Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Olen reilu 30-vuotias mies, onnellisena avoimessa suhteessa. Asun yksin Kalliossa, Stadissa. Minulla on velaton mersu hallissa ja oma asuntokin, ollut jo kohta 11 vuotta. En todellakaan halua kakaroita pyörimään ympärille ja ajamaan minua hulluksi ja kuppaamaan rahojani. Tämä päätös on kypsynyt mielessäni vuosi vuodelta vain vahvemmaksi. Vielä 20-26 ikäisenä suunnittelin vitsailevaan sävyyn taloa Pohjois-Stadista, lapsia ja koiraa. Toki se vaimokin pakollisena pahana samaan yhtälöön nillittämään. Mieluummin käyn kavereiden kanssa baarissa.
Tajusin jossain vaiheessa haluavani elämältäni muuta; eli seksiä saan täällä ammentaa niin paljon kuin jaksan, ainakin itse, kun olen hyvällä ulkonäölläkin siunattu. Kiitokset tästä evoluutiolle. Pidän miehistä ja naisista, sekä kimppakivasta. Jeesus oli muuten myös bi-seksuaali. Otti kai jumalalta poskeen. Minulla on kymmeniä kavereita ja pari erittäin hyvää ystävääkin asuu lähellä. On kiva käydä lenkillä, salilla, kävellä keskustaan, lähteä ulkomaille, kyllä, myös nyt korona-aikana reissaaminen on ihanaa ja aurinko lämmittää etelässä. Aion käyttää kaikki rahat itseeni ja puolisooni, samoin tulevat perintörahat.
Eli siis te, jotka asutte esim. jossain landella; HERÄTKÄÄ! Meitä milleniaaleja on täällä kohta suurin osa, enemmistö sinkkuina. Hyvin monia kiinnostaa ihan oikeasti myös kaavoista vapaa seksuaalisuuden toteuttaminen ja elämäntapa. Ja taiteilijaelämä. Myös yksilöllisyys ja terveellinen itsekkyys ovat korostuneet selfiekulttuurin myötä ja se on ihan ok. Maailma kehittyy. Me ollaan tajuttu, ettei kakaroita tarvita nykyään muuhun, kuin maksamaan meidän eläkkeet. Ja toki myös pitämään Suomi mahdollisimman valkoisena mahdollisimman pitkään. Kiitos näistä teille, jotka vaivaudutte niitä vaippoja vaihtamaan. Mutta ainakin itsellä on vain yksi elämä, ja se on nyt! Lapset, kun muuttavat himasta, niin kerjäävät rahaa kuitenkin vielä kolmikymppisinä. Sen lisäksi eläkeikä kolkuttelisi silloin jo ovella. En halua jakaa elämääni ihanteellisen kaavan mukaisiin jaksoihin; Nuoruus, Perhe-elämä, vanhuus. Lapsiperhe on kerrassaan kieroutunut konsepti omasta näkökulmastani. Miehet antavat pois mieheytensä ja muuttuvat lässyttäviksi akoiksi. En halua muuttaa ainakaan omaa aivokemiaani kyseisellä tavalla. Se on kuin liian iso annos paskaa LSD:tä. Siltä tripiltä ei palata.
Ei vaan kaikkia nappaa. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että nykyään lapsettomuus nähdään vaihtoehtona ja monia lapsettomia näkee jo ympärillä. Ennen lasten hankinta oli pakollista kun ei yhteiskunta oikein muuta hyväksynyt eikä esimerkkejä ollut. Onhan siinä nyt valtava ero mitä ihminen pystyy elämässään tekemään jos ei ole huollettavia eikä tarvitse elää päiväkodin tai koulun aikataulujen sanemenilla ehdoilla ja antaessaan "laatuaikaa" jokaiselle lapselle päivittäin. Nuorempi polvi myös tietää mitä oma aika on ja mitä kaikkea sitä voi tehdä elämässään, koska eivät ole hukanneet nuoruuttaan ja elämäänsä ryyppyreissuihin. Monet vanhemmat kuvittelevat omaan nuoruuteensa pohjautuen, että lapsettomat viettävät alkoholinhuuruisia päiviä niin kuin he itse ennen lapsia eivätkä huomaa, että elämässä voisi tehdä muutakin kuin hoitaa lapsia tai ryypätä.
MInä olen samaa mieltä. En oikein usko, että lapsettomuutta yleisellä tasolla ihmetellään/arvostellaan. Toki omat vanhemmat voi olla eri asia, jos ovat toivoneet lasten lapsia, mutta sehän onkin aika ymmärrettävää ja inhimillistä. Puhun yleisellä tasolla siis. Mutta voin olla väärässä. Ainakaan "lapsellisten" ihmisten kertoessa omista positiivisista kokemuksistaan, niin onko tarpeen provosoitua? Jokainen puhuu omasta puolestaan.
