Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ja lapsenhoito
Miniä
29.12.2017 |
Miten usein teillä mummo hoitaa lasta? Meillä on kolmevuotias, jota anoppi tapaa keskimäärin kerran viikossa. Hän asuu lähellä. Minun äitini on kuollut, eikä sukuni ole hoitanut lastani koskaan (koska anopin pitää aina saada hoitaa).
Nyt anoppi oli taas kylässä, vain minä ja lapsi paikalla. Hän ei puhunut minulle kahteen tuntiin juuri mitään, vaan oli lapsen kanssa motittautunut leikkihuoneeseen. Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.
Tuli ruoka-aika, ja sanoin että nyt olisi hyvä rauhoittaa tilanne ruokailulle ja unille (lapsi vielä flunssassa). Anoppi ilmoitti että hän istuu pöytään (ei siis suostunut lähtemään) keskustelemaan. Tämän jälkeen tilitti siitä, miten lapsen (vai mummon) oikeus on nähdä mummoa useammin, jäädä viikonloppuisin yöksi, hakea päiväkodista vähintään kerran viikossa jne. Että lasta suurinpiirtein pantataan, joka on tietysti minun syyni (on ehkä 1-3 kertaa vuodessa mummolla yötä).
Huoh. Hän on keskimäärin täällä kerran viikossa ja saattaa helposti olla 8 h kerralla, etenkin jos minä en ole paikalla. Mies on mammanpoika ja tottakai aina samaa mieltä anopin kanssa. Jos tästä alan taistelemaan, niin ero tulee varmasti.
Mikä on sopiva määrä?
Kommentit (336)
Meillä anoppi halusi pyöriä meillä kotona pitkiä aikoja myös samaan aikaa kun itse hoidin ensimmäistä lasta kotona ja mies oli töissä.
Meillä ei ole sillä lailla rennot välit, että olisin vauvan hetkeksi nukahdettua voinut mennä itse nukkumaan vaan piti keittää kahvia anopille ja jutustella niitä näitä. Ja koska lapsi oli koliikkivauva jokainen lepohetki olisi ollut kultaakin kalliimpi. Lisäksi anoppi ei ollut omatoiminen vaan häntä piti passata (ts huolehtia hänen lounaistaan ja välipaloistaan). Ja koska lapsi oli nk haastava, ei rauhoittunut pitkiksi ajoiksi anopin tai kenenkään seuraan, joten en pystynyt tekemään myöskään mitään puuhia ja antaa vauvan viihtyä anopin kanssa.
Anopista ei siis ollut varsinaista vikaa. Ongelmana oli haastava vauva ja ehkä liian vieraskorea äiti. Järjestelin sitten osaan päiviin ohjelmaa (vaikka olisin halunnut olla kotona) ja puolisoni alkoi kutsumaan äitiään silloin kun itsekin oli kotona, jolloin viihdytysmies oli anoppia ja lasta varten olemassa. Vähitellen tilanne rauhoittui.
Ymmärrän siis ap:ta, että toisen ihmisen pitkäaikaiset oleilut kotona voivat olla raskaita. Riippuu ihan ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ongelma tässä on. Miksi anoppi ei saisi olla lapsen kanssa
Keneltä se on pois?Se on vastoin luonnonlakia, jos lapsen tärkein kiintymyssuhde on mummiin, eikä vanhempiinsa.
Olen mummo ja elämäni aikana nähnyt, kuinka jotkut mummot omivat lapsen itselleen, joskus vanhempien tahdosta, kun vanhemmat eivät viitsi hoitaa ja olla lähellä lasta, jolloin lapsen elämässä tärkein henkilö on mummi, johon hän turvaa ja muodostaa kiintymyssuhteessa. Ap. tapauksessa lapsi on vasta 3v jolloin kiintymyssuhteessa muodostus on kesken.
Se ei voi olla lapsen etu, sillä me mummot olemme oman aikakautemme lapsia ja jokaisella lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa ja muodostaa ensisijainen kiintymyssuhde. Jopa silloin kun lapsi joudutaan sijoittamaan toiseen perheeseen, lapsen biologisten vanhemmuutta tuetaan.
Ap.tapauksessa jos lapsi on päiväkodissa ja mummon vierailut ovat 8h ja vielä eristäytyy lapsen kanssa toiseen huoneeseen, milloin vanhemmat viettävät aikaa lapsensa kanssa ja se ei voi olla vaikuttamatta lapsen henkiseen tasoon.
