Ystäväni hyökkäsi mieheni kimppuun, mitähän tässä tekisi

Vierailija kirjoitti:

Jos se on ulkopuolisille selvää, että miehesi haukkuu ja vähättelee sinua, ja olet niin kynnysmatto, ettet itse sitä tajua? Kyllähän miehesi jutut kuulostivat törkeiltä. Miksi et ihmettele ja paheksu sitä, että hän väittää muille hänen elättävän sinua, kun se ei ole totta? Mikset puolustanut itseäsi? Olit sen sijaan menossa tiskaamaan. Kuulostaa siltä, että ystäväsi yrittää herätellä sinua.

Ehkäpä tämä elättämiskysymys oli tarkoitettu kahden ihmisen väliseksi huulenheitoksi, eikä miksikään haudanvakavaksi toteamukseksi suhteen tilasta. Niin ikään tiskaamistakaan ei nyt tässä asiayhteydessä tarvinne ottaa suureen feministiseen tarkasteluun, kun tarkoitus oli vain saada tilanne raukeamaan ja saada riitapukarit erilleen. 

Onkos mitään uutta tapahtunut tässä tapauksessa?

Helppo vetää johtopäätökset jutussa mainituista seikoista:

Kaverisi mies on siis työttömänä ja ovat edellisenä päivänä riidelleet rahasta. Teillä taas molemmat tienaavat jotakuinkin saman verran ja suhde on harmoninen. Kaverisi on se, joka erityisesti haluaa, että vietätte aikaa koko porukan kesken.

Kaverisi haluaa jotain sellaista, jota sinulla on. Turhautuminen, kateus ja alkoholi laukaisivat reaktion.

Mitä tulee siihen, että kaverisi dissaa miestäsi sinulle, olet varmaankin lapsena törmännyt tilanteeseen, jossa jollakin toisella on hieno lelu, kaunis vaate tms ja sitten joku toinen lapsi kateuksissaan alkaa sitä vähättelemään tai haukkumaan.

Veikkaan, että jos kaverisi olisi onnistunut lyömään kiilaa sinun ja miehesi väliin ja suhde olisi kaatunut, seuraavaksi miehesi oven takana olisi ollut ns kaverisi.

Ähpöhap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän ne teidän roolit sitten on? Sinne teet ruoat, siivoat ja tiskaat ja mies vaihtaa ne renkaat kahdesti vuodessa?

Syödään erilaisia ruokia, koska ruokavalio ja mieltymykset. Mies tekee yleensä jokapäivä ruokaa itselleen ja tytölle, mä sit popsin mitä popsin. Koska hän siellä keittiössä touhuaa, niin yleensä sen myös siivoaa. Mä oon sellainen päivittäinen järjestelijä, joka laittaa tavaroita paikoilleen ja pyyhkäsen millon mistäkin. Mies imuroi ja pesee lattiat ja vessan, mä pesen pyykit. Hän tosin viikkoa omansa ja usein muidenkin ja laittaa kaappeihin.

Renkaat vaihtaa setä liikkeessä. Tai täti toki, mut yleensä on ollut setä. ;)

Mä olen sit vastuussa tyttären harrastuksista, vaatteista, kaverisuhteiden tukemisesta jne. Ylipäätään tyttäreen liittyvistä asioista. He ovat paljon yhdessä, koska opiskelen työn ohessa, ja ovat läheisiä mutta juoksevat käytännön asiat on mun vastuulla.

Vau, eli mies oikeasti tekee siellä lähestulkoon kaikki kotityöt! :O

- laittaa ruokaa

- tiskaa ja pyyhkii keittiön tasot

- imuroi

- pesee lattiat

- pesee vessan

- viikkaa pyykit kaappiin

Ja sinä teet mitä? Kannat pari väärään paikkaan unohtunutta asiaa omalle paikalleen, pyyhkäiset hiukan pölyjä ja heität pyykit koneeseen ja ripustat ne? Mahdollisesti viikkaat omasi, joskus tyttärenne ja joskus harvoin miehesikin vaatteet?

