Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Vierailija kirjoitti:

Pitäis vissii panna naisii ilman kumii ni saattais tulla lapsii mut en haluu maksella elareit eikä lastenhoito kiinnosta.

Spermapankkiin siitä

Monet vanhemmat kritisoivat vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkiksi ja pinnalliseksi, koska heidän mukaansa me jätämme lapset tekemättä, jotta meillä olisi olisi paremmin mahdollisuuksia kutoa sukkaa tai juosta baareissa. Tässä menevät kuitenkin sekaisin lapsettomuuden SYYT ja lapsettomuuden HYÖDYT.

Se, ettei tarvitse heräillä yöllä, on enemmän vapaa-aikaa, voi harrastaa vapaasti, käyttörahaa on enemmän jne. ovat mukavia bonuksia, mutta eivät ne voita lapsettomuuden kannalle ketään, joka palavasti haluaa lapsia. Todellinen syy olla hankkimatta lapsia on melkein aina se, ettei ole halua hankkia lapsia.

Minulla ei ole hevosta, ja vaikka on kivaa, ettei minun tarvitse juosta tallilla ja maksaa eläinlääkäripalkkioita, en minä niiden vuoksi ole hevoseton. Minua ei vain hevostelu kiinnosta yhtään, niin kuin ei lapsiperhe-elämäkään kiinnosta.

Näissä kommenteissa ei ollut nyt ainakaan mitään uutta näkökulmaa aiempaan verrattuna, miksi sopivan ikäisiksi tulleet ovat jännittyneitä asiasta. Kaikilla kun nämä asiat tulevat mieleen ja aina monilla on syitä, miksi kaikki ei onnistu yms. En tainnut kyllä lukea kaikkia kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Näissä kommenteissa ei ollut nyt ainakaan mitään uutta näkökulmaa aiempaan verrattuna, miksi sopivan ikäisiksi tulleet ovat jännittyneitä asiasta. Kaikilla kun nämä asiat tulevat mieleen ja aina monilla on syitä, miksi kaikki ei onnistu yms. En tainnut kyllä lukea kaikkia kommentteja.

No se on totta että kaikki, jotta noin ja niin edelleen. En kyllä tiedä että eh, nimittäin ja speden spelit. 

Mitä se muille kuuluu meinaako hankkia lapsia vai ei?

Minä en lapsia meinaa hommata mutta ei minua haittaa se jos joku niitä meinaa hommata.

Nautin elämästä näin ja pärjään sekä viihdyn hyvin lapsettomana sinkkuna, jokainen eläkööt siten miten haluaa. Lapsia en hommaa yksinkertaisesti siksi kun ei vaan kiinnosta hommata niitä.

Olen lisääntymisiässä oleva miekkonen.

Nykyaikana rohkeutta on hankkia lapsi.

Kaikki näkevät lapsen taakkana tai rasitteena. Itse näen että jos teen lapsia nuorena ja annan heille hyvän alun elämään, saan loppuelämän viettää rauhassa lasten ja lastenlapsieni kanssa, matkustella ehtii silloin. Lapset tekevät tekevät minun loppuelämästä hyvän.

Näin minun vanhempani tekivät ja näin minä aion tehdä heille, he ovat sen ansainneet.

Poika-98 kirjoitti:

Nykyaikana rohkeutta on hankkia lapsi.

Kaikki näkevät lapsen taakkana tai rasitteena. Itse näen että jos teen lapsia nuorena ja annan heille hyvän alun elämään, saan loppuelämän viettää rauhassa lasten ja lastenlapsieni kanssa, matkustella ehtii silloin. Lapset tekevät tekevät minun loppuelämästä hyvän.

Näin minun vanhempani tekivät ja näin minä aion tehdä heille, he ovat sen ansainneet.

Entä jos joku omista lapsistasi jää tahattomasti lapsettomaksi? Hirveän taakan heität heille jo nyt. Perheen perustaminen on jokaisen henkilökohtainen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä kommenteissa ei ollut nyt ainakaan mitään uutta näkökulmaa aiempaan verrattuna, miksi sopivan ikäisiksi tulleet ovat jännittyneitä asiasta. Kaikilla kun nämä asiat tulevat mieleen ja aina monilla on syitä, miksi kaikki ei onnistu yms. En tainnut kyllä lukea kaikkia kommentteja.

No se on totta että kaikki, jotta noin ja niin edelleen. En kyllä tiedä että eh, nimittäin ja speden spelit. 

