Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään joka on irtisanoutunut työpaikasta tyhjän päälle?
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Itse irtisanouduin tyhjän päälle, koska tajusin ettei mikään rahasumma korvaa sitä raivoa ja *itutusta mitä koin esimiehestäni. Olen kuullut nyt samaisesta esimiehestä muidenkin vihaavan tätä, joten pienellä yrityksellä ei pitäisi enää kauaa mennä nurin. Sääliksi käy entistä pomoa, hän oli erittäin miellyttävä henkilö eikä ansaitse alaisekseen kusipäätä esimiestä. En ole katunut päätöstä hetkeäkään.
Hyvä neuvo kaikille, jotka miettivät, eroanko vai en. Mikään rahasumma ei korvaa sitä, että voit huonosti työpaikallasi. Ensin tietysti kannattaa jutella mahdollisista epäkohdista, mutta jos homma ei oikeasti muutu parempaan suuntaan, niin adios.
Älä kiusaa itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kamala olla töissä, jos kiusataan tai on muuten joka pöivä hirveä olla, on ainoa vaihtoehto irtisanoutua ennenkuin tulee hulluksi. Suosittelen. Minä olin nössö enkä uskaltanut irtisanoutua nuorena vaikka itkin joka ilta ja töissä oli kamalaa. Onneksi muutettiin sitten paikkakuntaa ja pääsin sieltä pois. Isäkin sanoi että ei kenenkään tarvitse kestää sellaista. Olin näet silloin nuori.
Minä itse myös. Todella ilkeät alaiset ja nuori miespuolinen esimies, joka suosi omanikäisiään miehiä. Lisäksi pitkät ja raskaat työpäivät ja kuluttava työ.
Kyllä, tätini. Ikävä pomo ja täti kyllästyi siihen. Hyvin elellyt ilman palkkatyötäkin. Oli 50v jättäessään työn.
Vierailija kirjoitti:
Sen kun vain alatte elämään oloneuvoksen elämää, kunhan teette sen omilla rahoillanne. Julkisia varoja ette kyllä ala käyttämään huvittelemiseen. Me työssäkäyvät veronmaksajat kun emme vapaamatkustamista suvaitse. Jos sietää itse irtisanoutua, koska ei halua olla töissä, niin kyllä silloin sietää myös olla nostamatta yhteiskunnan etuuksia.
Jos johto ei pysty edes työrauhaa takaamaan niin on ihan oikein että lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtijät kielevät erittäin suuresta organisatorisesta ongelmasta. Suuri henkilöstön vaihtuvuus on riski yrityksen jatkuvuudelle.
En ole vielä kertonut pomolle mutta ensi viikolla lätkäsen psykopomolle irtisanomisilmoituksen pöytään. Hullu ämmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtijät kielevät erittäin suuresta organisatorisesta ongelmasta. Suuri henkilöstön vaihtuvuus on riski yrityksen jatkuvuudelle.
Totta! Meiltä on nimenomaan osaavat ja kokeneemmait lähteneet huonon ilmapiirin ja epäpätevän johdon vuoksi. Jäljelle jää kovat ja nuoret jotka eivät uskalla valittaa.
Kaveri lähti. Vakivirasta pohjoisesta tyhjän päälle etelään. Kolmessa viikossa löysi uuden työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja ei irtisanoutumisesta ole minkäänlaista haittaa yhteiskunnalle. Luterilainen filosofia palvelee vain työnantajaa.
Sorge mut Max Weberin filosofia ei toimi enää tässä yhteiskunnassa. Ei olla opiskeltu tehdastyöhön!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse. En jaksanut enää ja nyt pidän vuoden vapaata ja nostelen kovalla työllä tehtyjä liitonrahoja. Minä olen ansainnut joka ikisen sentin. Nyt käytän omia rahojani vuoden verran.
Anteeksi vain, mutta n 90% ansiosidonnaisestasi on ihan julkisia verovaroja. Vain pieni osa koostuu työttömyyskassan jäsenmaksuista.
Eipäs! Ja on se siltikin eri asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena otin monta kertaa lopputilin, tosin silloin pääsi aina töihin kun palasi lomalta. Kerran viiden kuukauden loman jälkeen huomasin palkkalapusta että en ollut saanut lopputiliä vaikka olin pyytänyt,
lähtiessä oli tosin ollut puhetta että palaisin samalle työnantajalla loman jälkeen.
Janoisimmat ottivat lopputilejä useita kertoja vuodessa, viimeisen viikon palkkaa olisi pitänyt muuten odottaa kaksi viikkoa. Pelkäsivät varmaan kuolevansa janoon kun oli putki päällä.
Minä itte, kahdesti. Kumpikin lyhyitä määräaikaisuuksia. Parissa paikassa en ole jatkanut määräaikaista sopimusta. Syynä kahdessa työn täydellinen aivottomuus joka oli organisaatioperäistä sössimistä. Kahdessa muussa liika työnkuormitus, toisessa lisäksi täysin älytön johtaminen. Muutosta ei näköpiirissä. Yhdessä vietiin ydintyöltä aika, mutta sitä työtä olisi kuitenkin pitänyt tehdä. Haloo. Ikinä en ole lähtemistä katunut.
Eräs tuttu lähti juuri varmasta virasta lätkimään. Nyt on yrittäjänä. Tunnen muitakin.
