Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ja lapsenhoito
Miniä
29.12.2017 |
Miten usein teillä mummo hoitaa lasta? Meillä on kolmevuotias, jota anoppi tapaa keskimäärin kerran viikossa. Hän asuu lähellä. Minun äitini on kuollut, eikä sukuni ole hoitanut lastani koskaan (koska anopin pitää aina saada hoitaa).
Nyt anoppi oli taas kylässä, vain minä ja lapsi paikalla. Hän ei puhunut minulle kahteen tuntiin juuri mitään, vaan oli lapsen kanssa motittautunut leikkihuoneeseen. Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.
Tuli ruoka-aika, ja sanoin että nyt olisi hyvä rauhoittaa tilanne ruokailulle ja unille (lapsi vielä flunssassa). Anoppi ilmoitti että hän istuu pöytään (ei siis suostunut lähtemään) keskustelemaan. Tämän jälkeen tilitti siitä, miten lapsen (vai mummon) oikeus on nähdä mummoa useammin, jäädä viikonloppuisin yöksi, hakea päiväkodista vähintään kerran viikossa jne. Että lasta suurinpiirtein pantataan, joka on tietysti minun syyni (on ehkä 1-3 kertaa vuodessa mummolla yötä).
Huoh. Hän on keskimäärin täällä kerran viikossa ja saattaa helposti olla 8 h kerralla, etenkin jos minä en ole paikalla. Mies on mammanpoika ja tottakai aina samaa mieltä anopin kanssa. Jos tästä alan taistelemaan, niin ero tulee varmasti.
Mikä on sopiva määrä?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskuntien pitäisi aina pitää yhtä. Eli siis niin, että on yksikkö, johon kuuluvat vaimo ja mies + lapset, ja sitten on toinen yksikkö, johon kuuluvat isovanhemmat. On hienoa, jos mummu haluaa osallistua lapsenlapsen elämään. Kukapa ei toivoisi lapselleen läheisiä ja rakastavia isovanhempia! Mutta niin ei mielestäni voi olla, että mies lyöttäytyy äitinsä kanssa vaimoaan vastaan. Sellaisesta asetelmasta ei yleensä seuraa (myöskään lapselle) mitään hyvää. Pariskuntien pitäisi aina puhaltaa yhteen hiileen ja asettaa yli-innokkaille mummuille yhdessä rajat. Ei se sitä tarkoita, että mummu pitää hylätä tai ettei hänellä saisi olla omia kivoja juttuja lastenlastensa kanssa, mutta kyllä mummun pitää se ymmärtää, ettei hän tee päätöksiä lastenlapsista koskevista asioista.
Mitä päätöksiä mummo oli tässä tehnyt?
Mm päättänyt alkaa "kyläillä" perheessä kahdeksan tunnin sessioita kutsumatta ja päättänyt sulkeutua lapsen kanssa eristyksiin.
Päättänyt alkaa vaatia yökyläilyä.
Päättänyt alkaa vaatia omia hakuvuoroja päivähoidosta.
Arvatenkin päättänyt myös puida sitä isoäitiyttään muiden kanssa poikansa perheen selän takana.
Päättänyt soitella pojalleen koko ajan.
Päättänyt roikkua aikuisessa pojassa ja pusutella...
Rajat niin hukassa, että soi.
Eli ei ole tehnyt mitään päätöksiä. Käy kylässä. Leikkii lapsen kanssa
Ehdottaa yökyläilyä ym.
Ja on hyvissä väleissä poikansa kanssaEn ymmärrä miksi haluat värittää tarinaa.
Tekee lukuisia päätöksiä. Lista yllä.
Onko sinullakin tapana "kyläillä" noin: menet kutsumatta toisen kotiin ja eristäydyt siellä koko päiväksi jonnekin erilleen isäntäväestä????
