Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Laspia ei tarvi tehdä, koska on eläke ja Kela.
Monessa maassa lapset on vanhemopien eläketurva.
Sitten toinen asia on se, ettie suomesta varsinkaan löydy kunnollista naista äidiksi tai edes synnyttäjäksi: Ei i m m e n k a l v o a, ei naimisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sillä lapsella sit niiqu tekee?
Ei yhteiskuntakaan tarvi lisää työttömiä
En usko että osaisin nauttia lapsen tuomista hyvistä puolista tarpeeksi kokeakseni ne huonot puolet siedettävinä. En jaksa vuosien ajan arkielämässäni jatkuvaa taistelua kaikesta mahdollisesta kun mukula ei nyt vain halua pukea sukkia, lähteä päiväkotiin, syödä aamupalaa, mennä nukkumaan tai käyttäytyä ruokakaupassa..
Minulla on ADHD ja en kestäisi ADHD-lapsen erityisvaativaa kasvattamista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä lapsella sit niiqu tekee?
Ei yhteiskuntakaan tarvi lisää työttömiä
Kiusaajat onanoivat työttömien kärsimyksestä ja voidessaan pilkata ja vaikka tapattamisestä, uutta p****a kun on tarjolla yllin kyllin. Kiusaajat ja räksyttäjät ovat usein vanhempaa ikäluokkaa helpon työnsaannin kaudelta, ylpeitä oman onnen seppiä. Työttömyyden loppuminen veisi niiltä räkänokilta syyn elää.
Oikeaa oikeutta olisi tämän saastan käsittely attendoissa ja pörriäisissä ongelmajätteenä. Aitoa ihmis roskaa. -Sori, viittaus "ihmiseen" oli yläkanttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaus on tärkein elämänarvo. Lapset haittaavat vapautta, joten lapset kannattaa jättää tekemättä.
Lapsen omistaminen on ihan hiton kallista, miehenä sen tekeminen ei ole helppoa ja sit tulee ero ja nainen vie lapsen mennessä ja sitten se vasta kalliiksi käykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en uskalla. Oon ollut vuosia yhdessä miehen kanssa, joka haluaa lapsia kovasti. Molempien elämäntapa on kuitenkin matkustaa ja harrastaa. Ollaan poissa pitkiä aikoja ja lähdetään omillekin seikkailuille pienellä varoajalla. Mies reissaa vielä enemmän kun minä - työreissujen lisäksi keskimäärin joka toinen vklp poissa.
Meillä on koira, jonka hoitaminenkin on välillä haaste ja vaatii suunnittelua. Mies haluaa kovasti lasta, mutta mä en ole valmis luopumaan omista jutuistani enkä kyllä usko hänenkään lopulta olevan. Kauhukuva on jäädä kotiin toteuttamaan jonkun toisen lapsihaave ja luopua samalla kaikesta omasta.
Vaikka kantaväestön syntyvyys laskee jyrkästi niin voimme helposti kompensoida sen lisäämällä erittäin paljon hum aania maa han muut toa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen on vaikea tehdä yksin lapsia.
Ai tämä onkin joku 3 vuotta vanha ketju.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas, nuori nainen, joka on naimisissa ja nimenomaan haluaisin sen lapsen puolisoni kanssa, en tunnu sitä saavan. Se satuttaa ja tuntuu pahalta molemmista, mutta pitää vain toivoa parasta että vielä se tärppäisi. Lapsi on ollut isoin haaveeni niin kauan kuin muistan, joten tuntuu tosi pahalta katsoa kun kaikenmaailman alkoholistit ja narkomaanit saa lapsia ihan vahingossakin, kun itse yrityksestä huolimatta ei olla onnistuttu.
Ymmärrän tavallaan katkeruuden ja kateuden tunteen, mutta muiden elämä ei vaikuta sinun elämääsi ja toisin päin. Vanhemmuus vaatii kypsää tunne-elämää ja tuollainen muiden tilanteiden arvioiminen tai vertailu ei valittettavasti siitä kerro. Kaikilla on haasteensa ja surunsa, ne vaan ovat erilaisia. Ei ole hyvä katsoa maailmaa vain omasta vinkkelistä, ettei opeta lapsilleenkin suppeaa maailmankuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en uskalla. Oon ollut vuosia yhdessä miehen kanssa, joka haluaa lapsia kovasti. Molempien elämäntapa on kuitenkin matkustaa ja harrastaa. Ollaan poissa pitkiä aikoja ja lähdetään omillekin seikkailuille pienellä varoajalla. Mies reissaa vielä enemmän kun minä - työreissujen lisäksi keskimäärin joka toinen vklp poissa.
Meillä on koira, jonka hoitaminenkin on välillä haaste ja vaatii suunnittelua. Mies haluaa kovasti lasta, mutta mä en ole valmis luopumaan omista jutuistani enkä kyllä usko hänenkään lopulta olevan. Kauhukuva on jäädä kotiin toteuttamaan jonkun toisen lapsihaave ja luopua samalla kaikesta omasta.
