoajan siitä miten kiva olisi kun lapsi olisi hänellä ilman vanhempia. Tulee todella outo olo, että mitä sellaista lapsen kanssa pitäisi päästä tekemään ettei vanhemmat voi olla edes samassa asunnossa.

Voiko joku isovanhempi selittää tämän? En kanssa ymmärrä, että miksi se vauva pitää välittömästi viedä eri huoneeseen tai mankua, että pitäisi saada olla kaksin vauvan kanssa, kun minun ollessani paikalla ei kuitenkaan edes kiinnosta mikään vauvassa tai sen hoitamisessa.

No tuota sietääkin miettiä! Minä en ymmärrä sitä yökylään mankumista tai että mummon pitää saada olla  lapsen kanssa kahden kesken. Ukki ja mummi vaatii yökylään, mitä hemmettiä varten? Eletään uutta vanhemmuutta vai mikä on se syy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä kirjoitti:

Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.

Minä olen vela eli lapseton vapaaehtoisesti, mutta tässä menisi mulla raja. Kukaan ei sanoisi minulle, että haluaa olla lapseni kanssa kahden enkä minä saa olla samassa huoneessa. Ei kukaan.

Niin, itselläni on kohta kaksi lasta ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Minulla alussa anoppi pyysi vauvan syliinsä ja joka kerta ampaisi toiseen huoneeseen vauvan kanssa. En ollut synnytyksen jäljiltä hirmu ketterässä kunnossa mutta yllättävän nopeasti sitä pääsi ylös tuolista ja perään, ja tämä ihan refleksinä.

Parin kerran jälkeen pyysin anoppia aina istumaan ensin, ennen kuin annoin lasta hänelle, niin ei tarvinnut juosta perässä, mitään perustelua toiminnalleen ei halunnut antaa.

Nykyäänkin puhuu kokoajan siitä miten kiva olisi kun lapsi olisi hänellä ilman vanhempia. Tulee todella outo olo, että mitä sellaista lapsen kanssa pitäisi päästä tekemään ettei vanhemmat voi olla edes samassa asunnossa.

Voiko joku isovanhempi selittää tämän? En kanssa ymmärrä, että miksi se vauva pitää välittömästi viedä eri huoneeseen tai mankua, että pitäisi saada olla kaksin vauvan kanssa, kun minun ollessani paikalla ei kuitenkaan edes kiinnosta mikään vauvassa tai sen hoitamisessa.

No minulle isovanhempana tuollainen on täysin vierasta. En ole koskaan lasta riittänyt äidiltään. Enkä missään tapauksessa hinkuisi vauvaa vielä yökylään. Leikki-ikäiset ovat olleet yökylässä, ei vauvat.

Leikin kyllä 5-vuotiaan lapsenlapseni kanssa leikkihuoneessa, ovi saattaa olla auki tai kiinni, riippuen leikin tapahtumista. Mutta aina lapsen vanhemmat ovat leikkiin tervetulleita, välillä esim keittiö on ravintola ja käymme siellä leikisti syömässä. Äiti on silloin leikisti baarin pitäjä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyisin anopilta, että missä on pappojen, tätien, setien ja kummien oikeudet viettää aikaa lapsen kanssa? Ei yksi mummeli voi jyrätä koko muuta sukua ja lapsen äitiä,koska on mummo.

On olemassa myös niin itsekkäitä mummoja, jotka eivät halua äidin puolen sukulaisia lapsen lapsensa lähelle. Vävynä vätys ja poikana täysin äitinsa tossun alla. Mies on nelikymmpinen ja täysin äitinsä ohjailtavissa. Mummeli määrää ihan kaikesta perheen sisäisistä asioistakin ja jatkuvasti mankuu yökylään ja hoitaa lapsia päivittäin. Toinen mummo jätetty yksin. Ihan sama tässä vaiheessa. En ole ollut ilkeä, enkä puuttunut nuoren parin elämään millään tavalla. Toin ulkomailta lapsilleni ja vävylle tasapuolisesti tuliaisia, kun piipahdin tyttäreni kotona.