Meillä nuo sinun miehesi hommat tehdään aikalailla puoliksi ja kumpikin hoitelee ohimennen noita sinun osuuksiasi, tosin pyykkien kuivumaanlaitto on aikalailla minun hommaani.

Mutta juu, sinä et tuossa ainakaan ole se, joka on tossun alla. Ystäväsi puhui omiaan. Kenties heijasteli omaa tilannettaan sinuun.

Tän kertomuksen perusteella ei voi sanoa juuta eikä jaata. Ap:n kaveri haluaa aina miehet paikalle: no ei vaikuta siltä ettei pitäisi ap:n äijästä, päinvastoin. Tuollaista kuohuntaa on yleensä ainoastaan todella tiiviissä suhteissa, eli veikkaan et noil on ollut suhde. Tai sit ap on niitä, jotka on täysin sokeita omalle huonolle kohtelulleen, ai kele et oon joskus purrut huulta parinkin kaverin (onneksi) törkeän eksän kanssa! Tai sitten kaveri on sekaisin rahastressistä ja pikkutinoissaan repesi. Tai sit tää on kaikkine houkuttelevine yksityiskohtineen provo.

Vierailija kirjoitti:

Kaverisi taitaa tietää ukostasi jotakin, mitä et itse tiedä.

Tälläkin jo yli 80 yläpeukkua. Kuvaa pelottavasti av-mammojen sielunmaisemaa. Ihan sama mitä nainen tekee, mies on väärässä.

Meinasin tuomita ap:n kaverin, mutta muistin että lähipiirissäni on kaveripariskunta, jonka miehelle voisin kilahtaa. Syy tähän on se, että oma mieheni möläytti kerran, että tämä kaveripariskunnan mies pettää puolisoaan. Nyt pitäisi sitten esittää, etten tiedä asiasta mitään, koska mieheni ei halua rikkoa kaverisuhteita tähän pettäjämieheen, sanoo että tuo pettäminen on ainoa vika miehessä, muuten on miehelleni hyvä ystävä. Kun hengailtiin yhdessä, niin ärsytyskynnys tätä pettäjämiestä kohtaan oli hyvin matala, sillä ällötti katsella sitä tuohua. Nyt onneksi ovat eronneet.

Mä luulin jo, että kävi fyysisesti käsiksi. Olen ollut tilanteessa, jossa veljeni naispuolinen kaveri hyökkäsi fyysisesti kännissä mieheni kimppuun. Menin itse väliin ja työnsin tämän itseäni heiveröisemmän naisihmisen kauemmas joka kerta, kun tuli nyrkit pystyssä kohti miestäni. Toki mieheni nyt olisi kyennyt halutessaan puolustautumaan, muttei herrasmiehenä nyt kajoa naiseen fyysisesti, jossei ole ihan pakko. (Tilanne oli vähän sellainen "orava hyökkää karhun kimppuun" -tyylinen.) Minulla ei ole samanlaisia esteitä, joten menin väliin ja rauhoitin tilanteen, en siis itse esim. lyönyt, mutta kun kolmatta tai neljättä kertaa muija ryntäsi kohti ja työnsin hänet pois (jolloin kaatui maahan, koska oli aika vahvassa humalassa) totesin tilanteeseen nähden rauhallisesti, että "ensi kerralla sattuu" ihan tarkoittaen, että mä teen enskerralla muutakin kuin tönäisen pois niin tyttö tajusi lopettaa.

Sanallisesti, jos joku ystävä kävisi mieheni kimppuun niin se riippuisi ihan siitä tilanteesta. Esim. omassa ystäväpiirissäni on kaveri, jota mieheni ei siedä ja vinoilee tälle. Olen koittanut keskustella asiasta rakentavasti mieheni kanssa, pyytänyt häntä kohtelemaan ystävääni asiallisemmin, jne. Ystäväni on joskus sanonut, että sanoisi mielellään miehelleni takaisin, muttei tahdo loukata minua. Tuumasin siihen, että mieheni on iso poika ja vastaa itse omasta käytöksestään, että pidä toki puolesi, en minä siitä suutu. Toivoisinkin, että kaverini joskus sanoisi vähän takaisin, mutta hän on tyyliin kiltein tuntemani ihminen, jonka on todella vaikeaa käyttäytyä ikävästi ketään kohtaan.