Meillä ei onneksi vanhemmat valita. Molemmat veljen kanssa jäädään lapsettomiksi ja ovat ainakin meidän edessä sinut asian kanssa. Mutta muu suku..
Ja minä provosoidun vain silloin kun selkeästi valehdellaan. Jos lapsellinen sanoo että lapsesta ei ole YHTÄÄN vaivaa, ei joudu luopumaan MISTÄÄN (edes pieneksi ajaksi), voi harrastaa ihan SAMALLA TAVALLA kuin ilman lapsia, ei lapseen tarvitse RAHAA... Saa perustella omaa kantaansa, mutta ei valehdella, jooko?
Voi rehellisesti sanoa että onhan niistä vaivaa mutta kokee sen sen arvoiseksi. Voi sanoa että joutui luopumaan joistain asioista mutta sai paljon muuta tilalle.. Jne.
No mutta juuri näinhän täällä hyvänen aika on sanottu.
Sitten tulee vastaukseksi "jumalautaa" ja "perkelettä" ja nauramista ja huutoa persehedelmistä ja hevosten hankkimisesta.
No niin no, keskustelualusta on mitä on.
Stadinkundi kirjoitti:
Olen reilu 30-vuotias mies, onnellisena avoimessa suhteessa. Asun yksin Kalliossa, Stadissa. Minulla on velaton mersu hallissa ja oma asuntokin, ollut jo kohta 11 vuotta. En todellakaan halua kakaroita pyörimään ympärille ja ajamaan minua hulluksi ja kuppaamaan rahojani. Tämä päätös on kypsynyt mielessäni vuosi vuodelta vain vahvemmaksi. Vielä 20-26 ikäisenä suunnittelin vitsailevaan sävyyn taloa Pohjois-Stadista, lapsia ja koiraa. Toki se vaimokin pakollisena pahana samaan yhtälöön nillittämään. Mieluummin käyn kavereiden kanssa baarissa.
Tajusin jossain vaiheessa haluavani elämältäni muuta; eli seksiä saan täällä ammentaa niin paljon kuin jaksan, ainakin itse, kun olen hyvällä ulkonäölläkin siunattu. Kiitokset tästä evoluutiolle. Pidän miehistä ja naisista, sekä kimppakivasta. Jeesus oli muuten myös bi-seksuaali. Otti kai jumalalta poskeen. Minulla on kymmeniä kavereita ja pari erittäin hyvää ystävääkin asuu lähellä. On kiva käydä lenkillä, salilla, kävellä keskustaan, lähteä ulkomaille, kyllä, myös nyt korona-aikana reissaaminen on ihanaa ja aurinko lämmittää etelässä. Aion käyttää kaikki rahat itseeni ja puolisooni, samoin tulevat perintörahat.
Eli siis te, jotka asutte esim. jossain landella; HERÄTKÄÄ! Meitä milleniaaleja on täällä kohta suurin osa, enemmistö sinkkuina. Hyvin monia kiinnostaa ihan oikeasti myös kaavoista vapaa seksuaalisuuden toteuttaminen ja elämäntapa. Ja taiteilijaelämä. Myös yksilöllisyys ja terveellinen itsekkyys ovat korostuneet selfiekulttuurin myötä ja se on ihan ok. Maailma kehittyy. Me ollaan tajuttu, ettei kakaroita tarvita nykyään muuhun, kuin maksamaan meidän eläkkeet. Ja toki myös pitämään Suomi mahdollisimman valkoisena mahdollisimman pitkään. Kiitos näistä teille, jotka vaivaudutte niitä vaippoja vaihtamaan. Mutta ainakin itsellä on vain yksi elämä, ja se on nyt! Lapset, kun muuttavat himasta, niin kerjäävät rahaa kuitenkin vielä kolmikymppisinä. Sen lisäksi eläkeikä kolkuttelisi silloin jo ovella. En halua jakaa elämääni ihanteellisen kaavan mukaisiin jaksoihin; Nuoruus, Perhe-elämä, vanhuus. Lapsiperhe on kerrassaan kieroutunut konsepti omasta näkökulmastani. Miehet antavat pois mieheytensä ja muuttuvat lässyttäviksi akoiksi. En halua muuttaa ainakaan omaa aivokemiaani kyseisellä tavalla. Se on kuin liian iso annos paskaa LSD:tä. Siltä tripiltä ei palata.
Ei vaan kaikkia nappaa. Piste.
Uliopiston stipendi-excelinvääntäjän mielikuvitusromaanin tiivistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Stadinkundi kirjoitti:
Olen reilu 30-vuotias mies, onnellisena avoimessa suhteessa. Asun yksin Kalliossa, Stadissa. Minulla on velaton mersu hallissa ja oma asuntokin, ollut jo kohta 11 vuotta. En todellakaan halua kakaroita pyörimään ympärille ja ajamaan minua hulluksi ja kuppaamaan rahojani. Tämä päätös on kypsynyt mielessäni vuosi vuodelta vain vahvemmaksi. Vielä 20-26 ikäisenä suunnittelin vitsailevaan sävyyn taloa Pohjois-Stadista, lapsia ja koiraa. Toki se vaimokin pakollisena pahana samaan yhtälöön nillittämään. Mieluummin käyn kavereiden kanssa baarissa.
