Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Mun ystävien kohdalla isoin syy on, että pakko yrittää pitää määräaikaisista pätkistä kiinni. Ei oo rahaa, kaikki on epävarmaa. Ei uskalla perustaa perhettä, kun on uhkana tipahtaa köyhyyteen ja työttömyyteen. Moni ei tajua, millaisessa epävarmuudessa ja jopa niukkuudessa tämän päivän kolmikymppiset elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Minulla on sairauksia jotka suurella todennäköisyydellä periytyisivät lapsille ja minun on hankala elää itsekkin niiden kanssa, en haluaisi että lapseni joutuisivat kärsimään samaa. Lääkkeet maksaa pirusti ja olo on jatkuvasti huono.
2. ei ole työtä, eikä rahaa
3. kumppani ei ole varma haluaako hän lapsia
4. maailma on nykyään tosi epävakaa ja muutenkin ylikansoittunut
5. ilmastonmuutos, millainen olisi lapsen tulevaisuus tässä maailmassa?
6. en osaa kuvitella itseäni äidin rooliin elämään jonkun toisen pillin mukaan, sairauksieni takia arki on muutenkin vaikeaa
7. arvostan yöuniani, en halua heräillä öisin imettämään tai valvomaan rääkyvän vauvan kanssa
8. en jaksa sitä miten nykyään vanhempia lytätään teki he mitä tahansa
9. seksi on minulle tärkeä asia, en halua että seksielämäni kärsii synnytyksen, raskauden ja imetyksen takia
10. en oikeastaan edes halua pilata kehoani raskaudella, sairaudet ovat tehneet tarpeeksi hallaa
11. en pidä siitä miten lapset ovat nykyään kännykkäriippuvaisia ja koulussakin käytetään paljon teknologiaa.
12. en itseasiassa edes pidä lapsista
Väittäisin, että ainakin osa on AP:n listan toisen vaihtoehdon linjalla. Paljon on varsinkin miehiä, jotka "suostuvat" jälkikasvuun, koska se nyt on ollut tapana. Toki miesten pitäisi lähtökohtaisesti osata itse tehdä päätöksensä, mutta paljonhan on täälläkin avauksia, joissa nainen kertoo puhuneensa miehen ympäri vielä yhteen lapseen ja sitten mies ei enää ole innostunut asiasta. Nykyisin on paljon normaalimpaa olla tekemättä lapsia ja hyvä niin.
Nuoria odottavat sulavat napajäätiköt, seinähullu maailmanpolitiikka, miljoonat ilmastopakolaiset ja yhä kauemmas karkaava eläkeikä, jos töitä ensinkään saa. Mitä näistä pitäisi odottaa innolla ja tehdä siihen rinnalle vielä lapsia?
Itsellä monia syitä. Ensinnäkin en ole tavannut sellaista miestä tai ylipäätään edes seurustellut paljoa joten miten sitten heti miettisin lapsia. Minun olisi muutenkin vaikeaa saada lapsia, koska on eräs "häiriö". Taloudellinen tilanne on nyt niin heikko, että olisi itsekästä hankkia lapsia ja takeita "hyvästä" tulevaisuudesta ei ole. Itse pelkäisin myös lasteni tulevaisuutta, kun minullakin on nyt ollut aika vaikeaa ja uskon, ettei tämä maailma ainakaan parempaan suuntaan mene. Myös se olisinkin hyvä äiti on yksi kysymys. Tiedän ainakin, että yrittäisin todella paljon ja ehkä sitten lopulta väsyisin tai olisin itselleni vihainen jos mokaisin jossakin. Olen myös aika rauhaa rakastava ja senkin takia on ajatus etten jaksaisi kuitenkaan lapsia pitkää aikaa. Pelkään synnytystä ihan hirveästi. Muuten olen myös sellainen ihminen joka on koko nuoruutensa ollut ajatuksissaan jotenkin sellainen, että haluaisin olla poika, vaikka tiedän etten asialle mitään tee. Senkin takia ajatus raskaaksi tulosta ei oikein ilahduta. Tämän jälkeen on todella helppo tehdä päätös. Huono äiti en varmaan olisi, koska olen ihan hyväsydäminen ihminen, mutta tiedän etten vaan jaksaisi. Ja en halua aiheuttaa mitään harmia lapsilleni jos en sopikaan äidiksi. Se on niin haastava "projekti" ja tärkeä joten muut saavat hoitaa sen. Itse autan sitten muuten muita ja lupaan "parantaa maailmaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaisesti säästyy rahaa ja hermoja. Kavereilla kauheat asuntolainat sekä luotot tapissa vain sen takia koska haluttiin elää jotain idyllistä elämää.
Laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Elikä kai se on rohkeutta että uskaltaa elää mahdollisimman mukavaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Elikä kai se on rohkeutta että uskaltaa elää mahdollisimman mukavaa elämää.
Lapsettomat ovat onnellisempia ja heillä on parempi elämä. He saavat elää koko elämänsä itselleen, kehittää itseään, nauttia elämästä ja olla onnellisia nuoria, keski-ikäisiä ja vanhuksia. On väärin, että yhteiskunta tuputtaa perheellisyyttä. Perheetön on onnellisempi.
Vierailija kirjoitti:
No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.
Tässä on onneksi tapahtunut iso asennemuutos ihan lähivuosina. Olen syntynyt 1979, ja mun ikäluokassa lasten tekeminen on ihan automaatio ja oletus. Kun olin 20-30, olin todella oudoksuttu kun kerroin että en aio koskaan tehdä lapsia. Ainoa kysymys ihmisiltä oli "milloin teet", ei "aiotko tehdä". Aihetta sivuavissa nettikeskusteluissa saattoi olla yksi tai kaksi muuta velaa, nykyään helposti puolet. Asiat ovat muuttuneet paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoli tulevaisuudesta. Rahallisesti ja ymparistollisesti.
Kyse on apatiasta. On lamojen seurauksena menetetty usko siihen, että elämä kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma näyttää muuttuneen todella paljon lyhyessä ajassa. Itse sain esikoisen 2008 jolloin asiat näytti mielestäni ihan hyviltä. toista on meno nykyään tässä maassa ja maailmassa muutenkin. En tiedä, olinko vain naiivi ja epärealistisen tulevaisuudenuskoinen tuolloin nuorena aikuisena, mutta tuntuu, että monella muullakin oli enemmän luottamusta tulevaan silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lapsen, mutta yhteiskunta pakotti mut steriiliksi. Transsukupuolinen nuori aikuinen siis olen.
Ei transsukupuolisuus itsessään tee kestään steriiliä. Määritelmällisesti transsukupuolisuus on sitä, että sun ulkoinen ja sisäinen sukupuoli ei natsaa.
Jos sä olet vapaaehtoisesti käynyt läpi täydellisen sukupuolenkorjausprosessin menettäen siinä lomassa lisääntymiskykysi, niin sehän ihan sun oma valinta.
Juu oma valintanihan se oli, mutta on aika epäinhimillistä laittaa ihminen valitsemaan sen väliltä voiko lisääntyä, vai että tuletko tunnustetuksi sinä minä olet. Se on ihmisoikeuksien vastaista ja julmaa.
Selitätkö vähän, jos satut palstaa lukemaan vielä? Olisiko asiat voinut hoitaa myös niin, että olisit voinut vaihtaa sukupuolen identiteetin mukaisesti, mutta pysyä hedelmällisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin ihan noin mustavalkoinen asia. Aika monilla, varsinkin koulutetetuilla varmasti perheen hankkimisen esteenä tai hidasteena on epävarmuus tulevaisuudesta. Valmistutaan esim. yliopistosta lähempää kolmeakymppiä, eikä välttämättä omalta alalta ole harjotteluita tai kesätyötä enempää kokemusta, joten muun kuin pätkätyön saaminen voi olla haasteellista. Eipä siinä nyt ihan hirveästi lähdetä perustamaan perhettä, kun pitää miettiä, että mistä saa töitä taas tämän rupeaman jälkeen. Itse olen tässä tilanteessa myös. Kaveri, joka on lähihoitaja, on perustanut perheen parikymppisenä. Silloin on ehkä vähän hankala ymmärtää, että kaikilla ei ole niitä vakituloja ollut sieltä parikymppisestä asti. Kaikki eivät voi olla lähihoitajia.