Toki pyrin välttämään, että viettäisimme aikaa hänen kanssaan niin, että olemme pariskuntana paikalla. Välillä on kuitenkin kaveriporukan juhlia yms., jonne olisi hölmöä jättää jompi kumpi kutsumatta.

Rupesin tässä miettimään, miten reagoisin, jos tällä kiltillä kaverillani keittäisi nuppi yli ja alkaisi sättiä miestäni. En usko, että minun tarvitsisi puuttua siihen, jos kyse olisi sanallisesta riidasta. Toisin kuin ap:n tilanteessa, tietäisin, että mieheni on ihan itse kerjännyt verta nenästään vinoilemalla kaverilleni tosi pitkään huolimatta siitä, että olen pyytänyt miestäni lopettamaan moisen typerän käytöksen. Ei kaikista tarvitse pitää, mutta minun vuokseni voisi ainakin yrittää tulla toimeen ystäväni kanssa.

Toki nyt ensisijaisesti toivon, että juhlissa pidetään hauskaa, eikä riidellä.

Sen sijaan tuon tyyppisessä tilanteessa, jossa ap:n kaverin tavoin joku alkaisi rageta täyttä soopaa miehestäni, sanoisin varmaan samalla mitalla takaisin ja pitäisin mieheni puolia. Toki hän on sellainen, että pitää puolensa itsekin tarvittaessa, mutta jos joku esim. syyttäisi miestäni aiheetta minuun kohdistuvista ikävistä toimista. Toki poistuminen tilanteesta ja välien katkaiseminen voisi olla myös ihan fiksu veto.

Olen tässä hiljattain katkaissut välit erääseen aiemmin todella läheiseen ystävään, joka yhtäkkiä vinoili minulle mm. sairaudestani. Toki voisin puhua asiat halki, etenkin, kun joudun häntä välttelemään yhteisessä ystäväpiirissämme, mutta olen kuitenkin todennut olotilani mukavammaksi, kun ei tarvitse tätä hankalaa ihmistä enää kestää. Oli muutenkin aika huonotapainen, mm. puhui jatkuvasti toisten päälle keskeyttäen esim. monen ihmisen keskustelun omalla aiheeseen liittymättömällä kovaäänisellä monologillaan ja oli muutenkin monella tapaa aika rasittava tapaus.

Minusta kannattaa alkaa vetäytymään tuosta ystävästä. Minulla oli tuollainen "ystävä", ja hänellä oli toisinaan vähän kummallista piikittelyä. Kerran sitten ärsyynnyin ja sanoin vastaan johonkin asiaan, mikä minun olisi pitänyt hänen mielestään hoitaa (yhteinen projekti) vaikka olin jo valmiiksi kiireinen. Tuloksena oli vuosisadan raivokohtaus, huutoa ja keuhkoamista ja solvauksia. Odottelin pitkään anteeksipyyntöä, tarjouduin keskustelemaan asioista jne mutta mikään ei kelvannut. päättelin että parempi ilman. Tuollaisten ihmisten kanssa ei ole järkevä olla väleissä, jotka hautovat jotain pinnan alla.

Kiitän todella paljon ja lämpimästi kaikista ajatuksista ja kokemuksista. Sain lisää näkemyksiä aiheeseen.

Luulisin, että oikeimpaan on osunut arvelu siitä, että ystäväni on heijastanut oman parisuhteensa tunteet puolisooni, sanonut ne asiat hänelle, jotka olisi halunnut sanoa omalleen.

Hän on ollut omillaan melkeinpä koko ystävyytemme, paitsi nyt tämän parivuotta. Aiemmin olimme siis vain me ystäviä, tapasi mieheni lähinnä meillä kotona ja satunnaisesti jossain, kunnes alkoi järjestää näitä koko perheen tapaamisia, jotka hänen miehensä tultua kuvioon alkoivat olla aika vakio kuvio.

