Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Ennen vanhaan ihmiset kuolivat luonnollisesti alle 70v nyt voidaan pitää elossa vaikka pääosin letkuissa 100 vuotiaaksi. Tuolloin lapsia pystyi tekemään paljon mutta jos kaikki pidetään elossa kunnes aivot pettävät niin isompi ihmismäärä on vain miinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin lapsen, mutta yhteiskunta pakotti mut steriiliksi. Transsukupuolinen nuori aikuinen siis olen.

 

Ei transsukupuolisuus itsessään tee kestään steriiliä. Määritelmällisesti transsukupuolisuus on sitä, että sun ulkoinen ja sisäinen sukupuoli ei natsaa. 

Jos sä olet vapaaehtoisesti käynyt läpi täydellisen sukupuolenkorjausprosessin menettäen siinä lomassa lisääntymiskykysi, niin sehän ihan sun oma valinta. 

Juu oma valintanihan se oli, mutta on aika epäinhimillistä laittaa ihminen valitsemaan sen väliltä voiko lisääntyä, vai että tuletko tunnustetuksi sinä minä olet. Se on ihmisoikeuksien vastaista ja julmaa.

No nythän sinut on tunnustettu siksi toiseksi sukupuoleksi. Silloin et voi enää lisääntyä sen aiemman sukupuolesi tavoin. Tosin et uudenkaan, mutta sitä ei pysty millään lääketieteen keinoin tekemään.

Edelleenkään maailmassa ei ole yhtään miestä, joka voisi olla raskaana, eikä yhtään naista, joka voi tuottaa siittiösoluja.

Nuorten aikuisten ei edes kuulu tehdä lapsia. Heidän kuuluu opiskella, harjoitella itsenäistä elämää, saada työkokemusta, etsiä vakavasti otettavaa luotettavaa kumppania ja tutkia maailmaa. Lapset kuuluu tehdä sitten joskus kolmikymppisenä. Ei haittaa mitään, vaikka lapsia tulisi siinä kohtaa vain 1–2, pikemminkin maailman tilaa ajatellen se on jopa parempi.

Lapsen syntymän jälkeen eteen avautuu aivan uudenlainen maailma, siihen kannattaa hypätä täysillä mukaan. Elämä on rajallinen eikä koko aikaa kannata käyttää pelkkään työntekoon tai bailaamiseen.

Itse asiassa vanhoista opiskelukavereistani mukavimmin näyttää pärjäävän pariskunta, joka teki lapsensa opintojen ohessa. Heillä oli aikaa lapsilleen, kun nämä olivat pieniä, ei ollut raskaita aamuherätyksiä. Kaikkea ovat ehtineet yhdessä tehdä, ja nyt on aikaa itsellekin, kun lapset ovat jo omillaan. Jos lapset tekee vasta kolmenkympin jälkeen, niin sittenpä kärvistelee vaihdevuosissaan teinien kanssa :)

Meillä on pitkä parisuhde jossa minä olen käynyt läpi täydellisen burn outin ja masennuksen, jolloin lähdin töistä joka sairastutti minut - siellä ollessani olisin voinut tehdä lapsen mieheni kanssa ja jäädä äitiyslomalle, mutta en kestänyt ajatusta että lapsen teon jälkeen jäisin jumiin siihen paikkaan taas kerran. Olen itse nyt sairaslomalla ja mietin, että jos en selviä työstäkään niin miten ihmeessä selviäisin työstä ja lapsenhoitamisesta? Olen hukassa oman elämäni suhteen eikä tämä taatusti ole oikea hetki tuoda tänne lisää elämää.

Mieheni on burn outin partaalla ja suunnittelee alanvaihtoa, jos me kaksi tästä selvitään joskus eläkeikään suurin piirtein täysijärkisinä niin olen onnellinen, siihen kuvaan en lapsia kaipaa tuomaan lisästressiä - ainakaan juuri nyt.

Vierailija kirjoitti:

Ai että köyhänä lasten hankkiminen, siitä alkaa lapsen syrjäytyminen kun hän ei sitten harrasta, ei voi osta sille merkkivastteet, ei voi osallistua mihinkään.

Itse tuun köyhemmästä perheestä, minua kiusattiin koko peruskoulun aikana siitä etten ollut rikkaiden lapsi.

EI ENÄÄ KOSKAAN! Maailma on niin mätä paikka! Mielummin kuolen tääl kotona yksin.

