Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vain ole yksinkertaisesti rahaa.
Asuntoon menee niin paljon rahaa ja ei ole töiden takia aikaa. Samalla nykyaikana naisia ei miehet edes kiinnosta...
Ei ole pelosta tai rohkeudesta kysymys.
Osa ei saa, koska ei kykene saamaan.
- ei halua, kuka mistäkin syystä.
Maamme on muuttumassa sairaaksi. Vaille mitään arvoja. Raha on ainoa arvo! Sille annetaan ruumis ja sielu.
Jos olisin nyt lisääntymisiässä, en tekisi lapsia. Ehdin jo tehdä, enkä sitä kadu. Mutta nyt en tekisi. Jotain on perusteellisesti muuttunut. Ihmiskunta saa tuhoutua minun mielestäni. Mieluummin niin, että lakkaavat lisääntymästä!
Kohdallani kyse on siitä, etten halua lapsia. En haluaisi niitä, vaikka maailma ja yhteiskunta olisi sellainen mihin niitä uskaltaa tehdä. Pelko ei ole se juurisyy kuitenkaan vaan se etten halua ja hyvä niin, täällä on jo liikaa porukkaa ja laiva on uppoamassa.
Vierailija kirjoitti:
En halua saada lapsia näin epävakaaseen ja väkivaltaiseen maailmaan joka nykyään muistuttaa sotatannerta.
Tu mitä pashaa. Kiinassa ja Intiassa tehdään sunkin edestä, älä hätile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai ei halua vai? Meillä nytkin eräs nuori nainen töissä äitiyslomalla, toinen jää kuun lopulla ja kolmas ilmoitti juuri olevansa paksuna. Iältään nämä naiset kaikki alle 30 v. Mä olen ainoa työpaikallamme jolla ei ole (eikä tule) lapsia ja ihan siitä syystä että vihaan lapsia. Tuntuu että kaikkien muiden naisten elämän tehtävä on tulla äidiksi.
Luoja on luonut meidät lisääntymään. Ajattele, jos tämän päivän jälkeen maailmaan ei enää syntyisi yhtään lasta, maapallolla ei olisi yhtään ihmistä 130 vuoden päästä. Todennäköisesti paljon aikaisemminkin.
Mun syyt:
1. Mulla on erittäin matalapalkkainen osa-aikainen työ
2. Mulla on opinnot kesken, 4 kurssia ja gradu puuttuu
3. Mieheni on työtön
Lapsi tässä tilanteessa ei ole kovin järkevä ajatus. Oon vielä alle 25, kyllä tässä ehtii, sitten kun on parempi hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko kyse moraalin ja perhe arvojen laskusta?
Miehet eivät koskaan ole arvostaneen perhettä,koska loukkaavat pulisoa ja lapsia h,,,,raamalla ja näin rikkomalla läheisten kodin.
Ts. Onneksi nykynaiset ovat älykkäitä ,eivätkä tee lapsia yksinhuollettavakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa naista, joten lapsen tekeminenkin on hieman haastavaa. Tahtoisin kyllä lapsen/lapsia, mutta se ei nyt osaltani vaikuta kovinkaan todennäköiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.
Tässä on onneksi tapahtunut iso asennemuutos ihan lähivuosina. Olen syntynyt 1979, ja mun ikäluokassa lasten tekeminen on ihan automaatio ja oletus. Kun olin 20-30, olin todella oudoksuttu kun kerroin että en aio koskaan tehdä lapsia. Ainoa kysymys ihmisiltä oli "milloin teet", ei "aiotko tehdä". Aihetta sivuavissa nettikeskusteluissa saattoi olla yksi tai kaksi muuta velaa, nykyään helposti puolet. Asiat ovat muuttuneet paljon!
Teidän ansiostanne Suomi on 100 vuoden päästä Soumalia. Kiitos siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laukku kirjoitti:
Huoli tulevaisuudesta. Rahallisesti ja ymparistollisesti.