Tajusin jossain vaiheessa haluavani elämältäni muuta; eli seksiä saan täällä ammentaa niin paljon kuin jaksan, ainakin itse, kun olen hyvällä ulkonäölläkin siunattu. Kiitokset tästä evoluutiolle. Pidän miehistä ja naisista, sekä kimppakivasta. Jeesus oli muuten myös bi-seksuaali. Otti kai jumalalta poskeen. Minulla on kymmeniä kavereita ja pari erittäin hyvää ystävääkin asuu lähellä. On kiva käydä lenkillä, salilla, kävellä keskustaan, lähteä ulkomaille, kyllä, myös nyt korona-aikana reissaaminen on ihanaa ja aurinko lämmittää etelässä. Aion käyttää kaikki rahat itseeni ja puolisooni, samoin tulevat perintörahat.
Eli siis te, jotka asutte esim. jossain landella; HERÄTKÄÄ! Meitä milleniaaleja on täällä kohta suurin osa, enemmistö sinkkuina. Hyvin monia kiinnostaa ihan oikeasti myös kaavoista vapaa seksuaalisuuden toteuttaminen ja elämäntapa. Ja taiteilijaelämä. Myös yksilöllisyys ja terveellinen itsekkyys ovat korostuneet selfiekulttuurin myötä ja se on ihan ok. Maailma kehittyy. Me ollaan tajuttu, ettei kakaroita tarvita nykyään muuhun, kuin maksamaan meidän eläkkeet. Ja toki myös pitämään Suomi mahdollisimman valkoisena mahdollisimman pitkään. Kiitos näistä teille, jotka vaivaudutte niitä vaippoja vaihtamaan. Mutta ainakin itsellä on vain yksi elämä, ja se on nyt! Lapset, kun muuttavat himasta, niin kerjäävät rahaa kuitenkin vielä kolmikymppisinä. Sen lisäksi eläkeikä kolkuttelisi silloin jo ovella. En halua jakaa elämääni ihanteellisen kaavan mukaisiin jaksoihin; Nuoruus, Perhe-elämä, vanhuus. Lapsiperhe on kerrassaan kieroutunut konsepti omasta näkökulmastani. Miehet antavat pois mieheytensä ja muuttuvat lässyttäviksi akoiksi. En halua muuttaa ainakaan omaa aivokemiaani kyseisellä tavalla. Se on kuin liian iso annos paskaa LSD:tä. Siltä tripiltä ei palata.
Ei vaan kaikkia nappaa. Piste.
Uliopiston stipendi-excelinvääntäjän mielikuvitusromaanin tiivistelmä.
Kiitos!
Otan tämän kohteliaisuutena. Tämä on täyttä totta. Ehkä tähtään vielä mietiskelijästä kirjailijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1328, kirjoitat koko ajan nautinnoista. Elämäsi tarkoitus tuntuu olevan nautiskelu. Haluat saada oikeutuksen sille, sen vuoksi varmaan riemuitset.
Minulle tärkeää elämässä ovat ihmissuhteet ja rakkaus, läheisyys, huolenpito. Olen korkeasti koulutettu feministi. Sallittakoon minullekin oma valintani ilman alapeukutteluja.
No ihmiset yleensä ovat sitä mieltä, että elämä ilman nautintoa ei ole elämisen arvoista. Mä olen kyllä koko ajan käsittänyt, että joku ihminen voi lapsista nauttia hyvinkin paljon, ja näin ollen on järkevää, että hän tekee uhrauksia lapsia saadakseen.
Teillä lisääntyjillä tuntuu sen sijaan olevan ylitsepääsemätön vaikeus ymmärtää muita. Teidän elämäntapanne on ainoa oikea. Jos joku on eri mieltä, niin hän ei ole vaan vielä kokeillut teidän ihanaa elämäntapaanne ja tajunnut olevansa väärässä. Niin ylimielistä.
Aiemmassa viestissä riemuitsen siksi, että totuus tuli vihdoinkin ilmi. Tajuatko edes kuinka aivopestyltä vaikutat kun yrität väittää että lasten hankinnassa ei ole mitään negatiivisia puolia? Kunnioitan äärettömästi enemmän ihmisiä, jotka sanovat suoraan että välillä on raskasta ja joskus voi vähän kaduttaakin, mutta että vanhemmuus on heille silti sen arvoista. Se, että yrittää kiistää kaikkia haittapuolet ja kieltäytyy puhumasta niistä, henkii sitä että sinulla on hirveä tarve vakuutella oman ratkaisusi hyvyyttä.