🤣

Mä olen varma, että tää palsta on kehittänyt mulle vuosikymmenien aikana jonkun add-ongelman.

En suosittele lasten tekoa kenellekään.

Nykyinen parisuhdekulttuuri on niin epästabiili, että valtaosa liitoista päättyy eroon. Erosta kärsii niin vanhemmat, kuin etenkin lapset. Eroperheen lapsi on uusi normaali, mikä ei ole hyvä asia.

Jos saisin päättää/valita uudelleen näin jälkikäteen, niin olisin jättänyt omat lapseni tekemättä. Vaikka heitä rakastankin ja tapaan säännöllisesti, niin olisin toivonut heille mahdollisuuden olla ydinperheessä ja voivani olla heille se, mikä mun ois kuulunut olla. Rakastava isä jokapäiväisessä lasten elämässä.

Ex vaimoni valitsi puolestamme toisin, päätti ottaa eron ja uuden ukon elämäänsä ja lasten isäpuoleksi nykyisen muodin mukaan. Mitään erityistä syytä hän ei osannut teolleen sanoa, joka sekään ei oo ihmeellistä nykyään. Liitossa ei tartte olla mitään suurempaa vikaa, jos vaan alkaa kyllästyttää tai jotain muuta vastaavaa. Halutaan vaan kokeilla uutta.

Nyt tyttäreni vasta itki minulle puhelimessa eroa ja ettei sitä olisi saanut tapahtua. Poikani ikävöi ja kaipaa minua joka päivä.

Siksi sanon: harkitkaa vakavasti, haluatteko tosiaan altistaa lapset aikuisten hölmöilyille? En kannusta omien kokemusteni ja monen muun eronneen miehen kanssa keskustelujen jälkeen ketään miestä tekemään lapsia.

Olen liki kolmekymppinen, enkä ole ikinä pitänyt lapsista tai halunnut lapsia.

Kun työntekijän läheinen toi lapsensa pikaisesti käymään tai äityislomalla oleva nainen tuli esittelemään vauvaansa, olen ollut usein se ainoa naistyöntekijä, jota ei ole kiinnostanut mennä katsomaan tai juttelemaan vauvasta, vaan olen jatkanut työntekoa.

Vaikka usein saan kuulla ihmisiltä, kuinka mieleni varmasti muuttuu kun saan omia lapsia, mutta jos en tykkää viettää aikaa edes sisaruksieni lasten kanssa, on hyvin epätodennäköistä, että oma lapsi muuttaisi mitään.

Ja kuten jo aiemmin keskustelussa on mainittu, elämässä on niin paljon kaikkea tekemistä ja koettavaa, etten halua lasta muuttamaan elämääni.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele lasten tekoa kenellekään.

Nykyinen parisuhdekulttuuri on niin epästabiili, että valtaosa liitoista päättyy eroon. Erosta kärsii niin vanhemmat, kuin etenkin lapset. Eroperheen lapsi on uusi normaali, mikä ei ole hyvä asia.

Jos saisin päättää/valita uudelleen näin jälkikäteen, niin olisin jättänyt omat lapseni tekemättä. Vaikka heitä rakastankin ja tapaan säännöllisesti, niin olisin toivonut heille mahdollisuuden olla ydinperheessä ja voivani olla heille se, mikä mun ois kuulunut olla. Rakastava isä jokapäiväisessä lasten elämässä.

Ex vaimoni valitsi puolestamme toisin, päätti ottaa eron ja uuden ukon elämäänsä ja lasten isäpuoleksi nykyisen muodin mukaan. Mitään erityistä syytä hän ei osannut teolleen sanoa, joka sekään ei oo ihmeellistä nykyään. Liitossa ei tartte olla mitään suurempaa vikaa, jos vaan alkaa kyllästyttää tai jotain muuta vastaavaa. Halutaan vaan kokeilla uutta.

Nyt tyttäreni vasta itki minulle puhelimessa eroa ja ettei sitä olisi saanut tapahtua. Poikani ikävöi ja kaipaa minua joka päivä.

Siksi sanon: harkitkaa vakavasti, haluatteko tosiaan altistaa lapset aikuisten hölmöilyille? En kannusta omien kokemusteni ja monen muun eronneen miehen kanssa keskustelujen jälkeen ketään miestä tekemään lapsia.

Mutta olethan yhä heidän isänsä ja rakastat heitä. Tehtäväsi on tukea lapsiasi selviämään tällaisesta tilanteesta.