Onneksi voi tehdä keikkaa niin ei tarvitse enää selitellä työkkärille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työparini. Esimies kyykytti,haukkui,alensi palkkaa... en ihmettele,että lähti. Perästä lähden,kun uusi paikka löytyy.
Mielisairaus. Kuvitteli kollegoiden nauravan hänelle selkänsä takana. Paljon muitakin harhoja tuolla ihmisellä. Ei älynnyt ilmoittautua edes työvoimatoimistoon työttömäksi.
Itse irtisanoiduin ekasta työpaikastani ilman että mitään oli tiedossa.
Työpaikan ilmapiiri oli kamala. Vaihtuvuus paikassa oli aivan mielipuolinen, ja jo alussa tuli olo että minusta ei pidetty. Olin hyvin eri tyylinen ihminen kuin nämä paikassa pidempään olleet, ja selkeästi se teki minusta silmätikun. Muut olivat kaupungin huonomaineisimmassa pubissa roikkuvia röökiä 24/7 vetäviä ja aina juomisreissuistaan puhuvia 24-29 vuotiaita, itse kun olen taas vähän tälläinen nörtti ja ujo ihminen joka oli silloin juuri 18 täyttänyt niin ilmankos en porukkaan sujahtanut.
Kiusaaminen alkoi aika nopeaan jo oli aikalailla yläaste tyyppistä menoa. Tavaroita siirreltiin, vaatteita muka huomaamattomasti pilkattiin ("Aikamoinen paita, oot kyl aika rohkee kun tollasen uskallat laittaa päälle...."), sinkkuudesta piikiteltiin ("No kyl joku sutki joskus viel huolii."), jopa silmälaseista pilkattiin.
Kaikki fyysisesti raskaat hommat nakitettiin minulle, vaikka tehtävä olisikin vaatinut useamman ihmisen. Olen hyvin pienikokoinen, 155cm ja paino oli tuolloin 44 kiloa, että olin aivan pieni sättärä. Mieleen muistuu esimerkiksi kun sohvakalusto piti saada asiakkaalle autoon. Paketit painoivat enemmän kuin itse painoin, joten menin pyytämään jos toinen röökiä ulkona vetävistä ehtisi auttaa, sillä normisti tämä homma kuului kahdelle. Kohauttivat olkiaan ja sanoivat että "Jos et pysty töitäs tekeen ni ota vittu loparit.". Välillä siis tosiaan hakivat minut myymälästä varastoon yksinäni paketteja antamaan ihan vain selkeästi kiusalla. Tiedän että oli kiusalla koska sanoivat niin. Oikesti siis, kuulemma oli hauska katsoa kun yritin kärrätä sänkyjä asiakkaille.
Olin tuolloin vielä niin nuori enkä ymmärtänyt asioista mitään niin en koskaan valittanut asiasta mihinkään. Töissä jaksoin puoli vuotta ennen kuin mielenterveys oli kärsinyt liikaa kiusaamisen takia ja fyysinen terveys samasta syystä. Olin tyhjän päällä puoli vuotta ja jouduin muuttamaan takaisin vanhempien luo. Toki sain sen jälkeen opiskelupaikan ja sitä myötä työn jota rakastan!
Minä itse.
Vuosia voin huonosti ja nyt vihdoin repäsy. Huonoa johtamista, kyykyttämistä, vähättelyä.
Sairaat esimiehen käytös- ja toimintatavat ovat yleensä näiden irtisanoutumistapausten taustalla.
Itseäni syrjittiin ammatillisesti ja yrityksen sisällä myös sosiaalisesti.
Mikään ei ole tuntunut niin hyvältä kuin irtisanoutuminen.
Löysin pian paremman työpaikan paremmalla palkalla.
Minusta taas on aivan suotavaa, että työoloihin tyytymättömät työntekijät äänestävät rohkeasti jaloillaan. Ihan mitä tahansa ihminen ei tee pelkän työntekemisen ilosta, varsinkaan, jos työnjohto kusee niin työilmapiirin, palkkauksen kuin työturvallisuudenkin suhteen.
En irtisanoutunut, mutta en suostunut allekirjoittamaan toistaiseksi voimassaolevaa työsopimusta. Kyseessä nollasopimustyö, jonka työtunnit vaihtelivat aivan mielivaltaisesti, joten pienellä varoitusajalla sai ajaa pitkiäkin matkoja jopa yhden ainoan työtunnin perässä. Työtunnit useimmiten oli hajotettu pitkin päivää, ja työtunteja toiveistani huolimatta sijoiteltiin niin, että kävi mahdottomaksi yhdistää tähän sopimukseen toista työtä - joka siis käytännössä oli välttämätöntä, koska pääsääntöisesti tämän kyseisen työn ansiot olivat parin sadan luokkaa, jos sitäkään. Tämän lisäksi puhelimen päässä oli oltava alituisesti, eikä ollut ihan tavatonta, että esimies soitteli iltamyöhäänkin. Sitten, kun hommaan alkoi tämän lisäksi sisältyä epämääräistä sopimusten suhmurointia, työvälineiden kuljettelua sinne ja tänne omalla ajalla, ja sairastumisia kostettiin tyystin tunneitta jättämisellä, totesin, että tämä työ ei ole kerta kaikkiaan minkään arvoista. Ensimmäinen työttömyyspäiväni oli kirjaimellisesti huojentava, kun ei tarvinnut päivystää puhelinta 24/7.