Sinä yrität lisääntyjänä omia itsellesi kaikki maailman hyvät asiat ja kiistää että olisit joutunut mistään luopumaan. Nytkin yrität vihjata että minulle ihmissuhteet eivät olisi tärkeitä? Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, joten ihmissuhteita voi olla muitakin kuin se suhde omaan lapseen. Haluat tiivistää minun elämäni tyhjäksi ja rakkaudettomaksi, vaikka en ole edes kertonut sinulle mitään itsestäni. Kaikki argumenttini ovat olleet vain esimerkkejä siitä, että mitä JOKU IHMINEN saattaa kokea menettävänsä lapsia hankkiessaan.
Teidän lisääntyjien kanssa on niin raskasta keskustella, kun ensin väitätte pokalla naamalla että lasten takia ei joudu luopumaan mistään, ja sitten seuraavaksi syytätte lapsettomia itsekkäiksi kun ne eivät ole valmiita luopumaan mistään. Keskustelu teidän kanssa on täysin vailla logiikkaa.
Olen lisääntyjä, mutta jos saisin palata ajassa taaksepäin niin en tekisi yhtään lasta. Tiedän että näin ajatellessani olen sakin petturi. Rakastan tietysti lapsiani jotka ovat jo aikuisia mutta silti jos pystyisi perumaan niin peruisin.
Yksi syy lukuisten lisäksi on se että jonain päivänä heidän äitinsä kuolee ja he joutuvat minut hautaamaan, tyhjentämään asunnon, huolehtimaan perunkirjoituksen järjestämisestä ja kuolinpesän hoidosta. Ja suremaan. Haluaisin säästää lapseni kaiken muun pahan lisäksi myös siltä.
No, tehtyjä lapsia ei saa perutuksi, mutta sanon vaan että kannattaa miettiä todella tarkkaan haluaako tähän maailmaan lapsia tehdä.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että lastesi elämien vaakakupeissa nuo luettelemasi sinun kuolemaan liittyvät asiat painavat enemmän kuin kaikki hyvä, mitä heidän elämässään on (sinun ansiostasi tai jopa sinusta huolimatta)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stadinkundi kirjoitti:
Olen reilu 30-vuotias mies, onnellisena avoimessa suhteessa. Asun yksin Kalliossa, Stadissa. Minulla on velaton mersu hallissa ja oma asuntokin, ollut jo kohta 11 vuotta. En todellakaan halua kakaroita pyörimään ympärille ja ajamaan minua hulluksi ja kuppaamaan rahojani. Tämä päätös on kypsynyt mielessäni vuosi vuodelta vain vahvemmaksi. Vielä 20-26 ikäisenä suunnittelin vitsailevaan sävyyn taloa Pohjois-Stadista, lapsia ja koiraa. Toki se vaimokin pakollisena pahana samaan yhtälöön nillittämään. Mieluummin käyn kavereiden kanssa baarissa.
Tajusin jossain vaiheessa haluavani elämältäni muuta; eli seksiä saan täällä ammentaa niin paljon kuin jaksan, ainakin itse, kun olen hyvällä ulkonäölläkin siunattu. Kiitokset tästä evoluutiolle. Pidän miehistä ja naisista, sekä kimppakivasta. Jeesus oli muuten myös bi-seksuaali. Otti kai jumalalta poskeen. Minulla on kymmeniä kavereita ja pari erittäin hyvää ystävääkin asuu lähellä. On kiva käydä lenkillä, salilla, kävellä keskustaan, lähteä ulkomaille, kyllä, myös nyt korona-aikana reissaaminen on ihanaa ja aurinko lämmittää etelässä. Aion käyttää kaikki rahat itseeni ja puolisooni, samoin tulevat perintörahat.
Eli siis te, jotka asutte esim. jossain landella; HERÄTKÄÄ! Meitä milleniaaleja on täällä kohta suurin osa, enemmistö sinkkuina. Hyvin monia kiinnostaa ihan oikeasti myös kaavoista vapaa seksuaalisuuden toteuttaminen ja elämäntapa. Ja taiteilijaelämä. Myös yksilöllisyys ja terveellinen itsekkyys ovat korostuneet selfiekulttuurin myötä ja se on ihan ok. Maailma kehittyy. Me ollaan tajuttu, ettei kakaroita tarvita nykyään muuhun, kuin maksamaan meidän eläkkeet. Ja toki myös pitämään Suomi mahdollisimman valkoisena mahdollisimman pitkään. Kiitos näistä teille, jotka vaivaudutte niitä vaippoja vaihtamaan. Mutta ainakin itsellä on vain yksi elämä, ja se on nyt! Lapset, kun muuttavat himasta, niin kerjäävät rahaa kuitenkin vielä kolmikymppisinä. Sen lisäksi eläkeikä kolkuttelisi silloin jo ovella. En halua jakaa elämääni ihanteellisen kaavan mukaisiin jaksoihin; Nuoruus, Perhe-elämä, vanhuus. Lapsiperhe on kerrassaan kieroutunut konsepti omasta näkökulmastani. Miehet antavat pois mieheytensä ja muuttuvat lässyttäviksi akoiksi. En halua muuttaa ainakaan omaa aivokemiaani kyseisellä tavalla. Se on kuin liian iso annos paskaa LSD:tä. Siltä tripiltä ei palata.