Asia, jonka jätin mainitsematta, on että olemme ystäväni kanssa biologisia sisaruksia, mutta löysimme ja tutustuimme toisiimme. Meillä on omat perheet ja suvut, sisareni ei ole alkukankeuksien jälkeen halunnut pitää yhteyttä yhteiseen vanhempaamme. Joten tästä syystä katson suhteen olevan ystävyys, eikä sisarussuhde.

Olen tullut tulokseen, että itse en aio asiaa enempää ronkkia. Mikäli hän haluaa, niin olen valmis kuuntelemaan selityksensä ja anteeksipyynnön. Mutta tajusin myös, että jotain meni peruuttamattomasti rikki. Menisi joka tapauksessa vuosia rakentaa luottamus uudelleen.

Eli varmaan ei sit enää tavata. Harmittaa myös mun tyttären puolesta kyllä. Meni monta hyvää ihmissuhdetta kerralla. Vain siksi että hänellä meni käämi.

Ähpöhap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siihen kuuluu se että ei tee asioita, joista tietää ettei rakas pidä, ei pyydä asioita joiden tietää olevan toiselle vaikeita "

Voisit vähän avata... Mitä tuollaiset asiat on? Esim. onhan yhteisessä taloudessa paljon asioita joista kumpikaan ei pidä (vaikkapa tylsät kotityöt) mutta koska ne on kuitenkin tehtävä, ne tehdään yhdessä. Komporomissien hakemista parisuhde on eikä sitä että tehdään kaikki vain nöyrästi toisen mieliksi.

Mielestäni se on kompromissien tekoa, kun kunnioitetaan toiselle tärkeitä asioita, vaikka itse ei niitä ymmärtäisi. Vaikkapa sitten että mies haluaisi mun pukeutuvan tietyllä tavalla, mutta ei pyydä koska tietää että en pidä siitä. Tai että pyytäisi mua lopettamaan opiskelun, koska se rasittaa myös häntä kun olen usein kiireinen. Tai mä toivoisin et hän ei tapaisi jotain kaveriaan, ku se on musta idiootti.

Kyse on isommista asioista kuin siitä, ostetaanko avokadoja vai ei.

Hei nyt seis. Siis oikeasti onko miehelläs toiveita sun pukeutumisen suhteen? Ja sulla toiveita hänen kavereittensa suhteen? Oikeestiko mies toivois sun lopettavan opiskelun? Millaisessa suhteessa te oikein elätte??? Kuulostaa kauhealta ja kaikkea muuta kuin kunnioittavalta.

Vierailija kirjoitti:

Meinasin tuomita ap:n kaverin, mutta muistin että lähipiirissäni on kaveripariskunta, jonka miehelle voisin kilahtaa. Syy tähän on se, että oma mieheni möläytti kerran, että tämä kaveripariskunnan mies pettää puolisoaan. Nyt pitäisi sitten esittää, etten tiedä asiasta mitään, koska mieheni ei halua rikkoa kaverisuhteita tähän pettäjämieheen, sanoo että tuo pettäminen on ainoa vika miehessä, muuten on miehelleni hyvä ystävä. Kun hengailtiin yhdessä, niin ärsytyskynnys tätä pettäjämiestä kohtaan oli hyvin matala, sillä ällötti katsella sitä tuohua. Nyt onneksi ovat eronneet.

Tämä minullekin tuli mieleen. Ehkä kaveri tietää jotain ap:n miehestä, jotain sellaista, mitä ap ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Ähpöhap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siihen kuuluu se että ei tee asioita, joista tietää ettei rakas pidä, ei pyydä asioita joiden tietää olevan toiselle vaikeita "

Voisit vähän avata... Mitä tuollaiset asiat on? Esim. onhan yhteisessä taloudessa paljon asioita joista kumpikaan ei pidä (vaikkapa tylsät kotityöt) mutta koska ne on kuitenkin tehtävä, ne tehdään yhdessä. Komporomissien hakemista parisuhde on eikä sitä että tehdään kaikki vain nöyrästi toisen mieliksi.

