Ystäväni hyökkäsi mieheni kimppuun, mitähän tässä tekisi
Tarina on tottakai pitkä, ystävyyssuhdessuhde on kestänyt jotain 8v ja olemme olleet tosi läheisiä. Tiedän että kaverini ei miehestäni erityisesti pidä, kertonut sen monta kertaa. Hän kuitenkin myös pariutui pari vuotta sitten, tosin ei erityisen onnellisesti, vaan heillä on ollut isoja haasteita yhteen sopeutumisen kanssa. Sitä miksi roikkuvat yhdessä ei tässä varmaan kannata analysoida.
No, mieheni kuitenkin on ystävystynyt ystäväni miehen kanssa ja olemmekin olleet paljon yhdessä koko porukka, siis lähes viikottain.
He kutsuivat meidät kolmisen viikkoa sitten syömään muutamien muiden yhteisten kavereiden kanssa. Olemme siis 30-40v kaikki.
Mukana oli myös tyttäremme ja ystäväni tytär (alakoulu ikäisiä). Ystäväni ja yks toinen joi viiniä ruoan kanssa, mutta ei mitään dokausta kuitenkaan.
Ystävälläni ja hänen miehellään oli ollut riitaa rahasta edellispäivänä ja tunnelma oli heidän välillään tosi kireä. Jossai vaiheessa puhe kääntyi rahaan ja mieheni vinoili mulle et joutuu elättää mut ja mä totesin et juu juu toki toki. Meillä on täsmälleen sama palkka ja maksamme kaiken puoliksi. Tää meidän keskustelu kai kosketti ystävääni, koska sen mies on työttömänä/opiskelee uutta ammattia ja heillä on epätasapainoa rahojen kanssa. Hän alkoi ensin puolustella minua ja sanoin sit että höpö höpö nyt ja mennään vaikka tiskaamaan yhdessä. Mut hän ei pystyny lopettamaan vaan alko suomia mun miestä siitä, että mä teen kaiken ja hän ei pärjäisi elämässä ilman mua jne. Katoin vähän aikaa suu auki että mitähän vittua. Todellakaan ole tietääkseni sanonut et meidän roolit olisi epäreilut tai että mies loisisi mun rinnalla. Toki mulla on päävastuu joistakin ja hänellä sit toisista, nämä asiat me tiedämme itse ja olemme olleet tyytyväisiä jo kohta 15v.
Mieheni hermostui ja sanoi että nyt on kaverini aika olla hiljaa, tai me lähdetään. Siitäkös mun kaveri riemastu.
Aloitti sellaisen huudon ja haukkumisen, kuinka mun mies ei voi meitä määräillä ja hänellä ei ole mitään valtaa määrätä minua tai meidän tytärtä (joka siis oli paikalla!) Sit mun mies sano mulle et nyt lähdetään ja kaverini seurasi häntä eteiseen huutaen ku hullu miten mun mies ei ole yhtään mitään, täys nolla ja luuseri eikä hänestä ikinä tule mitään. En sanonut mitään ku halusin pysyä rauhallisena auttaessani meidän tyttöä pukemaan ja sillä aikaa mies lähtiki ovet paukkuen. Kaverin mies oli tullut tupakalta siihen eteistilanteeseen ja lähti mun miehen perään aivan äimistyneenä. Muut vieraat istu sohvalla tyrmistyneinä. Me lähdettiin siitä myös mun tyttären kanssa aika liukkaasti. Kaveri sano vaan et "tais tulla ongelmia, mut selvitellään niitä myöhemmin".
Kommentit (141)
Ap on varmaan nainen joka ei lähde mihinkään ilman miestään eli ei baari-iltoja kaverin kanssa kun Pertti ei tykkää ja puhuu itsestään monikossa "me", sekä hokee kokoajan ystävälle miehensä ajatuksia ilman mitään omaa. Jotkut naiset ovat tuollaisia parisuhteissa ja se ärsyttää ystäviä. Ystävälläsi oli varmaan pms-aika ja meni hermo vihdoin.
Tuo on jotain teinilehtien hömppää että "ystävä" ja "kaveri" olisi eri asioita. Läheisin ystävä voi todellakin olla paras kaveri ja toisaalta monilla on löyhiä ystävyyssuhteita eli etäisiä ystäviä.