Ei vaan kaikkia nappaa. Piste.
Okei. Kiitos tiedosta. Sitten kun olet käynyt läpi kaikki vapaan seksuaalisuutesi toteuttamistavat, ilmoittele itsestäsi. Tullaan laittamaan sun vaippoihin ja viedään yksityiseen vanhustenpalvelutaloon, niin ei tarvitse tuhlata verovaroja.
Stadinkundi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stadinkundi kirjoitti:
Olen reilu 30-vuotias mies, onnellisena avoimessa suhteessa. Asun yksin Kalliossa, Stadissa. Minulla on velaton mersu hallissa ja oma asuntokin, ollut jo kohta 11 vuotta. En todellakaan halua kakaroita pyörimään ympärille ja ajamaan minua hulluksi ja kuppaamaan rahojani. Tämä päätös on kypsynyt mielessäni vuosi vuodelta vain vahvemmaksi. Vielä 20-26 ikäisenä suunnittelin vitsailevaan sävyyn taloa Pohjois-Stadista, lapsia ja koiraa. Toki se vaimokin pakollisena pahana samaan yhtälöön nillittämään. Mieluummin käyn kavereiden kanssa baarissa.
Tajusin jossain vaiheessa haluavani elämältäni muuta; eli seksiä saan täällä ammentaa niin paljon kuin jaksan, ainakin itse, kun olen hyvällä ulkonäölläkin siunattu. Kiitokset tästä evoluutiolle. Pidän miehistä ja naisista, sekä kimppakivasta. Jeesus oli muuten myös bi-seksuaali. Otti kai jumalalta poskeen. Minulla on kymmeniä kavereita ja pari erittäin hyvää ystävääkin asuu lähellä. On kiva käydä lenkillä, salilla, kävellä keskustaan, lähteä ulkomaille, kyllä, myös nyt korona-aikana reissaaminen on ihanaa ja aurinko lämmittää etelässä. Aion käyttää kaikki rahat itseeni ja puolisooni, samoin tulevat perintörahat.
Eli siis te, jotka asutte esim. jossain landella; HERÄTKÄÄ! Meitä milleniaaleja on täällä kohta suurin osa, enemmistö sinkkuina. Hyvin monia kiinnostaa ihan oikeasti myös kaavoista vapaa seksuaalisuuden toteuttaminen ja elämäntapa. Ja taiteilijaelämä. Myös yksilöllisyys ja terveellinen itsekkyys ovat korostuneet selfiekulttuurin myötä ja se on ihan ok. Maailma kehittyy. Me ollaan tajuttu, ettei kakaroita tarvita nykyään muuhun, kuin maksamaan meidän eläkkeet. Ja toki myös pitämään Suomi mahdollisimman valkoisena mahdollisimman pitkään. Kiitos näistä teille, jotka vaivaudutte niitä vaippoja vaihtamaan. Mutta ainakin itsellä on vain yksi elämä, ja se on nyt! Lapset, kun muuttavat himasta, niin kerjäävät rahaa kuitenkin vielä kolmikymppisinä. Sen lisäksi eläkeikä kolkuttelisi silloin jo ovella. En halua jakaa elämääni ihanteellisen kaavan mukaisiin jaksoihin; Nuoruus, Perhe-elämä, vanhuus. Lapsiperhe on kerrassaan kieroutunut konsepti omasta näkökulmastani. Miehet antavat pois mieheytensä ja muuttuvat lässyttäviksi akoiksi. En halua muuttaa ainakaan omaa aivokemiaani kyseisellä tavalla. Se on kuin liian iso annos paskaa LSD:tä. Siltä tripiltä ei palata.
Ei vaan kaikkia nappaa. Piste.
Uliopiston stipendi-excelinvääntäjän mielikuvitusromaanin tiivistelmä.
Kiitos!
Otan tämän kohteliaisuutena. Tämä on täyttä totta. Ehkä tähtään vielä mietiskelijästä kirjailijaksi.
Scifi olisi oikea genre
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla todennäköisesti on pikkulapsiaikaan vähemmän omia harrastuksia, mutta vastaavasti he saavat lasten kautta uusia kivoja juttuja tilalle. Muutama esimerkki: iltasatujen lukeminen, palikoista rakentaminen, sohvalla köllöttely ja höpinä, pulkkailu ja kelkkailu, sanapelit automatkoilla.