Ja miten ne hyvät välit ilmenee, kun kyläileekin niin, ettei poikansa ole edes paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko nämä ripustautuvat äidit muillekin samanlaisia vai onko se aina anoppi
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä ripustautuvat äidit muillekin samanlaisia vai onko se aina anoppi
Meillä se kammoanoppi oli minun äitini. Jouduimme hakemaan lähestymiskieltoa. Huvittavinta tilanteessa meillä oli se, että hän itse heitti minut totaalisesti pellolle jo 14-vuotiaana ja olen siitä asti huolehtinut itse itsestäni. Sitä ennenkään ei kauheasti se äitiys kiinnostanut, joka päivä ruikutusta ja marinaa.
Silti tunki minun kotiini ja kuvitteli että nyt hän voi sitten esittää rakastavaa ja huolehtivaa äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskuntien pitäisi aina pitää yhtä. Eli siis niin, että on yksikkö, johon kuuluvat vaimo ja mies + lapset, ja sitten on toinen yksikkö, johon kuuluvat isovanhemmat. On hienoa, jos mummu haluaa osallistua lapsenlapsen elämään. Kukapa ei toivoisi lapselleen läheisiä ja rakastavia isovanhempia! Mutta niin ei mielestäni voi olla, että mies lyöttäytyy äitinsä kanssa vaimoaan vastaan. Sellaisesta asetelmasta ei yleensä seuraa (myöskään lapselle) mitään hyvää. Pariskuntien pitäisi aina puhaltaa yhteen hiileen ja asettaa yli-innokkaille mummuille yhdessä rajat. Ei se sitä tarkoita, että mummu pitää hylätä tai ettei hänellä saisi olla omia kivoja juttuja lastenlastensa kanssa, mutta kyllä mummun pitää se ymmärtää, ettei hän tee päätöksiä lastenlapsista koskevista asioista.
Mitä päätöksiä mummo oli tässä tehnyt?
Mm päättänyt alkaa "kyläillä" perheessä kahdeksan tunnin sessioita kutsumatta ja päättänyt sulkeutua lapsen kanssa eristyksiin.
Päättänyt alkaa vaatia yökyläilyä.
Päättänyt alkaa vaatia omia hakuvuoroja päivähoidosta.
Arvatenkin päättänyt myös puida sitä isoäitiyttään muiden kanssa poikansa perheen selän takana.
Päättänyt soitella pojalleen koko ajan.
Päättänyt roikkua aikuisessa pojassa ja pusutella...
Rajat niin hukassa, että soi.
Eli ei ole tehnyt mitään päätöksiä. Käy kylässä. Leikkii lapsen kanssa
Ehdottaa yökyläilyä ym.
Ja on hyvissä väleissä poikansa kanssaEn ymmärrä miksi haluat värittää tarinaa.
Tekee lukuisia päätöksiä. Lista yllä.
Onko sinullakin tapana "kyläillä" noin: menet kutsumatta toisen kotiin ja eristäydyt siellä koko päiväksi jonnekin erilleen isäntäväestä????
Ja miten ne hyvät välit ilmenee, kun kyläileekin niin, ettei poikansa ole edes paikalla?
Ainuttakaan perheen päätöstä mummo ei ole tehnyt.
Miksi ihmeessä suhtaudut asiaan näin liioitellen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti käy hoitamassa vauvaa kerran viikossa. Lähden silloin itse asioilleni tai miehen kanssa vaikka syömään. Kun lapsi on isompi, annan kyllä mielelläni yökylään. Musta on vaan mahtavaa, että lapsella on elämässään muita aikuisia mun ja miehen lisäksi. Mummo itse hoitaisi lastenlastaan vaikka useamminkin mutta en tahdo vaivata häntä liikaa.
Tästä aloituksesta ei selviä, miksi ap ei halua antaa lasta yökylään tai mummon hakea tarhasta. Ei kai kerran viikossa automaattisesti ole paljon. Monessa kulttuurissa se olisi käytännössä minimimäärä.No juuri siksi että anopin käytös ei ole tervettä. Hänen ja poikansa välit on epäterveet ja anopin suhtautuminen koko poikansa perheeseen on epäterve.
Millä tavalla epäterveet välit?