Vähän kaukaa haettua vetää kiintymyssuhteet tähän mukaan, kun puhutaan lapsesta, joka on päiväkodissakin oletettavasti enemmän kuin mummonsa kanssa... Moni lapsi on päiväkodissa jopa 50 tuntia viikossa, silti vahvin kiintymyssuhde on omiin vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti käy hoitamassa vauvaa kerran viikossa. Lähden silloin itse asioilleni tai miehen kanssa vaikka syömään. Kun lapsi on isompi, annan kyllä mielelläni yökylään. Musta on vaan mahtavaa, että lapsella on elämässään muita aikuisia mun ja miehen lisäksi. Mummo itse hoitaisi lastenlastaan vaikka useamminkin mutta en tahdo vaivata häntä liikaa.
Tästä aloituksesta ei selviä, miksi ap ei halua antaa lasta yökylään tai mummon hakea tarhasta. Ei kai kerran viikossa automaattisesti ole paljon. Monessa kulttuurissa se olisi käytännössä minimimäärä.No juuri siksi että anopin käytös ei ole tervettä. Hänen ja poikansa välit on epäterveet ja anopin suhtautuminen koko poikansa perheeseen on epäterve.
Millä tavalla epäterveet välit?
vaikka itse et pidä anopista, niin lapsi pitää. Aikuiset sopeutuu. Kerran viikossa on ihan ok kyläillä, jos asuu lähellä. Voithan itse käyttää tuon ajan johonkin omaa harrastukseen tai omien ystäviesi seurassa.
Vierailija kirjoitti:
vaikka itse et pidä anopista, niin lapsi pitää. Aikuiset sopeutuu. Kerran viikossa on ihan ok kyläillä, jos asuu lähellä. Voithan itse käyttää tuon ajan johonkin omaa harrastukseen tai omien ystäviesi seurassa.
Siis näinhän tähän asti on tehty, tai oikeastaan enemmänkin (8h ei ole enää kyläilyä). Nyt anoppi haluaa vieläkin enemmän.
Ja mikä tahansa määrä lapsenhoitoa on liikaa, jos se ahdistaa toista vanhempaa tai alkaa olla haitallista lapsen ja vanhemman suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti käy hoitamassa vauvaa kerran viikossa. Lähden silloin itse asioilleni tai miehen kanssa vaikka syömään. Kun lapsi on isompi, annan kyllä mielelläni yökylään. Musta on vaan mahtavaa, että lapsella on elämässään muita aikuisia mun ja miehen lisäksi. Mummo itse hoitaisi lastenlastaan vaikka useamminkin mutta en tahdo vaivata häntä liikaa.
Tästä aloituksesta ei selviä, miksi ap ei halua antaa lasta yökylään tai mummon hakea tarhasta. Ei kai kerran viikossa automaattisesti ole paljon. Monessa kulttuurissa se olisi käytännössä minimimäärä.No juuri siksi että anopin käytös ei ole tervettä. Hänen ja poikansa välit on epäterveet ja anopin suhtautuminen koko poikansa perheeseen on epäterve.
Millä tavalla epäterveet välit?
Anoppi lyö kiilaa poikansa parisuhteeseen ja tunkee poikansa perheeseen. Tilaa asioita, tunkee pyytämättä, vaatii, lyttää lapsenlapsensa äitiä. Jo nuo puhelinkeskustelut on epäterveitä ja todella hälyttäviä. Samoin karvat nousee pystyy tuosta, että vaikka äiti on kotona, isoäiti eristäytyy lapsen kanssa jonnekin ilman äitiä. Ei todellakaan tervettä. Ei lähellekään.
Vierailija kirjoitti:
vaikka itse et pidä anopista, niin lapsi pitää. Aikuiset sopeutuu. Kerran viikossa on ihan ok kyläillä, jos asuu lähellä. Voithan itse käyttää tuon ajan johonkin omaa harrastukseen tai omien ystäviesi seurassa.
Ap:han antaisi varmaan taivasosuutensa, jos se anoppi tyytyisi kyläilemään kerran viikossa. Eli tulisi kun poikansakin olisi paikalla, viipyisi max kolme tuntia ja seurustelisi koko perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti käy hoitamassa vauvaa kerran viikossa. Lähden silloin itse asioilleni tai miehen kanssa vaikka syömään. Kun lapsi on isompi, annan kyllä mielelläni yökylään. Musta on vaan mahtavaa, että lapsella on elämässään muita aikuisia mun ja miehen lisäksi. Mummo itse hoitaisi lastenlastaan vaikka useamminkin mutta en tahdo vaivata häntä liikaa.