Miksi ap:n mies ensinnäkään heitti noin typerää läppää elättämisestä jos on itse köyhimys? Tai muutenkaan? Ja ap tosiaan kiltisti menee tiskaamaan "naisten kanssa". Hyi mitä elämää. Kaverisi suuttui aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
"mieheni vinoili, että joutuu elättää mut"
Onhan se ihme vinoilua, mua ärsyttäisi myös ystävän puolesta. Ehkä ystäväsi on kuunnellut miehesi vinoilua liian pitkään ja nyt meni kuppi nurin.
Plus että miehesi yritti hiljentää kaveriasi hänen omassa kodissaan. Suuttuisin tuosta myös. Kaverisi piti puoliasi omalla kustannuksellaan, miehesi vaikuttaa epämiellyttävältä.
Mitähän ne teidän roolit sitten on? Sinne teet ruoat, siivoat ja tiskaat ja mies vaihtaa ne renkaat kahdesti vuodessa?
Kyllä muakin ärsyttäisi jos ystävän mies olisi tuollainen ku*ipää.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt mutta kyllähän näin ulkopuolisesta vaikuttaa että olet miehesi tossun alla, jos olet niin tottunut tilanteeseen ettet enää näe sitä? "Nyt lähdetään" on aika kurjan kuuloista, eikö tuollainen lähteminen sovita yhdessä eikä käskemällä? Ehkä ystäväsi miehinen on huomannut että miehesi määräilee liikaa ja sinä olet ns. alistettu.
Jos tilanne olisi ollut erilainen, olisi lähdöstä sovittu yhdessä. Meillä minä oon se, joka viihtyy kylässä vaikka maailman tappiin, joten itseasiassa sovitaan usein jo ennen kylään menoa about aika ku lähdetään, eli Vaikka 18-19 aikaan tai "puolilta öin", niin ei tarvitse sit kylässä alkaa sopimaan ku mies haluu jo himaan ja mä en. 😀
Mutta tuossa tilanteessa siis ystäväni huusi hänelle pää punaisena, joten aikamoista olisi ollut odottaa et mies olisi alkanut mun kanssa sopimaan et mites olis rouvaseni, onks kahvi juotu ja jokos mentäisiin?
Noin yleisesti ottaen olen varmasti jonkun silmään tossun alla. Itse kutsun sitä arvostamiseksi. Sillä on mulle merkitystä, mitä mieheni toivoo ja miltä hänestä tuntuu. Keskustelemme paljon ja molempien tavoitteena on saada hyvä olo toiselle. Siihen kuuluu se että ei tee asioita, joista tietää ettei rakas pidä, ei pyydä asioita joiden tietää olevan toiselle vaikeita ja sitten toisaalta kun näin on sovittu, niin on helppo tehdä mitä toinen pyytää. Joten kun ei tiedä kaikesta, mitä meidän suhteessa on sovittu, voi näyttää siltä et olen tossun alla. Toisesta kulmasta taas et mieheni on.
Mut ei parisuhteessa ole siitä kysymys, et kuka käskee ja kuka tottelee, vaan tasapainosta ja rakkaudesta.
Meillä ei määrätä kaapin paikkaa, se laitetaan sinne, missä siitä on eniten hyötyä.
Mun ystävällä oli myös täysi asshole mies. Lopulta sanoin sille suorat sanat, ja välit ystävään meni vuosiksi. Sittemmin erosivat ja sain ystäväni takaisin.
Kaikki naiset ei ole kiinnostuneita hiipimään keittiöön tiskaamaan, kun heille auotaan päätä.
Millä oikeudella miehesi vinoilee muille, mutta hänelle ei saa sanoa mitään?
No jos ap itse nautit pikkupiian asemasta suhteessa mieheesi, niin ok, mutta sun pitää kertoa se ystävällesi. Ilmeisesti teidän roolituksenne on muiden silmiin hyvin epätasapainoinen ja tietenkin sinusta välittävät toivoisivat että mies kohtelisi sinua tasa-arvoisemmin.
Kyllä mullakin menisi herne nenään jos joku ystävä yrittäisi neuvoa että naisten paikka on keittiössä tiskaamassa.