Mielestäni se on kompromissien tekoa, kun kunnioitetaan toiselle tärkeitä asioita, vaikka itse ei niitä ymmärtäisi. Vaikkapa sitten että mies haluaisi mun pukeutuvan tietyllä tavalla, mutta ei pyydä koska tietää että en pidä siitä. Tai että pyytäisi mua lopettamaan opiskelun, koska se rasittaa myös häntä kun olen usein kiireinen. Tai mä toivoisin et hän ei tapaisi jotain kaveriaan, ku se on musta idiootti.

Kyse on isommista asioista kuin siitä, ostetaanko avokadoja vai ei.

Hei nyt seis. Siis oikeasti onko miehelläs toiveita sun pukeutumisen suhteen? Ja sulla toiveita hänen kavereittensa suhteen? Oikeestiko mies toivois sun lopettavan opiskelun? Millaisessa suhteessa te oikein elätte??? Kuulostaa kauhealta ja kaikkea muuta kuin kunnioittavalta.

Ehkäpä tässä tarkoitettiin nyt sitä, että kunnioittaa toista sen verran, että antaa hänen rauhassa tehdä elämänsä valinnat, vaikka puoliso ei niistä varsinaisesti välittäisi (ei esimerkiksi kiellä puolisoa opiskelemasta, vaikka opiskelu rajoittaisi perheen taloutta ja ajankäyttöä tms). 

"Hei nyt seis. Siis oikeasti onko miehelläs toiveita sun pukeutumisen suhteen? Ja sulla toiveita hänen kavereittensa suhteen? Oikeestiko mies toivois sun lopettavan opiskelun? Millaisessa suhteessa te oikein elätte??? Kuulostaa kauhealta ja kaikkea muuta kuin kunnioittavalta."

Apua. Ei ole. Ne olivat esimerkkejä, asioista, joita ei voi pyytää vaikka mieli tekisi.

Toki en tiedä vaikka miehelläni jotain toiveita olisi vaikka mun pukeutumiseen, ei niitä ainakaan ääneen ole sanonut. ;)

No mut anyway, sillä ei oikeastaan ole mitään väliä tämän kissi kohdalla, onko toinen meistä tossun alla, olenko kyökkipiika, onko mieheni pettänyt mua, käyttääkö joku hyväkseen tai onko roolimme jotenkin vinksallaan. Koska mulla on hyvä olo hänen kanssaan, turvallinen, rento, luottavainen, rakastettu, arvostettu ja vain kaikin tavoin hyvä.

Mikäli miehelläni on aivan erilainen käsitys suhteestamme ja minusta, emme sitä tässä taida saada selville. Meinaan sen verran hyvä näyttelijä sitten, että varmaan kans kilahtaa ja tappaa mut nukkuessani kunhan tarpeekseen saa.

No joo, mutta meidän suhteen tilalla ei ole merkitystä tämän riidan kanssa. Vaikka ystäväni olisi huolissaan tai tietäisi jotain tai panisi mun miehen kanssa, ei julkinen räjähdys ja sen jälkeen anteeksipyytämättä jättäminen ole oikeita tapoja asiaa hoitaa.

Ähpöhap kirjoitti:

Kiitän todella paljon ja lämpimästi kaikista ajatuksista ja kokemuksista. Sain lisää näkemyksiä aiheeseen.

Luulisin, että oikeimpaan on osunut arvelu siitä, että ystäväni on heijastanut oman parisuhteensa tunteet puolisooni, sanonut ne asiat hänelle, jotka olisi halunnut sanoa omalleen.

Hän on ollut omillaan melkeinpä koko ystävyytemme, paitsi nyt tämän parivuotta. Aiemmin olimme siis vain me ystäviä, tapasi mieheni lähinnä meillä kotona ja satunnaisesti jossain, kunnes alkoi järjestää näitä koko perheen tapaamisia, jotka hänen miehensä tultua kuvioon alkoivat olla aika vakio kuvio.