Mikä sukupolvi muka on halunnut lapsia 18-25v?
Minä en halua lapsia, koska en nyt vain halua. Miksi hitossa Suomen kaltaisessa valtiossa joutuu vielä tähän maailmanaikaan selittelemään omia elämänvalintojaan?
Ei kiinnosta lapset eikä perhearki - ei sen kummempia syitä. Parempaakin tekemistä käyttää aikaansa ja elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua lapsia, koska en nyt vain halua. Miksi hitossa Suomen kaltaisessa valtiossa joutuu vielä tähän maailmanaikaan selittelemään omia elämänvalintojaan?
Ihan niinkun sun olis joku pakko täällä av:lla selitellä anonyymina valintojas😂😂 Vai onko suomen valtio ottanut yhteyttä?
Olen nyt 25-vuotias opiskelija, opiskelen toista tutkintoani ja sitä on vielä pari vuotta edessä. Teen töitä viikonloppuisin opintojen ohella, on koira ja kouluhommia. Parisuhteessa nyt seitsemättä vuotta. Kärsin masennuksesta viime vuonna ja ahdistusta on ollut siitä lähtien. Miehellä on myös krooninen masennus. Olen perfektionisti, minulla on huono itsearvostus ja surkea itsetunto. Olen myös ylipainoinen.
Samanikäisillä ystävilläni on lapsia, ja pakko sanoa ettei mikään siinä houkuta minua. Monilla menee ura ikkunasta ulos, ikinä ei pääse/halua/jaksa lähteä mihinkään, ystävät ovat toissijaisia, opiskelut venyvät vuosilla, jäädään vain koordinaattoriksi ja kotimammaksi. En halua olla "vain" äiti.
Viime vuonna pystyin hädin tuskin pitämään oman pääni kasassa, en todellakaan usko olevani äitiainesta ainakaan vielä sen perusteella. Arvostan paljon omaa tilaa ja rauhaa, en usko senkään sopivan lapsen kanssa yhteen. Olen aisti- ja tunneherkkä, ja oksennan esim. pahoille hajuille tahtomattani. Varmasti ihan huippuominaisuus pienen sinappikoneen äidille!
En vain koe äitiyttä mitenkään tavoiteltavaksi asiaksi, joka minun olisi pakko saada. Ehkä se mieli muuttuu, tällä hetkellä en vain tiedä. Koen olevani ihmisenä muutenkin niin vajaavainen ja keskeneräinen, etten tiedä voinko tarjota lapselle mitään. Enkä tiedä, onko tällä elämällä yleensäkään mitään niin ihmeellistä tarjottavaa lapselle. Lapsi on kuitenkin iso päätös, ei sitä voi palauttaa tai perua, joten jos yhtään epäilen katuvani, en tiedä uskallanko ottaa riskiä.
Meillä on aviomieheni kanssa yksi lapsi. Olisin itse tahtonut vaikka sata, mutta mies sanoi että ei halua enempää kiukuttelevia kakaroita. Meinasi tulla avioero, ja viimein myönnyin mieheni tahtoon, koska pidän tärkeämpänä sitä että lapsella on sekä isä että äiti. Tunnen myös useita naisia jotka eivät ole jatkaneet sukua, koska maailmassa on jo liikaa ihmisiä kuluttumassa luonnonvaroja ja rasittamassa tätä planeetta.