Tästä aloituksesta ei selviä, miksi ap ei halua antaa lasta yökylään tai mummon hakea tarhasta. Ei kai kerran viikossa automaattisesti ole paljon. Monessa kulttuurissa se olisi käytännössä minimimäärä.No juuri siksi että anopin käytös ei ole tervettä. Hänen ja poikansa välit on epäterveet ja anopin suhtautuminen koko poikansa perheeseen on epäterve.
Millä tavalla epäterveet välit?
Anoppi lyö kiilaa poikansa parisuhteeseen ja tunkee poikansa perheeseen. Tilaa asioita, tunkee pyytämättä, vaatii, lyttää lapsenlapsensa äitiä. Jo nuo puhelinkeskustelut on epäterveitä ja todella hälyttäviä. Samoin karvat nousee pystyy tuosta, että vaikka äiti on kotona, isoäiti eristäytyy lapsen kanssa jonnekin ilman äitiä. Ei todellakaan tervettä. Ei lähellekään.
Näin sitä luetaan ja lisäillään omiaan.
Ainoa huolestuttava asia on äiti, joka kokee uhkana mummon kanssa leikkivän lapsen.
Pariskuntien pitäisi aina pitää yhtä. Eli siis niin, että on yksikkö, johon kuuluvat vaimo ja mies + lapset, ja sitten on toinen yksikkö, johon kuuluvat isovanhemmat. On hienoa, jos mummu haluaa osallistua lapsenlapsen elämään. Kukapa ei toivoisi lapselleen läheisiä ja rakastavia isovanhempia! Mutta niin ei mielestäni voi olla, että mies lyöttäytyy äitinsä kanssa vaimoaan vastaan. Sellaisesta asetelmasta ei yleensä seuraa (myöskään lapselle) mitään hyvää. Pariskuntien pitäisi aina puhaltaa yhteen hiileen ja asettaa yli-innokkaille mummuille yhdessä rajat. Ei se sitä tarkoita, että mummu pitää hylätä tai ettei hänellä saisi olla omia kivoja juttuja lastenlastensa kanssa, mutta kyllä mummun pitää se ymmärtää, ettei hän tee päätöksiä lastenlapsista koskevista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikka itse et pidä anopista, niin lapsi pitää. Aikuiset sopeutuu. Kerran viikossa on ihan ok kyläillä, jos asuu lähellä. Voithan itse käyttää tuon ajan johonkin omaa harrastukseen tai omien ystäviesi seurassa.
Ap:han antaisi varmaan taivasosuutensa, jos se anoppi tyytyisi kyläilemään kerran viikossa. Eli tulisi kun poikansakin olisi paikalla, viipyisi max kolme tuntia ja seurustelisi koko perheen kanssa.
Väritelty vähän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti käy hoitamassa vauvaa kerran viikossa. Lähden silloin itse asioilleni tai miehen kanssa vaikka syömään. Kun lapsi on isompi, annan kyllä mielelläni yökylään. Musta on vaan mahtavaa, että lapsella on elämässään muita aikuisia mun ja miehen lisäksi. Mummo itse hoitaisi lastenlastaan vaikka useamminkin mutta en tahdo vaivata häntä liikaa.
Tästä aloituksesta ei selviä, miksi ap ei halua antaa lasta yökylään tai mummon hakea tarhasta. Ei kai kerran viikossa automaattisesti ole paljon. Monessa kulttuurissa se olisi käytännössä minimimäärä.No juuri siksi että anopin käytös ei ole tervettä. Hänen ja poikansa välit on epäterveet ja anopin suhtautuminen koko poikansa perheeseen on epäterve.
Millä tavalla epäterveet välit?
Anoppi lyö kiilaa poikansa parisuhteeseen ja tunkee poikansa perheeseen. Tilaa asioita, tunkee pyytämättä, vaatii, lyttää lapsenlapsensa äitiä. Jo nuo puhelinkeskustelut on epäterveitä ja todella hälyttäviä. Samoin karvat nousee pystyy tuosta, että vaikka äiti on kotona, isoäiti eristäytyy lapsen kanssa jonnekin ilman äitiä. Ei todellakaan tervettä. Ei lähellekään.
