Onko sulle käynyt niin, että läheinen ystävä alkaakin vain ärsyttää?
Mulla on vanha ystävä, ollaan tunnettu ala-asteelta alkaen ja ollaan oltu siis noin 40 vuotta tekemisissä. Ollaan lastemme kummeja ristiin.
Nykyään kuitenkin ystäväni toiminta silloin kun nähdään vain ärsyttää minua. Hän valittaa jatkuvasti, tiuskii, ja kaikin tavoin vaikeilee. Olen yrittänyt kannustaa positiivisuuteen ja tsempannut terveysasioissa, mutta jotenkin tuntuu et hän kokee et hän voi mulle olla millainen tahansa. Ei edes koskaan pyydä anteeksi niitäkään törkeyksiä, jotka ehkä kuitenkin myöntää ylilyönneiksi.
Mitä tehdä? Puhe ei auta. Pitääkö laittaa välit poikki?
Kommentit (30)
Jep, olen myös huomannut ettei ystävä ole lainkaan ns. ajan hermoilla vaan vapaa-ajan täyttää tyhjääkin tyhjemmät harrasteet jotka eivät tuota millaisiakaan ajatuksia. Jämähtänyt siis vuosikausien taakse.
Viimeksi esim. tankkasi pokkana Teboililla (oli tämä Venäjän hyökkäys jo alkanut) eikä yhtään tajunnut miksi kyseenalaistan.
Kovin vaikea löytää nykyään enää yhteistä jutun juurta.
Ja mekin ollaan tunnettu ja oltu kavereita kohta sen 40 vuotta mutta menty aivan eri suuntiin.
Kyl ihmisten maneerit alkaa ärsyttää, jos tiiviimmin ollaan tekemisissä. Yleensä vaakakuppi kuitenkin kallistuu sinne kivojen piirteiden ja ominaisuuksien puolelle, joten ärsytys on aika pintapuolista. Näin olen huomannut, jos siis puhutaan ystävyyssuhteista. Teen selvän eron ystävien ja tuttavien välille.
Vierailija kirjoitti:
Jep, olen myös huomannut ettei ystävä ole lainkaan ns. ajan hermoilla vaan vapaa-ajan täyttää tyhjääkin tyhjemmät harrasteet jotka eivät tuota millaisiakaan ajatuksia. Jämähtänyt siis vuosikausien taakse.
Viimeksi esim. tankkasi pokkana Teboililla (oli tämä Venäjän hyökkäys jo alkanut) eikä yhtään tajunnut miksi kyseenalaistan.
Kovin vaikea löytää nykyään enää yhteistä jutun juurta.
Ja mekin ollaan tunnettu ja oltu kavereita kohta sen 40 vuotta mutta menty aivan eri suuntiin.
Oikein Teboililla tankkasi, eikä ottanut sinun tunteitasi huomioon :D Oiskohan nyt niin että olet itsekin jämähtänyt sinne teini-ikäisen tasolle?
Mullakin 40-vuotinen ystävyys tulossa tiensä päähän. Onko 40 vuotta joku rajapyykki? :)
En jaksa edes avautua enempää, niin monimutkaista. Mutta onko jollain kokemusta hyvin pitkäkestoisen ystävyyden loppumisesta?
En tiennyt, että hän oli vain sairas pask*, joka oli suunnitellut elämääni ujuttautumista kauan.
Taidat olla sellainen tekopositiivinen frendi joka neuvoo pyytåmättä ja on terveysnazi ja vttuilee päin naamaa ja saa tuta kamultasi, että shut ur fkin mouth! Kuulostat eks kamulta joka oli just tällainen muiden elämän fiksaaja ja romutti useiden ihmistwn suhteet samalla lastensakin kustannuksella. Ei kiitos!
Kyllä on, pidin työkaveriani hyvänäkin ystävänä ja pidin häneen päivittäin yhteyttä. Mutta ystävyys alkoi tuntua yksipuoliselta ja ettei häntä oikeastaan edes kiinnosta. Tuntuu ettei hän edes ilahdu näkemisestäni eikä hän ole innostunut keskustelemaan kun nähdään. Olen alkanut luovuttaa.
Voi ap-kulta, ehkä on parasta, että eroatte. Ei kannata kuitenkaan polttaa siltoja takanaan, vaan antaa vain hiljaisuuden tulla.