Olen ehkä paljon köyhempi kuin tuo toinen mummo ja ukki, mutta olen koulutetumpi. Enkä ole tuonut tätä asiaa esille missään vaiheessa.

En tiedä miten paljon minua on haukuttu takana päin, koska lapsen lapseni synttäeillä lapsi sylki kasvoilleni ojentaessani lahjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä aloittajan anoppi näkee jotain ongelmia ja siksi haluaa olla poikansa perheen kanssa tekemisissä? Ap kertoo asiasta Vain Oman Versionsa. Toisen puolen kuuleminen jää meiltä pimentoon. Ap voi värittää omaan pussiinsa asiat, miten haluaa. Anoppi ei voi puolustautua, eikä liioin ap:n mies. Tämähän se on valitettavasti iso ongelma koko palstalla! Jokainen kertoo vain oman versionsa asioista ja mieluusti värittää sitä omaksi edukseen, jotta saisi paljon yläpeukkua ja taustatukea. Toinen osapuoli jää AINA kuulematta.

Niin, voihan se toki nöhdä kaikenlaista.

Minäkin sain täyteen raapustetun ruutuvihon johon oli kirjattu kaikki mahdolliset puutteet, mitä vanhemmuudessano ja taloudenhoidossani oli havaittu.

Kummasti lähensi ja tuntui tuelta.

No ei varmaan sellainen tunnu kivalta, mutta monista neuvoista, jotka tulee vanhemmilta, anopilta, apelta, mummolta ukilta kannattaa ottaa vaarin, eikä vaan nakella ylimielisesti ja kaikkitietäväisesti niskojaan. Vanhempien ihmisten neuvoissa voi piillä suuri viisaus.

Juu.

Minäkin opin että jos mummo tuo meille (pyytämättä) nakkisoppaa, siitä pitää kiittää ainakin kaksi tuntia. Muu on kiittämättömyyttä.

Opin myös sen että maustekaapista ei ksokaan ikinä missään tapauksessa saa löytyä vahingossakaan yhtään maustepurkkia, jossa on viim käyttöpäivä edes löhestymässä.

Opin myös sen että ihan varmasti valitsimme lapselle väärän koulun koska mummo oli kerran melkein kuullut että joku sentapainen koulu oli ehkä ollut huono.

Samaten opin että lapselle kuulemma pitää joka kerta työntää ruokaa suuhun kun lapsi avaa suinsa. Siis kuulemma kyynärtaipeessa pitää roikkua ruokapussi jonka kanssa pitää päivystää alati lapsen vieressä.

Opin että vain mummp tietää kasvaako lapsi oikein. Neuvolan käyrät on kuulemma puppua.

T. Äiti, 40 vee

Tuo viimeinen on ihan kuin meiltä! Neuvolassa ei kuulemma tiedetä mistään mitään ja AINA pitää ehdottomasti mielummin tehdä niin kuin mummo sanoo. Ravitsemussuositukset on myös keksitty kiusallaan ja oikeasti on hyväksi syöttää lapselle vaikka niin paljon sokeria kuin haluaa, koska muuten oppii tykkäämään sokerisista herkuista (wtf??). Ja jos olisin ollut oikein raskaana en olisi välittänyt suosituksista vaan syönyt lakritsia ja maksaa niin paljon kun vain mieli tekee.

Tuo on täysin keksitty juttu, jolla halutaan halventaa kaikki isovanhemmat. Ei nimittäin kukaan ole noin tyhmä, ei edes anoppi.

Ja jos tarkoitit tuota raskausajan syömistä niin siinä oli perusteluna, että kun kyllä hänkin söi mitä mieli teki ja terveitä lapsia syntyi.