Anoppi lyö kiilaa poikansa parisuhteeseen ja tunkee poikansa perheeseen. Tilaa asioita, tunkee pyytämättä, vaatii, lyttää lapsenlapsensa äitiä. Jo nuo puhelinkeskustelut on epäterveitä ja todella hälyttäviä. Samoin karvat nousee pystyy tuosta, että vaikka äiti on kotona, isoäiti eristäytyy lapsen kanssa jonnekin ilman äitiä. Ei todellakaan tervettä. Ei lähellekään.
Näin sitä luetaan ja lisäillään omiaan.
Ainoa huolestuttava asia on äiti, joka kokee uhkana mummon kanssa leikkivän lapsen.Ai sinusta on normikyläilyä lukittautua lapsen kanssa kahdeksaksi tunniksi jonnekin, vaikka se miniä on asunnossa? Ja anopillehan ei riitä normileikkiminen, vaan hän VAATII saada hakupäivät hoidosta, VAATII pientä lasta yökylään.
Enkä edes ala selittää, mitä sairasta on tuon anopin ja hänen poikansa suhteessa. Anoppihan käyttäytyy kuin hän olisi naimisissa poikansa kanssa ja miniä olisi au pair.
Sama asia toisin sanoin. Mummo leikkii lapsen kanssa pari tuntia
Ihanaa. Saan tehdä muuta
Mummo ehdottaa yökyläilyä ja päiväkodista hakemista.
Ihanaa. Saan tehdä muuta.
Mummolla ja pihalla on hyvät välit. Ihanaa. Mies on knnollinen.
Minä ihmettelen lähinnä onko äiti ihan kunnossa. Omistautumnen on hyvä mutta liika on sairasta
Anteeksi, mutta tässä on kyse päivähoidossa olevasta lapsesta. Kuinka paljon te oikein vietätte lastenne kanssa aikaa? Te joiden mielestä yhden työpäivän mittainen aika viikossa mummon kanssa (päivähoidon lisäksi) on ihan normaalia, ja vielä enemmänkin olisi paikallaan olla erossa äidistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.
Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.
Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.
Niin. Nythän lapselta riistetään koko äidinpuoleinen suku anopin takia...
Höpö höpö. Se on ap:n oma valinta (tai omaa tyhmyyttä), jos hän eristää lapsen omasta suvustaan. Fiksusti sovittelemalla lapsi saa hyvän yhteyden kumpaankin sukuun.
Ei ole. Anoppi on niin päällekäyvä ettei muille jää tilaa.
Tuollaisten kusipääjyrien kanssa ei neuvotella.
Lapselle rakas mummo on kusipääjyrä? Mieti nyt vähän.
Missä se lapselle rakkaus käy ilmi? Eihän anoppiakaan kiinnosta se lapsi, vaan omat edut, omat mielihalut ja omat oikut. Hyvä isoäiti tajuaa, että äidin hyvinvointi on lapselle ensiarvoinen asia. Hän ei jyrää, tunge, änge, käskytä ja säti ja lyttää ja latista. Eikä roiku keskenkasvuisesti pusuttelemassa sitä nelikymppistä poikaansa. Tuollainen ihminen on lapselle sairasta seuraa.
Ap:n näkemys on vain hänen omansa. Ap:n mies ja anoppi varmasti näkevät tilanteen aivan toisin. Totuus on ehkä jossain siellä välimailla. Vedät mutkat turhan suoriksi väittämällä, ettei mummoa kiinnosta lapsi. Ja joka tapauksessa lapselle mummo on mummo, ei anoppi, ja siksi on törkeää asettaa lapsi tilanteeseen, jossa hän ei käytännössä saisi pitää mummostaan pahoittamatta äidin mieltä.
Mummoa ei kiinnosta se lapsi. Se lapsi on vain hänen ulokkeensa,mkuten on sen lapsen isäkin, jota mummo ei ole päästänyt itsenäistymään.
Jospa mies onkin tyytyväinen siihen, että hänellä on läheiset välit äitinsä kanssa? Ja jospa hän haluaa, että lapsi ja mummo saavat olla tiiviisti tekemisissä keskenään? Voi tulla yllätyksenä, että toiset meistä tykkäävät sukulaisistaan.