"Siihen kuuluu se että ei tee asioita, joista tietää ettei rakas pidä, ei pyydä asioita joiden tietää olevan toiselle vaikeita "
Voisit vähän avata... Mitä tuollaiset asiat on? Esim. onhan yhteisessä taloudessa paljon asioita joista kumpikaan ei pidä (vaikkapa tylsät kotityöt) mutta koska ne on kuitenkin tehtävä, ne tehdään yhdessä. Komporomissien hakemista parisuhde on eikä sitä että tehdään kaikki vain nöyrästi toisen mieliksi.
Hyvä ap, kunnioitat miestäsi. Tolle ystävällesi voit viitata kintaalla. Jotkut ystävyyssuhteet vaan päättyy.
Mulla kävi vähän vastaava tilanne, mun ystävä sai jostakin päähänsä että mä olen ihastunut hänen mieheensä (mulla on onnellinen parisuhde enkä todellakaan ole kiinnostunut ystäväni miehestä) ja yritän hajottaa heidän liittonsa. Me oltiin pariskuntina myös paljon yhdessä.
Nyt on välit poikki kokonaan ja loppujen lopuksi helpotus. En avaa juttua enempää, mutta elämässä joutuu tekemään valintoja.
Paskat. Kaverilla on kupruja omassa suhteessaan ja haukkui sinun miehesti, heijastaen kaikki asiat mitä hän on päässään hautonut ja pidättäytynyt sanomasta omalle miehelleen. Klassikko, heijastus, oma paha olo, ongelmat käsittelemättä, patoutumat, kateus.
Kaverisi ei ole tarpeeksi fiksu tai valmis käsittelemään asiat itse ja purkaa kaiken teihin. Mitäs olette onnellisia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ne teidän roolit sitten on? Sinne teet ruoat, siivoat ja tiskaat ja mies vaihtaa ne renkaat kahdesti vuodessa?
Syödään erilaisia ruokia, koska ruokavalio ja mieltymykset. Mies tekee yleensä jokapäivä ruokaa itselleen ja tytölle, mä sit popsin mitä popsin. Koska hän siellä keittiössä touhuaa, niin yleensä sen myös siivoaa. Mä oon sellainen päivittäinen järjestelijä, joka laittaa tavaroita paikoilleen ja pyyhkäsen millon mistäkin. Mies imuroi ja pesee lattiat ja vessan, mä pesen pyykit. Hän tosin viikkoa omansa ja usein muidenkin ja laittaa kaappeihin.
Renkaat vaihtaa setä liikkeessä. Tai täti toki, mut yleensä on ollut setä. ;)
Mä olen sit vastuussa tyttären harrastuksista, vaatteista, kaverisuhteiden tukemisesta jne. Ylipäätään tyttäreen liittyvistä asioista. He ovat paljon yhdessä, koska opiskelen työn ohessa, ja ovat läheisiä mutta juoksevat käytännön asiat on mun vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan nainen joka ei lähde mihinkään ilman miestään eli ei baari-iltoja kaverin kanssa kun Pertti ei tykkää ja puhuu itsestään monikossa "me", sekä hokee kokoajan ystävälle miehensä ajatuksia ilman mitään omaa. Jotkut naiset ovat tuollaisia parisuhteissa ja se ärsyttää ystäviä. Ystävälläsi oli varmaan pms-aika ja meni hermo vihdoin.
Meni hermo vihdoin?
Eihän se ole ystävän tehtävä tuollaisesta hermostua. Vaikka ap olisikin näitä naisia, jotka puhuvat tauotta miehestään ja vain miehensä mielipiteillä on väliä.. hyvä ystävä varmaan huomaa, että näillä on toimiva parisuhde ja suhde voi hyvin. Ei se nainen kärsi tuollaisessa suhteessa. Päinvastoin. Näille naisille on helppoa, kun mielipteet tulee muualta.
Eikä se mies ole sen narsistisempi tai hyväksikäyttävämpi. Hän on tyytyväinen, että nainen tukee häntä kaikessa ja on onnellinen, ettei ristiriitaa ole. Huomaamatta, että tuo nainen ei omaa omia ajatuksia vain toistaa miestään.
Tuon kun oppii ymmärtämään, että osa naisista on tyhjiä kuoria, niin helpottaa kummasti.
Vastaavat sinkkunaiset toistavat sen bestiksensä mielipiteitä, kunnes tulee mies täyttämään tämän tyhjän vaasin.