On monen monta harrastusta, jotka eivät vaadi rahaa tai vaatii hyvin vähän.

Olen ysärilaman lapsi eikä meilläkään paljoa ollut. Paitsi turvallinen koti. Raha-asisaoita olen selittänyt yksinkertaisesti lapsille jo yllättävän pienenä. Usein ongelma on siinä helikopterivanhemmassa, joka ei saa opetettua lapselleen että kaikkia ei voi saada ja ihmisiä on erilaisissa tilanteissa.

Raha ratkaisee. Lapset on kalliita. Meillä on 2 lasta, enempään ei ole varaa, jos halutaan taata lapsille mukava elämä, harrastukset ym. Olin toivonut isompaa perhettä, mutta kahdella vakityössä käyvällä ei ollut varaa enempään. Vituttaa ne kymmenlapsiset yhteiskunnan tuilla elävät, joilla on "arvot kohdillaan ja lapset menee työn edelle". Se auvoinen elämä kustannetaan työssäkäyvien pussista, jotka maksaa kaikesta isoimman taksan mukaan. Sitten vielä kehdtaan hokea, että kaikilla pitää olla oikeus harrastuksiin. Ei pidä olla, jos vanhemmat ei käy töissä eikä maksa niistä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on rajallinen eikä koko aikaa kannata käyttää pelkkään työntekoon tai bailaamiseen.

Tää oon niin pirun herttaista että tuossa kuvitellaan olevan lapsettoman elämän sisältö. Minulle tärkeintä on harrastukset ja vapaaehtoistyöt ja niiden parissa ajattelin vanheta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin lapsen, mutta yhteiskunta pakotti mut steriiliksi. Transsukupuolinen nuori aikuinen siis olen.

 

Ei transsukupuolisuus itsessään tee kestään steriiliä. Määritelmällisesti transsukupuolisuus on sitä, että sun ulkoinen ja sisäinen sukupuoli ei natsaa. 

Jos sä olet vapaaehtoisesti käynyt läpi täydellisen sukupuolenkorjausprosessin menettäen siinä lomassa lisääntymiskykysi, niin sehän ihan sun oma valinta. 

Juu oma valintanihan se oli, mutta on aika epäinhimillistä laittaa ihminen valitsemaan sen väliltä voiko lisääntyä, vai että tuletko tunnustetuksi sinä minä olet. Se on ihmisoikeuksien vastaista ja julmaa.

Unohdit kätevästi mainita, että kierukkakin kelkaa todistukseksi steriileydestä. Paha ihmisoikeusrikkomus kyllä  ja täysin vailla mahdollisuutta perääntymiseen...

Myös sukusoluja saa talteen nykyisin, jos haluaa itse niitä hormoneja, jotka sterilisoivat tai jos haluaa leikata sukuelimensä pois. 

Ajatko sinä sellaista "sukupuolenvaihdosta", että olen edelleen ulkoisesti mies tai nainen mutta kaikkien pitää leikkiä, että oletkin vastakkaista sukupuolta? Toivottavasti et. Olin itse transien oikeuksien kannattaja, kunnes tajusin, että heillä on samat oikeudet kuin muillakin mutta nyt vain vielä miehet, jotka kokevat itsensä naisiksi, eivät haluaisi muuttaa mitään ulkonäössään eli olla täysin miehiä JA saada oikeuden änkeä naisten ja tyttöjen pukeutumis- ja pesutiloihin sekä vessoihin. Ei kiitos, näin tyttöjen äitinä. 

Ja haluaisin todella tietää, MIKSI edes pitäisi otulla nimitetyksi transiksi/vastakkaiseksi sukupuoleksi, jos haluaa käytännössä olla edelleen ihan sitä sukupuolta, johon syntyi?

Miten tästäkin saadaan väittely.

Siitä ja synnytä lapsia jos haluat. Tee vasektomia, ole selibaatissa tai ehkäise pirun huolellisesti jos et halua.

Anna muiden ratkaista asia omaltakohdaltaan itse.