Jos sinä et halua lasta ja puoliso haluaa niin lusikat jakoon. Se on dealbreaker ja lopulta johtaa eroon. Se, kumpi haaveestaan joustaa, katkeroituu lopulta. Joko sinä, kun tulee lapsi jota et halunnut tai mies, kun ei saanut sitä haluamaansa lasta ja nyt on myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Ajat ovat muuttuneet. Ennen lapset olivat siunaus, nyt naiset (ja jotkut miehet) paapovat kissoja ja koiria, ja katsovat harvenevia lastenvaunuja ja niiden matkustajia sellaisella katseella, joka yleensä varataan avoviemärille. Pikkuväki herättää suorastaan pelottavan valkohehkuista vihaa ja raivoa, varsinkin nuorissa naisissa.
Tulevaisuus kuuluu kansoille, joilla on perusarvot kohdallaan, eivätkä kaikki ajattele "minäminäminä" -periaatteella joogatunteja ja lattekahviloita.
Nämä kansat perivät maailman ja Suomen siinä sivussa, ja hyvä niin. Suomalaiset eivät ole enää sama kansa kuin talvisodan aikaan. Rajoja enemmän vain auki: tarvitsemme heitä hoitamaan meitä, kun olemme aikanaan hoitokodeissa.
Todella ummehtunutta ajattelua jotkut joogat ja lattekahvilat. Minä lapsettomana en käy näissä, viihdyn kotona ja luonnossa. Kyllä ne on myös ne myöhemmin lapsia hankkivat, jotka näitä kuluttavat, ja sitten vain siirrytään vauvajoogaan ja muiden mammojen kanssa lateille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en uskalla. Oon ollut vuosia yhdessä miehen kanssa, joka haluaa lapsia kovasti. Molempien elämäntapa on kuitenkin matkustaa ja harrastaa. Ollaan poissa pitkiä aikoja ja lähdetään omillekin seikkailuille pienellä varoajalla. Mies reissaa vielä enemmän kun minä - työreissujen lisäksi keskimäärin joka toinen vklp poissa.
Meillä on koira, jonka hoitaminenkin on välillä haaste ja vaatii suunnittelua. Mies haluaa kovasti lasta, mutta mä en ole valmis luopumaan omista jutuistani enkä kyllä usko hänenkään lopulta olevan. Kauhukuva on jäädä kotiin toteuttamaan jonkun toisen lapsihaave ja luopua samalla kaikesta omasta.
Jos sinä et halua lasta ja puoliso haluaa niin lusikat jakoon. Se on dealbreaker ja lopulta johtaa eroon. Se, kumpi haaveestaan joustaa, katkeroituu lopulta. Joko sinä, kun tulee lapsi jota et halunnut tai mies, kun ei saanut sitä haluamaansa lasta ja nyt on myöhäistä.
Joo se tässä on edessä varmasti ja vain ajankysymys.
En ole löytänyt kunnollista miestä. Toinen ongelma se että itse teen pätkätöitä, siksi en voi hommata lasta myöskään itsellisenä naisena.
Vierailija kirjoitti:
885 jatkaa, että itseäni kiinnostaisi perheen perustaminen, koska koen tämän kapitalistisen ja individualistisen maailman muuten todella kylmänä ja yksinäisenä paikkana, jossa ihmisellä ei ole muuta merkitystä kuin talouden palveleminen. Seuraavan sukupolven kasvattaminen ja perhesiteiden vaaliminen kuulostaa paljon merkityksellisemmältä sisällöltä elämään kuin muut vaihtoehdot.
Ihanasti sanottu!
Maailma on erilainen. Parikymppisellä on paljon muuta mielessä kuin perheen perustaminen ja se on ok. Ennen se oli tulevaisuus ja turva. Nyt halutaan kokea ja nähdä, ei sitten vanhana tule siihen kutina. Parempi niinpäin kuin perustaa perhe ja sit 5v päästä erota koska "jää paitsi". Ennenmuinoin ei ollut mahdollisuuksia eikä ihmisillä oikein mielenkiintoakaan. Pitää tehdä niinkuin itsestä tuntuu parhaalta, ei mitä muut olettaa. pätee kaikkeen elämässä. Elä elämääsi itsellesi, älä muille (someilluusio).
Itselläni lapsettomuus oli ehdoton kunnes olin jotain 32. Siinä vaiheessa oli työ ja koti ja matkustettu käytännössä kaikissa sellaisissa maissa mihin aina halusin.
"Suomessa ei ole varaa" on typerin tekosyy ikinä. Olkaa vain rehellisiä, että ette vain halua lasta hankaloittamaan elämää. Suomen sosiaaliturva on niin kova, että siinä kyllä pystyy hyvin lapsen kasvattamaan. Suurimassa osassa maita se on olematon, eikä siellä nähdä sitä esteenä.