Mikä näistä vaatii lapsia? Ihan rehellisestisanottuna olemme päälle 30 vuotiaita ja teemme noita kaikkia. Tosin mun ja miehen iltasadut ei ole perheen pienimmille.. Mutta ihan kaveriporukalla laskemme mäkeä, rakennamme palikoilla (Bandu on mahtava) ja pelaamme sanapelejä automatkoilla. Emme tarvitse lasta tekosyyksi, voimme tehdä "lapsellisia" asioita koska meistä se on mukavaa.
Lapseen liittyvä hauska on meille lisä ilman niitä lapsia ja eikä meidän silti tarvitse yhtään tinkiä meidän omista harrastuksista. Tyytyväinen pitää olla.
Lapset tuo noihin kaikkeen tuoretta raikasta näkökulmaa. Lapset osaavat kysyä ja havaita asioita, joita aikuinen jumisilla aivoillaan ei tulisi enää edes ajatelleeksi.
Joojoo. Ette ikinä maksa asuntoa 10 vuodessa, vaan pikemminkin 50 vuodessa. Siihen konkurssiin mahtuu lapsikin. Sitäpaitsi se sähköauto hyytyy näihin nykypakkasiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkeläisen tuottaminen työvoimareserviin ei innostaisi. Roisto & riistovalta on pilannut maamme täydellisesti. Kiusaaja tai muu oman onnen seppä inttäisi. Myös leikkikoulutusyhteiskuntamme on sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri 30v täyttänyt mies ja en minä lapsia halua ja en minä niitä yksin voi edes saada.
Maksan pienen kaksioni asuntolainaa pois,käyn töissä ja rehellisesti sanottuna ei minulle edes tule mitään syytä mieleen miksi edes hommaisin naisen elämääni.
En pelkää tehdä lapsia, en vain halua lapsia ja en niitä edes voi saada kun en ole parisuhteessa.
En pelkää hankkia lasta, ihan kuin en pelkää hankkia kissaakaan. En vain halua. En halua myöskään 5 pv viikossa 8-16 työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tätä viisi vuotta sitten kun kaverini, joka on BRCA-kantaja ja halusi silti lapsen. Äitinsä oli kuollut syöpään 39 vuotiaana. Hänellä on nyt 3 vuotias tytär.
Itse olisin ehkä hänen tilassaan käyttänyt luovuttajan munasolua jos lapsi kerran piti hankkia.
Eihän geenin kantajuus suoraan tarkoita, että syöpään sairastuisi. Voi sairastua, tai olla sairastumatta. Jos tietää tästä niin ainakin osaa käydä usein mammografioissa.
Voihan sitä omata vaikka kuinka pitkäikäiset geenit ja sitten kuolee nuorena auto-onnettomuudessa. Kaikkea ei voi vaan alkaa pelkäämään etukäteen tai jää elämä elämättä.
Minulle on itsestään selvää että tuollaista kohonnutta riskiä en sille "niin suuresti rakastamalleni" lapselle haluaisi tuottaa. Hirveä huoli olisi toisen turvallisuudesta. Ei käy järkeen yhtään miksi joku haluaisi. Paitsi jos se rakkaus onkin oikeasti itsekkyyttä.
Hivenen eri asia jäädä murehtimaan jotain lentokoneen tippumista ja auton alle jäämistä, kun tahallista koronneen riskin siirtämistä jälkeläiselleen. Ja vaikka lapsi ei saisikaan syöpää, niin entäs jos hänkin menettää äitinsä, kenties vielä nuorempana kuin mummo meni. Niin surullista.
Kun riskin tietää, siihen voi varautua. Pettymyksiltä ja suruilta ei kukaan takuulla säästy elämänsä aikana. Niistä myös selviää.
En olisi uskonut että löytyy noin paljon ihmisiä joiden mielestä on ok altistaa tietoisesti lapsi kohonneelle syöpäriskille tai äidin aikaiselle menettämiselle. Mutta tämä lisää taas ymmärrystäni ihmisten itsekkyydestä.
Olen ollut siinä käsityksessä, että nämä ihmiset joilta on tuollainen geenivirhe löytynyt, ovat käyneet säännöllisesti ja tiiviimmin terveystarkastuksissa kuin muut ja jotkut jopa poistattaneet rinnat ennen riski-ikää pelatakseen varman päälle. Saatan olla väärässä. Mun mielestä joku hoidettavissa tai ehkäistävissä olevan taudin riskiperimä on eritasoinen juttu kuin vaikka vaikea geeniperäinen kehitysvammaisuus.
En toivoisi rintasyöpää enkä rintasyöpäpelkoa pahimmalle vihamiehellenikään, saati potentiaaliselle rakkaalle tyttärelleni. Mut hei, voihan se aina poistattaa rinnat tai pelätä sitä syövän iskua ja painia oman lisääntymisensä kanssa kun todennäköisesti itse levittää mutaatiota taas seuraavalle polvelle. Koska minä vaan halusin lisääntyä. Oikeesti.. 😑
Kuten totesin jo, elintavat ja ympäristö vaikuttavat syöpien syntyyn enemmän kuin geenit. Geenien vaikutus on syövän synnyssä vain 10 prosenttia.