Näin sitä luetaan ja lisäillään omiaan.
Ainoa huolestuttava asia on äiti, joka kokee uhkana mummon kanssa leikkivän lapsen.
Ai sinusta on normikyläilyä lukittautua lapsen kanssa kahdeksaksi tunniksi jonnekin, vaikka se miniä on asunnossa? Ja anopillehan ei riitä normileikkiminen, vaan hän VAATII saada hakupäivät hoidosta, VAATII pientä lasta yökylään.
Enkä edes ala selittää, mitä sairasta on tuon anopin ja hänen poikansa suhteessa. Anoppihan käyttäytyy kuin hän olisi naimisissa poikansa kanssa ja miniä olisi au pair.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin ihan helvetin tyytyväinen tuohon ap:n tilanteeseen. Anoppi ottaa yökylään lapsemme harvoin, silloinkin kauheen kitinän kanssa. Lapsi nukkuu yöt ja on omatoiminen koululainen jo. Mutta kun ei niin ei. Silloinkin kun lapsi oli pieni, anoppi tuli meille muka lasta katsomaan. Aika kului siihen että lapsi leikki huoneessaan ja anoppi kittasi keittiössä kahvia ja tilitti raskaasta duunistaan. Ei viettänyt lapsen kanssa aikaa ollenkaan. Nyt jos lapsi on siellä, anoppi katsoo televisiota toisessa huoneessa. Lapsella ovi kiinni ja annetaan istua tietokoneella monta tuntia. Todellista lapsi-mummo laatuaikaa. Ole ap kiitollinen että lapsellasi on mummo joka on kiinnostunujt tekemään lapsen kanssa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Pariskuntien pitäisi aina pitää yhtä. Eli siis niin, että on yksikkö, johon kuuluvat vaimo ja mies + lapset, ja sitten on toinen yksikkö, johon kuuluvat isovanhemmat. On hienoa, jos mummu haluaa osallistua lapsenlapsen elämään. Kukapa ei toivoisi lapselleen läheisiä ja rakastavia isovanhempia! Mutta niin ei mielestäni voi olla, että mies lyöttäytyy äitinsä kanssa vaimoaan vastaan. Sellaisesta asetelmasta ei yleensä seuraa (myöskään lapselle) mitään hyvää. Pariskuntien pitäisi aina puhaltaa yhteen hiileen ja asettaa yli-innokkaille mummuille yhdessä rajat. Ei se sitä tarkoita, että mummu pitää hylätä tai ettei hänellä saisi olla omia kivoja juttuja lastenlastensa kanssa, mutta kyllä mummun pitää se ymmärtää, ettei hän tee päätöksiä lastenlapsista koskevista asioista.
Mitä päätöksiä mummo oli tässä tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä saa toki olla oma mielipide, mutta hän ei voi hoidattaa äitiään vaimollaan. Oma mieheni tekee samaa. Kutsuu (äärimmäisen rasittavan) äitinsä kylään ja lähtee itse sitten jonnekin huilailemaan. Minä jään kotiin lasten kanssa kuuntelemaan anopin kritisointia ja mäkätystä. Sitten mies vielä ihmettelee, että onpa kumma vaimo, miten tämä järjestely ei muka häntä miellytä. Ja arvaan jo, että joku sieltä sanoo, että lähde sitten itsekin pois. Mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista. En halua lasten jäävän yksin huonokuntoisen mummon kanssa ja joutuvan meidän riitojemme pelinappuloiksi ja niitä todistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskuntien pitäisi aina pitää yhtä. Eli siis niin, että on yksikkö, johon kuuluvat vaimo ja mies + lapset, ja sitten on toinen yksikkö, johon kuuluvat isovanhemmat. On hienoa, jos mummu haluaa osallistua lapsenlapsen elämään. Kukapa ei toivoisi lapselleen läheisiä ja rakastavia isovanhempia! Mutta niin ei mielestäni voi olla, että mies lyöttäytyy äitinsä kanssa vaimoaan vastaan. Sellaisesta asetelmasta ei yleensä seuraa (myöskään lapselle) mitään hyvää. Pariskuntien pitäisi aina puhaltaa yhteen hiileen ja asettaa yli-innokkaille mummuille yhdessä rajat. Ei se sitä tarkoita, että mummu pitää hylätä tai ettei hänellä saisi olla omia kivoja juttuja lastenlastensa kanssa, mutta kyllä mummun pitää se ymmärtää, ettei hän tee päätöksiä lastenlapsista koskevista asioista.