Minusta olisi tärkeää, etteivät miehet keskenään levittäisi nuoremmille tällaista lohdutonta kuvaa. Siitä tulee itseään toteuttava ennustus. Kukaan ei uskalla unelmoida isyydestä, jos on yleistä epäluuloa naisia kohtaan. Kaikki johtaa kierteeseen.

Itse en koskaan halunnut lapsia. Ennenkuin halusin. Kauan siihen meni (37v M ja, vaimo lapsen toivottavasti syntyessä 41v). Jotenkin tuntuu tässä iässä että olen ns. kokeillut kaiken tarpeellisen ja matkustellutkin ihan tarpeeksi. Sen verran tarpeeksi että jotenkin sitä haluaisi kasvattaa uuden ihmisen viemään omaa perintöä eteenpäin ja viettää rauhallista perhe-elämää. Mitenpä tuon tunteen selittäisi tai onko sillä väliäkään.. 

Joo, nuoret eivät kestä sitoutumista ! Ei edes oman lapsen ! Ei voi mennä sinne ja tänne.

Lapsi valvottaa, pitää elää lapsen ehdoilla, kotitöitä enemmän, eipä enää kiinnosta...

Vaikka olis edessä yksinäinen eläkeikä, yksinäiset joulut , ei sukujuhlia.... ,ei äitienpäivä, isänpäivä, oman lapsen ensimmäistä koulupäivää, rippi - ja yo juhlia... . Mitäpä noista, tärkeintä on oma ihana itsekäs elämäni ❤️

Pieneksi käy piiri vuosikymmenten kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, nuoret eivät kestä sitoutumista ! Ei edes oman lapsen ! Ei voi mennä sinne ja tänne.

Lapsi valvottaa, pitää elää lapsen ehdoilla, kotitöitä enemmän, eipä enää kiinnosta...

Vaikka olis edessä yksinäinen eläkeikä, yksinäiset joulut , ei sukujuhlia.... ,ei äitienpäivä, isänpäivä, oman lapsen ensimmäistä koulupäivää, rippi - ja yo juhlia... . Mitäpä noista, tärkeintä on oma ihana itsekäs elämäni ❤️

Pieneksi käy piiri vuosikymmenten kuluessa.

Mitä helvettiä? Kai tajuat ettei ne jotka eivät halua lapsia halua noista yhtään mitään. Yksinkin voi olla olematta yksinäinen. Niin ja se ettei ole lapsia ei tarkoita myöskään, että olisi yksin. Kannattaa vähän tulla sieltä omasta kuplasta ulos ja huomata, että tätä elämää voi elää niin monin eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, nuoret eivät kestä sitoutumista ! Ei edes oman lapsen ! Ei voi mennä sinne ja tänne.

Lapsi valvottaa, pitää elää lapsen ehdoilla, kotitöitä enemmän, eipä enää kiinnosta...

Vaikka olis edessä yksinäinen eläkeikä, yksinäiset joulut , ei sukujuhlia.... ,ei äitienpäivä, isänpäivä, oman lapsen ensimmäistä koulupäivää, rippi - ja yo juhlia... . Mitäpä noista, tärkeintä on oma ihana itsekäs elämäni ❤️

Pieneksi käy piiri vuosikymmenten kuluessa.

En tiedä miten muut elävät ja miten aika riittää, mutta omassa lapsuuden perheessäni eivät isovanhemmat osallistuneen useinkaan jouluihin, kun matka oli pitkä. Puhumattakaan, että kun on useimpia perheitä, ei voi koko Suomea kiertää -> aina joku on yksin jos ei kaikki appivanhemmat ym. kokoonnu saman pöydän ääreen. Nykyisin sitten uusperheiden kanssa homma vaan mutkistuu, lapsella saattaa olla hyvinkin monta paikkaa, joissa pitäisi käydä ja tämä ei ehkä hänen oman perheen kanssa enää onnistuisi, sielläkin appiporukka.. eli jos kummankin vanhemmat eronneet, öö 4 paikkaa jossa laukata joulunpyhien aikaan joidenkin pikkulasten kanssa. Joo ei.

Eli piiri voi yhtä pieni, oli jälkikasvua tai ei. Useammin taitaa olla miehen perhe joka jää sivuun, mutta takeita ikuisista yhteisistä juhlista ei ole. Ei edes siitä, että eron tullessa kummatkin vanhemmat mahtuvat samoihin rippijuhliin, häihin yms. jolloin voi tulla kylmää kyytiä.