En tosin usko, että löydät ikinä täydellistä ihmistä ystäväksesi tai peilistä voisi katsoa sellainen, mutta tokkopa kelpaa.
Kyllä. Alkoi erityisherkäksi mutta se tarkoitti vain että hänen erityiset tarpeet piti huomioida. Muille ei ollut samaa herkkyyttä. Alkoi diagnosoida kaikki narsisteiksi, jotka eivät totelleet.
Vierailija kirjoitti:
Jep, olen myös huomannut ettei ystävä ole lainkaan ns. ajan hermoilla vaan vapaa-ajan täyttää tyhjääkin tyhjemmät harrasteet jotka eivät tuota millaisiakaan ajatuksia. Jämähtänyt siis vuosikausien taakse.
Viimeksi esim. tankkasi pokkana Teboililla (oli tämä Venäjän hyökkäys jo alkanut) eikä yhtään tajunnut miksi kyseenalaistan.
Kovin vaikea löytää nykyään enää yhteistä jutun juurta.
Ja mekin ollaan tunnettu ja oltu kavereita kohta sen 40 vuotta mutta menty aivan eri suuntiin.
Veikkaan, että tällä toisella on samoja aatoksia sinun suuntaasi. Olette kaksi kääkkää kalliolla.
Kyllä, lopetin yhteydenpidon häneen.
Joo nää narskut itse diagnostisoi kaikki narskuiksi jotka ei pokkaa ja kiitä
En jaksanut enää ap kaltaisen vttuiua eikä nähtävästi moni muukaan. Lapset laittoi myös välit poikki jo aikaisin tähän itdeään täynnä olevaan mammaan. En ihmettele. Duunipaikastaan laittoivat lomalle.
Opekollega oli just tällainen. Puhui kaikista pskaa selän takana, joten ei kiinnosta tyyppi. On iskänsä ja äiskänsä nuppu
Valitettavasti loppui ystävyys tuossa muutama vuosi sitten yhden kaverin kanssa. Mekin oltiin kummeja toistemme lapsille. Jotenkin hän ilmeisesti kyllästyi minuun. Pyysi käymään, mutta kun olin hänen luonaan, ei kiinnittänyt oikein mitään huomiota. Oli erilainen kuin ennen. Samoin kun tuli meille. En osaa selittää, mutta hän jotenkin kohteli minua ihan eri tavoin kuin ennen. Kerran hänellä sattui olemaan kylässä toimen kaveri kun menin (kutsuttuna) kylään. Jutteli ja nauroi hänen kanssaan kuten minun kanssani ennen. Aiemmin oltiin tosi hyvät ystävät. Myöhemmin tunsin olevani jokin pakollinen rasite hänelle.
Yhteydenpito hiipui. Lopulta en ottanut häneen enää yhteyttä eikä hän minuun. Usein mietin asiaa. Teinkö jotain väärin vai eikö hän yksinkertaisesti vain enää välittänyt seurastani. En edes tiedä mitä sanoisin hänelle jos kohtaisin kaupassa. Onneksi en ole kohdannut.
En nyt ihan oikein vastannut kysymykseesi ap. Mutta minä aliin selvästi ärsyttää entistä ystävääni.
Olen eristäytynyt kokonaan etten kuormittaisi ketään.
Vierailija kirjoitti:
Olen eristäytynyt kokonaan etten kuormittaisi ketään.
No hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on, pidin työkaveriani hyvänäkin ystävänä ja pidin häneen päivittäin yhteyttä. Mutta ystävyys alkoi tuntua yksipuoliselta ja ettei häntä oikeastaan edes kiinnosta. Tuntuu ettei hän edes ilahdu näkemisestäni eikä hän ole innostunut keskustelemaan kun nähdään. Olen alkanut luovuttaa.
Pidit päivittäin yhteyttä? Ehkä häntä on alkanut ahdistamaan. Itseä ainakin ärsyttäisi jos hyväkin kaveri laittaisi joka päivä viestejä tai soittelisi.
Ota etäisyyttä hetkeksi, tuo on ihan normaalia.
Minusta ei ole mitenkään yllättävää, että joidenkin kanssa vain kasvaa eri suuntiin. Yhteinen menneisyys ei takaa yhteistä tulevaisuutta sen enempää pari- kuin ystävyyssuhteissakaan.