Ystäväni hyökkäsi mieheni kimppuun, mitähän tässä tekisi

Tarina on tottakai pitkä, ystävyyssuhdessuhde on kestänyt jotain 8v ja olemme olleet tosi läheisiä. Tiedän että kaverini ei miehestäni erityisesti pidä, kertonut sen monta kertaa. Hän kuitenkin myös pariutui pari vuotta sitten, tosin ei erityisen onnellisesti, vaan heillä on ollut isoja haasteita yhteen sopeutumisen kanssa. Sitä miksi roikkuvat yhdessä ei tässä varmaan kannata analysoida.
No, mieheni kuitenkin on ystävystynyt ystäväni miehen kanssa ja olemmekin olleet paljon yhdessä koko porukka, siis lähes viikottain.
He kutsuivat meidät kolmisen viikkoa sitten syömään muutamien muiden yhteisten kavereiden kanssa. Olemme siis 30-40v kaikki.
Mukana oli myös tyttäremme ja ystäväni tytär (alakoulu ikäisiä). Ystäväni ja yks toinen joi viiniä ruoan kanssa, mutta ei mitään dokausta kuitenkaan.
Ystävälläni ja hänen miehellään oli ollut riitaa rahasta edellispäivänä ja tunnelma oli heidän välillään tosi kireä. Jossai vaiheessa puhe kääntyi rahaan ja mieheni vinoili mulle et joutuu elättää mut ja mä totesin et juu juu toki toki. Meillä on täsmälleen sama palkka ja maksamme kaiken puoliksi. Tää meidän keskustelu kai kosketti ystävääni, koska sen mies on työttömänä/opiskelee uutta ammattia ja heillä on epätasapainoa rahojen kanssa. Hän alkoi ensin puolustella minua ja sanoin sit että höpö höpö nyt ja mennään vaikka tiskaamaan yhdessä. Mut hän ei pystyny lopettamaan vaan alko suomia mun miestä siitä, että mä teen kaiken ja hän ei pärjäisi elämässä ilman mua jne. Katoin vähän aikaa suu auki että mitähän vittua. Todellakaan ole tietääkseni sanonut et meidän roolit olisi epäreilut tai että mies loisisi mun rinnalla. Toki mulla on päävastuu joistakin ja hänellä sit toisista, nämä asiat me tiedämme itse ja olemme olleet tyytyväisiä jo kohta 15v.
Mieheni hermostui ja sanoi että nyt on kaverini aika olla hiljaa, tai me lähdetään. Siitäkös mun kaveri riemastu.
Aloitti sellaisen huudon ja haukkumisen, kuinka mun mies ei voi meitä määräillä ja hänellä ei ole mitään valtaa määrätä minua tai meidän tytärtä (joka siis oli paikalla!) Sit mun mies sano mulle et nyt lähdetään ja kaverini seurasi häntä eteiseen huutaen ku hullu miten mun mies ei ole yhtään mitään, täys nolla ja luuseri eikä hänestä ikinä tule mitään. En sanonut mitään ku halusin pysyä rauhallisena auttaessani meidän tyttöä pukemaan ja sillä aikaa mies lähtiki ovet paukkuen. Kaverin mies oli tullut tupakalta siihen eteistilanteeseen ja lähti mun miehen perään aivan äimistyneenä. Muut vieraat istu sohvalla tyrmistyneinä. Me lähdettiin siitä myös mun tyttären kanssa aika liukkaasti. Kaveri sano vaan et "tais tulla ongelmia, mut selvitellään niitä myöhemmin".