Vierailija kirjoitti:
"Siihen kuuluu se että ei tee asioita, joista tietää ettei rakas pidä, ei pyydä asioita joiden tietää olevan toiselle vaikeita "
Voisit vähän avata... Mitä tuollaiset asiat on? Esim. onhan yhteisessä taloudessa paljon asioita joista kumpikaan ei pidä (vaikkapa tylsät kotityöt) mutta koska ne on kuitenkin tehtävä, ne tehdään yhdessä. Komporomissien hakemista parisuhde on eikä sitä että tehdään kaikki vain nöyrästi toisen mieliksi.
Mielestäni se on kompromissien tekoa, kun kunnioitetaan toiselle tärkeitä asioita, vaikka itse ei niitä ymmärtäisi. Vaikkapa sitten että mies haluaisi mun pukeutuvan tietyllä tavalla, mutta ei pyydä koska tietää että en pidä siitä. Tai että pyytäisi mua lopettamaan opiskelun, koska se rasittaa myös häntä kun olen usein kiireinen. Tai mä toivoisin et hän ei tapaisi jotain kaveriaan, ku se on musta idiootti.
Kyse on isommista asioista kuin siitä, ostetaanko avokadoja vai ei.
Hyi, mikä emäntä. Juo ittensä humalaan ja alkaa haukkua vierasta. Nuo riittäis sivustakatselijana jo viilentämään välit.
Tuo tiskaamaan pyyntö, nyt tuskin tarkoitti, että oikeesti tiskataan. Vaan järkevää tilanteen rauhoittamista, ettei olisi noin pitkälle mennyt.
Samoin miehen kuittailut elättämisestä. Ei ne parisuhteen sisäiset vitsit suurelle yleisölle aina aukea..
Nuo nyt on noita satunnaisia hetkiä. Kyllä illan idiootti ole känninen ja riehuva emäntä.
Onhan se tyhmä sun kaverisi ap, ei järkevä ihminen käyttäydy noin. Tyhmä ja lähes epätoivoinen omasta elämäntilanteestaan, sääli on sairautta niin pitäisin etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävällä oli myös täysi asshole mies. Lopulta sanoin sille suorat sanat, ja välit ystävään meni vuosiksi. Sittemmin erosivat ja sain ystäväni takaisin.
Kaikki naiset ei ole kiinnostuneita hiipimään keittiöön tiskaamaan, kun heille auotaan päätä.
Millä oikeudella miehesi vinoilee muille, mutta hänelle ei saa sanoa mitään?
Hän vinoili mulle. Sitä kutsutaan huumoriksi. En usko että tietää heidän raha-asioistaan koska mä en puhu asioita joita ystäväni mulle kertoo ja toisaalta sen mies vaikuttaa tyypiltä joka tuskin on kertonut et muija on vähä kireänä ku joutuu maksaa kaiken. Joten osallistuessaan yleiseen keskusteluun rahasta ja vitsaillessaan mulle alhaisin tietämättään muurahaispesään.
Tästä syystä halusin viedä ystäväni pois tilanteesta, eli keittiöön, koska halusin puhua asiasta. Siinä oli kuitenkin niin paljon porukkaa, enkä tiedä mitä kaikki tietävät, etten halunnut siinä alkaa selvittämään.
Mut joo, en väitä etteikö mieheni huumori voisi olla ystävästäni paitsi paskaa myös loukkaavaa ja ärsyttävää. Siitä olisi myös voinut mainita, ehkä jo vuosia sitten.
Tähän väliin myös, että ystäväni itse on puuhannut sen, että miehet on ystävystyneet. Hän on aina se, joka haluaa et ollaan kaikki paikalla. Jopa kaupoille pitäis äijät raahata, vaikka ne voisi hyvin olla vaikka sit keskenään lasten kanssa. Hänestä on kivaa olla "kaikki yhdessä". Musta se on usein vähän raskasta.
Toki silloin tällöin kävimme kahdestaankin jossain, mut koko ajan vähentynyt.
Ja mä en kestä et takerruitte nyt tuohon tiskaamiseen. :D Kyökkipiika. :D
"mieheni vinoili, että joutuu elättää mut"
Onhan se ihme vinoilua, mua ärsyttäisi myös ystävän puolesta. Ehkä ystäväsi on kuunnellut miehesi vinoilua liian pitkään ja nyt meni kuppi nurin.