Ei vaan halua lasta. Uskon, että jos ihminen haluaa lapsen, se hankkii sellaisen tavalla tai toisella. Jos ei halua, ei sitä hanki vaikka kaikki asiat olisi kunnossa ja elämä silkkaa paratiisia. Se, että ei halua, tarkoittaa, että ajatus omasta lapsesta tuntuu kurjalta eikä huvita sellainen elämä. Haluaako ap oman virtahevon? Ai miksi et? Johtuuko se rohkeudesta vai epärealistisista kauhukuvista? Kaikki ihmiset haluaa oman virtahevon! Se on biologinen tarve, jota vastaan on mahdoton taistella. Kasvakaa aikuisiksi ja kantakaa vastuunne virtahevoista.

Vierailija kirjoitti:

"Suomessa ei ole varaa" on typerin tekosyy ikinä.

Ei se ainakaan minulle ole. Olen hyvin pienituloinen luovan työn tekijä, enkä koskaan yrittäjänä tiedä, onko varaa maksaa seuraavan kuun vuokra.

Jos tekisin lapsia, kaikki ylimääräinen raha kuluisi lapsiin sen sijaan että sen käyttäisi esimerkiksi matkusteluun.

Vakituisessa työsuhteessa diplomi-inssi voi valita sekä matkat että lapset. Minä en voi.

Jos tulot ovat riittävän hyvät, ei tarvitse valita. Minun tarvitsee,

Ensin pitäisi olla parisuhde, jos homman haluaa hoitaa "oikein". Se taas ei sovi minulle, kun ei enää voisi lähteä edes ryyppäämään hetken mielijohteesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa vanhoista opiskelukavereistani mukavimmin näyttää pärjäävän pariskunta, joka teki lapsensa opintojen ohessa.

Sama havainto. Yhteen nuorena, naimisiin nuorena, lapset opiskeluaikana. Opinnot venyivät, mutta vapautta riitti.

Kun lapset menivät päiväkotiin, lapset alkoivat olla kouluiässä ja elämästä pystyi järjestämään aktiivista.

Järjettömintä on elää elämää ikään kuin nuorena varastoon ja kuvitella, että etukäteen eletty elämä kantaa raskaat ja tylsät pikkulapsivaiheet, jolloin ihminen on fyysisesti kovilla.

Lapset on tarkoitettu nuoruuteen, jolloin on voimia, joustava mieli ja elämä edessä. Turha lasten tekoa on venyttää vaiheeseen, jolloin elämä on ikään kuin valmista. Silloin se on todella vaikeaa esimerkiksi uran näkökulmasta.

Nuoriso on kaikella muullakin tavalla pilalla. Totaalinen idioluutio käynnissä. Onneksi ei ole omia lapsia, niin ei tarvitse hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymän jälkeen eteen avautuu aivan uudenlainen maailma, siihen kannattaa hypätä täysillä mukaan. Elämä on rajallinen eikä koko aikaa kannata käyttää pelkkään työntekoon tai bailaamiseen.

Totta, itsekin teen vain puolet vuodesta töitä ja loppuaika kuluu harrastuksien ja sohvalla makoilun muodossa.

Silloon vuonna 1971, kun mä synnyin tähän lottovoittajien maahan, niin työpaikat oli varmoja. Isä oli melkein kouluttamaton eikä puhunut muuta kuin suomee, savvoo, hiljaa ja kovvoo. Silti hänellä oli varaa tehä semmottista, että jos työpaikalla pomo sanoi jotain ikävää, niin isä otti heti loparit ja marssi uuteen työpaikkaan. Töitä sai, kunhan vain meni tehtaan portilta kysyyn. Sitten kavereineen puhui, että ei sinne kannata mennä töitä kysymään, kun sinne voikannata vaikka joutua töihin.

Nykypäivänä kaikki on täysin päinvastoin. Töitä on pirun vaikea saada, jos ei oo kaiken maailman tutkintoa alla. Sit jos käy pullamunkki hillon kera eli saa sen jonkun työn, niin mikään ei takaa sitä, että sulla on se työ vielä vuodenkin päästä. Suunnittele siinä sitten tulevaisuutta ja hanki suuta ruokittavaksi.

Kun töitä haet, niin täydellisyyttä vaaditaan. Sun on pitäny elää elämäsi kuin pyhäkoulupoika. Mitään negatiivista juttua ei saa menneisyydestä löytyä. Auta armias, jos töihin ottaja on se, jonka hiekkalinnan sä potkasit nurin siellä hiekkalaatikolla, kun olit viisivuotias.

Onneksi on lapset jo kasvatettu, ja tulevan sukupolven hankkiminen jää lasteni murheeksi. 

Viisautta. Porukkaa on jo liikaakin.