Mitä päätöksiä mummo oli tässä tehnyt?
Mm päättänyt alkaa "kyläillä" perheessä kahdeksan tunnin sessioita kutsumatta ja päättänyt sulkeutua lapsen kanssa eristyksiin.
Päättänyt alkaa vaatia yökyläilyä.
Päättänyt alkaa vaatia omia hakuvuoroja päivähoidosta.
Arvatenkin päättänyt myös puida sitä isoäitiyttään muiden kanssa poikansa perheen selän takana.
Päättänyt soitella pojalleen koko ajan.
Päättänyt roikkua aikuisessa pojassa ja pusutella...
Rajat niin hukassa, että soi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti käy hoitamassa vauvaa kerran viikossa. Lähden silloin itse asioilleni tai miehen kanssa vaikka syömään. Kun lapsi on isompi, annan kyllä mielelläni yökylään. Musta on vaan mahtavaa, että lapsella on elämässään muita aikuisia mun ja miehen lisäksi. Mummo itse hoitaisi lastenlastaan vaikka useamminkin mutta en tahdo vaivata häntä liikaa.
Tästä aloituksesta ei selviä, miksi ap ei halua antaa lasta yökylään tai mummon hakea tarhasta. Ei kai kerran viikossa automaattisesti ole paljon. Monessa kulttuurissa se olisi käytännössä minimimäärä.No juuri siksi että anopin käytös ei ole tervettä. Hänen ja poikansa välit on epäterveet ja anopin suhtautuminen koko poikansa perheeseen on epäterve.
Millä tavalla epäterveet välit?
Anoppi lyö kiilaa poikansa parisuhteeseen ja tunkee poikansa perheeseen. Tilaa asioita, tunkee pyytämättä, vaatii, lyttää lapsenlapsensa äitiä. Jo nuo puhelinkeskustelut on epäterveitä ja todella hälyttäviä. Samoin karvat nousee pystyy tuosta, että vaikka äiti on kotona, isoäiti eristäytyy lapsen kanssa jonnekin ilman äitiä. Ei todellakaan tervettä. Ei lähellekään.
Näin sitä luetaan ja lisäillään omiaan.
Ainoa huolestuttava asia on äiti, joka kokee uhkana mummon kanssa leikkivän lapsen.Ai sinusta on normikyläilyä lukittautua lapsen kanssa kahdeksaksi tunniksi jonnekin, vaikka se miniä on asunnossa? Ja anopillehan ei riitä normileikkiminen, vaan hän VAATII saada hakupäivät hoidosta, VAATII pientä lasta yökylään.
Enkä edes ala selittää, mitä sairasta on tuon anopin ja hänen poikansa suhteessa. Anoppihan käyttäytyy kuin hän olisi naimisissa poikansa kanssa ja miniä olisi au pair.
Sama asia toisin sanoin. Mummo leikkii lapsen kanssa pari tuntia
Ihanaa. Saan tehdä muuta
Mummo ehdottaa yökyläilyä ja päiväkodista hakemista.
Ihanaa. Saan tehdä muuta.
Mummolla ja pihalla on hyvät välit. Ihanaa. Mies on knnollinen.
Minä ihmettelen lähinnä onko äiti ihan kunnossa. Omistautumnen on hyvä mutta liika on sairasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti käy hoitamassa vauvaa kerran viikossa. Lähden silloin itse asioilleni tai miehen kanssa vaikka syömään. Kun lapsi on isompi, annan kyllä mielelläni yökylään. Musta on vaan mahtavaa, että lapsella on elämässään muita aikuisia mun ja miehen lisäksi. Mummo itse hoitaisi lastenlastaan vaikka useamminkin mutta en tahdo vaivata häntä liikaa.
Tästä aloituksesta ei selviä, miksi ap ei halua antaa lasta yökylään tai mummon hakea tarhasta. Ei kai kerran viikossa automaattisesti ole paljon. Monessa kulttuurissa se olisi käytännössä minimimäärä.No juuri siksi että anopin käytös ei ole tervettä. Hänen ja poikansa välit on epäterveet ja anopin suhtautuminen koko poikansa perheeseen on epäterve.
Millä tavalla epäterveet välit?