Mutta sehän tässä on paha, että mummo lyö kiilaa näiden vanhempien väliin. Hän ei vahvista poikansa parisuhdetta vaan tunkemalla väliin hajottaa sitä.
Eikä pelkästään mummo lyö kiilaa vanhempien väliin, vaan myös lapsen ja vanhempien väliin.
Meidän munmojenkin on hyvä muistaa, että jokaisella lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa, eivätkä isovanhemmat voi koskaan korvata vanhempia.Ja miten tällä lapselle käy, jos hän on luonut ainoan kiintymyssuhteensa mummoon, jos mummo sairastuu tai kuolee, jolloin lapsi jää tyhjän päälle. Se ei tosiaan ole lapsen etu, eikä mummolta pyyteetöntä rakkautta.
Juuri siksi mummon tulee ymmärtää, että vaikka se oma lapsi on kohtelias ja kysyy, että otatko lapsenlapsen yökylään, että pääsemme puolison kanssa viettämään yhteistä aikaa, niin isoäidin tulee vastata, että ei käy! Kyse on lapsen parhaasta ja siitä, että lapsen kiintymyssuhdetta omiin vanhempiin tulee vahvistaa. Isoäidille riittää lapsenlapsen tapaaminen 1-2 kertaa kuukaudessa samalla kun käy vaikka siivoamassa lapsensa kotona.
Kyllä, näin lapsenlapsiaan rakastava mummo tekisi, jos huomaa mummon olevan lapsen elämässä läheisempi kuin vanhemmat. Kyllä se olisi keskustelun paikka, vanhempien kanssa.
Olen 7 mummo ja lapset 4v-17v. niin testaan toistuvasti, millainen suhde heillä on vanhempiinsa, jotta voin olla levollisen mielin.
Jos alle 5v ei ikävöi vanhempiaan, ennen nukkumaan menoa tai alakouluikäinen toisena iltana tai viimeistään kolmantena päivänä, kun uutuuden viehätys on ohi, ei kaipaa vanhempiaan, jotain on kyllä pielessä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö isovanhemmat voi olla lapsen elämässä, mutta tärkein suhde pitäisi olla suhde lapsen vanhempiin.
Tämä luulisi olevan jokaisella mummolle itsestään selvää, onhan he itsekin äitejä.
Näin ei kuitenkaan ap. tapauksessa ole, vaan mummo on ottanut vallan ap. lapsesta. Joka on tuhon tie, lapsi-vanhempi suhteessa.
Kai sillä on kuitenkin enemmän merkitystä mitä tehdään kuin miten kauan tehdään? Ei jokaiselle isovanhemmalle ole mitään lapsen kanssa vietettävän ajan kiintiötä annettu. Eikä se, että palstalaisten mummot asuvat kaukana, mitenkään lisää AP:n anopin oikeutta olla lapsen kanssa, kun se on välimatkan puolesta mahdollista.
Minusta tässä tapauksessa kuulostaa oudolta tuo eristäytyminen ja lapseen pakkomielteisesti keskittyminen. Myös siihen omaan aikuiseen lapseen. Mummo ei siis vaikuta itse aikuiselta, harkintakykyiseltä ja tervejärkiseltä ihmiseltä.