Etkö kauhistele kuinka kukaan voi asua rakkaan lapsensa kanssa kaupungissa ja altistaa hänet ilmansaasteille? Tai syöttää epäterveellistä ruokaa ja näin altistaa lapsen terveysongelmille.
Jotain rajaa nyt tuohon geenien vaikutuksen korostamiseen.
Miten voit valehdella niin räikeästi? Tai jos et tiedä niin älä mutuile netissä. Joku voi vaikka uskoa.
"BRCA1-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-80 % ja munasarjasyöpään noin 25-50 %. BRCA2-geenivirheen kantajan riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään on noin 40-70 % ja munasarjasyöpään noin 10-20 %. BRCA1- ja BRCA2-geenin mutaatiot lisäävät riskiä sairastua myös eräisiin muihin syöpiin.".
Oliko vielä jotain fiksua jaettavaa?
Yksinkertaisesti puhdasta itsekkyyttä lisääntyä omilla geeneillä tuon mutaation kanssa. Ei rakkautta.
Voitaisko myös suhteuttaa katsomalla todennäköisyyksiä. 5000 naista vuodessa sairastuu rintasyöpään. heistä 5-10% on saanut taudille altistavan geenin. Eli ei se hirmu yleistä ole. Jos tietää että geenivirhe on, tietää myös miten kannattaa tarkastuksissa käydä ja voi etukäteen harkita vaihtoehtoja miten toimia kun pahin alttiusikä lähenee. Ainakaan mulle rinnattomana eläminen ei olisi syöpäkuolemaan verrattuna ongelma eikä mikään.
Linkki, lainaus tai lähde ois kiva. 5000 Suomessa, maailmassa? Ei oikein passaa tuo BRCA:n syöpätodennäköisyyteen.
Täytyy siis sopia että olemme samaa mieltä siitä että olemme täysin eri mieltä. Itse en haluaisi tarkoituksella tuottaa lapselle moista tuskaa, pelkoa, epävarmuutta ja surua. Ja jollekin rintojen poisto on pikkujuttu, vaikka se tehtäisiin omalle tyttärelle. Sinun itsekkyytesi vuoksi. Voi ihminen..
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…ä.-,Yleistä,tapauksia%20todetaan%20vuosittain%2025–30.
Yleisesti ottaen syöpien synnyssä geenien osuus on 10 %. Luepa Kaikki syövästä -linkki. Joten etenkin elintavoilla on paljon merkitystä.
Harvainen geenivirhe voi toki nostaa riskiä suuremmaksi, mutta siltikin sairastumisriskiinsä voi vaikuttaa. Rintasyövässä hoitotulokset ovat lisäksi ovat nykyisin tosi hyviä.
Pahempiakin harvinaisia geenivirheitä on. Sellaisia, jotka johtavat aina kuolemaan ja joihin ei ole mitään hoitoa.
Hyvä syöpäjankkaaja. Koko lainaamasi ketjupätkä lähti liikkeelle BRCA-geeniä kantavan ystäväni lisääntymisestä. Voit itse tarkistaa sen. Minä olen jatkanut koko ajan linjassa siitä puhumisesta. En syövistä yleensä. Älä lainaa puuta jos puhut tähdestä. Minä laitoin BRCA:n riskiprosentit, älä sinä vingu tuota 10 prosenttiasi joka ei liity asiaan mihinkään. Bye bye!
Ratkaisu lapsen hankkimisesta on kuitenkin sinun BRCA-riskiä kantavan ystäväsi. Se on hänen ratkaisunsa eikä sinulla ole sitä mitään oikeutta tuomita.
Juuri näin. Ja mistä sitä etukäteen tietää, periytyykö tauti sitten kuitenkaan? Geenin kantajaksi voi tulla tai ei, ja taudin saada tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Iragista ja Somalimaasta uusia veronmaksajia Suomeen.
Mutta kun vasta kolmas sukupolvi näitä kirurgi-insinöörejä ovat sitä todella.
Poika-98 kirjoitti:
Nykyaikana rohkeutta on hankkia lapsi.
Kaikki näkevät lapsen taakkana tai rasitteena. Itse näen että jos teen lapsia nuorena ja annan heille hyvän alun elämään, saan loppuelämän viettää rauhassa lasten ja lastenlapsieni kanssa, matkustella ehtii silloin. Lapset tekevät tekevät minun loppuelämästä hyvän.
Näin minun vanhempani tekivät ja näin minä aion tehdä heille, he ovat sen ansainneet.
Tyonantajien ja byrokraattien ylivalta tekee maastamme elinkelvottoman noiden tampioiden sortovimman takia. Yksittäisistä toimista mainittakoon taakkaväen haaliminen ulkomailta työvoimareserviin, pelkkiä tyhjätaskuja vaan. Myöskään lypsäminen asumisesta ja autoilusta ei tilannetta paranna.