Tuohon raskauausajan ruokavalio kritisointiin olen huomannut, että tehokkainta on todeta, että "niinpä mistäköhän johtuu, että äiti/lapsi kuolleisuusluvut on koko ajan pienentyneet." Ei siihen yleensä mitään vastausta saa, mutta joskus voi ihan nähdä kun joku ratas siellä aivoissa alkaa pyörimään.

Nämä nyt on aika outoja juttuja. Te, joilla nyt on pieniä lapsia, olette syntyneet -70, -80-tai -90 luvuilla ja nämä teidän äidit (nämä mummit ja anopit ) kantoivat teitä noilla vuosikymmenillä, jolloin lapsikuolleisuus on ollut Suomessa jo todella alhaisella tasolla. Toisin oli sodanjälkeisinä vuosina, jolloin lapsikuolleisuus oli korkealla, mutta silloin puhutaan jo isoäidin äidin raskauksista.

Kyllä imeväiskuolleisuus ja -vammaisuus on nykyään pienempää kuin vaikkapa 80-luvulla. Ja luonnollisesti 80-luvulla oli pienempää kuin sotavuosina. Niin tiede kehittyy.

Ja eivät mm. listeria ja toksoplasmoosi ole mitään uskon asioita, joihin monet raskausajan rajoitukset perustuvat.

50-60-luvulla syntyneistä iso osa on myös sairastanut toksoplasmoosin lapsuudessaan, jolloin se ei ole enää riski raskausaikana. Toisin on 80-90-luvulla syntyneillä.

Lasten tapaturmat ovat vähentyneet, esim liikenneturvallisuus on parantunut, kypärät tulleet käyttöön, turvavyöt ja turvaistuimet autoihin.

Listeriasta ja toksoplasmoosista ei tosiaan vielä -80 luvulla neuvolassa puhuttu, mutta en itse ole ainakaan ko asioista nuorten äitien kanssa kiistellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä kirjoitti:

Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.

Minä olen vela eli lapseton vapaaehtoisesti, mutta tässä menisi mulla raja. Kukaan ei sanoisi minulle, että haluaa olla lapseni kanssa kahden enkä minä saa olla samassa huoneessa. Ei kukaan.

Niin, itselläni on kohta kaksi lasta ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Minulla alussa anoppi pyysi vauvan syliinsä ja joka kerta ampaisi toiseen huoneeseen vauvan kanssa. En ollut synnytyksen jäljiltä hirmu ketterässä kunnossa mutta yllättävän nopeasti sitä pääsi ylös tuolista ja perään, ja tämä ihan refleksinä.

Parin kerran jälkeen pyysin anoppia aina istumaan ensin, ennen kuin annoin lasta hänelle, niin ei tarvinnut juosta perässä, mitään perustelua toiminnalleen ei halunnut antaa.

Nykyäänkin puhuu kokoajan siitä miten kiva olisi kun lapsi olisi hänellä ilman vanhempia. Tulee todella outo olo, että mitä sellaista lapsen kanssa pitäisi päästä tekemään ettei vanhemmat voi olla edes samassa asunnossa.

Voiko joku isovanhempi selittää tämän? En kanssa ymmärrä, että miksi se vauva pitää välittömästi viedä eri huoneeseen tai mankua, että pitäisi saada olla kaksin vauvan kanssa, kun minun ollessani paikalla ei kuitenkaan edes kiinnosta mikään vauvassa tai sen hoitamisessa.

No minulle isovanhempana tuollainen on täysin vierasta. En ole koskaan lasta riittänyt äidiltään. Enkä missään tapauksessa hinkuisi vauvaa vielä yökylään. Leikki-ikäiset ovat olleet yökylässä, ei vauvat.

Leikin kyllä 5-vuotiaan lapsenlapseni kanssa leikkihuoneessa, ovi saattaa olla auki tai kiinni, riippuen leikin tapahtumista. Mutta aina lapsen vanhemmat ovat leikkiin tervetulleita, välillä esim keittiö on ravintola ja käymme siellä leikisti syömässä. Äiti on silloin leikisti baarin pitäjä.