Meidän ympäristöteoilla ei ole isossa kuvassa mitään merkitystä.
Rohkeus! Bisnesnainen ei pentuja tarvi.
Antaa niitten lisääntyä joilla on jäljellä "vanhanaikainen" vietti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En luota pätkääkään siihen, että mahdolliset lapset saisivat kasvaa vakaassa yhteiskunnassa ilman pelkoa sodista, luonnonmullistuksista, yhteiskunnan rapautumisesta tai muista kauhuista. Pelkään omasta puolestani, ja pelkäisin lasten puolesta vielä moninkertaisesti.
Kumma kyllä että sotaa käyvissä maissa ihmiset ilmeisesti luottaa ja on pelkäämättä. Otetaan vertailukohdaksi Suomi ja toinen S-alkuinen maa läh_iidässä. Kummassakin oli samaan aikaan 5 miljoonaa asukasta. Samassa ajassa kun suomalaisten väkimäärä on noussut 500 000, tämän toisen maan väkimäärä on noussut 25 miljoonaa. Tosin heistä pari miljoonaa on lähtenyt sotaa pakoon naapurimaihin ja kauemmaksikin.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään joku kypsymiseen liittyvä juttu. Hyvin tavallista, että nuorena ei lapsia halua, kun on paljon muutakin tekemättä. Sitten kun elämäntilanne on kehittynyt sellaiseksi, että koulut on käyty, työelämä on alkanut ja kämppä ja kumppani on löytyneet, alkavat lapset tuntuakin luonnolliselta vaihtoehdolta. Omat lapset on nyt tässä vaiheessa.
Itsestäni muistan kanssa että vielä tuossa 25+ lapset tuntui mahdottomalta asialta, mutta 28-vuotiaana mulla oli jo yksi lapsi, vuoden päästä 2 ja parin vuoden kuluttua tuli kolmas. Edelleenkään en niin muiden lapsista tykkää, mutta omat on kyllä parhaita.
Hei arvoisa väki - pelkkä alapeukuttaminen ei tuota kovinkaan hedelmällistä mielipiteen vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.
Ja vie sen kaiken mukana hautaansa, ilman että jakaisi mitään eteenpäin? Elämän tarkoitus jää silloin täysin ymmärtämättä.
Anteeksi suoruuteni, mutta onnistunut(!) vanhemmuus on erittäin kasvattavaa. Monet näkevät ympärillään niin onnettomia yrityksiä, että ajattelevat kai kaikkien epäonnistuvan. Sodan jälkeisten sukupolvien ikävä tehtävä on kasvaa itse niin, että kykenee rakastamaan itseään ja sitten lapsiaan. Mutta jos ei tule lapsia, niin ei ole kohta vapaaehtoisesti lapsettomiakaan.
Ei oikein opiskelujen kesken lapsia viitsi hankkia. Alhaset tulot, kimppakämppä kahden kämppiksen kanssa ja epävarmuus tulevaisuudesta. Pitäisi vissiin väitöskirjaa alkaa tekemään, jos töitä alaltani haluan.
Tämähän on siis täysin oma valintani opiskella mieluista alaa, johon kouluttaumisessa menee kauan. Ja yhteiskunta tämän minulle mahdollistaa ilmaiseksi. Lasten aika koittaa sitten, kun on jonkinlaiset pysyvät tulot. Haluan lapsilleni vähän mukavemmat olot (rahakkaammat), kuin itselläni oli.
Koska ei ole pakko. Enkä jaksaisi kuunnella inisevää lasta.
En luota pätkääkään siihen, että mahdolliset lapset saisivat kasvaa vakaassa yhteiskunnassa ilman pelkoa sodista, luonnonmullistuksista, yhteiskunnan rapautumisesta tai muista kauhuista. Pelkään omasta puolestani, ja pelkäisin lasten puolesta vielä moninkertaisesti.