Anoppi lyö kiilaa poikansa parisuhteeseen ja tunkee poikansa perheeseen. Tilaa asioita, tunkee pyytämättä, vaatii, lyttää lapsenlapsensa äitiä. Jo nuo puhelinkeskustelut on epäterveitä ja todella hälyttäviä. Samoin karvat nousee pystyy tuosta, että vaikka äiti on kotona, isoäiti eristäytyy lapsen kanssa jonnekin ilman äitiä. Ei todellakaan tervettä. Ei lähellekään.
Näin sitä luetaan ja lisäillään omiaan.
Ainoa huolestuttava asia on äiti, joka kokee uhkana mummon kanssa leikkivän lapsen.Ai sinusta on normikyläilyä lukittautua lapsen kanssa kahdeksaksi tunniksi jonnekin, vaikka se miniä on asunnossa? Ja anopillehan ei riitä normileikkiminen, vaan hän VAATII saada hakupäivät hoidosta, VAATII pientä lasta yökylään.
Enkä edes ala selittää, mitä sairasta on tuon anopin ja hänen poikansa suhteessa. Anoppihan käyttäytyy kuin hän olisi naimisissa poikansa kanssa ja miniä olisi au pair.
Sama asia toisin sanoin. Mummo leikkii lapsen kanssa pari tuntia
Ihanaa. Saan tehdä muutaMUMMO TUNKEE PYYTÄMÄTTÄ KOTIIN KAHDEKSAKSI TUNNIKSI (KAHDEKSAN EI OLE MUUTAMA) JA ERISTÄYTYY.
EI NIIN MITÄÄN IHANAA.
Mummo ehdottaa yökyläilyä ja päiväkodista hakemista.
Ihanaa. Saan tehdä muuta.MUMMO VAATII NÄITÄ ASIOITA. KUIN OLISI PERHEESSÄ JÄSEN JA MINIÄNSÄ YLÄPUOLELLA. ALOITTEEN KUULUU TULLA VANHEMMILTA JA MUMMOLLA EI OLE OIKEUTTA NÄITÄ VAATIA.
MUMMO MYÖS PÄÄTTÄÄ, ETTÄ MINIÄN PITÄÄ TEHDÄ JOTAIN MUUTA, VAIKKEI MINIÄ OLE SELLAISEEN ILMAISSUT HALUA. YLIKÄVELYÄ.
Mummolla ja pihalla on hyvät välit. Ihanaa. Mies on knnollinen.MILLÄ PIHALLA? POIKA ON KELVOTON AVIOMIES.
Minä ihmettelen lähinnä onko äiti ihan kunnossa. Omistautumnen on hyvä mutta liika on sairasta
NIINPÄ. SAIRASTA ON. MUMMO OMISTAUTUU EDELLEEN SAIRAALLOISESTI NELIKYMPPISELLE POJALLEEN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskuntien pitäisi aina pitää yhtä. Eli siis niin, että on yksikkö, johon kuuluvat vaimo ja mies + lapset, ja sitten on toinen yksikkö, johon kuuluvat isovanhemmat. On hienoa, jos mummu haluaa osallistua lapsenlapsen elämään. Kukapa ei toivoisi lapselleen läheisiä ja rakastavia isovanhempia! Mutta niin ei mielestäni voi olla, että mies lyöttäytyy äitinsä kanssa vaimoaan vastaan. Sellaisesta asetelmasta ei yleensä seuraa (myöskään lapselle) mitään hyvää. Pariskuntien pitäisi aina puhaltaa yhteen hiileen ja asettaa yli-innokkaille mummuille yhdessä rajat. Ei se sitä tarkoita, että mummu pitää hylätä tai ettei hänellä saisi olla omia kivoja juttuja lastenlastensa kanssa, mutta kyllä mummun pitää se ymmärtää, ettei hän tee päätöksiä lastenlapsista koskevista asioista.
Mitä päätöksiä mummo oli tässä tehnyt?
Mm päättänyt alkaa "kyläillä" perheessä kahdeksan tunnin sessioita kutsumatta ja päättänyt sulkeutua lapsen kanssa eristyksiin.
Päättänyt alkaa vaatia yökyläilyä.
Päättänyt alkaa vaatia omia hakuvuoroja päivähoidosta.
Arvatenkin päättänyt myös puida sitä isoäitiyttään muiden kanssa poikansa perheen selän takana.
Päättänyt soitella pojalleen koko ajan.