Mitä lastenhuoneessa tapahtuu suljettujen ovien takana? En nyt hae tässä mitään kamalaa, rikollista tai välitöntä hengen ja terveyden uhkaa tuovaa, mutta silti? Aikuiset kyllä leikkivät lasten kanssa, mutta aika harvoin eläytyvät leikkiin niin lapsenomaisen voimakkaasti, etteikö sitä kestäisi tehdä toisen aikuisen nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhuh, onpas omavaltainen ja huonokäytöksinen mummi. Kyllä se se määritellään ja sovitaan yhdessä mikä on molemmille on sopiva aika/ajankohta, eikä niin että marssitaan toiseen kotiin, aika loukkaavaa. Eikä ole olemassakaan ns aikataulua kuinka paljon anoppisi saa aikaa viettää lapsesi kanssa, kyllä se olet sinä joka siitä päättää. Itsellä on 3 lastenlasta ja lähtökohta tapaamisille on "sopiiko sinulle silloin ja silloin?" Ilmoittelen esim tekstiviestillä milloin minulla on ylimääräistä aikaa jos tarvitsevat hoitoapua yms. ja he ilmoittelevat johonkin määräaikaan, niin saan omat menot sovittua. Puolin ja toisin, täytyy aina toimia ja joustaa, eikä ole mummin asia puuttua perhe-elämään, ellei nyt ihan huumeita käytetä ja alkoholia läträtä, niin että unohtuu lapset. Nosta kissa pöydälle, miehenkin olisi hyvä muistaa, että on jo aikuinen, eikä äiti enää tuossa kohdin päätä hänen puolestaan. Muuten tiesitkö? Ei ole minkään pakko antaa lapsiaan isovanhemmille, ei ole olemassa sellaista lakia. Huono käytös on aina huonoa käytöstä, oli se sitten anoppi tai joku muu.
Muutama tenava lisää, sitten vaaditte lapsenlapsille tasapuolista kohtelua mummolta.
Tai eipä se välttämättä toimi. Meillä anoppi on nyt, lasten ollessa jo aikuisia, myöntänyt omalla suullaan, että yksi lapsenlapsista on aina ollut rakkaampi kuin muut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikka itse et pidä anopista, niin lapsi pitää. Aikuiset sopeutuu. Kerran viikossa on ihan ok kyläillä, jos asuu lähellä. Voithan itse käyttää tuon ajan johonkin omaa harrastukseen tai omien ystäviesi seurassa.
Ap:han antaisi varmaan taivasosuutensa, jos se anoppi tyytyisi kyläilemään kerran viikossa. Eli tulisi kun poikansakin olisi paikalla, viipyisi max kolme tuntia ja seurustelisi koko perheen kanssa.
Projisoitkohan nyt jotain omaa anoppivihaasi ja luet rivien välistä sellaista, mitä ap ei ole kirjoittanutkaan? Aloituksessa ap sanoo anopin käyvän keskimäärin kerran viikossa.
Meillä hoidetaan lapsenlapsia silloin kun tarvitsee välillä enemmän välillä vähemmän. Ei ole mitään näkemispakkoa kerran viikossa tyyliin. Lapset hoitaa lapsensa me olemme käytettävissä tarvittaessa. Välillä piipahdetaan puolin ja toisin ohikulkumatkalla ilman pakon omaista tarvetta, saattaa mennä viikkoja ettei taas nähdä, vaikka osa asuu samalla paikkakunnalla mutta jokaisella myös omat menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pariskuntien pitäisi aina pitää yhtä. Eli siis niin, että on yksikkö, johon kuuluvat vaimo ja mies + lapset, ja sitten on toinen yksikkö, johon kuuluvat isovanhemmat. On hienoa, jos mummu haluaa osallistua lapsenlapsen elämään. Kukapa ei toivoisi lapselleen läheisiä ja rakastavia isovanhempia! Mutta niin ei mielestäni voi olla, että mies lyöttäytyy äitinsä kanssa vaimoaan vastaan. Sellaisesta asetelmasta ei yleensä seuraa (myöskään lapselle) mitään hyvää. Pariskuntien pitäisi aina puhaltaa yhteen hiileen ja asettaa yli-innokkaille mummuille yhdessä rajat. Ei se sitä tarkoita, että mummu pitää hylätä tai ettei hänellä saisi olla omia kivoja juttuja lastenlastensa kanssa, mutta kyllä mummun pitää se ymmärtää, ettei hän tee päätöksiä lastenlapsista koskevista asioista.
Miksi juuri vaimo on se, jonka mielipidettä parisuhteessa pitää miehen tukea? Miksi vaimo ei voisi asettua miehensä mielipiteen rinnalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikka itse et pidä anopista, niin lapsi pitää. Aikuiset sopeutuu. Kerran viikossa on ihan ok kyläillä, jos asuu lähellä. Voithan itse käyttää tuon ajan johonkin omaa harrastukseen tai omien ystäviesi seurassa.