En koe naissukupuoltani voimakkaasti, näin ollen en koe myöskään painetta olla "äiti". Pelkästään nainen-sana tuntuu väärälle, vaikka se onkin biologinen sukupuoleni, enkä sitä halua korjata, koska miehenä olo ei tulisi kyseeseen. Ennen kaltaiseni varmaan tekivät edes sen yhden pakollisen lapsen ollakseen samanlaisia kuin muutkin. Nykyään on hyväksytympää olla sitä mitä on, näin ollen minun ei tarvi tehdä kompromissia ja olla "äiti, nainen". Onneksi synnyin 80-luvulla ja asun isossa kaupungissa, joten ympäristön paine on ollut nuoresta asti melko vähäistä ja on ollut hyväksytympää olla jotenkin outo... Tosin tähän asiaan olen itse kunnolla herännyt vasta yli kolmekympisenä.
Stadinkundi kirjoitti:
Olen reilu 30-vuotias mies, onnellisena avoimessa suhteessa. Asun yksin Kalliossa, Stadissa. Minulla on velaton mersu hallissa ja oma asuntokin, ollut jo kohta 11 vuotta. En todellakaan halua kakaroita pyörimään ympärille ja ajamaan minua hulluksi ja kuppaamaan rahojani. Tämä päätös on kypsynyt mielessäni vuosi vuodelta vain vahvemmaksi. Vielä 20-26 ikäisenä suunnittelin vitsailevaan sävyyn taloa Pohjois-Stadista, lapsia ja koiraa. Toki se vaimokin pakollisena pahana samaan yhtälöön nillittämään. Mieluummin käyn kavereiden kanssa baarissa.
Tajusin jossain vaiheessa haluavani elämältäni muuta; eli seksiä saan täällä ammentaa niin paljon kuin jaksan, ainakin itse, kun olen hyvällä ulkonäölläkin siunattu. Kiitokset tästä evoluutiolle. Pidän miehistä ja naisista, sekä kimppakivasta. Jeesus oli muuten myös bi-seksuaali. Otti kai jumalalta poskeen. Minulla on kymmeniä kavereita ja pari erittäin hyvää ystävääkin asuu lähellä. On kiva käydä lenkillä, salilla, kävellä keskustaan, lähteä ulkomaille, kyllä, myös nyt korona-aikana reissaaminen on ihanaa ja aurinko lämmittää etelässä. Aion käyttää kaikki rahat itseeni ja puolisooni, samoin tulevat perintörahat.
Eli siis te, jotka asutte esim. jossain landella; HERÄTKÄÄ! Meitä milleniaaleja on täällä kohta suurin osa, enemmistö sinkkuina. Hyvin monia kiinnostaa ihan oikeasti myös kaavoista vapaa seksuaalisuuden toteuttaminen ja elämäntapa. Ja taiteilijaelämä. Myös yksilöllisyys ja terveellinen itsekkyys ovat korostuneet selfiekulttuurin myötä ja se on ihan ok. Maailma kehittyy. Me ollaan tajuttu, ettei kakaroita tarvita nykyään muuhun, kuin maksamaan meidän eläkkeet. Ja toki myös pitämään Suomi mahdollisimman valkoisena mahdollisimman pitkään. Kiitos näistä teille, jotka vaivaudutte niitä vaippoja vaihtamaan. Mutta ainakin itsellä on vain yksi elämä, ja se on nyt! Lapset, kun muuttavat himasta, niin kerjäävät rahaa kuitenkin vielä kolmikymppisinä. Sen lisäksi eläkeikä kolkuttelisi silloin jo ovella. En halua jakaa elämääni ihanteellisen kaavan mukaisiin jaksoihin; Nuoruus, Perhe-elämä, vanhuus. Lapsiperhe on kerrassaan kieroutunut konsepti omasta näkökulmastani. Miehet antavat pois mieheytensä ja muuttuvat lässyttäviksi akoiksi. En halua muuttaa ainakaan omaa aivokemiaani kyseisellä tavalla. Se on kuin liian iso annos paskaa LSD:tä. Siltä tripiltä ei palata.
Ei vaan kaikkia nappaa. Piste.
Ai että landella ihmiset haluaa lapsia ja helsingissä ollaan moderneja ja ei haluta lapsia. Voi tauti näitä kallion viherpunikkeja kuinka saat_nan tyhmiä ne voi olla.
terv. vela_maalta
Lapset ovat aina mielestäni olleet omituisia. En ole koskaan tullut erityisemmin toimeen lasten kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Ratkaisu lapsen hankkimisesta on kuitenkin sinun BRCA-riskiä kantavan ystäväsi. Se on hänen ratkaisunsa eikä sinulla ole sitä mitään oikeutta tuomita.