Päättänyt roikkua aikuisessa pojassa ja pusutella...
Rajat niin hukassa, että soi.
Eli ei ole tehnyt mitään päätöksiä. Käy kylässä. Leikkii lapsen kanssa
Ehdottaa yökyläilyä ym.
Ja on hyvissä väleissä poikansa kanssa
En ymmärrä miksi haluat värittää tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ongelma tässä on. Miksi anoppi ei saisi olla lapsen kanssa
Keneltä se on pois?Se on vastoin luonnonlakia, jos lapsen tärkein kiintymyssuhde on mummiin, eikä vanhempiinsa.
Olen mummo ja elämäni aikana nähnyt, kuinka jotkut mummot omivat lapsen itselleen, joskus vanhempien tahdosta, kun vanhemmat eivät viitsi hoitaa ja olla lähellä lasta, jolloin lapsen elämässä tärkein henkilö on mummi, johon hän turvaa ja muodostaa kiintymyssuhteessa. Ap. tapauksessa lapsi on vasta 3v jolloin kiintymyssuhteessa muodostus on kesken.
Se ei voi olla lapsen etu, sillä me mummot olemme oman aikakautemme lapsia ja jokaisella lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa ja muodostaa ensisijainen kiintymyssuhde. Jopa silloin kun lapsi joudutaan sijoittamaan toiseen perheeseen, lapsen biologisten vanhemmuutta tuetaan.
Ap.tapauksessa jos lapsi on päiväkodissa ja mummon vierailut ovat 8h ja vielä eristäytyy lapsen kanssa toiseen huoneeseen, milloin vanhemmat viettävät aikaa lapsensa kanssa ja se ei voi olla vaikuttamatta lapsen henkiseen tasoon.
Vähän kaukaa haettua vetää kiintymyssuhteet tähän mukaan, kun puhutaan lapsesta, joka on päiväkodissakin oletettavasti enemmän kuin mummonsa kanssa... Moni lapsi on päiväkodissa jopa 50 tuntia viikossa, silti vahvin kiintymyssuhde on omiin vanhempiin.
Joo tuskin tuollainen määrä vielä kiintymussuhteeseen vaikuttaa, mutta moni tuntuu unohtavan kuinka paljon se lapsi kaipaa vanhempiaan päiväkotiviikon jälkeen. Kyllä tuntuu mielestäni aika kurjalta, jos perheen viikonlopusta käytetään työviikon jälkeen 8h pätkä pelkästään mummoon, joka viikko. Perheellä kuitenkin on todennäköisestiä ystäviäja muutakin sukua. Saako lapsi viettää rauhallista kotiaikaa äidin ja isän kanssa kuinka paljon? Moni työssäkäyvän hoidossa oleva lapsi haetaan n. klo 16-17, nukkumaan klo 20, koska on aikainen herätys. Siitä voi laskeskella, kuinka perjantaina jo janotaan rauhallista aamupäivää äidin ja isän kanssa, varsinkin joku 3-vuotias. Jos hoitoviikon jälkeen pitää vetäytyä mummon kanssa kaksin leikkimään eikä äidin syliin ole asiaa, niin kyllä minulla ainakin tuntuu ajatuksena pahalta. Kun on kuitenkin joka viikkoinen asia tämä.
Se mikä ero päiväkodin "tädeissä" ja (joissakin) mummoissa on, että päiväkodissa tuetaan vanhempien ja lasten suhdetta, eli puhutaan niistä vanhemmista ja otetaan niitä mukaan mahdollisuuksien mukaan päiväkodin arkeen. Päiväkodissa ollaan myös tietoisia pitkien hoitopäivien mahdollisesta vahingoittavuudesta lapsen ja vanhemman (yl. äiti) väliseen kiintymyssuhteeseen. Mitä pienempi lapsi, sen tärkeämpää se on ymmärtää ja ehkäistä.
Sanoisin että huono hoitaja (jos poisluetaan selvät tapaukset, väkivalta, päihteet ym.) lapselle on sellainen, joka luulee olevansa lapselle parempaa seuraa kuin hänen vanhemmat. Hyvä hoitaja ei halua pitää lasta erillään äidistä.
Lto ja kolmen äiti
No juuri siksi että anopin käytös ei ole tervettä. Hänen ja poikansa välit on epäterveet ja anopin suhtautuminen koko poikansa perheeseen on epäterve.