Voi kun olisit meidän mummo, koska kuulostat aivan ihanalta ja järkevältä! Itselläni ei vielä ole kokemusta leikki-ikäisestä, mutta kuvittelisin ainakin, että silloin tilanne on aivan toisenlainen ja leikitkin vähän erilaisia kuin pienellä vauvalla. Nyt tosiaan mummo olisi jatkuvasti viemässä vauvaa eri huoneeseen ja ehdottomasti pitäisi saada olla kaksin. En vaan voi käsittää, että miksi minä en voi olla paikalla, kun seurustelee vauvan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä kirjoitti:

Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.

Minä olen vela eli lapseton vapaaehtoisesti, mutta tässä menisi mulla raja. Kukaan ei sanoisi minulle, että haluaa olla lapseni kanssa kahden enkä minä saa olla samassa huoneessa. Ei kukaan.

Niin, itselläni on kohta kaksi lasta ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Minulla alussa anoppi pyysi vauvan syliinsä ja joka kerta ampaisi toiseen huoneeseen vauvan kanssa. En ollut synnytyksen jäljiltä hirmu ketterässä kunnossa mutta yllättävän nopeasti sitä pääsi ylös tuolista ja perään, ja tämä ihan refleksinä.

Parin kerran jälkeen pyysin anoppia aina istumaan ensin, ennen kuin annoin lasta hänelle, niin ei tarvinnut juosta perässä, mitään perustelua toiminnalleen ei halunnut antaa.

Nykyäänkin puhuu kokoajan siitä miten kiva olisi kun lapsi olisi hänellä ilman vanhempia. Tulee todella outo olo, että mitä sellaista lapsen kanssa pitäisi päästä tekemään ettei vanhemmat voi olla edes samassa asunnossa.

Voiko joku isovanhempi selittää tämän? En kanssa ymmärrä, että miksi se vauva pitää välittömästi viedä eri huoneeseen tai mankua, että pitäisi saada olla kaksin vauvan kanssa, kun minun ollessani paikalla ei kuitenkaan edes kiinnosta mikään vauvassa tai sen hoitamisessa.

No minulle isovanhempana tuollainen on täysin vierasta. En ole koskaan lasta riittänyt äidiltään. Enkä missään tapauksessa hinkuisi vauvaa vielä yökylään. Leikki-ikäiset ovat olleet yökylässä, ei vauvat.

Leikin kyllä 5-vuotiaan lapsenlapseni kanssa leikkihuoneessa, ovi saattaa olla auki tai kiinni, riippuen leikin tapahtumista. Mutta aina lapsen vanhemmat ovat leikkiin tervetulleita, välillä esim keittiö on ravintola ja käymme siellä leikisti syömässä. Äiti on silloin leikisti baarin pitäjä.

Voi kun olisit meidän mummo, koska kuulostat aivan ihanalta ja järkevältä! Itselläni ei vielä ole kokemusta leikki-ikäisestä, mutta kuvittelisin ainakin, että silloin tilanne on aivan toisenlainen ja leikitkin vähän erilaisia kuin pienellä vauvalla. Nyt tosiaan mummo olisi jatkuvasti viemässä vauvaa eri huoneeseen ja ehdottomasti pitäisi saada olla kaksin. En vaan voi käsittää, että miksi minä en voi olla paikalla, kun seurustelee vauvan kanssa?

Eri

Kunhan muistat, että kyllä voit olla paikalla. Se ettet voisi on vain lapsen mummon mielipide ja äitinä sinä päätät. Mummokin pääsee helpommalla mitä nopeammin sen ymmärtää, että hän ei päätä lapsen asioita lainkaan.

Miten siellä nyt menee ap,onko mummo saatu tajuamaan paikkansa vai vieläkö yrittää päsmäröidä?