Ap:han antaisi varmaan taivasosuutensa, jos se anoppi tyytyisi kyläilemään kerran viikossa. Eli tulisi kun poikansakin olisi paikalla, viipyisi max kolme tuntia ja seurustelisi koko perheen kanssa.
Projisoitkohan nyt jotain omaa anoppivihaasi ja luet rivien välistä sellaista, mitä ap ei ole kirjoittanutkaan? Aloituksessa ap sanoo anopin käyvän keskimäärin kerran viikossa.
Niin. Kutsumatta, eristäytyy lapsen kanssa 8 tunniksi, poika ei ees paikalla. Lukutaito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikka itse et pidä anopista, niin lapsi pitää. Aikuiset sopeutuu. Kerran viikossa on ihan ok kyläillä, jos asuu lähellä. Voithan itse käyttää tuon ajan johonkin omaa harrastukseen tai omien ystäviesi seurassa.
Siis näinhän tähän asti on tehty, tai oikeastaan enemmänkin (8h ei ole enää kyläilyä). Nyt anoppi haluaa vieläkin enemmän.
Ja mikä tahansa määrä lapsenhoitoa on liikaa, jos se ahdistaa toista vanhempaa tai alkaa olla haitallista lapsen ja vanhemman suhteelle.
Miten se käytännössä näkyy, että lapsen ja vanhemman suhde häiriintyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ongelma tässä on. Miksi anoppi ei saisi olla lapsen kanssa
Keneltä se on pois?Se on vastoin luonnonlakia, jos lapsen tärkein kiintymyssuhde on mummiin, eikä vanhempiinsa.
Olen mummo ja elämäni aikana nähnyt, kuinka jotkut mummot omivat lapsen itselleen, joskus vanhempien tahdosta, kun vanhemmat eivät viitsi hoitaa ja olla lähellä lasta, jolloin lapsen elämässä tärkein henkilö on mummi, johon hän turvaa ja muodostaa kiintymyssuhteessa. Ap. tapauksessa lapsi on vasta 3v jolloin kiintymyssuhteessa muodostus on kesken.
Se ei voi olla lapsen etu, sillä me mummot olemme oman aikakautemme lapsia ja jokaisella lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa ja muodostaa ensisijainen kiintymyssuhde. Jopa silloin kun lapsi joudutaan sijoittamaan toiseen perheeseen, lapsen biologisten vanhemmuutta tuetaan.
Ap.tapauksessa jos lapsi on päiväkodissa ja mummon vierailut ovat 8h ja vielä eristäytyy lapsen kanssa toiseen huoneeseen, milloin vanhemmat viettävät aikaa lapsensa kanssa ja se ei voi olla vaikuttamatta lapsen henkiseen tasoon.
Vähän kaukaa haettua vetää kiintymyssuhteet tähän mukaan, kun puhutaan lapsesta, joka on päiväkodissakin oletettavasti enemmän kuin mummonsa kanssa... Moni lapsi on päiväkodissa jopa 50 tuntia viikossa, silti vahvin kiintymyssuhde on omiin vanhempiin.
Joo tuskin tuollainen määrä vielä kiintymussuhteeseen vaikuttaa, mutta moni tuntuu unohtavan kuinka paljon se lapsi kaipaa vanhempiaan päiväkotiviikon jälkeen. Kyllä tuntuu mielestäni aika kurjalta, jos perheen viikonlopusta käytetään työviikon jälkeen 8h pätkä pelkästään mummoon, joka viikko. Perheellä kuitenkin on todennäköisestiä ystäviäja muutakin sukua. Saako lapsi viettää rauhallista kotiaikaa äidin ja isän kanssa kuinka paljon? Moni työssäkäyvän hoidossa oleva lapsi haetaan n. klo 16-17, nukkumaan klo 20, koska on aikainen herätys. Siitä voi laskeskella, kuinka perjantaina jo janotaan rauhallista aamupäivää äidin ja isän kanssa, varsinkin joku 3-vuotias. Jos hoitoviikon jälkeen pitää vetäytyä mummon kanssa kaksin leikkimään eikä äidin syliin ole asiaa, niin kyllä minulla ainakin tuntuu ajatuksena pahalta. Kun on kuitenkin joka viikkoinen asia tämä.