Subventoitu subjektiivinen päivähoito, maksuton peruskoulu jne. Vai kuvitteletteko että esim 200€/kk päivähoitomaksu kattaa kulut täydellisesti?
Lapsi ei tarvi tonnin iphonea tai merkkivaatteita saadakseen hyvän elämän, hyvän elämän perusta on tervepäiset vanhemmat, joiden esimerkkiä on hyvä seurata.
Ymmärrän kyllä täysin heitä, joilla on esim vaikeita mt-ongelmia jotka eivät kykene antamaan lapsille stabiilia elämää. Tai on perinnöllisiä sairauksia. Tai päihdeongelma. Tai on aina voitto, kun yksikään lapsenvihaaja-narsistista ei mene lisääntymään. Maailma on täynnä tällaisten lapsia, joiden traumat kulkee mukana eliniän.
Itse olen melkoinen pessimisti, jonka nykypäivän tapahtumat voisivat helposti lannistaa. Silti perhe on asia, jonka haluan ja josta en tingi. Mies jo on, tänä vuonna ollaan menossa naimisiin ja siitä alkaa todennäköisesti perheen perustaminen.
Korona sai älyttömyydessään aikaan sen, että todettiin, että joitakin asioita ei voi lykätä hamaan tulevaisuuteen vain sen takia, että odotetaan parempia aikoja. Koska niitä parempia aikoja ei välttämättä koskaan tule. Maailma muuttuu koko ajan ja jotain pahaa voi tapahtua koska tahansa. Jos päätöksiä perheen perustamisesta lykkää sen takia, että apua nyt ei voi kun on sitä ja tätä, niin kohta voi olla tilanteessa, jossa lapsia ei enää fyysisesti ole mahdollista saada. Maailma muuttuu, mutta elämä on tässä ja nyt.
N27
Syitä on varmasti monia. Elämisen epävarmuus pätkätöineen, sopivan puolison puute, turvaverkon puuttuminen, koska monella vanhemmat ja sisarukset kaukana, tai ei sisaruksia ollenkaan jne. kun sitä turvaverkkoa kuitenkin tarvitsee ellei ole sitten rahaa hommata lastenhoitajaa, siivoojaa jne. jos on tarvetta, kun vaikka on näitä supermammoja, niin suurin osa tarvitsee välillä apuakin.
Myös maailmantilanne, ilmastonmuutos ja muu pistää ihmiset miettimään haluaako oman lapsensa tänne kärsimään, kun maapallon tulevaisuus ei kauhean ruusuiselta näytä juuri nyt.
Osalla sitten on se elämä riittävän mielekästä ja sisältörikasta ilman lapsiakin, eikä haluta vaihtaa matkoja, elämyksiä ja vapautta lasten tuomiin rajoituksiin ja kuluihin.
Myös terveyssyyt voivat olla este, sekä psyykkiset että fyysiset. Jos tietää etei ole niin tasapainoinen vanhemmaksi kuin haluaisi olla, ehkä on traumoja, periytyviä sairauksia, tai ihan vaan taipumusta masennukseen ja uupumiseen, niin kun tietää ettei sitä apua sitten saa mikäli sitä tarvitsee, moni kokee paremmaksi ettei altista omaa lastaan väsyneille, tai äyskähteleville vanhemmille, tai pahimmillaan huostaanotolle.
Väittäisin että suurimmalla osalla vapaaehtoisesti lapsettomista on etusijalla se lapsen terveys ja hyvinvointi. Jos ei koe kykenevänsä luomaan riittävän hyviä puitteita, voi käyttää nykylääketieteen suomia mahdollisuuksia syntyvyyden säännöstelyyn. Se oma rakas lapsi ei kärsi, jos ei koskaan edes tänne synny. Monelta se on suuri rakkauden teko.
Minä tavallaan haluaisin lapsen, mutta nykypäivä ei ole tehnyt lapsen hankinnasta kovin kannattavaa. On yllättävän raskasta kasvattaa lasta nykymaailmassa, siis lähinnä henkisesti. koko ajan joutuu olemaan huolissaan mitä siellä netissä tehdään, somessa kiusataan, lapsi masentuu pahimmassa tapauksessa kun joka tuutista tulee epärealistista pinnallista paskaa millainen pitäisi olla ja miltä tulisi näyttää....mua ahdistaa jo tarpeeksi näin aikuisenakin tämä somen ympärillä pyörivä maailma. Toisaalta onhan se myös taloudellisesti hyvin haastavaa ainakin tässä maassa. Yksi suurin tekijä on myös se, että nykypäivän vapaa kasvatus veetuttaa sen verran että en halua olla tekemisissä muiden lasten kanssa ja tämä olisi väistämätöntä. Joten parempi olla vaan ilman ja nauttia elämästä sen minkä pystyy.