Asia, jonka jätin mainitsematta, on että olemme ystäväni kanssa biologisia sisaruksia, mutta löysimme ja tutustuimme toisiimme. Meillä on omat perheet ja suvut, sisareni ei ole alkukankeuksien jälkeen halunnut pitää yhteyttä yhteiseen vanhempaamme. Joten tästä syystä katson suhteen olevan ystävyys, eikä sisarussuhde.

Olen tullut tulokseen, että itse en aio asiaa enempää ronkkia. Mikäli hän haluaa, niin olen valmis kuuntelemaan selityksensä ja anteeksipyynnön. Mutta tajusin myös, että jotain meni peruuttamattomasti rikki. Menisi joka tapauksessa vuosia rakentaa luottamus uudelleen.

Eli varmaan ei sit enää tavata. Harmittaa myös mun tyttären puolesta kyllä. Meni monta hyvää ihmissuhdetta kerralla. Vain siksi että hänellä meni käämi.

Lohdutuksen sanana (jos se auttaa) voisin sanoa, että ystävälläsi voi olla menossa ihan piikkipuolustus siksi, kun tietää itsekin käyttäytyneensä huonosti. Voi siis olla, että ajan kuluessa hän vielä yrittää lähentyä, vaikka ei olisikaan kanttia pyytää suoranaisesti anteeksi. Toki se on itsestäsi kiinni, oletko enää siinä vaiheessa valmis palaamaan entiseen, kun jotakin on jo mennyt rikki. 

Olen itse ollut tuollaisen draamasekoilun keskellä, jossa - tietenkin! - draaman suurin käynnistäjä oli kiukkuviina. Ja kun henkilön otti tilille tästä alituisesta draamailusta, käynnistyi sellainenkin minuun kohdistuva piikkipuolustus, joka meni itse asiassa itse alkuperäistä draamaa huomattavasti dramaattisemmaksi. Myöhemmin hän sitten palasi sovittelemaan välejä, loppu hyvin, kaikki hyvin. 

... Paitsi että ei siinä enää mikään palautunut ennalleen. Kun aikuisilta kuitenkin odottaa edes jonkintasoista kypsyyttä selvittää ristiriidat, tai edes pyrkimystä siihen. En yksinkertaisesti halua viettää aikaa räjähtelevien ihmisten kanssa, joten ymmärrän hyvin, jos et itsekään enää taivu kovin helposti sopimaan ja jatkamaan niin kuin ennenkin. 

Olis entinen ystävä. Mahdollisesti haluaisin silti kuulla, miten mies ärsyttänyt kaveria, onko ollut jotain piilo-v-tuilua, ja jos sellaista, sanoisin miehelle vastaan. Kaveruus silti poikki noin oudosti kun käyttäytyy.

Jos kaveri on kertonut monta kertaa aiemminkin, että ei pidä miehestä, niin kai sille joku syy on.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaveri on kertonut monta kertaa aiemminkin, että ei pidä miehestä, niin kai sille joku syy on.

Muttei ap:n tehtävä ole sitä erikseen kalastella. Aikuinen ihminen osannee ilmaista huolensa tms. muutenkin kuin räjähtelemällä ja menemällä kuitenkin tilinteon hetkellä salaperäiseksi.

Veikkaan että ap:n mies on oikeasti täysmulkku ja ap on sokea sille. Ja kaveria vituttanut tämä jo vuosikaudet.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että ap:n mies on oikeasti täysmulkku ja ap on sokea sille. Ja kaveria vituttanut tämä jo vuosikaudet.

Voiko tällä oletuksella räjähdyksen juhlissa vielä lastenkin aikana tulkita lähinnä inhimilliseksi sattumukseksi, kun todellinen konna onkin puolisolleen huulta heittävä mies? 

Myönnän, että itse olen sen verran simppeli ihminen, että minulle tuollainen räjähtely itsessään on tökeröä ilman mitään väkisin väänneltyjä salaliittoteorioita ties mistä.