Se mikä ero päiväkodin "tädeissä" ja (joissakin) mummoissa on, että päiväkodissa tuetaan vanhempien ja lasten suhdetta, eli puhutaan niistä vanhemmista ja otetaan niitä mukaan mahdollisuuksien mukaan päiväkodin arkeen. Päiväkodissa ollaan myös tietoisia pitkien hoitopäivien mahdollisesta vahingoittavuudesta lapsen ja vanhemman (yl. äiti) väliseen kiintymyssuhteeseen. Mitä pienempi lapsi, sen tärkeämpää se on ymmärtää ja ehkäistä.
Sanoisin että huono hoitaja (jos poisluetaan selvät tapaukset, väkivalta, päihteet ym.) lapselle on sellainen, joka luulee olevansa lapselle parempaa seuraa kuin hänen vanhemmat. Hyvä hoitaja ei halua pitää lasta erillään äidistä.
Lto ja kolmen äiti
Miksi se lapsen isä sitten huitelee yli 8h omissa menoissaan, eikä vietä aikaa perheensä kanssa? Näinhän sen täytyy olla, jos kerran anoppi käy joka viikko 8h vierailuilla niin, ettei edes poikansa ole paikalla. Vai olisikohan sittenkin niin, että tuollainen pidempi vierailu on ollut kertaluontoinen tapahtuma ja siihen on nyt joku päättänyt takertua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti käy hoitamassa vauvaa kerran viikossa. Lähden silloin itse asioilleni tai miehen kanssa vaikka syömään. Kun lapsi on isompi, annan kyllä mielelläni yökylään. Musta on vaan mahtavaa, että lapsella on elämässään muita aikuisia mun ja miehen lisäksi. Mummo itse hoitaisi lastenlastaan vaikka useamminkin mutta en tahdo vaivata häntä liikaa.
Tästä aloituksesta ei selviä, miksi ap ei halua antaa lasta yökylään tai mummon hakea tarhasta. Ei kai kerran viikossa automaattisesti ole paljon. Monessa kulttuurissa se olisi käytännössä minimimäärä.No juuri siksi että anopin käytös ei ole tervettä. Hänen ja poikansa välit on epäterveet ja anopin suhtautuminen koko poikansa perheeseen on epäterve.
Millä tavalla epäterveet välit?
Anoppi lyö kiilaa poikansa parisuhteeseen ja tunkee poikansa perheeseen. Tilaa asioita, tunkee pyytämättä, vaatii, lyttää lapsenlapsensa äitiä. Jo nuo puhelinkeskustelut on epäterveitä ja todella hälyttäviä. Samoin karvat nousee pystyy tuosta, että vaikka äiti on kotona, isoäiti eristäytyy lapsen kanssa jonnekin ilman äitiä. Ei todellakaan tervettä. Ei lähellekään.
Näin sitä luetaan ja lisäillään omiaan.
Ainoa huolestuttava asia on äiti, joka kokee uhkana mummon kanssa leikkivän lapsen.Ai sinusta on normikyläilyä lukittautua lapsen kanssa kahdeksaksi tunniksi jonnekin, vaikka se miniä on asunnossa? Ja anopillehan ei riitä normileikkiminen, vaan hän VAATII saada hakupäivät hoidosta, VAATII pientä lasta yökylään.
Enkä edes ala selittää, mitä sairasta on tuon anopin ja hänen poikansa suhteessa. Anoppihan käyttäytyy kuin hän olisi naimisissa poikansa kanssa ja miniä olisi au pair.
Sama asia toisin sanoin. Mummo leikkii lapsen kanssa pari tuntia
Ihanaa. Saan tehdä muuta
Mummo ehdottaa yökyläilyä ja päiväkodista hakemista.
Ihanaa. Saan tehdä muuta.
Mummolla ja pihalla on hyvät välit. Ihanaa. Mies on knnollinen.