Eiköhän sitä voi aikuisena opetella pärjäämään yksinkin ja kehittää sitten vaikka ystäväporukalla jotain, ei ne aina juhlapäiville satu ne omat vuorot pitää erolapsiakaan. Monella kumppani vanhuuden turvana ja kun heistä aika jättää, ei voi olettaa että lapset pysäyttävät elämänsä ja alkavat hoivata vanhusta. Tai siis ei tule tapahtumaan. Jos on hyvin sosiaalinen, kannattaa ennemmin hankkia ja vaalia ystävyyssuhteita, varmempi tuki kuin oma perhe eri elämänvaihetta eläessään, omine menoineen.

Vierailija kirjoitti:

Joo, nuoret eivät kestä sitoutumista ! Ei edes oman lapsen ! Ei voi mennä sinne ja tänne.

Lapsi valvottaa, pitää elää lapsen ehdoilla, kotitöitä enemmän, eipä enää kiinnosta...

Vaikka olis edessä yksinäinen eläkeikä, yksinäiset joulut , ei sukujuhlia.... ,ei äitienpäivä, isänpäivä, oman lapsen ensimmäistä koulupäivää, rippi - ja yo juhlia... . Mitäpä noista, tärkeintä on oma ihana itsekäs elämäni ❤️

Pieneksi käy piiri vuosikymmenten kuluessa.

Monet ei muuten tykkää juhlista ja pakkososiaalisuudesta, sukujuhlat pahimmasta päästä. Yksi tikki lisää olla hankkimatta lapsia jottei niitä tarvitse sen lapsen takia järjestää, nyt voi skipata helposti.

Monet perheelliset tutut tuoneet esille pahaa mieltä näistä, stressissä järkkäät ja anoppi tulee moittimaan tarjottavat

Mulla se on pelkoa. Ei niinkään vastuusta vaan siitä, että miten nykymaailmassa voi enää kasvattaa lapsen. Työpaikat ei oo pysyviä ja ihmiset koko ajan henkisesti sairaampia. Miten helkkarissa siinä kasvattaa lapsen aikuiseksi asti, kun on pelko että työt voi lähteä alta milloin vain ja miten sitten tarjotaan lapselle turvallinen lapsuus ja kasvatetaan lapsesta aikuinen joka ei tarvi kourakaupalla nappeja selvitäkseen arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se on pelkoa. Ei niinkään vastuusta vaan siitä, että miten nykymaailmassa voi enää kasvattaa lapsen. Työpaikat ei oo pysyviä ja ihmiset koko ajan henkisesti sairaampia. Miten helkkarissa siinä kasvattaa lapsen aikuiseksi asti, kun on pelko että työt voi lähteä alta milloin vain ja miten sitten tarjotaan lapselle turvallinen lapsuus ja kasvatetaan lapsesta aikuinen joka ei tarvi kourakaupalla nappeja selvitäkseen arjesta.

Eipä tule mieleen toista aikaa historiassa, kun toimeentulo oli näin turvattua. Toista se oli, kun oma vaari syntyi keskelle 30-luvun lamaa ja sitten tuli sota ja evakkomatkat.

Sitä ennen oli sisällissota ja paljon epävakautta, köyhyyttä ja kaaosta. Nälkävuosia ja kulkutauteja, synnytyskuolemia.

Nykyään kaikilla lapsiperheillä on katto pään päällä ja koulutus lapsille maksutonta. On terveydenhoitoa, alhainen lapsikuolleisuus ja ruokaa riittää. Täitkin hoidettavissa.

hei haloo nyt on jo 2000 luku syyttinki aika loppui jo 1967

Poika-98 kirjoitti:

Nykyaikana rohkeutta on hankkia lapsi.

Kaikki näkevät lapsen taakkana tai rasitteena. Itse näen että jos teen lapsia nuorena ja annan heille hyvän alun elämään, saan loppuelämän viettää rauhassa lasten ja lastenlapsieni kanssa, matkustella ehtii silloin. Lapset tekevät tekevät minun loppuelämästä hyvän.

Näin minun vanhempani tekivät ja näin minä aion tehdä heille, he ovat sen ansainneet.

Niinpä.

Lapsen näkeminen taakkana ja rasitteena on ajan henki. On niin kiva uskaltaa sanoa se ääneen ja olen sitten tosi tosi rohkea.