Minä ihmettelen lähinnä onko äiti ihan kunnossa. Omistautumnen on hyvä mutta liika on sairastaAnteeksi, mutta tässä on kyse päivähoidossa olevasta lapsesta. Kuinka paljon te oikein vietätte lastenne kanssa aikaa? Te joiden mielestä yhden työpäivän mittainen aika viikossa mummon kanssa (päivähoidon lisäksi) on ihan normaalia, ja vielä enemmänkin olisi paikallaan olla erossa äidistä?
No eikö olisi yksinkertainen ratkaisu, että mummo hakisi lapsen päiväkodista ja viettäisi sen kanssa aikaa, jolloin lapsen päiväkotipäivä lyhenisi, eikä mummon kanssa vietetty aika olisi pois perheen omasta ajasta? Ap:han ei joka tapauksessa voi olla lapsensa kanssa silloin, kun on töissä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ottaa liikaa valtuuksia kotonanne. Kyläilyt voisitte ihan hyvin rajoittaa siihen, että miehesikin on paikalla. Mutta sitä en ymmärrä, miksei lapsi voisi olla silloin tällöin mummon luona yökylässä ja jos mummolla on aikaa, niin miksei hän voisi välillä hakea lasta hoidosta? Edellyttäen siis, että mummoon voi luottaa hoitajana ja lapsi viihtyy mummon kanssa.
Miks mummojen pitää saada lapsenlapsi yökylään?
Marketin pihalla yks mummo hoki koko ajan lapsenlapselleen, että "tykkäätkö mummista, onko mummi sinulle rakas, tykkäätkös ukista..jne" Oksetti tuo mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikka itse et pidä anopista, niin lapsi pitää. Aikuiset sopeutuu. Kerran viikossa on ihan ok kyläillä, jos asuu lähellä. Voithan itse käyttää tuon ajan johonkin omaa harrastukseen tai omien ystäviesi seurassa.
Ap:han antaisi varmaan taivasosuutensa, jos se anoppi tyytyisi kyläilemään kerran viikossa. Eli tulisi kun poikansakin olisi paikalla, viipyisi max kolme tuntia ja seurustelisi koko perheen kanssa.
Projisoitkohan nyt jotain omaa anoppivihaasi ja luet rivien välistä sellaista, mitä ap ei ole kirjoittanutkaan? Aloituksessa ap sanoo anopin käyvän keskimäärin kerran viikossa.
Niin. Kutsumatta, eristäytyy lapsen kanssa 8 tunniksi, poika ei ees paikalla. Lukutaito?
Liioittelun tarve on projisointia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikka itse et pidä anopista, niin lapsi pitää. Aikuiset sopeutuu. Kerran viikossa on ihan ok kyläillä, jos asuu lähellä. Voithan itse käyttää tuon ajan johonkin omaa harrastukseen tai omien ystäviesi seurassa.
Ap:han antaisi varmaan taivasosuutensa, jos se anoppi tyytyisi kyläilemään kerran viikossa. Eli tulisi kun poikansakin olisi paikalla, viipyisi max kolme tuntia ja seurustelisi koko perheen kanssa.
Projisoitkohan nyt jotain omaa anoppivihaasi ja luet rivien välistä sellaista, mitä ap ei ole kirjoittanutkaan? Aloituksessa ap sanoo anopin käyvän keskimäärin kerran viikossa.
Niin. Kutsumatta, eristäytyy lapsen kanssa 8 tunniksi, poika ei ees paikalla. Lukutaito?
Liioittelun tarve on projisointia
Lukutaito on lukutaito.
Meillä lapsi on isovanhempiensa hoidossa noin yhden viikonlopun kuukaudessa. Tämä isovanhempien halusta. Lapsikin tykkää, kun pääsee mummolaan ja me saadaan hieman vapaa-aikaa. Joskus muksu on siellä viikonkin, jos vanhemmillani on vapaata. Saattavat käydä risteilyllä tai muulla reissulla. En näe mitenkään, että se olisi meiltä mitenkään pois, että lapsi on välillä hoidossa.